Kultahäkki (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Camilla Läckebergin Kultahäkki on uuden sarjan avaus, hänen aiempien Fjällbackan-kylään sijoittuvien dekkariensa joukossa. En oikein osaa sanoa oliko muutos mieleeni vai ei. Kirjassa kosto, feminismi ja ruotsalainen yläluokkaisuus näyttelevät merkittävää roolia. Tarina on selkeää seurattavaa ja veti mukaansa.

Mutta mutta... ison osaa kirjaa kuunnellessa oli olo kuin olisin tutustunut johonkin harlekiini-kirjaan, vaikka en kyllä sellaista myönnä koskaan lukeneeni. Kirjan tarina pohjautuu sen päähenkilö Fayen kostonhimoisuuteen ja katkeruuteen. Lukijalle tämä esitetään oikeutettuna, sillä hänen aviomiehensä on pettänyt Fayen kaikin mahdollisin tavoin. Faye on antanut kaikkensa hänen ja Jackin liitolle - oman uransa, osin ulkonäkönsä ja omat haaveensa. Heidän tyttärensä ollessa muutaman vuoden ikäinen Jack yllättäen haluaa erota. Raapaisevan eron myötä Fayen koko elämä romahtaa ja hänelle selviää tuskallisen hitaasti Jackin menneisyys. Tosin ei Fayen oma nuoruus myöskään ole täysin viaton. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin ruotsalaisen porvariston ja kulissiavioliittojen ympärille, joissa asiat todellisuudessa eivät koskaan tunnu olevan sitä miltä ensin näyttävät.

Tasa-arvo ja feminismi ovat tärkeitä arvoja, mutta tässä kirjassa useimpien miesten halveksunta menee jo oman sietorajani yli. Eivät kaikki miehet toivottavasti ole pettureita tai kaksinaismoralisteja. Myös vuosikausien katkeruus ja sen aiheuttama pinnallisuus häiritsivät itseäni tässä. Lopussa tuntui, ettei kukaan hahmoista oppinut mitään, eikä maailma muutenkaan muuttunut yhtään paremmaksi paikaksi. Ei kirja kuitenkaan aivan surkea ollut, sillä kuuntelin sen varsin nopealla aikavälillä loppuun. Kirjasta on tunnistetavissa Camilla Läckbergin kepeä ja selkeä kirjoitustyyli - ehkä se Fjällbackan-kirjoissa on vain enemmän mieleeni kuin tässä.

Kirjan kanssa maistoin mielenkiintoista uutta tuttavuutta Alkosta. Spätburgunder-rypäleestä (punainen) valmistettua valkoviiniä. Alko on tuonut kyseisiä viinejä muutaman laadun erikoiserän valikoimiinsa. Viini on väriltään hieman kellertävää, rehellistä valkoviiniä. Tuoksussa on sitruksisuutta ja yrttiä. Makunsa puolesta viinissä on paljon chardonnay-rypäleen piirteitä - hapokkuutta, hieman tammea ja rapsakkaa hedelmäisyyttä. Punaviinimäisyys tuntuu mielestäni eniten hapokkaana marjaisuutena. Mielenkiintoinen puna-/valkoviiniyhdistelmä, jota kannattaa kokeilla, mutta ei ihan omaksi suosikikseni tämän perusteella vielä noussut.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat yrittävät paljon, eivätkä aivan yllä tavoitteisiinsa. Toisaalta kunnioitettavaa, että pyritään kehittämään ennakkoluulottomasti uutta, vaikkei lopputuloksessa aina täysin onnistuttukaan.

Helmet-lukuhaaste 2019: 49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

Kultahäkki
kirjoittanut Camilla Läckberg
suomentanut Aleksi Milonoff
Otava 2019
10h, 46min (kuunneltu äänikirjana)

Baron Von Maydell Spätburgunder
Blanc de Noirs 2017
Pinot Noir
Baden, Saksa
14,99€ (Alkosta kesäkuussa 2019)

Perillinen (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Perillinen on Camilla Läckebergin viides osa Fjällbackan-kylään sijoittuvassa sarjassa. Kirjassa, jo aiemmista osista tuttu kirjailija-poliisipariskunta Erika ja Patrick, elävät kiireistä pienen lapsen ja työn siivittämää arkea. Seudulla tapahtuvat murhat ja Erikan äidin menneisyys tuntuvat kietoutuvan yhteen monin osin ja lopulta paljastavat paljon uusia asioita menneisyydestä. Tarinat kulkevat aina kahdessa aikatasossa - tällä kertaa nykyhetken sijasta eletään toisen maailmansodan loppua. Vaikka kyseessä ei mikään historiallinen teos ole, niin avaa tämä hieman tarinan muodossa ruotsalaisten ja natsien välisiä suhteita toisessa maailmansodassa.

