Luettua ja maistettua -blogin vuosi 2019

Lukemisen ja maistamisen täyteinen vuosi tullut päätökseen ja ennen vuosikymmenen vaihtumista on aika koota yhteen, mihin kaikkeen on vuoden aikana tullut tutustuttua. Bloggaamisen innoittamana olen jälleen tarttunut sekä tuttuihin ja turvallisiin kirjoihin, että myös sellaisten teemojen kirjallisuuteen ja kirjailijoiden teoksiin, joita ilman muiden suosituksia tai artikkeleita, en varmasti olisi tullut lukeneeksi. Ideoita lukulistalle tarttuu matkaan vaikka mistä - muista blogeista, lehtiarvostelusita, tuttujen suositteluista, twitteristä ja tietysti myös muista kirjoista.

Kesken on tänä vuonna jäänyt vain pari teosta ja loppuun asti luetuista ja kuunnelluista ovat kaikki olleet ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Aivan kaikista teoksista en ole postausta kirjoittanut. Heikkoja viinejä tai muita juomia ei ole tullut vastaan, valtavirrassa sekä mukana kulkevia että siitä omalaatuisesti poikkeavia on ollut useita. Osa on sellaisia, jotka eivät nauttimisen jälkeen juuri itsestään muistuta, toiset taas jäävät makumaailmaan pitkäksi aikaan ja niihin tulee myös uudelleen palattua.


Vuoden kirjallisia kohokohtia ovat olleet Turun ja Helsingin kirjamessut. Kiitos bloggaapassista, jolla pääsin tapahtumiin laajalti tutustumaan! Paria kirjaluentoa on tullut kirjastoissa tai vastaavissa kuunneltua ja Helsinki Lit -tapahtumaa Yle Areenan kautta seurattua. Ensi vuonna täytyy tällä alalla hieman koettaa organisoitua paremmin, jotta erilaisiin kirja-alan tapahtumiin pääsisi entistä useammin osallistumaan. Kiinnostavaa oli päästä myös mukaan Kirjabloggaajien joulukalenteriin ja osallistua pariin lukuhaasteeseen. Helmet-haaste jäi harmittavasti taas hieman kesken. Kohtia sain täytettyä 43/50. Ensi vuonna jatketaan uuden Helmet 2020 -lukuhaasteen parissa.

Viinien maistelu on keskittynyt tänä vuonna pitkälti Alkon valikoimiin. Muutama erikoisuus tuli maisteltua Andorran, Venäjän ja Mongolian -matkoilla. Viiniaiheisia matkoja ei ole tullut tehtyä, mutta viinilehtiä ja erilaisia artikkeleita olen kyllä laajalti lukenut. Ehkä ensi vuosikymmenen voisi aloittaa taas matkalla johonkin kiehtovaan viinimaahan.

Lopuksi tärkein, eli mitä sitten on tullut luettua ja maisteltua vuonna 2019? Alla näistä tilastoja vuoden 2018 tilastointien tapaan. Paremmuus, tai mitään muutakaan, järjestystä en tänäkään vuonna pysty tekemään. Kaikki riippuu seurasta, tilanteesta ja omasta mielialasta. Ensi vuonna jatketaan taas mielenkiintoista luku- ja makumatkaa! Sitä ennen ihanaa vuoden vaihdetta lukijat ja kiitos vuodesta 2019!

Julkaistuja tekstejä: 79
Luettuja kirjoja: 54
Kuunneltuja kirjoja: 20
Muut julkaisut: 5
Arvosteluja:

• punaviini 38
• valkoviini 14
• roseviini 8
• kuohuviini 7
• olut 6
• jälkiruokaviini 1
• vesi 1

Luettuja sivuja: 11930
Kuunneltuja minuutteja: 22027 minuuttia (367,12 tuntia)
Naiskirjalijoiden teoksia: 37
Mieskirjailijoiden teoksia: 39

Heti vapaa (kirjoittanut Amanda Vaara)

Amanda Vaara nimellä kolmannen Villa Venla -sarjan romaanin julkaissut Niina Hakalahti on onnistunut kehittämään koukuttavan keveän kirjasarjan. Sarjan kirjat sopivat hyvin esimerkiksi työmatkapyöräilyn lomassa kuunneltavaksi. Juonessa on helppo pysyä mukana ja tarina on kiehtova ja houkuttelee hyppämään pyörän selkään tuulisena ja sateisenakin päivänä.

Kuuntelin aiemmin sarjan ensimmäisen osan "Pientä fiksausta vailla" ja ajattelin kuunnella sarjan toisen osan. Jossakin kohtaan tulin kuitenkin huolimattomuuttani ladanneeksi äänikirjaksi sarjan kolmannen osan "Heti vapaa". Tarinaa on kuitenkin pohjustettu hyvin, joten suurta haittaa tästä ei ollut. Aion kyllä myös tuon keskimmäisen osan lähiaikoina kuunnella.

Venla jatkaa elämänmuutoksenaan perustaman Villa Venla -majatalon pyörittämistä. Lisätuloja ansaitakseen hän palaa pieneltä osin myös kiinteistövälittäjäksi, mutta vain täysin omien ehtojensa mukaisesti. Ex-puoliso Henri haluaisi yrittää vielä suhdetta Venlan kanssa, mutta Venlan kiinnostus entistä miestään kohtaan on täysin kadonnut sen jälkeen, kun hän on tottunut hoitamaan asioitaan haluamallaan tavalla. Yllätysmomentti kirjaan syntyy, kun Venla huomaa odottavansa lasta aiemmalle tuttavuudelleen Jörgenille, jonka elämä kuitenkin on edelleen aivan solmussa. Erilaisia ihmissuhde kiemuroita, joista osa on hyvin ennalta-arvattavissa, tässä kirjassa riittää. Tapahtumat sijoittuvat Pirkanmaalle ja alueen henki on kirjassa selkeästi läsnä. Mukavaa ja rentoa kuunneltavaa, josta suuria kirjallisia elämyksiä ei kuitenkaan löydy. Eikä ole varmasti niin tarkoituskaan.


Kirjan kanssa maistoin italialaista roseviiniä, joka on kolmen rypäleen sekoitus. Viinin maussa on paljon villiä vadelmaa ja makeaa marjaa, joita tasapainottaa yrttisyys. Selkeä kokonaisuus, joka sopii sellaisenaan seurusteluun. Maistoin viiniä kirjan lisäksi poropizzan kanssa. Sopi hyvin yhteen. Harvemmin joulun aikoihin tulee roseviinia juotoua, mutta ainakin vuoden 2019 joulu tuntui etelä-Suomessa ilmojen puolesta muistuttavan paikoin kylmää juhannusta, johon roseviini hyvin sopii.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan  neljä pistettä. Molemmat ovat huolettomia tutustuttavia. Tuskin mieleen erityisen pitkäksi aikaa jäävät, mutta sopivat hyvin arkisempiin tilanteisiin, kun kaipaa jotakin kevyempää nautittavaa.

Heti vapaa
kirjoittanut Amanda Vaara
Karisto 2019
lukija Mervi Takatalo
5h, 43min (kuunneltu äänikirjana)

Santi Infinito Rose
Molinara, Corvina, Rondinella
Bardolino Chiaretto, Italia
2018
Ei hintatietoa

Toivonkipinä (kirjoittanut Julia Williams)

Julia Williamsin "Toivonkipinä" tarjoilee sopivan sarkastista romantiikkaa jouluun. Kirja koostuu muutamasta eri tarinasta ja ihmiskohtalosta, jotka nivoutuvat lopulta joulun ympärille. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin Englantiin, Hope Christmas -nimiseen kylään.

Joulumieltä tuovaa rentoa luettavaa vinkkasi Kirjarikas elämäni -blogi. Olen yrittänyt ehtiä aina ennen joulua katsoa jonkin jouluisen hömppä-leffan, kuten "Rakkautta vain" ja kaipasin samantyylistä luettavaa. Tämän odotuksen Williamsin "Toivonkipinä" onnistui täysin täyttämään.

Moninaiset hahmot
Satiirisena Kodinhengetär-blogin pitämisen aloittanut, mutta myöhemmin lukijoiden mielissä todeksi muuttuneen, Catherinen vuosi pyörii väljähtäneen avioliiton ympärillä. Catherina on huolestunut myös äitinsä muistin huononemisesta. Catherinen mies Noel puolestaan pelkää työpaikkansa ja perheen taloudellisen aseman puolesta. Hän haaveilee muuttamisesta kiireisestä Lontoosta idylliseen Hope Christmasiin, jossa hän on usein vieraillut. Kylässä asuu mm. rakkaudessa karvaasti pettymään joutunut Marianne, joka ei tiedä mitä elämällään tekisi. Jäisikö kylään vai muuttaisiko jonnekin muualle, jossa ei jatkuvasti joutuisi pelkäämään ex-puolisonsa kohtaamista? Marianne tutustuu vuoden aikana Gabrielleen, joka asustelee kylässä kahdestaan poikansa kanssa. Gabriellen vaimo kärsii pahoista mielenterveyden ongelmista, eikä pysty osallistumaan perhe-elämään.

Ihmiskohtalot ovat raskaita ja vaikka kyseessä kevyttä luettavaa, onnistuu kirja olemaan uskottava ja aidosti kiinnostava. Sen kuvailemat paikat ja ihmiset ovat hyvin luotuja ja aitoja. Kirja sopi loistavasti joulun aikaan luettavaksi. Sopii hyvin myös ei-niin-jouluihmisille, sille joulu on kirjassa vain sivuosassa, ja osin satiirisesti.

