Kaikki tunteet sallittuja (kirjoittanut Harri Hertell)

                                    

"Joskus aivan yllättäen 

huomaan olevani onnellinen

vaikka kaipaan ja haluan asioita

luotan että välttämättömät järjestyvät

kaikki oleellinen hyvä toteutuu

rakkaus ja tarpeet täyttyvät

me ehdimme vielä muuttaa suunnan

muuttua itsekin lähemmäksi sitä

mitä haluaisimme olla ja 

voimme kohdata toisemme ilman kateutta

olla yhteisö

jonka yhteinen hyvä 

on kaikkien tahtotila"

- Harri Hertell, Kaikki tunteet sallittuja s. 58

Yllä oleva runo tiivistä ja kuvaa hyvin miksi pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaamme pitää jatkossakin vaalia. Asiamme ovat, toki katsojasta ja mielipiteen muodostajasta riippuen, todella hyvin moneen muuhun yhteiskuntaan verrattuna. Aina voi ja varmaan pitääkin pyrkiä parempaan, mutta toisinaan on hyvä myös pysähtyä hetkeksi muistamaan, mistä kaikesta kannattaa olla tyytyväinen. Ehkä tämä ajatus sopii myös hyvin uudenlaiseen arkeemme pandemian keskellä. 

Luin Harri Hertellin runoteoksesta keväällä jostakin lehdestä ja ilokseni siihen oli kirjastossa varsin pitkä varausjono. Runoteokset kun eivät yleisesti ottaen ole kaikkein laajimmin luettua kirjallisuutta... "Kaikki tunteet sallittuja" on julkaistu koronakeväänä 2020 ja se on Hertellin kuudes runoteos. Hertell on toiminut aktiivisesti eri muotoisten runojen esiinnostajana ja ollut mukana useammassakin tapahtumassa, joissa runoutta on nostettu esille. 

                                    

Teoksen runot käsittelevät isyyttä, vanhemmuutta, parisuhdetta, urbaanisuutta, anteeksiantoa ja myös menneisyyden yksilöön jättämiä toiminta- ja käyttäytymismalleja. Ne ovat inhimillisiä, kauniita ja karuja, mutta niissä on läsnä realistista toivoa. Teoksen runot ovat koukuttavia ja mielestäni niistä saa paljon irti kohtalaisen helposti. En tunne runoutta kirjallisuustyylinä juurikaan, mutta ainakin tämä teos iskee kaltaiseeni ummikkoon. 

Runojen kanssa maistelin Chilestä tulevaa klassista loppukesän kantarellien kaveria eli Pinot Noir -rypäleen viiniä. Yrityksistä huolimatta, viinin pariksi ei tällä kertaa löytynyt vielä kantarelleja, vaan se maistui risoton ja grillatun possun sisäfileen sekä tuoreiden papujen kanssa. Pinot Noir on ehkä lempirypäleeni. Pidän sen hapokkuudesta, kirpeästä marjaisuudesta, keveydestä, mutta silti lämmöstä, jota siinä lähes aina on. Cono Surin Pinot Noir on klassikkoedustaja rypäleelle ja aina varma valinta. Se on keskitäyteläistä, puolukkaista, mutta siitä löytyy myös pehmeämpää marjaisuutta, kuten vadelmaa ja hieman kukkaisuutta. 

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmat ovat tyylikkään kepeitä. Niihin tarttuminen on helppoa. Vaikka syvyyttä ei ehkä löydy muisteltavaksi seuraavaan vuoteen saakka, jää niiden herkkyys kuitenkin mieleen. Molemmista tulee myös sopivan iloinen olo. 

Helmet-lukuhaaste 2020: 27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani

Kaikki tunteet sallittuja

kirjoittanut Harri Hertell

Enostone Kustannus 2020

95 sivua

Cono Sur Single Vineyard 

Block 21 Pinot Noir 2017

San Antonio, Chile

14,98€ (Alkosta heinäkuussa 2020)

                                                                    

Paitasi on pujahtanut ylleni (kirjoittanut Jenni Haukio)

Runoja ja runokirjoja tulee luettua aivan liian harvoin. Omalla kohdallani johtuu kahdesta syystä. Ensinnäkin hölmösti ajattelen, että runoteokset ovat yleensä vaikeaselkoista korkeakulttuuria, jota en ymmärrä. Toisaalta runokirjat eivät tule samalla tavalla vastaan median ja blogien kautta kuin romaanit ja tietokirjat. Onneksi nappasin kuitenkin kirjaston henkilökunnan suositushyllyltä mukaan Jenni Haukion 22-vuotiaana kirjoittaman runoteoksen "Paitasi on pujahtanut ylleni".

