Kaniininmetsästäjä (kirjoittanut Lars Kepler)

Vuonna 2016 ruotsinkielisenä ja seuraavana vuonna suomenkielisenä julkaistu Kaniininmetsästäjä on kirjailijapariskunnan, joka käyttää kirjoittajanimeä Lars Kepler, uusin dekkari. Olen lukenut heidän aiemmat dekkarinsa myös ja omalla tavallaan ne ovat mielestäni hyviä. Aiempien dekkareiden tapaan myös tämä on paikoittain hyvin raaka ja ahdistava. Dekkaristeilla on kyky saada lukija temmattua mukaan tarinaan ja olen itse lukenut kaikki Keplerin kirjat vain muutamassa päivässä, vaikka ovatkin varsin paksuja tiiliskiviä. Tarina on paikoin hyvin jännittävä, emutta ei se kuitenkaan yllä sellaiselle tasolle, että jäisi vaivaamaan tai aiheuttaisi esimerkiksi painajaisia. Ja hyvä tietysti niin.

Päähenkilönä kirjassa on suomalaistaustainen Joona Linna, joka onnistuu selvittämään murhasarjan, vaikkakin valitettavasti vain muutaman henkilön henki onnistutaan lopulta säästämään. Juoni on tässä kirjassa mielestäni kohtalaisen selkeä ja lukijalle selviää jo kohtalaisen varhaisessa vaiheessa tekijä. Moni syy teon taustalla paljastuu kuitenkin vasta kirjan aivan lopussa.

Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavaa pariskunnan kirjaa, jonka juoneen kirjan lopussa jo viitattiin. Tämän kirjan kanssa maistui ranskalainen kohtalaisen kevyt punaviini. En muista aiemmin juoneeni pelkästään Cabernet Francista valmistettua viiniä. Rypälettä käytetään usein sekoitteena varsinkin Bordeaux'n alueella Merlot'n ja Cabernet Sauvignonin kanssa. Lukemani perusteella Cabernet Franc muistuttaa monilta osin Pinot Noiria. Se on kohtalisen kevyt, marjainen ja hieman tanniininen sekä hapokas.

Ranskalainen Château De Fesles on väriltään tiilenpunaisen ja verenpunaisen välillä ja hieman läpinäkyvää. Tuoksussa on selkeää marjaisuutta ja happamuutta, sekä nahkaisuutta ja ehkä aavistus vaniljaa. Suutuntumalta viini on keskitanniinista ja hieman haposkasta. Viinin maussa on kevyttä marjaisuutta - erotettavissa marjoina ovat puolukka ja karpalo. Viini on kohtalaisen kevyttä, mutta siitä löytyy mineraalisuutta ja raikkautta sekä aavistus paahteisuutta. Maku on tanniinisuuden lisäksi hieman syvempi kuin useiden maistamieni Pinot Noirien. Viinin kanssa maistui grillattu kasvis-possu varras ja uudet kotimaiset perunat.

Viinissä on syvyyttä ja maku ei lopu heti tai ole liian helppo. Samoja piirteitä on myös kirjassa - tosin lähinnä jännityksestään johtuen - joten annan näille yhteispisteiksi neljä. Hyvin voi molempia nauttia erikseen, mutta kyllä omalla tavallaan toisiaan positiivisesti täydentävät.

Kaniininmetsästäjä
kirjoittanut Lars Kepler
nimimerkin takana Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril
suomentanut Kari Koski
alkuperäinen nimi Kaninjägaren
Kustannusosakeyhtiö Tammi
Helsinki 2017
577 sivua

Château de Fesles
Cabernet Franc
AC Anjou, Ranska
13,79€ (Alkosta heinäkuussa 2017)

Kaikki kesken, kaikki hyvin (kirjoittanut Juha Vakkuri)

Vakkurin "Kaikki kesken, kaikki hyvin" on ensimmäinen runo-kirja, jonka luen hyvin,  hyvin  pitkään aikaan. Plussaa ensinnäkin  sille, että se on varsin lyhyt. Tällä en missään  nimessä tarkoita, että kirja olisi huono, vaan sitä että siihen on kokemattoman helppo tarttua ilman suurempia paineita. Myös runojen sisältöön jaksaa keskittyä paremmin, kun edessä ei ole satojen sivujen mittaista tiiliskiveä.

