Samaan virtaan. Putinin sota naisia vastaan. Kirjoittanut Sofi Oksanen

Sofi Oksaselta vuonna 2023 julkaistu teos "Samaan virtaan" on väkevä kannanotto ja essee Venäjän sodankäynnistä niin Ukrainassa kuin muissakin sen käymissä sodissa. Kirja keskittyy, usein vähän huomiota saaneeseen, hyvin erilailla ilmentyvään väkivaltaan ja sortoon naisia kohtaan. Kirjan käsittelemältä vallankäytöltä tunnumme usein ummistavamme silmät. 

Kirjan tarjoama näkökulma näin selkeästi ja laajasti sanoitettuna ja esitettynä on itselleni uusi. Naisiin sodissa tapahtuvan väkivallan olemassa olo on sinänsä yleisessä tiedossa, mutta harvoin siihen paneudutaan yhtä syvällisesti ja konkreettisesti erilaisten esimerkkien avulla kuin tässä kirjassa. Sofi Oksanen peilaa väkivaltaa sekä oman isotätinsä kokemusten että nyt Ukrainassa tapahtuvien kauheuksien kautta. Tällä keinolla hän saa hyvin perusteltua väkivaltaa, jota Venäjä on käyttänyt jo useiden vuosikymmenten, jollei -satojen ajan. 

Aihe on kauhea ja tapahtuvat usein niin karmivia, ettei niitä haluaisi ajatella tai edes tiedostaa. Kunnioitan suuresti, että Oksanen on uskaltanut aiheeseen tarttua selkeäsanaisesti ja suoraan. Naisiin kohdistuva väkivallan uhka ja käyttö ovat yksi taktinen tapa, jolla Venäjä - ja mahdollisesti monet muutkin sotaa käyvät maat - pyrkivät alistamaan vastustajiaan. 

Kirja esittelee myös mielenkiintoisia eroja mm. suomalaisten ja virolaisten kielten ja kulttuurien eroista, jotka selittävät osaltaan enemmän miksi joissakin maissa asioihin reagoidaan erilailla kuin olemme tottuneet.

Samaan virtaan. Putinin sota naisia vastaan
Kirjoittanut Sofi Oksanen
Like Kustannus 2023
227 sivua

Levoton lukija - kirjoittanut Kirsi Piha

Olen lukenut ja kuunnellut useita Kirsi Pihan kirjoittamia kirjoja ja luen usein hänen kolumnejaan ja kirjoituksiaan sanoma- ja aikakauslehdistä. Arvostan hänen näkemyksiään ja arvojaan sekä ennen kaikkea sitä, että ainakin julkisuuteen luodun kuvan perusteella hän tuntuu elävän niiden mukaan. Hän vaikuttaa luonnonläheiseltä, positiiviselta ja rehelliseltä persoonalta. Samalla hän ei kuitenkaan tuo itseään liikaa esiin ja tekee, ja avoimesti kertoo myös, tekemistään virheistä. Hän on ehtinyt työskennellä ja olla monessa mukana, mutta silti keskiössä hänen elämässään ovat erilaisten vaikuttamiskeinojen lisäksi myös läheiset - ja kirjat, jotka nousevat tässä teoksessa esille.

"Levoton lukija" julkaistiin vuonna 2023 ja luin sitä heti sen julkaisun jälkeen paperiversiona, mutta se jäi minulla silloin kesken (kirjaston kirja, jolla oli pitkä varausjono). Kirja tuli uudelleen vastaan äänikirjana ja päätin kokeilla sen kuuntelemista. Aiemmin keväällä kuuntelin Hannu Mäkelän ja Kirsi Pihan yhdessä kirjoittaman "Pimeän yli", joka sijoittui koronan keskelle. Se soveltui todella hyvin kuunneltavaksi. Ilokseni "Levoton lukija" osoittautui samanlaiseksi kirjaksi, jota oli ihanaa kuunnella yöllä kun yritin saada unesta kiinni, ulkoillessa ja autoillessa.  

"Levoton lukija" on ihanaa lukemisen fanfaaria, joka tarjoaa myös konkreettisia vinkkejä lukemiseen ja kirjallisiin keskusteluihin. Mieleen jäi esimerksi Pihan tapa kalenteroida aika lukemiselle siten, että hän ehtii viikossa lukemaan 3 kirjaa ja kuuntelemaan yhden. Tähän aika löytyy mm. vähentämällä somen selailua ja television katselua. Hän myös lukee ja analysoi kirjoja yhdessä puolisonsa kanssa. Kirjakeskustelun ei aina tarvitse olla kovin syvällistä tai ajallisesti pitkää, vaan omien kokemusteni mukaan välillä muutaman lauseen vaihtaminen tai jonkin anekdootin kertominen jostakin kirjasta riittää tuoden paljon syvyyttä ja ymmärrystä keskusteluun ja sitä käyvien henkilöiden välille. 

Kirjassa on paljon hyvää pohdintaa ja vaikkei siitä mitään selkeää lukuvinkki-luetteloa löydy, niin se sisältää paljon ajatuksia ja ideoita siitä millaisiin kirjoihin voisi seuraavaksi tarttua. Itse aloitin Pihan kirjan innoittamana Paul Austerin New York -trilogian. 

Minun Ukrainani - kirjoittanut Maxim Fedorov

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Saman vuoden toukokuussa Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa aloitti ulkomaankirjeenvaihtajana Maxim Fedorov. Hänen selkeät ja rauhalliset raporttinsa sodasta ovat tulleet television katsojille ja radion kuuntelijoille tutuiksi. "Minun Ukrainani" on Maximin ensimmäinen kirja ja siinä hän kertoo havaintojaan ja näkemyksiään sodasta ja Ukrainasta huomioiden oma historiansa ja kokemuksensa. 

