perjantai 14. elokuuta 2026

Tekoäly käytäntöön. Johtajan opas tekoälyn hyödyntämiseen liiketoiminnassa. Kirjoittanut Tero Auvinen


Kirjasomesta tulee vastaan välillä teoksia, jotka muuten olisivat jääneet itseltäni huomaamatta. Tällainen oli Tero Auvisen omakustanteinen teos "Tekoäly käytäntöön - Johtajan opas tekoälyn hyödyntämiseen liiketoiminnassa". Kirjasta tekee erityisen mielenkiintoisen se, että se on luullakseni ensimmäinen lukemani kirja, jossa todetaan suoraan, että sen kirjoittamisessa (pilkkujen ja painotusten osalta) on tekoäly auttanut. 

IT-alalla ja johtotehtävissä työskennellyt Auvinen pyrkii viime vuonna julkaistussa teoksessa selventämään mitä johtajien on ymmärrettävä tekoälystä ja kuinka sen avulla tekoälyä tulisi käytännössä hyödyntää. Koodaamiselle tai muulle tarkemmalle tekniselle osaamiselle ei ole tarvetta, jotta kirjan sanoman pystyy selkeästi ymmärtämään.

Kirja koostuu useasta lyhyestä osasta, jotka pohjautuvat Michael Treacyn ja Fred Wiersemainin malliin: "The Discipline of Market Leaders" vuodelta 1995. Mallissa on esitelty kolme keskeistä liiketoiminnan menestysstrategiaa: operatiivinen erinomaisuus, tuotejohtajuus sekä asiakaslähtöisyys. Menestyvän yrityksen katsotaan tarvitsevan nämä kaikki kolme strategiaa, mutta riittää että se loistaa niistä yhdessä ja pärjää riittävän hyvin kahdessa muussa.

Kirjan ulkoasu ei ole modernein, eikä myöskään muistuta tekoälyn ideoimaa mallia. Kirja on nopeasti luettava ja mielestäni sen sisältö on myös kohtalaisen helposti sisäistettävissä. Monet asiat ovat tavallaan itsestään selvyyksiä, mutta toteuttaminen on yleensä aina haasteellisempaa kuin asioiden sanominen. Kiinnostava tuttavuus, jota selkeytensä puolesta voi hyvin suositella kaikista asiasta kiinnostuneille.  

Tekoäly käytäntöön
Johtajan opas tekoälyn hyödyntämiseen liiketoiminnassa. Ymmärrä tekoälyn mahdollisuudet ilman syvällistä IT-osaamista
Kirjoittanut Tero Auvinen
109 sivua
Julkaistu 2025

tiistai 14. heinäkuuta 2026

Lupaa minulle, isä. Toivon, koettelemusten ja tahdon vuosi. Kirjoittanut Joe Biden


Suunnittelin yli kymmenen vuotta sitten, että lukisin kaikista Yhdysvaltojen presidenteistä kirjoitetut kirjat. Innostuneena ajatuksesta tilasin maan ensimmäisestä presidentistä George Washingtonista kertovan kirjan. Kyseessä on yli 700 sivuinen järkäle, joka on painettu hyvin pinellä fontilla. Innostus laantui, mutta paria uudempaa presidenttiä koskevat kirjat olen sittemmin lukenut ja edelleen tuo hyllyllä oleva kirja odottaa oikeaa lukuhetkeä. 

Joe Biden, oikealta nimeltään Joseph Robinette Biden Jr. oli Yhdysvaltojen 46.presidentti vuosina 2021-2025. Hän on syntynyt 20.11.1942 Pennsylvaniassa ja hän edustaa demokraatteja. Ennen presidenttikauttaan, josta myös kyseinen kirja kertoo, hän toimi Barack Obaman varapresidenttinä. 