Runot ovat pääasiassa lyhyitä mietteitä. Ne liittyvät kaikki Afrikkaan - länsimaalaisen ja Afrikan kohtaamiseen. Runoissa käytetyt sanat ja sanonnat ovat kauniin realistisia. Runot onnistuvat välittämään Afrikan tunnelmaa ja henkeä olematta mitenkään romantisoivia.

Kirjan tyyli on runonmitasta huolimatta ominaista Vakkurin tyylille. Tässä on jo mielestäni selkeästi havaittavissa samaa tyyliä kuin uudemmissa Vakkurin Afrikassa matkustamiseen liittyvissä kirjossa. Elämänkokemus huokuu läpi olematta kuitenkaan opettavaa tai saarnaavaa.

Kuten minulla ollut tapana niin Afrikan aiheisen kirjan kanssa maistuu afrikkalainen viini - ja Alkosta tähän ryhmään taitavat kuulua ainoastaan etelä-afrikkalaiset viinit. Viiniksi valikoitui pienessä pullossa oleva Place in the sun. Sen väriä voisi kuvailla tummaksi puolukaksi (aavistus purppuraa sekoitettuna tummaan tiilenpunaiseen). Viinin tuoksussa on marjaa, kypsää karhunvatukkaa ja aavistus vadelmaa. Viini on hieman tanniinista ja keskihapokasta. Maussa on runsaasti marjaa ja hieman paahteisuutta. Suuntuntumalta ja jälkimaultaan kuitenkin kohtalaisen kevyttä ja kokonaisuudeltaan tasapainoista. Ruokana viinin kanssa maistui grillattu lehtipihvi, uudet perunat ja höyrytetty parsakaali.

Kirja ja viini sopivat yhteen neljän pisteen arvoisesti. Kirjalla on varmasti enemmän ja syvempää sanottavaa kuin viinillä, mutta yhdessä ne ehdottomasti parantavat toisiaan.

Kaikki kesken, kaikki hyvin
kirjoittanut Juha Vakkuri
Like 2003
Painettu Otavan Kirjapainossa Keuruulla
62 sivua

Place in the sun
Cabernet Sauvignon, Shiraz
2016
Etelä- Afrikka, WO Stellenbosch
4,98€/0,375l  (Alkosta heinäkuu 2017)

Liian paljon onnea (kirjoittanut Alice Munro)

Kanadalaisen Alice Munron novellikokoelmassa "Liian paljon onnea" on 10 novellia. Kaikki tekstit ovat hienosti kirjoitettuja - toisaalta mitäpä muuta kirjallisuuden Nobel-voittajalta voi odottaa. Vaikka kirjoitustyyli ei ole liian haastavaa, on tarinoiden eteneminen sen verran nopeaa, että perässä pysyäkseen lukijan kannattaa lukea yksi novelli kerrallaan alusta loppuun. Itse pidin kaikista muista tarinoista paitsi kirjan nimeä kantavasta viimeisestä tarinasta.

Aiemmin olen lukenut Munron "Viha, ystävyys, rakkaus". Näissä kirjoissa on paljon samaa, enkä osaa laittaa näitä kahta paremmuusjärjestykseen. Molemmat ovat ainakin itselleni sopivan haasteellista luettavaa, joita kuitenkin voi hyvin lukea vaikka työmatkalla tai illalla nukkumaan mennessä.

Kuten jo edellisessä Kanada-teemaisessa blogi-kirjoituksessani olen todennut, suuntautuu seuraava matkani Kanadaan. Ennakko-oletukseni maasta on jonkinlainen sekoitus Yhdysvaltoja ja Eurooppaa. Kirjan tekstien perusteella ennakko-olettamukseni on entisestään vahvistunut.

