Itä-Saksassa syntynyt Jenny Erpenbeck oli itselleni uusi tuttavuus, kun lukupiirissä käsiteltiin hänen teostaan "Kairos". Se kertoo nuoren naisen ja vanhemman naimisissa olevan miehen suhteesta. Kirjasta löytyy yhteiskunnallisia puolia, intohimoa, vallankäyttöä ja yksilöiden tuntemuksia näiden keskellä.
Blogissa on kolme teemaa - lukeminen ja viinien maistelu sekä kulttuuri. Teemoja on yhdistetty blogissa analysoimalla kirjoja, viinejä sekä kulttuurin herättämiä ajatuksia täysin subjektiivisesti.
sunnuntai 22. marraskuuta 2026
Kairos. Kirjoittanut Jenny Erpenbeck
Itä-Saksassa syntynyt Jenny Erpenbeck oli itselleni uusi tuttavuus, kun lukupiirissä käsiteltiin hänen teostaan "Kairos". Se kertoo nuoren naisen ja vanhemman naimisissa olevan miehen suhteesta. Kirjasta löytyy yhteiskunnallisia puolia, intohimoa, vallankäyttöä ja yksilöiden tuntemuksia näiden keskellä.
maanantai 9. marraskuuta 2026
View from the East Wing. Kirjoittanut Jill Biden
Jill Bidenin kertomus ajastaan Yhdysvaltojen ensimmäisenä naisena vuosina 2021-2025, on ollut kiinnostavaa aikaa Trumpin presidenttikausien välissä. Oman lisänsä kauteen ovat tuoneet myös korona ja Ukrainassa käytävä sota. Hänen uusin kirjansa keskittyy erityisesti tähän aikaan. Aiemmin Jill Biden on julkaissut neljä kirjaa.
Jill Biden on ammatiltaan opettaja ja hän myös jatkoi ammatissaan puolisonsa presidenttikauden aikana. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Yhdysvaltojen presidentin puoliso jatkoi omaa uraansa puolison presidenttikauden ajan. Opettajuus näkyy ja kuuluu kirjassa, eikä Jill ole halunnut peitellä tätä millään tavoin, vaan on ylpeä siitä, että pystyi jatkamaan työssään myös puolisonsa Joen presidenttikauden aikana.
Kirja on tyylikäs, mutta loppuen lopuksi se ei paljasta oikein kirjoittajastaan tai tämän erityislaatuisesta elämänvaiheesta Yhdysvaltojen ensimmäisenä naisena juuri mitään uutta. Jopa Trumpiin liittyvät mielipiteet Jill on onnistunut pitämään pitkälti itsellään muutamia yleisluontoisia toteamuksia lukuun ottamatta. Tästä huolimatta kirja on hyvin sympaattinen ja ajankohtainen. Jillin kertomukset matkoistaan ja muista edustustehtävistään sekä puolisonsa tukena pysymisestä välittyvät lukijalle hyvin yksinkertaisina, vaikka toisaalta käsitykseni mukaan, monia asioita on varmasti pitänyt suunnitella paljon pidempään ja syvällisemmin kuin kirjailija antaa ymmärtää. Olen lukenut myös Michelle Obaman kirjan ja hänen teoksestaan välittyi samanlainen kuva.
Kirjassa nousee useamman kerran esille Bidenien perheen kokemat traagiset tapahtumat. Joe Bidenin ensimmäinen vaimo kuoli auto-onnettomuudessa, samoin kuin heidän pieni tyttärensä. Jill Biden astui kuvioihin, kun Bidenin pojat olivat vain muutaman vuoden ikäisiä ja kirjassa Jill puhuu itsestään poikien äitinä - ja sitä hän varmaankin on heille käytännössä myös ollut. Jill ja Joe saivat myös yhteisen tyttären. Muutama vuosi sitten myös Bidenin toinen poika Beau menehtyi aivokasvaimeen. Tästä Joe Biden kertoo kirjoittamassaan kirjassa tarkemmin.
Helmet-lukuhaaste 2026: 19. Kirjassa on jokin talon osa
View from the East Wing
kirjoittanut Jill Biden
Gallery Books 2026
272 sivua
lauantai 10. lokakuuta 2026
Radikaalit ratkaisut. 7 rohkeaa tekoa Suomelle. Kirjoittanut Inka Mero ja Tero Ojanperä
Aitoja ja konkreettisia ratkaisuehdotuksia Suomen yhteiskunnan tilanteeseen tuova kirja. Näin voisi mielestäni hyvin kiteyttää Inka Meron ja Tero Ojanperän ajankohtaisen teoksen. Inka Mero on kasvuyrityssijoittaja ja Tero Ojanperä on mm. Silo AI:ta kehittänyt teknologiavisiönääri.
keskiviikko 7. lokakuuta 2026
Yksi elämä, yksi planeetta. Kirjoittanut David Attenborough
Sir David Attenborough on tunnettu brittiläinen luontodokumenttien tekijä, jonka samalla rauhallinen ja innostunut tyyli on jäänyt mieleeni aivan pienestä lähtien. Toukokuussa 2026 100 vuotta täyttäneen Attenboroughn teosta "Yksi elämä, yksi planeetta", voidaan mielestäni pitää hänen ihmiskunnalleen jättämänä perintönä, joka käy lähes sadan vuoden ajalta läpi ihmisen vaikutusta luontoon. Ja kuten kaikki tiedämme, vaikka emme olisi kirjaa lukeneetkaan, se on ollut valtava.
