maanantai 31. joulukuuta 2018

Luettua ja maistettua -blogin vuosi 2018

 Vuoden 2018 kääntyessä vuoteen 2019, on aika tehdä tilinpäätös Luettua ja maistettua -blogin kuluneesta vuodesta. Sekä kirjojen että viinien maailmaan mahtuu monia kohokohtia. Kirjapuolen keskeisimmät mieleen jääneet kokemukset liittyvät laajaan lukukattaukseen sekä Helsingin kirjamessuilla edustamiseen. Viinipuolella kevään kohokohtana oli lyhyt työrupeama Uudessa-Seelannissa Canterburyn -alueella sijainneella viinitilalla. Loppukesästä blogi puolestaan matkasi viikoksi tutustumaan Ranskan Alsacen viineihin. Näiden lisäksi tullut maisteltua viinejä ympäri maailmaa ja tutustuttua hieman tarkemmin yhteen viinivuoden trendeistä eli alkuviineihin. Vuoden aikana näiden määrä ihastuttavasti kasvanut Alkossa ja Helsingistä löytyy entistä enemmän paikkoja, joissa näitä voi nauttia.

Kirjoja on tullut luettua ja kuunneltua oman kodin lisäksi useissa hotelleissa, kulkuneuvoissa ja tiloissa, joissa usein odotettu matkaa jonnekin tai jostakin. Perinteisen painetun kirjan lisäksi teoksia luettu myös puhelimesta ja tabletilta. Suomen lisäksi lukemisesta olen päässyt nauttimaan Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa (muutamaan otteeseen), Ranskassa, Uudessa Seelannissa, Singaporessa ja Turkissa. Samoissa paikoissa myös viinejä maisteltu.

Kirjapuolella on luettu hieman enemmän uusia kohahduttaviakin teoksia, kuin perinteisiä klassikoita. Onneksi vuoden varrelle mahtunut muutama paikkansa jo aiempina vuosina kirjahyllyiltä lunastanut teos. Ihanaa huomata, että osa kirjoista kestää todella hyvin aikaa.

Täydellisiä riman alituksia ei blogin tielle tänä vuonna osunut kirja- taikka viinipuolelta, mutta pohdintaa ja negatiivisia ajatuksia herättäviä kokemuksia tuli muutama vastaan. Positiivisia yllätyksiä sen sijaan mahtui vuoteen useita. En totuttuun tapaan laita kirjoja ja viinejä, edes näin vuoden lopussa, paremmuusjärjestykseen. Järjestys muuttuu tilanteittain sekä lukijan että maistajan mukaan.

Kiitoksia kaikille lukijoille, kommentoijille, kirjavinkkaajille ja viinien maistattelijoille kuluneesta vuodesta! Tehdään jälleen ensi vuodesta lukurikas ja makuvivahteikas! Jatkossakin toivon vinkkauksia lukuelämyksistä ja viinimaailman puolelta sekä tietysti ilahduttavaa keskustelua ja kommentointia aiheiden parista.

Alla lopuksi pientä tilastointia blogin kuluneesta 2018 vuodesta. Kaikki vuoden aikana maistamani viinit eivät blogista löydy ja muutamasta kirjastakin jäänyt arvostelu tekemättä.

Julkaistuja tekstejä: 77
Luettuja kirjoja: 73
Arvosteltuja:

  • valkoviini 22
  • punaviini 38
  • roseeviini 7
  • kuohuviini 3
  • olut 1
  • jälkiruokaviini 1
  • sake 1

Luettuja sivuja: 15917
Kuunneltuja minuutteja: 8445 (140h, 45min)
Naiskirjailijoiden teoksia: 44
Mieskirjailijoiden teoksia: 28
Helmet-lukuhaasteen 2018 suoritetut kirjat:

