perjantai 26. marraskuuta 2021

Lukupiiri (kirjoittanut Kirsi Ranin)


Muutama vuosi sitten suunnitellessani oman kirjateemaisen blogin perustamista, toimi Kirsin Book Club -kirjablogi tähän kaikin puolin mallikelpoisena esimerkkinä. Kyseisen blogin taustalla toimii Kirsin Book Club -lukupiiri, joka on perustettu yli kymmenen vuotta sitten. Lukupiiri on kerännyt ympärilleen vankan joukon Kirsi Raninin ystäviä, jotka tapaavat kirjakeskustelujen merkeissä noin kerran kuussa. Myöhemmin kirjapiirin ympärille on perustettu kirjablogi, podcast ja Kirsin Book Club toimii näkyvässä roolissa myös muutenkin kirjakeskustelujen osalta mm. kirjamessuilla ja somessa.  

Kirsin Book Club on vakiintuneen asemansa ja huolella toteutettujen postaustensa, podcastien ja muutenkin laaja-alaisen kirjakeskustelun myötä edelleen loistava esimerkki ja suunnannäyttäjä useille kirjablogeille, niin myös omalleni. Syksyllä 2021 Kirsi Ranin julkaisi teoksen koskien oman kirjapiirin perustamista, jossa hän laajalti kertoo omista kokemuksistaan ja käy läpi asioita, jotka on syytä ottaa huomioon oman kirjapiirin peustamista suunnitellessaan. Vaikka Raninin omat kokemukset kolmesta eri kirjapiiristä ovat hyvin positiiviset, todetaan kirjassa muutamaan otteeseen, että kirjapiirissä käyminen, saati sellaisen vetäminen, vie aikaa ja vaatii sitoutumista. Mikäli aikaa ja innostusta tämänlaiseen harrastukseen löytyy, antaa se varmasti tekijälleen enemmän kuin ottaa.

Olen pohtinut ajoittain kirjapiiriin liittymistä tai jopa oman perustamista ja siksi tutkaillut niistä käytävää keskustelua. Jonkinlaista "pohjatyötä" aiheesta tehneelle kirja ei mitään täysin uutta anna. Sen sijaan se innostaa ja motivoi sekä selkeyttää käytännönläheisesti miten kannattaisi uuden lukupiirin kanssa toimia. Kirjassa on myös pitkä vinkkilista kirjoista, joita kirjapiirissä voitaisiin käsitellä. Hieman jäin ihmettelemään kirjan lopusta löytyvää pohjaa kirjapiirien keskustelulle. Pohja on hyvä, mutta useammalle kymmenelle sivulle kopioiminen tuntui ehkä hieman turhalle ja vanhanaikaiselle, varsinkin kun useat lainaavat kirjan tai tekevät omien kirjapiiriensä muistiinpanot verkkoon. Pantsu-kuvioiset kultakehyksiset kirjan kannet saattavat myös joitakin lukijoita karkoittaa, mutta tämä vain oma hieman rajoittunut mielipiteeni. 

Kirjaan liittyen olen kuunnellut verkon välityksellä pariakin keskustelua, joissa Ranin on kertonut kirjastaan ja samalla kannustanut kuulijoita oman piirin pariin. Innostukseni lukupiiriä kohtaan kasvoi ehdottomasti taitavasti kirjoitetun kirjan myötä ja kirja tai parikin tätä teosta tulee päätymään pukin konttiin ja toivottavasti innostaa myös muita kirjan lukijoita. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä

Lukupiiri
Kirjoista keskustelemisen elämää mullistava taika
kirjoittanut Kirsi Ranin
Otava 2021
174 sivua

lauantai 20. marraskuuta 2021

Kaikki kuluttamisesta (kirjoittanut Julia Thurén)


Julia Thurenin esikoisteos "Kaikki rahasta" kertoi nimensä mukaisesti kansantajuisesti perusasiat rahankäytöstä, sijoittamisesta ja velasta. Thurenin toinen teos, Tieto-Finlandia ehdokas vuonna 2021, on "Kaikki kuluttamisesta". Kirja on koottu erilaisten haastatteluiden, omien havaintojen ja mm. somessa käytävien keskustelujen pohjalta.

