Tuntematon Kimi Räikkönen (kirjoittanut Kari Hotakainen)

Kari Hotakaisen formulakuski Kimi Räikkösestä kirjoittama kirja on varmasti syksyn 2018 luetuimpia kirjoja. Ja syystäkin. Kimi Räikkönen on kaikille suomalaisille tuttu, ainakin formuloista sekä vuosien varrella lehtiotsikoista, joita hänestä on kirjoitettu. Kirjan päähenkilö on Räikkönen, mutta kirjan taustalla on myös jonkinasteinen Hotakaisen ja Räikkösen yhteinen tarina, jossa Hotakainen tutustuu formula-maailmaan.

Kirja on hyvin kirjoitettu, paljon muuta ei kyllä Hotakaiselta voi odottaakaan. Tekstissä on tilannekuvia ja tapahtumia ja pääasiassa tapahtumat etenevät kronologisesti. Aika ajoin palataan muistelemaan Räikkösen lapsuutta. Räikkönen inhoaa avoimesti julkisuutta ja lähes kaikkea hössötystä, joka liittyy formuloiden ympärille. Ajamista hän sen sijaan tuntuu rakastavan.

Mitään suurempia paljastuksia kirjassa ei ole - ja hyvä niin. Kimi on rakastava perheenisä, jonka elämästä tuntuu löytyvän paljon muutakin merkitystä kuin formulat. Kirjassa sivulla 41 on todettu hienosti: "Isoa kuvaa ei näe kukaan, kaikki katsovat asiaa omasta näkökulmastaan, avaimenreiästä." Turha siis yrittää hakea kirjasta jotakin muuta vaikutelmaa kuin mitä Räikkönen tai Hotakainen haluavat antaa.

Olen lukenut pari vuotta sitten Aki Hintsan kirjan "Voittamisen anatomia" ja siinä hän käy yksityiskohtaisesti läpi, kuinka tiukkaa säädeltyä elämää urheilijoiden on elettävä pärjätäkseen lajissaan. Lähes kaikki on etukäteen tarkkaan suunniteltu, jotta heille mahdollistetaan kaikki mahdollinen huipulle ja voittoihin päästäkseen. Räikkönen ei ole antanut säätää elämäänsä lähellekkään tässä mittakaavassa. Toki hänelläkin on valmentajat, mutta hän nukkuu kun nukuttaa ja niin pitkään kuin mahdollista. Varsinkin ennen, kirjan mukaan, hän on juhlinut silloin kun ei ole tarvinnut kilpailla. Varsinaisia etukäteisvalmisteluja hän ei ole tehnyt. Jäinkin pohtimaan jos hän olisi keskittynyt treenaamiseen ja valmistautumiseen Aki Hintsan suunnittelmien mukaan, niin kuinka hyvä ja monia mestaruuksia voittanut formula-ajaja hän olisi.

Kimi Räikkönen on hieno esikuva monelle siitä, kuin varsin vaatimattomista oloista voi ponnistaa ja pitkälle. Elämä ei aina kohtele hyvin tai suju kaikkien oppikirjojen mukaan, mutta tämän ei pidä antaa estää eteenpäin liikkumista. Joitakin juttuja olisi ehkä jälkikäteen mietittynä voinut jättää tekemättä, mutta toisaalta ne ovat osaltaan olleet vaikuttamassa siihen, että Kimi on nyt kuka on.

Hotakaisen kirjan kanssa kaveriksi valikoitui Ranskan Alsace-matkalta hankittu ja siellä myös nautittu Riesling. Riesling on väriltään oljenkellertävää. Tuoksussa on vihreää omenaisuutta ja sitruksisuutta. Viinissä on hieman vahamainen suutuntuma. Maku on pitkä ja erityisesti limetin maku jatkuu suussa pitkään. Viini on varsin hapokasta. Tässä ranskalaisessa Rieslingissä on jonkin verran Sauvignon Blancin piirteitä. Tämä on kohtalaisen helppoa nautittavaa. Viini maistui kirjan lisäksi alsacelaisen liha-riesling piirakan kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Kirjan lukee helposti vaikka päivässä. Viini jaksaa kantaa hieman pidemmälle, mutta siitäkin saa lyhyessä ajassa paljon irti. Se, että molemmat avautuvat nopeasti ja helposti ei ole huono asia, vaan ennemminkin kertoo siitä, että niiden tekijät osaavat asiansa.