Ulkomaankirjeenvaihtajat seuraavat ja välittävät tietoa paikan päällä suomalaisesta näkökulmasta. Olen aiemmin lukenut mm. pitkään Yhdysvalloissa ja nyt Kiinasta tietoa välittävän Mika Hentusen kirjan "Miehemme maailmalla". Ulkomaan kirjeenvaihtajien työ on hyvin mielenkiintoista ja arvostan kovasti heidän näkemyksiään ja omistautumistaan työlleen. Heidän kirjoihinsa ja muuhun materiaaliin on aina kiinnostavaa tarttua. Olen kuunnellut ulkomaankirjeenvaihtajien tuottamian podcasteja, joista seuraavaksi otan kuuntelulistalle Ylen nykyisen kirjeenvaihtajan Iida Tikan Yle Areenasta löytyvän "Mureneva maa" -sarjan. 

Henkilöhistoriansa puolesta Maxim Fedorov on myös kiinnostava, sillä hänen äitinsä on ukrainalainen ja isänsä venäläinen. Kirjassaan hän käy läpi asemaansa, historiaansa, tietotaitoa ja kokemuksiaan tästä lähtökohdasta käsin. Hän on aloittanut uransa Ylellä vuonna 2013 venäjänkielisten uutisten toimittajana ja Venäjän hyökkäyssodan alettua saanut tilaisuuden muuttaa Kiovaan ja raportoimaan sieltä tapahtumia. 

Olin kuuntelemassa Maxim Fedorovin haastattelua Töölön Kirjastossa syyskuun 2024 lopulla, jossa hän esitteli myös seuraavaksi julkaistavaa kirjaansa: "Sodan näyttämöt". Hän vastasi tilaisuudessa runsaslukuisen yleisön kysymyksiin ja esitteli näkemyksiään mm. sodan syistä, sen etenemisestä ja mahdollisuuksista sen loppumiseen. Hänen molempia kirjoja lukiessa tai kuunnellessa kannattanee pitää låhettyvillä Ukrainan karttaa, jotta tapahtumapaikoista ja niiden sijainneista saa enemmän irti. 

Tiivistettynä kirja on ajankohtainen, tarjoaa paljon yleistietoa ja sen kirjailija on hyvin mielenkiintoinen persoona, jonka seuraavaan kirjaan aion myös tarttua. 

Minun Ukrainani 
kirjoittanut Maxim Fedorov
Minerva 2023
7h, 17 min (kuunneltu äänikirjana)

Moniosaamisen renessanssi (kirjoittanut Inkeri Ruuska)

Keväällä Talouselämä-lehdessä vastaani tuli artikkeli koskien Inkeri Ruuskan uutta kirjaa "Monisaamisen renessanssi - opas työelämän edelläkävijöille". Työmaailma on muuttunut viimeisen parin vuoden aikana  koronan pakottamana useilla aloilla paljon. Etätyöt ovat lisääntyneet ja ihmiset ovat siirtyneet nopeasti uusille aloille tai uusien työtehtävien pariin, kun aiemmat tehtävät ovat muuttuneet ainakin hetkellisesti tarpeettomiksi tai mahdottomiksi tehdä. Iso kuva on, että muutos on sujunut, tilanne huomioiden, yllättävän sujuvasti ja nopeasti. Etätyökäytännöistä on paikoin tullut pysyviä ja monet työntekijät ovat työn lisääntyneistä joustoista pitäneet. Muutos on saanut monet pohtimaan myös oman työn mielekkyyttä ja tarpeellisuutta.

Työelämän murros pitää Ruuskan kirjan perusteella sisällään paljon muutakin kuin vain etätyön. Tulevaisuudessa työntekijät voivat tehdä töitä useille eri työantajille samanaikaisesti, esimerkiksi osapäiväisesti tai kuukauden kerrallaan tms. Työnantajien uskotaan arvostavan myös nykyistä enemmän monialaisuutta. Tämä ei tarkoita, että jonkin alan syvälliset osaajat eivät enää olisi arvostettuja työelämässä, mutta työura ei välttämättä rakennu enää samalla tavoin yhden asian ja koulutuksen ympärille kuin joskus aiemmin on ollut tavoiteltua ja ihannoitua. Uutta osaamista voidaan hakea harrastusten tai uusien koulutusalojen parista. Olemassa olevaa osaamista voidaan myös kasvattaa opiskelemalla jotakin aiheeseen etäisesti liittyvää ja laajentamalla tätä monialaista osaajuutta. Ura ei rakennu välttämättä enää putkimaisesti vaan laaja-alaisemmin kohti uramaisemaa, kuten Ruuska on todennut. 

Kirja on inspiroivasti ja monipuolisesti koottu. Siinä käsitellään niin palkkatyötä, yrittäjyyttä kuin kevytyrittäjyyttä. Asioita pyritään katsomaan kokonaisvaltaisesti, vaikkakaan riskeihin ei kovin syvällisesti puututa. Riskien, ehkä jopa vähättely, vaivaa mielestäni useita muitakin aihetta koskevia artikkeleita ja teoksia. Kirjoissa voitaisiin käydä läpi myös mitä tehdä ja kuinka toimia, jos ensimmäinen tai toinen yritys muuttaa työuraa ei onnistukkaan. Tuossa vaiheessa varmasti kannustuksesta ja käytännöllisistä ohjeista olisi paljon hyötyä. Toki jokainen kantaa itse vastuun, mutta aiheeseen liittyvä epävarmuus vähentää urasuuntansa vaihtavien määrää varmasti paljon. 

