sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Valuvika (kirjoittanut Soili Pohjalainen)

Muistutus itselle heti näin alkuun: kirjaa aina ylös mistä idea kyseisen kirjan lukemiseen tulee! "Valuvika" oli kirjaston varauslistallani ja sitä kautta kävin se hakemassa ja sain nyt vihdoin luettua. Miten se varausjonooni päätyi jää mysteeriksi. Todennäköisesti jonkin bloggarin suosituksesta.  Hyvä, että kuitenkin päätyi.

"Valuvika" on toinen Soili Pohjalaiselta julkaistu teos. Se on kertomus vastakohdista, kohtaamisista ja yhteentörmäyksistä. Maalainen ja kaupunkinlainen, nuori ja vanha, käsillä töitään tekevä ja tietotyöläinen, mies ja nainen. Vaikka erottavia asioita on paljon, on yhdistäviä seikkoja enemmän. Kaupungissa asuva Maria palaa Pohjois-Karjalaan ruokottomia puhuvan ja sotkuisasti käyttäytyvän isoisänsä Artun luokse. Lapsuutensa isovanhempiensa luona kesät viettänyt Maria huomaa kuinka vähän asiat ovat muuttuneet, mutta kuinka Arttu leskeksi jäätyään on tullut entistä suorapuheisemmaksi ja sotkuisemmaksi. Järkytyksekseen Maria löytää myös itsestään samoja piirteitä kuin hänen isoisällään on. Kirjassa käsitellään myös Marian suhdetta äitiinsä sekä mieheensä, jonka edustama miehen rooli poikkeaa merkittävästi Artun mallista.

Pohjois-Karjala
Kirja on kasvutarina ja samalla myös nuoren naisen välitinpäätös. Välillä pitää palata menneisyyteen, jotta voi katsoa tulevaan. Arkinen raadanta ja tavat, kun tuppaavat viemään mukanaan ensin päiviksi, sitten viikoiksi ja kuukausiksi ja lopulta vuosiksi. Tekstissä on paljon pohjois-karjalaisia murre-ilmaisuja. Niitä lukiessa on välillä luettava hauskoja sanaparsia ääneen. Kirjan teksti etenee rivakasti, mutta siinä on paljon syvyyttä ja kerroksellisuutta. Vaikka aiheet ovat paikoin raskaita, ei kirja ole lainkaan synkkä.

Olut-viinihybridi
Kirjan kanssa maistoin Raaseporin Fiskarsista tulevaa Fiskarsin panimon Saison olut-viinihybridia, Foeder Onea.  Tämän tuotteen kohdalla hybridi tarkoittaa, että olut on käytetty Rhonen alueelta tuodussa tammitynnyrissä ja siihen on lisätty murskattuja blaufränkisch (pinot noir) rypäleitä ja niiden villihiivaa. Saison-oluttyyppi on lähtöisin Belgiasta. Oluet ovat tyypiltään hedelmäisiä ja raikkaita ja vaihtelvat paljon oluen tekijän maun ja kokeiluhalukkuuden mukaan.

Kyseinen Foeder One oli varsin tummaa, jopa hieman ruosteenpunaista. Siinä on runsaasti vaahtoa ja muutenkin sen varsin kirkas ulkonäkö ja maltainen tuoksu tekevät heti selväksi, että kyseessä on olut, eikä viini. Makumaailmassa on hapokkuutta ja marjaisuutta sekä tammisuutta, jotka tuovat olueeseen hyvin paljon viinimäisiä piirteitä. Alkuun olut tuntui hieman liian vahvalta, mutta hetken lasissa hengitettyään se tasottui ja mausta tuli mukavan pyöreä ja tasapainoinen. Olut sopisi hyvin vaikka grillattujen ribsien tai jonkin pataruoan kanssa. Olut on ostettu suoraan Fiskarsin panimosta kesällä 2019, mutta on myös Alkon valikoimissa.

Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmat eivät aukene aivan heti, mutta  eivät vaadi nauttijalta kärsivällisyyttä loputtomiin. Sekä olut että kirjat antavat oman kädenjälkensä, mutta eivät poikkea liikaa valtavirrasta. Suosittelen molempia, sekä yhdessä että erikseen.

Helmet-lukuhaaste 2020: 31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla

Valuvika
kirjoittanut Soili Pohjalainen
Atena Kustannus 2019
175 sivua

Foeder One
Blaufränkisch Saison
Fiskarsin panimo
vesi, ohramallas, vehnämallas, viinirypäle, humala, hiiva
7,6%
5,41€ /0,33l (Alkosta huhtikuussa 2020)

2 kommenttia:

  1. Nämä Soili Pohjalaisen kirjat ovat kiinnostaneet minua, mutta ei ole tullut vielä luettua. Tuollaisesta olut-viinihybridistä en ole kuullutkaan. Mutta ehkä en ihan ensi töikseni sellaista kokeile, koska en pidä oluesta. Viinit ovat asia erikseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olutviinihybridiä kannattaa kokeilla jos olut kiinnostaa, mutta on enemmän viinin ystävä.

      Täytyy kyllä lukea Soili Pohjalaisen ensimmäinenkin kirja. Pysyin tarinassa hyvin mukana ja henkilöt olivat taiten kirjoitettuja ja aitoja.

      Poista

Kiitos kommentista!