Aiheensa puolesta kirja ei tarjoa mitään uutta mullistavaa. Toisaalta tässä piilee myös teoksen hienous. Thurén on kirjassa kyseenalaistanut monia normaaleina pidettyjä kulutustottumuksianne. Yhtenä keskeisimmistä näkökulmista on ympäristö. Kirja pyrkii myös tarjoamaan vaihtoehtoja ainaiselle kuluttamiselle ja uuden hankinnalle, johon muuten sortuvat niin miehet kuin naisetkin. Kaikkea ei ensinnäkään kannata hankkia aivan heti, kun asia tulee mieleen. Yön tai kahden nukkumisen jälkeen mieli voi hankinnan kohdalla tuntua jo aivan muulta tai koko hankinta on ehkä unohtunut jo mielestä. Mikäli hankinta tuntuu vielä järkevältä, tuottaa se hieman odotettuna todennäköisesti myös merkittävästi enemmän iloa.

Olin kuuntelemassa Julia Thurénia myös Helsingin kirjamessuilla 2021 ja muutenkin hänen kolumnejaan ja haastatteluja on syksyn mittaan tullut selailtua. Hän on onnistunut sanoittamaan kuluttamisen perusteena olevan ajatuksen siitä, kuinka jotakin hankintaa tehdessään kannattaa miettiä, kuinka paljon ajallisesti sen hankkimiseksi on joutunut tekemään töitä. Olisiko tuon ajan voinut käyttää johonkin mielekkäämpäänkin tekemiseen kuin työhön, joka on mahdollistanut kyseisen hankinnan, joka vieläpä saattaa unohtua muutamassa päivässä hyllyn perälle?

Kirja herättää paljon ajatuksia myös omasta kuluttamisestani. Pääasiassa pidän itseäni järkevänä ja harkitsevana kuluttajana, mutta ajoittain tulee fiilis, että haluaisi hankkia jotakin uutta tms. Tuossa olotilassa tulee helposti tehtyä virheostoksia, jotka myöhemmin kaduttavat. Mielensä rauhoittaminen ja korttien pitäminen tiukasti lompakossa ovat usein avaintekijöitä itselleni, jotta nopeisiin houkutuksiin ei tulisi liian usein sorruttua. 

Kuluttaminen saattaa aiheena tuntua syyllistävältä ja ehkä tylsältä. Kirja on onnistunut nokkelien esimerkkien ja selkeän ulosantinsa avulla kuitenkin tuomaan esille aiheen kiinnostavasti. Säästämällä ja ajankäyttöään muuttamalla on todennäköisesti mahdollista hankkia elämäänsä paljon enemmän sisältöä kuin jatkuvalla uuden, tai käytetyn, tavaran hankinnalla. Ehkä aikaa jää täten myös enemmän oleelliseen, eli elämiseen ja läsnäoloon. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2021.

Kaikki kuluttamisesta
kirjoittanut Julia Thurén
Gummerus 2021
177 sivua

sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Ilonpilaaja (kirjoittanut Anni Ihlberg)


Anni Ihlbergin esikoisteos Ilonpilaaja on kertomus 2010- ja 2020 -lukujen nuorisosta. Kaveriporukoiden merkitys, jako naisiin ja miehiin, menestyjiin ja epäonnistujiin sekä valtavat paineet, joita nuoret kohtaavat, ovat kirjan kantavia teemoja. Kirjaa lukiessa tunsin itseni vanhaksi ja tällaista tunnetta ei vielä montaa kertaa ole tullut vastaan romaaneja lukiessa. 

Päähenkilö Lotta kipuilee kasvamisen ja kehittymisen parissa. Nuoren naisen paineet koskien sekä ulkonäköä, että myös sisäistä kehitystä, ovat raastavia ja sairastuttavat päähenkilöä. Vaikka naiset ovat kohdanneet vastaavia ongelmia läpi historian, ovat kirjassa esitellyt Lotan kohtaamat vaatimukset raastavan suoria. Lukiessa tulee tunne, että miten tahansa Lotta toimii tai tekee, niin hän saa siitä kärsiä.  Jäädessään kaveriporukan ulkopuolelle, ei hänelle jää minkäänlaista turvaverkkoa, johon turvautua. 

Kirjan luettuani en ihmettele, että nuoret kärsivät entistä enemmän mieleterveys ja muista ongelmista. Maailma, ja erityisesti somessa tapahtuvat kohtaamiset ja vertailut muihin, ovat rankkoja. Kirja on koskettava ja paljastaa lukijalle yhden katsantokannan tämän päivän nuorison elämään. Teksti on pitkistä lauserakenteistaan huolimatta yllättävän soljuvaa. Kirjan lukeminen kesti yllättävän kauan ja muutaman kerran harkitsin jopa jättäväni sen kesken. Puolivälin jälkeen teksti ja tarina vei kuitenkin lopulta kunnolla mukaansa ja olen tyytyväinen, että kirjan sain luettua kokonaan.  