Tuntematon Kimi Räikkönen
kirjoittanut Kari Hotakainen
Siltala 2018
237 sivua

Grand Cru Altenberg De Wolxheim
Riesling 2016
Alsace, Ranska
N. 7€ (ostettu ranskalaisesta supermarketista)

Rajamaat (kirjoittanut Arne Dahl)

Arne Dahl kirjailijanimellä (oikea nimi Jan Arnald) kirjoitettuja dekkareita on ilmestynyt useita ja osasta niistä on tehty myös televisio-sarjaa. Rajamaat on ensimmäinen Dahlin Berger&Blom -sarjaan kuuluva kirja. Suomeksi sarjaan on julkaistu myös Sydänmaa-niminen dekkari. Aiemmin Arne Dahl kirjailijanimellä on julkaistu kymmenosainen A-sarja, sekä kirjailija on julkaissut omalla nimellään muutamia teoksia.

En ole aiemmin Arne Dahlin teoksia lukenut, mutta kun näin hänen nimensä Dekkarifestivaalien 2018 vierailijana, päätin täyttää tämän aukon sivistykesssäni ja tutustua johonkin hänen teokseensa. Rajamaat-kirjan lukeminen on pitkä, ainakin kuukauden kestänyt prosessi. En jotenkin onnistunut pääsemään kirjan syövereihin heti mukaan, joten valitettavasti lukemisesta tuli hieman pakkopullaa. Rajamaat-kirjan tarina jäi osin auki ja jatkoa sille on suomeksi olemassa yhden kirjan ja ruotsiksi kahden kirjan verran.

Kävin 22.9.2018 Helsingin Pörssitalolla kuuntelemassa Arne Dahlin haastattelua, jota Leena Lehtolainen juonsi. Haastattelu oli kaikin puolin mielenkiintoinen ja avartava. Erityisesti mieleeni jäi kohta, jossa keskusteltiin tämän uuden kirjasarjan nopeatempoisuudesta. Dahl totesi, ettei tässä kirjassa hahmoilla ollut aikaa syödä tai harrastaa mitään. Saattaa olla, että juuri tämä nopeatahtisuus häiritsi minua, enkä siksi päässyt kirjan tarinaan kunnolla upputumaan. Dekkarissa asiat vain etenivät huimaavaa vauhtia, eikä ylimääräisille asioille, kuten sille syömiselle, oltu jätetty tilaa. Hänen aiemmin kirjoittamassaan A-sarjassa tahti on kuulemma paljon hitaampi, joten ehkäpä tartun johonkin tuon sarjan kirjoista seuraavaksi.

Pitkän luku-urakan aikana maistelin portugalilaista Credencial-punaviiniä. Se on tehty maan "kansallisrypäleestä" Touriga Nacionalista. Tuo rypäle on täydellinen pari suomalaiseen kylmään, koleaan ja märkään syksyyn. Siinä on lämmintä marjaisuutta ja luumuisuutta. Viinissä on ryhtiä ja luonnetta, mutta pehmeä tanniinisuus ja hapokkuus mahdollistavat sen nauttimisen myös sellaiseen ilman ruokaa. Viinin jälkimaussa on selvä salmiakkinen, ehkä hieman lakritsinen vivahde. Mielenkiintoinen, mutta hyvä! Itse maistoin viinin kanssa perinteistä perjantai-pizzaa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolma pistettä. Viinissä on lämpöä ja luonnetta enemmän omaan makuuni kuin hieman kylmäkiskoisessa kirjassa.

Arne Dahl oli mukana Helsingin Dekkarifestivaaleilla 2018.

