torstai 20. kesäkuuta 2019

Kultahäkki (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Camilla Läckebergin Kultahäkki on uuden sarjan avaus, hänen aiempien Fjällbackan-kylään sijoittuvien dekkariensa joukossa. En oikein osaa sanoa oliko muutos mieleeni vai ei. Kirjassa kosto, feminismi ja ruotsalainen yläluokkaisuus näyttelevät merkittävää roolia. Tarina on selkeää seurattavaa ja veti mukaansa.

Mutta mutta... ison osaa kirjaa kuunnellessa oli olo kuin olisin tutustunut johonkin harlekiini-kirjaan, vaikka en kyllä sellaista myönnä koskaan lukeneeni. Kirjan tarina pohjautuu sen päähenkilö Fayen kostonhimoisuuteen ja katkeruuteen. Lukijalle tämä esitetään oikeutettuna, sillä hänen aviomiehensä on pettänyt Fayen kaikin mahdollisin tavoin. Faye on antanut kaikkensa hänen ja Jackin liitolle - oman uransa, osin ulkonäkönsä ja omat haaveensa. Heidän tyttärensä ollessa muutaman vuoden ikäinen Jack yllättäen haluaa erota. Raapaisevan eron myötä Fayen koko elämä romahtaa ja hänelle selviää tuskallisen hitaasti Jackin menneisyys. Tosin ei Fayen oma nuoruus myöskään ole täysin viaton. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin ruotsalaisen porvariston ja kulissiavioliittojen ympärille, joissa asiat todellisuudessa eivät koskaan tunnu olevan sitä miltä ensin näyttävät.

Tasa-arvo ja feminismi ovat tärkeitä arvoja, mutta tässä kirjassa useimpien miesten halveksunta menee jo oman sietorajani yli. Eivät kaikki miehet toivottavasti ole pettureita tai kaksinaismoralisteja. Myös vuosikausien katkeruus ja sen aiheuttama pinnallisuus häiritsivät itseäni tässä. Lopussa tuntui, ettei kukaan hahmoista oppinut mitään, eikä maailma muutenkaan muuttunut yhtään paremmaksi paikaksi. Ei kirja kuitenkaan aivan surkea ollut, sillä kuuntelin sen varsin nopealla aikavälillä loppuun. Kirjasta on tunnistetavissa Camilla Läckbergin kepeä ja selkeä kirjoitustyyli - ehkä se Fjällbackan-kirjoissa on vain enemmän mieleeni kuin tässä.

Kirjan kanssa maistoin mielenkiintoista uutta tuttavuutta Alkosta. Spätburgunder-rypäleestä (punainen) valmistettua valkoviiniä. Alko on tuonut kyseisiä viinejä muutaman laadun erikoiserän valikoimiinsa. Viini on väriltään hieman kellertävää, rehellistä valkoviiniä. Tuoksussa on sitruksisuutta ja yrttiä. Makunsa puolesta viinissä on paljon chardonnay-rypäleen piirteitä - hapokkuutta, hieman tammea ja rapsakkaa hedelmäisyyttä. Punaviinimäisyys tuntuu mielestäni eniten hapokkaana marjaisuutena. Mielenkiintoinen puna-/valkoviiniyhdistelmä, jota kannattaa kokeilla, mutta ei ihan omaksi suosikikseni tämän perusteella vielä noussut.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat yrittävät paljon, eivätkä aivan yllä tavoitteisiinsa. Toisaalta kunnioitettavaa, että pyritään kehittämään ennakkoluulottomasti uutta, vaikkei lopputuloksessa aina täysin onnistuttukaan.

Helmet-lukuhaaste 2019: 49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

Kultahäkki
kirjoittanut Camilla Läckberg
suomentanut Aleksi Milonoff
Otava 2019
10h, 46min (kuunneltu äänikirjana)

Baron Von Maydell Spätburgunder
Blanc de Noirs 2017
Pinot Noir
Baden, Saksa
14,99€ (Alkosta kesäkuussa 2019)


maanantai 10. kesäkuuta 2019

Idiootit ympärilläni (kirjoittanut Thomas Erikson)

Ruotsalaisen Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni, on kirja, jonka kaikki tietokirjallisuuden aallon harjalla ratsastaa haluavat, lienevät lukeneen. Se on ruotsalaiseen tapaan kohteliaan provokatiivinen ja haluaa haastaa vallitsevia ajatuksia. Samanlaista populismia on mielestäni myös toisessa ruotsalaisten Roslingien ja Rönnlundin kirjassa Faktojen maailma.

