Samaan virtaan. Putinin sota naisia vastaan. Kirjoittanut Sofi Oksanen

Sofi Oksaselta vuonna 2023 julkaistu teos "Samaan virtaan" on väkevä kannanotto ja essee Venäjän sodankäynnistä niin Ukrainassa kuin muissakin sen käymissä sodissa. Kirja keskittyy, usein vähän huomiota saaneeseen, hyvin erilailla ilmentyvään väkivaltaan ja sortoon naisia kohtaan. Kirjan käsittelemältä vallankäytöltä tunnumme usein ummistavamme silmät. 

Kirjan tarjoama näkökulma näin selkeästi ja laajasti sanoitettuna ja esitettynä on itselleni uusi. Naisiin sodissa tapahtuvan väkivallan olemassa olo on sinänsä yleisessä tiedossa, mutta harvoin siihen paneudutaan yhtä syvällisesti ja konkreettisesti erilaisten esimerkkien avulla kuin tässä kirjassa. Sofi Oksanen peilaa väkivaltaa sekä oman isotätinsä kokemusten että nyt Ukrainassa tapahtuvien kauheuksien kautta. Tällä keinolla hän saa hyvin perusteltua väkivaltaa, jota Venäjä on käyttänyt jo useiden vuosikymmenten, jollei -satojen ajan. 

Aihe on kauhea ja tapahtuvat usein niin karmivia, ettei niitä haluaisi ajatella tai edes tiedostaa. Kunnioitan suuresti, että Oksanen on uskaltanut aiheeseen tarttua selkeäsanaisesti ja suoraan. Naisiin kohdistuva väkivallan uhka ja käyttö ovat yksi taktinen tapa, jolla Venäjä - ja mahdollisesti monet muutkin sotaa käyvät maat - pyrkivät alistamaan vastustajiaan. 

Kirja esittelee myös mielenkiintoisia eroja mm. suomalaisten ja virolaisten kielten ja kulttuurien eroista, jotka selittävät osaltaan enemmän miksi joissakin maissa asioihin reagoidaan erilailla kuin olemme tottuneet.

Samaan virtaan. Putinin sota naisia vastaan
Kirjoittanut Sofi Oksanen
Like Kustannus 2023
227 sivua

Siperia (kirjoittanut Jussi Konttinen)

Jussi Konttinen on Helsingin Sanomien toimittaja, joka muutti vuodeksi perheineen Siperiaan, Jakutian lähelle Töhtyrin kylään. Siperia -kirjassaan hän kertoo havainnoistaan ja vuoden aikaisista sattumuksista. Konttinen on kiertänyt eri työryhmien kanssa myös laajalti muualla Siperiassa ja tehnyt mielenkiintoisia raportteja Helsingin Sanomiin. Hän oli myös puhumassa Helsingin Sanomien Musta laatikko -tapahtumassa (Kansallisteatteri), jota kautta itsekin sain kimmokkeen tämän kirjan lukemiseen.

Siperia - suomalaisen perheen ihmeellinen vuosi ikiroudan maassa, on todella hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu. Perhe on vuoden aikana kokenut paljon ja pyrkinyt parhaansa mukaan sopeutumaan paikalliseen elämänmenoon. Loppuen lopuksi he ovat kuitenkin todenneet, ettei vuosi ole riittänyt integroitumaan siperialaiseen yhteiskuntaan. Vuoden jälkeen perheen muut jäsenet, ilmeisesti kirjoittaja Jussia lukuun ottamatta, ovat kuitenkin todenneet parhaaksi palata Suomeen. Lukijana ymmärrän hyvin perheen päätöksen. Kuitenkin kertomuksista jää hyvä mieli siitä, että ihmiset pärjäävät lähes missä tahansa ja arki pyörii niin pakkupakkasten kuin paahtavan helteenkin keskellä. Koulussa, töissä, kaupassa ja harrastuksissa käydään lähes kuten meilläkin, vaikka ne suomalaisista vastaavista eroavatkin.

