7 veljestä (kirjoittanut Mikko Aaltonen)

Mikko Aaltosen Rähinä Records -levy-yhtiön 20-vuotisesta taipaleesta kertova kirja on informatiivinen ja tunteikas teos. Rähinä Records oli alunperin seitsemän kaverin: Elastisen, Iso H:n, Andun, Tasiksen, Uniikin, Asan ja Jussi Valuutan perustama levy-yhtiö, johon myöhemmin otettiin mukaan lisää jäseniä. Kaikki maamme eturivin räppäreitä ja oikeastaan Suomen rap-kulttuurin uranuurtajia. Pari vuotta sitten Mikko Aaltonen kirjoitti suositun kirjan Cheekistä eli Jare Tiihosesta.

7 veljestä on avoin kirja sekä yhtiön, että erityisesti sen jäsenten, 20-vuotisesta historiasta. Se avaa osaltaan suomalaista musiikkialaa ja piirejä. Parin viime vuoden sisään kirjat Cheekistä, JVG:stä, Ultra Bra:sta ja Antti Tuiskusta lukeneena on todettava, että musiikkipiirit maassamme ovat hyvin pienet. Samat taustavaikuttajat tulevat esiin lähes kaikissa näissä kirjoissa. Musiikkia tehdään Suomessa kuitenkin suurella innolla ja ammattitaidolla. Oppia haetaan muualta päin maailmaa ja toisaalta uskalletaan rohkeasti tarttua tilaisuuksiin ja luoda uutta. "Vain elämää" -sarja yhdistää lähes kaikkia näitä muusikoita ja se on auttanut heitä saamaan lisää julkisuutta ja sitä kautta kuuntelijoita. Millainenkohan Suomen musiikkiala olisi ilman tuota formaattia ja onkohan sen merkitys muissa valtioissa yhtä merkittävä?

Tämäkään teos ei ole, eikä sen varmasti ole tarkoituskaan olla, mikään paljastusteos. Ennemminkin kyseessä on ajankuva ja subjektiivinen kertomus sekä Rähinä Records -yhtiön että erityisesti sen jäsenten vaiheista. Se onnistuu avaamaan hieman jäsentensä sielunelämää sekä uran että yksityiselämän puolelta. Kaikki seitsemän miestä ovat hyvin erilaisia ja heidän arvonsa poikkeavat varsin merkittävästikin toisistaan. Heitä yhdistää kuitenkin hiphop ja halu tehdä sekä esitää rappia. Mielestäni kirja avaa hyvin tätä musiikkigenreä ja elämäntyyliä, vaikkei se olisi lukijalle (tai tässä tapauksessa kuuntelijalle) entuudestaan kovin tuttu. Kirjaa kuunnellessa oli välillä kuunneltava myös käsiteltäviä biisejä. Kirja on mielestäni paikka paikoin hieman sekava lukuisten henkilöiden vuoksi. Muuten se on kirjoitettu selkeästi ja koukuttavasti, niin ettei kuuntelemista olisi malttanut jättää aina kesken.

Kirjan kanssa maistoin Ranskan Bourgognesta tulevaa Cremant-kuohuviiniä. Ja pitkästä aikaa se oli kuohuviini, joka iski kunnolla. Viini oli väriltään hieman teräksisen kellertävää. Tuoksussa oli omenaisuutta ja kukkaisuutta. Maussa sitruksisuus toi mukavasti happoja tasapainottamaan omenaisuutta. Viinistä puuttui teräksinen mineraalisuus, jota esimerkiksi usein cavoissa on. Sekin on toki mukava ominaisuus, mutta näin syksyllä hieman pyöreämpi viini maistui paremmin. Kuohuviini maistui sellaisenaan seurustelujuomana sekä parmankinkusta ja hunajamelonista muodostuvan alkupalan kanssa. Se olisi varmasti ollut omiaan myös vaikkapa hieman voimaisen suolaisen vihanenspiirakan kanssa. Loistava kuohuva vaikkapa lähestyvään jouluun tai vuoden vaihteeseen!

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmissa oli runsaasti sisältöä ja ne olivat helposti lähestyttäviä. Viinin viehätys jaksaa varmasti kantaa kuitenkin tällä kertaa pidemmälle kuin kirjan.

7 veljestä
kirjoittanut Mikko Aaltonen
Otava 2018
9h, 32min (kuunneltu äänikirjana)

André Delorme Crémant de Bourgogne
Blanc de Blancs Brut
Chardonnay, Aligoté
Bourgogne, Ranska
19,98€ (Alkosta joulukuussa 2018)

JHT Musta lammas (kirjoittanut Mikko Aaltonen)

JHT Musta lammas
kirjoittanut Mikko Aaltonen

Kuka muu muka? Cheek artistina ja Jare Tiihonen henkilönä sen takana, jakaa mielipiteitä, useat joko rakastavat tai inhoavat häntä - väliltä löytyy myös suuri joukko, joiden mielipide on jotakin tältä väliltä. Kuulun tuohon viimeiseen joukkoon. Cheekiltä löytyy muutama tarttuva ja sanoituksiltaan osuva biisi. Räppi musiikkilajina ja hiphop -tyylinä eivät kuitenkaan ole minuun osuneet - negatiivisesti tai positiivisesti. Musiikkilajin biisi silloin tällöin on kiva radiosta kuunnella, mutta harvoin spotifysta tulee räppiä kuitenkaan erityisesti valittua, paitsi tätä kirjaa lukiessa oli kyllä kuunneltava kirjassa käsiteltyjä Cheekin kappaleita. Arvostan räp-tekstien kirjoittajia, jotka usein hyvin osuvasti onnistuvat tiivistämään välillä haastaviakin asioita ytimekkäiksi sanomiksi. Toisaalta tekstit ovat usein ronskeja ja uhoavia, jonka tyylinä helposti koen uhkaavana.