Viimeisen sadan vuoden aikana ihmiskunnan toiminta on muuttanut ainoan planeettamme luonnon ja ekosysteemin, ja jos sama meno jatkuu, seuraavan sadan vuoden aikana pallomme muuttuu meille, ja muille planeetalla asuville, elinkelvottomaksi. Ei mikään hilpeä kirja, mutta saa kyllä ajattelemaan omia toimia. Nykyihmisen toimien suhteuttaminen on myös noussut itselleni viime aikoina useasti esille, kun lasten kanssa olemme pohtineet dinosaurusten aikakautta (joka kesti kymmeniä miljoonia vuosia), sekä maailmankaikkeuden syntyä, josta on yli 14 miljardia vuotta. Ihmiset ovat tallustaneet planeetalla noin 100 000 vuotta ja meidän toimemme ovat ovat onnistuneet pysyvästi ja hyvin kiihtyvään tahtiin muokkaamaan palloa viimeisten muutaman sadan vuoden aikana.
Kirjaa lukiessani, pystyin kuvittelemaan Attenborough'n puhuvan rauhallisella brittiläisellä aksentillaan tarinaa ja toteavan, että vielä on toivoa jäljellä. Erityisesti mieleen jäi luku, jossa väestönkasvun (mikä on siis todella hyvä juttu) merkittävimmäksi tämän hetkiseksi syyksi nousi naisten koulutuksen lisääntyminen ja tasa-arvon kehitys - esimerkkimaana mainittiin Japani.
Kirja pysäytti ja sai tuntemaan monessa kohdassa huonoa omaatuntoa omista valinnoista ja osoitti tieteellisiin tutkimuksiin perustuen, mitä tulee tapahtumaan, jos sama meno jatkuu. Tällaista pysähtymistä ja ajatusten herättelyä tarvitaan, vaikkei se toki mukavalle tunnukaan. Ilman sitä mikään ei kuitenkaan muutu ja laitamme päämme pensaaseen. Toki yhdellä yksilönä, on kohtalaisen pienet mahdollisuudet vaikuttaa, ja toisaalta kohtalaisen pienet muutokset maailmassa, joihin emme suoraan vaikuta, voivat saada merkittäviä muutoksia aikaan. Tulee mieleen vaikka korona, joka pysäytti lento- ja työpaikkamatkustamisen. Tai muutamana viime vuotena Suomessa, hieman yllättävänkin nopeasti, kiihtynyt sähköautoistuminen. Mielenkiintoista seurata miten tekoäly, datakeskukset ym. vaikuttavat luontoon. Erilaisia skenaarioita suuntaan ja toiseen on esitetty.
Kirjan lopussa oli todella viisas toteamus ja huomasin, että sama oli nostettu myös kirjan kannen sisäteksteihin: "Jos haluamme elää täällä vastaisuudessakin, pelkkä älykkyys ei riitä. Me tarvitsemme viisautta." (s. 232). Ja sitä viisauttahan saa vaikka kirjoja lukemalla.
Helmet-lukuhaaste 2026: 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
tiistai 8. syyskuuta 2026
Route 66 - Radiomiehen mietteitä matkan varrelta. Kirjoittanut Harri Moisio
Kuuntelin Harri Moision vuonna 2025 julkaistun teoksen Route 66. Kirja sattui kuuntelulistalle aivan sattumalta, kun Bookbeatista etsin pyörämatkalle sopivaa kuunneltavaa. Hyvä, että tämä innostava ja selkeä teos tuli vastaan ja sen kuuntelun aloitin, sillä kirja vei täysin mukanaan ja sen vaikutuksesta syntyi monta hyvää keskustelua.
Teos kertoo radiojuontoja Moision itselleen 50-vuotislahjaksi antamasta matkasta, jossa hän ajaa Yhdysvaltojen legendaarisimman tien Route 66 Chicagosta Los Angelesin Santa Monican rantahietikolle Harley Davidsonilla. Moisio lähtee matkaan suomalaisen matkaryhmän kanssa, joka on hänelle entuudestaan tuntematon. Tämä tuo kirjaan mielenkiintoista suomalaista näkökulmaa sekä myös Moision tekemiä havaintoja matkaryhmästään ja sen jäsenistä. Hyvin myönteisiä ja kohteliaita matkajia vaikuttaa ryhmä olevan.
Rehellinen teos valottaa Moision ajattelua ja mietteitä muutenkin kuin vain matkaan liittyvää. Pari kertaa tuntuu, että kirja menee jopa paljastusten puolelle, jotka eivät valtatie 66 liity lainkaan. Vajaan 4 000 kilometrin matkan aikana ehtii kyllä hyvin asioita laajemminkin pohtia. Erityisesti pidin matkakuvailuista sekä pienistä yksityiskohdista liittyen Moision ja matkaseurueen kohtaamisiin paikallisten kanssa.
Teoksen lopussa Moisio oli koonnut yhteen matkan kustannukset. Arvostan rehellisyyttä tähän liittyen ja samalla hieman itsekseni ihmettelin, että maailma on tosiaan viidessätoista vuodessa muuttunut kalliiksi. Moisio kertoi käyttäneensä matkaan kaiken kaikkiaan noin 15 000 euroa. Olen itse ajanut kyseisen reitin vuonna 2010, tosin henkilöautolla, ja silloin matkabudjettini oli noin 3 000 euroa. Nukuin pääasiassa motelleissa ja alkumatkasta hostelleissa. Matkalla olin kaiken kaikkiaan kolmisen viikkoa ja Los Angelesista matkasin vielä kolmeksi päiväksi San Franciscoon, josta lensin takaisin Suomeen. Olin tuolloin parikymmentä vuotias ja tein alkumatkan itse ja matkan puolivälistä eteenpäin isäni kanssa. Pääasiassa varasin majoituksia ja tein matkan rytmitystä itse reissun aikana. Paluulento oli varattu tiettynä päivänä, mutta muuten suunnitelmat pysyivät varsin avoimina. Reitistä poiketen kävin Moision tapaan myös Grand Canyonilla ja Las Vegasissa. Kalifornian rannikolla tuli kierrettyä myös San Diegossa ja Los Angelesin esikaupungeissa.
