Valaan suusta (kirjoittanut Sjón)

Aloitin kirjan lukemisen kolme kertaa. Vihdoin kolmannen yrityksen jälkeen sain sen puoliväkisin luettua loppuun. Teksti sinänsä oli ymmärrettävää ja kerronta selkeää. Tästä huolimatta en saanut muodostettua kokonaiskuvaa kirjasta. Ilmeisesti ainakin osin 1600-luvun islantilaisiin saagoihin pohjautuvat tarinat olivat mielikuvitsellista toden ja fantasian välistä leikkiä.

Monin paikoin tapahtumat olivat yliluonnollisia tai vähintäänkin luonnon ylivoimaisesta voittokulusta kertovia. Tarina kertoo ihmisen selviämisestä autiolla saarella, jonne saapuu vieraiden kansojen edustajia. Vierailijoiden lisäksi myös luonnon muodostamat hahmot yrittävät saada päähenkilöä pauloihinsa.

Kirja valikoitui lukulistalleni, sillä sen kirjoittanut islantilainen Sjón on tulossa toukokuussa HelsinkiLit -tapahtumaan kertomaan teoksistaan. Vaikka kirja ei minulle, kolmannellakaan yrittämällä auennut, aion kirjailijan haastattelun silti ehdottomasti katsoa. Ehkä sitä kautta kirjan tapahtumien kulusta ja miljööstä saa enemmän irti.

Kirjan kanssa maistui täydellinen kuohuva vapuksi. Itävaltalaisen alkuviinejä tuottavan Meinklangin rosee Pet Nat -viinä maistoin Helsingin Korjaamon alkuviini-festivaaleilla. Pet Nat tarkoittaa, että viini pullotetaan kesken alkoholikäymisen ja käyminen jatkuu pullossa, jonne usein hennot kuplat muodostuvat. Koska kyseessä on alkuviini, niin juomaa ei ole kirkastettu, eli sameus ja valmistusmenetelmän johdosta syntynyt kevyt sakka kuuluvat viiniin.

Viini on väriltään hentoon roosaan taittavaa. Rustiikkisuutta tuo kevyt sameus. Tuoksussa on omenaisuutta, sitruksisuutta ja simamaisuutta. Maussa on sitruksisuuden ja omenaisuuden lisäksi myös vadelmaisuutta ja herukkaa. Viini on tasapainoinen kokonaisuus, joka sopii loistavasti aperitiiviksi tai luonnonläheisten makujen (esimerkiksi sienet) kanssa. Maistoin viiniä toisesta pullosta pari viikkoa alkuviini-festivaalin jälkeen ja maku, sekä kokonaisuus muutenkin, oli aivan samanlainen kuin ensimmäisellä maistelukerralla. Alkuviineissä maut saattavat vaihdella pulloittain, mutta ainakaan nyt en selkeää eroa kyennyt havainnoimaan. Saa nähdä, miten vapun aikaan avattavan pullon kanssa käy. Alkuviinejä ei muuten kannata säilöä varastoissa pitkään, vaan ne kannattaa maistella kohtalaisen nuorina.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kaksi pistettä. Molemmissa on luonnonläheisyyttä, mutta siihen yhtäläisyydet sitten oikeastaan jäävätkin. Viini on selkeä kokonaisuus, mutta kirjasta tämä aspekti jäi osin puuttumaan.

Helmet-lukuhaaste 2019: 27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja

Valaan suusta
Sjón
Like Kustannus 2016
271 sivua

Meinklang
Pet Nat
Blaufränkisch, Zweigelt, Blauburgunder, Sankt Laurent
Burgenland, Itävalta
17,49€ (ostettu Alkosta huhtikuussa 2019)

Mikael Gabriel: Alasti (kirjoittanut Laura Friman ja Anton Vanha-Majamaa)

Muusikoista, ja erityisesti räppäreistä on julkaistu paljon elämäkertoja viime aikoina. Niiden julkaisu tuntuu liittyvän tiettyyn kaavaan, jossa artisti pääsee laajemman kuuntelijakunnan suosioon Vain elämää -ohjelman kautta. Sen jälkeen keikkailee ahkerasti vuoden kaksi ja lopulta jää lyhyelle tai pidemmälle tauolle ensin julkaistuaan jonkinlaisen tilinpäätöksen siihen astisesta urastaan. Eikä tässä ole mitään väärää, vaan se on varmasti sekä henkisessä - että taloudellisessa - mielessä kannattavaa.