1. Kirjassa muutetaan: Autarktis (kirjoittanut Tommi Liimatta)
2. Kotimainen runokirja: Vuosisadan rakkaustarina (kirjoittanut Märta Tikkanen)
3. Kirja aloittaa sarjan: Rakkaudenhirviö (kirjoittanut Saara Turunen)
4. Kirjan nimessä on jokin paikka: Minun Amerikkani (kirjoittanut Juha Itkonen)
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit: Jakautunut kansakunta (kirjoittanut Markus Kantola)
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa: Islantilainen kodinonni (kirjoittanut Satu Rämö)
9. Kirjan kansi on yksivärinen: Paperinarujumala (kirjoittanut Hanna Hauru)
11. Kirjassa käy hyvin: Eleanorille kuuluu ihan hyvää (kirjoittanut Gail Honeyman)
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa: Kadotus (kirjoittanut Leena Krohn) 
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan: Valas nimeltä Goliat (kirjoittanut Cristina Sandu)
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa: What happenede (kirjoittanut Hillary Clinton)
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta: It takes a villages - and other lessons children teach to us (kirjoittanut Hillary Clinton)
20. Taitelijaelämäkerta: Antti Tapani (kirjoittanut Antti Tuisku, Anton Vaha-Majamaa ja Antti Aro)
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi: Kaikki anteeksi (kirjoittanut Laura Manninen)
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin: Tulta ja tuhoa (kirjoittanut Michael Wolff)
23. Kirjassa on mukana meri: Pentti Linkola: ihminen ja legenda (kirjoittanut Riitta Kylänpää
24. Surullinen kirja: Nimeni on Rigoberta (toimittanut Elisabeth Burgos)
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta: Kirja tytölleni (kirjoittanut Jani Toivola)
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä: Suomalainen vuosi (kirjoittanut Jukka Viikilä)
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa: Vie minut jonnekin (kirjoittanut Laura Honkasalo)
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan: Röyhkeys (kirjoittanut Ossi Nyman)
33. Selviytymistarina: Maorien laulu (kirjoittanut Sarah Lark)
34. Jurhassa syntyy tai luodaan jotain uutta: Sivuhenkilö (kirjoittanut Saara Turunen)
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja: Venäläiset tilikirjani (kirjoittanut Anniina Tarasova)
37. Kirjalijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi: Sauli Niinistö Mäntyniemen herra (kirjoittanut Lauri Nurmi ja Matti Mörttinen)
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo: Koti koivun alla (kirjoittanut Tarja Leinonen)
42. Kirjan nimessä on adjektiivi: Hidas kuolema (kirjoittanut Emelie Schepp)
46. Kirjan nimessä on yksi sana: Niemi (kirjoittanut Juha Hurme)
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta: Rakkaudesta aseisiin (kirjoittanut Jennifer Clement)
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö: Chasing Hillary (kirjoittanut Amy Chozick)
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja: Rouva Suomine välittää - valuneen taikinan tapaus (kirjoittanut Mirjam Lohi)
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Kirjatalossa (kirjoittanut Stig-Björn Nyberg)


perjantai 28. joulukuuta 2018

Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (kirjoittanut Lucia Berlin)


Lucia Berlinin novellikokoelman "Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia" läpikäynti oli todellinen työvoitto. Kuuntelin kirjan ensin, mutta ehkä en kyennyt keskittymään tarpeeksi tai sitten nämä novellit eivät vain sovi kovin hyvin kuunneltaviksi. Kokoelmaa oli kehuttu kuitenkin paljon, joten epäonnistuneen kuuntelun jälkeen päätin vielä lukea kirjan. Kirja koostuu yhtensä 25 Lucia Berlinin novellista - osa pidempiä ja osa lyhyempiä.

Suurin osa novelleista osui ja upposi. Erityisesti mieleen jäi kirjan nimeenkin päässyt "Siivojaan käsikirja" sekä "Ensi kertaa katkolla". Tarinat ovat karuja ja todenmukaisia. Asiat tapahtuvat ja ihmiset sopeutuvat muutoksiin, eivätkä turhaan yritä pyristellä muutoksia vastaan. Tämä ei kuitenkaan tee kirjasta synkkää tai surullista. Ehkä musta huumori ja arkirealismi ovat parhaita adjektiiveja kuvailemaan tarinoiden kulkua.