Tämä oli nyt kymmenes ja viimeinen Läckbergin Fjällbacka-sarjan kirja, jonka luin. Seuraavaa pääsen vasta lukemaan, kun uusi Läckbergiltä toivottavasti lähiaikoina ilmestyy. Kirjat ovat leppoisaa kesäluettavaa - päähenkilöt ovat sopivan mutkattomia ja vaikka tapahtumat ovat raakoja, niin ne eivät kuitenkaan vie yöunia. Kirjassa on paljon sivuja ja luettavaa, mutta teksti etenee leppoisasti. Perillinen -teoksessa tuntui olevan varsinaisten päähenkilöiden lisäksi paljon uusia hahmoja, joten paikka paikoin menin lukijana henkilöhahmojen kanssa hieman sekaisin. Sinänsä lukukokemukseen tämä ei kuitenkaan onneksi vaikuttanut.

Ennen seuraavaa Läckbergin kirjaa on aika tutustua johonkin uuteen ruotsalaiseen dekkarikirjailijaan. Kävin tänään Korjaamolla Dekkarilauantaissa ja kuuntelin siellä keskustelua, johon osallistui Emelie Schepp. Luulen, että seuraavaksi luen jonkin hänen dekkarinsa.

Perillinen-teoksen kanssa maistoin italialaista roseeviiniä Turina Chiaretto. Viinin väri oli täyteläisen vaaleanpunaista. Tuoksussa oli marjaisuutta ja yrttisyyttä. Viinin maussa kohtalaisen täyteläinen marjaisuus oli hallitsevaa. Erityisesti vadelmaisuus nousi esille. Viini oli kuivaa ja hapokasta. Kokeilin viinin nauttimista iranilaisen jauheliha-raparperipadan kanssa. Pata oli kuitenkin liian hapokasta ja kirpeää, jotta viini olisi sille pärjännyt. Vaalean lihan tai vaikkapa juustoisen salaatin kanssa se olisi varmasti päässyt oikeuksiinsa.

Annan viinin ja kirjan yhteensopivuudelle neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat mukavaa kesänautittavaa. Ne ovat helposti lähestyttäviä. Vaikka muistikuva kummastakaan tuskin kovin pitkälle kantaa, saattaisin ainakin viiniin toisenkin kerran tarttua jos se Alkossa tulee vastaan. Suosittelen molempia - yhdessä tai erikseen.


Osallistun tällä kirjablogien dekkariviikkoon 11.-17.6.2018

Perillinen
alkuperäisteosTyskungen
kirjoittanut Camilla Läckerg
suomentanut Outi Menna
Schildts & Söderströms 2012
490 sivua

Turina Riviera del Garda
Classico Chiaretto 2017
Groppello, Barbera, Marzemino, Sangiovese
Riviera del Garda, Italia
10,95€ (Alkosta kesäkuussa 2018)

Noita (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Camilla Läckbergin 11. romaani sijoittuu aikaisempien tapaan Ruotsiin, Fjällbackan-nimiseen kylään. Tämän kirjan lukeminen oli itselleni pieni ikuisuus-projekti ja kaiken kaikkiaan lukeminen taisi viedä pari kuukautta. Samaan aikaan tuli tartuttua myös muutamaan muuhun mieleiseen teokseen ja lisäksi tässä kirjassa riitti sivuja, vaikka tyyli sinänsä oli varsin nopea lukuista.

Kirjan taustatarina sijoittuu tällä kertaa kauas historiaan, 1600-luvun noita-vainoihin. Kirjassa oli mielestäni edeltäjiään enemmän raakuutta, ajankohtaisuutta sekä vähemmän herttaisen naivia perhe-elämää. Tätä puolta olen usein Läckbergin kirjoissa hieman kritisoinut. Pidin enemmän tästä tyylistä, mutta tämä kirja on kyllä mielestäni edeltäjiään tunnelmaltaan huomattavasti painostavampi.  Aiheista löytyy maahanmuuton  vastustamista, kotouttamis-ongelmaa ja osin parin vuoden takaisen Pariisin terrorismi-iskun mukaelma. Kirjan loppu jättää koukun, jonka perusteella jatkoa tähän on varmasti luvassa. Ja hyvä niin.

Aloitin kirjan lukemisen kuukauden kestäneellä Uuden-Seelannin matkalla. Matka keskittyi osin viinien ympärille, minkä vuoksi kirjan pariksi valikoitunut Sauvignon blanc tuli haettua suoraan tilalta. Saman valmistajan muita viinejä on saatavilla myös Alkosta.

