lauantai 18. huhtikuuta 2020

Käyttövehkeitä (kirjoittanut Soili Pohjalainen)

Luettuani Soili Pohjalaisen toisen romaanin "Valuvika" oli aika tarttua myös siihen ensimmäiseen eli "Käyttövehkeitä". Kirja ilmestyi vuonna 2016 ja voitti tuolloin Kalevi Jäntin palkinnon. Molemmat Pohjalaisen kirjat ovat mukavaa luettavaa ja kuunneltavaa. Ne ovat realistisia, mutta eivät raskaita, vaikka aiheet ovat vakavia. Ne on kirjoitettu taitavasti, mutta kuitenkin omalla tyylillä.


Perusperhe
"Käyttövehkeitä" kertoo pienen paikkakunnan autokauppiaasta ja tämän tyttärestä Saanasta. Isä tuntee autot läpikotaisin, mutta muut asiat elämässä eivät suju aivan yhtä mallikkaasti. Hän on alkoholisti ja hyvin jääräpäinen. Saanan veli on kadonnut aikuisuuden kynnyksellä, eikä Saana suostu myöntämään tämän todennäköisesti menehtyneen. Kun isä kuolee, jää keskeneräisten asioiden läpikäynti Saanan harteille. Kirjan aihe on synkkä, mutta kirjassa on mukana paljon huumoria.                                                                                                                                     
Kirja kulkee kahdessa aikatasossa. Kuuntelin kirjan ja ilokseni se soveltui todella hyvin kuultavaksi. Tarinan kulkua oli helppo seurata ja aikatasot sekä henkilöt pysyivät myös kuunnellessa järjestyksessä. Teos on napakka ja kuuntelu sujui varsin nopeasti. Kun yli 10 tunnin kuuntelu-urakka ei huvita, on tämä oiva vaihtoehto. Kirjan kuuntelusta tuli hyvä mieli ja varmasti tartun myös toivottavasti tuleviin Soili Pohjalaisen teoksiin. Syvällistä pohdintaa tai alitajuntaan jäävää mietteliäisyyttä kirja ei minulle kuitenkaan tarjonnut. 


Valkoviini Kataloniasta
Kirjan kanssa maistoin Espanjan Kataloniasta tulevaa valkoviiniä. Viini maistui kevään ensimmäisen parsarisoton ja broilerinleikkeen kanssa. Viini oli mielenkiintoinen tuttavuus. Jo sen tuoksusta lähtevä parfyymisuus ja sitruksisuus jatkuivat aina jälkimakuun saakka. Parfyymisuuden saattaa joskus mieltää ummehtuneeksi tai liian pistäväksi, mutta tässä viinissä se oli mielestäni varsin onnistunut. Viini voisi sopia hyvin myös vaikkapa vuohenjuustosalaatin kanssa tai sellaisenaan kevättä pohtiessa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat tavallaan klassisia oman lajinsa edustajia, mutta tarjoavat hieman omaa, onnistunutta särmäänsä nauttijalle. Sopivat yhteen, ainakin näin aurinkoisena kevätpäivänä nautittavaksi.

Helmet-lukuhaaste 2020: 38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu

Käyttövehkeitä
kirjoittanut Soili Pohjalainen
lukija Ella Pyhältö
Kustantamo Atena 2019
5h, 30min (kuunneltu äänikirjana)

Vina Esmeralda
Torres
Moscato, Gewurtzaminer
Katalonia, Espanja 2019
5,99€/0,375L

2 kommenttia:

  1. Tämä on minullakin suosikeissa äänikirjasovelluksessa, mutta Ella Pyhältö lukijana arveluttaa. Kuuntelin juuri hänen lukemanaan yhden jännärin ja siinä kukijan eläytyminen oli kyllä melkoista... Katsoinkin että hän on pääasiassa lukenut lastenkirjoja. Miten tämä sujui?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänikirjojen lukijat ovatkin mielenkiintoinen vaikutin kirjan kuunteluun ja ovat hyvin riippuvaisia kuuntelijan omista mieltymyksistä. Joku toimii jossakin ja jossain toisessa ei lainkaan. Välillä saman lukijan lukiessa eri kirjaa meinaa itse unohtaa, että juonet tai henkilöt eivät liity mitenkään toisiinsa.

      Tämän kirjan lukija Ella Pyhältö tosiaan eläytyi useita muita lukijoita voimakkaammin, mutta tässä tapauksessa se toimi hyvin. Ehkä tasojen ja kertojien erottaminen toisistaan oli näin helpompaa. Mutta hyvin usein se ei toimi. Englanninkielisissä äänikirjoissa lukijat kokemukseni mukaan eläytyvät myös voimakkaasti.

      Äänikirjojen lukeminen ja sopivan lukijan valitseminen on aikamoinen taiteenlaji - ja aina se ei valitettavasti onnistu. Tärkeä aihe, josta ehkä blogeissa ja muutenkin kirjoista keskusteltaessa voitaisiin puhua enemmän.

      Poista

Kiitos kommentista!