Mikael Gabrielilla on muutamia hyviä biisejä, mutta henkilönä hän ei minulle ollut kovinkaan tuttu. Jonkin verran hänen edesottamuksistaan on kirjoitettu negatiiviseen sävyyn iltapäivälehdissä, mutta jälleen kerran, niin on monen muunkin julkkiksen.

Kirjan Mikaelista antama kuva on toilaileva ja rajoja rikkova, mutta toisaalta hänessä on myös syvällinen puoli. Hieman jäi olo, ettei kirja kaikkea Mikaelista paljastanut, mutta toisaalta laadukas elämäkerta ei välttämättä pyri luomaan klikki-otsikoita, vaan keskittyy ennemminkin laadukkaan kokonaiskuvan antamiseen ja taustoittamiseen. Mikaelilla on jatkuvasti uusia ideoita ja halu tehdä asioita näyttävästi. Jos hän esimerkiksi haluaa uuden auton, mikään tavallinen Toyota ei kelpaa. Ja kun hän päättää muuttaa pois Helsingin keskustasta, on uuden asunnon oltava valtava, ei tavallinen omakotitalo. Vaikka Mikael ajoittain on ehdoton, niin suuressa kuvassa, hän hahmottaa asioiden eri puolet. Esimerkiksi asumispaikkansa mielekkyyttä hän pohtii kirjassa useassa kohden.

Luettuani kirjan yleiskuva Mikael Gabrielista kasvoi, mutta ei kirjalla mielestäni kovin paljon muuta annettavaa ollut. Mukava teos, jonka avulla pystyi heijastelemaan myös omia lapsuuden ja nuoruuden tapahtumia. Kirja eteni soljuvasti ja oli mukavaa luettavaa, kun aivot kaipasivat hetkellistä nollausta.

Kirjan kanssa maistoin espanjalaista roseeviiniä. Viini oli varsin pinkkiä väriltään. Tuoksussa oli vadelmaa ja tuhtia marjaisuutta. Maussa vadelman lisäksi maistui myös sitruksisuus sekä hento tammisuus. Viini oli varsin tuhtia. Viinin kanssa söin hieman lähi-itä vaikutteista kana-hummussalaattia.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat ihan ok helppoja, mutta syvempää merkitystä en niistä löytänut.

Mikael Gabriel: Alasti
kirjoittanut Laura Friman ja Anton Vanha-Majamaa
Werber Söderström Osakeyhtiö 2019
231 sivua (E-kirja)

Cune Rosado
Tempranillo 2017
Rioja, Espanja
7,95€/0,375l (Alkosta huhtikuussa 2019)

Camille (kirjoittanut Pierre Lemaitre)

Pierre Lemaitre on ranskalainen dekkaristi, jonka kirjat ovat voittaneet lukuisia palkintoja. Kirjojen tapahtumia pidetään varsin raakoina, mutta mielestäni niissä on kuitenkin kevyempikin puoli, joka tekee niiden lukemisesta hieman leppoisampaa, kuin usein oletetaan. Camille on toinen Lemaitren dekkari, jonka luin. Sen päähenkilö on edellisestä Irène dekkarista tuttu keski-ikäinen, lyhyt ja todella taitava poliisi Camille Verhoeven.

