Kielletty päiväkirja. Kirjoittanut Alba de Céspedes

Alba de Céspedes oli italialais-kuubalainen toimittaja ja kirjailija. Hän oli syntynyt vuonna 1911 Italiassa ja kuollut 1997 Ranskassa. Hän oli kehittämässä italialaista feminististä liikettä ja hänen teoksiaan sensuroitiin sodan ajan Italiassa. Hän on julkaissut lähes parikymmentä kirjaa, joista kolme on käännetty suomenkielelle.

Tämä teos tuli vastaani kirjaston lukupiirin kautta. Teos kertoo italialaisesta työssäkäyvästä perheenäidistä Valeriasta, ja se sijoittuu sodan jälkeiseen aikaan. Valeria vaikuttaa hyvin epävarmalta ja kiltiltä perheenäidiltä, ei ehkä stereotyyppiseltä voimakkaalta italialaiselta perheenpäältä.

Valeria ostaa salaa mustan vihkon ja alkaa kirjoittaa siihen päiväkirjaansa. Hän ei halua missään nimessä, että kukaan hänen perheestään saa tietää, että hän kirjoittaa kyseistä päiväkirjaa. Valeria kokee syviä tunnontuskia päiväkirjan pitämisestä ja käyttää valtavasti voimavaroja vihkon piilotteluun. Lukijan on aluksi vaikea ymmärtää, miksi hän ei halua päiväkirjasta kenellekään kertoa, sillä se ei tunnu sisältävän mitään salaista tai radikaalia. Ylipäätään Valeria elää hyvin tasaista ja vakaata elämää, jossa ei mitään salattavaa edes ole. 

Hiljalleen hänelle syntyy kuinkin jonkinlainen orastava ja viaton suhde esihenkilönsä kanssa. Tämä ahdistaa häntä valtavasti ja hän purkaa päiväkirjaansa aatoksia. Lukijana tuntuu, että päiväkirjan kirjoittaminen lisää hänen tuskaansa entisestään.

Kirjan tapahtumat alkavat marraskuusta ja päättyvät seuraavan vuoden toukokuun loppupuolelle. Ajanjakso ei siis ole kovin pitkä, mutta sinä aikana ehtii Valerialle tapahtua paljon.

Kirja on koskettava ja lähelle lukijaa tuleva teos. Se on kirjoitettu kauniisti. Mieleeni ei tule, että olisin aivan samantyyppistä toista teosta aiemmin lukenut. Tarinan lisäksi kirjassa on hyvää ajankuvaa sodan jälkeisestä Italiasta. 

Helmet-lukuhaaste 2026: 4. Kirja on Otavan kirjaston kirjalistalla

Kiellelttyä päiväkirja

Kirjoittanut Alba de Céspedes

Kääntäjä: Anna Louhivuori
Otava 2022, julkaistu ensimmäisen kerran suomeksi 1956
280 sivua 

Kokonainen elämä. Kirjoittanut Robert Seethaler

Kirjailija Robert Seethaler on Saksassa tunnettu kirjailija, mutta itselleni uusi tuttavuus. Vuonna 2020 suomeksi julkaistu teos "Kokonainen elämä" (saksaksi julkaistu vuonna 2014) tuli vastaani kirjaston lukupiirin kautta ja siitä käytiinkin mielenkiintoinen keskustelu. 

Kirja on tyyliltään tasainen, vaikka sijoittuukin jylhiin Alppimaisemiin. Sen päähenkilö on erakkoluonteinen Andreas Egger, jonka elämänvaiheista kirja kiehtovasti kertoo. Andreas viihtyy yksinään, mutta huolehtii kuitenkin hyvin itsestään ja on hyvin vaatimattomista lähtökohdistaan huolimatta onnellisen oloinen ja tyytyväinen elämäänsä. Andreaksen elämän rakkaus on Marie, jonka kosinta on näyttävämpiä, joista olen lukenut.  