Kirja kannustaa mielestäni kokeilemaan itseä kiinnostavia asioita, vaikka hyvin pienesti, ja pohtimaan sitä kautta muutoksen mahdollisuutta. Kaikki eivät ole persoonina sellaisia, että kaipaavat moniosaamisaamista, vaan voivat pitää sitä enemmänkin painostavana. Se on toki hyväksyttävää ja arvostettavaa. Moni kuitenkin tekee vuosikausia työtä, joka ei ehkä tunnu tarpeeksi merkitykselliseltä. Työn vaihtaminen ei ole ainoa vaihtoehto, vaan merkityksellisyyttä voi hakea vaikka rakkaan harrastuksen parista. Jos harrastuksille ei tahdo löytyä tarpeeksi aikaa, voi pohtia mahdollisuuksien mukana oman palkkatyön määrän pientä vähentämistä. Ennen kaikkea pidän tärkeänä sitä, että tunnistaa erilaisia mahdollisuuksia, joita voi itse tehdä tilanteen muuttamiseksi itseä miellyttävämpään suuntaan.

Kirjan kanssa maistoin hyvin lähestyvään keskikesään sopivaa vehnäolutta. Krombacherin alkoholiton Weizen on raikkaan täyteläinen kesäjuoma. Siinä on sitruksisuutta, mutta myös paksuutta ja viljaisaa ryhtiä. Kyseinen olut sopii hyvin kesäisen perunasalaatin kanssa tai sellaisenaan saunan jälkeiseksi juomaksi. 

Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmissa on tuoreutta ja innostavuutta. Ne saavat hyvälle mielelle ja jopa lapsenomaisesti, ainakin mielikuvituksen tasolla, heittäytymään uusien asioiden pariin. 

Helmet-lukuhaaste 2022: 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana

Moniosaamisen renessanssi: opas työelämän edelläkävijöille 
kirjoittanut Inkeri Ruuska
Basam Books 2022

249 sivua

Krombacher Weizen Alkoholfrei
Saksa
1,98€/0,5l (Alkosta kesäkuussa 2022) 

Kuinka puut kasvavat (kirjoittanut Saku Tuominen)

Tuomisen uusin teos "Kuinka puut kasvavat" syntyi pääosin korona-aikaan ja pandemian herättämät ajatukset kuuluvat kirjasta. Toinen merkittävä kirjan teema on ilmastonmuutos ja luontokato, joista molemmista on lukuisia teoksia jo aiemmin kirjoitettu. Kirjan katsantokanta herättelee ajattelemaan asioita puiden kautta. Ne harvat puut, jotka saavat luonnontilassa elää, elävät yleensä huomattavasti ihmistä pidempään ja saavat siksi kokea ja nähdä paljon enemmän. Kokonaismäärällisesti puita ja kaikkia muita luontokappaleita on maapallolla valtavasti ihmistä enemmän. Tuominen pohtii kirjassa, mitä voisimme puilta ja muilta luontokappaleilta oppia.  

Olen aiemmin lukenut Saku Tuomiselta "Riippumatta siitä miten kaikki on, kaikki on hyvin" -kirjan, mutta tuosta kirjasta on jäänyt blogikirjoitus muun kiireen keskellä tekemättä. Hänen edeltävä, vuonna 2020 ilmestynyt kirjansa, puhutteli ja teki omalta osaltaan vaikutuksen, vaikka kirjassa onkin paljon hyvätuloisen, keski-ikäisen henkilön paatosta ja aatosta. Mutta ehkäpä se siksi itseäni koskettikin ja sai ajattelemaan taas hieman asioita. 

Lähes kaikista ilmastonmuutosta ja yleisesti luontoa käsittelevistä kirjoista huokuu ainakin pieni syyllistäminen tavallista tallaajaa kohtaan. Lennämme liikaa, herkuttelemme tuotteilla, joiden tuottaminen kuluttaa liikaa luonnonvaroja ja muutenkin alistamme usein huomaamattamme muut luonnossa elävät omien tarpeidemme saavuttamiseksi. Useimmat tietävät tilanteen olevan tämä, mutta selittelevät silti itselleen ja muille asioita paremman omatunnon saavuttamiseksi. Näin teen myös minä ja niin myöntää tekevänsä myös Saku Tuominen. Olemme ehkä liian turtuneita tilanteeseen ja aina vain huolestuttavampiin luonnontilaa koskeviin raportteihin ja olemme valmiita tekemään vain hyvin pieniä elämänmuutoksia, jotta oma mukavuudenhalumme ei kärsisi liikaa. Tämä on inhimillistä, mutta inhimillisyys ei muuta merkittävästi tilannetta paremmaksi. 

Kirja on hyvin ja koukuttavasti kirjoitettu, eikä sen kuuntelua malttaisi lopettaa. Saku Tuominen lukee kirjan itse ja kirja sopii muutenkin hyvin myös kuunneltavaksi. Kirja herättää ajattelemaan, joka on toki tärkeää myös. Jossakin vaiheessa haluaisin kyllä lukea kirjan, joka saisi ajattelun lisäksi tekemään myös merkittäviä konkreettisia muutoksia luonnon hyväksi.   

Helmet lukuhaaste 2022: 4. Kirja, jonka tapahtumissa et haluaisi olla mukana 

Kuinka puut kasvavat
kirjoittanut Saku Tuominen

lukija Saku Tuominen
Otava 2021
6h, 24min (kuunneltu äänikirjana)

Tehokkuuden taika (kirjoittanut Leo Stranius)

Toimitusjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuuston varajäsen ja kirjailja ovat muutamia titteleitä, joilla Leo Straniuksen työ- ja luottamustehtävistä koostuvaa uraa voidaan pyrkiä määrittämään. Hän pyrkii perheensä kanssa elämään ekologisten arvojen mukaisesti ja moninaisten luottamustoimien kautta haluaa vaikuttaa myös yhteiskunnallisesti. Stranius on julkaissut viisi teosta, joista kolme viimeisintä ovat omakohtaisia romaaneja. 

