lauantai 19. tammikuuta 2019

Tellervo (kirjoittanut Henriikka Tavi)

Henriikka Tavi on tullut tunnetuksi runoteoksista. Hänen ensimmäinen romaaninsa "Tellervo" kertoo naisesta, joka tutustuu yhdysvaltalaisen ihmissuhdekouluttajan Rory Rayen ajatuksiin ja päättää niiden avulla löytää itselleen parisuhteen. Olin kuuntelemassa Tavin haastattelua Helsingin kirjamessuilla 2018, jonka jälkeen tämä kirja päätyi lukulistalleni.

Odotukseni olivat kohtalaisen korkealla, sillä yleensä chick lit -kirjallisuus on mukavan kevyttä, mutta kuitenkin koskettavaa kirjallisuutta. Sitä on kiva lukea vakavampien teosten välissä eräänlaisena keventäjänä. Tämä kirja ei valitettavasti itseeni täysin kolahtanut. Aihe sinänsä kuulosti hyvälle ja päähenkilö Tellervon luonne ja tyyppi mielenkiintoiselta. Kirjassa käsitellään paljon myös Tellervon ystävää Heiniä. Naiset eivät sydänystäviä ole, vaan heidän suhteensa tuntuu perustuvan enemmän molemminpuoliseen hyötymiseen.

Kirja on taitavasti kirjoitettu, mutta sen hahmot ovat vaikeasti lähestyttäviä. Tellervo tuntuu hyvin yksinkertaiselta, self help -kirjallisuutta ahmivalta ja sen tarjoamia oppeja lähes varauksetta noudattavalta naiselta. Hän ei kykene pitämään omaa elämäänsä kasassa ja ystävyys- ja parisuhteet vaihtuvat nopeaan tahtiin. En päässyt oikein selvyyteen onko päähenkilö oikeasti näin pinnallinen ja vastuuntunnoton, vai olisiko minun lukijana pitänyt pystyä hahmottamaan, jokin toinen taso hänessä. Vaikka kirja oli taitavasti ja kiinnostavasti kirjoitettu, ei se kuitenkaan tarjonnut oikein mitään uutta ajateltavaa tai herättänyt kiinnostusta tai näkökantoja erilaisiin näkemyksiin.

Kirjan kanssa maistoin etelä-afrikkalaisen jättiviinitila KWV:n klassista Merlota. Punaisista rypäleistä huomaan viime aikoina suosineeni erityisesti kevyempää Pinot Noiria. Talven tultua ja ilmojen kylmettyä on tehnyt mieli hieman täyteläisempää, mutta kuitenkin marjaisaa viiniä. Merlot on usein hyvä ja takuuvarma valinta tähän kaipuuseen. KWV:n Merlot on väriltään pehmeän purppuranpunaista. Tuoksussa on paahteisuutta ja lämmintä marjaisuutta - luumua ja kirsikkaa. Viinin maussa luumuisuus ja vadelmaisuus nousevat erityisesti esille. Viinissä on hieman pehmeää tanniinisuutta ja hapokkuutta. Jälkimaku on kuitenkin varsin lyhyt ja pidempi hapettuminen lasissa ei tee viinille oikeutta. Kirjan lisäksi viini maistui poro-punajuuri-suppilovahvero-vuohenjuustopitsan kanssa. Sopivat hyvin yhteen.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Kumpikaan ei yksistään ollut aivan mieleiseni, mutta helppouden ja yksinkertaisuuden perusteella sopivat hyvin yhteen. Molemmista jää hyvä mieli ja se lienee usein kirjan ja viinin kohdalla tärkeintä.

Helmet-lukuhaaste 2019: 6. Rakkausromaani

Tellervo
kirjoittanut Henriikka Tavi
Kustannusosakeyhtiö Teos
Helsinki 2018
229 sivua

KWV Merlot
Classic Collection
Vintage 2017
W.O. Western Cape, Etelä-Afrikka
n. 8 € (ostettu Tallinnasta joulukuussa 2018)

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Taisteluni (kirjoittanut Karl Ove Knausgård)

Norjalaisen kirjailija Karl Ove Knausgårdin nimi on tullut parin viime vuoden aikana eri kirjallisuuden asiakyhteyksissä esiin, joten päätin tarttua häneen kirjaansa heti sopivan ajan tullessa. Henkilönä Knausgård on mielenkiintoinen ja hän jakaa vahvasti mielipiteitä. Taisteluni on hänen useampi tuhatsivuinen kirjasarjansa, joka koostuu kuudesta kirjasta. Ensimmäinen osa on ilmestynyt norjaksi 2009 ja suomeksi 2011.