Bidenin kirjoittama kirja käsittelee hänen aikaansa varapresidenttinä. Varapresidenttiys jää kuitenkin kirjan päätarinan alle, joka kertoo hänen poikansa Beau Bidenin kamppailusta aivokasvaimen kanssa. Kirjassa tapahtuu paljon surullisia asioita ja se on hyvin koskettava, mutta kuitenkin toivoa herättävä ja jopa kummallisella tavalla positiivinen verrattuna nykyiseen aikaamme. Kirja saa varmasti lukijansa herkistymään, mutta siitä puuttuu katkeruutta, jota hyvin voisi odottaa Joe Bidenin kokeneen. Hänhän on menettänyt sekä kaksi lastaan että aiemmin vaimonsa. Kirja luo Bidenistä kuitenkin sydämellisen ja tukea muille antavan kuvan. 

Menetysten lisäksi kirjassa käydään läpi Bidenin näkökulmasta hänen varapresidenttiyttään, jolloin hän pyrki mm. vakauttamaan Ukrainaa Venäjän vuoden 2015 Krimin iskujen jälkeen. Hän myös kuvailee suhdettaan presidentti Barack Obamaan hyvin avoimeksi ja luottamukselliseksi. Obama oli luvannut aina kuunnella viimeisenä Bidenin mielipiteen keskeisistä päätettävistä asioista, mutta teki kuitenkin päätökset itsenäisesti. 

Yllättävänä tietona kirjassa oli kohta, joka kertoi Joe Bidenin varallisuudesta, jota Bidenin mukaan hänellä oli varapresidentiksi ryhtyessään vain vähän - lähinnä tavallisen asunnon verran. Perhe lomaili Nantucketissa, mutta kirjan mukaan aina vuokra-asunnoissa. Tämä yllätti, sillä Biden oli tehnyt pitkän uran senaattorina, joten olisi kuvitellut hänen keränneen jonkin verran omaisuutta.

Nykyisen epävarman ja kovaksi muuttuneen maailmankuvan keskellä oli mukava lukea tosiasioihin pohjautuva kirja vain vajaan kymmenen vuoden takaa, joka muistutti kuitenkin vanhasta hyvästä, jolloin inhimillisyys ja empatia olivat vielä ainakin nimelllisesti läsnä valtioiden asioista päätettäessä. 

Helmet-lukuhaaste 2026: 13. Kirjassa on syntymäpäivät

Lupaa minulle, isä
Toivon, koettelemusten ja tahdon vuosi
Kirjoittanut: Joe Biden
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Alkuperäisteos: Promise me, dad
Tammi 2021
285 sivua

keskiviikko 8. heinäkuuta 2026

Pohjoisen tie. Kirjoittanut Eetu Niemi


Pohjoisen tie on IT- ja liiketoiminnan konsultti Eetu Niemen esikoisromaani. Se on koskettava kertomus nuoresta Saarasta, jonka isä on mystisesti kadonnut purjelentokoneella vuosia aiemmin. Saara saa vihjeen, jonka mukaan hänen isänsä saattaisi olla elossa ja päättää lähteä yksin ja salaa matkalle kohti Pohjois-Ruotsia ja Norjaa, jossa isän katoaminen on aikoinaan tapahtunut. Hän haluaa saada asioihin selvyyttä päästäkseen elämässään eteenpäin, sillä isän katoamiseen liittyy hänen mielestään liikaa epäselvyyksiä.

Kirjassa on kaksi kertojaa. Vaikutuksen minuun teki erityisesti Saaran näkökulmasta tehty kerronta, joka on toisaalta hyvin herkkää mutta samalla luottavaista ja jopa aavistuksen kapinallista. Harvemmin mieskirjailijat kykenevät, tai edes yrittävät, samalla tavoin asettua nuoren naishahmon asemaan kuin tässä teoksessa. Teos on mielenkiintoinen yhdistelmä matkan tekemistä, erilaisten ihmisten kohtaamista ja omien ajatusten käsittelyä. Kirja on varsin nopeasti luettu, mutta sen hienosti koottu tarina jää mieleen pitkäksi aikaa. Myös roadtrippi Suomesta Norjaan on tunnelmallisesti kuvattu. Muutama kohta kirjasta tuntuu itselleni epäuskottavalta, mutta tämä saattaa johtua myös tietämättömyydestäni purjelentoiluun. 

Eetu Niemi on aiemmin julkaissut tietokirjoja organisaation muutokseen liittyen, mutta toivottavasti jatkossa olisi tulossa myös lisää fiktiivisiä kertomuksia.  