Rajamaat
kirjoittanut Arne Dahl
Suomentanut Kari Koski
Into Kustannus 2017
357 sivua

Credencial
Touriga Nacional 2016
Vinho Regional Lisboa, Portugali
9,69€ (Alkosta heinäkuussa 2018)

Keisari Aarnio (kirjoittanut Minna Passi ja Susanna Reinboth)

Keisari Aarnio -teos on Helsingin Sanomien toimittajien Minna Passin ja Susanna Reinbothin tarkkanäköinen tutkimus ja kertomus Helsingin huumepoliisin entisen päällikön rikosvyyhdistä. Kirja käy tarkkaan läpi Jari Aarnion toimia tehtävässään ja jäätyään kiinni tekemistään rikoksistaan. Passi ja Reinboth ovat tutkineet tapausta pitkään ja saaneet haastatteluja (nimettömiä ja nimellisiä) lukuislta tapaukseen liittyvältä henkilöltä. Kirja on koostettu selkeästi, vaikka tapaus on hyvin monimutkainen ja sen tutkinta edelleen osittain kesken.

En ole kovin tarkkaan Aarniota käsitteleviä lehtijuttuja lukenut, mutta nyt kun tapauksesta on tuomioita annettu ja kokonaisuus alkaa ainakin joiltakin osittain hahmottua, on aiheeseen tutustuminen tuntunut helpommalta. Kirjan mukaan tapaus on toisaalta hyvin harkittu ja suunniteltu. Huumepoliisin päällikkö on vuosien ajan toiminut rikollisen ja lainkuuliaisen maailman välisellä alueella kallistuen ajoittain kummankin puolelle. Ilmeisesti rahan- ja vallanhimo on kuitenkin lopulta mennyt moraalin edelle.

Kuuntelin kirjaa autoloma-matkan aikana ja samoja tapauksia ja näiden osia on teoksessa käyty läpi eri henkilöiden näkökulmista. Liian tarkkaan ei ainakaan kuunnellessa kannata, eikä oikein voikaan, jokaiseen yksityiskohtaan tarttua. Toisaalta se, että asiat kertaantuvat on mielestäni hyvä asia ja auttaa kuuntelijaa hahmottamaan kokonaisuutta. Voi olla, että kirjaa lukiessa siitä saisi enemmän irti, mutta toisaalta kuunteluympäristöni oli tällä kertaa rauhallinen ja mahdollisti hyvin keskittymisen.

Kirjaa kuunnellessa aloin pohtia Aarnion alaisia, jotka ovat joutuneet todella haasteelliseen välikäteen. He ovat havainneet, ja osin jopa osallistuneet, tämän toimiin, kun Aarnio on näin vaatinut. Yleisesti Suomessa esimiestä kunnioitetaan, eikä heidän toimiaan kyseenalaisteta tai epäillä. Mikäli esimiehen toiminnassa havaitaan puutteita tai laittomuuksia, on asiasta eteenpäin kertominen hyvin haasteellista. Suomessa piirit ovat pienet ja varmasti pelko oman urakehityksen tyssähtämisestä  tai kokonaan loppumisesta on ollut aiheellista. Mielenkiinnolla jään odottamaan Aarniosta kertovaa televisio-sarjaa sekä Riku Rantalan isännöimää talk showta.


Kirja sai parikseen Ranskan Alsacesta ostetun Cremant-kuohuviinin. Viinissä on paljon happoa ja kuohua ja sen on annettava tasaantua hetki lasissa ennen kuin tuoksusta saa tarpeeksi irti. Tuoksussa on sitruksisuutta ja aavistus omenaa. Maussa erityisesti keltainen omena nousee esiin. Hapokkuutta viiniin antaa hento sitruksisuus. Kuohuviini on varsin kuivaa. Alsacen kuohuviinit tehdään samalla metodilla kuin Champagnen alueella. Tässä kuohuvassa rypäleinä olivat Pinot Noir ja Pinot Blanc. Kuohuviini maistui Chasselasse viinirypäleiden ja parin paikallisen juuston -(Munster ja Brie) kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Kumpikaan ei aukea heti, vaan vaatii hieman aikaa. Kuohuviinin saa kuitenkin "käsiteltyä" varsin nopeasti, kun taas kirja vaatii kunnolla avautuakseen muuhunkin aiheen materiaaliin tutustumista.