Teoksen innoittamana kävin elokuvateatterissa katsomassa uudestaan ohjelmistolle nostetun Disneyn Autot -elokuvan ja yritin sieltä bongata Moision ääniosuuden. Hieno kirja ja matka, jota voin myös omasta puolestani suositella. Moisio itse äänikirjan lukijana toimii hienosti! Lähtisin matkalle uudelleen!
Helmet-lukuhaaste 2026: 25. Matkakertomus
Kirjoittanut: Harri Moisio
Lukija: Harri Moisio
Readme.fi 2025
7h 55min (kuunneltu äänikirjana)
sunnuntai 30. elokuuta 2026
Enhän minä ole sellainen. Kirjoittanut Marie Aubert
Norjalaisen Marie Aubertin toinen lukemani kirja "Enhän minä ole sellainen" on rehellinen ja hieman lakoniseen tyyliin kirjoitettu teos. Aiemmin olen Aubertilta lukenut "Mikään ei vois olla paremmin". Kaikkiaan Aubert on kirjoittanut kolme teosta, joita on käännetty useille kielille.
Kirja kertoo perhejuhlasta ja ihmisten välisistä kohtaamisista ja suhteista. Juhlavalmisteluita tekevä, osin toisilleen etäinen lapsuuden aikainen perhe, tapaa uudelleen. Suunnittelun aikana perheenjäsenet käyvät läpi aiempia kokemuksia ja muistoja. Ihmissuhteissa on jonkin verran kitkaa, mutta ei mitään sellaista, jota toisaalta useimmat eivät erilaisissa ihmissuhteissa mahdollisesti kohtaisi.
Kirja muistuttaa minua Philip Teirin teoksesta "Tällä tavalla maailma loppuu", jonka luin alkukesästä. Samankaltaisuus johtunee samantapaisesta elämäntilanteesta ja haasteista, joiden kanssa päähenkilöt kamppailevat.
Teos on kiehtovasti kirjoitettu, ei vähäeleinen, kuten takakannen teksti väittää vaan ennemmin kiinnostavan kuvaileva. Kirja on koukuttava, eikä sen lukemista halua jättää kesken.
Helmet-lukuhaaste 2026: 12. Kirjan nimestä ei voi päätellä, millä kielellä se on kirjoitettu
Kirjoittanut Marie Aubert
Suomentanut Aino Ahonen
212 sivua
perjantai 14. elokuuta 2026
Tekoäly käytäntöön. Johtajan opas tekoälyn hyödyntämiseen liiketoiminnassa. Kirjoittanut Tero Auvinen
Kirjasomesta tulee vastaan välillä teoksia, jotka muuten olisivat jääneet itseltäni huomaamatta. Tällainen oli Tero Auvisen omakustanteinen teos "Tekoäly käytäntöön - Johtajan opas tekoälyn hyödyntämiseen liiketoiminnassa". Kirjasta tekee erityisen mielenkiintoisen se, että se on luullakseni ensimmäinen lukemani kirja, jossa todetaan suoraan, että sen kirjoittamisessa (pilkkujen ja painotusten osalta) on tekoäly auttanut.
Johtajan opas tekoälyn hyödyntämiseen liiketoiminnassa. Ymmärrä tekoälyn mahdollisuudet ilman syvällistä IT-osaamista
Kirjoittanut Tero Auvinen
109 sivua
tiistai 14. heinäkuuta 2026
Lupaa minulle, isä. Toivon, koettelemusten ja tahdon vuosi. Kirjoittanut Joe Biden
Suunnittelin yli kymmenen vuotta sitten, että lukisin kaikista Yhdysvaltojen presidenteistä kirjoitetut kirjat. Innostuneena ajatuksesta tilasin maan ensimmäisestä presidentistä George Washingtonista kertovan kirjan. Kyseessä on yli 700 sivuinen järkäle, joka on painettu hyvin pinellä fontilla. Innostus laantui, mutta paria uudempaa presidenttiä koskevat kirjat olen sittemmin lukenut ja edelleen tuo hyllyllä oleva kirja odottaa oikeaa lukuhetkeä.
Toivon, koettelemusten ja tahdon vuosi
Kirjoittanut: Joe Biden
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Alkuperäisteos: Promise me, dad
Tammi 2021
285 sivua
keskiviikko 8. heinäkuuta 2026
Pohjoisen tie. Kirjoittanut Eetu Niemi
Pohjoisen tie on IT- ja liiketoiminnan konsultti Eetu Niemen esikoisromaani. Se on koskettava kertomus nuoresta Saarasta, jonka isä on mystisesti kadonnut purjelentokoneella vuosia aiemmin. Saara saa vihjeen, jonka mukaan hänen isänsä saattaisi olla elossa ja päättää lähteä yksin ja salaa matkalle kohti Pohjois-Ruotsia ja Norjaa, jossa isän katoaminen on aikoinaan tapahtunut. Hän haluaa saada asioihin selvyyttä päästäkseen elämässään eteenpäin, sillä isän katoamiseen liittyy hänen mielestään liikaa epäselvyyksiä.