Kinkkuviini Yhdysvalloista
Kirjan pariksi valikoitui jouluaterialla nautittu Beringerin Cabernet Sauvignon. Viini on keskitäyteläistä ja siinä on pehmeitä tanniineja. Viinin lämmettyä ja avauduttua kunnolla, siinä ollut hilloisuus avautui riittävästi sopiakseen joulukinkun ja laatikoiden pariksi. Viinin maussa on kevyttä marjaisuutta ja metsäisyyttä. Siitä hohtaa uuden maailman voima ja vanhan viinimaailman hentoisuutta ei tästä viinistä löydy, vaikka tasapainoinen kokonaisuus onkin.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat sopivan keveitä, mutta ehdottoman aitoja. Eivät ota elämää liian vakavasti, mutta eivät sorru kuitenkaan pilkkaamaan mitään. Viini avautuu entisestään lasissa, kirjan sanoma selviää samaa aikaa lukemisen, jota ei malttaisi jättää kesken, kanssa.


Toivonkipinä
kirjoittanut Julia Williams
Harlequin 2015
230 sivua (luettu E-kirjana)

Beringer Cabernet Sauvignon
Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Syrah
Kalifornia, Yhdysvallat 2017
11,49€ (Alkosta joulukuussa 2019)

Westend (kirjoittanut Suvi Vaarla)

Suvi Vaarlan ensimmäinen romaani "Westend" on ruohonjuuritason kertomus 1980-luvun nousuvuosista ja niitä seuranneista 1990-luvun lamasta. Kuinka nopeasti vaurastuneelle perheelle käytännössä käy, kun velkaa ei enää pankista lisää saakaan ja kaikki alkaa varmasti ja nopeasti romahtaa? Miten tuon ajan lapset ja nuoret ovat ajan kokeneet?

Raha vaikuttaa kaikkeen?
Yllä oleviin kysymyksiin saa vastauksen Vaarlan mielenkiintoisesti ja koukuttavasti kirjoitetusta romaanista "Westend". Suomalaisittain keskiluokkainen perhe muuttaa Espoon Tapiolasta "paremmalle" asuinalueelle Westendiin, kun isän rakennusalan yrityksellä menee hyvin.  Perheen tytär Elina ystävystyy naapurin tytön kanssa. Lama iskee, ja isä menettää yrityksensä ja saa tilalle jatkuvasti kasvavan velkakierteen. Kirjan kertojana on perheen Elina-tytär. Hänen kauttaan peilataan vanhempien taloudellista ja henkistä kriisiä, jota sekä hyvät että huonot vuodet aiheuttavat. Elina tutkailee oman perheensä tilannetta suhteessa naapurintyttöön Sandraan ja tämän perheen tilanteeseen, johon lama ei samalla tavalla vaikuta.

Kirjan aihe on raskas ja laman kohtalot sekä kirjassa, että todellisuudessa ovat kovia. Toisaalta lama on usein opettanut ihmisiä arvostamaan oikeasti tärkeitä asioita. Se on rauhoittanut menoa ja yhteiskuntaa. Kunhan vain muistettaisiin historia myös uusilla nousukausilla. Kirja on hyvin kirjoitettu ja mielestäni totuudenmukainen, mutta ei liian raskas kuunneltavaksi. Asioita, kun voi katsoa erilaisten silmälasien kautta. Kuuntelin kirjan ja se aukeni hyvin muutenkin kuin luettuna.

Keskitäyteläistä Australiasta
Kirjan kanssa maistoin Australian Hunter Valleysta tulevaa shiraz-rypäleestä valmistettua punaviiniä. Hunter Valley on Sydneystä parisen sataa kilometriä luoteeseen sijaitseva viininviljelysalue, joka tuottaa maultaan merkittäviä viinejä, mutta tuotantomäärät ovat nykyisin vähäisempiä, kun eteläisestä Australiasta tulee paljon suurilla määrillä tuotettuja viinejä. Olen viettänyt alueella kuukauden verran useita vuosia sitten tutustuen alueen vaihteleviin viinitiloihin.

Viini on australialaiseksi shiraz-rypäleeksi keskitäyteläistä, ei siis liian tuhtia. Täyteläisyyttä lisää hieman viinin luumumaisuus ja hilloisuus sekä mausteisuus. Viini maistui sienirisoton ja broilerin kanssa. Tyylikäs kokonaisuus, joka varmasti sopii myös talvisina päivinä nautittavaksi.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Viini on hyväntuulinen kokonaisuus, jonka makuelämystä ei mikään oikein voi pilata. Kirja käsittelee sopivalla konkreettisuudella talouden syklisyyttä. Molemmat ovat laadukkaita ja aitoja.

Westend
kirjoittanut Suvi Vaarla
lukija Krista Putkonen-Örn
WSOY 2019
8h, 41min (kuunneltu äänikirjana)

Grass Roots
Shiraz 2018
Hunter Valley, Australia
13,50€ (Alkosta syyskuussa 2019)

Verihäät (kirjoittanut Pierre Lemaitre)

Ranskalaisen Pierre Lemaitren vuonna 2018 suomennettu "Verihäät" on hyytävää luettavaa. Tarinassa pohditaan mm. totuuden ja omien kokemusten välistä kuilua. Milloin itselleen on myönnettävä, että omat havainnot eivät ehkä olekaan oikeita?  Kirjassa on myös psykologinen takaa-ajo, josta selviytymiseen päähenkilö Sophiella ei tunnu olevaan mitään mahdollisuuksia.

Olen aiemmin lukenut Lemaitren Verhoeven-sarjaan kuuluvat "Camille" ja "Irene". Kaikissa kolmessa tarinat ovat polveilevia - välillä juonessa mukana pysyminen on jopa hieman haasteellista. Kuuntelin "Verihäät" äänikirjana, luulen että lukeminen olisi pitänyt juonen minulle enemmän kasassa. Dekkareissa juoni on keskiössä, mutta sen lisäksi Lemaitren kirjoista löytyy ihanaa ranskalaista tunnelmaa ja parhaana osana hyvin mielenkiintoisia hahmoja. Henkilöt ovat totuudenmukaisia, mutta Lemaitre ei sorru heidän kohdallaan nyhväämiseen, vaan heidän toimintasa on loogista. Henkilöt eivät ole tunteettomia, mutta eivät pohdi samoja ongelmia uudelleen ja uudelleen, kuten mielestäni  aika usein kirjoissa, ja erityisesti dekkareissa käy.

Uutisten ja median kautta on välittynyt kuva, että Ranskassa terrorismi ja levottomuudet alkavat olla arkipäivää. Niinpä kirjan tapahtumat: murhat, piiloutumiset ja takaa-ajot, tuntuvat hyvin todellisilta ja välillä meinaa unohtua, että teos on lopulta mielikuvituksen tuote. Varmaan osa tapahtumista saattaa tositapahtumiin perustua. Kirjaa voi lämpimästi suositella laadukkaiden dekkareiden ystäville, jotka kaipaavat vaihtelua pitkään valta-asemassa olleeseen kylmään Nordic Noir -genreen.

Kirjan kanssa maistoin ranskalaista kuohuviiniä Alsacesta. Cremantit eivät yleensä petä odotuksia, eikä niin käynyt tämänkään Viini-lehden vuoden kuohuviiniksi 2019 valitseman kuohuvan kanssa. Cremanteissa on tasapainoisen mineraalisuuden lisäksi pienten kuplien tuomaa täyteläistä pehmeyttä.

Viini on väriltään oljenkellertävää. Kuplat ovat pieniä ja tasaisia. Tuoksussa on sitruksisuutta ja kukkaisuutta. Maussa lime, keveä hunajaisuus ja paahtoleipäisyys tasapainoilevat tyylikkäästi keskenään. Viini on tuoksusta jälkimakuun saakka tasainen ja tyylikäs kokonaisuus.

Kirjan ja kuohuvan yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat raikkaita tuulahduksia klassiselta alueelta. Ne kunnioittavat perinteitä, mutta tuovat rohkeasti myös itseään esille.


Verihäät
kirjoittanut Pierre Lemaitre
Suomentanut Lauri ja Laura Holma
Lukija Markus Bäckman
Minerva Kustannus 2019
9h, 30min (kuunneltu äänikirjana)

Bestheim
Grand Prestige Cremant d'Alsace
Brut 2012,
Alsace, Ranska
19,99€ (Alkosta joulukuussa 2019)

Syöpälääkärin kuolema (kirjoittanut Marja Aarnipuro)

Syöpälääkärin kuolema on Marja Aarnipuron kolmas osa reportteri Kaarina Riikosesta kertovassa sarjassa: "Kaarina Riikonen ratkaisee". Aarnipuro on myös julkaissut kaksi omakohtaista rintasyöpää käsittelevää kirjaa. Päivätyökseen Aarnipuro on Apu-lehden päätoimittaja. 

