Kultamarja ja metsän salaisuudet (kirjoittanut Leena Laulajainen)

Lumi on ympäröinyt kylän ja sen reunoja vartioi sininen hevonen. Kultamarja ja hänen ystävänsä Reidar haluaisivat palauttaa tavallisen elämän kylään, mutta kuinka he pääsevät ohittamaan hevosen ja löytämään apua kylän pelastamiseksi. Sadunomaisena kuvituksena teoksessa on käytetty Anna-Liisa Hakkaraisen maalauksia. 

Kirjan on kauniisti kirjoitettu ja ideoitu. Nimensä puolesta se muistuttaa hieman useampi osaista sarjaa, jolle lukijana toivoisi olevan myös jatko-osia. 2020-luvulla kirjan aihe tuo vahvasti mieleen myös ilmastonmuutoksen, joka valitettavasti ei taida olla pelastettavissa yhtä selkeillä toimilla kuin kylä tässä kirjassa. 

Kirjan kirjoittaja Leena Laulajainen, voitti teoksella Lasten- ja nuorten kirjallisuuden Finlandia -palkinnon vuonna 1998. Hän on kirjoittanut useita muita lasten- ja tietokirjoja, sekä toiminut mm. opettajana. Kaunis kirja, jonka kuvituksessa riittä ihasteltavaa useammankin sadunluvun ajaksi.

Helmet-lukuhaaste 2022: 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija

Kultamarja ja metsän salaisuudet
kirjoittanut Leena Laulajainen
kuvitus Anna-Liisa Hakkarainen
Kustannusosakeyhtiö Tammi 1998
28 sivua

Gondwanan lapset (kirjoittanut Alexis Konros)

Somekuplassani lasten- ja nuortenkirjallisuudesta ja sen esiin nostamisesta käydään paljon keskustelua. Oma, täysin noviisin mielipiteeni on, ettei kirjallisuutta lähtökohtaisesti pitäisi kategorisoida liikaa. Kirja voi olla samanaikaisesti niin dekkari, lastenkirja kuin vaikkapa romaanikin. Joskus olen lukenut jonkin fantasia-teoksen ja sen perusteella todennut, ettei ole oikein oma genreni. Tuo uskomus osoittautui nyt vuosikymmenten jälkeen virheelliseksi, luettuani Suomen ensimmäisen Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkitun teoksen vuodelta 1997. 

Alexis Kourosin kirjoittama ja Alexander Reichsteinin kuvittama teos "Gondwanan lapset" kertoo alkumantereella syntyvästä pienestä linnunpoikasesta, joka lähtee etsimään omaa paikkaansa maailmassa. Matkalla se kohtaa erinäisiä eläimiä ja kuulee niiltä erilaisia, hyviä, mutta toisistaan poikkeavia filosofioita. 

Kirjan filosofisuus, lapsenomaisuus ja kekseliäisyys tekivät itseeni vaikutuksen. Tarina etenee nopeasti ja mukavasti kiemurrellen. Vaikka teos on luokiteltu fantasia-luokkaan, on se sadunomaisuutensa vuoksi uskottava ja todellinen. Kirjan kuvat ovat valokuvan ja malaauksen sekoituksia, mustavalkoisuutensa vuoksi grafiikanomaisia. 

Alexis Kouros on iranilaissyntinen, koulutukseltaan lääkäri ja kirjoittanut Gondwanan lapset -kirjan lisäksi myös kirjan "Harmattan, kulkija ja unisieppari". Hän on ohjannut useamman elokuvan ja televisiosarjan ja on perustanut puolisonsa kanssa mediatuotantoyhtiön. 

Helmet-lukuhaaste 2022: 24. Kirjan on kirjoittanut Lähi-idästä kotoisin oleva kirjailija

Gondwanan lapset
kirjoittanut Alexis Kouros
kuvat Alexander Reichstein
Lasten keskus 1997
118 sivua

Hytti nro 6 (kirjoittanut Rosa Liksom)

Rosa Liksomin "Hytti nro 6" on Finlandia-voittaja vuodelta 2011. Minulta on jäänyt se aikanaan lukematta, mutta nyt ollessani matkalla Moskovan kautta Mongolian pääkaupunkiin Ulan Batoriin ja sieltä kahdelle jurtta-leirille, tuntui sopivalta tarttua vihdoin teokseen.