Kirjassa on kaksi kertojaa. Vaikutuksen minuun teki erityisesti Saaran näkökulmasta tehty kerronta, joka on toisaalta hyvin herkkää mutta samalla luottavaista ja jopa aavistuksen kapinallista. Harvemmin mieskirjailijat kykenevät, tai edes yrittävät, samalla tavoin asettua nuoren naishahmon asemaan kuin tässä teoksessa. Teos on mielenkiintoinen yhdistelmä matkan tekemistä, erilaisten ihmisten kohtaamista ja omien ajatusten käsittelyä. Kirja on varsin nopeasti luettu, mutta sen hienosti koottu tarina jää mieleen pitkäksi aikaa. Myös roadtrippi Suomesta Norjaan on tunnelmallisesti kuvattu. Muutama kohta kirjasta tuntuu itselleni epäuskottavalta, mutta tämä saattaa johtua myös tietämättömyydestäni purjelentoiluun.
Eetu Niemi on aiemmin julkaissut tietokirjoja organisaation muutokseen liittyen, mutta toivottavasti jatkossa olisi tulossa myös lisää fiktiivisiä kertomuksia.
Helmet-lukuhaaste 2026: 34. Kirjassa mennään piiloon
kirjoittanut Eetu Niemi
Momentum kirjat 2026
204 sivua
tiistai 7. heinäkuuta 2026
Johda tunneilmastoa. Vapauta työyhteisösi todellinen potentiaali.Kirjoittanut Jarkko Rantanen, Ira Leppänen ja Heikki Kankaanpää
Pitkästä aikaa business-kirja, joka kolahti! Tähän genreen kuuluvat viime aikoina lukemani kirjat ovat käsitelleet paljon tekoälyä ja strategiaa. Ne usein lupaavat olevansa käytännönläheisiä, mutta jotenkin niissä esitetyt esimerkit tai toimintakehoitteet ovat silti tuntuneet joko yksittäistapauksilta tai hieman keinotekoisilta. Tässä kirjassa tilanne oli toinen ja useimmat esitetyt esimerkit ja ehdotukset, jolla asiat saisi vietyä käytäntöön tuntuivat siltä, että niitä voisi ihan oikeasti sellaisenaan kokeilla.
Kirja pureutuu työpaikan tunneilmastoon ja sen merkitykseen yksilöiden ja tiimien suorituksessa. Tunteet ovat aina olleet keskeinen osa työelämää - vaikuttavathan ne jatkuvasti meistä kaikkiin. Moninaisista syistä johtuen niitä on kuitenkin alettu viime vuosina painottaa ja nostaa enemmän esille. Itse arvelen, että yhtenä syynä on ylipäätään lasten ja nuorten tunnekasvatus päiväkodin ja koulun osalta, joka monilta pidempään työelämässä olleilta sukupolvilta puuttuu. Uusien sukupolvien myötä asiasta on alettava onneksi puhua myös työpaikoilla. Ajattelen, että tunteita on toki työpaikoilla aina ollut näkyvissä ja ehkä joskus, kun tehokkuusajattelu ja kiire ei ole ollut yhtä hallitseva tila kuin nykyään, on tunteisiin ylipäätään ehditty kiinnittää huomiota enemmän ilman, että niitä on varsinaisesti sanoitettu tunteiksi. Kuulumisia on vaihdettu enemmän ja työkaverit ja työnantajatkin ovat tunteneet toisensa paremmin ja pyrkineet usein auttamaan toisiaan myös työajan ulkopuolisiin liittyviin asioihin liittyen. Nykyisin tähän ei tunnu olevan aikaa ja helposti myös koetaan, ettei haluta astua työkavereiden ns. yksityiselle puolelle. Jäin pohtimaan onko ns. työ- ja yksityisen minän välinen railo ollut aina yhtä suuri kuin nyt.
Teos on ajankohtainen, käytännönläheinen ja laaja, joka (liian) nopeasti muuttuvassa maailmassa kaikkien työikäisten tulisi mielestäni lukea. Se helpottaa hahmottamaan ja ymmärtämään asioita, jotka muuten saattavat tuntua ahdistavilta, vaikeilta, epäreiluilta tai satuttavilta. Tunteiden merkitys ja niiden huomioon ottaminen, ehkä myös inhimillisyys, tuntuvat välillä unohtuneen muiden asioiden noustua keskiöön työelämässä.
Ymmärtäminen on tärkeää ja sitä painotettiin myös kirjassa. Ymmärtäminen ei tarkoita, että kaikenlaista käytöstä tai asioita tulisi hyväksyä. Mutta kun ymmärtää syyt ihmisten toiminnan takana on ne kuitenkin helpompi käsitellä.
Kirjassa painotetaan tunteiden vaikutusta yksilön, tiimin ja koko organisaation toimintaan ja suorituskykyyn. On tärkeää kohdata ja käsitellä positiiviset ja negatiiviset tunteet. Niitä ei tarvitse jäädä märehtimään, mutta on tärkeää, että ne huomataan ja niistä viestitään. Näin osoitetaan, että tunteet ovat olemassa ja ne otetaan huomioon.
Kirjan kirjoittajat Jarkko Rantanen (PsyM), Ira Leppänen (KTM, Certified Business Coach) ja Heikki Kankaanpää (KTM, insinööri) esittelevät seitsemän inhimillistä perustarvetta tunteiden takana (KYARHEM):
- Kiinnostus
- Ymmärrys
- Arvostus
- Reiluus
- Hallinta
- Edistyminen
- Merkityksellisyys
Tunnetaitojen soveltamista käytäntöön työelämässä on esitelty kirjan lopusta löytyvästä luvusta. Esimerkiksi, kun joku kohtelee tai puhuu satuttavasti, hyvä ja neutraali tapa reagoida voisi olla vaikka toteamus: "Mitä sinusta tuntuu, kun puhut minulle noin" tai "En halua, että minulla puhutaan noin." Itse ainakin menen helposti täysin lukkoon, kun kohtaan epäasiallista puhetta tai toisaalta joku toinen taas saattaa suuttua ja sanoa kommentteja, jotka vain provosoivat tilannetta entisestään.
