Ghana ikuisesti on mielenkiintoinen romaani, joka on sekoitus länsimaalaista ja afrikkalaista elämää. Iso osa kirjasta sijoittuu nykyaikaan, mutta kirja sivuaa hieman myös historiaa. Siinä varakas lääkäriperhe kohtaa epäonnea ja tapahtumien seurauksena perhe hajoaa. Menneisyys ei kuitenkaan unohdu, kun perheen jäsenet vuosien päästä tapaavat toisiaan.
Kirjassa on paljon henkilöitä ja pääasiassa kaikilla afrikkalaiset nimet, joiden taustalla on runsaasti symboliikkaa. Taustoja tuntemattomalle lukijalle tämä aiheuttaa omat haasteensa, mutta sinänsä juonen seuraaminen on kuitenkin helppoa. Kirja on paikoin kyyninen ja se jättää hieman karvaan maun. Välillä tekee toki hyvää lukea hieman jopa inhorealistista kirjallisuutta, mutta tämän jälkeen tekee kyllä mieli tarttua johonkin elämänmyönteisempään kirjaan.
Kirjan kanssa maistoin etelä-afrikkalaista roseeviiniä Thandi. Olen saman valmistajan valkoviiniä maistanut aiemmin Juha Vakkurin kirjan kanssa. Thandin rosee on helppoa kesäjuomaa. Siinä on runsaasti marjaisuutta - pääasiassa maussa on vadelmaa, karhunvatukkaa ja ehkä jopa hieman mansikkaisuutta. Roseeviiniksi viini on täyteläistä ja paksuhkoa. Viini ei ole makeaa, mutta siinä on kuitenkin siirappisia piirteitä.
Viinin ja kirjan yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Viini on liian positiivinen ja pehmeä kylmän kirjan kaveriksi. Afrikkalaista paahteisuutta ja säröilyä molemmissa kuitenkin on. Thandia maistoin tällä kertaa myös kinkku-parsakaalipiirakan kanssa - ne sopivat paremmin yhteen kuin kyseinen viini ja kirja.
Ghana ikuisesti
kirjoittanut Taiye Selasi
englanninkielinen nimi Ghana must go
suomentanut Marianna Kurtto
Kustannusosakeyhtiö Otava 2013
393 sivua
Thandi Shiraz Rosé
Shiraz, Pinotage
WO Stellenbosch
2016
8,99€ (Alkosta kesäkuu 2017)
Bongasin kirjailijalistastasi Taiye Selasin. Tämä kirja minun on jo kauan pitänyt lukea! Se kuuluu osastoon "hyllynlämmittäjät". Harmi jos se on niin kylmä ja inhorealistinen... mutta toki täytyy tutustua siihen itse, että näkee mikä on oma kokemukseni.
VastaaPoistaNoin puoli vuotta lukemisen jälkeen täytyy todeta, etten enää juurikaan muista tämän kirjan kylmyyttä ja inhorealismia. Thandi-viinin sen sijaan muistan hyvin - eikä se ollut kylmää tai inhorealistista :-)
VastaaPoista