Keisari Aarnio
kirjoittanut Minna Passi ja Susanna Reinboth
lukija Raiko Häyrinen
HS Kirjat 2017
14h, 33 min (kuunneltu äänikirjana)

Arthur Metz
Cremant d'Alsace
Pinot Blanc, Pinot Noir
8,15 € (ranskalaisesta supermarketista)

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (kirjoittanut Sisko Savonlahti)

Kirjan aihe ja tyyli olivat niin kutkuttavan kiinnostavia, että se kiilasi lukupinoni kärkeen. Ja ahmin kirjan kevyesti parissa illassa. Odotin chick littiä, jossa on ainakin aiheen puolelta piirteitä Saara Turuselta,  ja toisaalta huumoria, jota löytyi esimerkiksi Gail Honeymanin kirjasta "Eleanorille kuuluu ihan hyvää". Nyt jälkikäteen olo on hieman hämmentynyt.  Kirjassa oli noita piirteitä - ja sitä jo kuuluisaksi tullutta sipsi-addiktiota, mutta se sai minut myös hyvin mietteliääksi.

Pidin tosi paljon kirjoitustyylistä ja -taidosta sekä Savonlahden tekstin sujuvuudesta ja koukuttavuudesta. Tarinan päähenkilö tuntui omasta näkökulmastani olevan niin  vailla rytmiä, elämänhallintaa ja arkisia onnellisia hetkiä, että se sai itseni surullliseksi. Olen varmaan oikea tiukkapipo, mutta en oikein ymmärrä päähenkilön älytöntä kahvila- ja ravintolatuhlaajuutta samalla, kun hänellä ei ole varaa ruokaan. Hän yrittää löytää elämälleen päämäärää ja tarkoitusta, mutta sopivia ei tunnu tulevan vastaan. Mielestäni hänessä on pohjatonta  surua, johon onneksi New Yorkin matka antaa edes pienen hengähdystauon.

Kirja onnistuu todistamaan, että yhteiskuntamme on julma. Lähes kaikesta voi tuntea huonoa omaatuntoa. Aina pitäisi tehdä enemmän, paremmin ja nopeammin. Iso osa näistä, jotka jaksavat yrittää, väsyttävät jossain vaiheessa ja sitten heitä pidetään epäonnistujina.

Kirjan herättämien ajatusten lennokkuudesta ja kolahtavuudesta päätellen kirja on hyvä ja nautittava. Vielä pari päivää sen lukemisen jälkeen, huomaan ajatusteni palaavan sen pariin. Hämmennys ei kuitenkaan ole kadonnut.

Luin kirjaa Ranskan Alsaceessa ja luonnollisesti sen pariksi valikoitui paikallinen viini. Turcheimin Pinot Noir on väriltään tiilenpunaista ja hieman läpinäkyvää. Tuoksussa on rypäleelle tyypillisesti puolukkaa sekä pehmeämpää marjaisuutta. Aavistus jopa luumuisuutta ja kirsikkaa. Maussa kirsikka nousee esille entistä enemmän puolukan rinnalle. Pehmeät mutta selkeät hapot antavat viinille ryhtiä. Viini maistui paikallisen pehmeän brie-juuston kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat helppoja ja mukavan nautittavia. Kirja jää pohdituttamaan pidempään kuin viini.

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
Kirjoittanut Sisko Savonlahti
Gummerus 2018
141 sivua (luettu E-kirjana)

Turcheim
Appellation Alsace Controlee
Pinot Noir 2016
Alsace, Ranska
N. 7€ (paikallista supermarketista)

Ainoa taivas (kirjoittanut Essi Ihonen)

Essi Ihosen "Ainoa taivas" on kiehtova kasvutarina lestadiolaisperheen nuorimman tyttären aikuistumisen vaiheista. Kun Jumalan ja isän auktoriteetti on niin suuri, ettei niitä edes itsekseen salaa uskalla kyseenalaistaa ja toisaalta pitäisi luoda myös omaa elämää miehen rinnalla, ovat kasvun haasteet taattuja.