Kirjassa puhutaan myös psykologisen turvallisuuden merkityksestä. Se koostuu yhteenkuuluvuudesta, oppimisesta, osallistumisesta ja haastamisesta. Näitä voi käsitellä vaikka asioista puhumalla ja mieltämällä ne oppimishaasteiksi. Lisäksi on tärkeää tunnustaa virheensä ja kertoa, mitä on niistä oppinut. Yleisesti on tärkeää olla kiinnostunut ihmisistä ja osoittaa tämä päivittäin myös työpaikalla.
Toivottavasti työpaikoilla ylläpidetään ilmapiiriä, jossa jokainen saa ja uskaltaa olla oma aito itsensä. Tämän mahdollistamiseen liittyy oikeudenmukaisuuden kokemus, jonka puute vähentää merkittävästi työntekijöiden motivaatiota ja heikentää tulosta. Tähän auttaa mm. työntekijöiden mielipiteiden kuuntelu.
Nopein tapa oppia tunnetaitoja on kiinnittää huomiota omiin tunteisiin: mitä ne minulle kertovat ja kuinka toimin tunteiden välittävän tiedon kanssa. Tähän auttaa mm. kollegoilta saatava vertaistuki. Ylipäätään läsnäolo ja toisten aito kuunteleminen on tärkeää.
Kuten edellä oleva kirjoitus osoittaa kirjassa on paljon konkretiaa ja se käsittelee hyvin laajasti tunneilmaston johtamista työpaikoilla. Kirjan tunnelma on kannustava ja useassa kohdassa todetaan, että riittää, kun tunteiden johtamisessa onnistuu joskus. Täydellisyyteen ei tämän osalta ole varmaan edes mahdollista päästä.
Helmet-lukuhaaste 2026: 39. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
Kirjoittanut Jarkko Rantanen, Ira Leppänen ja Heikki Kankaanpää
Alma Talent 2020
272 sivua
sunnuntai 26. huhtikuuta 2026
Kielletty päiväkirja. Kirjoittanut Alba de Céspedes
Otava 2022, julkaistu ensimmäisen kerran suomeksi 1956
280 sivua
lauantai 25. huhtikuuta 2026
Kokonainen elämä. Kirjoittanut Robert Seethaler
Kirjailija Robert Seethaler on Saksassa tunnettu kirjailija, mutta itselleni uusi tuttavuus. Vuonna 2020 suomeksi julkaistu teos "Kokonainen elämä" (saksaksi julkaistu vuonna 2014) tuli vastaani kirjaston lukupiirin kautta ja siitä käytiinkin mielenkiintoinen keskustelu.
Kirja on tyyliltään tasainen, vaikka sijoittuukin jylhiin Alppimaisemiin. Sen päähenkilö on erakkoluonteinen Andreas Egger, jonka elämänvaiheista kirja kiehtovasti kertoo. Andreas viihtyy yksinään, mutta huolehtii kuitenkin hyvin itsestään ja on hyvin vaatimattomista lähtökohdistaan huolimatta onnellisen oloinen ja tyytyväinen elämäänsä. Andreaksen elämän rakkaus on Marie, jonka kosinta on näyttävämpiä, joista olen lukenut.
Kirja kattaa käytännössä koko Andreaksen elämän alkaen 1900-luvun alkupuolelta ja päättyen 1970-luvulle. Andreas kohtaa kirjassa sodan, joutuu Venäjälle vankileirille ja kohtaa paljon epäoikeudenmukaisuutta ja kurjuutta. Silti hän ei ole katkera tai edes onneton, vaan sopeutuu ja kääntää asiat mielessään parhain päin. Kirja ei ole erityinen ajankuva, vaan sen tapahtumat ovat enemmänkin unenomaisia.
Lukiessani mieleen tuli aika ajoin Forrest Gump, jota päähenkilö määrätietoisella eteenpäin menemisellä mielestäni paljon muistuttaa. Tästä kirjasta saisi varmasti tehtyä myös hyvän elokuvan. Kirja on tiivis, sivuja on vain 130, mutta se sisältää silti yllättävänkin paljon tapahtumia ja kuvailuja. Kirjan loppu on mielestäni oikein hyvä ja se kokoaa asioita hyvin yhteen.
Kokonainen elämä
Kirjoittanut Robert Seethaler
Aula & Co 2020
Suomentanut Raimo Salminen
130 sivua
sunnuntai 12. huhtikuuta 2026
50 myyttiä tekoälystä ja datasta. Toimittanut Marianne Mäkelin, Elisa Silvennoinen, Kati Mäkitalo
Marianne Mäkelin, Elisa Silvennoisen ja Kati Mäkitalon toimittama, vuonna 2025 ilmestynyt teos "50 myyttiä tekoälystä ja datasta" on nopeasti luettava katsaus tekoälystä ja sitä koskevista olettamuksista ja myyteistä. Teoksessa on yhteensä 50 erilaista myyttiä, jotka on jaettu 5 eri teeman alle. Teemoja ovat:
- Mitä data on?
- Mikä tekoäly?
- Mitä tekoälyllä ja datalla tehdään?
