Toisen messupäivän ohjelma oli ensimmäisen päivän tapaan, lähes liiankin, täynnä kiinnostavia haastatteluja ja keskusteluja. Vuoden kiinnostavimmat kotimaiset kirjat on messuilla esitelty yleisissä keskusteluissa vähintään kertaalleen pitkän viikonlopun aikana. Useat kustantamot ja kirjakaupat haastattelevat myös kirjailijoitaan omilla pisteillään. Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta omasta mielestäni, myös muutkin kuin bestseller-kirjat saavat messuilla jonkin verran näkyvyyttä. Toki niitä aina voitaisiin enemmänkin esitellä, vaikkakin suuri yleisö tuntuu kerääntyvän nimekkäimpinä pidettyjen kirjailijoiden keskusteluiden äärelle.
Perjantain messupäiväni kului jälleen alueella kierrellen ja pääosin osia eri keskusteluista kuunnellen. Väkeä oli paljon liikkeellä ja vaikka keskustelualueet ovat nyt suuria, niin osa niistä täyttyi silti viimeistä istuinta ja tilavaa seisomapaikkaa myöten. Hanna Brotherus on kirjoittanut esikoisromaaninsa "Ainoa kotini", josta hän kertoi aamupäivällä ensin kustantamon pisteellä ja myöhemmin iltapäivällä Senaatintori-lavalla. Kirja on ollut julkisuudessa laajalti esillä ja monet ovat kirjaa suositelleet. Olen itsekin kirjan lukenut (bloggaus löytyy täältä). Kirja oli mielenkiintoinen, mutta ei aivan lempikirjakseni noussut. Se on kauniisti kirjoitettu, mutta sen monitasoisuus ei itselleni kokonaan moninaisuudessaan auennut.
Päivän kiinnostavin keskustelu käytiin Esplanadi-lavalla Genelecin toimitusjohtajasta Siamäk Naghianista kertovassa kirjassa "Siamäk Naghianin uskomaton elämä". Kirjan on kirjoittanut Minna Kettunen. Iranissa syntynyt Siamäk Naghiani on useiden sattumusten kautta päätynyt opiskelemaan Suomeen ja päätynyt Iisalmeen Genelecille töihin ja myöhemmin aina yhtiön toimitusjohtajaksi saakka. Olen kirjan lukenut ja Siamäkin tarina on vaikuttava. Kirjasta on tulossa juttua blogin puolelle pikapuolin.
Tuomas Kyrö, Aki Ollikainen, Maritta Lintunen ja Marianna Kurtto kertoivat omista asumiskokemuksistaan Eeva Joenpellon kirjailijakodissa. Kaikki olivat päässeet pariksi vuodeksi perheensä kanssa asumaan suureen, Sammatissa sijaitsevaan taloon. He kertoivat talon ja sen ympäristön vaikutuksesta kirjoihinsa ja työhönsä. Samalla Töölö-lavalla kustantamoiden edustajat kertoivat seuraavaksi kuinka kirjaideansa voi yrittää saada heille kustannettavaksi. Neuvot olivat selkeitä ja kannustavia. Korona-aikaan käsikirjoitusten määrä kustantamoissa on kasvanut merkittävästi, mikä on aiheuttanut paitsi pitkiä vastausaikoja myös yleismalkaisia vastauksia tekstien lähettäjille.
Kotona seurasin verkon kautta keskustelua Saara Turusen ja Petra Maisosen teoksesta "Suurteoksia". Olen Turusen aiemmat teokset lukenut, joten todennäköisesti myös tämä päätyy lukulistalleni. Verkon kautta seurasin myös keskustelua demokratian tulevaisuudesta.
Torstain tapaan myös perjantai oli kiinnostava päivä. Kiertely Messukeskuksen hälinässä ja valtava vastaantuleva inspiraation määrä on kaikessa ihanuudessaan myös kuluttavaa, joten täytyy lauantaina virkein silmin pohtia pidänkö välipäivän ja seuraan ohjelmaa verkon välityksellä. Sitä ennen ehtii onneksi nauttia kirjallisuuden tarjoamista tarinoista.