Kirjan kirjoittaja on teoksessaan välittänyt kuvan fiksusta, lähtökohdiltaan tavallisesta nuoresta miehestä, ennen oman polun löytämistä, joka on unelmiinsa uskomalla onnistunut saavuttamaan varmasti paljon enemmän kuin nuorena lahtelaisena 1990- ja 2000-luvun vaihteen vuosina olisi voinut itsekään kuvitella. 1980-luvulla syntyneenä kirjasta löytyy useita yhtymäkohtia myös omaan lapsuuteeni - cd-romppujen polttamisesta somettomaan kanssakäymiseen kavereiden kanssa. Kirjassa on käsitelty henkilökohtaisia ja osin vaikeitakin aiheita (mieliala-vaihtelut, perhe- ja kaverisuhteet) rohkean arkisesti, ilman yritystä hakea sääliä tai liiallista hyväksyntää. Ne vain yksinkertaisesti ovat osa elämää.

Teksti on hyvin sujuvaa ja koukuttaa lukijan ensimmäisen parinkymmenen sivun jälkeen. Cheek on aikamme ilmiö ja kirja piirtää hyvän, ja toivottavasti ainakin osin oikean ja aidon kuvan, hänen elämästään. Oman paikkansa löytäminen yhteiskunnassa, opiskelu, työ- ja tunne-elämä sekä näiden keskinäinen ristiriitaisuus pinnallisessa ja kiireisessä globaalissa maailmassa, teemoja jotka kirjassa nousevat toistuvasti esille, ja myös asioita, joita yhteiskunnallisessa keskustelussa yleisesti pohditaan. On helppo ymmärtää ja jopa samaistua niihin eri-ikäisiin naisiin ja myös joihinkin miehiin, joihin Cheekin karisma vetoaa.

Kirjassa kritisoidaan terävästi mediaa ja lehdistöä. Useassa kohdassa mainitaan, ettei lehdistö ole juurikaan ole ollut Cheekistä kiinnostunut ennen Vain elämää -sarjaa, jonka kautta hän vasta nousi koko kansan tietoisuuteen. Osittain tämä on varmasti paikkansa pitävää, mutta toisaalta pienessä maassamme on nykyisin paljon julkisuuteen haluajia - sekä ammattitaitontansa että vain julkisuuden takia. Julkisuudessa oleva rooli tuntuu vasta mittaavan kuinka "tärkeä" ja "menestynyt" henkilö tosiasiassa on. Todelliselle musiikin ammattilaiselle luulisi median antaman "tunnustuksen" merkitsevän vähemmän.

Kirja ei ole kuplivan säikyvää bling blingiä, vaikka tämä ajatuksena usein hiphoppiin ensimmäisenä liitetäänkin. Joten kuohuva tai ehkä Cheekin tasoon paremmin sopiva aito samppanja, ei ole oikea valinta tälle kirjalle. Tekstissä on syvyyttä ja ajatusta ja siinä heitettyjä teemoja, huomaan pohtivani kirjan lukemisen aikana. Yhdysvaltalaista viinin on kuitenkin ehdottomasti oltava, jo räpin synnyinmaan perusteella. Juomaksi valikoitui "Fog Head Reserve Pinot Noir 2013". Yleensä tanniinittomaksi ja kevyehköksi, muttei kuitenkaan kypsän hillomaisen marjaiseksi mielletty pinot noir, on tässä viinissä yllättävän vahvaa. Viinissä on aivan hieman tanniinisuutta ja jonkin verran hapokkuutta, joten se sopiikin erinomaisesti esimerkiksi hieman tuhdin kasvispastan kaveriksi. Viinin mausta löytyy aavistus tammisuutta ja kevyitä marjoja.

Viinistä löytyvät maut kuvaavat mielestäni neljän tähden arvoisesti kirjaakin. Suurin ero löytynee jälkimausta. Viini on valmista nyt nautittavaksi, kirjan päähenkilön tarina on, onneksi, vielä täysin kesken ja varmasti siihen syntyy paljon uusia, yllättäviäkin vivahteita tulevaisuudessa.



JHT Musta lammas
Mikko Aaltonen, Liiga Music Oy
Kustannusosakeyhtiö Otava
Keuruu 2016
461 sivua

Fog Head Reserve Pinot Noir 2013
14,99€ (Alkosta tammikuu 2017)
Pinot Noir (84%), Petit Sirah (11%), Merlot (3%), Syrah (2%)