Taisteluni - Ensimmäinen kirja on omaelämäkerrallinen ja se koostuu muutamasta osasta. Ensimmäisen kirjan kohdat keskittyvät pääasiassa Karl Oven lapsuuteen ja nuoruuteen. Hänen vaimostaan Lindasta on kirjan alussa myös kerrottu. Knausgård on saanut varsin ankaran kasvatuksen ja lapsuudenperhe on hyvin tiukka mm. alkoholin käytön suhteen. Lapsuuden kasvatus ja koti on jättänyt jälkensä häneen. Isän käyttämä henkinen ja fyysinen väkivalta ovat seikkoja, joiden kanssa hänen poikansa Karl Ove ja tämän veli ovat joutuneet läpi elämänsä kipuilemaan.

Useiden lasten tapaan Karl Ove haluaa miellyttää vanhempiaan, vaikka näiden kohtelu ei joka tilanteessa sitä vaatisi. Miellyttämisen halu ei kuitenkaan estä häntä kokeilemasta rajojaan. Rajojen rikkominen vaatii kuitenkin tarkkaa suunnittelua, jotta hän ei narahtaisi vanhemmilleen. Kirjan alkuosassa hän kertoo uuden vuoden vietostaan kavereidensa parissa ja tarkoista suunnitelmista sekä toteutuksesta, jolla vuoden vaihteen vietto lopulta onnistuu kohtuullisesti.

Kirjan toinen osa kertoo Karl Oven isän kuolemasta ja siitä kuinka tämän pojat saapuvat isän talolle, jossa hän on viimeiset vuotensa elänyt alkoholisoituneena oman äitinsä kanssa. Taloa siivoamalla lapset käsittelevät tunteitaan ja heille selviää isänsä elämän viimeiset vaiheet. Jollen nyt aivan siivousfriikkinä, niin siististä asuinympäristöstä pitävänä, mieleni tekisi olla talossa paikalla puhdistamassa kaatopaikkamaiseen kuntoon joutunutta kotia. Tämä kertonee siitä, kuinka kiehtovasti Knausgård osaa tapahtumista kertoa.

Kirja on mielestäni eräänlaista ajatuksenjuoksua. Yhdestä asiasta päästään toiseen ja aina syy-seuraussuhteet eivät jälkikäteen ajateltuina ole kaikkein selvimpiä. Ihme kyllä, kirja ei kuitenkaan ole mielestäni lainkaan sekava, vaan sen kerronnassa on helppo pysyä mukana. Ihmisten ja paikkojen kuvailut ova tarkkoja ja selkeitä, mutta eivät onneksi kuitenkaan pitkäveteisiä. Jatkossa aion tutustua Knausgårdin muihinkin kirjoihin.

Kirjan kanssa maistoin italialaista Amaronea. Amarone tulee Pohjois-Italiasta, Veneton alueelta. Viini on valmistettu kuivatuista rypäleistä eli viini on usein täyteläistä ja maultaan kypsän luumuista ja marjaista. Amaronea pidetään usein yhtenä parhaista viineistä - ja tähän usein myös hinta viittaa. Amaronea valmistetaan useista erilaisista, yleensä alkuperältään italialaisista rypäleistä. 

Viini maistui joulupöydässä kinkun kanssa ja hieman vielä sen jälkeenkin ruokaa sulatellessa ja jälkiruokaa odotellessa. Amarone ei suoraan kuulu lempiviineihini, vaikka olen muutamaa todella hyvää Amaronea maistanutkin. Mielestäni sen maku muotoutuu välillä liian kuivan luumuiseksi ja täyteläiseksi. Toisinaan se taas tuntuu jäävän hieman kehittymättömäksi, kuten nyt. En tästä laita kuitenkaan kaikkea viinin syyksi, vaan uskon, että se olisi ehdottomasti kannattanut dekantoida ennen nauttimista. Nyt alkumaussa tuntui olevan kaikkea - luumua, muutakin kypsää marjaa, tammisuutta ja jopa yrttisyyttä. Maut eivät kuitenkaan limittyneet tyylikkäästi keskenään, jota Amaronen tyyppiseltä ja hintaiselta viiniltä odotan.