Helmet-lukuhaaste 2026: 34. Kirjassa mennään piiloon

Pohjoisen tie
kirjoittanut Eetu Niemi
Momentum kirjat 2026
204 sivua

tiistai 7. heinäkuuta 2026

Johda tunneilmastoa. Vapauta työyhteisösi todellinen potentiaali.Kirjoittanut Jarkko Rantanen, Ira Leppänen ja Heikki Kankaanpää


Pitkästä aikaa business-kirja, joka kolahti! Tähän genreen kuuluvat viime aikoina lukemani kirjat ovat käsitelleet paljon tekoälyä ja strategiaa. Ne usein lupaavat olevansa käytännönläheisiä, mutta jotenkin niissä esitetyt esimerkit tai toimintakehoitteet ovat silti tuntuneet joko yksittäistapauksilta tai hieman keinotekoisilta. Tässä kirjassa tilanne oli toinen ja useimmat esitetyt esimerkit ja ehdotukset, jolla asiat saisi vietyä käytäntöön tuntuivat siltä, että niitä voisi ihan oikeasti sellaisenaan kokeilla. 

Kirja pureutuu työpaikan tunneilmastoon ja sen merkitykseen yksilöiden ja tiimien suorituksessa. Tunteet ovat aina olleet keskeinen osa työelämää - vaikuttavathan ne jatkuvasti meistä kaikkiin. Moninaisista syistä johtuen niitä on kuitenkin alettu viime vuosina painottaa ja nostaa enemmän esille. Itse arvelen, että yhtenä syynä on ylipäätään lasten ja nuorten tunnekasvatus päiväkodin ja koulun osalta, joka monilta pidempään työelämässä olleilta sukupolvilta puuttuu. Uusien sukupolvien myötä asiasta on alettava onneksi puhua myös työpaikoilla. Ajattelen, että tunteita on toki työpaikoilla aina ollut näkyvissä ja ehkä joskus, kun tehokkuusajattelu ja kiire ei ole ollut yhtä hallitseva tila kuin nykyään, on tunteisiin ylipäätään ehditty kiinnittää huomiota enemmän ilman, että niitä on varsinaisesti sanoitettu tunteiksi. Kuulumisia on vaihdettu enemmän ja työkaverit ja työnantajatkin ovat tunteneet toisensa paremmin ja pyrkineet usein auttamaan toisiaan myös työajan ulkopuolisiin liittyviin asioihin liittyen. Nykyisin tähän ei tunnu olevan aikaa ja helposti myös koetaan, ettei haluta astua työkavereiden ns. yksityiselle puolelle. Jäin pohtimaan onko ns. työ- ja yksityisen minän välinen railo ollut aina yhtä suuri kuin nyt.

Teos on ajankohtainen, käytännönläheinen ja laaja, joka (liian) nopeasti muuttuvassa maailmassa kaikkien työikäisten tulisi mielestäni lukea. Se helpottaa hahmottamaan ja ymmärtämään asioita, jotka muuten saattavat tuntua ahdistavilta, vaikeilta, epäreiluilta tai satuttavilta. Tunteiden merkitys ja niiden huomioon ottaminen, ehkä myös inhimillisyys, tuntuvat välillä unohtuneen muiden asioiden noustua keskiöön työelämässä. 

Ymmärtäminen on tärkeää ja sitä painotettiin myös kirjassa. Ymmärtäminen ei tarkoita, että kaikenlaista käytöstä tai asioita tulisi hyväksyä. Mutta kun ymmärtää syyt ihmisten toiminnan takana on ne kuitenkin helpompi käsitellä.

Kirjassa painotetaan tunteiden vaikutusta yksilön, tiimin ja koko organisaation toimintaan ja suorituskykyyn. On tärkeää kohdata ja käsitellä positiiviset ja negatiiviset tunteet. Niitä ei tarvitse jäädä märehtimään, mutta on tärkeää, että ne huomataan ja niistä viestitään. Näin osoitetaan, että tunteet ovat olemassa ja ne otetaan huomioon. 

