Kiteitä (kirjoittanut Sylvi Kekkonen)

Sylvi Kekkonen on ollut paitsi Suomessa pisimpään hallinneen presidentti Urho Kekkosen puoliso, myös kirjallisuuden ja runouden alalla vaikuttanut toimija. Sylvi Kekkosen teokset eivät ainakaan itselleni ole viime vuosina ja vuosikymmeninä tulleet vastaan. Kuunneltuani mielenkiintoisen Anne Mattssonin teoksen "Sylvi Kekkosen elämäkerta" kiinnostuin tutustumaan myös Sylvin kirjalliseen tuotantoon. 

Erilaiset runoteokset eivät ole itselleni entuudestaan kovin tuttuja. Joitakin olen silloin tällöin lukenut, mutta en alaa tai runoilijoita tunne tarkemmin. Ehkä runokirjat tuntuvat välillä vaikeaselkoisilta tai paksumpien kokoelmien kohdalla puuduttavilta. Edellä mainitut ennakkoluulot kuitenkin usein karisevat, kun johonkin runoteokseen tulee tarttuneeksi. Niin kävi myös lyhyitä mietelmiä sisältäneen Sylvi Kekkosen teoksen kanssa.

.                                           

Hänen "Kiteitä" -teoksessaan olevat mietelmät ovat hyviä ajankuvia ja täydentävät Mattssonin elämäkerrassa Sylvistä luomaa kuvaa. Toisaalta runoissa kannustetaan luopumaan erilaisten kulissien ylläpidosta, toisaalta taas ajattelemaan ja arvostelemaan asioita  tiettyjen yhteiskunnassa hyväksyttyjen normien mukaan. Tiettyjen normien mukaan toimiminen tuntuu nykyisin vanhanaikaiselta, mutta toisaalta toimimme kyllä mielellään joukossa ja olemme kiinnostuneita siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Ehkä siis vain lähestymistapa "hyväksyttyihin toimintapoihin" on muuttunut?

Teoksen Seurauksia-kohdasta (s. 34) löytyvä miete pitää edelleen paikkansa:

"Hyvä keino elämän tympeyttä vastaan on oppia nauramaan itselleen"

Kirjan pariksi valikoitui suomalaiseen kesään hyvin sopiva Koivunmahla lager Stadin Panimolta. Kevyt, maultaan hennosti koivun tuoksua muistuttava lager on kesän sesonkituote. Siinä on voimakas kuohu ja väriltään se on kirkkaan kellertävää. Lager-oluet ovat pohjahiiva-oluita, ne maistuvat parhaiten kylminä. Koivunmahla-olut sopii hyvin sellaisenaan saunaolueksi tai raikkaan salaatin pariksi.

Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Olut on kirjaa kevyempi ja kepeämpi. Molemmista henkii suomalainen kesäinen mielenmaisema. Kirjan pohdiskelevuus jää ehkä oluen kuohun varjoon liiaksi.

Kiteitä

kirjoittanut Sylvi Kekkonen

Kustannusosakeyhtiö Otava 1990

Ensimmäinen painos 1949

70 sivua

Koivunmahla lager

Stadin panimo

ohra, vehnä

5,3%

4,45€ (Alkosta kesäkuussa 2020)

                                                              

Sylvi Kekkosen elämäkerta (kirjoittanut Anne Mattsson)

Anne Mattssonin vuonna 2000 kirjoittama: "Sylvi Kekkosen elämäkerta" on vuonna 2019 julkaistu tarkistettuna ja uusien kuvien kerta. Elämäkerta on kiinnostava teos ja katsanto maamme pitkäaikaisimman presidentin Urho Kekkosen puolison elämään. 

Se on myös hyvä ajankuva tuon ajan kaupungissa asuvasta naisesta ja tämän ystävä- ja tuttavapiiristä. Mattsson on kirjaa kirjoittaessaan ollut vasta 27-vuotias. Teksti ja sen kulku on taitavasti ja lukijaystävällisesti koostettu. Tyyli on raikas ja kirjailijan omat näkemykset tulevat sopivasti esiin.