Dekkarisarjan päähenkilö Kaarina Riikonen on keski-ikäinen perheenäiti, joka työskentelee Viikko-lehdessä. Sattumien kautta hän ajautuu tilanteiden ääreen, joissa on henkirikos-tutkimus käynnissä. Uteliaana toimittajana hän ryhtyy omatoimisesti selvittämään tapausta ja onnistuu samalla auttamaan myös poliisia syyllisen löytämisessä. Toimittajan työn lisäksi kirja käsittelee rintasyöpään sairastumista, poliisin työtä, alkoholismia ja löytyy kirjasta myös hieman ihmissuhdekiemuroitakin.

Sarjan kolmas osa
Ensimmäisen sarjassa julkaistun Maakellarin salaisuus ja sen jatkoksi tulleen  Ikäneidon testamentti kohdalla olen pohtinut mikä on dekkarin määritelmä. Kirjoissa tapahtuu kyllä murha, mutta erityisen jännittäviä tai raakoja ne eivät ole, kuten useat muut tämän ajan rikoskirjat. Toisaalta eivätpä vaikka Agatha Christien Neiti Marple- tai Hercule Poirot -sarjojen kirjat myöskään erityisen jännittäviä ole. Itse kuvailisin Kaarina Riikonen -sarjan kirjoja ehkä dekkari chick litiksi. Ihmissuhteet ja kiemurat sekä mukava leppoisuus ovat murhan selvityksen lisäksi keskiössä.

Tämä sarjan kolmas osa oli mielestäni tähän astisista paras ja sen lukemista ei olisi illalla halunnut jättää kesken. Tapahtumat tuntuivat loogisilta ja aidoilta, eikä asioita selitelty liikaa. En kiinnittänyt huomiota epäjohdonmukaisuuksiin tms. ja kirjan hahmojen reagoinnit tuntuivat oikeilta. Lisäksi tapahtumapaikat oli kuvailtu oikeellisesti. Mukava lukukokemus ja toivon, että Kaarinan tarinaan tulee vielä jatkoa.

Kevyttä talviviiniä Italiasta
Kirjan kanssa maistoin italialaista Veneton alueelta tulevaa punaviiniä. Viini oli keskitäyteläistä ja keskitanniinista. Olematta hilloista, siinä oli onnistuneesti paljon talvista marjaisuutta - kirsikkaa, karpaloa ja luumua. Oikein mukava kevyehkö kokonaisuus, usein talvella nautittavien täyteläisten punaviinien vaihtoehdoksi, mikäli ei kaipaa usein hieman kirpahkoa pinot noirimaisuutta. Viini maistuu hyvin sellaisenaan hyvän kirjan tai seuran kanssa sekä kantarellitäytteisten raviolien ja salaatin kanssa. Varman pastan lisäksi voisi sopia myös viikunaa ja sinihomejuustoa sisältävän salaatin kaveriksi.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmat sopivat hyvin talven pimeyteen synkistämättä kuitenkaan entisestään lisää pimeyden keskellä. Kirja on hieman viiniä kevyempi, eikä yhtä täyteläinen. Mukavia tutustuttavia - yhdessä ja erikseen.

Syöpälääkärin kuolema
kirjoittanut Marja Aarnipuro
Crime Time 2019
325 sivua

Anno Domini
Bio, No Added Sulphites Merlot
Veneto, Italia
9,98€ (Alkosta marraskuussa 2019)

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2019: 10. luukku

14 yötä jouluun! Joulukuun alusta asti olemme saaneet lukea ihania kirjasuosituksia ja jouluisia tunnelmia Kirjabloggaajien joulukalenterista. Luukun 9 avasi Kirjojen kuisketta -blogi  ja huomenna 11. luukku aukeaa Kartanon kruunamaton lukija -blogissa. Listaus Kirjabloggaajien joulukalenteriin osallistuvista blogeista löytyy Oksan hyllyltä -blogista. Luettua ja maistettua -blogi osallistuu tänään kalenteriin kirjoituksella koskien yhtä joulun kohokohtaa eli hyvää ruokaa ja juomaa.

Reseptikirjat ovat ruoanlaittajan ja nauttijan aarreaittoja, joista löytyy niin uusia ideoita kuin tietoa raaka-aineista ja valmistustavoista. Tietenkään uusia ruoanvalmistustapoja unohtamatta. Reseptikirjoja ilmestyy vuosittain satoja eri teemojen ja kokkailijoiden ympärille. Suomalaiset puhtaat raaka-aineet ja ruoaksi valmistettavien eläinten kaikkien mahdollisten osien hyödyntäminen ovat Markus Maulavirran uusimman keittokirjan: "Unohtuiko jotain?" -kirjan keskiössä.

Markus Maulavirta on tullut tunnetuksi useiden suomalaisten huippuravintoloiden keittiöpäällikkönä, Enkelten keittiö ja Kokkisota -ohjelmista, keittokirjailijana sekä luonnonläheisten ruokien ja reseptien valmistajana että myös eräoppaana. Hänen uusin, syksyllä 2019 ilmestynyt reseptikirjansa "Unohtuiko jotain?", on koottu Suomesta löytyvistä metsä- ja kotieläimistä koostuvista resepteistä.

Erityisesti kaupunkilaisia pidetään välillä erkaantuneina syömänsä ruoan alkuperästä. Fileitä ja jauhelihaa ostetaan paistovalmiina supermarketista, mutta harvoin tulee pohtineeksi, kuinka ruhon muut osat hyödynnetään. Miten ruokahävikkiä saataisiin pienennettyä ja hyödynnettyä kaikki mahdollinen eläimestä saatava raaka-aine ruoanlaitossa.

Kirjassa käydään läpi arkisia, mutta ruokapöydässä harvinaisia eläimiä ja kuinka niistä voidaan valmistaa herkullista ja ympäristöystävällistä syötävää. Teos on jaoteltu useaan osaan seuraavien teemojen mukaisesti: metsän eläimiin: oravat, jänikset, karhut ja hirvet; metsälintuihin: kyyhkyt, sorsat, metsot/teerit ja marjarastastaat; kotieläimiin: kanat, siat, härät/lehmät, pässit; kaloihin: särjet, hauet, lahnat, lohet sekä kasvikset. Kirjasta löytyy paljon reseptejä ja ideoita myös kasvislisukkeisiin.

Kirjaan tutustumisen jälkeen minulla menisi edelleen varmaankin sormi suuhun, mikäli pitäisi itse valmistaa alusta saakka jäniksenkruunu tai karhunkämmen. Toisaalta ennen kirjan lukemista en ollut näistä nähnyt edes kuvia, joten kirja onnistuu tarjoamaan paljon uutta ajateltavaa kaltaiselleni kaupunkilaiselle. Kirjaan on laajan valokuvituksen ottanut Tuukka Kouri. Kuvat lisäävät hienosti tunnelmaa ja selvennystä tekstin lomaan. Kirja sopii kenelle tahansa yleissivistyksenä maamme eläimistä, mutta erityisesti pukinkonttia silmällä pitäen, uskoisin sen ilahduttavan kotimaisen ruoan arvostajaa, kokeilunhaluista kokkia että itse ruokansa metsästävää. Kirja on selkeä ja helppolukuinen ja sopii hyvin selailtavaksi osa kerrallaan.

Kirjan pariksi valikoitui kirjan teeman mukaisesti suomalainen tuote - Lapin Panimon olut "Lapin Joulu". Rovaniemellä sijaitseva panimo valmistaa useita hyvin erilaisia oluita. Nyt joulusesongin ajan heillä on valikoimissa tumma jouluolut, jonka mainostetaan sopivan hyvin yhteen perinteisten jouluruokien kanssa. Olut on väriltään vaaleampaa kuin tummimmat maistamani oluet. Maussa on vahvaa maltaisuutta ja humalaa. Maku ei kuitenkaan ole tympeän pistävä vaan siinä on raikkautta. Jälkimaku on pitkä, mutta myös keveähkö. Maistoin olutta vain sellaisenaan kirjan kanssa, mutta uskoisin sen sopivan hyvin yhteen jouluisten laatikoiden ja perinteisen kinkun kanssa.

Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmat ovat aidon suomalaisia. Ne ovat ennakkoluulottomia, mutta kuitenkin lukija- ja maistajaystävällisiä. Kirjan reseptit ja teoria jäänevät mieleen huomattavasti pidempään kuin oluen makumaailma.

Unohtuiko jotain?
kirjoittanut Markus Maulavirta
kuvat Tuukka Kouri
toimittanut Jari Etelälahti
Marcuisine Oy 2019
159 sivua

Lapin Joulu
Lapin Panimo Oy
vesi, ohramallas, humala, hiiva
Rovaniemi, Suomi
5,3%
4,50€/0,33l (marraskuussa Ylläkseltä Jounin K-Kaupasta)

Pientä fiksausta vailla (kirjoittanut Amanda Vaara)

Niina Hakalahti on kirjoittanut kevyesti luettavan, välipalamaisen teoksen taitelijanimellään Amanda Vaara. "Pientä fiksausta vailla"-kirja on sarjan ensimmäinen osa, jolle on tähän mennessä julkaistu kaksi jatko-osaa: "Yösähköä" ja "Heti vapaa". Niina Hakalahti on julkaissut aiemmin omalla nimellään useita romaaneja ja lastenkirjoja.

Kirja on hyväntuulinen, sopii hyvin kuunneltavaksi ja siitä tulee hyvä fiilis. Tarina on ennalta-arvattava, mutta kirjassa on paljon tämän ajan piirteitä mm. blogeihin ja airbnb:hin liittyen. Syväluotaavia oivalluksia en kirjasta saanut, mutta se ei ollut tarkoituskaan, kun Kirjanmerkkinä lentolippu -blogin kirjoituksen kautta teoksen valitsin kuunneltavakseni.

