Samu Haber (kirjoittanut Tuomas Nyholm)

Samu Haberin luotsaaman Sunrise Avenuen parinkymmentä vuotta kestänyt tarina päättyy Olympiastadionilla pidettäviin konsertteihin heinäkuussa 2022. Lähestyvien konserttien innoittamana sain vihdoin kuunneltua Haberin mielenkiintoisen ja koskettavan kirjan. Hienon lisän tarinaan toi vielä se, että lukijana on Samu itse.

Kirja käy läpi Samu Haberin mielenkiintoisen ja tapahtumarikkaan henkilöhistorian. Espoosta kotoisin oleva Samu on kertomansa perusteella luottanut aina intuitioon ja halunnut näyttää aina vähintään itselleen kohdatessaan erilaisia mahdollisuuksia ja hakeutuessaan erilaisiin tilanteisiin. Hänen lapsuuteensa on vaikuttanut vanhempien ero, jonka vuoksi hän on ottanut paljon henkistä vastuuta pikkusiskostaan. Myöhemmin hän on kokenut olevansa hukassa tietämättä mitä haluaisi tehdä ja mihin kohtaan suunnata. Kitaraa hän on aina tykännyt rämpyttää, mutta ei ole sen suuremmin innostunut musiikin teoriaa nuorena opiskelemaan. 

Kun Samu kohtaa mahdollisuuden lähteä Espanjaan, hyvin hulppeisiin olosuhteisiin, myymään lomahuoneistoja, hän ei voi tilaisuudesta kieltäytyä. Homma ei ole aivan niin puhtoista kuin se päällepäin on saattanut aluksi näyttää ja myöhemmin Samu kohtaa tämän tiimoilta ongelmia. Oikeudenkäynnit ja tapahtumien selvittäminen varjostavat myös Samun myöhempää musiikkiuraa pitkään. 

Kirjan loppuosassa kerrotaan Sunrise Avenuesta ja sen menestyksestä ja työstä, jota menestyksen eteen on tehty. Henkilökemioiden kanssa on ollut haasteita, samoin levytyssopimusten ja erilaisten sivutapahtumien, joihin bändi on suostunut mukaan. Mukaan on mahtunut kuitenkin haasteiden lisäksi myös lukemattomia uskomattomiltakin kuulostavia tapahtumia ja kokemuksia, jotka varmasti ovat olleet kaikkien haasteiden arvoisia. 

Suurimpana yllätyksenä itselleni oli Haberin hallitseva rooli bändissä. Vaikka hän monessa kohdassa kirjaa korostaa, että kyseessä ei ole hänen bändinsä, vaan Sunrise Avenue, niin isot päätökset Haber on tehnyt itse tai ainakin ollut päätöksissä johtoasemissa. Valtavan koneiston pyörittäminen on ymmärrettävästi vaatinut veronsa ja väsyminen hommaan lienee yksi keskeisistä syistä siihen, että yhtiön tarina päättyy tässä vaiheessa. 

Henkilönä Samu Haberissa on mielestäni jonkin verran samaa kuin Jare Tiihosessa. Intohimo musiikin tekemistä kohtaan on molemmilla valtava. Kun jotain tehdään se tehdään täysillä, eikä kolhuilta aina voi välttyä. Haberin urassa Voice of Germanylla, ja muillakin tosi-tv ohjelmilla on ollut merkittävä rooli. Cheekin kohdalla mieleen tulee ainoastaan Vain Elämää, mutta toisaalta tuo ohjelma muuttikin sitten kerralla kaiken. 

Kaiken kaikkiaan hyvä kirja, joka tuli kuunneltua kesälomareissulla Ahvenanmaalla samalla nauttien Kökarin saarella valmistettua omenasiideriä. Peders Aplagårdin Ren Äppel Cider on raikas, mutta makeahko lähes alkoholiton siideri. Siideri oli ehkä aavistuksen kevyt koko kirjan kylkeen, mutta paikka paikoin kirja ja siideri täydensivät toisiaan hyvin. 