Fakta- ja fiktiokirjan kimppa
Viime syksynä luin, Finlandia ehdokkaanakin olleen, Johanna Venhon fiktiivisen teoksen Sylvi Kekkosesta: "Ensimmäinen nainen". Nämä kirjat täydentävät toisiaan hyvin ja Venhon Sylvistä luoma hahmo on yllättävänkin totuudenmukainen. Sylvillä, kuten ehkä monilla naisilla usein, on hieman erilaisia rooleja riippuen seurasta ja asiayhteydestä. Toisaalta on kotirooli lasten ja puolison parissa. Töissä tavat ja ajattelu poikkeavat usein tästä ja ystävien seurassa taas ollaan hieman erilaisia. En tarkoita, että jossakin seurassa naiset esittäisivät tai näyttelisivät jotakin, mutta asiakontekstit ja persoonat ehkä ajavat tähän kameleonttimaisuuteen. Kirjan antamassa kuvassa Sylvistä nämä muutokset korostuvat.

Sylvi on saanut puolisonsa työn ja intohimon kautta olla mukana kokemassa ja näkemässä ainutkertaisia asioita. Samojen tekijöiden vuoksi hän on myös joutunut kestämänään miehensä avoimia naissuhteita, poissaoloa ja ehkä yksinäisyyttäkin. Sylvi ei tunnu kuitenkaan katkeroituneen tästä, vaan on käyttänyt energiaansa ja vaikutusmahdollisuuksiaan itselleen tärkeisiin asioihin. Tai sitten katkeruus on ollut piilossa ja ryöpsähtänyt esiin epäsuorempia polkuja. Kummin vain, niin Sylvi on persoonana hyvin mielenkiintoinen ja moniulotteikas. Suomalaisten presidenttien puolisot ovat saaneet, ja ymmärtääkseni saavat vieläkin, elää varsin tavallisen kaltaista elämää. He voivat liikkua varsin vapaasti ja tavata ystäviään myös julksilla paikoilla ilman, että saavat juurikaan häiritsevää julkisuutta osakseen. Samalla he pääsevät näkemään myös vallan kulisseihin ja puolisoidensa kautta vaikuttamaan asioihin.

Kirjallisuuden merkitys
Sylvi Kekkonen oli kiinnostunut kirjallisuudesta ja julkaisi muutaman teoksenkin. Kirjassa eri haastateltavat ottavat kantaa niiden kirjalliseen merkittävyyteen. Esillä hänen teoksensa eivät juurikaan nykyisin ole, mutta ainakin Helsingin kirjastojen valikoimissa niitä näytti olevan. Kirjallisuus on varmasti yhdistänyt Urho ja Sylvi Kekkosta, onhan Urho Kekkonenkin julkaissut usean poliittisen teoksen, kuten "Demokratian itsepuolustus".

Kuuntelin teoksen äänikirjana ja se sopi todella hyvin kuunneltavaksi. Erityiskiitos loistavalle lukijalle Irja  Rättölle. Kävin Helsingin Kirjamessuilla 2019 kuuntelemassa Anne Mattssonin ja Johanna Venhon keskustelua kirjojensa kohteesta ja tuon keskustelun innoittamana tulin tähän kirjaan tarttuneeksi. Mattssonilta olin aiemmin lukenut Tellervo Koiviston elämäkerran ja nämä ovat tyyliltään samanlaisia. Tellervo Koivisto on ollut mukana elämäkertansa kirjoitusprosessissa, toisin kuin Sylvi Kekkonen, jota Anne Mattsson ei koskaan ehtinyt edes tavata. Mattsson on kirjoittanut kirjan myös näyttelijä Seela Sellasta, johon täytynee myös tarttua.