Pois oravanpyörästä
Päähenkilö, kahden lapsen eronnut äiti Venla, päättää heittäytyä pois kiinteistövälittäjän oravanpyörästä. Hän muuttaa pienemmälle paikkakunnalle, ostaa vanhan koulun ja remontoi sinne muutaman huoneen, joita hän vuokraa airbnb:n kautta. Hän pitää myös blogia ja saa sitä kautta jonkin verran tuloja. Kirjassa ihastutaan, kohdataan ihmissuhdehaasteita ja tutustutaan naapureihin, joista osasta tulee ystäviä, osasta taas ei. Venla on rakastava äiti ja innostunut uudesta elämästään. Hänellä on haasteita ex-miehensä kanssa, mutta heidän välinsä pysyvät asiallisina. Myös suhde teini-ikäisen tyttären kanssa aiheuttaa harmaita hiuksia. Romantiikka löytyy pitkäaikaiseen asukkaaseen, rastapäiseen Juusoon, alias Jörgeniin, ihastumisesta.

Kuuntelin kirjan äänikirjana ja se sopi todella hyvin työmatkapyöräilyyn. Tapahtumien seuraaminen oli helppoa, eikä kirja juurikaan aiheuttanut ärtymystä. Jonkin verran Airbnb:n majoittaminen ja bloggaamisen taloudellinen puoli nousivat esiin. Näitä käsiteltiin hyvin pintapuolisesti ja positiivisessa hengessä. Jotenkin jäin kaipaamaan myös näiden varjopuolia (verot, hankalat asiakkaat, aika joka palveluiden ylläpitämiseen kuluu), vaikka eivät ne tarinan puolesta olisi olleet mitenkään välttämättömiä. Ehkä niiden kautta olisi tullut syvyyttä enemmän - tai sitten tästä tuli vain oma päähänpinttymäni, joka paheni kuuntelun edetessä. Kirjan on suunniteltu olevan sarjan ensimmäinen osa. Tähän mennessä jatko-osia on julkaistu kaksi, joista toinen on jo lukulistallani toivottavasti tämän vuoden puolella.

Mustikkakuohu
Kirjan kanssa maistoin suomalaista, itsenäisyyspäivän henkeen sopivaa, mustikkaista kuohujuomaa. Lehtikuohu on tullut tutuksi laadukkaana alkoholittomana vaihtoehtona kuohuviinille. Saman valmistajan, pohjoiskarjalaisen Kontiomehun, kotimaisesta mustikkatäysmehusta valmistettu kuohujuoma on mielenkiintoinen tuttavuus. Väriltään se on tumman sinertävää. Mehu kuohuaa runsaasti. Tuoksussa mustikkaisuus ja kevyt metsäisyys nousevat esiin. Maussa on paljon mineraalisuutta ja mustikkaa. Maku olisi voinut olla hieman intensiivisempi. Nyt kyseeessä oli lähinnä mehu, jossa oli hiilihappoa. Makeutta ei onneksi ollut liikaa. Mielenkiintoinen tuttavuus, jota maistoin itse mustikkakakun kanssa. Voisi sopia myös alkoholittomana vaihtoehtona jonkin hyvin makean pienen jälkiruokasuklaan tai marjapalan kaveriksi.

Kirjan ja kuohuvan yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat herttaisen kotimaisia. Ensisilmäyksellä vaatimattomia, mutta keveyden takana piilee niiden tärkein arvo, aitous ja raikkaus. Molemmissa luonto on lähellä ja se lisää osaltaan hyväntuulisuutta.

Pientä fiksausta vailla
kirjoittanut Amanda Vaara
lukija Mervi Takatalo
Karisto 2019
7h, 5min

Mustikkakuohu
Kontimehu 2019
Mustikkatäysmehu 30%, vesi, hiilidioksidi, sokeri, kaliumsorbaatti, natriumbentsoaatti
n. 13€ (ostettu Muji-kaupasta joulukuussa 2019)

Kesytä töiden hullunmylly (kirjoittanut Jason Fried ja David Heinemeier Hansson)

"Kesytä töiden hullunmylly" on yhdysvaltalaisen Basecamp-ohjelmistoyrityksen perustajien Jason Friedin ja David Heinemeier Hanssonin kirja erilaisesta johtamisesta ja yrityskulttuurista. Se haastaa yrityskulttuurissa itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita ja haastaa ajattelemaan asioita uudella tavalla. Onko yrityksen tärkein tavoite todella mahdollisimman suuren ja nopean kasvun aikaansaaminen? Vai voisiko riittää, että yritys pysyisi taloudellisesti pystyssä ja takaisi työntekijöilleen hyvän paikan työn tekoon ja itsensä kehittämiseen?

Teoksen esimerkki yritys on yhdysvaltalainen, eivätkä läheskään kaikki sen esittämät ongelmat tai ratkaisut sovellu sellaiseen Suomeen. Tästä huolimatta se onnistuu ravistelemaan lukijansa ajatusmaailmaa. Luvut ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. Tekstissä on paljon esimerkkejä ja lukujen alussa on tunnettujen vaikuttajien ja urallaan menestyneiden henkilöiden ajatuksia.

Sanat ja teot eivät vastaa toisiaan
Valitettavasti kirja sortuu kuitenkin osassa lausunnoistaan puhumaan itseään pussiin. Alussa kirja julistaa, ettei sen esittelemän yrityksen tehtävä ole kasvaa tai tuottaa suurta voittoa. Se arvostaa työntekijöitään ja haluaa, että heillä on hyvä olla sekä kehittyä omien halujensa mukaan. Kuitenkin kirjassa jatkuvasti verrataan Basecampin menestystä muihin yrityksiin juurikin taloudellisista näkökulmista. Yritys pyrkii olemaan inhimillinen ja tarjoaa työntekijöilleen paljon etuja ja pyrkii kaikin keinoin vähentämään ylitöiden teettämistä ja viikonloppujen sekoittumista työntekoon. Toisaalta ylitöiden teettäminen ei ole yrityksille ilmaista ja sen työntekijät, kuten eivät minkään muunkaan yrityksen työntekijät ole robotteja, jotka kykenevät vuorokauden ajan tekemään yhä tehokkaammin töitä. Ihminen kykenee venymään tiettyyn pisteeseen asti, mutta hyvin nopeasti 10-12 tunnin työpäivät kääntyvät tekijäänsä ja teettäjäänsä vastaan. Olemisesta tulee tehotonta ja työntekijä turhautuu sekä väsyy, kun aikaa ei jää muuhun mielekkääseen.

Kirja nostaa esiin useiden työpaikkojen, ja yleisestikin yhteiskuntamme, suurimman vitsauksen - keskeytyskulttuurin. Asiat perustuvat nykyään parin kolmen lauseen pikaviestintään ja sen pidempien tekstien lukeminen vaatii jo runsasta keskittymistä. Onnittelut, että olet muuten lukijana jaksanut kahlata tätä tekstiä näinkin pitkälle. Monelta on jo keskittymiskyky herpaantunut ja lukeminen vaihtunut toisaalle. Jatkuvat keskeytykset vähentävät tuottavuutta sekä tekevät ihmisistä levottomia. Tuntuu, että kaikki asiat jäävät koko ajan puolitiehen, kun uusia "houkutuksia" nousee jatkuvasti esiin. Kirja esittelee keinoja, joilla yritys voi pyrkiä luomaan työntekijöilleen ympäristön, jossa he saavat rauhassa keskittyä työtehtäviinsä.

Ravisteleva
Vaikka kirjassa julistetut ajatukset eivät pääosin sellaisenaan ole sovitettavissa kaikkiin yrityksiin, saa se kuitenkin ajattelemaan totuttuja käytäntöjä. Suurimmat muutokset ovat vain esimiesten ja johtajien muutettavissa, mutta lähes kaikki voivat vaikuttaa myös jossain määrin oman työnsä tekemiseen sekä ajatusmalleihinsa. Jos ei muuta, niin ainakin vaihtelu virkistää, kun huomaa, että asioita voi yrittää tehdä erilailla.

Kirjan kanssa maistoin saksalaista Rieslingiä. Viini maistui kirjan lisäksi lohitäytteisten sushien kanssa. Viinin olemus on hieman öljymäinen. Sen tuoksussa on aavistus hunajaa sekä sitruunaisuutta. Maku on pehmeä ja kevyen hapokas. Viinissä on ryhdikkyyttä ja sen makumaailma on yhtenäinen ja jatkuu aina miellyttävään jälkimakuun saakka. Viini on parasta noin 20 asteisena - lämpimämpänä kuin useimmiten valkoviinejä tulee maisteltua.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Kirja on kärkkäämpi viinin ollessa pehmeämpi ja pitkäjänteisempi. Molemmat ovat rohkeita asioiden ja makujen esiinnostajia.