Helmet-lukuhaaste 2022: 35. Kirjassa on oikeudenkäynti

Samu Haber
kirjoittanut Tuomas Nyholm
lukija Samu Haber
Otava 2020
15h, 59min (kuunneltu äänikirjana)

Peders Aplagård

Ren Äpple Cider

Kökar, Åland

n. 5€ (ostettu suoraan tilalta kesäkuussa 2022)

Kultamarja ja metsän salaisuudet (kirjoittanut Leena Laulajainen)

Lumi on ympäröinyt kylän ja sen reunoja vartioi sininen hevonen. Kultamarja ja hänen ystävänsä Reidar haluaisivat palauttaa tavallisen elämän kylään, mutta kuinka he pääsevät ohittamaan hevosen ja löytämään apua kylän pelastamiseksi. Sadunomaisena kuvituksena teoksessa on käytetty Anna-Liisa Hakkaraisen maalauksia. 

Kirjan on kauniisti kirjoitettu ja ideoitu. Nimensä puolesta se muistuttaa hieman useampi osaista sarjaa, jolle lukijana toivoisi olevan myös jatko-osia. 2020-luvulla kirjan aihe tuo vahvasti mieleen myös ilmastonmuutoksen, joka valitettavasti ei taida olla pelastettavissa yhtä selkeillä toimilla kuin kylä tässä kirjassa. 

Kirjan kirjoittaja Leena Laulajainen, voitti teoksella Lasten- ja nuorten kirjallisuuden Finlandia -palkinnon vuonna 1998. Hän on kirjoittanut useita muita lasten- ja tietokirjoja, sekä toiminut mm. opettajana. Kaunis kirja, jonka kuvituksessa riittä ihasteltavaa useammankin sadunluvun ajaksi.

Helmet-lukuhaaste 2022: 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija

Kultamarja ja metsän salaisuudet
kirjoittanut Leena Laulajainen
kuvitus Anna-Liisa Hakkarainen
Kustannusosakeyhtiö Tammi 1998
28 sivua

Gondwanan lapset (kirjoittanut Alexis Konros)

Somekuplassani lasten- ja nuortenkirjallisuudesta ja sen esiin nostamisesta käydään paljon keskustelua. Oma, täysin noviisin mielipiteeni on, ettei kirjallisuutta lähtökohtaisesti pitäisi kategorisoida liikaa. Kirja voi olla samanaikaisesti niin dekkari, lastenkirja kuin vaikkapa romaanikin. Joskus olen lukenut jonkin fantasia-teoksen ja sen perusteella todennut, ettei ole oikein oma genreni. Tuo uskomus osoittautui nyt vuosikymmenten jälkeen virheelliseksi, luettuani Suomen ensimmäisen Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkitun teoksen vuodelta 1997. 

Alexis Kourosin kirjoittama ja Alexander Reichsteinin kuvittama teos "Gondwanan lapset" kertoo alkumantereella syntyvästä pienestä linnunpoikasesta, joka lähtee etsimään omaa paikkaansa maailmassa. Matkalla se kohtaa erinäisiä eläimiä ja kuulee niiltä erilaisia, hyviä, mutta toisistaan poikkeavia filosofioita. 

Kirjan filosofisuus, lapsenomaisuus ja kekseliäisyys tekivät itseeni vaikutuksen. Tarina etenee nopeasti ja mukavasti kiemurrellen. Vaikka teos on luokiteltu fantasia-luokkaan, on se sadunomaisuutensa vuoksi uskottava ja todellinen. Kirjan kuvat ovat valokuvan ja malaauksen sekoituksia, mustavalkoisuutensa vuoksi grafiikanomaisia. 

Alexis Kouros on iranilaissyntinen, koulutukseltaan lääkäri ja kirjoittanut Gondwanan lapset -kirjan lisäksi myös kirjan "Harmattan, kulkija ja unisieppari". Hän on ohjannut useamman elokuvan ja televisiosarjan ja on perustanut puolisonsa kanssa mediatuotantoyhtiön. 

Helmet-lukuhaaste 2022: 24. Kirjan on kirjoittanut Lähi-idästä kotoisin oleva kirjailija

Gondwanan lapset
kirjoittanut Alexis Kouros
kuvat Alexander Reichstein
Lasten keskus 1997
118 sivua

Moniosaamisen renessanssi (kirjoittanut Inkeri Ruuska)

Keväällä Talouselämä-lehdessä vastaani tuli artikkeli koskien Inkeri Ruuskan uutta kirjaa "Monisaamisen renessanssi - opas työelämän edelläkävijöille". Työmaailma on muuttunut viimeisen parin vuoden aikana  koronan pakottamana useilla aloilla paljon. Etätyöt ovat lisääntyneet ja ihmiset ovat siirtyneet nopeasti uusille aloille tai uusien työtehtävien pariin, kun aiemmat tehtävät ovat muuttuneet ainakin hetkellisesti tarpeettomiksi tai mahdottomiksi tehdä. Iso kuva on, että muutos on sujunut, tilanne huomioiden, yllättävän sujuvasti ja nopeasti. Etätyökäytännöistä on paikoin tullut pysyviä ja monet työntekijät ovat työn lisääntyneistä joustoista pitäneet. Muutos on saanut monet pohtimaan myös oman työn mielekkyyttä ja tarpeellisuutta.