Lucia Berlinillä on hieno taito tiivistää tekstiä ja tarinaa. Sanoja ja kuvailuja ei ole liikaa, mutta tarinat eivät kuitenkaan jää missään nimessä kolkoiksi. Kirjailijan käyttämät ilmaisut vain ovat niin osuvat, ettei turhia selityksiä tarvita. Lukija (tai jossain tapauksessa kuuntelija) pääsee heti tunnelmaan mukaan. Hyvien tarinoiden lisäksi kirja on loistava esimerkki teoksesta, jossa päästään suoraan asiaan. Osa kirjan novelleista oli minulle vaikeasti hahmoteltavia. Vaikka monet paikat Meksikossa ja Yhdysvaltojen keskilännessä ovat tuttuja, niin henkilöiden ajatusmaailmat ja kulttuurit aiheuttanevat haastetta. Tämä seurauksena myös tarinat paikka paikoin kärsivät hieman sekavuudesta. Useimmat novellit ovat vain muutaman sivun mittaisia, joten ne lukee nopeasti. Ja vaikkei tarina miellyttäisi, niin kielikuvista ja sutjautuksista lukija pääsee näissäkin nauttimaan.

Kuuntelin kirjaa aluksi Uudessa Seelannissa ja siksi sen pariksi valikoitui naapurimaasta Australiasta tuleva marjainen punaviini. Eaglehawk Merlot on pehmeän marjainen - kirsikkainen ja vadelmainen. Siinä on eukalyptista hapokkuutta, mutta ei juurikaan tanniineja, jotka saattaisivat kokonaisuutta hieman tasapainottaa. Viini maistui kirjan lisäksi paikallisten juustojen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Viinissä on pehmeyttä ja raikkautta, jota ei varsinaisesti kirjasta löydy. Kirjasta sen sijaan löytyy sukkeluutta ja klassisuutta, jonka avulla se varmasti kestää viiniä paremmin aikaa. 

Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
Kirjoittanut Lucia Berlin
Suomentanut Kristiina Drews
Kustannusosakeyhtiö Aula & co 2018
292 sivua 

Wolf Blass
Eaglehawk
Merlot 2017
n. 6€ (ostettu Uuden Seelannin supermarketista keväällä 2018)

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Lapsuuden talo (kirjoittanut John Grisham)

Lapsuuden talo on ensimmäinen John Grishamilta lukemani teos. Kirjalijana hänen nimensä on toki tuttu entuudestaan, mutta en ole tullut aiemmin tarttuneeksi hänen kirjoittamaansa kirjaan. John Grisham on vuonna 1955 Yhdysvaltain Arkansasin osavaltiossa syntynyt, alunperin asianajaksi valmistunut, mutta pian urasuuntansa muuttanut  hyvin tuottelias kirjailija. Hänen kirjojensa pohjalta on tehty lukuisia elokuvia, kuten Firma, Päämies, Pelikaanimuistio ja Sateentekijä. Lapsuuden talo -romaani on julkaistu Yhdysvalloissa vuonna 2001, ja suomennettuna se on ilmestynyt vuonna 2004. 
Lapsuuden talo on kaunis teos 1950-luvulle sijoittuvasta arkansilaisesta puuvillan viljelijä perheestä. Kertojana on perheen 7-vuotias Luke-poika. Puuvillan kasvattaminen, kuten maanviljeleminen yleensäkin, on säiden armoilla tapahtuvaa ammatinharjoittamista. Tulvat, paahteet ja toisaalta sateet aiheuttavat haastetta ja saattavat joinain vuosina pilata koko sadon.  Luke osallistuu vanhempiensa ja isovanhempiensa, sekä näiden kausityöntekijöiksi pestaamiensa meksikolaisten ja muualta Yhdysvalloista tuolleiden työntekijöiden kanssa sadonkorjuuseen. Elämään mahtuu onneksi myös paljon muutakin kuin vain työ. Luke tutustuuu lähistöllä asuvaan, vajaa 20-vuotiaaseen Tally-tyttöön ja pääsee tämän kautta tutustumaan aikuistuvaan maailmaan. Hän myös joutuu todistamaan pahoinpitelyä ja erilaisten tapahtumien kautta pohtimaan moraalia ja asioita, joita hänen on jaettava vanhempiensa kanssa. Luken idolina toimii, hänen setänsä Ricky, joka on sotimassa Koreassa. Kirjeiden ja muistojen välityksellä Ricky on kuitenkin vahvana osana perheen arkea.