Kirjan kirjoittajat Jarkko Rantanen (PsyM), Ira Leppänen (KTM, Certified Business Coach) ja Heikki Kankaanpää (KTM, insinööri) esittelevät seitsemän inhimillistä perustarvetta tunteiden takana (KYARHEM):

  1. Kiinnostus
  2. Ymmärrys
  3. Arvostus 
  4. Reiluus
  5. Hallinta
  6. Edistyminen
  7. Merkityksellisyys

Tunnetaitojen soveltamista käytäntöön työelämässä on esitelty kirjan lopusta löytyvästä luvusta. Esimerkiksi, kun joku kohtelee tai puhuu satuttavasti, hyvä ja neutraali tapa reagoida voisi olla vaikka toteamus: "Mitä sinusta tuntuu, kun puhut minulle noin" tai "En halua, että minulla puhutaan noin." Itse ainakin menen helposti täysin lukkoon, kun kohtaan epäasiallista puhetta tai toisaalta joku toinen taas saattaa suuttua ja sanoa kommentteja, jotka vain provosoivat tilannetta entisestään. 

Kirjassa puhutaan myös psykologisen turvallisuuden merkityksestä. Se koostuu yhteenkuuluvuudesta, oppimisesta, osallistumisesta ja haastamisesta. Näitä voi käsitellä vaikka asioista puhumalla ja mieltämällä ne oppimishaasteiksi. Lisäksi on tärkeää tunnustaa virheensä ja kertoa, mitä on niistä oppinut. Yleisesti on tärkeää olla kiinnostunut ihmisistä ja osoittaa tämä päivittäin myös työpaikalla. 

Toivottavasti työpaikoilla ylläpidetään ilmapiiriä, jossa jokainen saa ja uskaltaa olla oma aito itsensä. Tämän mahdollistamiseen liittyy oikeudenmukaisuuden kokemus, jonka puute vähentää merkittävästi työntekijöiden motivaatiota ja heikentää tulosta. Tähän auttaa mm. työntekijöiden mielipiteiden kuuntelu. 

Nopein tapa oppia tunnetaitoja on kiinnittää huomiota omiin tunteisiin: mitä ne minulle kertovat ja kuinka toimin tunteiden välittävän tiedon kanssa. Tähän auttaa mm. kollegoilta saatava vertaistuki. Ylipäätään läsnäolo ja toisten aito kuunteleminen on tärkeää. 

Kuten edellä oleva kirjoitus osoittaa kirjassa on paljon konkretiaa ja se käsittelee hyvin laajasti tunneilmaston johtamista työpaikoilla. Kirjan tunnelma on kannustava ja useassa kohdassa todetaan, että riittää, kun tunteiden johtamisessa onnistuu joskus. Täydellisyyteen ei tämän osalta ole varmaan edes mahdollista päästä. 

Helmet-lukuhaaste 2026: 39. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin 

Johda tunneilmastoa. Vapauta työyhteisösi todellinen potentiaali
Kirjoittanut Jarkko Rantanen, Ira Leppänen ja Heikki Kankaanpää
Alma Talent 2020
272 sivua

sunnuntai 26. huhtikuuta 2026

Kielletty päiväkirja. Kirjoittanut Alba de Céspedes


Alba de Céspedes oli italialais-kuubalainen toimittaja ja kirjailija. Hän oli syntynyt vuonna 1911 Italiassa ja kuollut 1997 Ranskassa. Hän oli kehittämässä italialaista feminististä liikettä ja hänen teoksiaan sensuroitiin sodan ajan Italiassa. Hän on julkaissut lähes parikymmentä kirjaa, joista kolme on käännetty suomenkielelle.

Tämä teos tuli vastaani kirjaston lukupiirin kautta. Teos kertoo italialaisesta työssäkäyvästä perheenäidistä Valeriasta, ja se sijoittuu sodan jälkeiseen aikaan. Valeria vaikuttaa hyvin epävarmalta ja kiltiltä perheenäidiltä, ei ehkä stereotyyppiseltä voimakkaalta italialaiselta perheenpäältä.