- Mitä kaikkea datan ja tekoälyn perusteella voidaan tietää?
- Tekoäly ja data ihmisten arjessa
Toimittanut Marianne Mäkelin, Elisa Silvennoinen, Kati Mäkiralo
Vastapaino 2025
155 sivua
maanantai 6. huhtikuuta 2026
Sielunpiirtäjän ilta. Kirjoittanut Joel Haahtela
Luin viime vuonna Joel Haahtelan teoksen "Marijan rakkaus" ja se oli puhutteleva ja koskettava kirja. Laitoin tuon kirjan lukemisen jälkeen varaukseen Haahtelan uusimman teoksen, vuonna 2026 ilmestyneen "Sielunpiirtäjän ilta". Tämän jälkeen Haahtelalta on ilmestynyt vuoden 2026 alussa uusimpana teos:"Talvikappeli". Yhteensä Haahtelalta on ilmestynyt 17 teosta.
Sielunpiirtäjän ilta sijoittuu 1600-luvun Hollantiin. Se kertoo taidemaalarista, joka päättää vanhoilla päivillään pestata itselleen oppipojaksi lahjakkaan Jakobin. Jakob osoittautuu ikäistään kypsemmäksi, nopeasti oppivaksi ja suorastaan neroksi taidemaalarina. Kirja kertoo hänen kehityksestään taidemaalarin opissa sekä taidemaalarin elämän jälkipuoliskosta.
Vanhalla taidemaalarilla on puoliso Agnes, johon hän on syvästi rakastunut, ja jonka poismenosta maalari ei tunnu oikein enää selvitytyvän ja pääsevän takaisin jaloilleen. Hän ei kuitenkaan ole katkera, kuten usein kirjojen päähenkilöt tuntuvat elämälle olevan. Lisäksi poiketen streotypiasta, joillaisia yleensä oletamme taidemaalareiden olevan, kirjan päähenkilö on ihmisläheinen, ystävällinen ja muut huomioonottava. Perinteisesti taidemaalareita on ehkä pidetty hieman sisäänpäinkääntyneinä boheemeina ja no, ylipäätään taiteellisina, jotka eivät aina ehdi huomata arkea taiteen ulkopuolella. Kirjasta huokuva välittäminen ja muiden tukeminen on miellyttävää luettavaa nykyisellä individualistisella aikakaudella.
Pidin enemmän aiemmin lukemastani "Marijan rakkaus" kirjasta. Se sijoittui lähemmäs nykyiaikaa ja oli siksi ehkä helpommin käsiteltävä kokonaisuus. Haahtelan tyyli on kuitenkin sellaista, josta näiden kahden teoksen osalta pidän ja tulen kyllä häneltä lukemaan lisää teoksia.
Helmet-lukuhaaste 2026: 35. Kirjassa on lyhyet luvut
Kirjoittanut: Joel Haahtela
Otava 2025
237 sivua
sunnuntai 29. maaliskuuta 2026
Jakob von Gunten. Kirjoittanut Robert Walser
Eriskummallinen teos. Se on ehkäpä päällimmäinen asia, joka kirjan lukemisen aikana ja vielä sen jälkeen oli päällimmäisenä mielessä. Kirja kertoo Jakob von Guntenista, joka haluaa tehdä asiat omalla tavallaan, eikä seurata hänelle oletettua elämän polkua. Hän ilmoittautuu Benjamenta-instituuttiin, jossa pojista koulutetaan palvelijoita. Instituutti on kuitenkin jotakin muuta kuin koulutuslaitokset yleensä, eikä siellä tunnu tapahtuvan mitään opetusta.
Päähenkilö Jakob on kummallinen tyyppi, toisaalta hän haluaa täysin alistua muiden palvelemiseen ja näiden tarpeiden tyydyttämiseen täysin. Sitten hänellä on toinen puoli, joka tuntuu halveksivan palvelussuhteessa olevia. Jakobin tausta varakkaana henkilönä, joka itse voisi hankkia palvelijoita, ja hänen halveksuntansa tätä luokkaa kohtaan, on kiinnostava teema kirjassa. Kirjasta en kuitenkaan löydä vastausta, mikä saa Jakobin haluamaan palveltavasta palvelijaksi?
Kirja on koostettu päiväkirjamaiseen muotoon, mikä luo tunteen, ettei oikein juonta ole ja tapahtumat ovat enemmän ajatuksenvirtaa. Kokonaisuutta kirjan tapahtumista on vaikea saada, eikä se ehkä kirjailijalla ole ollut tarkoituksenakaan. Kirja on kirjoitettu alun perin vuonna 1909 ja sitä on lukenut takakannen tekstin perusteella innolla mm. Franz Kafka. Kirja on aika ohut ja se on toisaalta selkeästi kirjoitettu ja lukeminen on varsin vaivatonta. Rakenne tekee kuitenkin sen, ettei edellisiltana luettuja tapahtumia, enää oikein muista seuraavana päivänä ja tuntuu, että lukemisurakka alkaa joka kerta aina uudelleen. Ehkä tämä johtuu selkeän juonen puutteesta tai sitten kirjassa olevista fantasiapiirteistä.
Luin kirjan lukupiiriä varten, muuten se tuskin olisi tullut mitään kautta vastaani. Teos sopi rakenteensa ja kummallisuutensa vuoksi hyvin yhdessä keskusteltavaksi ja johdatteli keskustelemaan mm. psykoterapiasta, maailman sodista ja luokkaeroista. Ei ehkä kirja omaan makuuni, mutta sai kyllä kiinnostumaan Franz Kafkan teoksista, joten ehkä niihin on tartuttava tulevaisuudessa.