Työelämän murros pitää Ruuskan kirjan perusteella sisällään paljon muutakin kuin vain etätyön. Tulevaisuudessa työntekijät voivat tehdä töitä useille eri työantajille samanaikaisesti, esimerkiksi osapäiväisesti tai kuukauden kerrallaan tms. Työnantajien uskotaan arvostavan myös nykyistä enemmän monialaisuutta. Tämä ei tarkoita, että jonkin alan syvälliset osaajat eivät enää olisi arvostettuja työelämässä, mutta työura ei välttämättä rakennu enää samalla tavoin yhden asian ja koulutuksen ympärille kuin joskus aiemmin on ollut tavoiteltua ja ihannoitua. Uutta osaamista voidaan hakea harrastusten tai uusien koulutusalojen parista. Olemassa olevaa osaamista voidaan myös kasvattaa opiskelemalla jotakin aiheeseen etäisesti liittyvää ja laajentamalla tätä monialaista osaajuutta. Ura ei rakennu välttämättä enää putkimaisesti vaan laaja-alaisemmin kohti uramaisemaa, kuten Ruuska on todennut. 

Kirja on inspiroivasti ja monipuolisesti koottu. Siinä käsitellään niin palkkatyötä, yrittäjyyttä kuin kevytyrittäjyyttä. Asioita pyritään katsomaan kokonaisvaltaisesti, vaikkakaan riskeihin ei kovin syvällisesti puututa. Riskien, ehkä jopa vähättely, vaivaa mielestäni useita muitakin aihetta koskevia artikkeleita ja teoksia. Kirjoissa voitaisiin käydä läpi myös mitä tehdä ja kuinka toimia, jos ensimmäinen tai toinen yritys muuttaa työuraa ei onnistukkaan. Tuossa vaiheessa varmasti kannustuksesta ja käytännöllisistä ohjeista olisi paljon hyötyä. Toki jokainen kantaa itse vastuun, mutta aiheeseen liittyvä epävarmuus vähentää urasuuntansa vaihtavien määrää varmasti paljon. 

Kirja kannustaa mielestäni kokeilemaan itseä kiinnostavia asioita, vaikka hyvin pienesti, ja pohtimaan sitä kautta muutoksen mahdollisuutta. Kaikki eivät ole persoonina sellaisia, että kaipaavat moniosaamisaamista, vaan voivat pitää sitä enemmänkin painostavana. Se on toki hyväksyttävää ja arvostettavaa. Moni kuitenkin tekee vuosikausia työtä, joka ei ehkä tunnu tarpeeksi merkitykselliseltä. Työn vaihtaminen ei ole ainoa vaihtoehto, vaan merkityksellisyyttä voi hakea vaikka rakkaan harrastuksen parista. Jos harrastuksille ei tahdo löytyä tarpeeksi aikaa, voi pohtia mahdollisuuksien mukana oman palkkatyön määrän pientä vähentämistä. Ennen kaikkea pidän tärkeänä sitä, että tunnistaa erilaisia mahdollisuuksia, joita voi itse tehdä tilanteen muuttamiseksi itseä miellyttävämpään suuntaan.

Kirjan kanssa maistoin hyvin lähestyvään keskikesään sopivaa vehnäolutta. Krombacherin alkoholiton Weizen on raikkaan täyteläinen kesäjuoma. Siinä on sitruksisuutta, mutta myös paksuutta ja viljaisaa ryhtiä. Kyseinen olut sopii hyvin kesäisen perunasalaatin kanssa tai sellaisenaan saunan jälkeiseksi juomaksi. 

Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmissa on tuoreutta ja innostavuutta. Ne saavat hyvälle mielelle ja jopa lapsenomaisesti, ainakin mielikuvituksen tasolla, heittäytymään uusien asioiden pariin. 

