Koskinen ja raadonsyöjä (kirjoittanut Seppo Jokinen)

Aivan en kesän 2022 dekkariviikolle ehtinyt enää julkaista kirjoitusta Seppo Jokisen dekkarisarjan toistesta osasta "Koskinen ja raadonsyöjä". Mutta toimikoon tämä julkaisu pehmeänä laskuna ilahduttavan runsaan dekkaripainotteisen viikon päätteeksi. 

Kirjassa jähmeä, mutta rehellinen ja hyväntahtoinen rikosylikonstaapeli Sakari Koskinen saa selvitettäväkseen ATK-osastolla tapahtuneen murhan. Murhatun miehen työkaverit tuntuvat kaikki tavallaan mahdollisilta syyllisiltä ja periaatteessa kuka tahansa heistä olisi voinut syyllistyä hieman omalaatuisena ja työporukan ulkopuolelle jätetyn miehen murhaan. Loppuen lopuksi murhatutkinta jää kirjan kerronnassa ainakin omien muistikuvieni mukaan taka-alalle ja sen sijaan huomiota vie Koskisen ja hänen työkavereidensa illanvietto ja erityisesti kosteasta illanvietosta toipuminen. 

Kosteiden työjuhlien lisäksi kirjassa on muutakin aidontuntuista ajankuvaa 1990-luvun Suomesta. Perheenisän odotetaan olevan enemmän läsnä perheelleen kuin pari vuosikymmentä aiemmin, mutta aika ja voimat eivät tahdo aina riittää töiden hoitoon ja samalla perheestä huolehtimiseen. Yhteiskunta ei myöskään vielä tunnu arvostavan samalla tavoin kotiasioista vastaavan miehen roolia kuin nyt 2020-luvulla. Kirjassa Koskinen on luvannut lähteä perheen kanssa hiihtolomalle Lappiin, mutta ajatus urheilullisesta lomasta suksilla ei tamperelaista konstaapelia kiinnosta. Toisaalta hänen poikansa ja vaimonsa ovat reissusta innoissaan ja yhdessä vietettävä loma tekisi kiireiselle perheelle hyvää.  

Perhearvojen lisäksi myös työkulttuuri on muuttunut. Alasta varmasti riippuen, alkoholi virtasi töiden merkeissä ennen vuolaammin. Kaikkien odotettiin osallistuvan yhteisiin illanviettoihin ja jos joku ei paikalle tullut jäi hän myös muutenkin helposti porukan ulkopuolelle. Tästä kirjasta on helppo jatkaa sarjan kolmanteen osaan. 

Helmet-lukuhaaste 34. Kirjailijan nimessä on luontosana

Koskinen ja raadonsyöjä
kirjoittanut Seppo Jokinen 
lukija Ola Tuominen
CrimeTime / E-kirja, Otava / Äänikirja
177 sivua / 7h 56min

Koskinen ja siimamies (kirjoittanut Seppo Jokinen)

 

Seppo Jokisen tamperelaisesta rikosylikonstaapeli Sakari Koskisesta kirjoittama dekkarisarja oli itselleni aiemmin tuttu vain kirjan kansien ja lehtimainosten kautta. Huomattuani, että Koskisesta kertovassa sarjassa on vuodesta 1996 lähtien julkaistu jo 27 osaa, tuli tarve tähän tarttua. 

Sakari Koskinen on keski-ikäinen perheenisä, joka asuu vaimonsa Raijan ja heidän poikansa Antin kanssa Tampereen Hervannassa. Hän on työlleen omistautunut, hyväntahtoinen, mutta jähmeähkö perheenisä. Koskinen muistuttaa hyvin tyypillistä dekkarissa esiintyvää rikoksia tutkivaa poliisia.

Sarjan ensimmäisessä osassa Hervannan metsästä löytyy siimalla kuristettu 16-vuotias tyttö. Koskinen tutkii työkavereidensa kanssa kiihkeästi tapausta, sillä aika meinaa loppua kesken ennen kuin uhrien määrä alkaa kasvamaan. Rikoksen tekijää lähtee jahtaamaan myös uhrin isä, jonka tunteet alkavat ohjata liiaksi toimintaa. 