Mielestäni Konttisen teos on ensisijaisesti matkakertomus ja dokumentaatio erityisesti Jussi Konttisen, mutta myös hänen puolisonsa ja lastensa, vuodesta kaukaisessa ja eristäytyneessä Siperiassa. Kirjan loppu puolelta löytyy hieman kriittisempää mielipidettä maasta ja sen hallinnosta. Erityisesti kritiikki kohdistuu Venäjän ympäristönsuojeluun ja luonnonvarojen käyttöön. Paikallisten asumuksia, kyliä ja kaupunkeja on surutta hävitetty, käytännössä ilman korvauksia, kaivosten tieltä.

Kirjoitusnäkökulma on mukavan ymmärtäväinen ja kiihkoton. Asioita pyritään katsomaan useammasta kulmasta ottaen huomioon kaikkien osallisten puolen. Tämä on juuri seikka, josta pidän kovasti, kun luen suomalaisten journalistien ja kirjeenvaihtajien tekemiä teoksia asuinmaastaan. Suomalaisia pidetään kansakuntana useissa maissa kohtalaisen puolueettomina tai ainakin rauhallisina oman mielipiteensä esiintuomisen suhteen. Tämä varmasti osaltaan mahdollistaa heidän pääsynsä useisiin sellaisiin paikkoihin ja tilanteisiin, joihin monen muun maan kansalaisella ei olisi asiaa.  Venäjä on sekä pinta-alaltaan että väestöltään niin suuri, että mitään yhtä totuutta asioista ei varmasti ole olemassa. Ongelmat ja niiden vakavuudet vaihtelevat eri puolilla valtavaa maata. Länsimaisen median kautta saamamme kuva asioista edustaa varmasti vain yhtä totuutta. Konttisen kirja avaa helpossa muodossa myös muunlaisia totuuksia.


Kirjan kanssa maistoin saksalaista rieslingiä hanapaketista. Useimmiten viinejä tulee juotua pakkausten koon vuoksi perinteisistä pulloista, mutta kesäisen Färsaarille suuntautuneelle matkalle oli kätevämpää ottaa mukaan kompakti hanapakkaus. 50 Riesling kuuluu samaan perheeseen kuin aiemmin Salakahvilla Pohjois-Koreassa -kirjan kanssa maistamani rosee.

Saksalainen 50 Riesling on kuivaa ja hedelmäistä. Siinä maistuu sitruksisuus, kevään kasvun sato, kuten raparperi ja  tuore yrttisyys. Viini on vaalean oljenkellertävää ja helposti lähestyttävää. Siinä on hitunen rypäleelle tyypillistä öljymäistä paksuutta, mutta pitäisin sitä kuitenkin kokonaisuutena kohtalaisen kevyenä seurustelujuomana, joka maistuu myös vaikkapa salaatin tai rasvaisen lohen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Kyseinen Riesling sopii hyvin lämpimään kesäpäivään, kun taas kirjan lukeminen hellepäivänä olisi ehkä sopinut paremmin hyytävään talvipäivään. Molemmat ovat helposti lähestyttäviä, informatiivisia ja selkeitä.

Osallistun kansikuvalla Kirjankansibingoon 2019: Matkalla

Helmet 2019 -lukuhaaste: 20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria

Siperia - suomalaisen perheen ihmeellinen vuosi ikiroudan maassa
kirjoittanut Jussi Konttinen
HS Kirjat 2019
310 sivua (luettu E-kirjana)

50 Riesling 2018
Rheingau, Saksa
27,99€/2L (Alkosta kesäkuussa 2019)

Venäjä vailla tulevaisuutta (kirjoittanut Masha Gessen)

"Venäjä vailla tulevaisuutta" on Moskovassa syntyneen ja myöhemmin myös Yhdysvalloissa asuneen New Yorker -lehden toimittajan Masha Gessenin Yhdysvalloissa palkittu teos. Kirja käy läpi Neuvostoliiton viimeisiä vaiheita, sen romahduksen ja Venäjän uudelleen synnyn 1990-luvun alussa. Kyseessä on tietokirja, joka on kirjoitettu hieman romaanimaiseen tyyliin. Mielestäni tämä keveyttää kirjaa ja tekee historiallisten tapahtumien seuraamisesta lukijalle vaivattomampaa. Ei ihme, että on siis menestynyt erityisesti Yhdysvalloissa.