Edellisen kirjan tapahtumien jälkeen Camille on juuri sanut elämänsä suunnilleen takaisin raiteilleen, kun hänen läheisensä joutuu vakavasti pahoinpidellyksi. Tapahtumien selvittelyn kautta Camille pääsee suuremman rikollisvyyhdin jäljille ja joutuu elämään itsensä ja läheistensä jatkuvan vainoamisen kohteena. Ulospäin Camille vaikuttaa hahmona hieman omapäiseltä, mutta ystävälliseltä ja kiltiltä mieheltä, jonka avustaja Louis on valmis tekemään kaikkensa esimiehensä eteen. Tarvittaessa Camille on ilman suurempia tunnontuskia valmis kuitenkin uhmaamaan poliisilaitoksen sääntöjä ja toimimaan omasta mielestään parhaalla tavalla. Tämä on mielestäni ymmärrettävää, sillä Camillella ei ole mitään menetettävää, joka saisi hänet suuremmin huolehtimaan tulevaisuudesta. Moraalia hänellä kuitenkin on, sillä hän ei halua sekoittaa muita poliisilaitokselta selvitystyöhönsä, jotta he kaikki eivät joutuisi mahdollisesti tulevaisuudessa ongelmiin.

Lemaitren dekkarien lukeminen on minulle jollakin tavoin samanlaista rentoutumista kuin vaikkapa Läckbergin dekkarien lukeminen. Nämä eivät ole yhtä jankkaavia ja käy ympäristöä ja tapahtumia yhtä perusteellisesti ja tunteellisesti läpi, mutta juonen ja henkilöiden seuraaminen on helppoa ja koukuttavaa. Vaikka miellän nämä kirjat kohtalaisen helpoksi luettavaksi, ei se mielestäni tee niistä yhtään huonompia tai kevyempiä. Kiireisessä maailmassa, jossa jatkuvasti on nopeasti reagoitava asioihin ja uutta tietotulvaa tulee päivittäin vastaan väsymiseen asti,on ihanaa välillä paneutua lukemaan soljuvasti etenevää dekkaria, jossa jokaiseen lauseeseen ei ole ladattu valtavasti merkitystä ja asiaa. 

Lukupinossani odottaa jo Lemaitren kolmas dekkari Alex. Toivottavasti pääsen pian tutustumaan seuraavien Camillen selvityksessä olevien rikosten ratkomiseen.

Kirjan kanssa maistui saksalainen valkoinen alkuviini, joka oli valmistettu Riesling-rypäleestä. Tyypillisesti alkuviinille viinissä oli jo hieman sameassa ulkonäössä maanläheisyyttä, joka jatkui tuoksussa ja maussa. Rypäleelle tyypillinen pyöreys, voimaisuus ja sitruksisuus tulivat kuitenkin mukavasti esille. Viini oli varsin raikas ja hedelmäinen. Erityisesti makumaailmassa nousivat esille sitruksisuus ja hento viheromenaisuus. Viinissä oli hieman tammisuutta, joka toi kokonaisuuteen mukavasti särmää. Viini voisi sopia hyvin vaikkapa parsapohjaisten ruokien - parsarisoton tai grillatun parmankinkkuparsan kanssa. Tai vaikka sellaisenaan seurustelujuomana lähestyvän vapun aikoihin.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmissa on omaa särmikkyyttää ja haastetta, mutta ovat kuitenkin leppoisaa nautittavaa. Tämä viini maistuu paremmin hyvässä seurassa kuin kirja.

Helmet-lukuhaaste 2019: 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

Camille
kirjoittanut Pierre Lemaitre
Suomentanut Sirkka Aulanko
Minerva Kustannus Oy 2016
335 sivua

Engelhard Römerberg
Riesling Spätlese Trocken
Rheinhessen, Saksa 2017
14,08€ (ostettu Alkosta huhtikuussa 2019)

Pikkusintti (kirjoittanut Lisa Brennan-Jobs)

 Millaista on elämä, kun isänä on maailmankuulun tietotekniikkayhtiön Applen perustaja Steve Jobs? Tähän vastaa hänen vanhin tyttärensä Lisa Brennan-Jobs kirjassaan Pikkusintti. Tyttären ja isän suhde läheni vasta muutamia vuosia ennen Jobsin kuolemaa vuonna 2011. Lisan ja Steven välit olivat pitkään varsin etäiset. Kummallakin oli ymmärtääkseni hyvin vahva persoona ja  kun näiden lisäksi vielä ulkoiset tekjät osaltaan hankaloittivat tyttären ja isän kanssakäymistä, jäi suhde vaatimattomaksi.