Thomas Erikson on kirjassa jakanut ihmiset luonteenpiirteidensä perusteella neljään eri luokkaan: punaisiin, sinisiin, keltaisiin ja vihreisiin. Kaikilla väreillä on omat selkeät tunnuspiirteensä. Punaiset ovat esimerkiksi usein tyypillisesti johtajaluonteita, jotka välittävät suurista linjoista. Harva ihminen on Erikssonin mukaan vain yhtä väriä, vaan useimmissa meissä on piirteitä kahdesta tai jopa kolmesta väristä.

Eriksonin havainnot ovat hyviä ja hän on esittänyt ne selkeästi. Kirjan otsikolla "Idiootit ympärilläni" hän viittaa siihen, kuinka eri värejä edustavien luonteissa nousevat esillä omia näkökantoja vastakkaiset piirteet. Näin ollen välillä saattaa tuntua, että ympärillä olevat ihmiset ovat täysiä idiootteja. Pidän kirjassa siitä, että asioita ja ihmisiä pyritään ajattelemaan kokonaisuuksina. Heidän tekemisiinsä vaikuttavat useat seikat ja kaikissa on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, jotka usein poikkeavat omistamme. Minään raamattuna ihmisten luokittelusta tätä kirjaa ei kuitenkaan tule pitää. Helppo ja nokkela jaottelu tekee tekstistä raflaavaa ja selittää miksi kirja on noussut suosioon ja siitä on tehty erilaisia versioita aiheesta koukuttuneille lukijoille. Kirja soveltui hyvin äänikirjana kuunneltavaksi.

Kirja sortuu hieman toistamaan itseään ja puolenvälin jälkeen ei vastaan tule oikein enää mitään uutta. Erikson on kirjoittanut saman mallin mukaisesti useampia kirjoja, mutta voi olla etten niihin tule tämän perusteella tarttuneeksi. Mukava kuuntelukokemus kuitenkin ja kiva tietää tarkemmin mistä ympärillä ihmiset puhuvat.

Kirjan kanssa maistoin ranskalaista roseeta. Gem on valmistettu rypäleestä grenache gris. Se on väriltään kauniin hehkuvan lohenpunaista. Viinin tuoksussa on hentoa marjaisuutta ja sitruksisuutta. Maussa toistuu vadelmaisuus ja sitruuna. Sitruunan kanssa hapokkuutta lisää myös yrttisyys. Viinin maussa on hieman katkeruutta ja ruohomaisuutta. Tämän vuoksi se vaatii ruokaa parikseen. Maistoin viiniä tumman levain -leivän sekä kasvispastavuoan kanssa.  Hyvä kesäinen roseeviini, jonka pulloa voi käyttää myöhemmin vaikka tyylikkäänä vesipullona.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molempiin on helppo tarttua ja sopivat hyvin kesällä nauttitavaksi. Kirja sortuu itsensä toistamiseen, viini ei.

Osallistun kansikuvalla Kirjankansibingoon 2019: Piirroskuva

Idiootit ympärilläni - Kuinka ymmärtää muita ja itseään
Kirjoittanut Thomas Erikson
Kääntänyt Riie Heikkilä
Lukija Aku Laitinen
Atena E-kirja 2018
8h, 24min (kuunneltu äänikirjana)

Gem
Rosé
Grenache Gris
IGP Pays d'Oc, Ranska
13,49€ (Alkosta kesäkuussa 2019)

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Stockmann Yard (kirjoittanut Antto Terras)


Antto Terras on työskennellyt mm. stand up -koomikkona, kirjailijana ja myymäläetsivänä tavaratalo Stockmannilla. Myymäläetsivän kokemuksistaan hän on kirjoittanut humoristiseen tyyliin kirjan Stockmann Yard. Kirja koostuu pienistä tapauksista, caseista. Tapauksien mukaan Stockmannilla ja sen lähikulmilla on nähty ja koettu kaikkea mahdollista - ja paljon sellaistakin, joka tuntuu täysin mahdottomalta.

