Yösähköä (kirjoittanut Amanda Vaara)

Yösähköä on Amanda Vaara -kirjailijanimellä kirjoitetun sarjan toinen osa ja kolmas lukemani. Aiemmat osat ovat "Pientä fiksausta vailla" ja "Heti vapaa".  Kronologisesti kahden edellisen väliin sijoittuva teos on ehkä edellisiä hieman heppoisampi ja ehkä jopa huolimattomampi. Tämä vaikutelma saattaa johtua myös väärästä kuuntelujärjestyksestäni.

Tampereen lähettyville, maaseudulle hyvien palvelujen äärelle, muuttanut Venla on hypännyt pois oravanpyörästä ja perustanut oman majatalon ja blogin. Hänellä on ex-puolisonsa kanssa kaksi lasta - vaikeaa murrosikää elävä tyttö ja nuori koululaispoika. Ex-mies sekä oma äiti aiheuttavat Venlalle päänvaivaa ja tuntuvat olevan kaikkia tämän tekemisiä vastaan. Onneksi Venlalla on kuitenkin hyviä ystäviä, joista yhtenä tärkeimpänä naapurissa asuva iäkkäämpi Ilona kanoineen. Kirjan kertoja on Venla, mutta välillä paistaa läpi, että kirjailija ei ole kaikessa ehkä Venlan kanssa aivan samaa mieltä. En osaa sanoa, mitä tekniikka kirjalija käyttänyt, jotta tämä tunne lukijalle syntyy, mutta mielenkiintoinen ja onnistunut tyyli kuitenkin.

Tässä osassa Venla jatkaa parisuhdetta Jörgenin kanssa ja nauttii, kun majatalo Villa Venla toimii jo varsin rutiininomaisesti. Päivät eivät kuitenkaan ole koskaan samanlaisia, vaan vaihtelevat asukkaat ja toisaalta mielenkiintoiset uudet naapurit tuovat uusia iloja ja huolenaiheita Venlalle. Samoin tämän lapset, jotka vielä käsittelevät vanhempiensa eroa, aiheuttavat hänelle ajoittain huolenaiheita.

Kirja on mukavaa kuunneltavaa - siinä pysyy hyvin mukana, mutta juonenkäänteitä on kuitenkin riittävästi, jottei kirjasta missään nimessä tule tylsä. Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraako sarjaan vielä jatkoa ja jos niin kuinka Venlan tarina jatkuu.

Kirjan kanssa maistoin, mm. uuden vuoden aattoa juhlistaen ranskalaista pinot noir viiniä Faiveley. Viking Linelta mukaan tarttunut pinot noir on ranskalaiseksi viiniksi hyvin helposti lähestyttävää. Lämmin marjaisuus, puolukka, kirsikka ja mustaherukka, tekevät viinistä keskitäyteläisen. Viinissä ei ole tanniineja ja hapokkuuskin on hyvin tasapainoista. Tyylikäs kokonaisuus, joka sopii hyvin sellaisenaankin nautittavaksi. Itse maistoin kirjan kanssa Skiffer-pizzeriasta haettua naudankieli-pizzaa. Sopi hyvin tämän kevyemmän puoleisen viinin kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Viini on kirjaa pitkäikäisempi ja tasapainoisempi kokonaisuus. Molemmista tulee hyvä mieli ja niille jää odottamaan jatkoa. 

Helmet-lukuhaaste 2020: Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

Yösähköä
kirjoittanut Amanda Vaara
lukija Mervi Takatalo
Karisto 2019
6h, 18min (kuunneltu äänikirjana)

Faiveley
Pinot Noir
Burgundy, Ranska
n. 14,30€ (Viking Linelta)

Heti vapaa (kirjoittanut Amanda Vaara)

Amanda Vaara nimellä kolmannen Villa Venla -sarjan romaanin julkaissut Niina Hakalahti on onnistunut kehittämään koukuttavan keveän kirjasarjan. Sarjan kirjat sopivat hyvin esimerkiksi työmatkapyöräilyn lomassa kuunneltavaksi. Juonessa on helppo pysyä mukana ja tarina on kiehtova ja houkuttelee hyppämään pyörän selkään tuulisena ja sateisenakin päivänä.