Kirja ei yritä olla objektiivinen kertomus Steve Jobsista tai tämän tyttärestä. Se on Lisa Brennan-Jobsin kertomus ja näkemys elämästään Steve Jobsin ja Chrisann Brennanin ainoana yhteisenä tyttärenä.  Lisalla on yksi velipuoli ja kaksi siskopuolta Steve ja Laurene Jobsin avioliitosta.

Lisa käy kirjassa läpi suhdettaan myös äitiinsä ja ystäviinsä ja tapahtumia moninaisuutensa vuoksi kirjan analysointi on poikkeuksellisen vaikeaa. Pidin kirjasta kovasti ja se avasi kalifornialaista mielenmaisemaa sekä tietynlaista ääriajattelua luonnonmukaisuuteen ja toisaalta kapitalismin välillä. Esimerkiksi, vaikka Steve Jobs oli hyvin varakas, joutui Lisa hoitamaan varsinkin pikkuveljeään, kun vanhemmilla oli menoa, eikä taloudessa ilmeisesti ollut lastenhoitajaa. Steve osallistui Lisan opiskelujen kustannuksiin, mutta kirjasta jäi tunne, että halutessaan esimerkiksi uuden takin Lisa joutui pyyntöänsä kovasti perustelemaan. Lisan äiti kärsi myös jatkuvasti rahavaikeuksista ja tätä kautta mm. asunnottomuudesta. Steve ei kuitenkaan häntä juurikaan avustanut, pakollisten Lisan elatusmaksujen lisäksi.

Teini-ikäinen Lisa yritti kovasti miellyttää isäänsä, mutta hänen tekemisensä eivät koskaan isää miellyttäneet. Hän joko teki ja yritti liian vähän tai liian paljon. Edes pääseminen Harvardin yliopistoon ei isää kuvailujen perusteella tuntunut juurikaan hetkauttavan. Joissakin hyvin yllättävissä asioissa he kuitenkin onnistuivat löytämään yhteisen sävelen. Suhde parani Lisan kasvaessa ja irrottauduttaessa lapsuuden perheestään ja kasvaessa aikuiseksi. 

Kirja on hyvin kirjoitettu. Tarinan seuraaminen oli helppoa äänikirjana sitä kuunnellen. Henkilötarinoiden lisäksi kirja antaa mielenkiintoisen kuvan kalifornialaisesta elämänmenosta ja ajattelutavasta. Televisio-ohjelmien, kirjojen ja elokuvien perusteella kalifornialaiset tuntuvat olevan aivan omaa yhdysvaltalaista luokkaansa. Heidän ajattelunsa ja toimintansa vaihtuvat äärilaidoilta toiselle nopeasti ja kokonaisuuden hallitsemisen tuntuu etäältä seuraten olevan lähes mahdotonta. Tästä huolimatta he porskuttavat hyvin ja länsirannikolle tuntuu mahtuvan aivan kaikenlaisia elämäntapoja ja -tyylejä.