Helmet-lukuhaaste 2026: 5. Kirjassa on epilogi eli jälkisanat
kirjoittanut: Robert Walser
suomennos: Erkki Vainikkala
Teos 2024
159 sivua
torstai 19. maaliskuuta 2026
Anna Liisa. Kirjoittanut Minna Canth
Tasa-arvon päivää vietetään samana päivänä kuin kirjailija Minna Canthin syntymäpäivää 19.3. Tasa-arvon päivä on mielestäni vuoden tärkein päivä. Tasa-arvoisuus niin sukupuolen, iän, ammatin, kansallisuuden - oikeastaan minkä tahansa mukaan, on yhteiskuntamme kulmakivi, johon sen vakauden tulisi perustua ja johon meidän tulisi aina pyrkiä. Tasa-arvossa keskitytään usein naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon, ja erityisesti siihen kuinka naisen euro on miesten euroa merkittävästi heikompi. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta on muistettava, että tasa-arvoa on moni muukin asia. Se, että olemme kaikki yhtä arvokkaita lähtökohdistamme tai muista seikoista riippumatta.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2026
Maailman vaarallisin mies. Kuinka perheeni loi Donald Trumpin. Kirjoittanut Mary L. Trump
Kirja päätyi kuuntelulistalleni samaan aikaan, kun media uutisoi Donald Trumpin Grönlannin valloittamisesta ja lisätullien asettamisesta tietyille maille alkuvuodesta 2026. Teoksen on kirjoittanut Trumpin veljentytär Mary L. Trump. Mielenkiintoisen kirjasta tekee osaltaan se, että se on kirjoitettu ja julkaistu jo Trumpin ensimmäisen presidenttikauden aikana. Kirjan suomennos on ilmestynyt vasta nyt ja on mielenkiintoista palata ajassa jonkin verran taaksepäin ja muistaa millainen maailma oli ennen esimerkiksi koronaa.
Mary L. Trump on syntynyt vuonna 1965 ja hän on ammatiltaan psykologi. Teoksessa hän peilaa ja perustelee paljon sukunsa jäsenten toimintaa koulutuksensa tuomaan ammattitaitoon. Kirjailija itse ei ymmärtääkseni ole Donaldin kanssa ollut kovin läheinen, eivätkä he ole tavanneet usein. Yhtenä syynä viileisiin välehin on Donaldin ja Maryn isän Fredin välirikko. Kirjailijan näkemyksen mukaan Donald Trumpin vanhempien kasvatus ja lapsien elinolosuhteet ovat muokanneet vahvasti Donald Trumpia ihmisenä.
Trumpien perhe on asunut New Yorkissa ja kirja antaa mielenkiintoisen ajankuvan New Yorkista. Kirja muistutti pari vuotta sitten lukemastani Teemu Luukan teoksesta "New Yorkin uhmatar", joka kertoo suomalaisen Tyyni Kalervon siirtolaisuudesta ja elinkeinon rakentamisesta New Yorkiin samoihin aikoihin. Jos vain ajankuva kiinnostaa, niin melkein kannattaa mielummin lukea Tyynistä kertova kirja. Mikäli puolestaan Donald Trump, niin antaa kirja jotakin uutta myös hänestä ja psykologin antamat selitykset hänen toiminnalleen ehkä myös antavat lukijalle paremman ymmärryksen Yhdysvaltojen nykyisestä presidentistä.
Kuuntelin kirjan ja se sopi hyvin kuunneltavaksi. Kirjasta läpitunkeva katkeruus oli käsinkosketeltavaa lisäten myös sen kirjallista arvoa.
Kirjoittanut Mary L. Trump
WSOY 2026
8h, 42min
lukija: Tomi Kulmala
torstai 12. maaliskuuta 2026
Syntien kummun naiset. Kirjoittanut Suvi West
Suvi Westin nimen olen kuullut ja osasin hänet sijoittaa saamelaisuuteen, mutta muuten hän tai kirja "Syntien kummun naiset" ei ollut minulle entuudestaan tuttu, kun hiihtolenkin aluksi valitsin kirjan kuunneltavaksi. Kirja on Suvi Westin esikoisteos, aiemmin hän on tehnyt televisiosarjaa "Märät säpikkäät" ja ohjannut elokuvia.
lauantai 7. maaliskuuta 2026
Väsyneet naiset. Kirja näkymättömän työn sankareille. Kirjoittanut Hanne Kettunen
Luin kirjan Mothers in Business -lukupiiritapahtumaa varten. Hanne Kettusen "Valeäiti" Insta-tili on tullut minua joskus vastaan, joten kirjoittaja oli minulle sitä kautta hieman "tuttu". Kirja herätti ajatuksia - osin positiviisia mutta hieman negatiivisiakin, vaikka koenkin kuuluvani elämäntilanteeltani sen kohdeyleisöön.
Kirja kertoo Hanne Kettusen omista kokemuksista neljän lapsen äitinä, liiketoimintakonsulttina ja pari burn-outtia kärsineenä. Kirjassa hän pyrkii ymmärtämään ja sanoittamaan miksi suomalaiset naiset toimivat ja tekevät siten kuin tekevät. Ja miksi Suomi ei tunnu vielä tasa-arvon perusteella aivan valmiilta, vaan monet koti- ja metatyöt tuntuvat kasautuvan enemmän naisten harteille.