Kävin Brancott Estaten tilalla Marlborough'ssa maistelemassa eri viinejä ja tämä valikoitui sieltä mukaan. Viinin tuoksu oli kirpeän sitruunainen. Myös mustaherukkaisuus tuntui siinä selkeästi. Maussa oli aavistus nokkoisuutta mustaherukan lehden parina. Sitruunainen hapokkuus jatkui tuoksun mukaisesti. Viini maistui brie-juuston ja patongin parina. Viini tuntui jo tässä vaiheessa varsin valmiilta, vaikka oli vasta edelliseltä sadolta.

Viinin ja kirjan yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Niissä on tyylikästä skandi-särmäkkyyttä, vaikka toinen onkin kotoisin toiselta puolen palloa. Terävyyttä lisäksi molemmat edustavat vahvasti ja selkeästi omaa tyyliään. Voi olla, että viini jaksaisi tulevaisuudessa kantaa hieman pidemmälle kuin ajankohtaisten aiheiden ympärille kerrottu kirja.

Osallistun tällä kirjablogien dekkariviikkoon 11.-17.6.2018.

Noita
Kirjoittanut Camilla Läckberg
Suomentanut Outi Menna
Gummerus 2017
532 sivua (luettu äänikirjana)

Brancott Estate
Letter Series
Sauvignon Blanc 2017
Marlborough, Uusi Seelanti
N. 20€ (ostettu suoraan tilalta)

Saarnaaja (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Saarnaaja on toinen Camilla Läckbergin kirjoittamista dekkareista, jotka sijoittuvat Fjällbackaniin. Se jatkaa ensimmäisessä osassa alkanutta tarinaa, mutta on toki irrallinen osa ja hyvin luettavissa myös sellaisenaan, vaikkei sarjan muihin osiin olisi ennättänytkään tutustua. Itse olen lukenut sarjan osia ilman järjestystä, eikä se minua ole ainakaan haitannut.

Tarina etenee hieman polveilevasti, mutta kuitenkin kepeästi, jollakin tavoin ruotsalaisesti vienosti hymyillen. Henkilöt ovat varsin kotikutoisia ja paikoin naiiveja, mutta toisaalta on välillä mukavaa lukea tekstiä, jossa hahmojen sisäinen ahdistus ei saa liikaa painoarvoa.

Tarinassa Fjällbackan poliisi saa Patrickin johdolla selvitettäväksi kaksi katoamistapausta ja kaksi vanhaa, 1970-luvun lopulla tapahtunutta murhaa. Murhien selvittelyn ja poliisityön lisäksi siinä seurataan Patrikin vaimon Erican raskauden loppuaikaa ja hänen sisarensa kamppailua oman avioliittonsa kanssa. Käänteitä ja hahmoja siis riittää. Vaikka kirja ei aivan ohut olekaan, sen lukee nopeasti. Tämä on mielestäni hyvä "tauko-kirja", muuten varsin romaani- ja tietokirja painotteisessa alkuvuodessani.

Kirjan kanssa valikoitui hieman poikkeuksellisesti punaviini. Aikaisempien Läckbergin kirjojen kanssa olen maistanut valkoviinejä. Nyt maisteltavaksi tuli chileläinen kevyt Pinot Noir.

Viini on väriltään Pinot Noiriksi varsin lämpimän punaista. Tuoksussa on hapanta marjaa ja aavistus paahteisuutta, ehkä jopa savuisuutta. Maussa on metsäisiä marjoja - pääasiassa puolukkaa ja mustikkaa. Viinin hapot ovat miedot ja tanniinisuutta ei oikeastaan ole. Viinissä on terävyyttä ja sen maku on pitkä. Viini maistui sekä perjantaipitsan että karitsan paahtopaistin ja uunijuuresten kera.

Kirjassa ja viinissä on molemmissa keveyttä ja helppotta. Niitä on helppo lukea ja maistaa sellaisenaan, ilman sen suurempiaa yhteiskunnallista pohdintaa tai gourmet-ruokaa. Yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Täydentävät hyvin toisiaan.

Helmet-lukuhaaste 2018: 26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt

Saarnaaja
kirjoittanut Camilla Läckberg
Suomentanut Outi Menna
Gummerus Kustannus Oy 2014
448 sivua

Novas Gran Reserva
Pinot Noir 2016
DO Valle Casablanca, Chile
13,99€ (Alkosta helmikuussa 2018)

Pahanilmanlintu (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Pahanilmanlintu on seitsemäs tänä vuonna lukemani Camilla Läckbergin teos. Arviointini kaikista hänen kirjoistaan ovat hyvin samantapaisia ja kaikkien kirjojen kohdalla olen todennut kirjojen olevan ihan ok. Miksi siis tartun kerta toisensa jälkeen näihin, kun maailma ja minun kohdallani erityisesti pääkaupunkiseudun kirjastot, ovat täynnä mitä erilaisempia dekkareita? Itsekin tätä ajoittain ihmettelen, mutta Läckbergin romaaneissa/dekkareissa kiehtoo niiden leppoisuus ja hyväntuulisuus. Vaikka tapahtumat ja ihmisten kohtalot ovat ajoittain karmivia, näkevät henkilöt kuitenkin runsaasti toivoa tulevassa.