Liksomin kirjan tarina kertoo Moskovasta useampien venäläisten kaupunkien kautta Ulan Batoriin matkaavan junan yhden hytin kahdesta asukkaasta. Vadim on keski-ikäinen sekatyöläinen Moskovasta. Samassa hytissä nro 6 matkustaa hänen lisäkseen suomalainen tyttö. Epäsuhta ja toisilleen entuudestaan vieras pari joutuvat kohtamaan toistensa erilaiset elämäntavat ja näkemykset usean päivän kestävän junamatkan aikana. Miehen kielenkäyttö ja käytös ovat tytöstä röyhkeää ja sopimatonta. Mies kertoo vaimostaan Katjunskasta ja erilaisista naisista, joita hän on elämänsä aikana kohdannut. Kaikki miehen kertoma ei ole totta tai on vähintäänkin hyvin liioiteltua. Miehen tarinoiden kautta viaton tyttö joutuu kohtaamaan itselleen täysin vieraan maailman.

Mielestäni kirja jättää paljon kysymysmerkkejä ja asioita, jotka lukija voi itse mielessään päättää ja kuvitella. Tapahtumapaikat ja junan hytti sen sijaan kuvaillaan hyvin, ja omien kokemusteni perusteella, totuudenmukaisesti. Moskovan nähtävyydet: Kreml, Leninin mausoleumi, Gum-tavaratalo, Stalinin hammas -talot ja kehätiet ovat kirjaa lukiessani tuoreessa muistissa. Kirja on täydellinen matkakumppani Venäjältä Mongoliaan suuntautuvalle matkalle. Vaikka tarina ja kieli ovat paikoin hyvin karkeita, oikeuttaa ympäristön karuus, ja neuvostoajan historian näkyminen joka paikassa tämän.

Kirjan kanssa maistoin Mongolian parhaaksi kehuttua Golden Gobi -olutta. Oluen kirkas kullankeltaisuus, jopa lähes hunajaan viettävä väri, antoi odottaa raikasta ja tyylikästä makukokemusta. Ulkonäön antama lupaus piti paikkansa ja olut oli maultaan kohtalaisen kevyttä ja raikasta. Maussa oli aavistus pehmeää sitruksisuutta ja vain hyvin vähän mallasta ja humalaa. Olut maistui mongolialaisessa jurttateltta-ravintolassa lampaan selästä keitetyn lihapalan ja vihannesten kanssa.


Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Oluen raikkaus piristi aikakautensa puolesta hieman tunkkaista tarinaa. Molemmista henki kuitenkin siperialainen elämäntyyli ja ihmisen sopeutumineen alueen karuun luontoon.

Hytti nro 6
kirjoittanut Rosa Liksom
Werner Söderström osakeyhtiö 2011
187 sivua

Golden Gobi
Mongolia
5,1%
4000 tugrik/0,33l (n. 1,50€ mongolialaisen jurttaleirin ravintolasta)

Taivaanpallo (kirjoittanut Olli Jalonen)

Vuonna 2018 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut Olli Jalosen Taivaanpallo on tyylikkäästi kirjoitettu kertomus pienen Angus-pojan elämästä ja matkasta St. Helenan saarelta Englantiin. Kirja sijoittuu 1600-luvulle valistuksen ajalle. Kuuntelin kirjan ja tapahtumien polveilevuus olisi todennäköisesti avautunut paremmin lukemalla.

Angus on tiedonhaluinen, kiltti, oppivainen ja sinnikäs poika. Hänen äitinsä Catherine huomaa nämä piirteet pojassaan ja pyytää saaren pastoria, ja rakastettuaan, herra Burchia opettamaan pojan lukemaan ja kirjoittamaan. Tämän avulla Angus saa enemmän irti päivittäin ylöskirjaamistaan raporteista liittyen mm. taivaankappaleiden liikkeisiin. Angus pohtii herra pastorin kanssa maailmaa ja kaikkeutta. Angus on erityisen kiinnostunut tähtitieteilijä Edmond Halleyn avaruuteen kohdistamista tutkimuksista. Tämän kiinnostuksen pohjalta hän pääsee laivamatkalle kaukaiselta St Helenan saarelta Isoon-Britanniaan.

