Hidas kuolema (kirjoittanut Emelie Schepp)

Hidas kuolema on kolmas Emelie Scheppin kirjoittama dekkari. Ennen tätä olen lukenut tämän sarjan toisen osan Valkoiset jäljet. Vaikka nämä teokset muodostavat selkeän jatkumon, on ne kirjoitettu niin, ettei välttämättä niiden lukemisjärjestyksellä ole väliä. Tarinasta löytyy käänteitä ja jännitystä.

Omaan makuuni kirjan hahmot eivät ole täysin uskottavia. Päähenkilö, syyttäjän ammatissa toimiva Jana Berzelius taistelee menneisyytensä paljastumista vastaan. Lukijana on paikka paikoin haasteellista käsittää, kuinka kauhea ihmisen menneisyyden on oltava, jotta sen paljastumisen estämiseksi kannattaa uhrata useiden henkilöiden henkiä. Toinen hahmo, jonka stereotyyppistä roolia lukiessa pohdin, on Lina Engström, ambulanssikuskin vaimo, jonka rooli loppua kohden nousee keskeisemmäksi (tämän enempää en juonta paljasta). Hän on nuori, hiljattain naimisiin mennyt nainen, jonka suurena unelmana on lapsen saanti ja perheen perustaminen. Jotenkin minusta tuntuu, että hänestä on tehty vain tavoitteiden ympärille keskittynyt hahmo, jonka äly ei tunnu paljon muuhun riittävän.

Näitä paria juttua lukuun ottamatta, tarina on koukuttava ja kirjan lukee nopeasti, vaikka siinä pieniprinttistä tekstiä onkin paljon. Scheppin paikkojen kuvaukset ovat hyviä ja itse ainakin pystyin hyvin eläytymään tapahtumapaikkoihin. Jännitystä on myös sopivasti - yöunet eivät mene, mutta tarinan lukemista ei malttaisi jättää kesken. Hahmoja kirjassa on useita, mutta heidän perässään pysyminen onnistuu lukijalta vaivattomasti. Kuten jo Valkoiset jäljet -kirjan yhteydessä totesin, niin mielestäni Scheppen kirjat muistuttavat useilta osin Lars Keplerin kirjoja. Näissä on naisellista näkökulmaa, mutta uskoisin, että sopivat aivan yhtä hyvin niin miehille kuin naisillekin.

Kirjan kanssa maistoin italialaista Zenaton Bardolino Chiaretto roseeviiniä. Viini on väriltään lohenpunaista. Sen tuoksussa on hentoa marjaisuutta ja sitruksisuutta. Viinin mineraalinen raikkaus on parhaimmillaan kylmänä. Lämmetessään hapot vievät mielestäni maulta liikaa tilaa. Viini maistui lohen ja kantarellikastikkeen sekä uusien perunoiden kera.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Kirjassa on enemmän intensiivisyyttä ja yllätyksellisyyttä kuin viinissä. Molemmat ovat kuitenkin helposti nautittavia ja omassa lajissaan tyylikkäitä.

Helmet-lukuhaaste: 42. Kirjan nimessä on adjektiivi

Hidas kuolema
kirjoittanut Emelie Schepp
Suomentanut Meri Ala-Tauriala
HarperCrime 2018

Zenato Bardolino Chiaretto
Corvina, Rondinella, Merlot
Bardolino Chiaretto, Italia 2017
10,99€ (Alkosta heinäkuussa 2018)

Valkoiset jäljet (kirjoittanut Emelie Schepp)

Olin kuuntelemassa Emelie Scheppiä Korjaamon dekkarilauantaissa kesäkuussa. Hänen innostuneisuutensa kirjoittamisesta, erityisesti dekkareista ja kirjan hahmoista, sai minut tarttumaan hänen kirjaansa. Ensimmäisenä vastaan osui muutaman vuoden vanha Valkoiset jäljet.

Valkoiset jäljet -kirjan henkilöhahmoissa ja tapahtumissa on paljon samaa kuin Lars Keplerin kirjoissa. Päähenkilö on ylikyvykäs eli tuntuu kykenevän kohtaamaan suurempia henkisiä ja fyysisiä haasteita kuin lähes kukaan muu. Hänellä on myös menneisyys, josta hän ei halua kenenkään muun tietävän. Päähenkilöltä tuntuu puuttuvan empaattisuus sekä itseään että muita kohtaaan. Henkilöhahmona kiinnostava, mutta vaikeasti ymmärrettävä tai käsiteltävä.

Yhteneväisyydet Keplerin kirjojen kanssa jatkuvat myös tapahtumapaikoissa, jotka nekin tuntuvat olevan jollakin tavoin äärimmäisiä. Tässä kylmyyttä ja kosteutta sekä erämaamäisyyttä. Scheppisin kirja etenee kuitenkin nopeammalla temmolla kuin Keplerin ja ehkä juonenkäänteitä ei ole aivan yhtä paljon. Henkilöhahmoja on paljon, mutta heidän perässään pysyminen sujuu kyllä varsin helposti. Tästä iso plussa, sillä usein itse huomaan sekoittavani kirjan hahmoja. Kaiken kaikkiaan positiivinen löytö ruotsalaisessa dekkaritarjonnassa.

Tuntuu, että melkein aina ruotsalaisten kirjojen pariksi tulee valittua valkoviiniä. En osaa sanoa tarkkaan, mistä mistä johtuu, ehkä miellän ruotsalaisuuden jotenkin keveäksi kala- ja kasvisruoka henkiseksi. Nyt viini valikoitui ensisijaisesti sen kanssa tarjottavan ruoan pariksi. Loimutetun lohen ja uusien perunoiden kaveriksi Alkon myyjä suositteli nappiosumana etelä-afrikkalaista Chardonnäytä, joka pärjäsi varsin hyvin myös Helsingin Sanomien Torstai-liitteen 5.7.18 viinivertailussa. Chardonnay on itselleni haastava. Tammisuus on valkoviinissä ok, mutta viinin kanssa tarjottavan ruoan on sovittava tammen kanssa hyvin yhteen. Vain seurustelu- tai kirjan kanssa nautittsessa en ole vielä kohdannut tammista Chardonnayta josta pitäisin. Tämän viinin tuoksussa on tammea, runsaasti erilaisia eksoottisia makeanpuoleisia hedelmiä ja sitruksisuutta. Maussa hedelmäisyys, erityisesti ananaisuus, sitruksisuus ja makeahko hunajaisuus vievät voiton. Vaikka makuvariaatioita on paljon, on tämä viini kuitenkin tyylikäs kokonaisuus - sopivan ruoan kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmissa on vauhtia ja eksotiikkaa. Ovat myös positiivisia yllätyksiä ja sopivat tyyliltään loistavasti yhteen.

Valkoiset jäljet
kirjoittanut Emelie Schepp
Vita Spår
suomentanut Meri Ala-Tauriala
HarperCollins 2017
394 sivua

Lourensford The Dome
Chardonnay 2016
Coastal Region, Etelä-Afrikka
13,30€ (Alkosta kesäkuussa 2018)