Minna Canthin vuonna 1885 julkaisema näytelmä "Työmiehen vaimo" edustaa mielestäni parhaimmillaan vuosisadan vaihteen yhteiskunnallista asetelmaa. Miehen ylivalta-asema on jonkinlaisessa murroksessa ja sitä uskalletaan jo koetella ainakin kirjallisuuden osalta. Työmiehen vaimo on hyvin kantaaottava teos kaupunkilaisesta työväestöstä.Kirjan päähenkilö Risto menee naimisiin hieman varakkaammasta perheestä tulevan Johannan kanssa. Johannan ja Riston liitto ei ainakaan Riston näkökannasta ole rakkausliitto ja Risto onnistuu juomaan Johannan varat. Lopulta Johanna nääntyy nälkään ja sairauksiin pienen lapsensa äärelle. Risto ei tästä juurikaan välitä, vaan lahjoittaa lapsen eteenpäin ja vikittelee itselleen entistä heilaansa mustalaistaustaista Homsantuuta. Homsantuu ei Riston heilaksi kuitenkaan suostu vaan yrittää ampua miehen.
Kirja on mielenkiintoinen yhteiskunnallinen läpileikkaus. Naisen mitätön asema miehen rinnalla ja toisaalta yhteiskunnallinen eriarvoisuus, josta osittain johtuen osa väestöstä kuoli nälkään ja kylmyyteen, on 2010-luvun suomalaiselle mielenkiintoinen ajankuva 150 vuoden takaisesta Suomesta. Kirjassa käsitellyt ongelmat eivät enää onneksi aikamme yhteiskuntaa käytännössä kosketa, mutta niiden jäännöksiä on valitettavasti vielä näkyvissä. Parisuhdeväkivalta ja tuloeroista johtuva köyhyys ovat arkipäivää. Pahimmat ääripäät on yhteiskunnastamme pääosin saatu poistettua, mutta ei kuitenkaan vielä täysin. Tasa-arvoisesta yhteiskunnasta olemme vielä mielestäni varsin kaukana.
Olen kouluaikoina Minna Canthin kirjoja lukenut, mutta viime vuosina niiden lukeminen on jäänyt. Tänä vuonna päätin Minna Canthin 175-vuotisjuhlien kunniaksi tällä saralla kunnostautua. Minna Canthin päivänä, 19.3, vietetään myös tasa-arvon päivää. Tasa-arvon päivä on mielestäni meidän kaikkien päivä, ei missään nimessä vain naisten, ja sen merkitystä pitäisi nostaa huomattavasti nykyistä enemmän esille. Tasa-arvoa ei ole vain naisen ja miehen välillä, vaan myös eri kulttuurien, ikäisten, tulo- ja koulutustasoisten sekä vaikkapa ammattien välillä.Kirjan kanssa maistoin viime kesäiseltä Alsacen matkalta ostettua Wolfbergerin Pinot Noiria. La Louve on ihanan ranskalaista Pinot Noiria, joka väristä lähtien on kevyttä, mutta kuitenkin maukasta. Puolukka, lehtimetsäisys ja tammisuus nousevat makumaailmassa esille. Keveydestään huolimatta viinin maku täyteläistyy, kun sitä jaksaa hieman aikaa lasissa pyöritellä. Viini maistui brie-mansikkasalaatin sekä paahdetun riisin ja kasvisten kanssa.
Kirjan ja viini yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmista löytyy sanomaa, joka on kuitenkin enemmän toivoa antavaa kuin lannistavaa. Kepeään tyyliin esitetty vakavuus puhuttelee sekä lukijaa että maistajaa. Sopivat hyvin yhteen, mutta sanoma selkenee myös erillään.Helmet-lukuhaaste 2019: 3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
Työmiehen vaimo
kirjoittanut Minna Canth
Werner Söderström Osakeyhtiö 2018
Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1885
59 sivua (luettu E-kirjana)
Wolfberger
La louve
Pinot Noir 2016
Alsace, Ranska
n. 10€ (ostettu Alsacen viinitilalta syyskuussa 2018)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!