Kirjan ja viinin yhteen sopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat soljuvat eteenpäin. Kirjan kokonaisuus on kaikesta huolimatta selkeämpi. Potentiaalia ja kiinnostavuutta molemmista ehdottomasti löytyy. Nämä maistuvat varmasti hyvin myös erikseen.

Helmet-lukuhaaste 2019: 25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

Taisteluni
Ensimmäinen kirja
kirjoittanut Karl Ove Knausgård
suomentanut Katriina Huttunen
alkuteos Min kamp I
Like Kustannus 2013
489 sivua

Luigi Righetti Amarone
Della Valpolicella
Veneto, Italia
2014
Hinta ei tiedossa

lauantai 5. tammikuuta 2019

Ihmettä kaikki (kirjoittanut Juha Itkonen)

 Luin viime vuonna Juha Itkosen kirjoittaman "Minun Amerikkani". Siinä Itkonen kiersi muutamaan eri otteeseen ympäri Yhdysvaltoja tutustuen maan kulttuuriin ja lähestyviin presidentinvaaleihin. Itkosen kirjoitustyyli vaikuttaa, näiden kahden häneltä lukemani teoksen perusteella, selkeältä ja hyvin tunnepitoiselta. Asioita käsitellään lähtökohtaisesti aina tunteiden kautta. Vaikka pidän myös tunteisiin vetoavasta kirjallisuudesta, menee Itkosen kirjoissa tämä ajoittain hieman liian syvälle ja faktat unohtuvat liiaksi. Ihmettä kaikki on 11. Itkoselta julkaistu kirja.

Ihmettä kaikki -kirja koostuu kahdesta osasta, jotka ovat kronologisessa järjestyksessä ja toinen osa on selkeä jatkumo ensimmäiselle. Kirja kertoo ulkoisilta seikoiltaan Itkosia muistuttavasta perheestä, johon kuuluu äiti, isä ja kaksi poikaa. Ensimmäisessä osassa äiti alkaa odottamaan kolmatta lasta, mutta valitettavan varhaisessa vaiheessa lapsivettä alkaa vuotamaan. Tilannetta seurataan ja tutkitaan jonkin aikaa. Eri lääkärit tulevat tulokseen, että lapsen selvitytymismahdollisuudet syntyä ja pysyä elävänä ovat hyvin pienet. Mahdolliset kehitysvammat tai muut kasvuun ja kehitykseen liittyvät ongelmat ovat käytännössä varmoja. Perhe jää vaikean tilanteen eteen päättämään keskeytetäänkö raskaus vai miten kannattaa menetellä. Kirjan toisessa osassa äiti tulee uudelleen raskaaksi ja tällä kertaa selviää, että hän odottaa kaksosia. Odotus etenee tällä kertaa pidemmälle hyvin, mutta vauvat syntyvät silti yllättäen aivan liian pieninä. Kirjassa käydään läpi heidän ensimmäisiä kehitysvaiheitaan ensin naistenklinikan keskososastolla ja tämän jälkeen kätilöopistolla.

Kirja on kerrottu perheen kirjailija-isän näkökulmasta ja se heijastelee pitkälti hänen tunteitaan. Hän pohtii, kuinka olla vaimonsa tukena ja osana perhettä, vaikka alussa lasten äiti, jo fyysisten ominaisuuksien pakottamana, on se joka asiat ensimmäisenä kokee ja, jolla juridisesti on päätäntävalta asioissa. Kirjassa pohditaan isyyttä myös sukupolvi-kohtaisesti. Isyyden odotukset ja isän rooli on muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa merkittävästi. Nykyisin isien odotetaan ottavan vastuuta lähes samassa mittakaavassa kuin äitien. Uusi rooli ei välttämättä ole aina helppo, varsinkin kun varsinaisia esikuvia ei oikein ole. Toki se on ainakin kirjan päähenkilölle hyvin toivottu.

Omaan makuuni kirja jämähtää pohtimaan ja analysoimaan asioita liikaa. Molemmat kirjan tapaukset ovat toki hirvittäviä, varsinkin syntymättömän lapsen kohtalosta päättäminen. Kun jokin asia alkaa mennä pieleen, uskoo kirjan päähenkilö, että kaikki muukin menee ja unohtaa samalla, että moni asia on kuitenkin lopulta hyvin.