Kuplilla ja ilman
Kirjan kanssa maistui, joulupöydässäkin maisteltu, Dr. Pauly Bergweilerin riesling Saksasta. Viini on kypsän hedelmäistä ja pyöreää. Siinä on sitruksisuuden ja vihreän omenan tuomaa hapokkuutta, mutta myös jopa hunajaista pehmeyttä. Viini on tyylikäs kokonaisuus. Saman valmistajan samasta rypäleestä tekemä kuohuviini löytyy myös Alkon ja tämän blogin valikoimista. Viini maistui joulupöydän alkupalojen sekä myös kinkun kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat tasaisen vahvoja suoriutujia, eivätkä varmasti petä nauttijaansa. Vaikka kirjan alkuperäisteksti on jo parisenkymmentä vuotta vanha ja edelleen ajankohtainen, uskon silti että viini kestää pidemmällä aikajanalla ajan kulkua paremmin kuin kirja.

Helmet-lukuhaaste 2020: 44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa

Sylvi Kekkosen elämäkerta

kirjoittanut Anne Mattsson

lukija Irja Rättö

Art House 2019

10h, 55min (kuunneltu äänikirjana)

Dr. Pauly-Bergweiler

Riesling 2017

Mosel, Saksa

11,99€ (Alkosta joulukuussa 2019)

Ensimmäinen nainen (kirjoittanut Johanna Venho)

Sylvi Kekkonen on suomalaisille ensisijaisesti tuttu presidentti Urho Kekkosen vaimona. Muiden presidenttien puolisoiden tapaan, hän on jäänyt omana itsenään puolisonsa varjoon. Presidentin puolison roolia ja oman minänsä varjossa pitämistä käsittelee kauniisti Johanna Venho, osin fiktiivisessä romaanissaan, "Ensimmäinen nainen". Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin vuoden 1966 tienoille, mutta Sylvi palaa muistoissaan myös lapsuuteensa sekä hänen ja Urhon suhteen alkuaikoihin.

Johanna Venho on romaanien lisäksi kirjoittanut ja toimittanut myös useita runoteoksia sekä lastenkirjoja. Hän on työskennellyt laajalti kirjallisuuden ja runouden parissa mm. kääntäjänä, toimittajana sekä erilaisissa luottamustehtävissä. "Ensimmäinen nainen" on ensimmäinen häneltä lukemani teos. Se on todella kauniisti ja monipuolisesti kirjoitettu tarina.

Kirjan tapahtumien kehykset ovat todelliset, mutta sisältö on kirjailijan mielikuvituksen värittämä. Tästä syystä kirja muistuttaa minua Minna Rytisalon Minna Canthista kertovasta kirjasta "Rouva C". Sylvi Kekkonen ja hänen menehtynyt ystävättärensä käyvät tarinassa vuoropuhelua elämästään. Osan asioista Sylvi on kertonut luottamuksella ystävälleen, mutta joitakin osia hän ei uskalla kertoa kenellekään. Pelkäsin aluksi, että useampi kertoja ja vaihtelevat aikatasot tekisivät lukemisesta haastavaa, mutta olin onneksi väärässä.  Venho onnistuu kuljettamaan lukijaa Sylvi Kekkosen elämän pohdinnoissa vaivatta. Ajatusten ja tapahtumien syvyys ei tästä kuitenkaan kärsi, vaan lukija pääsee hyvin Sylvin syvimpiin ajatuksiin ja voi samaistua hänen elämän vaiheisiinsa.

Sylvin ajatukset ja huolet tuntuvat realistisilta. Hänellä on ollut hyvin lämmin suhde kaksospoikiinsa ja mieheensä. Poikien vaimojen kanssa välit eivät ole olleet yhtä lämpimät. Lukiessa ajattelin, että haasteelliset suhteet miniöihin  saattavat johtua epävarmuudesta, jota Sylvi on kokenut omasta vaimon roolistaan. Urhon naissuhteet ovat olleet yleisessä tiedossa ja Sylvi on joutunut ne mukisematta nielemään. Kansalle hän on ollut ensimmäinen nainen, mutta miehelleen usein vasta toinen.