Kuuntelin aiemmin sarjan ensimmäisen osan "Pientä fiksausta vailla" ja ajattelin kuunnella sarjan toisen osan. Jossakin kohtaan tulin kuitenkin huolimattomuuttani ladanneeksi äänikirjaksi sarjan kolmannen osan "Heti vapaa". Tarinaa on kuitenkin pohjustettu hyvin, joten suurta haittaa tästä ei ollut. Aion kyllä myös tuon keskimmäisen osan lähiaikoina kuunnella.

Venla jatkaa elämänmuutoksenaan perustaman Villa Venla -majatalon pyörittämistä. Lisätuloja ansaitakseen hän palaa pieneltä osin myös kiinteistövälittäjäksi, mutta vain täysin omien ehtojensa mukaisesti. Ex-puoliso Henri haluaisi yrittää vielä suhdetta Venlan kanssa, mutta Venlan kiinnostus entistä miestään kohtaan on täysin kadonnut sen jälkeen, kun hän on tottunut hoitamaan asioitaan haluamallaan tavalla. Yllätysmomentti kirjaan syntyy, kun Venla huomaa odottavansa lasta aiemmalle tuttavuudelleen Jörgenille, jonka elämä kuitenkin on edelleen aivan solmussa. Erilaisia ihmissuhde kiemuroita, joista osa on hyvin ennalta-arvattavissa, tässä kirjassa riittää. Tapahtumat sijoittuvat Pirkanmaalle ja alueen henki on kirjassa selkeästi läsnä. Mukavaa ja rentoa kuunneltavaa, josta suuria kirjallisia elämyksiä ei kuitenkaan löydy. Eikä ole varmasti niin tarkoituskaan.


Kirjan kanssa maistoin italialaista roseviiniä, joka on kolmen rypäleen sekoitus. Viinin maussa on paljon villiä vadelmaa ja makeaa marjaa, joita tasapainottaa yrttisyys. Selkeä kokonaisuus, joka sopii sellaisenaan seurusteluun. Maistoin viiniä kirjan lisäksi poropizzan kanssa. Sopi hyvin yhteen. Harvemmin joulun aikoihin tulee roseviinia juotoua, mutta ainakin vuoden 2019 joulu tuntui etelä-Suomessa ilmojen puolesta muistuttavan paikoin kylmää juhannusta, johon roseviini hyvin sopii.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan  neljä pistettä. Molemmat ovat huolettomia tutustuttavia. Tuskin mieleen erityisen pitkäksi aikaa jäävät, mutta sopivat hyvin arkisempiin tilanteisiin, kun kaipaa jotakin kevyempää nautittavaa.

Heti vapaa
kirjoittanut Amanda Vaara
Karisto 2019
lukija Mervi Takatalo
5h, 43min (kuunneltu äänikirjana)

Santi Infinito Rose
Molinara, Corvina, Rondinella
Bardolino Chiaretto, Italia
2018
Ei hintatietoa

Pientä fiksausta vailla (kirjoittanut Amanda Vaara)

Niina Hakalahti on kirjoittanut kevyesti luettavan, välipalamaisen teoksen taitelijanimellään Amanda Vaara. "Pientä fiksausta vailla"-kirja on sarjan ensimmäinen osa, jolle on tähän mennessä julkaistu kaksi jatko-osaa: "Yösähköä" ja "Heti vapaa". Niina Hakalahti on julkaissut aiemmin omalla nimellään useita romaaneja ja lastenkirjoja.

Kirja on hyväntuulinen, sopii hyvin kuunneltavaksi ja siitä tulee hyvä fiilis. Tarina on ennalta-arvattava, mutta kirjassa on paljon tämän ajan piirteitä mm. blogeihin ja airbnb:hin liittyen. Syväluotaavia oivalluksia en kirjasta saanut, mutta se ei ollut tarkoituskaan, kun Kirjanmerkkinä lentolippu -blogin kirjoituksen kautta teoksen valitsin kuunneltavakseni.