Kirjan kanssa maistoin loistavaa uusiseelantilaista rosee-viiniä Marlboroughsta. Makumaailman hentojen marjojen tuoma makeus ja täyteläisyys iskivät suoraan makuhermoon kevään alettua ja auringon lämmittäessä mieltä. Viini on  väriltään lohenpunaisen ja pinkin rajamailla - yllättävän tummaa ollakseen Sauvignon Blanc -rypäleestä. Tuoksussa ja maussa erityisesti vadelmaisuus ja hento sitruksisuus nousevat esille. Viini on kuivaa, mutta vahva marjaisuus antaa sille paljon makeutta ja täyteläisyyttä. Hieman tuntui kuin olisi karkkia nauttinut - ja tämä siis ehdottomasti positiivisessa mielessä. Sauvignon Blanc -rypäleelle tyyppillisesti viinissä oli herukanlehtisyyttä ja sitruksisuutta. Viini maistui sellaisenaan seurustelujuomana. Se voisi olla hyvä myöskin brie-juustomansikkasalaatin kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Tiesin heti pitäväni todella paljon viinistä - kirja sen sijaan jää roikkumaan ajatuksiin ja kokonaiskuvan saaminen siitä ei vielä muutama päivä kuuntelu-urakan loppumisen jälkeen ole aivan lokeroitunut. Positiivinen - ja keväinen, olo näistä molemmista jää kuitenkin.

Pikkusintti
kirjoittanut Lisa Brennan-Jobs
Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi
Werner Söderström Osakeyhtiö 2018
14h, 19min (kuunneltu äänikirjana)

Marlborough Estate
Sauvignon Blanc Rose
2018
Marlborough, Uusi-Seelanti
8,04€/0,375l (Alkosta huhtikuussa 2019)

Hanna (kirjoittanut Minna Canth)

Vuonna 1886 ensimmäisen kerran julkaistu novelli Hanna on yksi Minna Canthin tunnetuimmista teoksista. Se on nuoren naisen kasvutarina 1800-luvun lopun Suomessa. Aikalaisteoksekseen tarina avaa nuoren ajatuksia ja pohdintoja hyvin avoimesti. Kun normaaliin kehitykseen liittyvistä asioista ei nuori saa käytännössä mistään tietoa, aiheuttaa moni nykyaikana itsestäänselvyytenä oleva asia, paljon kummaksuntaa ja hiljaista pohdintaa.

Tarinassa Hanna viettää aikaa ystäviensä kanssa ja käy heidän kanssaan mm. tanssiaisissa. Tanssiaisissa hän tapaa mielenkiintoisia sulhasehdokkaita, joista hän löytää myös itselleen tulevan puolisonsa. Hanna on henkilönä paitsi herkkä ja aavistuksen naivi, myös pohdiskeleva ja asioita kyseenalaistava. 150 vuoden takainen Suomi näyttäytyy nuorelle hyvin erilailla kuin nykyään, mutta loppuen lopuksi ihmiset eivät kuitenkaan ole kovin paljon muuttuneet. Perusarvot ja haaveet ovat onneksi pysyvämpiä ja pitkäjänteisempiä, kuin mitä nykyinen some-aikakausi välillä antaa pinnallisuudellaan ymmärtää.

Kehitystarinan lisäksi kirja on myös mielenkiintoinen tarina tuon ajan Suomesta ja ympäristöstä, jossa nuoret ovat eläneet. Elämänkulkuun on kuulunut oletuksenomaisesti, että nuoret heti ikänsä puolesta aikuistuttuaan etsivät nopeasti itselleen puolison ja avioituvat. Yksityisyyttä puolison etsinnälle ei käytännössä ole. Tämä saattaa johtaa virhearviointeihin, mutta toisaalta ehkä jonkinlainen ääretön valinnanvapauden puute myös yksinkertaistaa asioita? Ihminen, kun harvoin on täysin tyytyväinen olemassa olevaan tilaansa, ja haluaa jatkuvasti enemmän ja enemmän.

Kirjan pariksi valikoitui hyvin kehittynyt Ranskan Alsacesta tuleva Riesling. Vuodelta 2014 olevassa valkoviinissä oli jo tuoksusta lähtien paljon eksoottista hedelmäisyyttä - ananasta, persikkaa sekä omenan tuomaa hapokkuutta ja sitruksisuutta. Viini oli mielestäni puolikuivaa ja olemukseltaan selkeä kokonaisuus, jonka väri, tuoksu, maku ja jälkimaku seurasivat selkeästi toisiaan. Viini maistui parsakeiton ja tuoreen jyväisen vaalean leivän kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmissa on ajan tuomaa tyylikästä patinoitumista, jotka ovat tehneet sekä kirjalle että viinille vain hyvää. Hyvin pitkällä tähtäimellä Canthin kirja kestää kuitenkin ikääntymistä viiniä paremmin.