Tapausten lomassa on myös kerrottu henkilökunnan, erityisesti etsiväosaston, näkökulmasta elämästä Suomen tunnetuimmassa tavaratalossa. Kaikki ei aina ole kovin positiivista, mutta mielestäni kirjan yleishenki on kuitenkin hyvä ja jotenkin Stockmann-myönteinen. Tästä tosin tavaratalon johto saattaa olla eri mieltä.

Kirjassa kulminoituu hyvin se, että tittelistä, koulutuksesta, varallisuudesta tai asuinpaikasta huolimatta olemme kaikki ihmisiä, jotka emme ehkä aina toimi fiksuimmalla ja pitkäjänteisimmällä tavalla. Tämä tekee hommasta kuitenkin mielenkiintoista ja ennen kaikkea inhimillistä.

Ymmärtääkseni useimmat kirjan tapahtumat perustuvat todellisuuteen, mutta todellisuuspohjaa on jonkin verran väritetty. Tapaukset kuvastavat hyvin ihmisten viitseliäisyyttä ja kekseliäisyyttä. Osa kirjassa mainituista rötöksistä saattaa olla sellaisia, ettei läheskään kaikille kuluttajille syntyisi edes kunnollisia tunnontuskia niiden tekemisistä. Tällaisesta esimerkkinä, vaikka tilanne, jossa ostaja lisää vielä yhden perunan vihannespussiin, kun punnitus on jo tehty.

Kirja sopii todella hyvin kuunneltavaksi. Äänikirjan lukee siihen sopivasti eläytyen Antti Virmavirta.

Kirjaa kuunnellessa maistelin saksalaista rieslingiä. Hyvin jäähdytetty viini on väriltään hennon keltaista - ehkä vaaleampaa kuin  rieslingit yleensä. Tuoksussa on runsaasti hedelmäisyyttä ja sitruksisuutta. Maussa on ananaksisuutta ja muita hieman eksoottisempia hedelmiä. Tyylikäs sitruksisuus tuo hapokkuutta muuten makeahkoon hedelmäpommiin. Oikein hyvää kesäistä rieslingiä vaikka mökkituliaisiksi. Kirjan lisäksi viini maistui lähijärvestä kalastetun kuhan, uusien perunoiden, nokkospeston ja nokkoslettujen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmat ovat kesäisen kepeitä ja helppoja. Kirjan huumorin takaa paistoi ehkä pieni katkeruus, joka viinistä puuttui. Sopivat hyvin yhteen, mutta mainiosti myös erikseen.


Helmet lukuhaaste 2019: 30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema

Stockmann Yard
kirjoittanut Antto Terras
lukija Antti Virmavirta
Like Kustannus 2018
8h, 7min (kuunneltu äänikirjana)

Erlenbacher Kayberg
Riesling 2018
Württemberg, Saksa
12,48€ (Alkosta kesäkuussa 2019)



sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Kimlandia (kirjoittanut Mika Mäkeläinen)

Yleisradion ulkomaankirjeenvaihtaja Mika Mäkeläisen omiin kokemuksiin ja haastetteluihin pohjautuva "Kimlandia" on koukuttavaa luettavaa. Mika Mäkeläinen on toiminut aiemmin Yhdysvaltojen kirjeenvaihtajana ja vuonna 2015 hän siirtyi Ylen Aasian kirjeenvaihtajaksi, päätoimipisteenään Kiinan Peking. Sieltä käsin hän pääsi tutustumaan muutamaan otteeseen yhteen maailman suljetuimmista valtioista, Pohjois-Koreaan.

Pohjois-Koreassa eivät ulkomaalaiset pääse kiertämään käytännössä lainkaan ilman paikallisten "oppaiden" seuraa. Turisteille ja toimittajille näytettävät paikat ja asiat poikkeavat jonkin verran toisistaan. Toimittajat pääsevät todennäköisesti hieman lähemmäs etukäteen valittuja paikallisia haastattelemaan. Turistien ainoa kohtaaminen pohjoiskorealaisten kanssa koostuu yleensä oppaista, autonkuljettajista ja myyjistä, tarjoilijoista sekä nähtävyyksien esittelijöistä. Omien havaintojen tekeminen on rajattua, kun esiteltävät paikat on etukäteen tarkasti valittu ja kuljettavat reitit todennäköisesti osin "lavastettu".