Kirja kattaa käytännössä koko Andreaksen elämän alkaen 1900-luvun alkupuolelta ja päättyen 1970-luvulle. Andreas kohtaa kirjassa sodan, joutuu Venäjälle vankileirille ja kohtaa paljon epäoikeudenmukaisuutta ja kurjuutta. Silti hän ei ole katkera tai edes onneton, vaan sopeutuu ja kääntää asiat mielessään parhain päin. Kirja ei ole erityinen ajankuva, vaan sen tapahtumat ovat enemmänkin unenomaisia. 

Lukiessani mieleen tuli aika ajoin Forrest Gump, jota päähenkilö määrätietoisella eteenpäin menemisellä mielestäni paljon muistuttaa. Tästä kirjasta saisi varmasti tehtyä myös hyvän elokuvan. Kirja on tiivis, sivuja on vain 130, mutta se sisältää silti yllättävänkin paljon tapahtumia ja kuvailuja. Kirjan loppu on mielestäni oikein hyvä ja se kokoaa asioita hyvin yhteen. 

Helmet-lukuhaaste 2026: 29. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle

Kokonainen elämä
Kirjoittanut Robert Seethaler
Aula & Co 2020
Suomentanut Raimo Salminen
130 sivua

50 myyttiä tekoälystä ja datasta. Toimittanut Marianne Mäkelin, Elisa Silvennoinen, Kati Mäkitalo

Marianne Mäkelin, Elisa Silvennoisen ja Kati Mäkitalon toimittama, vuonna 2025 ilmestynyt teos "50 myyttiä tekoälystä ja datasta" on nopeasti luettava katsaus tekoälystä ja sitä koskevista olettamuksista ja myyteistä. Teoksessa on yhteensä 50 erilaista myyttiä, jotka on jaettu 5 eri teeman alle. Teemoja ovat: 

1. Mitä data on? 
2. Mikä tekoäly?
3. Mitä tekoälyllä ja datalla tehdään?
4. Mitä kaikkea datan ja tekoälyn perusteella voidaan tietää? 
5. Tekoäly ja data ihmisten arjessa

Kutakin teemaa ja sen alla olevia myyttejä käsittelee useita eri alojen asiantuntijoita. Kirja on helposti lähestyttävä ja näin suurella asiantuntijajoukolla siitä olisi voinut mielestäni koostaa hieman syvemmälle menevän. Nyt monien asioiden pintaa vain raapaistaan, eikä lyhyissä kappaleissa päästä ehkä riittävän syvällisesti käsittelemään kyseistä aihetta. Toisaalta nykyisellä ratkaisulla on varmaankin onnistuttu tiivistämään haastellisia ja monitahoisia asioita helposti lähestyttäväksi kokonaisuuksiksi.

Koska kirjassa käsiteltävät myytit ovat laajoja, on niistä helppoa tehdä monenlaisia johtopäätöksiä ja kiinnostua erilaisista aihealueista. Itselleni jäi mieleen kaksi aihetta. Ensimmäisenä kirjasta käy hyvin ilmi se, että vaikka tekoäly on ollut olemassa jo varsin pitkään ja tällä hetkellä sen muutosnopeus on valtava, niin sitä koskeva sääntely ja lainsäädäntö tuntuu laahaavan pahasti perässä. Muutamat olemassa olevat säädökset perustuvat pitkälti vain kansallisiin toimiin. Sama tuntuu koskevan myös somea, jonka kieltämisestä lasten ja nuortenkeskuudessa on viime aikoina kuultu useammista maista. Hyvä, että aihetta on pohdittu, varmaan olisi hyvä pohtia myös aikuisten käytön rajoittamista jollakin keinoin. 