En ole aiempia Straniuksen kirjoja lukenut, mutta kun hänen uusin teoksensa "Tehokkuuden taika" tuli itseäni vastaan parin artikkelin kautta, halusin siihen tarttua. Kirja on teemoiltaan ja sanomaltaan hieman provosoiva ja tarjoaa paljon ajateltavaa aiheesta, johon ei ole olemassa oikeaa eikä väärää vastausta. Kirja tarjoaa kirjoittajansa näkemyksen ajanhallinnasta ja kuinka monet meistä voisivat käyttää aikaansa tehokkaammin ja itselle mielekkäämmin. Kirja oli hyvin nopealukuinen ja kuten artikkelit ja aiheesta käyty keskustelu antoivat jo ennustaa, ajatuksia herättävä. 

Kirjassa on useita hyviä vinkkejä ajankäytön tehostamiseksi ja joidenkin niiden mukaan huomaan itsekin eläväni. Pyrin mm. heräämään arkena aikaisin ja usein harrastan liikuntaa jo heti aamukuudelta. Näin päivä lähtee mukavasti käyntiin, toki tämä aiheuttaa sen, että uni tulee iltaisin aikaiseen. Yöunet ovat myös asia, joista en periaatteessa ole valmis normaalioloissa enää tinkimään. 

Joskus olen kokeillut suunnitella tehokkaasti ajankäyttöäni, mutta usein erilaiset menot muodostavat jo itsessään tarpeeksi tiukan aikataulun, enkä ole halunnut niiden ulkopuolelle jäävää aikaa liian tiukasti tai määrätietoisesti täyttää. Tämä tekisi elämästäni myös liikaa suorittamista ja raksien merkitsemistä hoidettujen asioiden perään. Omalla kohdallani keskityn paremmin elämään hetkessä, kun elämä ei ole liian aikataulutettu. Mikäli olen suunnitellut tarkasti joidenkin asioiden tekemisen ja suunnitelmani syystä tai toisesta epäonnistuvat, koen helposti epäonnistuvani pieneltä osin myös ihmisenä. Ja mikäli näin kävisi lähes päivittäin, kuten Straniukselle tuntuu käyvän, kun hän muokkaa päivänsä ajankäyttöä ympäristön muuttuvien tapahtumien mukaan, joutuisin todennäköisesti päivittäin kohtaamaan näitä epäonnistumisen tunteita. Ei oma juttuni, mutta ymmärrän ja uskon, että toisille tämä saattaa hyvinkin sopia. 

Kirjassa Stranius kertoo kirjaavansa asioita jatkuvasti ylös, jotta niiden hoitamiselle tulee varattua sopiva aika, eivätkä ne jää mieltä vaivaamaan. Ajatuksena todella hyvä, mutta en tiedä miten käytännössä saisin tämän itselleni toimimaan. Ulkoillessa tai muuten touhutessa tulee usein mieleen asioita. Vaikka vierelläni usein älypuhelin onkin, niin tuntuu että siihen jatkuvasti tarttuminen ja omaan appin asioiden kirjaaminen keskeyttää taas sen hetkisen tekemisen, kuten touhuamishetken perheen kanssa tai ulkoilun koirien kanssa. Asioiden ylöskirjaaminenkin vie kuitenkin aina aikaa minuutin tai kaksi, ja jos näitä hetkiä tulee päivittäin usein, niin siihenkin kuluu lopulta yllättävän paljon aikaa. 

Verkkokauppojen ja erilaisten appien sekä muutenkin netin on uskottu helpottavan ja nopeuttavan asioiden hoitoa. Monesti näin varmaan onkin, mutta toisaalta tuntuu, että näiden kanssa päätännän tekeminen välillä vaikeutuu, kun vertailukohteita on paljon. Varmaan monelle muullekin on tuttu tilanne, kun reissun varaaminen hotellivertailuineen vie lopulta useamman tunnin, kun vaihtoehtoja on paljon. Toisaalta myöskään kaikki ohjelmat eivät ole kovin käyttäjäystävällisiä ja niiden selailu vie yllättävän paljon aikaa. Tilaan esimerkiksi jonkin verran ruokaa verkkokaupan kautta. Tällä tavoin vältän korona-aikana turhaan kaupassa kiertelyn. Sen sijaan tilauksen tekeminen netin kautta ja sen toimitukseen liittyvät vahvistukset ja toimitukset aikaikkunoineen vievät lopulta usein lähes yhtä paljon aikaa, kuin jos kävisin lähimarketissa itse tilauksen keräämässä. 

Mikäli oman ajankäyttönsä haluaa tehostaa ja hyödyntää kaiken ajan mahdollisimman hyvin, tarjoaa kirja siihen paljon vinkkejä. Etukäteen suunnittelu, turhien asioiden karsiminen ja toisaalta keskittyminen yhteen käsiteltävään asiaan kerralla jäivät kirjan perusteella keskeisimmiksi seikoiksi. Kaikki, ehkä jopa enemmistö meistä, ei tälläistä kuitenkaan välttämättä kaipaa. Kirja tarjoaa kuitenkin mielenkiintoisen ja aihe huomioon ottaen varsin kiihkottoman näkemyksen tämänlaiseen elämään.