Kirjassa esitetyt faktat perustuvat sekä tutkittuun historialliseen tietoon että kirjoittajan ja tämän haasteltavien kokemuksiin ja muistoihin. Kirjan lopussa oleva lähdeluettelo on varsin vaikuttava. Tämän lisäksi suuren roolin saavat myös seitsemän oikeaa henkilöä: Masa, Zanna, Serjoza, Ljosa, Marina Arutyunan, Lev Gudkov ja Aleksandr Dugin. Tapahtumia avataan heidän kauttaan. Kaikki näistä henkilöistä eivät ole "taviksia", vaan joukossa on mm. puoluevaikuttajien lapsia ja muuten yhteiskunnallista keskustelua käyviä. Tämän kautta lukija saa enemmän ja tarkempaa tietoa maan poliittisista tapahtumista. Samalla on hyvä pitää mielessä, että yhteiskunnallisia asioita vähemmän seuraavat venäläiset ovat saattaneet kokea tapahtumat hyvin eri tavalla, eikä niiden merkitys heille ole välttämättä ollut yhtä suuri.

Kirja tarjoaa hyvän, vaikkakin puolueellisen, analyysin Neuvostoliiton ja Venäjän historiaan. Se on selkeästi kirjoitettu yhdysvaltalaisille. Tästä johtuen historian painotukset ovat hieman erilaisia, kuin mihin Suomessa on totuttu. Ja tätä pidän ehdottomasti positiivisena piirteenä. Vaikka teksti on jaoteltu selkeästi ja kerronta on sujuvaa, niin mitään kevyttä iltalukemista kirja ei ole. Lukijalta vaaditaan keskittymiskykyä - ja ainakin itselläni ajatus välillä harhaili ja tämän vuoksi jotkin kohdat eivät avautuneet tarpeeksi.

Kirjan kanssa maistoin Vuoden luomupunaviiniksi 2018 valittua italialaista Sangioveseä. Väriltään viini oli täyteläisen purppuranpunaista. Sen tuoksussa oli luumuisuutta ja hieman yrttisyyttä. Maussa esiin nousi raikas marjaisuus sekä hento tammisuus. Tammisuus tasapainotti mukavasti vadelman ja mansikan aromeita, jotka helposti tekevät vastaavista viineistä liian hilloisia. Viini sopii hyvin sellaisenaan seurustelujuomaksi, tai vaikkapa hieman täyteläisemmän pastakastikkeen kaveriksi. Maistoin viiniä kasvisversioisen pasta bolognesen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Jollakin tavoin nämä edustavat aivan erilaisia kulttuureja. Viini pyrkii selkeästi miellyttämään nauttijaansa, kun taas kirja haastaa. Toisaalta molemmat ovat mukavan selkeitä ja niihin on ilo tutustua - ehkä mielummin erikseen kuin yhdessä.

Helmet-lukuhaaste 2019: 23. Kirjan nimessä on jokin maa

Venäjä vailla tulevaisuutta
kirjoittanut Masha Gessen
suomentanut Ilkka Rekiaro
alkuperäisteos The Future Is History: How Totalitarianism Reclaimed Russia
Docendo 2018
482 sivua

Villa Valentina
Sangiovese Organic 2018
Apulia, Italia
n 10€ (ostettu Tallinnasta joulukuussa 2018)