Mukava dekkari, joka sopii hyvin kesään. Kirja henkii hauskasti 1990-luvusta, jolloin esimerkiksi kännykät eivät kulkeneet joka paikassa mukana kuten nykyisin. Sarjan seuraava osa on minulla jo työn alla. Luin ja kuuntelin kirjaa vaihtelevasti ja se sopii mielestäni hyvin myös kuunneltavaksi. Välillä kuunnellessa dekkareiden tapahtumien seuraaminen saattaa olla haasteellista.

Helmet-lukuhaaste 2022: 45. Palkittu esikoisteos

Koskinen ja siimamies
kirjoittanut Seppo Jokinen
lukija Ola Tuominen
Crime Time (E-kirja) / Otava (Äänikirja) 2011
164 sivua / 6h, 58min 

Panttivanki (kirjoittanut Clare Mackintosh)

Brittiläiseltä dekkaristilta ja entiseltä poliisilta Clare Mackintoshilta on julkaistu viisi kirjaa. Näistä kolmesta löytyy arvostelu blogista: Annoin sinun mennä, Minä näen sinut ja Anna minun olla. Hänen uusin kirjansa "Panttivanki" ilmestyi vuonna 2021 ja se kertoo jännittävän psykologisen trillerin Lontoo - Sydney väliseltä lennolta. Kyseessä on ennätyspitkän lennon neitsytmatka, noin 20 tuntia ilman välilaskua. Todellisuudessa tuota väliä ei tällä hetkellä lennetä, vaikka siitä ajoittain käydäänkin keskustelua. Kirja toi mieleeni myös oman lentoni Lontoosta Sydneyhin yli kymmenen vuotta sitten. Silloin noin tunnin välilasku tehtiin Singaporeen. 

Tarinan keskiössä on Mina, hänen miehensä Adam ja heidän adoptiotyttärensä Sophie. Perhe pyrkii aidosti tekemään parhaansa saadakseen kiireisen elämänsä sujumaan ja vanhemmat ovat valmiita tekemään kaikkensa tyttärensä eteen. Heidän keskinäinen liittonsa kuitenkin rakoilee pahasti useista seikoista johtuen. Kirjan henkilöt on monipuolisesti kuvailtu ja he ovat mielestäni hyvin aitoja ja uskottavia. Varhaislapsuudessaan kovia kokemaan joutunut viisivuotias Sophie kärsii kiintymyssuhdehäiriöstä ja vanhemmat tekevät parhaansa helpottaakseen hänen oloaan ja kasvattaakseen hänestä onnellisen ja vakaan nuoren. 

Mina, joka nuoruudessaan oli aloittanut lentäjäkoulutuksen, mutta ajautunut myöhemmin lentoemännäksi, palaa perheen parista takaisin töihin ja pääsee mukaan historialliselle lennolle. Lennon aikana tapahtuu kuitenkin paljon suunnittelemattomia asioita, joiden vuoksi Mina joutuu tekemään haastavia moraalisia päätöksiä. Kehen voi luottaa ja kuinka tulkita asioita, joista ei pysty puhumaan. 

Kirjan juoni on oivallinen, ei ehkä paras kirja lentopelosta kärsivälle, mutta itse en koe suljettua, kilometrien korkeudessa lentävää lentokonetta tämän kirjan tapahtumapaikkana kuitenkaan liian ahdistavaksi. Kirjassa on muutamia juonenkäänteitä, joiden uskottavuutta hieman kyseenalaistin.  Mikäli näistä pääsee ylitse, on kyseessä otteessaan lukijan pitävä, juonellisesti hienosti rakennettu jännitysteos, jonka lukemista ei meinaa malttaa jättää kesken. Teemoiltaan teos käsittelee jännittävien tapahtumien lisäksi myös kansalaistottelemattomuutta, ilmastonmuutosta, adoptiota, lasten kasvatusta ja kommunikoinnin merkitystä - laajalla skaalalla siis tärkeitä ja ajankohtaisia asioita. Kirja sopii hyvin kesälukemiseksi, varsinkin kun tänä kesän lentomatkailu jää varmasti monella vähemmälle.