Helmet-lukuhaaste 2022: 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana

Moniosaamisen renessanssi: opas työelämän edelläkävijöille 
kirjoittanut Inkeri Ruuska
Basam Books 2022

249 sivua

Krombacher Weizen Alkoholfrei
Saksa
1,98€/0,5l (Alkosta kesäkuussa 2022) 

Koskinen ja raadonsyöjä (kirjoittanut Seppo Jokinen)

Aivan en kesän 2022 dekkariviikolle ehtinyt enää julkaista kirjoitusta Seppo Jokisen dekkarisarjan toistesta osasta "Koskinen ja raadonsyöjä". Mutta toimikoon tämä julkaisu pehmeänä laskuna ilahduttavan runsaan dekkaripainotteisen viikon päätteeksi. 

Kirjassa jähmeä, mutta rehellinen ja hyväntahtoinen rikosylikonstaapeli Sakari Koskinen saa selvitettäväkseen ATK-osastolla tapahtuneen murhan. Murhatun miehen työkaverit tuntuvat kaikki tavallaan mahdollisilta syyllisiltä ja periaatteessa kuka tahansa heistä olisi voinut syyllistyä hieman omalaatuisena ja työporukan ulkopuolelle jätetyn miehen murhaan. Loppuen lopuksi murhatutkinta jää kirjan kerronnassa ainakin omien muistikuvieni mukaan taka-alalle ja sen sijaan huomiota vie Koskisen ja hänen työkavereidensa illanvietto ja erityisesti kosteasta illanvietosta toipuminen. 

Kosteiden työjuhlien lisäksi kirjassa on muutakin aidontuntuista ajankuvaa 1990-luvun Suomesta. Perheenisän odotetaan olevan enemmän läsnä perheelleen kuin pari vuosikymmentä aiemmin, mutta aika ja voimat eivät tahdo aina riittää töiden hoitoon ja samalla perheestä huolehtimiseen. Yhteiskunta ei myöskään vielä tunnu arvostavan samalla tavoin kotiasioista vastaavan miehen roolia kuin nyt 2020-luvulla. Kirjassa Koskinen on luvannut lähteä perheen kanssa hiihtolomalle Lappiin, mutta ajatus urheilullisesta lomasta suksilla ei tamperelaista konstaapelia kiinnosta. Toisaalta hänen poikansa ja vaimonsa ovat reissusta innoissaan ja yhdessä vietettävä loma tekisi kiireiselle perheelle hyvää.  

Perhearvojen lisäksi myös työkulttuuri on muuttunut. Alasta varmasti riippuen, alkoholi virtasi töiden merkeissä ennen vuolaammin. Kaikkien odotettiin osallistuvan yhteisiin illanviettoihin ja jos joku ei paikalle tullut jäi hän myös muutenkin helposti porukan ulkopuolelle. Tästä kirjasta on helppo jatkaa sarjan kolmanteen osaan. 

Helmet-lukuhaaste 34. Kirjailijan nimessä on luontosana

Koskinen ja raadonsyöjä
kirjoittanut Seppo Jokinen 
lukija Ola Tuominen
CrimeTime / E-kirja, Otava / Äänikirja
177 sivua / 7h 56min

Koskinen ja siimamies (kirjoittanut Seppo Jokinen)

 

Seppo Jokisen tamperelaisesta rikosylikonstaapeli Sakari Koskisesta kirjoittama dekkarisarja oli itselleni aiemmin tuttu vain kirjan kansien ja lehtimainosten kautta. Huomattuani, että Koskisesta kertovassa sarjassa on vuodesta 1996 lähtien julkaistu jo 27 osaa, tuli tarve tähän tarttua. 

Sakari Koskinen on keski-ikäinen perheenisä, joka asuu vaimonsa Raijan ja heidän poikansa Antin kanssa Tampereen Hervannassa. Hän on työlleen omistautunut, hyväntahtoinen, mutta jähmeähkö perheenisä. Koskinen muistuttaa hyvin tyypillistä dekkarissa esiintyvää rikoksia tutkivaa poliisia.

Sarjan ensimmäisessä osassa Hervannan metsästä löytyy siimalla kuristettu 16-vuotias tyttö. Koskinen tutkii työkavereidensa kanssa kiihkeästi tapausta, sillä aika meinaa loppua kesken ennen kuin uhrien määrä alkaa kasvamaan. Rikoksen tekijää lähtee jahtaamaan myös uhrin isä, jonka tunteet alkavat ohjata liiaksi toimintaa. 