Hanna
kirjoittanut Minna Canth
Otava 2019
6h, 9min (kuunneltu äänikirjana)

Jean Biecher
Schlossberg
Riesling 2014
Alsace Grand Cru, Ranska
n. 15€ (Alkosta elokuussa 2018)

Jumalan huone (kirjoittanut Katja Kärki)

Viime aikoina olen lukenut paljon lestadiolaisuuteen liittyviä kirjoja. En koe, että olisin aiheesta ollut erityisen kiinnostunut, mutta ehkä tähän liittyviä kirjoja vain on  sattumalta julkaistu enemmän. Katja Kärjen esikoisteos Jumalan huone käsittelee lestadiolaisuutta kolmen eri ikäpolven naisen kautta.

Kirjaa kuunnellessa oli ajoittain haastavaa seurata, kuka naisista milloinkin oli äänessä. Kirjan kuuntelukokonaisuus muodostui enemmän erilaisten kohtausten kokonaisuudeksi. Osa kohtauksista sijoittui 1930-luvulle, osa 1960-luvulle ja osa nykypäivään. Osa kertojista oli enemmän uskovaisia kuin toiset, mutta kaikkia yhdisti kuitenkin uskonnon merkityksen pohdinta. Uskonnon merkitys ja voima näkyy kirjan naisten elämässä. Nuorin heistä, Elsa, kapinoi vahvasti perinteitä vastaan, mutta uskonopit ja moraali vaikuttavat taustalla vahvasti hänenkin tekemisiinsä ja ajatuksiinsa.

Kirja on kiinnostava naisten kasvutarina. Kirjaa lukiessa pohdin myös muita samaa tematiikkaa käsitteleviä kirjoja ja muistaakseni kaikissa niissä aihetta käsitellään naisten kautta. Kuinka naiset alistetaan ja he alistuvat miesten määrittelevien uskonnormien alle. Mielenkiintoista olisi lukea lestadiolaisuudesta romaani, jossa päähenkilö on mies.

Murre on ihanasti osana kirjaa. Se kuuluu, kiitos loistavan lukijan Pihla Pohjolaisen, sopivassa määrin. Kyseessä ei mielestäni ole mikään murreteos, mutta murteen käyttö tuo pohjois-karjalaisuuden lähemmäksi. Kirjan kerronta on aistikasta ja soljuvaa. Kirjaa on ilo kuunnella, vaikka henkilöiden perässä pysyminen ajoittain onkin hieman haasteellista.

Kirjan kanssa maistoin australialaista viiden rypäleen sekoitepunaviiniä. Viinin tuoksussa on marjaisuutta ja tuhtia tammisuutta. Muassa pehmeä tummamarjaisuus, mustikka ja karhunvatukka, nousee ensimmäisenä esillä. Pehmeydelle antaa rotevuutta tammisuus ja kohtalaisen voimakas hapokkuus. Hyvä viini, mutta kannattaa ehdottomasti nauttia täyteläisen ruoan kanssa. Viini maistui hyvin grillattujen ja kevyesti valkosipulissa ja rosmariinissa marinoitujen kengurun ulkofile-vartaiden ja kasvisten kanssa. Näiden kanssa oli vielä Hasselbackan perunoita ja bataattipyreetä.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Viini vaatii muutakin kuin kirjan avautuakseen kunnolla.

Helmet-lukuhaaste 2019: 4. Kirjailijan ainoa teos

Jumalan huone
kirjoittanut Katja Kärki
Bazar kustannus 2019
13h, 58min (kuunneltu äänikirjana)

Richard Hamilton
Colton's GSM 2015
Grenache, Shiraz, Mourvedre, Grenache Noir, Syrah
McLaren Vale, Australia
14,82€ (Alkosta maaliskuussa 2019)