Kirjan kanssa maistui luonnollisesti kanadalainen punaviini, se yksi ainoa joka tällä hetkellä Alkon valikoimista löytyy. Muutenkaan kanadalaisia juomia ei Alkon valikoimista juurikaan löydy (6kpl kanadalaisia tuotteita heinäkuussa 2017), vaikka Kanadassa useita viininviljely-alueita onkin. Omalle matkareitilleni tulevat todennäköisesti osumaan Niagara Fallsin laakson ja Prince Edward countyn varsin nuori viljely-alue, joissa viinejä täytyy käydä maistelemassa.

Mutta siis ainoa tällä hetkellä Alkon valikoimissa oleva punaviini on Pillitteri Cabernet Merlot. Hieman pelkäsin, että viini saattaisi olla makuuni liian hillomaista tai jopa makeaa. Makupariksi sille valikoitui grillatut tuoremakkarat ja uudet perunat, joiden toivoin antavan viinille mahdollisesti hieman särmää. Väriltään viini on tumman tiilenpunaista. Väri ei ole kovin täyteläinen. Tuoksussa on yrttisyyttä ja puolukkaa.  Viinissä on pehmeää tanniinisuutta ja jonkin verran happoja. Marjaisuutta on myös, mutta hillomaisuus ja uuden maailman pehmeys tuntuvat puuttuvan. Viini oli positiivinen yllätys ja sopi todella hyvin rasvaisen ja hieman mausteisen ruoan kaveriksi. Se oli myös mukavan raikasta punaviiniä kesäksi olematta kuitenkaan kevyttä.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmissa sopivasti särmää ja täyteläisyyttä ja sanomaa, mutta eivä kuitenkaan liian raskaita tai toisaalta liian siirappisia (joka Kanadan kohdalla voisi hyvin olla mahdollista). Mutta molempia voi hyvin nauttia myös erillään, eikä maku tai elämys juurikaan huonone.

Liian paljon onnea
kirjoittanut Alice Munro
Kustannusosakeyhtiö Tammi
Helsinki 2010
Englanninkielinen alkuteos Too Much Happiness (2009)
suomentanut Kristiina Rikman
365 sivua

Pillitteri Cabernet Merlot
2014
Cabernet Franc, Merlot, Cabernet Sauvignon
VQA Niagara Peninsula
13,90€ (Alko kesäkuu 2017)

Afrikkalainen iltapäivä (kirjoittanut Juha Vakkuri)

Afrikkalainen iltapäivä on mielenkiintoinen teos. Siinä on lukuisia aivan erilaisia teemoja ja vaikka kaikki nämä käsiteltävät teemat nivoutuvat teoksessa loogisesti hyvin yhteen, niin aiheen kuvailu lyhyesti ja selkeästi on haastavaa. Kirjassa on parisuhdeongelmia - tai ehkäpä ylipäätään parisuhdetta vailla oleva pariskunta, tutkija, joka etsii itseään lähtemällä töihin Afrikkaan, kulttuurieroja niin afrikkalaisten kuin Afrikassa asuvien länsimaalaisten välillä. On matkustamista, kolmiodraamaa, ystävyyssuhteita, sosiologiaa ja Vakkurin ominta alaa eli Afrikkaa.

Kirja on mukaansatempaava ja sen aloitettuani oli se nopeasti saatava luettua loppuun. Vaikka kieli on paikoin karskia, niin tarinan soljuvuus ja osittain ennalta arvattomuus on koukuttavaa. Pidän siitä, että kirjassa on useita eri henkilöiden minä-muodossa kertomia tarinoita, näin näkökulmiin tulee hieman vaihtelevuutta. Tämä kerrontatyyli antaa myös tarinalle ulottuvuutta, kun esimerkiksi kuva päähenkilöstä ei perustu vain hänen omaan tai yleisnäkemykseen hänestä. Kuten yleensäkin, jokin piirre ihastuttaa jotakin henkilöä kun taas sama piirre saattaa vihastuttaa toista.