Kirja on parasta lukea romaanina ja jättää turha pohdinta pois siitä, mikä on totta ja mikä kirjailjian mielikuvituksen tuotetta. Monet yksityiskohdat, mm. Englannin kuningattarelta lahjaksi saatu Mini ja ulkomaanmatkat, ovat tosia. Sylvi Kekkosen ajatuksista sen sijaan ei kenelläkään ole ollut varmaa tietoa. Venho on ne onnistunut verhoamaan siten, että ne tuntuvat aidoilta ja tämän tyyppisessä kirjassa se on mielestäni tärkeintä.

Taitavan kerroksellisuuden lisäksi minua viehätti kirjan paikat, jotka pääasiassa sijoittuvat Kekkosten mökille Suomusjärven Katermaan. Lisäksi liikutaan myös Tamminiemessä ja mm. Kalliossa. Edellä mainitut paikat ovat itselleni kohtalaisen tuttuja ja kirjailija on onnistunut kuvaamaan paikkoja hyvin tarkasti ja elävästi. Seuraavan kerran naapurikunnassa sijaitsevassa mökissä käydessäni täytyy käydä ajelemassa Kekkosentiellä.

Kirjan kanssa maistoin Suomusjärven läheltä, Fiskarsista, tulevaa Vermillion olutta. Kyseinen olut on mielenkiintoinen. Väriltään se on punaisenruskeaa menevää. Vaahto on maltillista. Tuoksussa on tammisuutta. Olut maistuu ensin hieman tympeältä ja turhan maltaiselta, mutta nopeasti sen kehittynyt raikkaus tasapainottaa kokonaisuutta. Valmistaja suosittelee olutta mm. patojen seuraksi.

Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmissa on suomalaista päättäväisyyttä ja perinteikkyyttä. Olut on selkeämpää, kun taas kirja tarjoaa nauttijalleen enemmän haastetta ja polveilevuutta.

Helmet lukuhaaste 2019: 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja

Ensimmäinen nainen

kirjoittanut Johanna Venho

Werner Söderström Osakeyhtiö 2019

261 sivua

Fiskars Vermillion
Saison de Rouge
5,2%
n. 4,5€/0,33l (ostettu tilalta heinäkuussa 2019)

Demokratian itsepuolustus (kirjoittanut Urho Kekkonen)

"Parhainkin järjestelmä kompastuu täydellisyyteen pyrkiessään ihmiseen. Tämä tietoisuus velvoittaa demokratian kiinnittämään vakavaa huomiota kansalaisten valtiolliseen kasvattamiseen". Tähän toteamukseen päättyy Urho Kekkosen ensimmäinen teos Demokratian itsepuolustus. Luettavakseni sattui Helsingin kaupungin kirjaston varastosta löytynyt vuodelta 1934 oleva kappale. Kirjasesta löytyy kärkästä sanomaa nuoren valtion nuorelta kansalaiselta. Saattaa olla, että myöhempinä presidenttivuosinaan Kekkosen suhtautuminen esimerkiksi suomenruotsalaisiin tai sosiaalidemokraatteihin on hieman pehmentynyt 1930-luvun alkuvuosilta.

Kirjasesta löytyy pari kohtaa, joiden sanoman oikeellisuuden ja merkityksen myöhempi historia on todistanut oikeaksi. Aivan kirjan alussa Kekkonen toteaa, että jossakin määrin historia kertaantuu noin joka kolmaskymmenes vuosi. Jonkinlaisella noin arviolla tämä pitänee talouden kohdalla paikkansa ja tätä kautta kertausvaikutuksena myös esimerkiksi politiikassa. Onneksi useissa asioissa on kuitenkin menty eteenpäin eikä joka kolmaskymmenes vuosi sentään palata aivan takaisin lähtöpisteeseen. Vaikka Suomen tilanne on varmasti itsenäisyyden toisena vuosikymmenenä ollut vielä heikko ja mm. ensimmäinen maailmansota jättänyt jälkensä maailmaan ja tämän lisäksi vielä kansalaissota erityisesti Suomeen, niin kirjassa annetaan mielestäni yllättävän ja ilahduttavan vakaa kuva nuoresta valtiosta. Näin hyvin suunnitellulle ja toteututellulle pohjalle on ollut hyvä ja turvallista rakentaa jo 100-vuotta jatkunutta itsenäisyyttämme.