Valeria ostaa salaa mustan vihkon ja alkaa kirjoittaa siihen päiväkirjaansa. Hän ei halua missään nimessä, että kukaan hänen perheestään saa tietää, että hän kirjoittaa kyseistä päiväkirjaa. Valeria kokee syviä tunnontuskia päiväkirjan pitämisestä ja käyttää valtavasti voimavaroja vihkon piilotteluun. Lukijan on aluksi vaikea ymmärtää, miksi hän ei halua päiväkirjasta kenellekään kertoa, sillä se ei tunnu sisältävän mitään salaista tai radikaalia. Ylipäätään Valeria elää hyvin tasaista ja vakaata elämää, jossa ei mitään salattavaa edes ole. 

Hiljalleen hänelle syntyy kuinkin jonkinlainen orastava ja viaton suhde esihenkilönsä kanssa. Tämä ahdistaa häntä valtavasti ja hän purkaa päiväkirjaansa aatoksia. Lukijana tuntuu, että päiväkirjan kirjoittaminen lisää hänen tuskaansa entisestään.

Kirjan tapahtumat alkavat marraskuusta ja päättyvät seuraavan vuoden toukokuun loppupuolelle. Ajanjakso ei siis ole kovin pitkä, mutta sinä aikana ehtii Valerialle tapahtua paljon.

Kirja on koskettava ja lähelle lukijaa tuleva teos. Se on kirjoitettu kauniisti. Mieleeni ei tule, että olisin aivan samantyyppistä toista teosta aiemmin lukenut. Tarinan lisäksi kirjassa on hyvää ajankuvaa sodan jälkeisestä Italiasta. 

Helmet-lukuhaaste 2026: 4. Kirja on Otavan kirjaston kirjalistalla

Kiellelttyä päiväkirja
Kirjoittanut Alba de Céspedes
Kääntäjä: Anna Louhivuori
Otava 2022, julkaistu ensimmäisen kerran suomeksi 1956
280 sivua 



lauantai 25. huhtikuuta 2026

Kokonainen elämä. Kirjoittanut Robert Seethaler


Kirjailija Robert Seethaler on Saksassa tunnettu kirjailija, mutta itselleni uusi tuttavuus. Vuonna 2020 suomeksi julkaistu teos "Kokonainen elämä" (saksaksi julkaistu vuonna 2014) tuli vastaani kirjaston lukupiirin kautta ja siitä käytiinkin mielenkiintoinen keskustelu. 

Kirja on tyyliltään tasainen, vaikka sijoittuukin jylhiin Alppimaisemiin. Sen päähenkilö on erakkoluonteinen Andreas Egger, jonka elämänvaiheista kirja kiehtovasti kertoo. Andreas viihtyy yksinään, mutta huolehtii kuitenkin hyvin itsestään ja on hyvin vaatimattomista lähtökohdistaan huolimatta onnellisen oloinen ja tyytyväinen elämäänsä. Andreaksen elämän rakkaus on Marie, jonka kosinta on näyttävämpiä, joista olen lukenut.  

Kirja kattaa käytännössä koko Andreaksen elämän alkaen 1900-luvun alkupuolelta ja päättyen 1970-luvulle. Andreas kohtaa kirjassa sodan, joutuu Venäjälle vankileirille ja kohtaa paljon epäoikeudenmukaisuutta ja kurjuutta. Silti hän ei ole katkera tai edes onneton, vaan sopeutuu ja kääntää asiat mielessään parhain päin. Kirja ei ole erityinen ajankuva, vaan sen tapahtumat ovat enemmänkin unenomaisia. 

Lukiessani mieleen tuli aika ajoin Forrest Gump, jota päähenkilö määrätietoisella eteenpäin menemisellä mielestäni paljon muistuttaa. Tästä kirjasta saisi varmasti tehtyä myös hyvän elokuvan. Kirja on tiivis, sivuja on vain 130, mutta se sisältää silti yllättävänkin paljon tapahtumia ja kuvailuja. Kirjan loppu on mielestäni oikein hyvä ja se kokoaa asioita hyvin yhteen. 