Toinen syy, miksi näihin tulee tartuttua kerta toisensa jälkeen, on niiden helppolukuisuus. Tieto-ja elämäkertojen väliin on ihana ajoittain valita nopeasti luettavia kirjoja, joista taittuu sivuja nopeasti ja tarinan etenemistä ei tarvitse jäädä pidemmäksi aikaa pohtimaan. Lisäksi ruotsalaisessa kerronnassa on tyylikkyyttä - tunnelmallista arkirealismia - joka puuttuu mielestäni useiden muiden maiden kirjailijoilta.

Tässä kirjassa kirjalija-poliisipariskunnalla on jälleen murhasarja selvitettävänä. Samalla on huolehdittava pienestä Maja-lapsesta, Erican siskosta ja tulevista häistä. Tarinan rinnalla kulkee myös noin neljänkymmentä vuotta aiemmaksi sijoittunut tapahtumasarja, joka vaikuttaa ihmisten elämänkulkkuun yhä tänä päivänä.

Kirjan kanssa maistoin uusi-seelantilaista (joka taitaa olla ainakin tämän syksyn viinimaa) Pinot Noiria. Matean Pinot Noir on rypäleelle tyypillisesti väriltään tiilenpunaista. Tuoksussa on marjaisuutta ja yrttisyyttä. Mausta löytyy puolukkaa, hitunen tammea ja mineraalisuutta. Viini on hieman hapokas. Kokonaisuudessaan tasapainoinen ja mielestäni klassinen Pinot Noir. Maistui munakoiso-tomaatti-basilikapaistoksen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmissa on keveyttä ja helppotta, positiivisessa mielessä. Kirjan lukee muutamassa päivässä ja viinin nauttiminen ei myöskään vaadi suurempaa aikaa mm. lämpeämiseen tai makujen aukeamiseen. Viini sopii helpon kasvisruoan tai kevyen liharuoan kanssa. Ehkä viinistä löytyy hieman enemmän syvyyttä kuin kirjasta.


Pahanilmanlintu
kirjoittanut Camilla Läckberg
suomentanut Outi Menna
alkuperäisteos Olycksfågeln
Schildrs Kustannut Oy, Juva 2009
418 sivua

Matua
Pinot Noir
Marlborough  2015
Uusi-Seelanti
14,95€ (Alko syyskuu 2017)

Merenneito (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Merenneito on kuudes lukemani Camilla Läckbergin dekkari. Kuten aiemmatkin Läkbergin kirjat myös tämä tuli reissussa luettua muutamassa päivässä. Teksti on helppoa ja lukeminen edistyy nopeaan tahtiin.

Tarina on mukaansatempaava. Mielestäni tämä on paras tähän asti lukemani Läckbergin teos. Loppuratkaisu avautuu lukijalle aivan lopussa ja jännitystä siihen liittyen saadaan ylläpidettyä pidempään kuin aiemmin lukemissani Läckergin dekkareissa. Myös aiempia Fjällbackan-kylään sijoittuvia dekkareita vaivannut naivistisuus on tässä kirjassa varsin vähäistä.

Juoni keskittyy kaveriporukan yhteiseen historiaan ja sieltä vuosikymmenten takaa uudelleen esiin nousseeseen tragediaan, jonka seurauksena useampi menettää henkensä. Loppuratkaisu on ehkä hieman ontuva, mutta sallittakoon se yleensä hyvän loppuratkaisun omaavissa Läckbergin kirjoissa.

Kirjan kanssa maistui uusi-seelantilainen Sauvignon Blanc. Olen tätä viiniä maistanut jo pari kertaa aiemminkin. Ensimmäisen maistelukerran jälkeen mieleen jäi lähinnä hyvin voimakas greippisyys, joka viinissä puskee vastaan. Toisen kerran jälkeen muutama kuukausi myöhemmin kesäaikaan viinistä sen sijaan paljastui paljon muitakin piirteitä. Kyseessä on ehdottomasti kesäaikaan sopiva viini, esimerkiksi raikkaan salaatin ja savulohen pariksi. Viini on myös mineraalisuutensa ja hapokkuutensa vuoksi loistava aperitiivi. Siinä on hieman herukkamaisuutta, kuten yleensä rypäleen viineille on ominaista. Joka kerran mieleen jäänyt kuitenkin erityisesti greippisyys ja vihreä omenaisuus. Mausta tulee myös mieleen Fazerin greippi-karkki (josta pidän myös kovasti).