Runot ovat ihana kurkistusikkuna kesäiseen 1990-luvun maaseutu Suomeen. Niistä välittyy nuoren tytön kautta mahdollisuudet ja toisaalta realismi, joita kesän pitkät päivät tuovat tullessaan. Runojen kautta mieleen muistuvat myös omat lapsuus- ja nuoruusmuistot, jolloin kesät tuntuivat nykyistä pidemmiltä ja vapaammilta. Kun oli päiviä, joihin etukäteen ei ollut sisällytettynä tiukkaa aikataulua, vaan sai tehdä ja toimia oman mielensä mukaan. Toisaalta tuo vapaus toi mukanaan myös turhautumisen ja pitkästymisen. Ikinä ihminen ei kai voi olla täysin tyyväinen, mutta toisaalta se pitää jalat maassa ja luo mahdollisuuden ja syyn elää eteenpäin.

Teoksen jälkipohdinnoista mieleen muodostuu, hieman negatiivisin vivahtein, peruskoulu aikoina tehdyt runoanalyysit. Voi muuten olla, että ne ovat aiheuttaneet jonkinasteisia "traumoja" runoutta kohtaan, joka osaltaan vaikuttanut siihen, ettei runoihin juurikaan ole tullut tartuttua. Onneksi tuosta eroon pääseminen onnistuu varmasti helposti. Kokoelma on kaunis ja ainakin julkisuuden antaman kuvan perusteella, tekijänsä näköinen. Yhdeksi lempirunon osaksi ja tähän vuoden aikaan erityisen hyvin sopivaksi muodostui seuraava kappale:

Kuin lapsena Yyteristä
löytämäni kivi
jonka nopeasti talletin taskuuni
ja näytin kaikille rakkailleni
Kirjavia hymyjä oivallusten hyllyillä
olet läsnä päivien pumpulissa
myös virkamieskausina
suruaikoinakin
olet termoskannu
ja kauan etsitty kanttarelli.

Runojen pariksi valikoitui pienoinen harvinaisuus viinimaailman puolelta, nimittäin suomalaisen viinitilan roseeviini. Rönnvikin tila sijaitsee jonkin matkaa Tampereelta Lahden suuntaan. Tilalla on itsellään useita hehtaareja herukkapensaita ja he ostavat herukoita myös naapurissa olevilta sopismusviljelijöiltä. Viinien lisäksi tilalla tehdään liköörejä, pontikkaa ja omenatislettä. Suomalaiset "marjaviinit" eivät perinteisesti ole juurikaan nauttineet viininharrastajien arvostusta, mutta ainakin kyseinen rosee oli mielestäni positiivinen yllätys. Viini on puolimakeaa. Aluksi makeus tuntuu voimakkaampana, mutta pehmenee nopeasti happojen alle. Viinin maussa on selkeästi havainnoitavissa viinimarjaa ja omenaisuutta. Maussa on myös ryhdikkyyttä. Maun loppuminen hieman kesken erottaa sen viinirypäleistä valmistetuista roseeviineistä. Maistoin viiniä muutaman erilaisen herkullisen pizzan kanssa. Viini tuntui sopivan erityisesti kasvispainotteisten makujen pariksi. Viini voisi maistua myös kovien juustojen parina.

Haukion runoteoksen ja suomalaisen roseeviinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat edustavat omalla tavallaan suomalaista makumaailmaa. Niissä on mukavasti syvyyttä ja raikasta kesäistä maalaisilmaa. Voi olla, että kylmä talvi ei näille ole paras mahdollinen seuralainen, mutta pitkälle syksyyn ovat molemmat varmasti nautittavissa.

