Liian paljon onnea (kirjoittanut Alice Munro)

Kanadalaisen Alice Munron novellikokoelmassa "Liian paljon onnea" on 10 novellia. Kaikki tekstit ovat hienosti kirjoitettuja - toisaalta mitäpä muuta kirjallisuuden Nobel-voittajalta voi odottaa. Vaikka kirjoitustyyli ei ole liian haastavaa, on tarinoiden eteneminen sen verran nopeaa, että perässä pysyäkseen lukijan kannattaa lukea yksi novelli kerrallaan alusta loppuun. Itse pidin kaikista muista tarinoista paitsi kirjan nimeä kantavasta viimeisestä tarinasta.

Aiemmin olen lukenut Munron "Viha, ystävyys, rakkaus". Näissä kirjoissa on paljon samaa, enkä osaa laittaa näitä kahta paremmuusjärjestykseen. Molemmat ovat ainakin itselleni sopivan haasteellista luettavaa, joita kuitenkin voi hyvin lukea vaikka työmatkalla tai illalla nukkumaan mennessä.

Kuten jo edellisessä Kanada-teemaisessa blogi-kirjoituksessani olen todennut, suuntautuu seuraava matkani Kanadaan. Ennakko-oletukseni maasta on jonkinlainen sekoitus Yhdysvaltoja ja Eurooppaa. Kirjan tekstien perusteella ennakko-olettamukseni on entisestään vahvistunut.

Kirjan kanssa maistui luonnollisesti kanadalainen punaviini, se yksi ainoa joka tällä hetkellä Alkon valikoimista löytyy. Muutenkaan kanadalaisia juomia ei Alkon valikoimista juurikaan löydy (6kpl kanadalaisia tuotteita heinäkuussa 2017), vaikka Kanadassa useita viininviljely-alueita onkin. Omalle matkareitilleni tulevat todennäköisesti osumaan Niagara Fallsin laakson ja Prince Edward countyn varsin nuori viljely-alue, joissa viinejä täytyy käydä maistelemassa.

Mutta siis ainoa tällä hetkellä Alkon valikoimissa oleva punaviini on Pillitteri Cabernet Merlot. Hieman pelkäsin, että viini saattaisi olla makuuni liian hillomaista tai jopa makeaa. Makupariksi sille valikoitui grillatut tuoremakkarat ja uudet perunat, joiden toivoin antavan viinille mahdollisesti hieman särmää. Väriltään viini on tumman tiilenpunaista. Väri ei ole kovin täyteläinen. Tuoksussa on yrttisyyttä ja puolukkaa.  Viinissä on pehmeää tanniinisuutta ja jonkin verran happoja. Marjaisuutta on myös, mutta hillomaisuus ja uuden maailman pehmeys tuntuvat puuttuvan. Viini oli positiivinen yllätys ja sopi todella hyvin rasvaisen ja hieman mausteisen ruoan kaveriksi. Se oli myös mukavan raikasta punaviiniä kesäksi olematta kuitenkaan kevyttä.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmissa sopivasti särmää ja täyteläisyyttä ja sanomaa, mutta eivä kuitenkaan liian raskaita tai toisaalta liian siirappisia (joka Kanadan kohdalla voisi hyvin olla mahdollista). Mutta molempia voi hyvin nauttia myös erillään, eikä maku tai elämys juurikaan huonone.

Liian paljon onnea
kirjoittanut Alice Munro
Kustannusosakeyhtiö Tammi
Helsinki 2010
Englanninkielinen alkuteos Too Much Happiness (2009)
suomentanut Kristiina Rikman
365 sivua

Pillitteri Cabernet Merlot
2014
Cabernet Franc, Merlot, Cabernet Sauvignon
VQA Niagara Peninsula
13,90€ (Alko kesäkuu 2017)

Viha, ystävyys, rakkaus (kirjoittanut Alice Munro)

Kanadalainen, Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2013 voittanut Alice Munro on kirjoittanut useita novelleja ja novelli-kokoelmia. Viha, ystävyys, rakkaus on ensimmäinen hänen kirjansa, jonka olen lukenut. Kirja on ilmestynyt englanninkielisenä Hateship, friendship, courtship, loveship, marriage vuonna 2001 ja sen suomenkielinen painos vuonna 2002. Muista blogeista ehdin muutaman arvostelun lukea ennen kirjaan tarttumista, ja niistä saamani kuvan perusteella kirjaa pidettiin ehkäpä hieman keskivertoa parempana teoksena.