Kärjistäen voisi sanoa, että kirjan kirjoittaja on kokemusasiantuntija, eikä kirjasta kovin paljon tämän lisäksi löydy muuta tieteellistä asiantuntijuutta. Tämä ei välttämättä ole huono asia lainkaan, kunhan lukija on siitä tietoinen, eikä odota muunlaista tieteellistä infoteosta. Kettunen on kirjaansa varten koonnut some-tiliensä kautta eri kohtiin saamiaan kommenteja ja näkemyksiä lukijoiltaan.
Kirjassa on paljon hyviä pointteja ja sanoitettu asioita ääneen, joista monet lapsiperheen ja työkiireiden välillä tasapainottelevat ovat tietoisia, mutta eivät ehkä ehdi pysähtyä ajattelemaan ja antamaan sitä kautta tekemisilleen hieman armoa. On myös huomioitava, että kirjassa esitellyt asiat ovat kirjailijan tekemiä havaintoja ja hänen kokemuksiaan, eivätkä ole varsinaisesti yleistettävissä kaikkien samantapaisessa elämäntilanteessa elävien henkilöiden elämään. Itse ainakin koen, että osaan kieltäytyä tai jättäytyä monen erilaisen tekemisen ulkopuolelle - osin kyllä siksi, että aika ei yksinkertaisesti vain riitä, vaikka kuinka olisi kiva osallistua päiväkodin tapahtumien järjestämiseen jne. Kirja on hyvä keskustelunavaus töiden epätasaisesta jakautumisesta naisten ja miesten välillä.
Kirjan luin lukupiiriä varten ja kirjailija Hanne Kettunen oli osin paikalla kertomassa kirjasta ja vastaamassa lukijoiden kysymyksiin. Kirjan taustalla toimi kuulemma osin Caroline Criado Perezin teos "Näkymättömät naiset" sekä Eevan Kolun "Korkeintaan vähän väsynyt", jotka molemmat olen lukenut ja jotka myös mielestäni hyvin näkyvät kirjan taustalla. Väsyminen, kiire, keskisttymiskyvyn puute ja ehkä osin niistä syntyvä kyynisyys ja välinpitämättömyys ovat ilmiöitä, jotka näkyvät yhteiskunnassamme, ja joita itse toivon, että minun ei tarvitsisi nähdä ja kokea yhtä paljon kuin ne nyt ovat läsnä.
Kirja käy naisten elämää läpi laajasti ja pitkällä aikajanalla - tämä positiivista ja moniuloitteista. Kirjan lukemisen jälkeen jäin pohtimaan sen nimeä. Kirja ei tarjoa konkreettista vastausta kuinka väsymystä voisi poistaa tai ehkäistä tms. Väsynyt voi myös olla monin tavoin ja väsymyksen tila vaihtelee. Jotenkin tuntuu, että sanaa "väsynyt" on helppo käyttää, kun on tyytymätön, ei saa asioita aikaiseksi tai asiat tuntuvat junnaavan paikalla - silloin voi todeta, että on väsynyt. Mutta se ei aina ole väsymystä, joka poistuisi nukkumalla tai lepäämällä - itse asiassa se voi vain lisääntyä niin tekemällä. Kuuntelin kirjan ja se sopii mielestäni oikein hyvin kuunneltavaksi. Muutenkin kirjaa voi suositella, mikäli aihe resonoi tai lähipiirissäsi on monessa mukana olevia naisia.
Helmet-lukuhaaste 2025: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2025
Kirjoittanut Hanne Kettunen
Lukija Anna Paavilainen
WSOY 2025
sunnuntai 22. helmikuuta 2026
Pidot. Kirjoittanut Johanna Forss
Pidot on kiehtova teos juhlista, joihin keski-ikäinen perheenäiti Maria menee vanhan lapsuudenystävänsä Mariannen kutsusta. Kutsujen järjestäjä Marianne on somevaikuttaja, johon monet vieraista tuntuvat haluavan samaistua. Kirjan persoonat ovat kiehtovia ja tarina on onnistuttu mielestäni hienosti rakentamaan heidän välisten suhteiden varaan, ilman suurempia juonen käänteitä.
perjantai 2. tammikuuta 2026
Iso Vihko. Kirjoittanut Agota Kristof
Unkarilaisen Agota Kristoffin teoksen tarina "Iso Vihko" on kokonaisuudessaan karmivaa ja luontaantyöntävää luettavaa. Ehkä tämä tekee kirjasta mieleenpainuvan ja kauheudessaan koukuttavan.
Luin kirjan lukupiiriä varten. Kirjaa lukiessa minulta meni pitkään ennen kuin lukijana jotenkin hyväksyin ja ymmärsin kirjan kauheudet. Kirja sijoittuu sota-aikaan ja siinä äiti vie kaksospoikansa oman äitinsä, jota kutsutaan Noidaksi, luo maalle hoitoon sodan ajaksi. Isoäiti ei lapsenlapsistaan välitä ja nämä joutuvat elämään kurjissa oloissa vailla huolenpitoa. Pojat oppivat kuitenkin selviytymään ja kovettamaan itsensä isoäitiä ja ympäröivää maailmaa vastaan.
Kirjassa ei käytetä adjektiivejä ja muutenkin kerronta on hyvin selostavaa, eikä juurikaan kuvailevaa.
Kirja sopii aiheensa ja tyylinsä vuoksi hyvin lukupiiri-kirjaksi ja siitä saimme hyvää ja polveilevaa keskustelua aikaiseksi.
Kirjaan on tehty kaksi jatko-osaa, jotka olen myös ajatellut lukea.
Helmet-lukuhaaste 2025: Kirja on keltaisen kirjaston kirjalistalla
Kirjoittanut Agota Kristof
Suomentanut Anna Nordman
198 sivua



