Helmet-lukuhaaste 2019: 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Kesytä töiden hullunmylly
kirjoittanut Jason Fried ja David Heinemeier Hansson
suomentanut Aura Nurmi
alkuperäinen teos It doesn't have to be crazy at work
Atena Kustannus 2018

Villa Wolf
Riesling 2018
Pfalz, Saksa
7,20€/0,375l (Alkosta marraskuussa 2019)

Maria Veitola: Toisinpäin (kirjoittanut Maria Veitola)

Maria Veitola on selkeäsanainen ja kiinnostava mediapersoona, tuottaja ja kirjailja. Hän on rohkea ja varsin avoin, eikä kaihda vaikeisiin tai tabuna pidettyihin aiheisiin tarttumista. Veitola on tässä, sekä edellisessä kirjassaan Veitola, ja myös television puolella puhunut avoimesti itsestään ja perheestään.

Kuuntelin Marian toisen kirjan "Maria Veitola: Toisinpäin" automatkalla Ylläkseltä Ouluun. Kirja kesti reilu 5 tuntia. Lähes saman ajan kuin matka autollakin. Kirjassa eri ihmiset, niin julkisuuden henkilöt, tavalliset tallaajat kuin myös anonyymeinä pysyvät, kyselevät Marialta eri asioita ja Maria vastaa näihin. Kysymykset käsittelevät hyvin erilaisia asioita - maailman politiikkaa, Veitolan näkemystä hyvin henkilökohtaisista asioista ja vaikkapa taloudesta. Osa vastauksista on lyhyitä, vain yhden kahden sanan mittaisia, ja osa hyvinkin pitkiä ja lennokkaita. Kuunnellessa kirja muistuttaa hieman podcastia.

Veitola, varmastikin media-alan ammattinsa vuoksi, on ja haluaa olla paljon julkisuudessa esillä. Hän on onnistunut luomaan itsestään järkevän ja fiksun mielikuvan. Kaikki vastaavassa roolissa olevat eivät tähän ole kyenneet. Veitolan menestys perustuu ensisijaisesti hänen tekemisiinsä ja kykyihinsä. Hän on saanut paljon kritiikkiä, josta osa täysin epärelevanttia mm. ulkonäköä tms. koskien. Ulkoisesti kritiikki ei kuitenkaan näytä Veitolaan vaikuttaneen.

Kirjan kanssa maistoin portugalilaista Casa Santos Lima Fortissimo viiniä. Se on valmistettu maan omasta rypäleestä Touriga Nacionalesta, sekä Syrahista, Petit Verdosta ja Alicante Bouschetasta. Viinin tuoksu on runsaan marjainen ja täyteläinen. Luumuisuutta keventää metsämarjojen (puolukka, mustikka) kirpakkuus. Viinin maussa on mausteisuutta ja se on täyteläinen. Oikein sopiva joulua läheneviin illanistujaisiin, joissa tarjoillaan pientä suolaista piirakkaa ja salaattia. Maistoin viiniä risoton ja broilerin fileiden kanssa. Sopi näiden kanssa myös oikein hyvin.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmat ovat helposti lähestyttäviä ja nautittavia. Viini on kirjaa tuhdimpi ja aukenee hitaammin. Syksyyn ja alkutalveen sopivia rentouttajia molemmat.

Maria Veitola: Toisinpäin
kirjoittanut Maria Veitola
lukija Maria Veitola
Johnny Kniga 2019
5h, 17min (kuunneltu äänikirjana)

Casa Santos Lima Fortissimo
Touriga Nacional, Syrah, Petit Verdot, Alicante Bouschet 2018
Alentejano, Portugali
9,98€ (Alkosta marraskuussa 2019)

Täydellinen näytelmä (kirjoittanut Elina Kilkku)

Ohjaaja ja kirjailija Elina Kilkku oli itselleni entuudestaan tuntematon, kunnes Turun kirjamessuilla kävin kuuntelemassa hänen ja Jussi Nikkilän keskustelua. Kuulemani perusteella hänen uusin kirjansa "Täydellinen näytelmä" kuulosti mielenkiintoiselta. Teatteri on kirjalijalle tuttu ja kirjassa kerrottiin olevan paljon huumoria. Kirja on trilogian ensimmäinen osa. 

Yksinhuoltajan arkea

Kirja kertoo yksinhuoltajaäiti Alinasta ja hänen kahdesta alle kouluikäisestä lapsestaan. Alinalta puuttuu tukiverkko lähes kokonaan. Hänen äitinsä on muuttanut Parisiin ja Alinan isä seurannut ex-vaimoaan sinne. Myös Alinan lasten isä on lähtenyt uuden joogaavan naisystävänsä perässä samaan kaupunkiin. Alinan ystävillä ei ole lapsia, eivätkä he ole kiinnostuneita lapsiperhe-elämään tutustumaan. Alina etsii kuumeisesti koulutustaan, teatteriohjaaja, vastaavaa työtä, mutta sitä ei ole helppo löytää. Alina onnistuu pääsemään seniorimiesteatteriryhmän ohjaajaksi, mutta työ osoittautuu lähes mahdottomaksi. Ohjattavat eivät kuuntele saatikka toimi hänen ohjeistuksensa mukaisesti. Sen sijaan osa heistä sortuu lähentelemään Alinaa tai jättää hänen neuvonsa täydellisesti huomioimatta.

Katsanto todellisuuteen

Kirjasta löytyy huumoria ja osin se menee  tragikomiikan puolelle. Osa kirjan tapahtumista on kuitenkin toisille totisinta totta ja kirja kuvaa hyvin yhteiskunnassamme syrjään jäävää lapsiperhettä, joka ei halustaan huolimatta meinaa päästä mukaan rutiineita kuhisevaan oravanpyörään. Kun vanhemmalta tai vanhemmilta puuttuu työpaikka, ei hoitopaikkaa lapselle välttämättä löydy ja näin lasten kontaktit muihin ikäisiinsä ja ihmisiin ylipäätään saattavat jäädä vähäisiksi. Vanhempien työnhausta tulee myös haasteellista, mikäli työhaastatteluihin pääseminen lastenhoidollisista syistä johtuen on vaikeaa. 

Teksti oli hyvin kirjoitettu ja sitä oli ilo lukea. Kirjan muiden hahmojen suhtautuminen päähenkilö Elinaan, oli usein niin kylmää ja tunteetonta, että minun teki hänen puolestaan pahaa. Tuntui käsittämättömältä, kuin Alinan mies oli jättänyt lapsensa ja vaimonsa, joka odotti parin toista yhteistä lasta, ihastuttuaan joogaopettajaan ja muuttanut tämän perässä Pariisiin. Ex-mies ei pitänyt käytännössä mitään yhteyttä lapsiinsa. Myöskään Alinan vanhemmat eivät käytännössä olleet tyttärensä apuna. 

Alina oli väsynyt ja uupunut yksinhuolta-arjestaan, mutta onnistui mielessään kääntänään asioita positiiviseksi. Hän myös nautti aidosti hyvistä hetkistä, eikä ikinä olisi tehnyt pahaa lapsilleen. Lapset menivät käytännössä aina kaikissa asioissa etusijalle, vaíkka toki äitinsä hermoja välillä koettelivatkin. Toivottavasti todellisuudessa yhteiskunnan tarjoamat sosiaaliset tuet ja avut ovat edes hieman helpommin saavutettavissa, kuin mitä kirja antoi ymmärtää. 

Kirjan loppuosa lähtee juonellisesti lentoon ja lopputulema tuntuu hieman epäuskottavalta. Kirja on kyllä koukuttava ja mielenkiinnosta täytyy sen toinen osa myös lukea sen ilmestyttyä. Kirjan ohessa on lyhyitä näytelmähahmotelmia, joita Elinan mielikuvitus kehittelee. Niissä mielikuvitus laukkaa ja ne poikkeavat tyyleiltään paljon toisistaan. Nämä kuvitelmat ovat oivallinen lisäelementti kirjassa.

Ranskalainen Chardonnay

Kirjan kanssa maistoin klassista ranskalaista Chardonnayta. Chardonnay on rypäleenä usein omaan makuuni hieman haasteellinen, sillä en pidä kovin tammisista valkoviineistä. Ensisijaisen tärkeää on löytää viinin kanssa hyvin sopiva ruoka, jotta viinin herkät aromit pääsevät tammisuuden takaa esille. Kaikkia Chardonnay-viinejä ei ole kypsytetty tammitynnyreissä tai niiden joukkoon ei ole laitettu tammea kypsytyksen aikana.  Viini oli vaalean ohran kellertävää. Tuoksussa oli eksoottista hedelmää ja sitruksisuutta. Tammisuus tuntuu maussa, mutta onneksi sitrunalle ja päärynälle jää runsaasti makumaailmassa tilaa. Viinin kanssa maistui perinteisestä kalakaupasta ostettu sitruunapippurilla maustettu loimulohi tumman karpaloleivän kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Viini on loogisempi kokonaisuus, joka on samalla klassinen. Ehkä hieman ranskalaista tyylikkyyttä olisin siihen kaivannut lisäksi. Kirja on poukkoilevampi ja raikkaampi.

Täydellinen näytelmä

kirjoittanut Elina Kilkku

Bazar Kustannus Oy 2019

253 sivua

Laroche Chardonnay L

Chardonnay 2018

Languedoc-Roussillon, Ranska

10,98€ (Alkosta marraskuussa 2019)

Loiri. (kirjoittanut Jari Tervo)

Kirjasyksyn 2019 merkkitapaus oli  Jari Tervon kirjoittaman  uuden kirjan, Vesa-Matti Loirin elämäkerran ilmestyminen. Vesa-Matti Loiri on tullut minulle tutuksi lapsuuteni ajan Uuno Turhapuroista ja myöhemmin mm. hänen laulamistaan joululauluista sekä Eino Leinon runojen ja Junnu Vainion musiikin sovituksista. Hänen arvostuksensa on nykyisin suurta ja hän kerää suuret yleisöt niin konsertti- kuin muilla esityksillä. 