Isän tuntoja on käyty läpi monipuolisesti, mutta hieman tuli olo, että kaunistellen, tai sitten päähenkilö vain on äärettömän hyväntahtoinen ja haluaa sekä kykenee lähes aina ottamaan kaikki muutkin hienosti huomioon. Kirja on kirjoitettu aiheesta ja näkökulmasta, jollaisia ei itselleni ole ennen eteen tullut, joten siinä mielessä lunastaa varmasti paikkansa ja toivottavasti mahdollisimman moni isäksi tuleva tai jo isänä oleva tämän lukisi. Kirja antaa varmasti aihetta ajatella asioita hieman eri näkökulmista kuin itse on tottunut. Sen määrittämiseen mikä on oikein tai väärin, ei tässä kirjassa onneksi anneta vastausta. Kai yksilön tekemä ratkaisu on yleensä aina paras ne tiedot ja taidot ja tunteet huomioon ottaen, joita kullakin tuolloin on.

Kirjan pariksi valikoitui klassinen italialainen Ripasso. Viinin tuoksussa oli marjaisuutta ja yrttisyyttä. Maussa marjaisuus, näistä kirsikka ja karhunvatukka nousivat erityisesti esille. Viinin hapokkuus ja tanniinit olivat varsin maltillisia. Viini ei kuitenkaan ollut kovin pyöreä ja tarvitsi avautuakseen sekä ruokaa että lämpöä. Kirjan lisäksi viinin maistui joulupyhien pöydässä lämpimän mausteisen lihapadan kanssa (ohje Viini-lehdessä 12/2018).

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Erityisesti viinissä on syvyyttä ja voimakkuutta. Kirjan sanoma tuntuu aukeavan heti lukiessa, viini sen sijaan vaatii hieman aikaa. Molempien kokonaisuudesta tulee sen sijaan hyvä olo.

Ihmettä kaikki
kirjoittanut Juha Itkonen
Otava 2018
8h, 27min (kuunneltu äänikirjana)

Villalta
Valpolicella Ripasso Superiore 2015
Corvina, Rondinella, Molinara
Veneto, Italia
13,89€ (Alkosta joulukuussa 2018)

maanantai 31. joulukuuta 2018

Luettua ja maistettua -blogin vuosi 2018

 Vuoden 2018 kääntyessä vuoteen 2019, on aika tehdä tilinpäätös Luettua ja maistettua -blogin kuluneesta vuodesta. Sekä kirjojen että viinien maailmaan mahtuu monia kohokohtia. Kirjapuolen keskeisimmät mieleen jääneet kokemukset liittyvät laajaan lukukattaukseen sekä Helsingin kirjamessuilla edustamiseen. Viinipuolella kevään kohokohtana oli lyhyt työrupeama Uudessa-Seelannissa Canterburyn -alueella sijainneella viinitilalla. Loppukesästä blogi puolestaan matkasi viikoksi tutustumaan Ranskan Alsacen viineihin. Näiden lisäksi tullut maisteltua viinejä ympäri maailmaa ja tutustuttua hieman tarkemmin yhteen viinivuoden trendeistä eli alkuviineihin. Vuoden aikana näiden määrä ihastuttavasti kasvanut Alkossa ja Helsingistä löytyy entistä enemmän paikkoja, joissa näitä voi nauttia.

Kirjoja on tullut luettua ja kuunneltua oman kodin lisäksi useissa hotelleissa, kulkuneuvoissa ja tiloissa, joissa usein odotettu matkaa jonnekin tai jostakin. Perinteisen painetun kirjan lisäksi teoksia luettu myös puhelimesta ja tabletilta. Suomen lisäksi lukemisesta olen päässyt nauttimaan Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa (muutamaan otteeseen), Ranskassa, Uudessa Seelannissa, Singaporessa ja Turkissa. Samoissa paikoissa myös viinejä maisteltu.

Kirjapuolella on luettu hieman enemmän uusia kohahduttaviakin teoksia, kuin perinteisiä klassikoita. Onneksi vuoden varrelle mahtunut muutama paikkansa jo aiempina vuosina kirjahyllyiltä lunastanut teos. Ihanaa huomata, että osa kirjoista kestää todella hyvin aikaa.

Täydellisiä riman alituksia ei blogin tielle tänä vuonna osunut kirja- taikka viinipuolelta, mutta pohdintaa ja negatiivisia ajatuksia herättäviä kokemuksia tuli muutama vastaan. Positiivisia yllätyksiä sen sijaan mahtui vuoteen useita. En totuttuun tapaan laita kirjoja ja viinejä, edes näin vuoden lopussa, paremmuusjärjestykseen. Järjestys muuttuu tilanteittain sekä lukijan että maistajan mukaan.

