Näytetään tekstit, joissa on tunniste Itkonen Juha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Itkonen Juha. Näytä kaikki tekstit

lauantai 5. tammikuuta 2019

Ihmettä kaikki (kirjoittanut Juha Itkonen)

 Luin viime vuonna Juha Itkosen kirjoittaman "Minun Amerikkani". Siinä Itkonen kiersi muutamaan eri otteeseen ympäri Yhdysvaltoja tutustuen maan kulttuuriin ja lähestyviin presidentinvaaleihin. Itkosen kirjoitustyyli vaikuttaa, näiden kahden häneltä lukemani teoksen perusteella, selkeältä ja hyvin tunnepitoiselta. Asioita käsitellään lähtökohtaisesti aina tunteiden kautta. Vaikka pidän myös tunteisiin vetoavasta kirjallisuudesta, menee Itkosen kirjoissa tämä ajoittain hieman liian syvälle ja faktat unohtuvat liiaksi. Ihmettä kaikki on 11. Itkoselta julkaistu kirja.

Ihmettä kaikki -kirja koostuu kahdesta osasta, jotka ovat kronologisessa järjestyksessä ja toinen osa on selkeä jatkumo ensimmäiselle. Kirja kertoo ulkoisilta seikoiltaan Itkosia muistuttavasta perheestä, johon kuuluu äiti, isä ja kaksi poikaa. Ensimmäisessä osassa äiti alkaa odottamaan kolmatta lasta, mutta valitettavan varhaisessa vaiheessa lapsivettä alkaa vuotamaan. Tilannetta seurataan ja tutkitaan jonkin aikaa. Eri lääkärit tulevat tulokseen, että lapsen selvitytymismahdollisuudet syntyä ja pysyä elävänä ovat hyvin pienet. Mahdolliset kehitysvammat tai muut kasvuun ja kehitykseen liittyvät ongelmat ovat käytännössä varmoja. Perhe jää vaikean tilanteen eteen päättämään keskeytetäänkö raskaus vai miten kannattaa menetellä. Kirjan toisessa osassa äiti tulee uudelleen raskaaksi ja tällä kertaa selviää, että hän odottaa kaksosia. Odotus etenee tällä kertaa pidemmälle hyvin, mutta vauvat syntyvät silti yllättäen aivan liian pieninä. Kirjassa käydään läpi heidän ensimmäisiä kehitysvaiheitaan ensin naistenklinikan keskososastolla ja tämän jälkeen kätilöopistolla.

Kirja on kerrottu perheen kirjailija-isän näkökulmasta ja se heijastelee pitkälti hänen tunteitaan. Hän pohtii, kuinka olla vaimonsa tukena ja osana perhettä, vaikka alussa lasten äiti, jo fyysisten ominaisuuksien pakottamana, on se joka asiat ensimmäisenä kokee ja, jolla juridisesti on päätäntävalta asioissa. Kirjassa pohditaan isyyttä myös sukupolvi-kohtaisesti. Isyyden odotukset ja isän rooli on muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa merkittävästi. Nykyisin isien odotetaan ottavan vastuuta lähes samassa mittakaavassa kuin äitien. Uusi rooli ei välttämättä ole aina helppo, varsinkin kun varsinaisia esikuvia ei oikein ole. Toki se on ainakin kirjan päähenkilölle hyvin toivottu.

Omaan makuuni kirja jämähtää pohtimaan ja analysoimaan asioita liikaa. Molemmat kirjan tapaukset ovat toki hirvittäviä, varsinkin syntymättömän lapsen kohtalosta päättäminen. Kun jokin asia alkaa mennä pieleen, uskoo kirjan päähenkilö, että kaikki muukin menee ja unohtaa samalla, että moni asia on kuitenkin lopulta hyvin.

Isän tuntoja on käyty läpi monipuolisesti, mutta hieman tuli olo, että kaunistellen, tai sitten päähenkilö vain on äärettömän hyväntahtoinen ja haluaa sekä kykenee lähes aina ottamaan kaikki muutkin hienosti huomioon. Kirja on kirjoitettu aiheesta ja näkökulmasta, jollaisia ei itselleni ole ennen eteen tullut, joten siinä mielessä lunastaa varmasti paikkansa ja toivottavasti mahdollisimman moni isäksi tuleva tai jo isänä oleva tämän lukisi. Kirja antaa varmasti aihetta ajatella asioita hieman eri näkökulmista kuin itse on tottunut. Sen määrittämiseen mikä on oikein tai väärin, ei tässä kirjassa onneksi anneta vastausta. Kai yksilön tekemä ratkaisu on yleensä aina paras ne tiedot ja taidot ja tunteet huomioon ottaen, joita kullakin tuolloin on.

Kirjan pariksi valikoitui klassinen italialainen Ripasso. Viinin tuoksussa oli marjaisuutta ja yrttisyyttä. Maussa marjaisuus, näistä kirsikka ja karhunvatukka nousivat erityisesti esille. Viinin hapokkuus ja tanniinit olivat varsin maltillisia. Viini ei kuitenkaan ollut kovin pyöreä ja tarvitsi avautuakseen sekä ruokaa että lämpöä. Kirjan lisäksi viinin maistui joulupyhien pöydässä lämpimän mausteisen lihapadan kanssa (ohje Viini-lehdessä 12/2018).

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Erityisesti viinissä on syvyyttä ja voimakkuutta. Kirjan sanoma tuntuu aukeavan heti lukiessa, viini sen sijaan vaatii hieman aikaa. Molempien kokonaisuudesta tulee sen sijaan hyvä olo.