Kuten totesin Markku Toimelan ja Kaj Aallon kirjan "Salakahvilla Pohjois-Koreassa" kohdalla olen itse vieraillut maassa muutamia vuosia sitten. Mika Mäkeläisen kokemukset parilta viime vuodelta ovat tuttu, mutta päivitetty versio, omistani. Mäkeläinen on tehnyt kirjan eteen paljon taustatutkimusta. Takana oleva lähde- ja viiteluettelo on kunnioitusta herättävä. Erityisen mielenkiintoisia Mäkeläisen omien kokemusten lisäksi ovat loikkareiden ja Pohjois-Korean tutkijoiden haastattelut. Kirja on hyvin ajankohtainen, vaikka maahan liittyen saamme Suomessakin lukea lähes viikottain uutisointia. Asioden selkeä ja looginen taustoittaminen varmasti antaa kirjan kestää myös hieman aikaa, eikä se vanhene nopeasti. Kirja on kirjoitettu kunnioittaen ja ymmärtäen, sekä asioita monelta kantilta pohtien. Samalla tavoin kuin maassa vieraileva turistikin pärjää siellä parhaiten.

Länsimaalaisen silmin maa on hyvin kummallinen paikka, jossa aivan ylintä johtoa lukuun olematta kaikkia sorretaan, eivätkä ihmiset saa elää ihmisarvoista elämää. Tämä näkökanta on varmasti paikkansa pitävä. Mäkeläinen on tehnyt kuitenkin mielenkiintoisen havainnon siitä, kuinka varsin usea Etelä-Koreaan loikannut ja siellä jonkin aikaa asunut, ei syystä tai toisesta kuitenkaan pääse integroitumaan paikalliseen kulttuuriin. Etelä-Korea on varmasti yksi kaupallisimmista ja kilpailuhenkisimmistä yhteiskunnista, jossa pärjätääkseen yksilön on kyettävä toimimaan nopeasti vallitsevien tapojen ja olosuhteiden mukaan. Osa on jopa loikannut takaisin Pohjois-Koreaan. On ymmärrettävää, että sosialistisesta yhteiskunnasta, jossa markkinatalous ei juurikaan myllää, ja selviytyminen perustuu lähinnä tarkkojen ohjeiden ja sääntöjen noudattamiseen ja mahdollisista epäkohdista hiljaa pysymiseen, aivan päinvastaiseen yhteiskuntaan saapuva, ei koe paikkaa paremmaksi. Olemme länsimaalaisina tottuneet, kuten useiden muidenkin kulttuurien edustajat, pitämään omaa vaihtoehtoamme parhaana ja muillekin tavoittelemisen arvoisena. Tämän katsannon kautta saattaa kuitenkin helposti jäädä huomaamatta useita vallitsevia epäkohtia.

Kirjan tekstin yhteydessä on paljon kuvia. Tämä keventää osaltaan lukemista. Kirja on selkeästi muotoiltu ja suomalaiseen näkökantaan suunnattu. Suosittelen kirjan lukemista jos Pohjois-Korea sekä ulkomaankirjeenvaihtajan työ kiinnostavat!

Kirjan kanssa maistoin Etelä-Afrikasta tulevaa tumman marjaisaa The Storyteller punaviiniä. Viini on väriltään tummanpuhuvaa ja liikkuu lasissa raskaasti. Sen tuoksu paljastaa runsaan luumun, karhunvatukan ja tammen kimaran, jota maussa raikastaa myös vadelmaisuus. Viini on lähellä täyteläistä ja siinä on mukavasti tanniinisuutta ja hapokkuutta, mutta mielestäni se ei kuitenkaan ole raskasta, vaan sopii nautittavaksi sellaisenaankin. Tällä kertaa viini maistui kirjan lisäksi naudanlihasta tehdyn souvlakin ja yrttisen granaattiomenansiemen couscosin kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat mielenkiintoisia, selkeitä ja kiihkottoman rauhallisia tuttavuuksia. Sopivat hyvin yhteen, mutta molemmat ovat nautittavissa myös erikseen.

