tiistai 12. helmikuuta 2019

Irène (kirjoittanut Pierre Lemaitre)


Sarjamurhien tekijöiden motiivina voi olla lähes mikä syy tahansa. Mustasukkaisuus, kateus, kostonhalu tai katkeruus ovat yleisesti dekkareissa käytettyjä motiiveja. Yksi kekseliäimmistä löytyy ranskalaisen Pierre Lemaitren dekkarista. Murhaaja haluaa kirjoittaa täydellisen kirjan ja toteuttaa kirjaansa varten raa'at murhat. Kumpi siis on seuraus ja kumpi syy - kirja vai murha?

Pierre Lemaitresta oli tammikuun alussa (2.1.2019) laaja artikkeli Helsingin Sanomissa. Vasta reilu viisikymppisenä kirjailijanuransa aloittanut Lemaitre on koulutukseltaan psykologi. Hänen ensimmäinen kirjansa Irène julkaistiin vuonna 2006. Sen jälkeen dekkarisarja, jonka päähenkilönä on pariisilainen ylikomisario Camille Verhoeven, on saanut kolmen teoksen osalta jatkoa. Lisäksi Lemaitre on julkaissut myös historiallisia romaaneja. Hän ei itse pidä kirjojen jaottelusta eri kategorioihin.

Päähenkilö Camille Verhoeven, on keski-ikää lähestyvä, mielestäni pitkälti stereotyyppistä kuvaa pariisilaisesta poliisista vastaava hahmo. Hänen vaimonsa odottaa perheen esikoista ja vaikka he ovat moderni pariskunta, perheidyllin ajatusmaailmaan pohjautuvat arvot perustuvat enemmän perinteisiin. Kirjassa suuressa roolissa on myös Camillen assistentti Louis, joka on mielikuvissani hyvin täydellinen vastakohta hieman hompssuiselle Camillelle. Louis on aina viimeisen päälle laitettu, hän tekee työnsä virhettömästi ja pyrkii jatkuvasti siihen, että asiat sujuisivat mutkattomasti. Hänen hahmonsa jää hieman statistin rooliin. Hänessä on paljon potentiaalia enempäänkin ja toivottavasti hän pääsee sarjan tulevissa osissa loistamaan.

Kirja on kirjoitettu mielenkiintoisesti ja sitä on helppo seurata. Tapahtumat etenevät rivakkaan, mutta loogisesti ja lukijan on vaikea arvata seuraavia käänteitä. Kirjallisuuden yhdistäminen tarinaan saa itseltäni paljon plussaa. Perinteinen malli dekkarimurhasta on onnistuttu tässä kirjassa hieman nuorentamaan.

Kirjan kanssa maistoin hyvin klassista Ranskan Rhonen-laaksosta tulevaa, kolmen rypäleen sekoitepunaviiniä. Kyseinen viini on odottanut viinihyllyssäni jo reilun pari vuotta oikeaa kirjaa ja ruokaa kaverikseen. Chateneuf-du-Pape on voimakas viini, jossa marjaisuuden esiinpääsy vaatii aikaa ja avautumista. Lisäksi viini vaatii vahvan kirjan lisäksi vierelleen myös tuhdimpaa ruokaa päästäkseen kunnolla oikeuksiinsa. Viinissä on tanniinisuutta, joka pysyy kuitenkin taustalla, myöskään hapokkuus ei pääse liiaksi hyökkäämään. Makumaailmassa pehmeän tammisuuden rinnalla viinistä löytyy karhunvatukkaa ja vadelmaa ja aavistus metsäistä puolukkametsää. Maistoin viiniä usean tunnin padassa haudutetun lampaan entrecoten, vihannesten ja suppilovahveroiden kanssa. Nämä kruunasi vielä paahdetut uunijuurekset. Loistava kokonaisuus!


Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmissa on ranskaista brutaalia voimakkuutta, mutta myös herkkää tyylikkyyttä. Asioilla ei mässäillä, vaan niihin tutustuaan kunnioituksella. Lammas, viini ja Irène ovat hienosti yhteen sopiva kombo.

Irène
kirjoittanut Pierre Lemaitre
suomentanut Sirkka Aulanko
Minerva kustannus Oy 2016
392 sivua

Chateneuf-du-Pape
Cellier des Princes
Grenache Noir, Mourvedre, Syrah
Rhone, Ranska 2014
28,95€ (Alkosta helmikuussa 2019)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!