Kirja on Luken kasvukertomuksen lisäksi oiva kuvaus 1950-luvun Yhdysvaltojen maatalouselämästä. Työväki kiertää tilalta toiselle ja tilojen kohtaamat haasteet ovat joka päivä konkreettisesti läsnä. Hieman erilaista, kuin  elämä kaupungeissa ja toimistotöissä, joissa työn tulokset eivät ole jatkuvasti konkreettisesti näkyvillä ja vuoden valmistelut tuskin kaatuvat yhteen sadekuuroon tai hellejaksoon. Kirjan perhe puhaltaa yhteen hiileen ja heidän keskinäiset suhteensa ovat lukijalle mielenkiintoiset. Mitä asioita on jaettava muiden kanssa ja miten suunnitella jatkoa puuvilla-tilalle, jonka tulevaisuus on jatkuvasti uhan alla. Kirjassa on mielestäni samanlaista lämminhenkisyyttä kuin John Steinbeckin "Vihan hedelmissä". Vaikka tuo teos sijoittuu muutaman kymmenen vuotta aikaisempaan aikaan, on näiden tematiikka samantapaista. Luettuani "Vihan hedelmät" oli lähdettävä sen viittoittamana ajamaan Route 66 -tietä. Ehkä Lapsuuden talon innoittamana pitäisi lähteä kiertelemään Arkansasiin.

Kirjan kanssa maistoin Yhdysvaltaltojen Kaliforniasta tulevaa Tom Legend -viiniä. Kyseessä hyvä ostos, joka on monessa mielessä hyvä keskitien kulkija. Viini on keskitäyteläinen, siinä on jonkin verran hapokkuutta ja tanniineja sekä marjaisuutta, erityisesti luumua ja puolukkaa. Se  sopii sellaisenaan nautittavaksi tai vaikkapa pastan tai pitsan, tai ehkä jopa kevyen pihvin kanssa. Ehkä viinissä on samaa helppoutta ja kepeyttä kuin yleensäkin maan kulttuurissa, siis Trumpia lukuun ottamatta. 

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molempiin oli ilo tarttua, eikä niitä olisi malttanut jättää kesken. Molemmista tuli hyvälle mielellä, mutta kumpikaan ei ollut liian kepeää. Kirjan vetovoima jaksaa tosin varmasti kantaa pidemmälle kuin viinin.

Lapsuuden talo
kirjoittanut John Grisham
suomentanut Irmeli Ruuska
Werner Söderström osakeyhtiö 2004
380 sivua

Tom Legend
Organic 2015
Zinfandel, Petite Sirah, Syrah, Carignan
Kalifornia, Yhdysvallat
13,99€ (Alkosta joulukuussa 2018)


torstai 20. joulukuuta 2018

7 veljestä (kirjoittanut Mikko Aaltonen)

Mikko Aaltosen Rähinä Records -levy-yhtiön 20-vuotisesta taipaleesta kertova kirja on informatiivinen ja tunteikas teos. Rähinä Records oli alunperin seitsemän kaverin: Elastisen, Iso H:n, Andun, Tasiksen, Uniikin, Asan ja Jussi Valuutan perustama levy-yhtiö, johon myöhemmin otettiin mukaan lisää jäseniä. Kaikki maamme eturivin räppäreitä ja oikeastaan Suomen rap-kulttuurin uranuurtajia. Pari vuotta sitten Mikko Aaltonen kirjoitti suositun kirjan Cheekistä eli Jare Tiihosesta.

7 veljestä on avoin kirja sekä yhtiön, että erityisesti sen jäsenten, 20-vuotisesta historiasta. Se avaa osaltaan suomalaista musiikkialaa ja piirejä. Parin viime vuoden sisään kirjat Cheekistä, JVG:stä, Ultra Bra:sta ja Antti Tuiskusta lukeneena on todettava, että musiikkipiirit maassamme ovat hyvin pienet. Samat taustavaikuttajat tulevat esiin lähes kaikissa näissä kirjoissa. Musiikkia tehdään Suomessa kuitenkin suurella innolla ja ammattitaidolla. Oppia haetaan muualta päin maailmaa ja toisaalta uskalletaan rohkeasti tarttua tilaisuuksiin ja luoda uutta. "Vain elämää" -sarja yhdistää lähes kaikkia näitä muusikoita ja se on auttanut heitä saamaan lisää julkisuutta ja sitä kautta kuuntelijoita. Millainenkohan Suomen musiikkiala olisi ilman tuota formaattia ja onkohan sen merkitys muissa valtioissa yhtä merkittävä?