Kirja on uskottava ja todentuntuinen teos. Hienoa, että suomalaiset kirjailijat uskaltautuvat kirjoittamaan myös paljon vieraammista kulttuureista. Angus-pojan silmin tutkitaan maailmaa kokonaisvaltaisesti ja pohditaan myös monia moraalisia kysymyksiä. Mistä asioista on kerrottava ja mistä parempi vaieta ja olla kuin ei niistä tietäisi mitään? Mikä on oikeasti totta ja mikä voisi olla totta? Saako ja kannattako joskus valehdella? Kysymyksiä, joita aikuisetkin joutuvat ajoittain pohtimaan.

Jotenkin kirjan päähenkilö jää kuitenkin etäiseksi. Ehkä hän on tavallaan liian täydellinen ja kiltti. Olisin kaivannut häneen hieman enemmän särmää. Angus ihmettelee ja kummastelee maailmaa sekä kyseenalaistaa asioita. Hän kuitenkin tuntuu uskovan kiltisti kaiken mitä hänelle kerrotaan ja toimivan kiltisti saamiensa ohjeiden mukaan. Kapinallisuutta, tai edes poikamaista  leikkisyyttä, hänestä ei löydy.

Kirjan pariksi valikoitui hieman harvinaisempi tuttavuus, jota ei kaupoista ole saatavilla. Jekku Pale Ale on kotiekoista (ei omassa kodissani) olutta, joka on tehty neljänlaisista maltaista insinöörimäisen tarkalla asenteella ja tutkimusotteella. En oluiden tekoa juuri tunne, mutta Jekku Pale alen maussa on hedelmäisyyttä ja humalaa. Maku on raikas, mutta kuitenkin täyteläinen. Oluen nimi tulee muuten Jekku-koiran mukaan.

Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmissa on raikasta tyylikkyyttä ja perusrehellisyyttä. Jollakin tavoin molemmista on aistittavissa myös kehitystarinan alkua. Suosittelen!


Helmet-lukuhaaste 2019: 19. Et pidä kirjan nimestä

Taivaanpallo
kirjoittanut Olli Jalonen
Otava kustannus 2018
13h (kuunneltu äänikirjana)

Jekku Pale Ale
Maltaat: Pilsner, Caramel pils, caramel amber, caramel munich
Valmistettu 24.11.2018
N. 5,5% alkoholia

Niemi (kirjoittanut Juha Hurme)

Vuoden 2017 Finlandia voittajaksi valikoitui Elisabeth Rehnin valitsemana Juha Hurmeen Niemi. Sen tarina käy läpi alkuräjähdyksestä vuoteen 1809, suunnilleen nykyisen Suomen valtion alueella sijaitsevan Niemen historian. Tämä on mielestäni jo itsessään varsin hyvä peruste Suomi 100 -juhlavuoden Finlandia-voittajaksi.

Kirjassa on sekaisin paljon kaikkea - historiaa, faktaa, runoja, nokkelaa sanoilla ja tapahtumilla leikittelyä sekä jossakin määrin myös asioiden yksinkertaistamista. Hurme on onnistunut kokoamaan nämä kaikki osatekijät siinä mielessä hyvin yhteen, että teksti on jouhevasti etenevää ja sitä on ilo lukea. Kyseessä on romaani, joka luonnollisesti saa sisältää ja yleensä sisältääkin, fiktiota. Pohjana tässä on kuitenkin kaikkien tuntemaa historiaa, joten aika ajoin mietin, ovatko kirjassa kuvatut tapahtumat ja anekdootit missä määrin aitoja ja oikeita. Kirjassa on yksinkertaistettu paljon tapahtumia. Tämä helpottaa toki lukemista, mutta on ikävää, jos sen seurauksena syntyvät johtopäätökset jäävät lukijalle virheelliseksi.