Afrikkalaisen kirjan kanssa maistui luonnollisesti afrikkalainen viini. Olen muutamaan otteeseen maistanut Thandin roseeviiniä, jonka hinta-laatusuhde on hyvä. Tämän kirjan kanssa päätin kokeilla saman valmistajan Sauvignon Blanc -rypäleen viiniä.

Viinin tuoksussa ensimmäisenä esiin tulee kukkainen greippisyys. Tuoksussa on myös hieman herukkaa ja italialaista yrttiä. Väriltään viini on sauvignon blanciksi varsin kellertävää. Viinin maussa greippisyyttä pehmentää makean hunajan aromit. Maussa on myös pehmeyttä ja pyöreyttä. Viini on mielestäni helposti tunnistettavissa uuden maailman viiniksi ja hyvin helpoksi juotavaksi. Omaan makuuni siitä puuttuu syvyyttä, mutta toisaalta siinä olevat lukuisat eri aromit sopivat mielenkiintoisesti yhteen.

Kirjan ja viinin yhtensopivuudelle annan kolme pistettä. Kirjassa on enemmän laatua ja moniulotteisuutta. Yhdistävää kutienkin on, että kirja etenee kevyesti ja helposti, samoin kuin kyseisen viinin nauttiminen.

Afrikkalainen iltapäivä
kirjoittanut Juha Vakkuri
Weilin + Göös
Espoo 1978
339 sivua

Thandi Sauvignon Blanc
Stellenbosch, Etelä-Afrikka
2016
5,49€/0,375l (Alko kesäkuussa 2017)

Maalaus ajanvietteenä (kirjoittanut Winston S. Churchill)

Winston Churchillin kirja, tai pituutensa puolesta ennemminkin essee Maalaus ajanvietteenä on positiivisella tavalla herttainen teos. Siinä Churchill käy muutamalta eri kantilta läpi mikä hänet alun perin sai maalaamaan ja miksi hän siitä niin suuresti nauttii.

 Kirjasesta huomaa, että sen kirjoittaja on politiikko. Siinä kirjailija tarkastelee kohdettaan useasta näkökulmasta perustellen kuitenkin oman näkemyksenä oikeaksi. Tekstissä on myös valistavaa tyyliä. Siinä kerrotaan miksi jokaisella tulisi olla jokin rakas harrastus arjensa vastapainoksi ja miksi juuri maalaaminen sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Tulee mieleen tuolle ajalle tyypillinen paatoksellisuus.

 En ole itse taiteellisesti lahjakas, enkä juurikaan maalaustaiteesta mitään ymmärrä. Silloin tällöin käyn kyllä erilaisissa näyttelyissä. Kirjasen lopussa on useita jäljennöksiä Churchillin maalauksista. Mielestäni ne ovat kaikki tyylikkäitä ja sellaisia, että varmasti omille seinilleni ne hyväksyisin. Ne ovat tavallaan helppoja, eivätkä ärsytä. Niissä on kuitenkin oma juonensa ja niitä jaksaa ehdottomasti jonkin aikaa tutkailla.

Kirjasen parina maistoin ranskalaista Chateau Bonnin Pichon punaviiniä. Viini on väriltään kohtalaisen tummaa ja läpinäkymätöntä. Tuoksu on lupaava  -aavistuksen hedelmäinen. Maussa hyvin pehmeät kevyet tanniinit. Hapokkuus myös hillittyä ja pehmeää. Bordeaulaiseksi punaviiniksi, jossa sekoitteena merlota ja cabernet francia ja sauvignonia,  viini oli helposti lähestyttävää, mutta ranskalaisen tyylikästä. Viini maistui naudan ulkofileen ja valkosipuliperunoiden sekä papujen kanssa.