Helmet -lukuhaaste 2019: 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja

Kimlandia
kirjoittanut Mika Mäkeläinen
Atena Kustannus Oy 2019
277 sivua

The Storyteller
Cabernet Sauvignon 2017
WO Western Cape, Etelä-Afrikka
14,99€ (Alkossa kesäkuussa 2019)

lauantai 25. toukokuuta 2019

Ääriviivat (kirjoittanut Rachel Cusk)

Helsinki Lit 2019 -käännöskirjallisuustapahtumassa puhujana ollutta Rachel Cuskia hehkutettiin etukäteen, jonka vuoksi hänen kirjansa päätyi myös lukulistalleni. Hän on kirjoittanut useita romaaneja ja muutamia omaelämäkerrallisia teoksia. Nyt lukemani Ääriviivat on romaanitrilogian ensimmäinen osa. Sarjan seuraava osa Siirtymä on ilmestynyt suomennettuna tänä vuonna ja se odottaa lukuvuoroaan. Päätösosaa voi odottaa julkaistavaksi ensi vuonna.

Kirjan tarina alkaa Lontoosta Ateenaan matkaavasta lennosta, jolla englantilainen kirjailjia Faye tutustuu vierustoverinaan matkaavaan kreikkalaiseen mieheen. Faye on matkalla kouluttamaan kirjailijoita ja sellaisiksi aikovia. Faye ja mies tapaavat myöhemmin Kreikassa uudelleen ja Faye tapaa myös maassa asuvia ystäviään. Kertojan äänenä on Faye, mutta hänen roolinsa on varsin statistinen. Kokemukset tai mielipiteet eivät suoraan kuulu tekstistä. Mutta sen sijaan ne ohjailevat merkittävästi tapahtumia ja kerronnan kulkua. Faye kertoo kiehtovasti näiden Kreikassa olevien tuttujensa elämien muutoksista, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi, vähintäänkin taustalla, heidän tulevaisuutensa kulkuun. Tarinat ovat rehellisiä, mutta eivät kohahduttavia taikka painostavia. Luin kirjaa kappale kerrallaan ja minulle niiden välinen tarkka kokonaisuus jäi hieman epäselväksi. Niinpä kirjasta tuli nautittua enemmän novelleina, joissa oli sama kertoja, mutta osin eri henkilöt ja tapahtumapaikat.

Luettuani kirjan katselin Yle Areenasta Helsinki Lit -tapahtumassa Philip Teirin johtaman haastattelun Rachel Cuskin kanssa. Haastattelussa ehdittiin syvällisten seikkojen lisäksi pohtia myös Brexitiä ja Trumpin politiikkaa. Hienoa muuten, että tapahtuman tallenteet ovat katsottavissa maksutta Areenasta!

Kirjan kanssa maistoin ranskalaista roseeta lähestyvän kesän kunniaksi. Eteläisestä Provencesta tuleva Henri Gaillardin rosee on viiden rypäleen sekoite (Grenache Noir, Cinsault, Syrah, Tibourenc ja Mourvedre). Viini on väriltään lohenpunaista, kuten yleensäkin alueelta tulevat roseet tuntuvat olevan. Tuoksussa on sitruunaa ja omenaisuutta sekä aavistus vadelmaista marjaisuutta. Maussa on hapokkuutta ja mineraalisuutta. Jälkimaussa esiin nousee sitruunan lisäksi myös punaisemmat marjat - ehkä viinimarja ja vadelma. Mielestäni alkoholin maku puskee hieman viinistä läpi. Viini maistui savustetun lohen ja salaatin kanssa. Se voisi sopia hyvin myös vaikkapa grillatun halloumi-juuston kanssa. Viini on sen verran voimakasta, että se kestää rinnallaan myös rasvaisuutta.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Molemmissa on polveilevuutta, eivätkä ole aivan helpoimpia lähestyttäviä. Henri Gaillardin roseee on kesäviini - Cuskin kirja sen sijaan sopii mihin vuoden aikaan tahansa.

Ääriviivat
kirjoittanut Rachel Cusk
kääntäjä Kaisa Kattelus
Kustantamo S&S 2018
139 sivua (luettu E-kirjana)

Henri Gaillard Cotes de Procence
Grenache Noirm Cinsault, Syrah, Tibourenc, Mourvedre
AOP Cotes de Provence, Ranska
Rose 2017
4,99€/0,25l (Alkosta huhtikuussa 2019)

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Kalle - Suoraa puhetta (kirjoittanut Kalle Palander ja Timo Kangasluoma)


Kalle Palanderin ja Timo Kangasluoman teos on nimensä mukaisesti suoraa puhetta Kalle Palanderilta. Suorapuheisuus ja ehkä jonkun mielestä harkinnan puute sen takana on toisaalta ärsyttävää, mutta toisaalta kiinnostavaa. Kun karkeimpiin Palanderin heittoihin ja arvosteluihin ei herkempi lukija tartu, niin kirjalla on paljon annettavaa suomalaisesta urheilusta.