Tämäkään teos ei ole, eikä sen varmasti ole tarkoituskaan olla, mikään paljastusteos. Ennemminkin kyseessä on ajankuva ja subjektiivinen kertomus sekä Rähinä Records -yhtiön että erityisesti sen jäsenten vaiheista. Se onnistuu avaamaan hieman jäsentensä sielunelämää sekä uran että yksityiselämän puolelta. Kaikki seitsemän miestä ovat hyvin erilaisia ja heidän arvonsa poikkeavat varsin merkittävästikin toisistaan. Heitä yhdistää kuitenkin hiphop ja halu tehdä sekä esitää rappia. Mielestäni kirja avaa hyvin tätä musiikkigenreä ja elämäntyyliä, vaikkei se olisi lukijalle (tai tässä tapauksessa kuuntelijalle) entuudestaan kovin tuttu. Kirjaa kuunnellessa oli välillä kuunneltava myös käsiteltäviä biisejä. Kirja on mielestäni paikka paikoin hieman sekava lukuisten henkilöiden vuoksi. Muuten se on kirjoitettu selkeästi ja koukuttavasti, niin ettei kuuntelemista olisi malttanut jättää aina kesken.

Kirjan kanssa maistoin Ranskan Bourgognesta tulevaa Cremant-kuohuviiniä. Ja pitkästä aikaa se oli kuohuviini, joka iski kunnolla. Viini oli väriltään hieman teräksisen kellertävää. Tuoksussa oli omenaisuutta ja kukkaisuutta. Maussa sitruksisuus toi mukavasti happoja tasapainottamaan omenaisuutta. Viinistä puuttui teräksinen mineraalisuus, jota esimerkiksi usein cavoissa on. Sekin on toki mukava ominaisuus, mutta näin syksyllä hieman pyöreämpi viini maistui paremmin. Kuohuviini maistui sellaisenaan seurustelujuomana sekä parmankinkusta ja hunajamelonista muodostuvan alkupalan kanssa. Se olisi varmasti ollut omiaan myös vaikkapa hieman voimaisen suolaisen vihanenspiirakan kanssa. Loistava kuohuva vaikkapa lähestyvään jouluun tai vuoden vaihteeseen!

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmissa oli runsaasti sisältöä ja ne olivat helposti lähestyttäviä. Viinin viehätys jaksaa varmasti kantaa kuitenkin tällä kertaa pidemmälle kuin kirjan.

7 veljestä
kirjoittanut Mikko Aaltonen
Otava 2018
9h, 32min (kuunneltu äänikirjana)

André Delorme Crémant de Bourgogne
Blanc de Blancs Brut
Chardonnay, Aligoté
Bourgogne, Ranska
19,98€ (Alkosta joulukuussa 2018)

maanantai 17. joulukuuta 2018

Elossa Washingtonissa (kirjoittanut Mika Hentunen)

Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Mika Hentusen "Elossa Washingtonissa" on nopeatempoinen dekkari. Yhdysvaltojen tuntijana maan kuvailut ovat tarkkoja ja oikeita. On aina ilo lukea kirjaa, kun lukijana voi luottaa, että paikat ovat ovat oikeasti kuvaillun mukaisia. Osassa olen itsekin käynyt ajaessani kuuluisaa Route 66 -reittiä pitkin Chicagosta keskilännen läpi Los Angelesiin.

Kirjassa kulkee monta tarinaa rinnakkain ja lopussa ne nivoutuvat onnistuneesti toisiinsa. Nopeasti etenevissä tapahtumissa mukana pysyäkseen lukijan on todella keskityttävä tapahtumiin. Eri "kohtaukset" ovat usein vain sivun tai kahden mittaisia, joten lukijan herpaantuminen juonen kulusta tapahtuu nopeasti. Luettuani kirjaa reilusti yli puolivälin minun oli todettava, että olin tipahtanut niin pahasti tapahtumien kulusta, ettei auttanut muu kuin tarttua kirjan alkuun uudestaan. Lukiessani mietin myös, että tätä kirjaa olisi varmasti haasteellista kuunnella äänikirjana. Sen verran nopeaan tahtiin siirtymät tapahtuivat.