Helmet-lukuhaaste 2021: 7. Kirjassa on kaveriporukka

Ilonpilaaja
kirjoittanut Anni Ihlberg
Tammi 2021
268 sivua

torstai 4. marraskuuta 2021

Siamäk Naghianin uskomaton elämä (kirjoittanut Minna Kettunen ja Siamäk Naghian)


Minna Kettusen ja Siamäk Naghianin yhdessä kirjoittama Siamäk Naghianista kertova elämäkerta on todellakin kertomus lähes uskomattomasta elämänkulusta, joka kuitenkin on ilmeisen täyttä totta. Siamäk Naghian on syntyjään Iranista. Elämä on kuljettanut häntä ensin nuorena keskellä iranilaista suurperhettä, myöhemmin maan vallankumouksen keskelle ja tämän jälkeen armeijaann, jossa hän on nähnyt kammottavia kuolemia ja loukkaantumisia. Sattumusten kautta Siamäk on päätynyt myöhemmin Suomeen opiskelemaan.

Kielitaidottomana Teknillisessä korkeakoulussa opiskelu oli haastavaa, joten Siamäk päätti opetella suomen kieltä. Tuo on päätös, jota hän kirjassa usein jälkikäteen on kiitellyt ja korostaa kielitaidon merkitystä onnistuneesta kotoutumisesta keskustellessa. Valmistumisen jälkeen hän ajautui Iisalmeen Genelec Oy:hun töihin. Myöhemmin hänestä tuli kyseisen kaiuttimia valmistaman yrityksen toimitusjohtaja.

Kirja on kerännyt jonkin verran huomiota julkisuudessa. Itse olen lukenut siitä kertovan artikkelin Helsingin Sanomissa ja myöhemmin nähnyt hänen haastattelun mm. Ylen Aamu-TV:ssä sekä vastikään Helsingin kirjamessuilla. Siamäk on kohdannut elämänsä aikana paljon haasteita ja kauheuksia, mutta ei kirjan, eikä haastatteluiden perusteella ole katkeroitunut, vaan on onnistunut löytämään tapahtumista myös opettavaisia piirteitä. Todella kunnioitettava taito, joka tuntuu yhdistävän monia elämässään ja urallaan menestyneitä henkilöitä. 

Kirjan tarina on mielenkiintoinen ja kiehtova. Teksti sen sijaan olisi voinut olla hieman paremmin kirjoitettu. Lukijana jäin kaipaamaan huolitellumpaa kirjoitusta ja ehkä jonkinlaista selkeämpää esitysmallia. Kirjan kansi ja jopa nimi ovat sellaisia, että niiden perusteella kirja voisi hyvin olla jokin seikkailutarina tai muu fantasiakirja, eikä elämäkerta hyvin kunnioitettavasta urasta ja kokemuksista.

Helmet-lukuhaaste 2021: 4.Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan

Siamäk Naghianin uskomaton elämä
kirjoittanut Minna Kettunen ja Siamäk Naghian 
Into Kustannus 2021
127 sivua

maanantai 1. marraskuuta 2021

Helsingin kirjamessut 2021

Syksyn 2021 Helsingin kirjamessut ovat onnellisesti lähes takanapäin. Lähes, sillä osaan ohjelmista on mahdollista palata vielä jonkin aikaa tallenteiden kautta. Helsingin kirjamessujen sivujen kautta löytyvät tallenteet on kuvattu laadukkaasti ja vajaan puolen tunnin mittaisia keskusteluja on nautinto kuunnella vaikka iltaisin. Messuilla en Senaatintorin lavan keskusteluja lainkaan kuunnellut, sillä tiesin, että niihin pääsen vielä jälkikäteen käsiksi.


Paikan päällä Messukeskuksessa kävin kolmena päivänä. Torstain ja perjantain lyhyet fiilis-raportit olen julkaissut jo aiemmin. Lauantaina pidin välipäivän messuhulinasta, mutta sunnuntaina päivällä piipahdin vielä paikan päällä. Joka päivä olen lisäksi kuunnellut kotona pari tallennetta Senaatintorilta ja tämä jatkuu vielä sen aikaa, kun tallenteet ovat jäljellä tai kunnes olen kaikki kuunnellut. 