Ihosen teos kerrotaan 17-vuotiaan Ainon näkökulmasta. Hänen perheensä on lestadiolainen ja elää tuon uskontokunnan oppien ja ideologian mukaan. Ainon isoveli Valo perheineen ei lestadiolaisuuteen enää kuulu, joten heidän perheensä kautta Aino saa hieman kokea myös valtavirran elämää. Kirja on kauniisti kirjoitettu ja sen hahmot tuntuvat oikeilta. Ehkä perheen keskimmäinen Suvi on sisäänpäinkääntyneisyydessään ja arvaamattomuudessaan turhan naivin oloinen.

Toivoin, että kirja olisi antanut puolueettoman ja laajan kuvan lestadiolaisuudesta, mutta jotenkin jälkikäteen jäi kuitenkin tunne, että kirjailija lestadiolaisuutta kritisoi. Lähes kaikki kyseisestä uskonnosta lukemani kirjat tuntuvat sitä ainakin puoliksi piilossa kritisoivan. Kirja voisi olla kirjailijan tausta huomioon ottaen omaelämäkerrallinen, mutta näin ei ymmärtääkseni kuitenkaan ole.

Teksti on hyvin koukuttavaa, enkä millään olisi malttanut kirjan lukemista keskeyttää, vaan se olisi tehnyt mieli ahmia yhdeltä lukemalta. Tämä oli Ihosen esikoisteos, jota on tekstin perusteella vaikea uskoa. Tarina, hahmot ja ympäristö ovat kaikki niin loogisia ja aidolla tavalla selkeitä, että hyvin niistä kertoja olisi voinut useammankin romaanin kirjoittaa. Toivottavasti tulevaisuudessa pääsemme lukemaan häneltä enemmänkin kirjoja!

Kirjan kanssa maistoin hyvin erikoista ja itselleni aivan uutta tuttavuutta eli georgialaista valkoviiniä. Eikä mitä tahansa valkoviiniä vaan alkuviiniä, eli suodattamatonta ja lisäaineetonta viiniä. Makututtavuus oli erikoinen. Viini oli väriltään oranssia, lähes konjakin kaltaista. Se oli varsin kirkasta, eikä alkuviinillä tyypillistä sameutta juuri ollut havaittavissa. Viinin tuoksu oli makea, hunajainen ja persikkainen. Tässä vaiheessa uskoin, että makuelämys vastaisi vähintäänkin jälkiruokaviiniä. Maultaan viini oli kuitenkin varsin hapokasta ja kuivaa. Viinissä maistui maanläheisyys, jopa savi. Tuoksun ja maun erotessa toisistaan suuresti olisi vaikea kuvitella minkälaisen ruoan kanssa tätä maistaisin. Ehkä se sopii parhaiten sellaisenaan ihmeteltäväksi.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan vain kaksi pistettä. Kirja on perinteinen kasvutarina ja romaani. Siinä on perisuomalaista henkeä ja vaikka perhe ei ehkä arvoiltaan ja muutenkaan tavallisin kansaamme edustava taho ole, niin se on kuitenkin hyvin kaukana viinin mieleen tuomasta maailmasta.

Ainoa taivas
kirjoittanut Essi Ihonen
Werner Söderström osakeyhtiö 2018
116 sivua (luettu E-kirjana)

Tbilvino Qvevris
Kisi Kakheti 2015
Georgia
18,98€ (Alkosta syyskuussa 2018)

Antti Tapani (useita kirjailijoita)

Suomalainen popidoli, täysillä ja sen ylikin töitä tekevä, sekä syvällinen ja herkkä. Ainakin näitä kaikkia on Antti Tuisku hänestä kertovan teoksen "Antti Tapani" perusteella. Parina viime vuonna olen lukenut yllättävänkin monta muusikosta kertovaa, jonkin sortin fanikirjaa. Yleensä nämä kirjat ovat positiivisesti kirjoitettuja ja helposti luettavia. Täydellistä luettavaa siis, kun kaipaa jotakin hieman kevyempää ja hyväntuulista luettavaa.