Helmet lukuhaaste 2019: 47. Kirjassa on alle 100 sivua

Osallistun kansikuvalla Kirjankansibingoon 2019: Ruutuja

Paitasi on pujahtanut ylleni
kirjoittanut Jenni Haukio
Savukeidas Kustannus 1999
59 sivua

Rönnvik Rose
Puna- ja valkoherukkaviini
12,00€ (tilalta elokuussa 2019)

Vuosisadan rakkaustarina (kirjoittanut Märta Tikkanen)

Olin pari viikkoa sitten Töölön kirjastossa kuuntelemassa Tammi-kustannusosakeyhtiön 75-vuotisjuhlatapahtumaa, joka oli koottu heidän naiskirjailijoidensa ympärille. Yksi tapahtuman puhujista ja vierailijoista oli kirjailija Märta Tikkanen. En muista olenko aiemmin lukenut hänen teoksiaan, joten nyt oli korkea aika tarttua tapahtumassa mainittuun Vuosisadan rakkaustarina -kirjaan. Kyseinen teos on Tammen omilla sivuilla lajiteltu kaunokirjalliseksi teokseksi, mutta mielestäni se on myös runoteos. Perinteiset loppusoinnut ehkä puuttuvat, mutta tyyli on muuten hyvin runomainen.

Teos on Märtan vastareaktio hänen kirjailijamiehensä Henrik Tikkasen teokseen Mariankatu 26, joka varmaankin on tämän jälkeen lisättävä omalle lukulistalleni. Kirja kertoo rutinoituneen taitelijaparin avioliitosta ja elämästä, jossa on kohdattu omat haaksirikot. Siinä on kuitenkin myös ymmärrystä ja välittämistä. Raakuudessaan se on kuitenkin hyvin todenmukainen ja kuvaava.

Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1978, mutta sen aihe on mielestäni edelleen hyvin ajankohtainen. Kirjassa kuvaillut parisuhteen vaikeudet ovat pääosin edelleen aivan samoja. Tämä saa oloni surulliseksi, sillä vaikka maailma on neljässä kymmenessä vuodessa muuttunut merkittävästi parempaan suuntaan, ovat alkoholin ja pettämisen parisuhteelle aiheuttamat ongelmat kirjan perusteella pysyneet käytännössä samoina. Yhtenä merkittävänä tausta-ongelmana lienee perisuomalainen pahe, puhumattomuus. Parisuhteen lisäksi kirja käsittelee myös mm. naisen ja miehen tasa-arvoa. Tammen juhlatilaisuuden juontaja Anna Kortelainen luki Vuosisadan rakkaustarina-teoksesta pätkän:

"Mutta odotahan
siinä parikymmentä vuotta
sinä sanot sitten voitonriemuisesti
Kun ei enää ole jäljellä
mitään tasa-arvon puutetta -
mistä silloin olet aikonut
kirjoittaa?"

Jälkiviisaana olisi ehkä pitänyt olla parisataa vuotta. Ihminen ei taida pystyä muuttumaan samalla nopeudella kuin teknologia tai juuri mikään muukaan tänä päivänä. Asioista toipumiseen ja selviytymiseen kun tuntuu aina menevän kolmesta neljään sukupolvea.

Kirjan kanssa maistoin uusi-seelantilaista Pheasant's Tale Pinot Noiria. Viini on väriltään tiilenpunaisen ja purppuran välimuoto. Tuoksussa on marjaa ja luumua. Viinissä on hapokkuutta mutta ei juurikaan tanniineja. Viinin maussa on karpaloa ja jälkimaussa hapankirsikkaa. Viini on tasapainoista ja kohtalaisen täyteläistä Pinot Noiriksi. Viini maistui seurustelujuomana, mutta olisi varmasti ollut hyvä pari esimerkiksi kermakastikkeisen lihan pariksi.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Niissä on paljon samaa johdonmukaisuutta ja kirpeyttä. Kirjan sanoma vain on  merkittävästi terävämpi ja satuttavampi kuin viinin pyöreä pehmeys ja täyteläisyys. Täydentävät kuitenkin mukavasti toisiaan.

Helmet-lukuhaaste 2018: 2. Kotimainen runokirja

Vuosisadan rakkaustarina
kirjoittanut Märta Tikkanen
Suomentanut Eila Pennanen
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2010
173 sivua

Pheasant's Tale
Pinot Noir
Marlborough, Uusi-Seelanti
15,30€ (Alkosta toukokuussa 2018)