Kirjan uudelleen lukeminen kuitenkin kannatti. Juonen polveilevuuden lisäksi pidin siitä, että käsiteltävät tapahtumat olivat, paitsi hyvin totuudenmukaisia tapahtumapaikoista lähtien, mutta samalla myös ajankohtaisia. Toisaalta ei kai muuta toimittajalta ja maan kirjeenvaihtajalta voi oikein odottaakaan. Henkilöhahmojen kautta käsiteltiin yhdysvaltalaisuuden lisäksi myös suomalaisuutta, venäläisyyttä ja korealaisuutta (sekä pohjois- että eteläpuolen). Näiden lisäksi myös ihmissuhteet, hirmumyrskyt ja maan pääkaupunki Washington saivat huomiota. Varsin paljon teemoja sivumäärällisesti lyhyeen kirjaan. Kirjan kokonaisuus kesti tämän mielestäni onneksi hyvin.

Kirjan kanssa maistoin Viini-lehden vuoden 2018 punaviiniksi valitsemaa chileläistä Leyda Las Brisas punaviiniä. Pinot Noir -rypäleistä valmistettu viini on keskitäyteläistä.. Sen väri on chileläisen Pinot Noirin tapaan hieman enemmän purppuraan menevään kuin yleensä vanhan maailman edustajien. Tuoksussa on rypäleelle tyypillisesti puolukkaa ja kirpeää marjaisuutta. Maussa esiin nousee myös pehmeämpää marjaisuutta kuten vadelmaa sekä aavistus tammisuutta. Vähäiset tanniinit ovat hyvin pehmeitä. Viini sopii hyvin sellaisenaan seurustelujuomaksi tai vaikkapa vastaleivotun juureen tehdyn rapeakuorisen leivän kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat nopeatempoisia ja paljastavat itsensä helposti. Kummassakaan ei ole ärsyttäviä piirteitä, vaan ne ovat puhtaita kokonaisuuksia. Viini jaksaa kantaa hieman pidempään kuin kirja.

Elossa Washingtonissa
kirjoittanut Mika Hentunen
Crime Time 2018
240 sivua

Leyda Las Brisas
Pinot Noir 2016
Valle de Leyda, Chile
15,99€ (Alkosta marraskuussa 2018)




torstai 13. joulukuuta 2018

Sumua Darjeelingissa - ja teetä (kirjoittanut Mikael Bergstrand)

Keski-ikäinen ruotsalainen mies kaipaa hieman tylsähköön elämäänsä muutosta ja useiden eri sattumien kautta ajautuu Intiaan. Siellä hän tapaa elämänsä rakkauden, mutta heidän tarinansa ei pääse kehittymään, osin olosuhteista johtuvista syistä. Tästä ja paljosta muustakin kertoo Mikael Bergstrandin "Delhin kauneimmat kädet". Luin kirjan pari vuotta sitten ja ihastuin siihen. Vaikka Intia maana tai ruotsalaisen miehen sielunelämä eivät ehkä kaikkein kiinnostavimpia aiheita itselleni ole, niin tarinan hyväntuulisuus, oikeellisuus ja totuudenmukaisuus kolahti. Teksti on soljuvaa ja sitä on mukava lukea.

Lukupinoni on tällä hetkellä suuri, ja kaipasin pientä ajatuksellista irtiottoa siitä ja hyväntuulista luettavaa. Niinpä lähikirjastoa kierrellessä käsiin sattui Bergstrandin jatko-osa "Sumua Darjeelingissa - ja teetä". Ja onneksi sattui. Jatko-osat  eivät aina yllä ensimmäisen osan tasolle, mutta tämä pääsi kyllä hyvin lähelle.

Palattuaan edellisessä kirjassa Ruotsiin takaisin Intiasta, Göran Borg on aloittanut uuden elämän. Siihen kuuluu tiiviimpi yhteydenpito Linda-tyttäreen,  uusi hieman puuduttava työ mainostoimissa, terapiassa käynti ja jalkapallon seuraaminen. Kun vanha ystävä Yogi Intiasta kutsuu Göranin Intiaan häihinsä, hän tarttuu tilaisuuteen ja lähtee kohti Delhiä. Yltiöoptimistisen Yogin kanssa peruspessimistinen Göran kokee jälleen erilaisia seikkailuja ja vaaratilanteita Intiassa. Kaikesta onneksi selvitään, mutta silti Intia ei tunnu miehelle aivan omimmalta paikalta ja hän palaa takaisin Ruotsiin.