Kiinnostava teos, jonka teemat jäivät useiksi päiviksi mieleen ja saivat hieman myös pohtimaan omaa ajankäyttöään ja omaa suhtautumista siihen. Leo Straniuksen historia ja tie nykyiseen rooliinsa on myös kiinnostava, joten ehkäpä seuraavaksi tartun hänen aiemmin kirjoittamaansa omaelämäkerralliseen teokseensa "Ekoistin unelmat". Suosittelen lukemaan, mutta liian tiukkapipoinen ei lukiessa kannata olla!

Helmet-lukuhaaste 2022: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2022

Tehokkuuden taika

kirjoittanut Leo Stranius

Into Kustannus 2022

73 sivua

Suomen luonto 2100 (kirjoittanut Kerttu Kotakorpi)

Ylen meteorologina tutuksi tullut Kerttu Kotakorpi tarjoaa esikoisteoksessaan tutustumiinsa tutkimuksiin perustuen näkemyksen siitä, millainen Suomen luonto on vajaan sadan vuoden kuluttua. Kirjan tarjoama maailmankuva on karua kuultavaa, mutta valitettavasti hyvin totuudenmukaista. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa myös Suomeen hyvin monin eri tavoin. Osa maamme eläimistöstä ei sopeudu nopeasti kuumenemaan kesään ja lumettomiin talviin. Haasteiden eteen joutuvat myös useat puulajit ja kasvit. Yhden lajin poistuminen maamme luonnosta aiheuttaa usein myös kerrannaisvaikutuksia muihin eliöihin. 

Aloitin kirjan kuuntelun pariinkin kertaan. Ensimmäisellä kerralla kirjan tarjoama tulevaisuudenkuva tuntui liian karulta sen hetkisessä elämäntilanteessa kuunneltavaksi. Onneksi uskaltauduin kirjaan tarttumaan kuitenkin uudelleen, Kerttu Kotakorpi lukee kirjan itse ja hänen äänensä kertojana on uskottava ja selkeä. Tämäkin kirja, kuten monet muutkin artikkelit ja teokset, joita olen ilmastonmuutoksesta lukenut, pitävät itseni hereillä ja muistuttavat, että jokainen voi toimillaan vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen. Toki suurista linjoista päättävät valtiot ja yritykset. Kirja tarjoaa konkreettisen näköalan luonnon muutoksista, eikä keskity ehkä vähemmän konkreettisemmalta tuntuvaan ilmasto-käsitteeseen yhtä vahvasti. 

Kirja ei ollut aivan tyypillinen äänikirja, sillä tekstin lomaan oli lisätty joitakin ääniefektejä, kuten linnunlaulua tai myrskyn kohinaa. Ihan mukavia kuulijalle, mutta aiheuttavatko sen, että luettu ja kuunneltu kirja poikkeavat tunnemaisemaltaan toisistaan paljon? Kirjan lopusta jäi mieleen kirjoittajan toteamus siitä, että useille vuosi 2020 jää mieleen ainoastaan koronasta, mutta hänelle tämän kirjan kirjoittaminen on ollut vuoden kohokohta. Mukavaa ja virkistävää kuulla, että vuoteen mahtuu myös muuta kuin korona, vaikka uutisten perusteella siltä harvemmin on tuntunutkaan.

Suomen luonto 2100

kirjoittanut Kerttu Kotakorpi

Bazar 2021

6h, 27min (kuunneltu äänikirjana) 

Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin (kirjoittanut Petteri Taalas)

Ilmatieteilijä ja hyvin monessa mukana ollut, mm. Ilmatieteen laitoksen johtajana toiminut, Petteri Taalas on kirjoittanut informatiivisen ja kiihkottoman teoksen ilmastonmuutoksesta. Kirjassa Taalas käy läpi ilmastoa, sen muutosta ja tekijöitä, joihin ihminen on tieteellisten todisteiden mukaan ollut vaikuttamassa. Kirja ei syyllistä, mutta sen kertomat faktat ovat vakavia ja saavat lukijan ajattelemaan omia valintojaan.

Tarkoituksenani oli lukea meteorologi Kerttu Kotakorven kirja "Suomen luonto 2100". Aloitin kirjan, mutta olin liian herkällä tuulella pystyäkseni sisäistämään sen karua sanomaa. Kirja on minulla edelleen lukulistalla ja tarkoitus on siihen pikapuolin tarttua. Taalaksen kirjassa ilmastonmuutos esitetään faktojen perusteella, eikä siinä juurikaan luoda erilaisia uhkakuvia. Pidän paljon elämäkerroista ja tässä kirjassa käydään paljon läpi myös Petteri Taalaksen urakehitystä ja havaintoja, joita hän on sen aikana tehnyt. 

Yksittäisellä kansalaisella on monia mahdollisuuksia valinnoillaan vaikuttaa ilmastoon ja sen tulevaisuuteen. Mitkä teot ovat merkitykseltään toimien arvoisia ja kuinka yhteiskunnan pitäisi kannustaa kansalaisiaan ja yrityksiään parempien valintojen äärelle? Pienillä teoilla ja arjen valinnoilla on varmasti merkitystä. Valintojen teko ja ympäristön kannalta parhaan vaihtoehdon löytäminen ei kuitenkaan aina ole helppoa tai yksiselitteistä. Lähtökohtaisesti kaikenlaista turhaa kuluttamista, matkustamista ym. pitäisi vain yrittää välttää. Koronan myötä lisääntynyt etätyö on tästä hyvä esimerkki. Täydellinen etätyön tekeminen ei varmasti usein ole paras vaihtoehto, mutta kultaisen keskitien löytäminen ja turhan, muulla kuin kävellen tai pyörällä, liikkumisen välttäminen lienee useimmille kannattavaa.