Kiitoksia kaikille lukijoille, kommentoijille, kirjavinkkaajille ja viinien maistattelijoille kuluneesta vuodesta! Tehdään jälleen ensi vuodesta lukurikas ja makuvivahteikas! Jatkossakin toivon vinkkauksia lukuelämyksistä ja viinimaailman puolelta sekä tietysti ilahduttavaa keskustelua ja kommentointia aiheiden parista.

Alla lopuksi pientä tilastointia blogin kuluneesta 2018 vuodesta. Kaikki vuoden aikana maistamani viinit eivät blogista löydy ja muutamasta kirjastakin jäänyt arvostelu tekemättä.

Julkaistuja tekstejä: 77
Luettuja kirjoja: 73
Arvosteltuja:

  • valkoviini 22
  • punaviini 38
  • roseeviini 7
  • kuohuviini 3
  • olut 1
  • jälkiruokaviini 1
  • sake 1

Luettuja sivuja: 15917
Kuunneltuja minuutteja: 8445 (140h, 45min)
Naiskirjailijoiden teoksia: 44
Mieskirjailijoiden teoksia: 28
Helmet-lukuhaasteen 2018 suoritetut kirjat:

1. Kirjassa muutetaan: Autarktis (kirjoittanut Tommi Liimatta)
2. Kotimainen runokirja: Vuosisadan rakkaustarina (kirjoittanut Märta Tikkanen)
3. Kirja aloittaa sarjan: Rakkaudenhirviö (kirjoittanut Saara Turunen)
4. Kirjan nimessä on jokin paikka: Minun Amerikkani (kirjoittanut Juha Itkonen)
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit: Jakautunut kansakunta (kirjoittanut Markus Kantola)
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa: Islantilainen kodinonni (kirjoittanut Satu Rämö)
9. Kirjan kansi on yksivärinen: Paperinarujumala (kirjoittanut Hanna Hauru)
11. Kirjassa käy hyvin: Eleanorille kuuluu ihan hyvää (kirjoittanut Gail Honeyman)
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa: Kadotus (kirjoittanut Leena Krohn) 
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan: Valas nimeltä Goliat (kirjoittanut Cristina Sandu)
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa: What happenede (kirjoittanut Hillary Clinton)
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta: It takes a villages - and other lessons children teach to us (kirjoittanut Hillary Clinton)
20. Taitelijaelämäkerta: Antti Tapani (kirjoittanut Antti Tuisku, Anton Vaha-Majamaa ja Antti Aro)
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi: Kaikki anteeksi (kirjoittanut Laura Manninen)
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin: Tulta ja tuhoa (kirjoittanut Michael Wolff)
23. Kirjassa on mukana meri: Pentti Linkola: ihminen ja legenda (kirjoittanut Riitta Kylänpää
24. Surullinen kirja: Nimeni on Rigoberta (toimittanut Elisabeth Burgos)
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta: Kirja tytölleni (kirjoittanut Jani Toivola)
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä: Suomalainen vuosi (kirjoittanut Jukka Viikilä)
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa: Vie minut jonnekin (kirjoittanut Laura Honkasalo)
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan: Röyhkeys (kirjoittanut Ossi Nyman)
33. Selviytymistarina: Maorien laulu (kirjoittanut Sarah Lark)
34. Jurhassa syntyy tai luodaan jotain uutta: Sivuhenkilö (kirjoittanut Saara Turunen)
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja: Venäläiset tilikirjani (kirjoittanut Anniina Tarasova)
37. Kirjalijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi: Sauli Niinistö Mäntyniemen herra (kirjoittanut Lauri Nurmi ja Matti Mörttinen)
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo: Koti koivun alla (kirjoittanut Tarja Leinonen)
42. Kirjan nimessä on adjektiivi: Hidas kuolema (kirjoittanut Emelie Schepp)
46. Kirjan nimessä on yksi sana: Niemi (kirjoittanut Juha Hurme)
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta: Rakkaudesta aseisiin (kirjoittanut Jennifer Clement)
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö: Chasing Hillary (kirjoittanut Amy Chozick)
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja: Rouva Suomine välittää - valuneen taikinan tapaus (kirjoittanut Mirjam Lohi)
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Kirjatalossa (kirjoittanut Stig-Björn Nyberg)


perjantai 28. joulukuuta 2018

Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (kirjoittanut Lucia Berlin)