Kirjassa minua kiehtoi erityisesti sen hyväntuulisuus, joka kuitenkin tuntuu hyvin totuudenmukaiselta. Intian vaihteleva kulttuuri ja hienosti luodut aavistuksen karikatyyriset hahmot ovat kiehtovia ja heidän seikkailuistaan lukemista ei malta lopettaa. Onneksi tähän sarjaan on tällä hetkellä olemassa vielä kolmas osa "Omenalaakson guru".  Seuraavan kerran, kun tekee mieli lukea jotain kevyehköä ja positiivista, niin varmasti siihen tartun.

Kirjan kanssa maistoin etelä-Australiasta tulevaa Tempus Two Syrah -punaviiniä. Mukavaa, että kyseisen valmistajan viiniä löytyy nykyään Alkosta. Olen aikoinaan käynyt kyseisellä viinitilalla ja tilan viinit jääneet positiivisena mieleen. Viinin tuoksussa selkeästi havaittavissa eukalyptusta ja marjaisuutta - kirsikkaa sekä luumua. Viini on varsin täyteläistä ja hapokkuus antaa tasapainoa marjaisuudelle. Viinin tanniinit ovat pehmeitä. Viini sopisi varmaankin naudanlihan kanssa, itse maistoin sitä Manchego-juuston ja serrano-kinkun sekä juurileivän kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat mukavan kevyitä ja raikkaita. Niistä on löydettävissä kuitenkin syvyyttä.

Sumua Darjeelingissa - ja teetä
kirjoittanut Mikael Bergstrand
alkuperäinen teos Dimma över Darjeeling
suomentanut Sanna Manninen
Bazar Kustannus 2016
391 sivua

Tempus Two
Shiraz 2016
Etelä-Australia, Australia
13,99€ (Alkosta marraskuussa 2018)

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Bibistä burkiniin eli totuuksia ranskatar-myytin takaa (kirjoittanut Annastiina Heikkilä)


Suomalaisten ulkomaankirjeenvaihtajien tekstejä on yleensä aina mielenkiintoista lukea. Heidän kertomansa asiat on kuvailtu lukijalle mielenkiintoisesta ja ymmärrettävästä näkövinkkelistä. Annastiina Heikkilä on Ylen Ranskan kirjeenvaihtaja. Hänen raportointinsa on tullut katsojille tutuksi niin Pariisin terrorismi-iskuja koskien kuin vaikkapa maan presidentti Emmanuel Macronin isännöimien valtiovierailuja analysoiden.                                       
Kirjassaan "Bibistä burkiniin eli totuuksia ranskatar-myytin takaa" hän tuo esille vahvasti omia näkemyksiään ja kokemuksiaan. Jotkin väitteet tai ajatukset ovat varsin kohahduttaviakin, mutta toisaalta pidän kyllä siitä, että erilaisia asioita nostetaan pelkäämättä esille. Kirja on feministinen. Sieltä löytyy paljon vertailua suomalaisten ja ranskalaisten naisten ja yhteiskunnan väliltä.

Ranskassa useita kertoja turistina käyneenä ja hieman maata koskevia kirjoja lukeneena, tuntuvat useat havainnot oikealta. Ranskassa nainen pysyy ensisijaisesti naisena. Riippumatta siitä onko hän vaimo, äiti, työntekijä vai mitä. Tämä selittänee osaltaan miksi esimerkiksi maan liikunta-ihanteet tai äidin-rooliin liittyvät haasteet poikkeavat niin paljon suomalaisista.

Kirjassa käsitellään naisten kautta niin maahanmuuttoa, seksuaalista häirintää, #metoo -kampanjaa, pukeutumista kuin äitiyttä. Annastina Heikkilä ei tyydy ainoastaan omiin kokemuksiinsa, vaan kirjassa on haastateltu maan yhteiskunnallisia vaikuttajanaisia ja myös "tavallisia" ranskattaria. Kirjan lukeminen oli piristävä ja aivoja tuulettuva kokemus. Teksti oli miellyttävää luettavaa ja aihe eteni sopivan leppoisasti.

Kirjan kanssa olisi periaatteessa pitänyt maistaa ranskalaista viiniä, mutta nyt vuoroon sattui italialainen punaviini. Viinissä on hapokkuutta, raikasta tummaa marjaisuutta ja italialaista yrttisyyttä. Viini sopii hyvin sellaisenaan kirjan kanssa nautittavaksi. Se sopisi hyvin myös vaikkapa hieman sävyisen pastacarbonaran tai jonkin muun rasvaisen lihaisan pastakastikkeen kaveriksi.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat antavat hyvän mielen, herättävät ajatuksia, mutta ovat toisaalta sopivan kepeitä helposti nautittavaksi. Jälkimaun voimakkuus ei kummassakaan ole pitkä. 