Elämäkerran kirjoittaja Jari Tervo on aiemmin julkaissut vajaa parikymmentä romaania, runo- ja novelliteoksia. Hän kirjoittaa myös kolumneja useisiin lehtiin ja koko kansan tietoisuuteen hän nousi viimeistään Ylen Uutisvuoto-ohjelman myötä. Loiri. on ensimmäinen hänen kirjoittamansa elämäkerta. Olen joskus aloittanut Myyrä-kirjan lukemisen, mutta se jäänyt kesken. Loiri olikin hyvä ja helppo tapa tutustua tarkemmin Tervon kirjoittamiseen.

Kirja etenee hyvin klassisen elämäkerran mukaisesti aikajärjestyksessä. Se käsittelee rehellisesti niin Loirin lapsuutta, nuoruutta kuin vaiherikasta aikuisuuttakin. Hän on kohdannut elämässään suuria vastoinkäymisiä, mm. kahden poikansa sekä ex-vaimonsa kuoleman sekä avioeroja. Hän on myös tasapainoillut sekä fyysisen että henkisen terveytensä kanssa. Naissuhteita on ollut lukuisia ja monet naisista ovat myös julkisuudesta tuttuja. Lähinnä lööppien kautta Loirin elämää viime vuosina seuranneelle kirja tarjoaa paljon uutta. Ajoittain hämmästyttää miten Vesa-Matti Loiri on ehtinyt olla niin monessa mukana. Turhapuroja on ilmestynyt kerran vuodessa, samalla Loiri on ollut mukana näyttelijänä muissakin elokuvissa, esiintynyt musiikin parissa ja osallistunut myös erilaisiin tuotannollisiin tehtäviin. Yksityiselämän puolella on myös riittänyt vilskettä useiden lapsien ja naisystävien sekä vaimojen kanssa.

Jari Tervolla on ollut hyvin kiinnostava kohde, kenestä on varmasti riittänyt paljon kerrottavaa kirjojen sivuille. Kirjassa on rohkeasti ja osin kaunistelematta kerrottu Vesa-Matin elämänvaiheista, joista kaikista ei Loiri voi jälkikäteen olla ylpeä. Loiri on aina tuntunut rehelliseltä ja myöntänyt tekemänsä erheet ja ottanut niistä opikseen. Hän on kohdannut vaikeita asioita, mutta onneksi hänellä on riittänyt kuitenkin tukiverkostoa ympärillä. Hänen arvostuksensa näyttelijäkollegoita kohtaan on huomiota herättävää.

Kirja on hieman äijä-kirja. Ehkä olisi väärin olettaa tai antaa edes ymmärtää jotakin muuta, kun tiedetään kirjalija ja kirjan kohde. Lähestymistapa asiohin on kuitenkin, ainakin jälkikäteen lempeä ja ymmärtäväinen. Tehdessä ja tapahtuessa ei vain aina ole malttanut ajatella ehkä loppuun asti.

Suurmies Loirista kertovan kirjan kanssa valikoitui maisteltavaksi kansanonmainen chileläinen Tarapaca-punaviini, joka löytyy Alkon alimmalta hyllyltä. Viiniä käytettiin lähinnä Bourgognen padan valmistamiseen, mutta siitä jäi lasillinen maisteltavaksi myös ruoan valmistamisen oheen. Viinin tuoksussa on marjaisuutta ja luumua. Maussa esiin nousee hieman hillomainen luumuisuus, toisaalta viinissä on myös hapokkuutta ja pehmeitä tanniineja, jotka antavat sille ryhtiä. Viini sopisi hyvin illanistumisen lisäksi vaikkapa hyvän pasta bolognesen kanssa. Ehkä sitä voisi kokeilla myös hieman kermaisten juustojen kaveriksi.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Kumpikaan ei anna olettaa enempää kuin on ja edustaa ylpeänä itseään. Kirjan taakse mahtuu enemmän tarinaa kuin viinin.

Kuuntelin kirjan äänikirjana ja se sopii siihen hyvin. Taittui mukavasti muutama matka pyöräillen töihin ja näiden lisäksi vielä ajomatka Helsingistä Kolariin.

Helmet-lukuhaaste 2019: 24. Sokkona hyllystä valittu kirja

Loiri.
kirjoittanut Jari Tervo
Lukija Eero Saarinen
Otava 2019
19h, 39min (kuunneltu äänikirjana)

Tarapaca Santa Cecilia
Merlot 2019
Valle Central, Chile
7,69€ (Alkosta marraskuussa 2019)

Miksi Ranska raivoaa? (kirjoittanut Annastiina Heikkilä)

Viimeisen vuoden ajan Ranskasta kantautuneet uutiset ovat pitkälti keskittyneet keltaliiviliikkeen ympärille. Mistä liikkeessä oikein on kysymys? Mitä asioita se on ajanut ja miten se nyt vuoden 2019 loppupuolella jaksaa? Näihin kysymyksiin vastaa selkeästi Ylen Ranskan kirjeenvaihtaja Annastiina Heikkilä kirjassaan: "Miksi Ranska raivoaa?".

Keltaliiviliikkeen syyt
Pitkittyneiden protestien, sotien tai muiden mullistusten kohdalla tapahtumia ulkopuolella seuraavalta saattaa kadota tapahtumien punainen lanka. Ulkomailla olevat Suomen kirjeenvaihtajat seuraavat tapahtumia ja raportoivat niistä kotimaahansa suomalaisten näkökulmasta. Annastiina Heikkilän kirjassa on tehty laaja analyysi reporttimaiseen tapaan keltaliiviliikkeestä ja Macronin presidenttikauden alusta. Kirja kertaa menneitä ja muodostaa kokonaisuuden, jonka kautta lukijan on helpompi ymmärtää tapahtumien syy-seuraussuhteita.

Ranskan keltaliivit protestoivat väkivaltaisesti presidentti Macronin politiikkaa vastaan, joka toimillaan johti maan keskiluokan aseman heikentämistä kohtaan. Liikkeen kannattajat pukeutuivat protesteissa helposti saatavissa olleisiin keltaisiin huomioliiveihin.  Keltaliiviliike syntyi sosiaalisen median kautta ja levisi nopeasti ympäri maata. Pahimmat mielenosoitukset sijoittuivat vuoden 2019 talvella ja keväällä Pariisin Champs-Elyseelle. Useiden liikkeiden ikkunoita rikottiin, paikkoja ryöstettiin ja tuhottiin. Riemukaari "vallattiin" ja se töhrittiin pahasti. Turistit peruivat matkojaan pääkaupunkiin ja presidentti Macronin oli pakko reagoida ja toimia, jotta alun perin Diesel-veron nostamisesta viimeisen pisaran perusteella alkaneet protestit saatiin vähitellen loppumaan.

Olin Helsingin kirjamessuilla kuuntelemassa Annastiina Heikkilän haastattelua ja puolituntisen aikana ehdittiin yllättävän hyvin käsitellä useita kirjan teemoja. Heikkilä oli perehtynyt liikkeeseen ja osasi kertoa siitä hyvin myös yksittäisten esimerkkitapausten avulla.

Liike tauolla?
Keltaliiviliike lopahti oikeastaan Notre Damen katedraalin dramaattiseen tulipaloon huhtikuussa 2019. Macronin oli samana iltana tarkoitus pitää puhe, jossa hän olisi tullut keltaliiviliikettä vastaan. Palo ehti kuitenkin ensin ja suunnitellut muutokset suoritettiin lopulta hieman hiljaisemmilla äänillä kuin alun perin oli ollut tarkoitus. Kirjan mukaan keltaliiviliikkeen tarina on ainakin toistaiseksi tauolla ja turistit ovat uskaltaneet pikku hiljaa palailla pääkaupunkiin ja muuallekin maahan.

Heikkilän edellinen kirja "Bibistä burkiniin eli totuuksia ranskatar-myytin takaa" oli hyvä reportaasi ranskalaisen naisen asemasta. Näissä molemmissa kirjoissa kirjailijan ääni pääsee mukavasti esille ja niissä on hieman hänen omia pohdintojaan. Ne pohjautvat kuitenkin tarkistettujen faktojen ympärille ja niihin on haastateltu silminnäkijöitä ja -kokijoita sekä erialan ammattilaisia. Kirjat ovat kuin hyvin kirjoitettu pitkä reportaasi ajankohtaislehdessä. Jos nyky-Ranska kiinnostaa niin ehdottomasti näihin kannattaa tarttua.

Hedelmäistä samppanjaa
Kirjan kanssa maistoin Pariisin eteläpuolelta, Champagnen alueelta tulevaa samppanjaa. Kuohuva oli vehnän kellertävää - varsin vaalea verrattuna useisiin muihin maistamiini alueen kuohuviineihin. Tuoksussa oli aavistus omenaisuutta ja hieman tammea. Viinin kuplat olivat pienet ja tyylikkäät. Maussa oli paahteisuutta, päärynää ja omenaa. Jälkimaku oli pehmeä. Viinissä oli varsin paljon hapokkuutta, joten päästäkseen täysin oikeuksiinsa vaatii se mielestäni jotakin syötävää pelkän maljan nostamisen lisäksi. Tällä kertää samppanjan kanssa maistui paahdettuja ja marinoituja fenkoleita, hyvää tuoretta maalaisleipää sekä salaattia. Samppanja oli hinta-laatusuhteelta oikein hyvä kokonaisuus.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat ajankohtaisia ja hyvin tehtyjä. Kuohuviini on aiheeltaan hieman positiviisempi kuin kirja. Mutta se lienee tarkoituskin.