Lucia Berlinin novellikokoelman "Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia" läpikäynti oli todellinen työvoitto. Kuuntelin kirjan ensin, mutta ehkä en kyennyt keskittymään tarpeeksi tai sitten nämä novellit eivät vain sovi kovin hyvin kuunneltaviksi. Kokoelmaa oli kehuttu kuitenkin paljon, joten epäonnistuneen kuuntelun jälkeen päätin vielä lukea kirjan. Kirja koostuu yhtensä 25 Lucia Berlinin novellista - osa pidempiä ja osa lyhyempiä.

Suurin osa novelleista osui ja upposi. Erityisesti mieleen jäi kirjan nimeenkin päässyt "Siivojaan käsikirja" sekä "Ensi kertaa katkolla". Tarinat ovat karuja ja todenmukaisia. Asiat tapahtuvat ja ihmiset sopeutuvat muutoksiin, eivätkä turhaan yritä pyristellä muutoksia vastaan. Tämä ei kuitenkaan tee kirjasta synkkää tai surullista. Ehkä musta huumori ja arkirealismi ovat parhaita adjektiiveja kuvailemaan tarinoiden kulkua.

Lucia Berlinillä on hieno taito tiivistää tekstiä ja tarinaa. Sanoja ja kuvailuja ei ole liikaa, mutta tarinat eivät kuitenkaan jää missään nimessä kolkoiksi. Kirjailijan käyttämät ilmaisut vain ovat niin osuvat, ettei turhia selityksiä tarvita. Lukija (tai jossain tapauksessa kuuntelija) pääsee heti tunnelmaan mukaan. Hyvien tarinoiden lisäksi kirja on loistava esimerkki teoksesta, jossa päästään suoraan asiaan. Osa kirjan novelleista oli minulle vaikeasti hahmoteltavia. Vaikka monet paikat Meksikossa ja Yhdysvaltojen keskilännessä ovat tuttuja, niin henkilöiden ajatusmaailmat ja kulttuurit aiheuttanevat haastetta. Tämä seurauksena myös tarinat paikka paikoin kärsivät hieman sekavuudesta. Useimmat novellit ovat vain muutaman sivun mittaisia, joten ne lukee nopeasti. Ja vaikkei tarina miellyttäisi, niin kielikuvista ja sutjautuksista lukija pääsee näissäkin nauttimaan.

Kuuntelin kirjaa aluksi Uudessa Seelannissa ja siksi sen pariksi valikoitui naapurimaasta Australiasta tuleva marjainen punaviini. Eaglehawk Merlot on pehmeän marjainen - kirsikkainen ja vadelmainen. Siinä on eukalyptista hapokkuutta, mutta ei juurikaan tanniineja, jotka saattaisivat kokonaisuutta hieman tasapainottaa. Viini maistui kirjan lisäksi paikallisten juustojen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Viinissä on pehmeyttä ja raikkautta, jota ei varsinaisesti kirjasta löydy. Kirjasta sen sijaan löytyy sukkeluutta ja klassisuutta, jonka avulla se varmasti kestää viiniä paremmin aikaa. 

Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
Kirjoittanut Lucia Berlin
Suomentanut Kristiina Drews
Kustannusosakeyhtiö Aula & co 2018
292 sivua 

Wolf Blass
Eaglehawk
Merlot 2017
n. 6€ (ostettu Uuden Seelannin supermarketista keväällä 2018)

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Lapsuuden talo (kirjoittanut John Grisham)