Kirjassa on paljon erilaisia runoja ja kappaleita kansantarinoista. Olen hyvin iloinen, että näitä pätkiä on laitettu tekstin joukkoon. Ne elävöittävät tarinoita ja luovat siihen autenttista henkeä. Hurmeen omakirjoitustyyli on varsin leikittelevää ja paikka paikoin hän intoutuu kirjoittamaan jopa nykyslangin mukaisesti. Pidän myös siitä, että runoja nostetaan esille, sillä ainakin kaltaiselleni romaaneja ja tietokirjoja pääasiassa lukevalle henkilölle, tuo kirjallisuudenlaji meinaa jäädä kokonaan huomaamatta.

Pienenä huomiona mainittakoon kirjan loppupuolelta kohta, jossa kirjailija pohti Pentti Linkolaa ja tämän ajatuksia. Jännä sattuma, että nämä molemmat sattuivat samana vuonna Finlandia-voittajiksi.

Olen muutaman kyseisessä kilpailussa ehdokkaana olleen teoksen lukenut, mutta en osaa arvottaa niitä paremmuusjärjestykseen. Ne ovat niin erityyppisiä ja kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Tämä kirja oli mielestäni hyvä ja lukeminen oli miellyttävää, mutta mikään varsinainen tajunnanräjäyttäjä tämä ei kuitenkaan ollut. Leppoisa tapa kerrata historiaa ja lukea kaunista ja nokkelaa kieltä sen sijaan kylläkin.

Kirjan kanssa valikoitui juomaksi Uusi-Seelantilainen valkoviini. Viinin väri on varsin vaalean vehnän sävyistä. Tuoksussa on selkeää kirpeyttä ja vihreää omenaisuutta. Maku jatkaa tuoksun linjaa ollen aluksi hyvinkin  kirpeää. Sen makumaailma on sekoitus sitruunaa ja vihreän omenan hapokkuutta. Vaikka kyseessä on Riesling-rypäle, on viinissä mielestäni hyvin paljon Uudelle-Seelannille tyypillisen Sauvignon Blancin piirteitä. Maku pehmenee hieman suussa ja jälkimaku on yllättävänkin pehmeä. Kirjan lisäksi viini maistui blinien ja savuporo täytteen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä ja plussan. Teknisiltä ominaisuuksiltaan niissä on paljon samankaltaisuutta. Molempien alkutuntuma on herättävä ja jopa hieman säikäyttävä luoden mielikuvan varsin vaativasta luku- ja maistelu-urakasta. Vauhtiin päästyään moelmmat kuitenkin pehmenevät ja osoittautuvat ihan hyvksi. Jälkimaku on kummassakin varsin tavallinen. Tyyleiltään nämä ovat kuitenkin varsin erilaiset. Viini on raikas ja perinteetön, kun taas kirjassa on, keveydestään  huolimatta, paljon asiaa ja syvyyttä. Maistuvat yhdessä, mutta mainiosti myös erikseen.

Helmet lukuhaaste: 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

Niemi
kirjoittanut Juha Hurme
Kustannusosakeyhtiö Teos 2017
440 sivua

Villa Maria
Riesling 2014
Private Bin
Marlborough, Uusi-Seelanti
n. 10€ Tallinnasta tammikuussa 2018

Pentti Linkola: ihminen ja legenda (kirjoittanut Riitta Kylänpää)

Pentti Linkolasta elämäkerran kirjoittanut Riitta Kylänpää on mielestäni onnistunut loistavasti varmasti hyvin haasteellisen tehtävän edessä. Linkolan ajattelu on varsin äärimmäistä ja useat hänen lasusuntonsa hyvin provokatiivisia. Jotta kirjasta ei tulisi vain hänen manifestiansa, on sen kirjoittajan täytynyt pystyä muodostamaan laaja kokonaiskuva ja etäännyttämään teksti kohteestaan. Tekstistä pitää kuitenkin kuvastua sen kohteen persoona ja luonne. Tässä kirjailija on upeasti onnistunut. Teos voitti vuoden 2017 Tieto-Finladia -palkinnon, eikä missään nimessä suotta.