Helmet-lukuhaaste 2021: 8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa

Panttivanki
kirjoittanut Clare Mackintosh  
suomentanut Marja Luoma
Gummerus 2021
292 sivua

Playground (kirjoittanut Lars Kepler)

Lars Kepler -nimimerkillä dekkareita julkaissut pariskunta on tehnyt uuden aluevaltauksen kirjallaan "Playground". Kyseessä on heidän aiempien kirjojensa tapaan dekkarimainen teos, mutta sen päähenkilö ei ole enää Joona Linna ja tapahtumatkin sijoittuvat eri ulottuvuuksille.

 Kirja oli mielenkiintoinen ja jännittävä, vaikkakin ehkä loppua kohden tapahtumat alkoivat toistaan itseään. Tämä loi tunteen, että kirjaan haluttiin lisää pituutta, eivätkä sitä kohti vievät kierrokset jaksaneet oikein enää pitää lukijaa otteessaan.

 Kirjan tapahtumapaikat kietoutuvat kuoleman jälkeiseen tilaan. Siis siihen, kun ihminen taistelee hengestään esimerkiksi elvytyksen aikana, mutta häntä ei ole vielä julistettu kuolleeksi. Tuota tilaa on kuvailtu useilla eri tavoilla. Yksi tyypillisimmistä lienee jonkinlainen ruumista irtaantumiskokemus, tapahtumien katsominen itsensä ulkpuolelta.

 Kiinalainen satamakaupunki

Playground-teoksessa kirjoittajat ovat luoneet tuosta välitilasta kiinalaista satamakaupunkia muistuttavan paikan. Siellä eivät päde samat säännöt ja lait kuin muualla, mutta jonkinlainen hierarkinen järjestys on kuitenkin olemassa. Välitilan ja elämän välillä taiteilee ensin Jasmin yksin ja myöhemmin poikansa kanssa. Ajankulu välitilassa on aivan erilaista kuin elämän puolella. Samoin ihmissuhteet eivät noudata täysin samoja normeja.

 

Yleensä en pidä epärealistisista kirjoista, mutta tämä onnistuu viemään mukanaan, niin etten ärsyynny yliluonnollisuuksista. Keplerin kirjat ovat yleisesti ottaen koukuttavia ja niiden henkilöt helposti hahmotettavia, ehkä jopa hieman turhankin yksiulotteisia. Kirja sopii hyvin kesäiseen dekkarikaipuuseen. 

 Hentun Liisa

Kirjan kanssa maistoin suomalaiselta Ollinmäen Viinitilalta tulevaa "Hentun Liisa" marjaviiniä. Kyseessä on puolikuiva rosee. Marjaisuus ja luonnonläheiset maut nousevat viinissä ensimmäisenä esille. Rypäleistä valmistettuihin roseeviineihin poiketen, marjaviinistä puuttuu maun syvyyttä ja pituutta. Mutta kepeytensä vuoksi se sopii hyvin esimerkiksi kesäisen salaatin pariksi. Viinin makeus on hyvin vienoa ja uskon viinin sopivan hyvin kuivien viinien ystäville. Toista saman tilan kuohuviinin "Ruhtinas" pohdintaa löytyy täältä. 

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molempiin tutustuminen onnistuu nopeasti. Ne edustavat jotakin uutta ja hieman kokeellista. Kumpikaan ei kuitenkaan nautiskelun jälkeen jää mieleen pohdituttamaan pitkäksi aikaa.

Helmet-lukuhaaste 2020: 9. Kirjassa kohdataan pelkoja

Playground

kirjoittanut Lars Kepler

suomentanut Kari Koski

Kustannusosakeyhtiö Tammi 2016

416 sivua

Hentun Liisa

Ollinmäen viinitila

Punaiset ja mustat viinimarjat

13% alkoholia

12€ (ostettu tilalta kesäkuussa 2020)