Lapsuuden talo on ensimmäinen John Grishamilta lukemani teos. Kirjalijana hänen nimensä on toki tuttu entuudestaan, mutta en ole tullut aiemmin tarttuneeksi hänen kirjoittamaansa kirjaan. John Grisham on vuonna 1955 Yhdysvaltain Arkansasin osavaltiossa syntynyt, alunperin asianajaksi valmistunut, mutta pian urasuuntansa muuttanut  hyvin tuottelias kirjailija. Hänen kirjojensa pohjalta on tehty lukuisia elokuvia, kuten Firma, Päämies, Pelikaanimuistio ja Sateentekijä. Lapsuuden talo -romaani on julkaistu Yhdysvalloissa vuonna 2001, ja suomennettuna se on ilmestynyt vuonna 2004. 
Lapsuuden talo on kaunis teos 1950-luvulle sijoittuvasta arkansilaisesta puuvillan viljelijä perheestä. Kertojana on perheen 7-vuotias Luke-poika. Puuvillan kasvattaminen, kuten maanviljeleminen yleensäkin, on säiden armoilla tapahtuvaa ammatinharjoittamista. Tulvat, paahteet ja toisaalta sateet aiheuttavat haastetta ja saattavat joinain vuosina pilata koko sadon.  Luke osallistuu vanhempiensa ja isovanhempiensa, sekä näiden kausityöntekijöiksi pestaamiensa meksikolaisten ja muualta Yhdysvalloista tuolleiden työntekijöiden kanssa sadonkorjuuseen. Elämään mahtuu onneksi myös paljon muutakin kuin vain työ. Luke tutustuuu lähistöllä asuvaan, vajaa 20-vuotiaaseen Tally-tyttöön ja pääsee tämän kautta tutustumaan aikuistuvaan maailmaan. Hän myös joutuu todistamaan pahoinpitelyä ja erilaisten tapahtumien kautta pohtimaan moraalia ja asioita, joita hänen on jaettava vanhempiensa kanssa. Luken idolina toimii, hänen setänsä Ricky, joka on sotimassa Koreassa. Kirjeiden ja muistojen välityksellä Ricky on kuitenkin vahvana osana perheen arkea.

Kirja on Luken kasvukertomuksen lisäksi oiva kuvaus 1950-luvun Yhdysvaltojen maatalouselämästä. Työväki kiertää tilalta toiselle ja tilojen kohtaamat haasteet ovat joka päivä konkreettisesti läsnä. Hieman erilaista, kuin  elämä kaupungeissa ja toimistotöissä, joissa työn tulokset eivät ole jatkuvasti konkreettisesti näkyvillä ja vuoden valmistelut tuskin kaatuvat yhteen sadekuuroon tai hellejaksoon. Kirjan perhe puhaltaa yhteen hiileen ja heidän keskinäiset suhteensa ovat lukijalle mielenkiintoiset. Mitä asioita on jaettava muiden kanssa ja miten suunnitella jatkoa puuvilla-tilalle, jonka tulevaisuus on jatkuvasti uhan alla. Kirjassa on mielestäni samanlaista lämminhenkisyyttä kuin John Steinbeckin "Vihan hedelmissä". Vaikka tuo teos sijoittuu muutaman kymmenen vuotta aikaisempaan aikaan, on näiden tematiikka samantapaista. Luettuani "Vihan hedelmät" oli lähdettävä sen viittoittamana ajamaan Route 66 -tietä. Ehkä Lapsuuden talon innoittamana pitäisi lähteä kiertelemään Arkansasiin.

Kirjan kanssa maistoin Yhdysvaltaltojen Kaliforniasta tulevaa Tom Legend -viiniä. Kyseessä hyvä ostos, joka on monessa mielessä hyvä keskitien kulkija. Viini on keskitäyteläinen, siinä on jonkin verran hapokkuutta ja tanniineja sekä marjaisuutta, erityisesti luumua ja puolukkaa. Se  sopii sellaisenaan nautittavaksi tai vaikkapa pastan tai pitsan, tai ehkä jopa kevyen pihvin kanssa. Ehkä viinissä on samaa helppoutta ja kepeyttä kuin yleensäkin maan kulttuurissa, siis Trumpia lukuun ottamatta. 

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molempiin oli ilo tarttua, eikä niitä olisi malttanut jättää kesken. Molemmista tuli hyvälle mielellä, mutta kumpikaan ei ollut liian kepeää. Kirjan vetovoima jaksaa tosin varmasti kantaa pidemmälle kuin viinin.

Lapsuuden talo
kirjoittanut John Grisham
suomentanut Irmeli Ruuska
Werner Söderström osakeyhtiö 2004
380 sivua

Tom Legend
Organic 2015
Zinfandel, Petite Sirah, Syrah, Carignan
Kalifornia, Yhdysvallat
13,99€ (Alkosta joulukuussa 2018)


torstai 20. joulukuuta 2018

7 veljestä (kirjoittanut Mikko Aaltonen)

Mikko Aaltosen Rähinä Records -levy-yhtiön 20-vuotisesta taipaleesta kertova kirja on informatiivinen ja tunteikas teos. Rähinä Records oli alunperin seitsemän kaverin: Elastisen, Iso H:n, Andun, Tasiksen, Uniikin, Asan ja Jussi Valuutan perustama levy-yhtiö, johon myöhemmin otettiin mukaan lisää jäseniä. Kaikki maamme eturivin räppäreitä ja oikeastaan Suomen rap-kulttuurin uranuurtajia. Pari vuotta sitten Mikko Aaltonen kirjoitti suositun kirjan Cheekistä eli Jare Tiihosesta.