Teksti käy läpi Pentti Linkolan elämää kronologisessa järjestyksessä. Sen joukossa on runsaasti lainauksia mm. hänen päiväkirjoistaan ja kirjeistään. Tämä ei onneksi tee tarinasta sekavaa, vaan antaa sille persoonaa. Kirja on paitsi kertomus Pentti Linkolasta, se on mielestäni myös loistava ajankuva. Itseäni ilahdutti erityisesti kantakaupungissa asuvana lukuisat kuvaukset mm. sodanaikaisesta Helsingistä. Usein mielikuvana ovat vain mustavalkoiset videopätkät, joissa näky vaurioituneita rakennuksia ja ihmisiä kulkemassa pommisuojiin tai niistä pois. Oli mielenkiinoista lukea aitoa ajankuvaa, jossa sota oli normaalielämän taustalla vaikuttava tekijä. Elämä kaupungissa jatkoi kulkuaan sen keskellä.

Kirjassa käytiin myös Linkolan näkökannasta läpi Vihreän liiton perustamiseen liittyneitä tapahtumia. Useat kirjassa mainitut henkilöt ovat ainakin nimeltä tuttuja. Itse olin hyvin yllättynyt kuinka laaja tuttavapiiri Linkolalla on ollut - aiemmin olen kuvitellut hänen olleen varsin erakoitunut. Tämä mielikuva kuitenkin muuttui. Tekstiä keventämään oli lisätty runsaasti kuvia, joka teki lukemisesta miellyttävämpää. Ehdottomasti suosittelen tähän kirjaan tarttumaan, vaikka itse sen kohde ei niin kovin paljon lukijaa kiinnostaisikaan.

Kirjan kanssa juomaksi valikoitui yksi harvoista Alkon valikoimissa olevista alkuviineistä. Itävaltalainen  alkuviini Meinklang on Burgenlandin alueelta, itäisestä Itävallasta, kotoisin oleva punaviini. Alkuviinit on viljelty, kerätty ja valmistettu niin luonnonmukaisesti ja puhtaasti (ilman lisäaineita ym.) kuin mahdollista. Niitä ei ole myöskään suodatettu, joten ne ovat tavallisesti usein hieman sakeita.

Viini on väriltään hyvin tummaa ja siinä on havaittavissa hentoa sakeutta. Viinin tuoksussa on marjaa, erityisesti kirsikkaa ja paahteisuutta tai jopa hieman palanutta kumia, joka normaalisti on tyypillistä etelä-afrikkalaisille viineille. Viinin maussa kirsikka ja puolukka puskevat vahvasti esiin. Myös kevyt tammisuus ja nahkaisuus ovat huomattavia piirteitä. Viinissä on hapokkuutta ja kevyesti tanniineja. Viini on mielestäni parhaimmillaan noin 20 asteisena. Pitkään lasissa oltuaan se menettää terävyyttään. Kirjan lisäksi viini maistui italialaisen tomaatti-ravioli -kastikkeen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat edustavat vankasti omaa näkemystään ja ovat omalla tavallaan raikkaita. Kirjan jälkitunnelma jaksaa kantaa pitkään, kun taas viinin kohdalla se hieman lässähtää.

Helmet lukuhaaste: 23. Kirjassa on mukana meri

Pentti Linkola: ihminen ja legenda
kirjoittanut Riitta Kylänpää
Kustannusosakeyhtiö Siltala
Helsinki 2017
455 sivua

Meinklang Zweigelt
Burgenland, Itävalta 2016
17,36€ (Alkosta helmikuussa 2018)

Oneiron (kirjoittanut Laura Lindstedt)

Laura Lindstedtin Oneiron voitti Finlandia palkinnon vuonna 2015. Voittaja-kirjan raadin ehdotuksista valitsi tuona vuonna Hector. Loppuvuodesta Finlandia-palkinnosta kilpailevat kirjat nousevat puheenaiheeksi, joten päätin tutustua hieman jo aiempien vuosien voittajiin, joista moni jäänyt itseltäni lukematta. Oneiron on Lindstedtin toinen romaani.