Viini ja kirja sopivat todella hyvin yhteen, pisteitä tästä saavat neljä puoli. Molemmissa hienostunutta tyylikkyyttä, ajattomuutta, mutta myös keimailevaa helppoutta. Suosittelen erityisesti yhdessä.

Maalaus ajanvietteenä
kirjoittanut Winston S. Churchill
suomentanut Leena-Kaisa Laitakari
K.J. Gummerus Osakeyhtiö
Jyväskylä 1966
37 sivua ja näiden lisäksi useita sivuja, joissa jäljennöksiä maalauksista

Chateau Bonnin Pichon
Merlot, Cabernet Franc, Cabernet Sauvignon
2011
14,95€ (Alkosta helmikuu 2017)

Enkelintekijä (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Enkelintekijä on Camilla Läckbergin vuonna 2013 suomenkielisenä ilmestynyt dekkari. Se jatkaa saman Fjällbackan-kylän rikosten ja ihmissuhteiden selvittelyä kuin hänen aiemmatkin kirjansa. Kirjan päähenkilönä on kirjailija Erica Falck ja hänen poliisimiehensä Patrik Falck. Kummankin ammattia ja tuttavuuksia täydentäen he onnistuvat ratkaisemaan rikoksia, jotka tavalla tai toisella juontuvat kaukaa historiasta.

Kirjan tarina etenee kohtalaista vauhtia ja teksti on soljuvaa. Aiemmista Läckbergin dekkareista poiketen tässä kirjassa on enemmän jännitystä ja ehkäpä naivit ja hieman lapselliset toteamukset eivät pistä enää samalla tavalla silmään. Tämä saattaa kyllä johtua siitäkin, että olen useita hänen kirjojaan jo lukenut ja tottunut hänen, mielestäni paikka paikoin lapselliseen kerrontatyyliinsä. Läckbergin kirjat ovat mukavaa kesäluettavaa - sopivasti jännitystä ja teksti hyvin helppolukuista.

Kuten aiempienkin Läckbergin kirjojen, niin myös tämän kanssa sopii mielestäni erityisen hyvin valkoviini. Kirja on keveä, mutta siinä on kuitenkin tyyliä, sama juttu kuin usein valkoviinien kanssa. Tällä kertaa makupariksi valikoitui  uusiseelantilainen Sauvignon Blanc. Kyseessä on hyvin nuori viini (vuosimallia 2016), joten muutaman vuoden kypsytys olisi ehkä hieman tukevoittanut ja antanut viinille syvyyttä. Tällä hetkellä viini oli väriltään aavistuksen kullan kellertävää. Sen tuoksussa oli kyseiselle rypäleelle tyypillistä herukkaa (erityisesti valkoherukkaa). Maussa oli hienon herukan lisäksi myös greippiä ja hieman mineraalisuutta. Viinissä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta toisaalta se ei myöskään jäänyt erityisesti mieleen sävähdyttävänä. Viinin kanssa maistui kevyt kinkkuparsakaalipiirakka.

Viinin ja kirjan yhteensopivuus saa tällä kertaa kolme ja puoli pistettä. Yhteistä on helppous ja keveys sekä toisaalta näiden tekijöiden aiheuttama tylsyys. Makumaailma ei näitä kuitenkaan erityisesti yhdistä ja vaikka ovat keskenään ihan hyviä niin oikeastaan ihan yhtä hyviä ovat myös erikseen.