Mistä kirja sitten kertoo ja paljastaako se kohteestaan jotakin uutta, kuten vastaavilla fanikirjoilla on usein tapana? Kirja on kirjoittu saman tyylisesti kuin pitkä haastattelu. Se koostuu lähinnä haastattelun lainauksista. Kirjailijat eivät ole tuoneet omia näkemyksiään ilmi tai tehneet johtopäätöksiä. Eikä se mielestäni olisi missään nimessä ollut tarpeellistakaan.

Kirjassa on selvästi haluttu paljastaa Antti Tapanista, henkilöstä taitelija Antti Tuiskun takana, uusi piirteitä. Itselleni uusia asioita olivat hänen parisuhdeväkivalta-kokemuksensa sekä rahavaikeudet. Väkivalta ja erityisesti parisuhdeväkivalta ovat niin vaikeita ja henkilökohtaisia asioita, että niiden kertominen julkisesti on hyvin rohkeaa. Hyvä, että näistä asioista uskalletaan ja kehdataan puhua. Toisaalta arvostan myös suuresti sitä, että kirjassa ei lähdetty paljastamaan yhtään enempää väkivallan tekijästä. Ei edes sitä oliko kyseessä nainen vai mies.

Entä se raha? Pari vuotta Idolsin jälkeen Tuisku kärsi rahavaikeuksista. Hän oli kuitenkin osannut ja pystynyt varautumaan taloudellisesti huonompiin aikoihin ja raha-haasteita kohdatessaan osasi heti toimia. Hänellä on vahva tukiverkosto omista vanhemmistaan lähtien, joihin hän on kirjan perusteella aina pystynyt turvautumaan. Kirjan antaman kuvan mukaan Antti Tuisku huomatessaan tulovirtojen pienenevän vuokrasi oman asuntonsa ja muutti  tuttaviensa nurkkiin. Moni muu olisi saattanut jäädä elelemään velaksi ja odottelemaan parempia taloudellisia aikoja.

Kirjassa yllätti se, kuinka pienet piirit suomalaista populaari musiikkialaa pyörittävät. Samat taustahenkilöt toistuivat myös JVG:stä ja Jare Tiihosesta kertovista kirjoista. Osaaminen keskittyy ja kasvaa, kun päästään työskentelemään erilaisissa projekteissa. Miinuspuolena on toisaalta, että tekeminen perustuu pitkälti henkilökemiaan. Jos joku ei sovi johonkin porukkaan tai ole samalla aaltopituudella muiden tekijöiden kanssa, niin sitten on vaihdettava uraa.

Kaikkein parasta kirjassa oli perinteisten sukupuoli-roolien puuttuminen. Antti Tuiskua on usein epäilty homoksi, heteroksi tai joksikin muuksi näiltä väleiltä. Hän ei ottanut kantaa tai urautunut jollekin puolelle, vaan totesi, ettei noilla asioilla ole mitään väliä. Ja parasta, että kirja pysyi uskollisesti tässä näkökannassa, eikä antanut sukupuoli rooleille yhtään tilaa. Tällä ei varmasti tarkoitettu sitä, että naiset eivät saisi olla naisia ja miehet miehiä, vaan se että on aivan sama minkä sukupuolen kanssa kukin seurustelee tai aikaansa viettää. Kumpa näkisin itse vielä päivän, jolloin kumppanin sukupuolta ei tarvitisi erikseen perustella tai käydä läpi. Vaan se olisi seikka, jolla ei ole mitään väliä. Kaukana ollaan vielä valitettavasti oikeasta tasa-arvosta tässäkin mielessä.


Kirjan pariksi valikoitui ranskalainen Bourgognen alueelta tuleva Gamay-punaviini. Rypäleelle tyypillistä on hedelmäisyys ja keveys. Viinin tuoksu oli hieman marjainen ja siinä oli mielestäni nahkaisia vivahteita. Maussa puolukkainen hapokkuus nousi ensimmäisenä esille. Hieman aikaa lasissa oltuaan myös pehmeämpi ja makeampi marjaisuus ja hedelmäisyys nousi esille. Viinin mausta löytyi tällöin kirsikkaa ja jopa kukkaisuutta. Viini on tasapainoinen ja helppo nautittava hieman kevyemmänkin ruoan kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmat ovat mukavan helppoja. Viiniä varmasti tulee vielä uudestaankin nautittua. "Antti Tapani" kirjalle riitti yksi lukukerta.