Kirja antoi pitkästä aikaa erilaisen, mutta mielenkiintoisen lukuelämyksen. Alun varsin raju erotiikka pehmeni ja lopulta seksuaalisuudella ei mielestäni kirjassa kovin suurta merkitystä ollutkaan. Toisaalta pidin siitä, että alku oli kohahduttava, mutta ehkä koko kirjan pari päivää sitten loppuun lukeneena, se tuntuu hieman irtonaiselta ja muuhun tyyliin sopimattomalta.

Kirjassa seitsemän naista käy läpi kohtalonsa ja kuolemansa hetkenä, jolloin he ovat kuoleman ja kadotuksen (tai miksi tätä kokonaista universumista häviämistä kukin haluaakin nimittää) välisellä alueella. Kirja pitäisi varmaan lukea vähintään kahteen kertaan, jotta sen tarinan yksityiskohdat aukeaisivat kunnolla - sen verran monta kerrosta siinä kulkee samanaikaisesti. Kerroksellisuus tämän teoksen kohdalla kuitenkin vain positiivinen seikka, sillä se haastaa lukijaa, eikä tuo asioita eteen valmiiksi pureskeltuina, kuten niin moni asia nykyään kuluttajille tunnutaan tarjoilevan.

Päähenkilöt tulevat aivan eri kulttuurialueilta ja heidän kohtalonsa on hienosti saatu kehitettyä lehtiuutisten lomaan. Yhden kertomuksen naishahmon kohtalo liittyy tiiviisti aivan etelä-Saksaan sijoittuvaan Berchtesgadeniin ja Kotkanpesään, jossa kävin edelliskesänä. Myös toisen hahmon kotipaikka Afrikan Beninissä on tullut itselleni tutuksi tässäkin blogissa käsiteltyjen Vakkurin teosten kautta. Tämä luo hahmoihin tuttuutta ja tekee muuten abstraktista tarinasta todentuntuisempaa. Kirjan kieli on kaunista ja näinkin "taiteelliseksi" kirjaksi se etenee kohtalaisen soljuvasti. Tämän tyylilajin kirjoja ei voi lukea montaa putkeen, mutta yksi silloin tällöin haastaa ihanasti.

Kirjan kanssa maistoin vuoden viinit 2017 hanaviinipakkaus-osiossa voittanutta Faustinon Tempranilloa. Olen samaa viiniä ennenkin maistanut, ja muistikuvani siitä pitivät hyvin paikkansa. Kyseessä mielestäni hyvä ja laadukas perusviini, joka sopii useammankin erilaisen ruoan ja tilaisuuden kanssa. Väriltään viini on kohtalaisen täyteläisen väristä, mutta liikkuu kuitekin kevyesti lasissa. Tuoksussa on marjaisuutta ja yrttiä. Suutuntuma on aluksi pehmeä, mutta muuttuu pian varsin hapokkaaksi, toisaalta hapokkuus myös katoaa nopeasti. Tämän jälkeen suuhun jää pehmeä tanniinisuus.  Makumaailmasta löytyy tummien marjojen ja puolukan lisäksi lyijykynää ja yrttisyyttä. Viini maistui perinteisen kinkkuparsakaalipiirakan kanssa.

Yhteispisteinä annan näille kolme. Molemmat ovat parempia erikseen, mutta käyvät kyllä yhteenkin. Tasoltaan kirja ja viini ovat samanlaisia, mutta tyyleiltään eroavat kyllä mielestäni merkittävästi. Kirjassa on terävyyttä ja haastavuutta ja se puuttuu tästä selkeärakenteisesta viinistä. Kirjan lennokkuus tarvitsisi parikseen ehkä jonkin hieman hyökkäävämmän tai hyvin erikoisen makumaailman omaavan viinin. Tämä, kylläkin muuten hyvä viini, on sille aivan liian tavallinen. Viini sopii paremmin vaikka sen kinkkupiirakan pariksi kuin tälle kirjalle.

Oneiron
kirjoittanut Laura Lindstedt
Teos, painattanut Bookwell Oy Juva 2015
432 sivua

Faustino
Tempranillo
Espanja
32,90€/hanapakkaus 3L (Alkosta syyskuu 2017)