Sunnuntaina kuuntelin pari keskustelua Esplanadi ja Hakaniemi -lavoilla. Keskusteluissa osallisina olivat mm. Sisko Savonlahti ja Julia Thuren. Aiheet koskivat mm. kuluttamista, 30-vuotiaiden naisten paineita parisuhteen ja lasten hankinnan saralta sekä yleistä ulkoapäin tulevaa painostusta liittyen moneenkin asiaan. Erityisesti naiset tuntuvat näiden odotusten alla stressaantuvan, tai ainakin heidän suullaan asioista tällä hetkellä enemmän puhutaan kuin miesten. Ilmiöt ovat tuttuja ja niistä on keskusteltu paljon. Keskustelijoiden mielipiteet olivat hyvin perusteltuja, vaikkakaan eivät mitään lopullisia ratkaisuja näihin ikuisuusongelmilta tuntuviin aiheisiin tuntuneetkaan tarjoavan.

Neljän messupäivän aikana paikan päällä vieraili reilu 52 000 henkilöä. Korona rajoituksia on juuri ennen messuja höllennetty, vaikka tautitapauksia on edelleen maassamme runsaasti. Helsingin kirjamessut on ensimmäinen suuren mittakaavan tapahtuma Messukeskuksessa puoleentoista vuoteen, joka on kyetty järjestämään lähes entiseen tapaan. Vielä kuukausi sitten arvuuteltiin, voidaanko messuja järjestää lainkaan. Tilanne huomioiden kävijöitä saapui siis neljän päivän aikana paikan päälle kunnioitettava määrä. Suurta tungosta en messuilla havainnut, mutta kyllä käytävillä väkeä riitti ja samoin monissa keskusteluissa osa kuuntelijoista ei mahtunut tarjotuille tuoleille istumaan. Omaa turvallisuuden tunnettani lisäsivät useimpien käyttämät maskit.

Lukulistani kasvoi taas yli äyräidensä, enkä varmasti tule koskaan ehtimään edes puolta messuilla esitellyistä itseäni kiinnostavista kirjoista lukemaan tai kuuntelemaan. Mielelle messut tekivät kuitenkin tosi hyvää ja niissä keskustellut aiheet ja kirjat ovat kuin kahden viikon etelänloma ruumiille keskellä pimeintä talvea. Ihanaa oli myös vaihtaa mielipiteitä muiden kävijöiden kanssa. Kiitos messujen järjestäjille, ohjelmajohtajan paikasta näiden messujen jälkeen luopuvalle Ronja Salmelle sekä kaikille kirjailijoille ja esiintyjille! Toivottavasti jälleen ensi vuonna nähdään! 


perjantai 29. lokakuuta 2021

Helsingin kirjamessuilla perjantaina 29.10.2021


Toisen messupäivän ohjelma oli ensimmäisen päivän tapaan, lähes liiankin, täynnä kiinnostavia haastatteluja ja keskusteluja. Vuoden kiinnostavimmat kotimaiset kirjat on messuilla esitelty yleisissä keskusteluissa vähintään kertaalleen pitkän viikonlopun aikana. Useat kustantamot ja kirjakaupat haastattelevat myös kirjailijoitaan omilla pisteillään. Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta omasta mielestäni, myös muutkin kuin bestseller-kirjat saavat messuilla jonkin verran näkyvyyttä. Toki niitä aina voitaisiin enemmänkin esitellä, vaikkakin suuri yleisö tuntuu kerääntyvän nimekkäimpinä pidettyjen kirjailijoiden keskusteluiden äärelle.

Perjantain messupäiväni kului jälleen alueella kierrellen ja pääosin osia eri keskusteluista kuunnellen. Väkeä oli paljon liikkeellä ja vaikka keskustelualueet ovat nyt suuria, niin osa niistä täyttyi silti viimeistä istuinta ja tilavaa seisomapaikkaa myöten. Hanna Brotherus on kirjoittanut esikoisromaaninsa "Ainoa kotini", josta hän kertoi aamupäivällä ensin kustantamon pisteellä ja myöhemmin iltapäivällä Senaatintori-lavalla. Kirja on ollut julkisuudessa laajalti esillä ja monet ovat kirjaa suositelleet. Olen itsekin kirjan lukenut (bloggaus löytyy täältä). Kirja oli mielenkiintoinen, mutta ei aivan lempikirjakseni noussut. Se on kauniisti kirjoitettu, mutta sen monitasoisuus ei itselleni kokonaan moninaisuudessaan auennut.  

Päivän kiinnostavin keskustelu käytiin Esplanadi-lavalla Genelecin toimitusjohtajasta Siamäk Naghianista kertovassa kirjassa "Siamäk Naghianin uskomaton elämä". Kirjan on kirjoittanut Minna Kettunen. Iranissa syntynyt Siamäk Naghiani on useiden sattumusten kautta päätynyt opiskelemaan Suomeen ja päätynyt Iisalmeen Genelecille töihin ja myöhemmin aina yhtiön toimitusjohtajaksi saakka. Olen kirjan lukenut ja Siamäkin tarina on vaikuttava. Kirjasta on tulossa juttua blogin puolelle pikapuolin.