Palander arvostelee tiukin sanoin Hiihtoliittoa ja sen eri lajiosastoja. Näissä, ja yleensäkin alppihiihto-piireissä, on vallinnut tiukka nokkimisjärjestys ja hierarkisuus. Suulas ja itsevarma Palander ei ole tähän alistunut ja on osin siksi ajanut itsensä aika ajoin haasteellisiin tilanteisiin mm. rahoitukseen liittyen.

Yksi keskeisimmistä ongelmista tämän, ja usean muunkin viime aikoina lukemani urheilu-teemaisen kirjan mukaan suomalaisessa kilpaurheilussa, ovat pienet piirit ja liian vähäiset jaossa olevat rahat. Saavuttaakseen menestystä urheilijoiden on onnistuttava kokoamaan ympärilleen ammattitaitoinen, ja pääosin vapaaehtoistyöstä pitävä tiimi, jonka avulla he pystyvät treenaamaan saadakseen parhaan mahdollisen suorituksen aikaiseksi. Kaikki muu kuin urheiluun ja sen tukitoimintoihin käytetty aika vähentää kilpailijoiden menestysmahdollisuuksia sekä kotimaisissa että ennen kaikkea kansainvälisissä kilpailuissa. Toivottavasti sekä urheilijat, että muutkin uralleen oman ja läheistensä ajan antaneet, muistavat uran salliessa ja sen loppuessa, antaa myös omaa aikaansa ja osaamistaan "vastapalveluksena" takaisin.

Kirjan perusteella Palander on hauska, mutta itsekeskeinen hahmo. Hän myöntää rehellisesti tekemiään töppäilyjä, joista suurimmasta osasta hän on onnistunut ottamaan opikseen. Nämä tekevät toisaalta Palanderista inhimillisemmän. Edes huippu-urheilijan ei tarvitse viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen jatkuvasti noudattaa äärettömän tiukkoja harjoittelu- ja ruokailu-ohjelmia, vaan välillä voi pitää hauskaa ja rehellisesti nauttia tekemästään työstä. Kirjan kuuntelu sujui vaivattomasti ja kirjassa oli paljon hauskoja yksityiskohtia ja kertomuksia sattumuksista.

Kirjan kanssa maistoin erinomaista saksalaista riesling-kuohuvaa. Pauly Bergwailerin kuohuvassa oli paljon kuplattomalle rieslingille tuttuja piirteitä. Eksoottisten hedelmien tuomaa makeutta ja täyteläisyyttä ja näitä tasapainottavaa sitruksisuutta. Kuohuviinissä oli myös hieman öljymäistä raskautta. Kuohuva maistui sellaisenaan alkumaljana sekä uunissa paahdetun parsan ja parmankinkun kanssa. Tämä on hyvä kuohuviini ei liian kuivista ja mineraalisista viineistä pitäville kesän tuleviin rientoihin.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat nautittavan helppoja. Viinissä on enemmän syvyyttä kuin Palanderin kirjassa, mutta molemmat ovat aitoja itsejänsä. Suosittelen erityisesti yhdessä nautittavaksi.

Helmet-lukuhaaste 2019: 21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja

Kalle - Suoraa puhetta
Kirjoittanut Kalle Palander ja Timo Kangasluoma
Docendo 2016
Lukija Ville-Veikko Nieminen
5h, 49min (kuunneltu äänikirjana)

Pauly-Bergwailer
Riesling Extra Trocken
Saksa
11,99€ (Alkosta toukokuussa 2019)

tiistai 14. toukokuuta 2019

Sijoittajaksi 7 päivässä (kirjoittanut Merja Mähkä ja Unna Lehtipuu)

Merja Mähkän ja Unna Lehtipuun kirjoittama opas "Sijoittajaksi 7 päivässä" on mielenkiintoista luettavaa. Kirja on suunnattu sijoitustaipaleensa alussa oleville, sijoittamisesta hieman kiinnostuneille, mutta sen vaikeaksi kokeville. Sijoittaminen on helppo mieltää hieman tylsäksi ja kuivaksi terminologia-viidakoksi, joka tavallisille palkansaajille on lähtökohtaisesti liian vaikeaa.
Kirja onnistuu mielestäni hyvin kumoamaan tämän ajatusmallin.