Pois oravanpyörästä
Päähenkilö, kahden lapsen eronnut äiti Venla, päättää heittäytyä pois kiinteistövälittäjän oravanpyörästä. Hän muuttaa pienemmälle paikkakunnalle, ostaa vanhan koulun ja remontoi sinne muutaman huoneen, joita hän vuokraa airbnb:n kautta. Hän pitää myös blogia ja saa sitä kautta jonkin verran tuloja. Kirjassa ihastutaan, kohdataan ihmissuhdehaasteita ja tutustutaan naapureihin, joista osasta tulee ystäviä, osasta taas ei. Venla on rakastava äiti ja innostunut uudesta elämästään. Hänellä on haasteita ex-miehensä kanssa, mutta heidän välinsä pysyvät asiallisina. Myös suhde teini-ikäisen tyttären kanssa aiheuttaa harmaita hiuksia. Romantiikka löytyy pitkäaikaiseen asukkaaseen, rastapäiseen Juusoon, alias Jörgeniin, ihastumisesta.

Kuuntelin kirjan äänikirjana ja se sopi todella hyvin työmatkapyöräilyyn. Tapahtumien seuraaminen oli helppoa, eikä kirja juurikaan aiheuttanut ärtymystä. Jonkin verran Airbnb:n majoittaminen ja bloggaamisen taloudellinen puoli nousivat esiin. Näitä käsiteltiin hyvin pintapuolisesti ja positiivisessa hengessä. Jotenkin jäin kaipaamaan myös näiden varjopuolia (verot, hankalat asiakkaat, aika joka palveluiden ylläpitämiseen kuluu), vaikka eivät ne tarinan puolesta olisi olleet mitenkään välttämättömiä. Ehkä niiden kautta olisi tullut syvyyttä enemmän - tai sitten tästä tuli vain oma päähänpinttymäni, joka paheni kuuntelun edetessä. Kirjan on suunniteltu olevan sarjan ensimmäinen osa. Tähän mennessä jatko-osia on julkaistu kaksi, joista toinen on jo lukulistallani toivottavasti tämän vuoden puolella.

Mustikkakuohu
Kirjan kanssa maistoin suomalaista, itsenäisyyspäivän henkeen sopivaa, mustikkaista kuohujuomaa. Lehtikuohu on tullut tutuksi laadukkaana alkoholittomana vaihtoehtona kuohuviinille. Saman valmistajan, pohjoiskarjalaisen Kontiomehun, kotimaisesta mustikkatäysmehusta valmistettu kuohujuoma on mielenkiintoinen tuttavuus. Väriltään se on tumman sinertävää. Mehu kuohuaa runsaasti. Tuoksussa mustikkaisuus ja kevyt metsäisyys nousevat esiin. Maussa on paljon mineraalisuutta ja mustikkaa. Maku olisi voinut olla hieman intensiivisempi. Nyt kyseeessä oli lähinnä mehu, jossa oli hiilihappoa. Makeutta ei onneksi ollut liikaa. Mielenkiintoinen tuttavuus, jota maistoin itse mustikkakakun kanssa. Voisi sopia myös alkoholittomana vaihtoehtona jonkin hyvin makean pienen jälkiruokasuklaan tai marjapalan kaveriksi.

Kirjan ja kuohuvan yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat herttaisen kotimaisia. Ensisilmäyksellä vaatimattomia, mutta keveyden takana piilee niiden tärkein arvo, aitous ja raikkaus. Molemmissa luonto on lähellä ja se lisää osaltaan hyväntuulisuutta.

Pientä fiksausta vailla
kirjoittanut Amanda Vaara
lukija Mervi Takatalo
Karisto 2019
7h, 5min

Mustikkakuohu
Kontimehu 2019
Mustikkatäysmehu 30%, vesi, hiilidioksidi, sokeri, kaliumsorbaatti, natriumbentsoaatti
n. 13€ (ostettu Muji-kaupasta joulukuussa 2019)