Toiseksi mieleeni jäi sen, että kirjassa painotettiin datan laatua ja kuinka  jatkossa sillä tulisi olla enemmän merkitystä kuin sen määrällä. Suurien ja pääosin huonolaatuisten datamäärien läpikäyminen kuluttaa valtavasti resursseja, joita voitaisiin käyttää tärkeämpiin asioihin. Tästä aasinsiltana on myös mielestäni jatkuva valtavan tietomäärä, jota ihmiset kohtaavat päivittäin ja josta heidän pitäisi pystyä erottelemaan heitä koskeva. Toisaalta olisi myös tärkeää, että ihmiset ymmärtäisivät asioita laaja-alaisesti, mutta nykyisen valtavan tietomäärän keskellä se on hyvin aikaavievää ja kuluttavaa.  

Kirja on kiinnosta ja nopeasti luettava tuttavuus. Odotukseni kirjaa kohtaan olivat suuret ja jäivät siksi ehkä osin täyttymättä. Kirjan avulla on helppoa muodostaa nopeasti jonkinlainen kuva tekoälyn tämän hetkisestä voimasta yhteiskunnassamme. Vuoden kahden päästä moni asia voi ehkä olla jo vanhentunut. 

Helmet-lukuhaaste 2026: 8. Kirjassa ei rakastuta

50 myyttiä tekoälystä ja datasta
Toimittanut Marianne Mäkelin, Elisa Silvennoinen, Kati Mäkiralo
Vastapaino 2025
155 sivua 

Sielunpiirtäjän ilta. Kirjoittanut Joel Haahtela

Luin viime vuonna Joel Haahtelan teoksen "Marijan rakkaus" ja se oli puhutteleva ja koskettava kirja. Laitoin tuon kirjan lukemisen jälkeen varaukseen Haahtelan uusimman teoksen, vuonna 2026 ilmestyneen "Sielunpiirtäjän ilta". Tämän jälkeen Haahtelalta on ilmestynyt vuoden 2026 alussa uusimpana teos:"Talvikappeli". Yhteensä Haahtelalta on ilmestynyt 17 teosta.

Sielunpiirtäjän ilta sijoittuu 1600-luvun Hollantiin. Se kertoo taidemaalarista, joka päättää vanhoilla päivillään pestata itselleen oppipojaksi lahjakkaan Jakobin. Jakob osoittautuu ikäistään kypsemmäksi, nopeasti oppivaksi ja suorastaan neroksi taidemaalarina. Kirja kertoo hänen kehityksestään taidemaalarin opissa sekä taidemaalarin elämän jälkipuoliskosta. 

Vanhalla taidemaalarilla on puoliso Agnes, johon hän on syvästi rakastunut, ja jonka poismenosta maalari ei tunnu oikein enää selvitytyvän ja pääsevän takaisin jaloilleen. Hän ei kuitenkaan ole katkera, kuten usein kirjojen päähenkilöt tuntuvat elämälle olevan. Lisäksi poiketen streotypiasta, joillaisia yleensä oletamme taidemaalareiden olevan, kirjan päähenkilö on ihmisläheinen, ystävällinen ja muut huomioonottava. Perinteisesti taidemaalareita on ehkä pidetty  hieman sisäänpäinkääntyneinä boheemeina ja no, ylipäätään taiteellisina, jotka eivät aina ehdi huomata arkea taiteen ulkopuolella. Kirjasta huokuva välittäminen ja muiden tukeminen on miellyttävää luettavaa nykyisellä individualistisella aikakaudella. 

Pidin enemmän aiemmin lukemastani "Marijan rakkaus" kirjasta. Se sijoittui lähemmäs nykyiaikaa ja oli siksi ehkä helpommin käsiteltävä kokonaisuus. Haahtelan tyyli on kuitenkin sellaista, josta näiden kahden teoksen osalta pidän ja tulen kyllä häneltä lukemaan lisää teoksia.  

Helmet-lukuhaaste 2026: 35. Kirjassa on lyhyet luvut

Sielunpiirtäjän ilta
Kirjoittanut: Joel Haahtela
Otava 2025
237 sivua