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan  kolme ja puoli pistettä. Molemmat ovat helposti nautittivissa ja sekä kirjan tyyli että viinin maku etenevät loogisesti ja jämäkästi. Kirja kuitenkin liian kevyttä tälle viinille ja siitä puuttuu viinin tarjoamaa syvyyttä. Hyvät yhdessä, mutta molemmat maistuvat myös erikseen.

Loppuun vielä pieni paljastus tulevasta lukemistosta ja ennen kaikkea viineistä, jotka odottavat sopivaa maistamisparia. Olin parin viikon reissulla Kanadassa ja sieltä mukaan tarttui muutamia mielenkiintoisia viinejä. Viinikulttuuri Kanadassa on vielä varsin nuorta ja viinitiloilla maistamissani viineissä sen jonkin verran huomasi. Maasta löytyy kuitenkin jo mielenkiintoisia viini-tuttavuuksia. Näistä lisää viimeistään tulevan syksyn aikana.

Merenneito
kirjoittanut Camilla Läckberg
suomenanut Outi Menna
Alkuperäinen toes: Sjöjungfrun (200)
Gummerus Kustannus Oy 2011
486 sivua

Vicarage Lane Sauvignon Blanc
Marlborough, Uusi-Seelanti
2016
11,99€ (Alkosta kesäkuussa 2017)

Enkelintekijä (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Enkelintekijä on Camilla Läckbergin vuonna 2013 suomenkielisenä ilmestynyt dekkari. Se jatkaa saman Fjällbackan-kylän rikosten ja ihmissuhteiden selvittelyä kuin hänen aiemmatkin kirjansa. Kirjan päähenkilönä on kirjailija Erica Falck ja hänen poliisimiehensä Patrik Falck. Kummankin ammattia ja tuttavuuksia täydentäen he onnistuvat ratkaisemaan rikoksia, jotka tavalla tai toisella juontuvat kaukaa historiasta.

Kirjan tarina etenee kohtalaista vauhtia ja teksti on soljuvaa. Aiemmista Läckbergin dekkareista poiketen tässä kirjassa on enemmän jännitystä ja ehkäpä naivit ja hieman lapselliset toteamukset eivät pistä enää samalla tavalla silmään. Tämä saattaa kyllä johtua siitäkin, että olen useita hänen kirjojaan jo lukenut ja tottunut hänen, mielestäni paikka paikoin lapselliseen kerrontatyyliinsä. Läckbergin kirjat ovat mukavaa kesäluettavaa - sopivasti jännitystä ja teksti hyvin helppolukuista.

Kuten aiempienkin Läckbergin kirjojen, niin myös tämän kanssa sopii mielestäni erityisen hyvin valkoviini. Kirja on keveä, mutta siinä on kuitenkin tyyliä, sama juttu kuin usein valkoviinien kanssa. Tällä kertaa makupariksi valikoitui  uusiseelantilainen Sauvignon Blanc. Kyseessä on hyvin nuori viini (vuosimallia 2016), joten muutaman vuoden kypsytys olisi ehkä hieman tukevoittanut ja antanut viinille syvyyttä. Tällä hetkellä viini oli väriltään aavistuksen kullan kellertävää. Sen tuoksussa oli kyseiselle rypäleelle tyypillistä herukkaa (erityisesti valkoherukkaa). Maussa oli hienon herukan lisäksi myös greippiä ja hieman mineraalisuutta. Viinissä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta toisaalta se ei myöskään jäänyt erityisesti mieleen sävähdyttävänä. Viinin kanssa maistui kevyt kinkkuparsakaalipiirakka.

Viinin ja kirjan yhteensopivuus saa tällä kertaa kolme ja puoli pistettä. Yhteistä on helppous ja keveys sekä toisaalta näiden tekijöiden aiheuttama tylsyys. Makumaailma ei näitä kuitenkaan erityisesti yhdistä ja vaikka ovat keskenään ihan hyviä niin oikeastaan ihan yhtä hyviä ovat myös erikseen.