Helmet-lukuhaaste 2018: 20. Taitelijaelämäkerta

Antti Tapani
kirjoittanut Antti Tuisku, Anton Vanha-Majamaa ja Antti Aro
Werner Söderström osakeyhtiö 2018
176 sivua (luettu E-kirjana)

Moulin-A-Vent
Joseph Drouhin
Gamay 2016
Bourgogne, Ranska
16,49€ (Alkosta syyskuussa 2018)

Tappajan tyttöystävä (kirjoittanut Leena Lehtolainen)

Olipa kiva pitkästä aikaa lukea Leena Lehtolaisen kirjoittama kirja! Viimeisimmästä on varmaan kymmenen vuotta aikaa. Olen useita Maria Kallio -sarjan dekkareita lukenut ja ne ovat olleet laadukasta ja mukavaa luettavaa. Viime vuosina syystä tai toisesta ne eivät ole kuitenkaan omalle lukulistalleni mahtuneet, vaan lähinnä muut pohjoismaalaiset dekkarit ovat menneet niiden edelle.

Tappajan tyttöystävä sisältää 15 novellia, joissa osassa on mukana aiemmista kirjoista tuttuja hahmoja, kuten Maria Kallio. Kaikki kirjan novellit ovat jonkin sortin minidekkareita, osa on enemmän mieleeni kuin toiset. Leena Lehtolaisen taito saada lukija heti mukaan tarinan valtaan on hieno. Usein kirjaa joutuu lukemaan vähintään useita sivuja, välillä useita kymmeniä, ennen kuin into kirjan lukemista kohtaan kunnolla syttyy. Lehtolaisen tarinat koukuttavat jo muutaman lauseen jälkeen. Näiden tarinoiden loppuratkaisut olivat ainakin itselleni täysiä yllätyksiä, mutta kuitenkin loogisia sellaisia. Lyhyidenkin novellien aikana lukija ehtii tutustua riittävästi kirjan henkilöihin ja muodostaa heistä jonkinlaisen mielipiteen.

Kirjan viimeiset tarinat ovat joulu- ja talviaiheisia. Minua tämä voimakas teemaisuus niissä hieman häiritsi jostakin syystä. Tuli tunne, että noista olisi voinut tehdä jonkun oman joulukirjan. Muistaakseni ainakin yksi sellainen Lehtolaiselta jo löytyy. Muut tarinat sen sijaan soveltuivat hyvin luettavaksi vielä näin loppukesälläkin.

Dekkarinovelli-teoksen kanssa maistoin punaista espanjalaista alkuviiniä. Alta Alella Merla on aluksi vahvan tuoksuista. Tuoksussa tuntuu kemikaalit ja toisaalta lantamaisuus. Tuoksu ei kuvailun perusteella ole kovin houkutteleva, mutta hetken aikaan hapetuttuaan viini alkaa avautua myös muilta osin. Viinistä löytyy marjaisuutta ja hapokkuutta sekä hieman tammisuutta. Alkuviinimäisyys tuntuu maussa sokerittoman pehmeyden puutteena. Tämä kuitenkin  positiivinen seikka. Viini maistuisi mielestäni hyvin vaikkapa makkaraisen öljyisen paellan kanssa. Tällä kertaa itse maistoin viiniä sellaisenaan ilman ruokaa. Jos alkuviiniä haluaa maistaa niin tämä viini on mielestäni erinomainen tapa tutustua kyseisen tyylin viineihin.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Lyhyet novellit eivät välttämättä tarvitse yhtä pitkälle kantavaa viiniä kuin tämä oli. Viinin mielenkiintoisen makumaailman pariksi olisi ehkä sopinut jokin hieman pitkähkö klassikko.