Tuomas Kyrö, Aki Ollikainen, Maritta Lintunen ja Marianna Kurtto kertoivat omista asumiskokemuksistaan Eeva Joenpellon kirjailijakodissa. Kaikki olivat päässeet pariksi vuodeksi perheensä kanssa asumaan suureen, Sammatissa sijaitsevaan taloon. He kertoivat talon ja sen ympäristön vaikutuksesta kirjoihinsa ja työhönsä. Samalla Töölö-lavalla kustantamoiden edustajat kertoivat seuraavaksi kuinka kirjaideansa voi yrittää saada heille kustannettavaksi. Neuvot olivat selkeitä ja kannustavia. Korona-aikaan käsikirjoitusten määrä kustantamoissa on kasvanut merkittävästi, mikä on aiheuttanut paitsi pitkiä vastausaikoja myös yleismalkaisia vastauksia tekstien lähettäjille. 


Kotona seurasin verkon kautta keskustelua Saara Turusen ja Petra Maisosen teoksesta "Suurteoksia". Olen Turusen aiemmat teokset lukenut, joten todennäköisesti myös tämä päätyy lukulistalleni. Verkon kautta seurasin myös keskustelua demokratian tulevaisuudesta. 

Torstain tapaan myös perjantai oli kiinnostava päivä. Kiertely Messukeskuksen hälinässä ja valtava vastaantuleva inspiraation määrä on kaikessa ihanuudessaan myös kuluttavaa, joten täytyy lauantaina virkein silmin pohtia pidänkö välipäivän ja seuraan ohjelmaa verkon välityksellä. Sitä ennen ehtii onneksi nauttia kirjallisuuden tarjoamista tarinoista.

torstai 28. lokakuuta 2021

Helsingin kirjamessuilla torstaina 28.10.2021



Parin vuoden tauon jälkeen oli jälleen mukava päästä fyysisesti paikan päälle ihmettelemään messuhulinaa sekä tietenkin kirjallisuutta ja siitä käytävää keskustelua. Viime vuonna seurasin messuja tarkkana verkon kautta. Konsepti oli mielestäni hyvin toimiva ja keskusteluiden seuraaminen omassa rauhassa ja hiljaisuudessa oli ihanaa. Paikan päällä samanlaista rauhaa harvemmin löytyy. Messutunnelma ei tosin kotiin saakka kunnolla välity. 

Tänä vuonna kahden lavan (Senaatintori ja Töölönlahti) tapahtumia on mahdollista seurata verkon välityksellä. Keskustelut myös säilyvät verkossa katseltavissa noin kuukauden verran, joten niihin on mahdollista palata myös myöhemmin. Todella hieno juttu!


Ensimmäinen messupäiväni alkoi heti kymmeneltä avajaisten seuraamisella, jonka jälkeen kiertelin ympäri messuhallia ja kuuntelin osia muutamista keskusteluista. Koululaisia oli liikkeellä ilahduttavan paljon, mutta muuten halleissa oli vielä väljää. Näytteilleasettajien tarjontaa sai selailla rauhassa ja suunnitella ostoslistaa. Jokunen kirja tarttui jo heti matkaan mukaan. Käytävät tuntuivat aiempaa leveämmiltä ja samoin lavojen edustoilla oli hyvin tilaa. Suurin osa kävijöistä tuntui myös käyttävän maskeja. Uutuutena on äänikirjalava (Töölönlahti), jonka kopissa keskustelun avasivat Jari Sinkkonen ja Anja Snellman. Päivä jatkui iltapäivällä kotoa käsin, kun seurasin netin välityksellä Senaatintorin lavan keskusteluja. 



Tämän vuoden teemana on dialogi, joka näkyy mm. runsaina kirjallisuuspiirien keskusteluina. Esiintyjiä nelipäiväisillä messuilla on yli 1000, joista vain 30 on kansainvälisiä. Keskusteluja messut tarjoavat huikeat 900, joten valinnan vaikeus noiden välillä on itselleni suuri. Keskustelut ja haastattelut kun ovat ehdottomasti pääsyy, miksi messut vetävät puoleensa. 

Huomenna edessä monen monta mielenkiintoiselta vaikuttavaa keskustelua. Saa nähdä, mitä niistä päädyn hulinan keskellä kuuntelemaan.