Enkelintekijä
kirjoittanut Camilla Läckberg
suomentanut Outi Menna
Gummerus Kustannus Oy Helsinki
Scandbok Ruotsi 2013
483 sivua

Villa Maria Private Bin
Sauvignon Blanc
Marlborough 2016
Uusi-Seelanti
7,99€/0,375l (Alko kesäkuu 2017)

Jääprinsessa (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Jääprinsessa on Läckbergin Fjällbacka-sarjan ensimmäinen teos. Se on hyvin samankaltainen kuin aiemmin samalta kirjailijalta lukemani Leijonankesyttäjä, Kivenhakkaaja ja Majakanvartija. Ehkä tässä kirjassa naiviutta on hieman vähemmän kuin noissa kirjoissa. Muuten kirjan tyyli ja kerronta noudattaa hyvin tarkasti seuraajiansa. Fjällbacka-sarjaan kuuluvia kirjoja on tähän mennessä ilmestynyt suomeksi 10 kappaletta.

Kirjasarjan päähenkilö Erica Falck on palannut kotiseudulleen Fjällbackaniin selvittämään vanhempiensa kuoleman johdosta syntyneitä käytännön asioita. Kirjan aikana hän rakastuu ja ehtii olla merkittävässä roolissa myös yhden murhan selvittämisessä. Kirja taustoittaa myös Erican siskon Annan perhetragediaa, jonka seurauksia myöhemmissä kirjoissa käsitellään tarkemmin. Kirja on hyvin helppolukuista ja hieman koukuttavaa. Varmaan täytyy viidenteenkin sarjan kirjaan jossain vaiheessa tarttua.

Kirjan kanssa maistui chileläinen valkoviiini. Kuten aiempien Läckbergin kirjojen kanssa todettua, niin ruotsalaisten merenrantaan sijoittuvien dekkareiden kanssa sopii mielestäni erityisen hyvin yhteen valkoviini. Jokin punaviinikin saattaisi sopia, mutta se ehkä vaatisi, että lukiessa sään pitäisi olla talvinen. Monimutkaista ja monisäikeistä selittelyä...

Kyseinen viini on väriltään hennon kellertävää. Tuoksussa on greippiä ja aavistus yrttisyyttä. Maussa voimaisuutta ja greippiä sekä aavistus tammea. Viini on keskihapokas ja kuiva. Kirjan lukemisen lisäksi se maistui pestomarinoidun kanan ja rucolaparmesaanirisoton kanssa.

Viinin ja kirjan yhteensopivuus saavat arvosanaksi kolme plussan. Ihan ok:t yhdessä, mutta käyvät hyvin myös erikseen. Viini ehkä hieman turhan täyteläinen kevyen kirjan pariksi.

Jääprinsessa
kirjoittanut Camilla Läckberg
Schildts kustannus Oy
Porvoo 2011
357 sivua

Cono Sur single vineyard 23
Rulos del Alto Tiesin 2016
Valle del bio bio, Chile
12,99€ (Alkosta huhtikuu 2017)

Majakanvartija (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Vaikka Läckbergin Fjällbackan-dekkareita olen kritisoinut, niin siitä huolimatta tartuin vielä kolmanteen hänen kirjaansa. Kirjoitustyyli on tässä samaa omaa itseänsä, helppoa ja hieman naivia. Henkilöt eivät ehkä ole kaikin puolin aivan todenmukaisia tai aitoja, mutta jokin noissa tarinoissa minua kuitenkin koukuttaa. Itse asiassa neljäs hänen kirjansa on minulla jo odottamassa sopivaa lukuhetkeä.

Tarina sijoittuu kirjailijalle tyypilliseen tapaan kahdelle eri aikatasolle. Yksi tarinan muutamista kertomishaaroista tapahtuu 1800-luvulla ja muut nykypäivässä. Tästä kirjasta löytyy hieman raakuutta - ei toki yhtä paljon kuin vaikkapa Marklundin dekkareista. Jännitystä on myös jonkin verran, mutta ei (onneksi) kauhua.

En näitä teoksia ole lukenut kronologisessa järjestyksessä, eikä se mielestäni ole mitenkään välttämätöntä. Helppolukuisen mutta koukuttavan kirjan kaveriksi sopii loistavasti lasillinen ranskalaista kuohuviiniä.

Vouvray on kevyehköä, maussa on aavistus mielestäni useissa shampanjoissa maistamaani hiivaisuutta ja omenaa. Sopii tämän vuoksi erinomaisesti vaikkapa seurustelun yhteyteen tai maljan nostamiseen. Olen kyseistä chenin blanc -rypäleen kuohuviiniä juonut muutamaan kertaan ja kaikki kohdalleni osuneet pullot ovat sisältäneet tasalaatuista juomaa.  Kyseinen varsin hienostunut kuohuviini on hieman liian kuivaa makuuni, varsinkin kun sen hedelmäisyys ja muu twisti on varsin mietoa. Maistuu hyvin yksinään vain kirjan kanssa, tai sitten yhtenä juhlajuomana pyöreitä vuosilukuja juhliessa yhdessä lohipiirakan tai vaikkapa perinteisen prinsessakakun kanssa. Näistä kaikkia vaihtoehtoja kokeilin ja kaikki osoittautuivat enemmän kuin sopiviksi.