Tarkoituksenani oli alun perin valita tämän kirjan seuraksi Suomi 100 -sarjaan kuuluva valkoviini, mutta valitettavasti vielä en ole sitä ehtinyt Alkosta hankkimaan. Se jääköön jonkin toisen isänmaallisen kirjan seuraan. Sen sijaan valikoitui toinen ranskalainen Alsace-alueelta tuleva valkoviini.

Jean-Baptiste Adamin vuodelta 2016 oleva Reserve Pinot Gris ei lukeutunut suosikkeihini. Viinin tuoksu on kohtalaisen lupaava - siitä löytyy hieman eksoottista hedelmää ja sitruksisuutta. Maussa sen sijaan vastaan iskee kuivuus, hapokkuus ja aavistuksen tammisuus. Hedelmäisyyttä mausta löytyy lopulta vain vähän, hieman kiripeää persikkaa, päärynää sekä sitruksisuutta. Koostumukseltaan viini on öljymäisen raskas. Jälkimaussa hieman yrttistä katkeruutta, joka ei ole oikein mieleeni. Voi olla, että muutaman vuoden päästä maku olisi tasapainottunut tai sitten se olisi vaatinut kaverikseen jotakin rasvaista kalaa tms. Tällä kertaa viinin kanssa maistui broileri-juustosalaatti.

Sekä kirjassa että viinissä on terävää nuorekkuutta, joka ehdottomasti on näitä yhdistävä tekijä. Muulla tavoin näille on haasteellista löytää samankaltaisuutta tai toisaalta sopivasti keskinäistä vastakkaisuutta ja särmää, jotta niiden voisi sanoa sopivan keskenään. Pisteet jäävät siis vain kahteen - kannattaa lukea kirja ja viiniä maistaa vain harkiten sille sopivan ruoan kanssa.

Demokratian itsepuolustus
kirjoittanut Urho Kekkonen
Werner Söderström Osakeyhtiö
Porvoo - Helsinki 1934
103 sivua

Jean-Baptiste Adam
Pinot Gris Reserve 2016
13,90€ (Alko toukokuu 2017)

Tamminiemen pesänjakajat (toimittanut Lauantaiseura)

Aluksi hieman taustaa, minkä vuoksi alunperin lähemmäs 40-vuotta sitten ilmestynyt Tamminiemen pesänjakajat valikoitui lukulistalleni. Erilaisia kirjoja lukulistalleni (tai Helmetin varauslistalle oikeammin) valitessani pääsen toteuttamaan lähes ainoaa luovuuden piirrettäni eli erilaisten reissujen tai tapahtumien suunnittelua ja niihin liittyvien taustojen selvittelyä. Viime vuonna parin sattumuksen saattelemana pyrin saamaan jonkinlaista yleiskuvaa mm. Suomen presidenttinä toimineesta Mannerheimista. Hänen synnyinkartanossaan Louhisaaressa, kuolinalueellaan Sveitsin Montreux'ssa, hautapaikallaan Helsingin Hietalahdessa ja Kaivopuiston kodissa vierailujen lisäksi luin pari hänestä kirjoitettua kirjaa. Mielestäni yleissivistystä ei voi koskaan olla lähellekään tarpeeksi ja aina on aihealueita, joihin kannattaa perehtyä entisestään. Haluan, ehkä hieman naivisti, uskoa että historiaa ymmärtämällä voidaan nopeatempoisesti etenevässä nyky-maailmassa onnistua välttämään kaikkein suurimmat jo historian aikana tehdyt erehdykset.