Minä pidin teoksesta paljon. Ei se ehkä aivan Top 10 -lukemieni kirjojen joukkoon pääse, mutta kohtalaisen lähelle kylläkin. Pidin erityisesti siitä, että kirjailijan teksti on sopivan haasteellista, mutta kuitenkin luettavaa ja novellien tarinat ymmärrettäviä. Novelleissa (joita tässä teoksessa on yhdeksän kappaletta) on kuitenkin syvempää merkitystä, joka ei myönnettäköön, kaikkien teoksen novellien kohdalla itselleni aivan aukea. Siitä syytän kuitenkin pääasiassa itseäni ja keskittymisen puutetta, enkä niinkään teoksen novelleja.

Nimensä mukaisesti kirjan novellit käsittelevät erilaisia ihmissuhteita - joista kaikki eivät ole alkuunkaan hyviä, eikä mikään ole täydellinen, tai edes kovin lähellä sitä. Kirjan tarinoissa on paljon realismia ja kohtalon tuomia haasteita, mutta nehän kuuluvat elämään - on sitten itsestämme kiinni miten  niihin suhtaudumme ja annamme hankaluuksien vaikuttaa erilaisiin ihmissuhteisiin. Tarinat eivät kuitenkaan ole mielestäni liian negatiivisia, eikä niistä tule ahdistava olo.

Haaveenani olisi, että yksi seuraavista, itselleni vielä tuntematon, matkakohde olisi Kanada. Tästä syystä, mutta ennen kaikkea Alice Munron mielenkiintoisista tarinoista ja niiden "kanada-fiiliksistä" johtuen, tulen varmasti vielä kevään tai alkukesän aikana tarttumaan johonkin toiseenkin hänen kirjoittamaansa teokseensa.

Kanadalaisen kirjan pariksi sopii tietysti kanadalainen viini. Novellien seuraksi valikoitui myös "lyhyempi" viini ja itselleni yhtä itävaltalaista tapausta lukuun ottamatta aiemmin tuntematon, eiswein tai kuten Yhdysvalloissa ja Kanadassa kutsutaan ice wine. Ice wine tarkoittaa viiniä, jonka rypäleet on poimittu vasta sen jälkeen, kun ne ovat kerran ehtineet jäätyä. Kyseessä on siis makea viini, joka on tarkoitus juoda hyvin kylmänä ja esimerkiksi jälkiruoan kanssa. Alkoholia ice winessa ei kuitenkaan ole kuin korkeintaan saman verran kuin tavallisessa viinissä, usein vieläkin vähemmän.

Domaine Pinnacle Ice Apple Wine on rypäleiden sijaan valmistettu omenoista. Viinitila sijaitsee Kanadan ja Yhdysvaltain rajan läheisyydessä, kaakkoon Montrealista. Maahantuojan mukaan kyseessä on luonnontuote, ilman säilöntäaineita,  ja yhden pullon (375ml) valmistamiseen tarvitaan yli 80 käsin poimittua omenaa.

Maistoin viiniä hyvin jäähdytettynä (valmistajan ohje on noin 5 asteisena) pavlova-jälkiruoan kanssa. Maultaan viini on toki hyvin omenainen, mutta siinä on myös makeutensa lisäksi raikkautta. Viini-terminä on tämän jälkiruoka-juoman kohdalla osin hämäävä, sillä ymmärtääkseni sen valmistamiseen ei varsinaisesti viinirypäleitä ole lainkaan käytetty. Osittain mausta tulee mieleen jopa omenasiideri hapokkuutensa ja aavistuksen omaisen hiivaisuutensa vuoksi. Pieni määrä kyseistä viiniä jälkiruoan kanssa tai yksinään pääruoan jälkeen on loistava lopetus illalliselle. Pidän erityisesti siitä, että viini on varsin mietoa (alkoholia 12%), eikä siitä tule alkoholi samalla tavalla läpi kuin vaikkapa likööreistä tai konjakista ym.


Munron kirjalle ja viinille antaisin yhteispisteenä 4+. Molemmissa on hienostuneisuutta ja syvyyttä - ehkä kirjassa syvyyttä on hieman enemmän kuin viinissä. Molemmissa on myös pitkä jälkimaku ja vivahteikkuuksista huolimatta, tai ehkä juuri niistä johtuen jälkimaku on pitkä ja antava.

Viha, ystävys, rakkaus
kirjoittanut Alice Munro
Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki
Painettu Liettuassa 2010, 3.painos
398 sivua

Domaine Pinnacle Ice Apple Wine
Domaine Pinnacle
Kanada
31,97€ (Alkossa maaliskuussa 2017)