Petteri Taalas on tehnyt merkittävän uran ja päässyt sen aikana kokemaan ja näkemään kaikenlaista. Hänellä on paljon vaikutusvaltaa ja arvostusta, joilla hän pystyy saamaan ääntään kuuluviin päättäjien suuntaan. Tieteen ja sen tekijöiden merkitys on syytä muistaa myös tulevaisuudessa, kun isoista, meidän kaikkien tulevaisuuteen vaikuttavista asioista päätetään. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 47. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta

Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin
kirjoittanut Petteri Taalas
Tammi 2021
108 sivua

Näkymättömät naiset (kirjoittanut Caroline Criado Perez)

Brasiliaissyntyinen, mutta Briteissä asuva Caroline Criado Perez on alkujaan markkinointialalla työskennellyt, mutta myöhemmin toimittajaksi ja kirjailijaksi siirtynyt, feministi. Kirjassaan "Näkymättömät naiset" hän on listannut lukuisia asioita, jotka todistavat, että yhteiskunta on pitkälti suunniteltu miesten toimintojen ja havaintojen perusteella. Kyseessä on globaali kirja, ja sellaisena se kannattaa lukea. Monissa maissa asiat poikkevat toisistaan ja kirjaa lukiessa ei pitäisi ryhtyä lukijana vertailemaan tai haastamaan liikaa kirjan väitteitä. Se nimittäin johtaa vain tuloksettomaan eipäs-juupas -keskusteluun. Kirjassa ei haeta syyllistä vaan ratkaisua.

Yllä olevalla en tarkoita, että kirjan esittämiä asioita ei saisi kyseenalaistaa, mutta turhauttavaan haastamiseen tai vertailuun ei mielestäni ole kannattavaa ryhtyä. Kirjassa on esitetty kiinnostavia havaintoja mm. siitä kuin teattereissa tai muissa julkisissa tiloissa (huom. globaa yleistäminen, ei mietitä heti jotain tiettyä teatteria, jossa asia on tehty toisin) on usein yhtä paljon neliöitä käytetty naisten ja miesten wc-tiloihin. Naiset kuitenkin tarvitsevat jo wc-pönttöjen vuoksi enemmän tilaa kuin miehet, joilla osa tästä tilasta voidaan hyödyntää pisoaarien muodossa, eivätkä mm. kevyet seinä- ja ovirakenteet vie samalla tavoin tilaa. Naiset myös joutuvat lukuisista syistä johtuen (yleistäen) käymään wc-tiloissa useammin. Näin ollen jo tälläisten tilojen suunnitteluvaiheessa pitäisi ottaa huomioon mahdollisesti enemmän käyttäjiä vetävien naisille tarkoitettujen wc-tilojen suunnittelu.

Lukuisten muiden asioiden lisäksi kirjassa käsiteltiin myös äitiyslomien ja erilaisten sinä aikana saatavien tukien suuruutta. Suomessa tilanne on äitiysloman osalta varsin hyvä ja mukava on, että tätä jatkuvasti pyritään parantamaan ja entistä useampi isäkin viettää vanhempainvapaata. Tästä huolimatta jäin pohtimaan, miksi nyky-yhteiskunnassa, jossa menot ovat usein muotoutuneet varsin vakioiksi tuloihin suhteutettuna, naisten (ja miesten kun isyyslomaa tai vanhempainvapaata viettävät) tulot pienenvät merkittävästi heidän jäädessään äitiyslomalle. Miksi tukisumma ei lähtökohtaisesti voisi olla sama kuin palkkakin on ollut?  Työelämästä vuoden tai kaksi poissaolo ja erilaisista työelämän tarjoamista eduista putoaminen on jo sinällään naisten uraa suhteessa miesten työuraan heikentävä seikka. Menot harvoin merkittävästi pienenevät, kun perheeseen tulee uusi jäsen. Tämäkin saattaa olla yksi seikka, joka vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin ja lasten saannin vähenemiseen, ja aihetta kannattaisi pyrkiä varauksetta pohtimaan ja sen kannattavuutta laskemaan.

Kuten edellä olevat kaksi esimerkkiä osoittavat, kirja herättää runsaasti ajatuksia ja ideoita. Monesti vain teemme ja ajattelemme asioista tietyllä tavalla, koska niin on aina tehty ja toimittu. Välillä kannattaa herätellä - asiassa kuin asiassa - omia tottumuksiaan ja miettiä, voisiko ne tehdä jotenkin paremmin, helpommin tai vaikka hauskemmin. Läheskään aina näin ei ole, mutta silti tälläinen herättely silloin tällöin virkistää arkisiksi muodostuneita rutiineja. Paikka paikoin kirjan teksti on hieman turhan perustelevaa ja se ehkä porautuu turhan syvälle joihinkin asioihin, jotka Suomessa asuvan näkökulmasta eivät tunnu merkityksellisiltä. Toisaalta tämä herättää huomaamaan, mikä tasa-arvon tilanne on missäkin päin maailmaa. 

Suosittelen kirjan lukemista, mutta ei liian tiukkapipoisella tai haastavalla asenteella. Sitä lukiessa selviää monia mielenkiintoisia yksityiskohtia, joiden olemassaolo ei ole tullut aiemmin itselleni mieleenkään. Osat on muotoiltu selkeästi ja kirjan voi hyvin lukea pienissä osissa läpi. Kirjan lopussa on vaikuttava lähdeluettelo. 