Mukava dekkari, joka sopii hyvin kesään. Kirja henkii hauskasti 1990-luvusta, jolloin esimerkiksi kännykät eivät kulkeneet joka paikassa mukana kuten nykyisin. Sarjan seuraava osa on minulla jo työn alla. Luin ja kuuntelin kirjaa vaihtelevasti ja se sopii mielestäni hyvin myös kuunneltavaksi. Välillä kuunnellessa dekkareiden tapahtumien seuraaminen saattaa olla haasteellista.

Helmet-lukuhaaste 2022: 45. Palkittu esikoisteos

Koskinen ja siimamies
kirjoittanut Seppo Jokinen
lukija Ola Tuominen
Crime Time (E-kirja) / Otava (Äänikirja) 2011
164 sivua / 6h, 58min 

Kuinka puut kasvavat (kirjoittanut Saku Tuominen)

Tuomisen uusin teos "Kuinka puut kasvavat" syntyi pääosin korona-aikaan ja pandemian herättämät ajatukset kuuluvat kirjasta. Toinen merkittävä kirjan teema on ilmastonmuutos ja luontokato, joista molemmista on lukuisia teoksia jo aiemmin kirjoitettu. Kirjan katsantokanta herättelee ajattelemaan asioita puiden kautta. Ne harvat puut, jotka saavat luonnontilassa elää, elävät yleensä huomattavasti ihmistä pidempään ja saavat siksi kokea ja nähdä paljon enemmän. Kokonaismäärällisesti puita ja kaikkia muita luontokappaleita on maapallolla valtavasti ihmistä enemmän. Tuominen pohtii kirjassa, mitä voisimme puilta ja muilta luontokappaleilta oppia.  

Olen aiemmin lukenut Saku Tuomiselta "Riippumatta siitä miten kaikki on, kaikki on hyvin" -kirjan, mutta tuosta kirjasta on jäänyt blogikirjoitus muun kiireen keskellä tekemättä. Hänen edeltävä, vuonna 2020 ilmestynyt kirjansa, puhutteli ja teki omalta osaltaan vaikutuksen, vaikka kirjassa onkin paljon hyvätuloisen, keski-ikäisen henkilön paatosta ja aatosta. Mutta ehkäpä se siksi itseäni koskettikin ja sai ajattelemaan taas hieman asioita. 

Lähes kaikista ilmastonmuutosta ja yleisesti luontoa käsittelevistä kirjoista huokuu ainakin pieni syyllistäminen tavallista tallaajaa kohtaan. Lennämme liikaa, herkuttelemme tuotteilla, joiden tuottaminen kuluttaa liikaa luonnonvaroja ja muutenkin alistamme usein huomaamattamme muut luonnossa elävät omien tarpeidemme saavuttamiseksi. Useimmat tietävät tilanteen olevan tämä, mutta selittelevät silti itselleen ja muille asioita paremman omatunnon saavuttamiseksi. Näin teen myös minä ja niin myöntää tekevänsä myös Saku Tuominen. Olemme ehkä liian turtuneita tilanteeseen ja aina vain huolestuttavampiin luonnontilaa koskeviin raportteihin ja olemme valmiita tekemään vain hyvin pieniä elämänmuutoksia, jotta oma mukavuudenhalumme ei kärsisi liikaa. Tämä on inhimillistä, mutta inhimillisyys ei muuta merkittävästi tilannetta paremmaksi. 

Kirja on hyvin ja koukuttavasti kirjoitettu, eikä sen kuuntelua malttaisi lopettaa. Saku Tuominen lukee kirjan itse ja kirja sopii muutenkin hyvin myös kuunneltavaksi. Kirja herättää ajattelemaan, joka on toki tärkeää myös. Jossakin vaiheessa haluaisin kyllä lukea kirjan, joka saisi ajattelun lisäksi tekemään myös merkittäviä konkreettisia muutoksia luonnon hyväksi.   

Helmet lukuhaaste 2022: 4. Kirja, jonka tapahtumissa et haluaisi olla mukana 

Kuinka puut kasvavat
kirjoittanut Saku Tuominen

lukija Saku Tuominen
Otava 2021
6h, 24min (kuunneltu äänikirjana)