Enkelintekijä
kirjoittanut Camilla Läckberg
suomentanut Outi Menna
Gummerus Kustannus Oy Helsinki
Scandbok Ruotsi 2013
483 sivua

Villa Maria Private Bin
Sauvignon Blanc
Marlborough 2016
Uusi-Seelanti
7,99€/0,375l (Alko kesäkuu 2017)

Tellervo Koivisto - elämäkerta (kirjoittanut Anne Mattsson)

Tellervo Koivistosta julkaistiin virallinen ensimmäinen elämäkerta vuoden 2017 alussa. Kirja käy mielenkiintoisesti läpi Tellervon elämänvaiheita lapsuudesta aina puolison Mauno Koiviston presidenttikauden lopun jälkeiseen aikaan. Kirja antaa kuvan vaatimattomasta, hiljaisesta ja hieman syrjäänvetäytyvästä satakuntalaisesta. Vaikka Tellervon elämäntyön yksi keskeisimmistä työtehtävistä on ollut puolisonsa poliittisen uran tukeminen ja vierellä avustaminen ja edustaminen, on Tellervo toiminut myös itsenäisesti mm. kansanedustajana ja kaupunginvaltuutettuna sekä ollut mukana sosiaalidemokraattisen puolueen toiminnassa.

Kirja pohjautuu paitsi Tellervo Koiviston haastatteluihin, päiväkirjoihin, aikalaishaastatteluihin niin myös moniin muihin kirjallisiin lähteisiin, joihin kirjoittaja Anne Mattsson on tutustunut. Kurioriteettina mainittakoon Lauantaiseuran kirjoittaman Tamminiemen pesänjakajat, jota tässäkin blogissa on aiemmin käsitelty. Pidin siitä, että lähteinä on paljon kirjallisuutta, sillä kuten kirjassa on muutamaan otteeseen todettu, niin aika usein muuttaa muistoja. Näin ollen mielipiteet ja ajatukset, joita kirjassa esitetään ovat todennäköisimmin mahdollisimman oikeita tuntemuksia kyseisestä ajasta ja tapahtumista. Toisaalta tämä myös etäännyttää lukijaa ja tietokirjamaisuus nousee vahvasti esille, kun samaistuminen faktatietoihin.

Mauno Koiviston kuoleman vuoksi Koivistot ovat viime viikkoina olleet paljon esillä lehdissä ja muussakin mediassa. Kirja antaa mielestäni hyvää taustaa ja perspektiiviä moniin viime aikaisiin artikkeleihin ja oikeastaan myös koko Mauno Koiviston elämäntyölle. Kirja on myös hieno kuvaus erityisesti muutaman kymmenen vuoden takaisesta historiasta, josta itselläni ei ole oikeastaan kuin vasta 2000-luvulta eteenpäin muistikuvia ajankohtaisten tapahtumien ja politiikan tasolta.

Kirjan kanssa nautin pitkästä aikaa australialaista kolmen rypäleen sekoitepunaviiniä (Cabernet, Shiraz, Merlot). Viinin tuoksussa ja maussa oli runsaasti tummaa marjaisuutta ja erityisesti maussa oli selkeästi havaittavissa eukalyptusta. Tästä sekoituksesta johtuen mielestäni hyvin tyypillinen aussi-viini. Viini on hyvä perusviini joka menee hyvin sellaisenaan kirjaa lukiessa, mutta maistuu myös miedon grilliruoan kanssa. Itse maistoin viiniä grillatun kanan ja uusien perunoiden kanssa. Viinissä on hieman hapokkuutta ja tanniinisuutta. Viini on edullisesta päästä ja hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvää.

Tellervo Koiviston kirja on hieno aikalaisteos ja tulee varmasti kuulumaan oman tyylinsä klassikkoteoksiin. Yhteispisteinä annan näille neljä. Nyt sopivat oikein hyvin yhteen, mutta voi olla että parinkymmenen vuoden päästä kirja vaatisii itselleen hieman tuhdimpaa viiniä, jossa olisi enemmän syvyyttä ja haastetta maussa.


Tellervo Koivisto - elämäkerta
kirjoittanut Anne Mattsson
Kustannusosakeyhtiö Siltala, Helsinki
Bookwell Oy
Juva 2017
412 sivua

Rawson's Retreat Organic Series
Cabernet, Shiraz. Merlot
Australia, Victoria 2015
8,99€ (Alkosta toukokuu 2017)