Kirjailija esiintyy Helsingissä järjestettävillä Dekkarifestivaaleilla 2018.

Tappajan tyttöystävä
kirjoittanut Leena Lehtolainen
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2018
198 sivua (luettu E-kirjana)

Alta Alella Merla
Monastrell DO Alella
Katalonia, Espanja 2017
24,89€ (Alkosta syyskuussa 2018)

Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra (kirjoittanut Nurmi ja Mörttinen)

 Pienen kohun saattelemana julkaistu Lauri Nurmen ja Matti Mörttisen kirjoittama "Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra" on eräs katsantokanta maamme tämän hetkisestä presidentistä. Kirja kritisoi ja kehuu kohdettaan. Se päätyy samantapaiseen loppupäätelmään Niinistöstä kuin itsellenikin on lähinnä lehtiartikkeleiden ja haastattelujen perusteella aiemmin syntynyt. Kirjassa on haastateltu mm. Niinistön työtuttuja eri aikakausilta ja muita maamme vaikuttajia. Itse kirjan kohde ei ole haastattelua tai muutakaan materiaalia suoraan tälle kirjalle antanut. Toivottavasti virallisen elämäkerran aika on vielä edessä! Kirjan lopussa todetaan, että Niinistö on "positiivinen populisti" ja tämä on mielestäni hyvä kuvaus hänen presidenttiydestään.

Niinistöön on koulutus ja aiempi ammatti juristina jättänyt vahvan asiakeskeisyyden ja tarkkaan mietittyjen perusteltujen lausuntojen antamisen. Nämä ovat piirteitä, jotka sopivat presidentti-instituutiolle. Toki on myös monia muitakin piirteitä, jotka saattavat tähän rooliin sopia vähintään yhtä hyvin. Harvahkosti esiintyvän arkipäiväisen spontaaniuden lisäksi suurempaa yllätyksellisyyttä Niinistö ei tehtävässään ole esittänyt, ja tämä varmasti sopinut hyvin suomalaisille. Ainakin jos otetaan huomioon kritiikki, jota Niinistön virkaveli Yhdysvalloissa spontaanisuudestaan on saanut.

Mitään suurempia paljastuksia tai muutakaan kohuun aiheuttavaa kirjasta ei löydy. Hieman ehkä yllätyin kuinka paljon sekä Niinistö, että monet muutkin maamme valtahenkilöt sopivat keskenään, julkisuudelta piilossa. Paljon tuntuu olevan asioita, jotka tuodaan julkisuuteen vasta kuin ne on todellisuudessa jo lähes valmiiksi neuvoteltu. Tämä vähentää avoimuutta, mutta toisaalta tekee asioiden käsittelystä sutjakkaampaa. Kirjassa viitattiin usein kahteen Niinistön kirjoittamaan kirjaan "Hiljaisten historia" ja "Viiden vuoden yksinäisyys", jotka täytyisi itsekin lukea.

Kirjan pariksi valikoitui raikas ja marjainen italialainen Barbera rypäleen Fagiano. Viinissä oli samaa kirpeää kepeyttä kuin usein Pinot Noirissa. Sen selkeä marjaisuus, josta puolukan lisäksi on havaittavissa myös vadelmaa ja ehkä aavistus jopa luumuista makeutta, johdatteli ajatuksiani uuden maailman viineihin. Viinin hapokkuus ja keveät tanniinit antavat sille luonnetta. Kirjan lisäksi viini maistui sadon ensimmäisistä itse kerätyistä kantareelleista tehdyn metsästäjän leivän kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Viini on selkeämpi ja johdonmukaisempi kokonaisuus kuin kirja. Se jaksaa kantaa itsensä ryhdikkäästi alusta loppuun. Kirjassa on enemmän pohdiskelevuutta ja useihin eri teemoihin puuttumista.

Helmet-lukuhaaste 2018: 37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi

Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra
kirjoittaneet Lauri Nurmi ja Matti Mörttinen
Into Kustannus 2018
228 sivua (Luettu E-kirjana)

Fagiano
Barbera d'Alba 2016
Piemonte, Italia
13,99€ (Alkosta elokuussa 2018)