Kirjan kanssa maistoin Portugalista tulevaa Vinhas do Ocidente -punaviiniä. Viini on täyteläistä, miedot tanniinit ovat pehmeitä ja viinin yleismakumaailma on marjaisen hilloinen. Viini sopii sellaisenaan syksyisten iltojen seuraksi vaikka elokuvaa katsoessa. Mikäli sen kanssa mielii nauttia ruokaa, niin täyteläisesti maustettu ja kastikkeella ryyditetty porsaan- tai naudanliha on sille omiaan. Viini on mielestäni tyypillinen osoitus portugalilaisesta viinistä, joka sopii monen makuun. Myös sen korkkinen etiketti on suloinen ja mieleenpainuva.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistetä. Viini on kirjaa enemmän kaikkien makuun sopiva. Viinin nauttiminen saa todennäköisemmin mielen kohoamaan hieman huononakin päivänä, toisin kuin kirjan, joka vaatii lukijaltaan oikeanlaista asennetta. Kirja jää kuitenkin viiniä paremmin mieleen pyörimään ja varmasti monet sen kertomat asiat tulevat jatkossa vielä moneen kertaan tavalla tai toisella vastaan.

 Näkymättömät naiset
- Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille
kirjoittanut Caroline Criado Perez
Suomentanut Arto Schroders
WSOY Helsinki 2020
335 sivua

Vinhas do Ocidente 
Alicante Bouschet, Touriga Franca, Castelao 2019
Binho Regional Lisboa, Portugali
8,99€ (Alkosta lokakuussa 2020)

Herrahissin vauhdissa (kirjoittanut Pertti J. Rosila)

Pertti J. Rosila on eduskunnan talouspäällikön virasta eläköitynyt ja sen jälkeen "Herrahissin vauhdissa" kirjan kirjoittanut mielipiteitä jakava henkilö. Hän on huolehtinut kansanedustuslaitoksemme rahaliikenteestä vuodesta 1988 lähtien ja sinä aikana ehtinyt työskennellä useamman puhemiehen kanssa. Hänen tarkan valvontansa alaisuuteen ovat kuuluneet myös yksittäisten kansanedustajien työhön liittyvät menot ja niiden seuranta. Rosila on aiemmin julkaissut samasta aiheesta teoksen "Arkadianmäen kirstunvartija", johon en ole ehtinyt tutustua.

Kirja rakentuu pitkälti sarkasmin ja Rosilan hieman omintakeisen huumorin varaan. Hän ruotii kansanedustajien rahankäyttöä hyvin avoimesti ja kertoo reippaasti oman mielipiteensä näiden taloudenhallinnan kyvyistään sekä yhteiskunnan varojen käyttöön liittyvästä moraalista. Tietoa ja ymmärrystä Rosilalla on paljon, sitä ei varmasti yksikään lukija tai kuuntelija voi kiistää. Jotenkin kirjasta paistaa kuitenkin myös katkeruus yksittäisiä edustajia ja koko systeemiä kohtaan. Tai sitten en vain osaa tulkita huumoria kaikissa kohdissa oikein.  Jossakin kohtaa kirjaa kuunnellessani mietin, miksi oikeastaan kirjaa kuuntelin, sillä huomasin tulevani siitä vain huonolle tuulelle ja menettäväni entisestään luottamusta eduskuntaamme kohtaan. Aivan liian monella kansanedustajalla tuntuu olevan liikaa aikaa suunnitella, kuinka juuri hän pääsisi parhaiten hyötymään yhteisten varojen mahdollisimman tehokkaasta henkilökohtaisesta hyödyntämisestä. Matka- ja asumiskuluja on vuosikymmenten aikana saatu hyvin moninaisten kepulikonstien avulla törkeästi hyödynnettyä. Tulevien "väärinkäytösten" estämiseksi eduskunnan toimikunnat ovat istuneet ja tarkentaneet ohjeistuksia, jotta jatkossa toimittaisiin yhteisten pelisääntöjen mukaan. Tästä huolimatta aina on löytynyt yhteisten sääntöjen rikkojia tai ainakin hyvin osaavia kiertäjiä.

Kuuntelin kirjan sinnikkäästi loppuun ja yritin ottaa sen mielenkiintoisesti kerrottuja sattumuksia huumorilla. Onneksi iso osa kirjassa nimeltä mainituista edustajista, ei enää kyseisessä virassa toimi. Ja onneksi joukossa on myös useita rehellisiä ja hyvällä moraalilla toimivia kansanedustajia, joista vain ei pidetä samalla tavalla positiivista meteliä. Positiivista kirjassa on, että se hieman avaa mm. kansanedustajien työn tuloja ja menoja. Tässä mielessä suosittelen sitä luettavaksi kaikille äänestäjille. Tosin kannattaa pitää mielessä, että kirjailijan oma poliittinen näkemys ja mielipiteet paistavat kirjasta selkeästi, eikä ehkä tämän vuoksi aivan kaikkia kirjan kohtia kannata ottaa liian vakavasti, tai ainakaan henkilökohtaisesti, kuten itselleni meinasi kuunnellessa käydä.

Kirjan kanssa maistoin hyvin mielenkiintoista ja todella hyvää suomalaista ice cideria. Kyseinen ice cider on Fiskarsissa sijaitsevan Kuura Ciderin suomalaisista omenoista valmistama makea siideri. Hyvin vastaavanlaista kuin vaikkapa jäisistä viinirypäleistä valmistettu, usein itävaltalainen tai kanadalainen ice wine. Ice cider on jälkiruokajuoma, joka nautitaan hyvin kylmänä. Se maistuu hyvin sellaisenaan maittavan aterian päätteeksi tai vaikkapa miedosti foliokääreessä grillattujen marjojen ja valkosuklaan sekä näiden kanssa lisukkeena tarjotun limetinmehuisen turkkilaisen jogurtin kanssa.  Kuura Ice ciderissa on sitruksisuutta hieman raikastamassa muuten hyvin hunajaisen makeaa omenaisuutta. Vaikka on kyse hyvin makeasta juomasta, on siinä kuitenkin raikkautta. Myös maltillinen alkoholinmäärä (12%) pitää maun avoimena ja tuoreena. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tuttavuus, jos tätä pääsee vaikkapa paikan päälle Raaseporiin maistamaan tai Alkon tilausvalikoimasta saa pullon itselleen hankittua.