Ihmettä kaikki
kirjoittanut Juha Itkonen
Otava 2018
8h, 27min (kuunneltu äänikirjana)

Villalta
Valpolicella Ripasso Superiore 2015
Corvina, Rondinella, Molinara
Veneto, Italia
13,89€ (Alkosta joulukuussa 2018)

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Minun Amerikkani (kirjoittanut Juha Itkonen)


Minun Amerikkani, on ensimmäinen lukemani Itkosen kirja. Tähän asti kirjailija oli  tullut tutuksi lähinnä erilaisista keskusteluohjelmista ja kommenteista. Kirja ei ole mielestäni varsinaisesti romaani tai elämäkerta, vaan ennemminkin jonkinlainen matkakertomusten, ajankuvan ja poliittisen teoksen yhdistelmä. Itkonen käy kirjassa läpi neljä matkaansa Yhdysvaltoihin. Ensimmäinen matka sijoittui 2016 vuoden alkuun ja viimeisin vuoden 2017 alkuun, aikaan jolloin Donald Trump antoi virkavalansa Washingtonissa.

Olen muutamia Yhdysvaltojen 2017 presidentinvaaleihin liittyviä kirjoja lukenut. Itkosen teos ei sinänsä antanut mitään uutta tietoa vaaleista ja niiden vaikutuksista, mutta sen suomalainen näkökulma oli mielenkiintoinen ja tuo aiheen lähelle. Kirja oli helposti luettavaa ja sen vaiheet etenivät kepeästi. Olen itse reissannut muutamaan kertaan Yhdysvalloissa ja Route 66 -ajoretkellä ehdin muodostaa jonkinlaisen käsityksen Keskilännestä, joka on jotakin aivan muuta kuin vaikkapa suurkaupungit New York tai Los Angeles. Itkonen on onnistunut hyvin ottamaan huomioon eri alueiden ja väestönosien vaikutuksen viimeisimpien presidentinvaalien tulokseen. Hän myös valottaa selkeästi ja omien kokemusteni mukaisesti aidosti tekijöitä, jotka ovat johtaneet Donald Trumpin valintaan maansa presidentiksi.

Luettuani nyt useampia Yhdysvaltain presidentinvaaleja käsitteleviä kirjoja, olen tehnyt niissä esiintyvän, mahdollisesti todenmukaisen, mutta hieman epäloogisen huomion. Kirjoissa haetaan lukemattomia erilaisia selityksiä sille, miksi Trump voitti. Useat näistä selityksistä ovat varsin monimutkaisia ja monimutkaisten seikkojen kautta syntyneitä. Samalla kaikissa kirjoissa on kuitenkin todettu, että useat yhdysvaltalaiset ovat lähinnä kiinnostuneita ja tietoisia vain oman kuntansa (county) ja korkeintaan osavaltionsa asioista. Maaseudulla asuville on usein samantekevää, mitä kaupungeissa tapahtuu ja samoin toisinpäin. Lähtökohdan ollessa tämä tuntuu mielestäni erikoiselta, että syyt äänestäjien ehdokasvalinnoille olisivat kovin laajoja tai maailmanpoliittisia. Syitä valinnoille on varmasti yhtä paljon kuin on äänestäjiäkin, mutta yleistäen luulen, että valinnat ovat varsin pinnallisia. Kun valinta on tehtävä käytännössä vain kahden ehdokkaan välillä, saattaa perusteena olla usein sen ehdokkaan äänestäminen, joka tuntuu vähemmän huonolta vaihtoehdolta.

Itkosen maanläheinen ja jotenkin stubbmainen asiantuntevan letkeä kerrontatyyli saavat varmasti minut tulevaisuudessa tarttumaan myös johonkin hänen toiseen teokseensa. Kirjassa keskitytään sekä suuriin linjoihin, että kevennetään näitä havainnoita pienillä arkipäivää koskevilla havainnoilla ja huomioilla.

Kirjan kanssa maistoin saksalaista Pinot Noir -rypäleen punaviiniä. Saksalaisten punaviinien tarjonta Alkossa on hyvin vaatimatonta, joten kun Alkossa tuli vastaan yksi tämän hetken suosikkirypäleistäni, oli tuota pakko kokeilla. Viinin tuoksu ja väri ovat tyypillisiä Pinot Noirille. Väri on tiilenpunaista ja tuoksussa on marjaisuutta - puolukkaa ja karpaloa, sekä metsäisyyttä. Viinissä on hapokkuutta, mutta ei tanniineja. Maussa on puolukan lisäksi savuisuutta ja metsää. Viini on tasapainoinen, hieman saksalaisesti twistattu Pinot Noir. Viini maistui uunissa paahdetun lehtikaalin, salaatin ja saksalaisen bratwurstin kanssa.

Kirjalle ja viinille annan yhteispisteiksi kolme. Nämä ovat eri maista ja maanosista ja sen huomaa. Molemmat ovat omissa luokissaan hyviä, mutta en näille oikein löydä yhteistä säveltä.

Helmet lukuhaaste: 4. Kirjan nimessä on jokin paikka

Minun Amerikkani
kirjoittanut Juha Itkonen
Kustannusosakeyhtiö Otava
Helsinki 2017
349 sivua

Karl May
Pinot Noir
Rheinhessen, Saksa 2016
15,30€ (Alkosta helmikuussa 2018)