Miksi Ranska raivoaa?
kirjoittanut Annastiina Heikkilä
Kustantamo S&S Oy 2019
213 sivua

Saint-Maurice Champagne Brut
Pinot Meunier, Pinot Noir, Chardonnay
AC Champagne, Ranska
25,99€ (Alkosta marraskuussa 2019)

Eurooppa raiteilla (kirjoittanut Pekka Haavisto)

Pekka Haavisto on tullut tutuksi ihmisoikeuksien asiantuntijana, ministerinä, kansanedustajana, Vihreän liiton puheenjohtajana sekä presidenttiehdokkaana. Hänen kirjojaan en ollut ennen "Eurooppa raiteilla" teosta lukenut. Mielenkiintoisen matkakirjan perusteella hänen toimilistaansa voi kiistatta lisätä myös kirjailija-tittelin.

Reilaamassa
Pekka Haavisto matkasi kesällä 2018 kuukauden verran junalla ympäri Eurooppaa. Kyseessä ei suinkaan ollut hänen ensimmäinen reilimatkansa, mutta edellisestä oli kulunut jo pidemmän verran aikaa. Matkakertomuksen lisäksi Haavisto pohtii paljon ajankohtaisia, Eurooppaa tuona kesänä vavisuttaneita, tapahtumia. Ilmastokriisi, pakolaisaalto, kasvanut kansallismielisyys ja uudet parlamentit ja presidentit useissa Itä-Euroopan maissa. Moni asia tuntuu sekä reilin, että suurempien asioiden, kuten valuutan, poliittisten linjojen ja avoimuuden suhteen muuttuneen vuodesta 1974, jolloin Haavisto ensimmäisen kerran reilasi Euroopassa.

Kirja herättää paljon myös omia reilaus-muistojani yli kymmenen vuoden takaa, jolloin kaverini kanssa kuukauden reissasimme Saksasta Luxemburgiin, Belgiaan, Ranskaan, Italiaan, Itävaltaan, Tsekkeihin, Saksaan, Tanskaan ja lopulta perinteisesti Ruotsin kautta laivalla takaisin Helsinkiin. Kirjoitusten jälkeiseen kesään mahtui paljon, mutta tuo oli ehdottomasti yksi sen hetkisen elämän kohokohdista - ja on sitä vieläkin. Pienempiä reilejä olen itsekseni tehnyt myöhemmin mm. Ranskassa ja Italiassa. Kännykät tuohon aikaan jo löytyivät, mutta puhelut kotiin olivat kalliita ja nettiinkin pääsimme vain harvoin nettikahviloista tms. Euroa käytettiin jo varsin laajalti ja maan rajojen yli kulkemista ei juurikaan huomannut. Yövyimme hostelleissa ja rahojen riittävyyttä laskettiin, mutta ei se onneksi rajoittanut matkan kokemuksia. Useasti olen ajatellut uudelleen reilaamaan lähtemistä. Matkan tekeminen olisi nyt varmasti osin erilaista, mutta varmasti siinä olisi edelleen sitä jotakin hohdokkuutta, jota Haavisto myös kirjassa kertoo useasti kohdanneensa.

Miellyttävää luettavaa
Arvostan suuresti Haaviston asiantuntijuutta, kiihkottomuutta, mutta kuitenkin uskallusta kohdata myös vaikeita asioita. Hän ymmärtää myös erilailla ajattelevia, eikä ole kannoissaan liian ehdoton. Kirjassa hän totesi Pride-liikkeeseen viitaten omaa kantaansa (tai näin asian tulkitsin) vähemmistöön kuulumisesta: "Vähemmistössä olevat ihmiset ovat usein ihan tavallisia arkisen harmaita ihmisiä." Kaikkihan me kuulumme jossakin asiassa vähemmistöön ja jossakin enemmistöön. Riippuu mihin ja kehen verrataan. Useimmiten nämä ihmisten jaottelut erilaisiin ryhmiin ovat vain turhaa energian ja ajankäyttöä ja herättävät turhia epäilyksiä ja kysymyksiä.

Kirja sopii hyvin matkakirjojen ja interreilauksen ystäville sekä heille, joita kiinnostaa tietää mitä Euroopassa tapahtuu ruohonjuuritasolla. Kuten Haavisto toteaa kirjan lopussa, niin matkata voi usealla tavalla, lähtemällä itse reissuun, lukemalla matkakirjoja tai yhdistämällä nämä. Viimeinen vaihtoehto on ehdoton suosikkini. Mikäli lahjoja loppuvuoden juhliin miettiin, on tämä varmasti myös potentiaalinen vaihtoehto useammallekin.

Tasapainoton Ranskasta
Kirjan kanssa maistoin Ranskan Bordeaux'n Haut-Medocista tulevaa Chateau D'Agassac punaviiniä vuodelta 2013. Viiniä oli muutama vuosi tullut säilytettyä kaapissa. Nyt maistetaessa ranskalaista klassikko-ruokaa eli Burgundinpataa juuressoseen kanssa valikoitui viini maisteltavaksi. Viini on väriltään tumman tiilenpunaista. Tuoksu on luumuinen ja pippurinen sekä siinä on tammisuutta. Maku on tuoksua selkeästi pehmeämpi. Luumuisuus jatkuu, mutta viinin hapokkuus on pehmeää - samoin kuin tanniinit. Jälkimaku ei myöskään ole kovin pitkä. Viini sopii hyvin pataruoan kanssa, mutta maun puolesta voisi käydä myös vahvan ja kermaisen pastakastikkeen kera. Viinin tuoksu, maku ja jälkimaku eivät ole keskenään täysin tasapainossa. Viini ei vaikuta liian ikääntyneeltä, mutta saattaa olla että se olisi päässyt paremmin edukseen pari vuotta aiemmin.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan 3 pistettä. Molemmat ovat tyylikkään eurooppalaisia. Kirja pysyy paremmin kuosissa kuin viini.

Helmet-lukuhaaste 2019: 44. Kirja kertoo Berliinistä

Eurooppa raiteilla
kirjoittanut Pekka Haavisto
Nemo
Kustannusosakeyhtiö Otava 2019
384 sivua

Chateau D'Agassac
Haut-Medoc, Bordeaux, Ranska
Cabernet Sauvignon, Merlot
34€ (Wine-searcherin mukaan marraskuussa 2019)

New Yorkin uhmatar (kirjoittanut Teemu Luukka)

New Yorkin uhmatar -kirjasta oli kesällä useampia kehuvia blogi-arvosteluita. Laitoin kirjan varaukseen ja pitkähkön jonotuksen jälkeen sain sen nyt käsiini. Kirja kertoo suomalaissyntyisen, mutta Yhdysvalloissa - erityisesti New Yorkissa, uraa tehneestä Tyyni Kalervosta.

Voimakastahto ja päättäväisyys
Tyyni Kalervo syntyi vuonna 1900 ja ehti ennen Yhdysvaltoihin muuttoansa kokea mm. sisällissodan. Teemu Luukan, joka on työskennellyt Tyynin alaisena Little Finland -baarissa, kirja antaa kuvan voimakastahtoisesta naisesta, joka ei pelkää puolustaa itseään ja omia etujansa. Hän lähti ensin Kanadaan 1920-luvulla. Suurimmat siirtolaisaallot Euroopasta ja Suomesta olivat tuolloin jo takanapäin. Suomalaisten oli vaikea saada enää tuohon aikaan oleskelulupaa maahan, jossa koettiin jo olevan riittävästi vierastyövoimaa. Niinpä Tyyni loikkasi maahan Kanadan kautta. Ensin Buffaloon ja siitä hieman myöhemmin New Yorkiin. Hän työskenteli piikana, lastenhoitajana ja kodinhoitajana, mutta onnistui samalla säästämään niin että pystyi lähettämään Suomeen jääneille vanhemmilleen ja sisaruksilleen avustuksia.

Yrittäminen
Kerättyään tarpeeksi varoja hän osti Harlemin alueelta pienen baarin, jonka nimesi Little Finlandiksi. Asiakaskunta koostui varsinkin aluksi Suomesta muuttaneista siirtolaisista. Alkoholijuomien lisäksi siellä tarjoiltiin myös perinteistä suomalaista ruokaa - kaalikääryleitä, karjalanpiirakoita ja lihapullia. Baarissa järjestettiin myös paljon eri teemaisia juhlia. Jossakin kohtaa baari muutti Bronxiin ja 1960-luvun lopulla Manhattanille, jossa se pysyi toiminnassa aina vuoteen 1993 asti, jolloin Tyyni Kalervo menehtyi.