Kirjan ja Vouvray:n sopivuudelle annan nelosen. Molemmista puuttuu hieman sitä jotakin mutta yhdessä ne tuntuvat tukevan toisiaan. Ehkä Vouvray omalla hienostuneella maullaan vie hieman voiton Läcbergin kirjasta, jossa tuota samaa hienostuineisuutta ei samalla tavalla ole havaittavissa.

Majakanvartija
kirjoittanut Camilla Läckberg
Gummerus Kustannus Oy, Helsinki
Bookwell Oy, Juva 2012
501 sivua

Vouvray
De Chanceny Vouvray Tete de Cuvee Brut
Chenin Blanc
Ranska
15,89€ (Alkosta maaliskuu 2017)

Kivenhakkaaja (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Vaikkei ensimmäinen lukemani Camilla Läckbergin romaani/dekkari saanut itseltäni kovinkaan suuria kehuja, en silti malttanut olla varaamatta kirjailijan toista teosta matkalukemiseksi Namibian matkalle. Kirjan lukeminen vastaa hieman samaa kuin jonkin saippuasarjan seuraaminen televisiosta. Mukavaa ajanvietettä, eikä lukemiseen tarvitse juonen hankaluuden tai tekstin monimutkaisuuden vuoksi liiaksi keskittyä. Hyvin leppoisaa ja samalla omalla tavallaan viihdyttävää ajanvietettä, jonka vuoksi tulossa on vielä ainakin kolmas lukukokemus Läckebergin tuotannosta.

 Kivenhakkaajassa kulkee kaksi tarinaa rinnakkain. Toinen sijoittuu yli sadan vuoden takaiseen aikaan ja toinen nykypäivään. Yllätys yllätys, kirjan lopussa nämä nivoutuvat toisiinsa. Kirjan teksti on kuten ensimmäisessäkin, hieman lukijaa aliarvioivaa ja ehkä lapsellista tai vähän naivia, mutta ehkäpä se on yksi seikka, joka koukuttaa kirjaa lukemaan.  Kirjan tapahtumat sijoittuvat ensimmäisen kirjailijan lukeman teoksen tapaan Fjällbackaniin ja kirjaa lukiessa pääsee tutustumaan erilaisiin ihmisiin, joista suurin osa on oikeita enkeleitä, jotka omaa jaksamistaan tai osaamattomuuttaan, kokevat väsymystä tai riittämättömyyden tunnetta. Toinen osa hahmoista sen sijaan ovat täysin totaalisen pahoja ja itsekkäitä, jotka eivät ajatusmaailmaltaan ja toiminnaltaan sovi ruotsalaiseen yhteiskuntaan - eivätkä kyllä amerikkalaiseenkaan, kuten tämä kirja osoittaa. Tästä huolimatta mukavaa  ja viihdyttävää matkalukemista. Tämä kirja muuten ajallisesti sijoittuu ennen, aiemmassa kirjoituksessa käsittelemääni Leijonankesyttäjä romaania. Mielestäni kirjailijan Fjällbackan-sarjaa voi kuitenkin lukea muussakin kuin kronologisessa järjestyksessä.


Tämän kirjan kanssa maistui hyvin klassinen Vergelegenin Sauvignon Blanc vuodelta 2015. Kyseinen Sauvignon Blanc edusti tuoksunsa ja makunsa puolesta hyvin tyypillisesti rypälettään. Jo tuoksussa oli havaittavissa mustaherukan lehteä ja tämän lisäksi maussa karviaista sekä hieman vihreää omenaa ja sitrusta. Viini sopi lähes täydellisesti jokirapusalaatin seuraan, sillä hapokkuuttakin oli sopivasti. Viinissä oli raikkautta, mutta myös syvyyttä. Valmistajan mukaan vuoden 2015 vuoden Sauvignon Blanc rypäleet kerättiin ennätyksellisen aikaiseen. Vergelegen on varsin suuri viinintuottaja Etelä-Afrikassa, Stellenboschin kaupungista hieman etelään. Valitettavasti ainakaan tällä hetkellä, heidän viinejään ei ole saatavilla Alkosta. Olen muutama vuosi sitten vieraillut heidän upealla viinitilallaan (jossa muistaakseni yöpyneet myös mm. kuningatar Elisabeth ja Clintonit) ja tuolloin päässyt maistelemaan useita heidän viinejään. Vergelegenin viinit ovat mielestäni toisen etelä-afrikkalaisen viinintuottaja KWV:n tapaan varsin klassisia uuden maailman edustajia puhtaiden rypäleviinien joukossa. Suosittelen kokeilemaan tätä tai muitakin Vergelegenin viinejä, jos niitä sattuu jossakin ravintolassa tai ulkomailla kohtaamaan.