Kirja on jaettu seitsemään lukuun, joista jokainen edustaa yhtä päivää. Mitä lukijan kannattaa mikäkin päivä tehdä ja mihin tutustua, jotta pääsee vauhtiin sijoittamisen kiehtovassa maailmassa. Teksti etenee ihanan leppoisasti ja jopa humoristisesti. Liian monimutkaiset asiat jätetään suosiolla selittämättä ja yksinkertaisemmat on selitetty niin simppelisti ja kiinnostavasti, kuin vain mielestäni on mahdollista. Detaljit oppii kyllä ajan kanssa.

Keskeisin kirjan sanoma on, että sijoittamisen aloittamisen kanssa ei kannata empiä, vaan se kannattaa aloittaa heti. Tekstissä myös painotetaan hajauttamisen tärkeyttä. Näillä tekijöillä ei, ainakaan historian valossa, oikeastaan voi epäonnistua. Kirja on innostava ja olisi minut saanut aloittamaan sijoittamisen, jos en sellaista jollakin tasolla jo olisi kokeillut. Käytännön tason opastuksessa kirjan anti jää ehkä täysin kokemattomalle hieman heppoisaksi. Byrokratia liittyen mm. myyntivoittojen verotukseen tai yhtiöiden tilinpäätösten ja talouslukujen läpikäyntiin käydään läpi hieman sivumennen. Mutu-tuntumaan ei pidä liiaksi luottaa, mutta samalla yhtiökokouksissa pitää keskittyä yleisen fiiliksen aistimiseen. Miten firmalla menee ja millainen pöhinä on paikalla. Ehkä olen ymmärtänyt mutu-tuntuman erilailla, mutta tarkempia talouslukuja, pois lukien  liikevaihtoa, voittoa tai tappiota sekä osinkojen suuruutta, tuntematta itse olen ainakin pyrkinyt tekemään lähinnä median ja yrityksen internet-sivujen perusteella selväksi mitä yhtiö tekee ja mitkä ovat alan lyhyen ja pitkän tulevaisuuden näkymät omasta mielestäni.

Hieman humoristisesti kirjoitettu kirjaa toimii loistavana motivaattorina ja kannustajana. Sijoittaminen ei tosiaan ole mitään tähtitiedettä. Koska kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta, ei kukaan voi tässä lajissa täydellisesti pärjätä tai totaalisesti hävitä. Jos siis jonkinlainen maalaisjärki pysyy hommassa mukana. Sijoittamisen kautta yleiset kansantaloudelliset asiat alkavat usein kiinnostaa hieman enemmän ja vaikkapa sanomalehtien talous-osastoista saattaa löytyä ajoittain joku artikkeli luettavaksi. Kirjoittajat Merja Mähkä ja Unna Lehtipuu avaavat omia sijoituksiaan ja kirjassa on paljon myös muiden sijoittajien kirjoituksia kokemuksistaan. Nämä ovat todella mielenkiintoisia ja rehellisiä!

Kirjan kanssa maistoin saksalaista Rieslingiä. Ilmojen lämmetessä Rieslingin kulutus on noussut huimasti ja punaviinit ovat väistyneet valkoviinien tieltä. Viinissä on paljon hedelmäisyyttä - nektariinia ja sitruksisuutta. Makumaailma on täyteläinen, mutta hapot pitävät turhan makeuden loitolla. Viini maistui broilerin ja peruna-mozzarella-tomaattimuhennoksen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmat ovat positiivisia ja kannustavia ja niistä tulee yksinkertaisesti hyvä fiilis. Eivät ehkä sisällä mitään suurten palkintojen vaatimaa hienoutta, mutta se ei niistä saatavaa nautintoa lainkaan vähennä.

Helmet-lukuhaaste 2019: 32. Kirjan nimessä on ammatti

Sijoittaksi 7 päivässä
kirjoittanut Merja Mähkä ja Unna Lehtipuu
Alma Talent 2019
201 sivua

Ruppertsberger
Imperial Riesling 2018
Pfalz, Saksa
12,98€ (ostettu Alkosta toukokuussa 2019)