Kuura Cider kertoo, että kyseinen siideri on valmistettu vuoden 2016 talviomenoista, jotka on puristettu mehuksi tankkeihin ja jätetty talven ajaksi ulos jäätymään. Pakkasten loputtua ensimmäinen sulanut osa on otettu talteen ja sen on annettu käydä 6 kuukautta. 

Kirjan ja jääsiiderin yhteensopivuudelle annan kaksi ja puoli pistettä. Yhdistävää on molemmissa suomalaisuus ja juurevuus. Siideristä sen sijaan tulee rehellinen ja aito olo sekä hyvä mieli. Kirjan eduskunnasta antama kuva sen sijaan saa olon epäuskoiseksi ja närkästyneeksi. Tämä ei sinänsä ole kirjan tai sen kirjoittajan vika, vaan tuon valtion laitoksen.

Helmet-lukuhaaste 2019: 31. Kirjassa kuljetaan metrolla

Osallistun kansikuvalla Kirjankansibingoon 2019: Mies

Herrahissin vauhdissa

kirjoittanut Pertti J.Rosila

Kustannusosakeyhtiö Tammi 2019

14h, 39min (kuunneltu äänikirjana)

lukija Aku Laitinen

Kuura Ice Cider

Omena 2017

Fiskars, Suomi 

29,69€/375ml (Alkosta heinäkuussa 2019)

Faktojen maailma (kirjoittanut Hans Rosling, Ola Rosling ja Anna Rosling Rönnlund)

Hans Roslingin yhdessä poikansa Olan ja tämän vaimon Anna Rosling Rönnlundin kanssa kirjoittama "Faktojen maailma" on herättävä kannanotto tietämyksemme kapea-alaisuudesta.

Meillä kaikilla on paljon oletuksia, joiden perusteella teemme päätöksiä. Samantapaisten oletusten perusteella päätöksiä tekevät kirjan mukaan myös yhteiskunnalliset päättäjämme. Usein oletamme maailmassa olevan ehkä enemmän köyhiä tai nälkää näkeviä kuin heitä tosiasiassa onkaan. Toki yksikin nälkään kuoleva on liikaa, mutta isossa kuvassa maailman tulevaisuutta suunniteltaessa, maailma on kirjan mukaan kehittymässä parempaan suuntaan. Ja kirja siis pohjautuu yleisesti hyväksyittyihin tilastoihin.

Kirjoittajat haluavat herättää lukijaa ja kohahduttaa yhteiskunnallista keskustelua. Kirjan alussa on 13 kysymystä kolmen eri vastausvaihtoehdon kanssa. Suurin osa lukijoista valitsee havaintojen mukaan näistä väärän, yleensä pessimistisemmän vaihtoehdon. Kirjoittajat toteavat, että simpanssitkin vastaavat oikeammin kysymyksiin sattuman ansiosta, kuin ihmiset. Kysymykset pohjautuvat tilastotietoon ja käsittelevät mm. ympäristöä ja köyhyyttä sekä väestönkasvua. Oikeisiin vastauksiin pohjautuen kirja kertaa maailman tilaa ja kuinka se on muuttunut.

Kirja on havahduttava lukukokemus. Se herättää ajattelemaan, kuinka nyhväämme pienten, pääosin mitättömien asioiden parissa, samalla kun yleiskuvamme maailmasta on olematon. Ajatukseni laukkasivat tästä myös  loppuviikon ajnkohtaisimpaan keskusteluun koskien soten kaatumista. Kansalaisilta, ja luulen, että myös päättäjiltä, on unohtunut osin kokonaiskuva, siitä mitä tehdään ja miten se kannattaa tehdä. Yksityistämiset, fuusioitumiset ja erikoistumiset ovat vain pieniä osia kokonaisuudesta. Kirja sai ainakin itseni pohtimaan sitä kuinka tärkeää kokonaiskuvan hallitseminen on. Se meinaa ajoittain unohtua niin omaa elämää kuin laajemmin yhteiskunnallisia asioita pohtiessa.

Kirjan kanssa maistui Etelä-Afrikkalaista alkuperää oleva Origin -punaviinia. Origin Cinsault henkii hyvin vahvasti Etelä-Afrikkaa. Siinä on aavistus savuisuutta, marjaisuutta ja paahteisuutta. Viini on keskitäyteläistä ja hapot ja tanniinit ovat kevyitä, eivätkä hallitse liikaa marjojen kimaraa. Viini maistui kantarellipastan kanssa sekä sellaisenaan seurustelujuomana. Hinta-laatusuhteeltaan toimiva, hyvä punaviini.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja miinuksen. Molemmat ovat puhuttelevia  ja hyvin ajankohtaisia. Ne edustavat rohkeasti omaa itseänsä. Kirja jää mielen vaikuttamaan pidemmäksi aikaa kuin viini.

Faktojen maailma
kirjoittanut Hans Rosling, Ola Rosling ja Anna Rosling Rönnlund
suomentanut Matti Kinnunen
Otava kustannus 2018
213 sivua

Origin
Cinsault 2018
WO Breede River Valley, Etelä-Afrikka
10,59€ (ostettu Alkosta helmikuussa 2019)

Etsi syytä, älä syyllisiä