Hän ehti pitkän elämänsä aikana olla mukana kestitsemässä niin suomalaisia poliitikkoja, kerrottiin hänen aikanaan heilastelleen myös presidentti Kekkosen kanssa, julkaisemassa paikallista suomalaisyhteisön lehteä, jonka toiminnalle hän jatkuvasti keräsi rahaa. Tyyni pyrki säästämään monissa asioisa ja hän asui mm. baarinsa takahuoneessa, vaikka ilmeisesti hänellä olisi kyllä ollut varaa omaan asuntoon. Useat aikalaiset ja hänen työntekijänsä ovat kertoneet juomien miedontamisesta vedellä tai myymisestä pimeästi.

Baarin lisäksi Tyynillä oli yhdessä miehensä ja poikansa kanssa kanatila muutaman tunnin ajomatkan päässä New Yorkista. Mies ja poika asuivat siellä ja Tyyni New Yorkissa. Hän kävi vain noin kerran viikossa katsomassa perhettään ja saunomassa. Lisäksi hän omisti myös mm. kerrostalon Harlemista ja muutamia muitakin kiinteistöjä. Tyynin suhteet Suomeen säilyivät hyvin tiiviinä ja hän vieraili kotimaassaan usein. Myöhemmin myös hänen sisaruksiaan muutti Yhdysvaltoihin.

Faktaa siirtolaisuudesta ja New Yorkista
Kirjassa on todella hyvin ja mielenkiintoisesti onnistuttu kuvaamaan suomalaisten siirtolaisuutta Yhdysvaltoihin 1900-luvulla. Ulkosuomalaiset ovat usein hyvin isänmaallisia ja seuraavat synnyinmaansa tapahtumia, vaikka samalla ovat täysin integroituneita uuteen kotimaahansa. Heidän tapaamisensa ja heistä lukeminen on aina kiehtovaa ja avartavaa.

Kirjassa on useita ns. faktalaatikoita, joissa kerrotaan mm. New Yorkin maamerkeistä ja historiallissta tapahtumista. Faktat on koottu selkeästi ja mielestäni ne nivoutuvat todella hyvin Tyynin tarinan kanssa. Mikäli suuntana, tai haaveena on New York, on kirja ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Oma kirjani lähti juuri sinne matkalukemiseksi.

Ikääntynyttä cabernet sauvignonia
Kesäpaikan kätköistä löytyi lähes 10 vuoden ikäistä chileläistä cabernet sauvignonia. Viini on kehittynyttä ja jopa hieman rusinaista, mutta edelleen kelpo juotavaa, vaikka pohjalla jonkin verran sakkaa olikin. Tuoksussa lämmintä luumuisuutta ja hieman yrttiä. Maku lähes täyteläinen ja suutuntuma pehmeän tanniininen. Luumuisuus ja jopa rusinaisuus jatkuu pitkään. Joukossa myös mustikkaisuutta. Kirjan lisäksi viini maistui hyvin nelisen tuntia haudutetun hirvenjauheliharagun kanssa, jonka joukossa oli pekonia ja suppilovahveroita sekä kyseistä viiniä.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat hyviä esimerkkejä ikääntymisestä ja sen mukanaan tuomista kokemuksista, joista muut voivat vain haaveilla. Sekä kirjasta että viinistä löytyy särmää. Kirja onnistuu vaikuttamaan lukijansa hieman paremmin kuin viini maistajansa.

New Yorkin uhmatar
Tyyni Kalervon ja ikonisen metropolin tarina
kirjoittanut Teemu Luukka
Otava Kustannus 2018
384 sivua

El Emperador
Cabernet Sauvignon 2011
Valle Central, Chile
Ei hintatietoa

Kirjallisuuden Finlandia 2019

Lähde: Kirjavinkit.fi

Marraskuun alkupuolella jaetaan perinteisesti kaunokirjallisuuden, tietokirjallisuuden sekä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnot. Palkinnot jakaa Suomen Kirjasäätiö. Finlandia-palkintoja on jaettu vuodesta 1984 lähtien. Aluksi kategorioita oli vain yksi, mutta vuodesta 1989 on jaettu myös Tietokirjallisuuden Finlandia ja vuodesta 1997 Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia.


Kussakin kategoriassa on kolme valitsijaa, jotka asettavat vähintään kolme ja enintään kuusi ehdokasta, joista säätiön valitsema neljäs henkilö valitsee voittajan. Voittaja-kirjan kirjoittaja saa 30 000 euron verottoman palkinnon. Ehdokkaaksi voivat asettua kaikki suomalaiset kirjat, jotka on julkaistu edellisen kilpailun ehdokasasettelun ja kuluvan vuoden määräpäivän aikana. Ehdokkaaksi asettautuvasta kirjasta on mm. lähetettävä säätiölle näytekirja ja maksettava osallistumismaksu. Kaikki vuoden aikana julkaistut kirjat eivät siis automaattisesti osallistu kilpailuun.

Finlandia-palkinto on Suomen tunnetuin kirjallisuuspalkinto. Aikaisempien vuosien ehdokkaat, ja erityisesti voittajat, ovat lisänneet kirjan myyntiään merkittävästi. Suomen kirjakauppaliiton tilastojen mukaan ainakin kolmen viimeisen vuoden aikana kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajat ovat olleet joulukuun myydyimmät kirjat. Palkinnot jaetaan juuri sopivasti joulukaupan alkaessa. Esimerkiksi viime vuoden kaunokirjallisuuden voittanutta Olli Jalosen "Taivaanpallo" kirjaa on myyty viime vuonna Suomen Kustannusyhdistyksen mukaan 40400 kappaletta, tämän lisäksi tulevat vielä sähkökirjat ja äänikirjat.

Lähde: Yle / Jussi Nahkuri

Vuoden 2019 kaunokirjallisuuden Finlandian valitsee Ylen päätoimittaja Merja Ylä-Anttila. Lautakunnassa kuusi kilpailevaa ehdokasta ovat valinneet Ilmi Villacis, Anne Ikonen ja Rimbo Salomaa. Ehdokkaat ovat seuraavat:

Venho Johanna (WSOY): Ensimmäinen nainen
Statovci Pajtim (Otava): Bolla
Kuisma Hanna-Riikka (Like): Kerrostalo
Koskinen JP (Like): Tulisiipi
Fagerholm Monika (Teos): Kuka tappoi bambin?
Rimminen Mikko (Teos): Jos se näyttää siltä

Sosiaalisessa mediassa on viime päivinä pyritty nostamaan ainakin kirjabloggaajien osalta esiin myös Tietokirjallisuuden sekä Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintojen merkitystä. Näiden ehdokkaiden julkistamistilaisuudesta ei esimerkiksi ollut katsottavissa suoraa live-lähetystä, toisin kuin Kaunokirjallisuuden osalta. Tämä on sääli sillä nämä kirjat ovat aivan yhtä arvokkaita kuin Kaunokirjallisuuden puolella kilpailevat kollegansa.

Tietokirjallisuuden Finlandiasta vuonna 2019 kilpailevat:

Jokiranta Anssi & Juntti Pekka & Ruohonen Anna & Räinä Jenni (Like): Metsä meidän jälkeemme
Kantola Anu & Kuusela Hanna (Vastapaino): Huipputuloiset - Suomen rikkain promille
Ropponen Ville & Sutinen Ville-Juhani (Like) Luiden tie - Gulagin jäljillä
Roselius Aapo & Silvennoinen Oulu (Tammi): Villi itä
Sergejeff Andrei (Gaudeamus): Egyptin historia - Kleopatran ajasta arabikevääseen
Tervonen Taina & Autio Anna (S&S): Hukkuneet

Ehdokasvalinnan yllä olevista teoksista ovat tehneet: Tarja Hurme, Tuomo Karhu ja Kari Mäkinen. Varsinaisen voittajan valitsee Sixten Korkman.

Lasten- ja nuorten Finlandia ehdokkaat ovat:

Frölander-Ulf Lena (Teos): Nelson Tiikeritassu
Kontio Tomi, kuvitus Warsta Elina (Teos): Koira nimeltään Kissa tapaa kissan
Laakso Maria, kuvitus Rojola Johanna (Tammi): Taltuta klassikko
Mikama Anniina (WSOY): Huijarin poika
Pannula Kaija, kuvitus Lehtola Netta (WSOY): Kettujuttuja - kolme hännäkästä tarinaa
Rasi-Koskinen Marisha (WSOY): Auringon pimeä puoli

Ehkosvalinnan ovat tehneet Hilkka Lamberg (entinen äidinkielen opettajani muuten!), Anssi Kasitonni ja Henriika Tulivirta, jonka pohjalta palkinnon valitsee Olavi Uusivirta.

Iso osa kirjoista ei ole itselleni entuudestaan tuttuja, mutta pidän sitä vain positiivisena asiana. Hienoa, että myös suurimman some-keskustelun ulkopuolelta nousee mielenkiintoisia kilpailijoita. Paljon onnea ehdokkaille ja mielenkiinnolla odotan palkintojen julkistamista keskiviikkona 27.11 kello 14 alkaen.

Lähteet:
Kirjasäätiö, Tietoa Finlandia-palkinnoista https://kirjasaatio.fi/finlandiat
Wikipedia, Finlandia-palkinto https://fi.wikipedia.org/wiki/Finlandia-palkinto
Suomen Kirjakauppaliitto, Mitä Suomi lukee https://kirjakauppaliitto.fi/mita-suomi-lukee/joulukuu-2017/
Suomen Kustannusyhdistys, Bestseller-listat https://kustantajat.fi/files/output/2231/bestsellerit-2018.pdf