Urho Kekkonen on ollut, ainakin presidenttiydensä pituuden perusteella, yksi tärkeimmistä presidenteistämme. Olen syntynyt vasta hänen kuolemansa jälkeen, mutta tietoni hänestä ja hänen aikakaudestaan ovat varsin vaatimattomat. Niinpä päätin, että vuonna 2017 pyrin tutustumaan ainakin muutamaan hänestä kertovaan kirjaan ja käymään mm. Tamminiemessä, hänen synnyinseuduillaan Pielavedellä ja hautapaikallaan Hietaniemessä. Osan näistä vierailuista olen jo tehnyt. Vuoden vaihteen tienoilla luin pari yleisteosta hänestä ja nyt muutaman kuukauden tauon jälkeen oli jälleen aika tarttua Kekkoseen liittyvään teokseen.

Lauantaiseura (sisältää seitsemän kirjoittajaa) on Tamminiemen pesänjakajissa valottanut tuona aikana piilossa pidettyä tietoa mm. Kekkosen viimeisistä vuosista, jolloin hän ei yleisistä kuvitelmista huolimatta, ollut enää täydessä sielun ja ruumiin voimissa. Kirjassa on myös käyty läpi mahdollisia hänen jatkajiaan ja heidän heikkouksiaan ja vahvuuksiaan. Kirja on ensimmäisen kerran ilmestynyt vuonna 1981. Ymmärtääkseni se on tuolloin aiheuttanut suurta kohua paljastuksillaan ja sensaatiohakuisuudellaan. Siinä on kirjoitettu asioita, joita ainakaan tuohon aikaan ei olisi saanut sanoa tai kirjoittaa. Lukemani kappale on julkaistu vuonna 1989 ja se on teoksen viimeisestä painoksesta. Vuonna 2017 luettaessa ja ison osan teoksessa "paljastetuista" asioista ollessa jo yleisessä tiedossa sekä muutaman seuraavan presidentinkin jo eläköidyttyä viroistaan, on kirja varsin kesy. Se antaa kuitenkin hyvää ajankuvaa ja toteaa, nyt jo useista entisistä politiikoista, asioita, jotka edelleen vallitsevan käsityksen mukaan pitävät paikkansa. Ruusuista kuvaa Kekkosen hallitsemiskyvyistä valtakautensa viimeisinä vuosina se ei kuitenkaan anna. Täytyy lukea joltakin toiselta kantilta kirjoitettu teos ennen kuin aivan kaikkiin kirjan väittämiin kannattaa uskoa.

Kirjan pariksi valikoitui  oikein hyvä perusitalialinen Chianti, joka on lähtöisin nimensä mukaisesti Chiantin seudulta Toscanasta. Rypälesekoituksessa on usein jotakin hieman samaa kuin Pinot Noir rypäleen viineissä. Toki Chiantit ovat tuhdempia ja vahvempia, mutta samaa marjaisuutta ja mineraalista keveyttä niistä kuitenkin omaan makuuni löytyy.

Maistelemani viini on lähes läpinäkymätöntä, mutta silti väriltään vaaleahkon (reunat) tummanpunaista. Tuoksussa on pehmeää marjaisuutta ja yrttisyyttä. Hieman tanniineja ja hapokuutta - maussa yrttisyys tulee entisestään enemmän lisää. Marjoista havaittavissa mielestäni puolukkaa ja karhunvatukkaa. Helppoa juotavaa, kuten chiantit usein ovat. Maistui kirjan lisäksi myös parmankinkku pitsan ja tomaattisen jauhelihapastakastikkeen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuus saa arvosanakseen nelosen, eli täydentävät toisiaan. Hyviä erikseen mutta hieman parempia yhdessä.

Tamminiemen pesänjakajat
toimittanut Lauantaiseura (Aarno Laitinen, Arto Astikainen, Kalle Heiskanen, Ritva Remes, Hannu Savola, Anneli Sundberg, Janne Virkkunen)
Gummerus Kirjanpaino Oy
Jyväskylä 1989
207 sivua

Castiglioni Chianti 2015
Sangiovese, Merlot
Toscana, Italia
12,49€ (Alkosta huhtikuu 2017)