7 veljestä on avoin kirja sekä yhtiön, että erityisesti sen jäsenten, 20-vuotisesta historiasta. Se avaa osaltaan suomalaista musiikkialaa ja piirejä. Parin viime vuoden sisään kirjat Cheekistä, JVG:stä, Ultra Bra:sta ja Antti Tuiskusta lukeneena on todettava, että musiikkipiirit maassamme ovat hyvin pienet. Samat taustavaikuttajat tulevat esiin lähes kaikissa näissä kirjoissa. Musiikkia tehdään Suomessa kuitenkin suurella innolla ja ammattitaidolla. Oppia haetaan muualta päin maailmaa ja toisaalta uskalletaan rohkeasti tarttua tilaisuuksiin ja luoda uutta. "Vain elämää" -sarja yhdistää lähes kaikkia näitä muusikoita ja se on auttanut heitä saamaan lisää julkisuutta ja sitä kautta kuuntelijoita. Millainenkohan Suomen musiikkiala olisi ilman tuota formaattia ja onkohan sen merkitys muissa valtioissa yhtä merkittävä?

Tämäkään teos ei ole, eikä sen varmasti ole tarkoituskaan olla, mikään paljastusteos. Ennemminkin kyseessä on ajankuva ja subjektiivinen kertomus sekä Rähinä Records -yhtiön että erityisesti sen jäsenten vaiheista. Se onnistuu avaamaan hieman jäsentensä sielunelämää sekä uran että yksityiselämän puolelta. Kaikki seitsemän miestä ovat hyvin erilaisia ja heidän arvonsa poikkeavat varsin merkittävästikin toisistaan. Heitä yhdistää kuitenkin hiphop ja halu tehdä sekä esitää rappia. Mielestäni kirja avaa hyvin tätä musiikkigenreä ja elämäntyyliä, vaikkei se olisi lukijalle (tai tässä tapauksessa kuuntelijalle) entuudestaan kovin tuttu. Kirjaa kuunnellessa oli välillä kuunneltava myös käsiteltäviä biisejä. Kirja on mielestäni paikka paikoin hieman sekava lukuisten henkilöiden vuoksi. Muuten se on kirjoitettu selkeästi ja koukuttavasti, niin ettei kuuntelemista olisi malttanut jättää aina kesken.

Kirjan kanssa maistoin Ranskan Bourgognesta tulevaa Cremant-kuohuviiniä. Ja pitkästä aikaa se oli kuohuviini, joka iski kunnolla. Viini oli väriltään hieman teräksisen kellertävää. Tuoksussa oli omenaisuutta ja kukkaisuutta. Maussa sitruksisuus toi mukavasti happoja tasapainottamaan omenaisuutta. Viinistä puuttui teräksinen mineraalisuus, jota esimerkiksi usein cavoissa on. Sekin on toki mukava ominaisuus, mutta näin syksyllä hieman pyöreämpi viini maistui paremmin. Kuohuviini maistui sellaisenaan seurustelujuomana sekä parmankinkusta ja hunajamelonista muodostuvan alkupalan kanssa. Se olisi varmasti ollut omiaan myös vaikkapa hieman voimaisen suolaisen vihanenspiirakan kanssa. Loistava kuohuva vaikkapa lähestyvään jouluun tai vuoden vaihteeseen!

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmissa oli runsaasti sisältöä ja ne olivat helposti lähestyttäviä. Viinin viehätys jaksaa varmasti kantaa kuitenkin tällä kertaa pidemmälle kuin kirjan.

7 veljestä
kirjoittanut Mikko Aaltonen
Otava 2018
9h, 32min (kuunneltu äänikirjana)

André Delorme Crémant de Bourgogne
Blanc de Blancs Brut
Chardonnay, Aligoté
Bourgogne, Ranska
19,98€ (Alkosta joulukuussa 2018)