Miten Läckbergin kirja ja viini sitten sopivat yhteen? Kuten ensimmäisen Läckbergin kirjan, myös tämän kanssa valkoviini on aika ehdoton. Ehkä tämä viini on kuitenkin hieman ylemmällä ja laadukkaammalla tasolla kuin kirja. Samaa makumaailmaa niissä kuitenkin ehdottomasti on, joten annan pisteeksi kolmosen.

Kivenhakkaaja
kirjoittanut Camilla Läckberg
Gummerus Kustannus Oy, Helsinki
ScandBook, Ruotsi 2016
583 sivua

Vergelen
Sauvignon Blanc 2015
Hinta Johannesburgin lentokentällä noin 10€ (maaliskuu 2017)
Ei saatavilla Alkosta

Leijonankesyttäjä (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Pohjoismaalaiset, ja erityisesti ruotsalaiset, dekkarit ovat olleet viime vuosina pinnalla. Itse olen varsin vähän aivan viime aikoina lukenut ylipäätään dekkareita. Ruotsalaisista tuttuja dekkaristeja itselleni ovat Lars Keplerin, Liza Marklundin ja Mari Jungstedtin teokset. Lisäksi olen joitakin Henning Mankellin Wallandereita lukenut.

Camilla Läckberg on kirjoittanut useita dekkareita, jotka sijoittuvat ruotsalaiseen Fjällbackaniin. Leijonankesyttäjä on hänen viimeisin suomennettu kirjansa, joka on julkaistu vuonna 2014, suomennettuna vuonan 2015. Kirjassa viitataan paikka paikoin aiempien kirjojen tarinoihin, mutta mikäli aiempia sarjan kirjoja ei ole lukenut, ei se tätä kirjaa lukiessa häiritse.

Kirjassa on tyypillisiä ruotsalaisen dekkarin hahmoja. Superonnellista perhe-elämää viettävä periruotsalainen perhe, johon kuuluu äiti isä ja aniharvoin kiukuttelevat hymyilevät lapset. Kulissiperhe, joka ulospäin esittää, että kaikki on hyvin, mutta todellisuudessa pinnan alla kytevät traumat, jotka jossakin vaiheessa purkautuvat traagisesti. Kolmantena vakiohahmona on aina ulkoiselta olemukseltaan laiska ja elämäntavoiltaan vastoin "yleisiä suosituksia" elävä poliisi, joka terävän älynsä ja havaintokykynsä avulla selvittää rikoksen kuin rikoksen. Todellinen 2000-luvun ruotsalainen Hercule Poirot. Näiden vakiohahmojen lisäksi tästä kirjasta löytyy vielä muutama muukin klassikkotapaus.

Hahmojen lisäksi myös kirjan tarina on perinteistä ja toimivaa ruotsalaista tapahtumaketjua, kohtalaisen raakaa ja tarina sijoittuu parille eri aikakaudelle. Teksti on helposti luettavaa ja tarina etenee leppoisasti, paikka paikoin lukijaa hieman aliarvioitu itsestäänselvyyksiä selittämällä ja ehkä käännöksestä johtuen jotkin ajatukset ilmaistu hieman kömpelösti. Itse pidän enemmän hieman haastavammalla kielellä kirjoitetuista dekkareista, joissa myös juonen lisäksi kirjoittajan sanasto pääsee oikeuksiinsa.

Kirja on kuitenkin mukavaa luettavaa lasillisen saksalaista Dreissigackerin rieslingiä nautiskellen. Viini on rieslingiksi varsin hapokasta, mutta erityisesti sen ulkonäössä ja suutuntumassa on havaittavissa voimaisuutta ja hieman hedelmäisyyttä. Viiniä nautin valkosipulietanoiden ja avokadoparmesaanisalaatin kanssa - suosittelen! Viini sopii hyvin kirjan pariksi, sillä kirjan tapahtumat sijoittuvat kesäiseen aikaan ja jollakin tavalla pienen ruotsalaiseen paikkakuntalaan, todelliseen "kyläfiilikseen" vain kuuluu kevyehkö, muttei missään nimessä liian helppo tai pehmeä valkoviini. Kirja ja viini sopivat yhteen neljän pisteen arvoisesti.

Leijonankesyttäjä
Camilla Läckberg
Gummerus Kustannus Oy
Helsinki 2016
442 sivua

Dreissigacker Organic Riesling 2016
14,95€ (Alkosta tammikuu 2017)