Helmet-lukuhaaste 2026: 29. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle

Kokonainen elämä
Kirjoittanut Robert Seethaler
Aula & Co 2020
Suomentanut Raimo Salminen
130 sivua

sunnuntai 12. huhtikuuta 2026

50 myyttiä tekoälystä ja datasta. Toimittanut Marianne Mäkelin, Elisa Silvennoinen, Kati Mäkitalo


Marianne Mäkelin, Elisa Silvennoisen ja Kati Mäkitalon toimittama, vuonna 2025 ilmestynyt teos "50 myyttiä tekoälystä ja datasta" on nopeasti luettava katsaus tekoälystä ja sitä koskevista olettamuksista ja myyteistä. Teoksessa on yhteensä 50 erilaista myyttiä, jotka on jaettu 5 eri teeman alle. Teemoja ovat: 

  1. Mitä data on? 
  2. Mikä tekoäly?
  3. Mitä tekoälyllä ja datalla tehdään?
  4. Mitä kaikkea datan ja tekoälyn perusteella voidaan tietää? 
  5. Tekoäly ja data ihmisten arjessa
Kutakin teemaa ja sen alla olevia myyttejä käsittelee useita eri alojen asiantuntijoita. Kirja on helposti lähestyttävä ja näin suurella asiantuntijajoukolla siitä olisi voinut mielestäni koostaa hieman syvemmälle menevän. Nyt monien asioiden pintaa vain raapaistaan, eikä lyhyissä kappaleissa päästä ehkä riittävän syvällisesti käsittelemään kyseistä aihetta. Toisaalta nykyisellä ratkaisulla on varmaankin onnistuttu tiivistämään haastellisia ja monitahoisia asioita helposti lähestyttäväksi kokonaisuuksiksi.

Koska kirjassa käsiteltävät myytit ovat laajoja, on niistä helppoa tehdä monenlaisia johtopäätöksiä ja kiinnostua erilaisista aihealueista. Itselleni jäi mieleen kaksi aihetta. Ensimmäisenä kirjasta käy hyvin ilmi se, että vaikka tekoäly on ollut olemassa jo varsin pitkään ja tällä hetkellä sen muutosnopeus on valtava, niin sitä koskeva sääntely ja lainsäädäntö tuntuu laahaavan pahasti perässä. Muutamat olemassa olevat säädökset perustuvat pitkälti vain kansallisiin toimiin. Sama tuntuu koskevan myös somea, jonka kieltämisestä lasten ja nuortenkeskuudessa on viime aikoina kuultu useammista maista. Hyvä, että aihetta on pohdittu, varmaan olisi hyvä pohtia myös aikuisten käytön rajoittamista jollakin keinoin. 

Toiseksi mieleeni jäi sen, että kirjassa painotettiin datan laatua ja kuinka  jatkossa sillä tulisi olla enemmän merkitystä kuin sen määrällä. Suurien ja pääosin huonolaatuisten datamäärien läpikäyminen kuluttaa valtavasti resursseja, joita voitaisiin käyttää tärkeämpiin asioihin. Tästä aasinsiltana on myös mielestäni jatkuva valtavan tietomäärä, jota ihmiset kohtaavat päivittäin ja josta heidän pitäisi pystyä erottelemaan heitä koskeva. Toisaalta olisi myös tärkeää, että ihmiset ymmärtäisivät asioita laaja-alaisesti, mutta nykyisen valtavan tietomäärän keskellä se on hyvin aikaavievää ja kuluttavaa.  

Kirja on kiinnosta ja nopeasti luettava tuttavuus. Odotukseni kirjaa kohtaan olivat suuret ja jäivät siksi ehkä osin täyttymättä. Kirjan avulla on helppoa muodostaa nopeasti jonkinlainen kuva tekoälyn tämän hetkisestä voimasta yhteiskunnassamme. Vuoden kahden päästä moni asia voi ehkä olla jo vanhentunut. 

Helmet-lukuhaaste 2026: 8. Kirjassa ei rakastuta

50 myyttiä tekoälystä ja datasta
Toimittanut Marianne Mäkelin, Elisa Silvennoinen, Kati Mäkiralo
Vastapaino 2025
155 sivua