Bibistä burkiniin eli totuuksia ranskatar-myytin takaa
kirjoittanut Annastiina Heikkilä
Kustantamo S&S 2018
135 sivua (luettu E-kirjana)

Zaccagnini Montepulciano d'Abruzzo
Abruzzit, Italia
9,60€/0,375l (Alkosta marraskuussa 2018)


sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Paranoidi optimismi (kirjoittanut Risto Siilasmaa ja Catherine Fredman)




Nokia, Nokia... Suomalainen menestystarina, jonka huima liito kuitenkin katkesi yllättävän nopeasti. Teknologiayritysrintamalla tämä ei sinänsä ole mikään poikkeus tai yllätys, mutta Nokia on pörssiyhtiönä ollut pitkään poikkeuksellisen lähellä suomalaisia. Näin ainakin kirjoittaja Siilasmaan mukaan. Ennen kirjan julkaisua, se herätti kohua Helsingin Sanomissa, kun selvisi, että Siilasmaa arvostelee kirjassa varsin tiukoin sanoin hallituksen edellistä puheenjohtajaa Jorma Ollilaa. Lehden artikkeleissa oli sekä Ollilan että Siilasmaan haastattelut ja kirjoitukset Nokian johtamiseen liittyen.

Risto Siilasmaa on ollut Nokian hallituksen puheenjohtaja vuodesta 2012. Yrityksen hallituksen jäsen hän on ollut vuodesta 2008. Tuota ennen hän työskenteli perustamansa F-Securen toimitusjohtajana. Hän on ehtinyt tutkia ja pohtia paljon yrityksen johtamista. Ainoa asia, josta hänellä ei ole kirjan mukaan omakohtaista kokemusta on alaisena oleminen. Mielestäni se on iso puute johtajalle. Havaintojensa ja haastattelujansa perusteella hän on kehitellyt käsitteen paranoidi optimismi. Hyvin tiivistetysti hän tarkoittaa sillä, varautumista aina pahimpiin vaihtoehtoihin, mutta suhtautumalla kuitenkin lähtökohtaisesti positiivisesti tulevaan. Kun kaikki ei suju suunnitelmien mukaan, on kriisin keskellä reagoiminen muutoksiin välillä liian hidasta tai ei osata katsoa asioita rehellisesti niiden vaatimalla laajuudella. Erityisesti tämä koskee suuria yrityksiä, joissa toimintasuunnan muuttaminen on hidasta.

Kirja on kirjoitettu rehellisesti ja osin jossitellen. Toisaalta arvostettavaa, että Siilasmaa huomaa yhtiön tekemät väärät päätökset, toisaalta mennyttä ei voi muuttaa, mikä tekee jatkuvasta jossittelusta turhaa. Kirja avaa myös suuren yhtiön hallituksen toimintaa. Mitä hallitus oikeastaan tekee sekä mihin ja kuinka se voi asioihin vaikuttaa? Yhtiön johtaminen on kovaa työtä ja epäonnistumisia tulee varmasti. Tätä tosin kompensoi johtajien tilipussi.

Kirjan kanssa maistoin raikasta italialaista valkoviiniä. Verdicchio on hapokkaan sitruunainen, mutta siitä löytyy myös tuhtia rakennetta. Kevyt yrttisyys tasapainottaa keveyttä. Jälkimaussa on lisäksi eksoottista hedelmäisyyttä. Viini maistui kirjan lisäksi bataatti-kesäkurpitsa-fetapiirakan sekä juustoisen salaatin kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Kirjassa on enemmän rakennetta, mutta viini on uskottavampi kokonaisuus. Molemmat mielenkiintoisia tuttavuuksia - yhdessä tai erikseen.


Paranoidi optimismi
(Transforming Nokia)
kirjoittanut Risto Siilasmaa ja Catherine Fredman
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2018
10h, 55min (kuunneltu äänikirjana)

Moncaro Verdicchio dei Castelli di Jesi
Classico Organic 2017
Marche, Italia
10,99€ (Alkosta lokakuussa 2018)