Käyttövehkeitä (kirjoittanut Soili Pohjalainen)

Luettuani Soili Pohjalaisen toisen romaanin "Valuvika" oli aika tarttua myös siihen ensimmäiseen eli "Käyttövehkeitä". Kirja ilmestyi vuonna 2016 ja voitti tuolloin Kalevi Jäntin palkinnon. Molemmat Pohjalaisen kirjat ovat mukavaa luettavaa ja kuunneltavaa. Ne ovat realistisia, mutta eivät raskaita, vaikka aiheet ovat vakavia. Ne on kirjoitettu taitavasti, mutta kuitenkin omalla tyylillä.

Perusperhe

"Käyttövehkeitä" kertoo pienen paikkakunnan autokauppiaasta ja tämän tyttärestä Saanasta. Isä tuntee autot läpikotaisin, mutta muut asiat elämässä eivät suju aivan yhtä mallikkaasti. Hän on alkoholisti ja hyvin jääräpäinen. Saanan veli on kadonnut aikuisuuden kynnyksellä, eikä Saana suostu myöntämään tämän todennäköisesti menehtyneen. Kun isä kuolee, jää keskeneräisten asioiden läpikäynti Saanan harteille. Kirjan aihe on synkkä, mutta kirjassa on mukana paljon huumoria.                                                                                                                                     

Kirja kulkee kahdessa aikatasossa. Kuuntelin kirjan ja ilokseni se soveltui todella hyvin kuultavaksi. Tarinan kulkua oli helppo seurata ja aikatasot sekä henkilöt pysyivät myös kuunnellessa järjestyksessä. Teos on napakka ja kuuntelu sujui varsin nopeasti. Kun yli 10 tunnin kuuntelu-urakka ei huvita, on tämä oiva vaihtoehto. Kirjan kuuntelusta tuli hyvä mieli ja varmasti tartun myös toivottavasti tuleviin Soili Pohjalaisen teoksiin. Syvällistä pohdintaa tai alitajuntaan jäävää mietteliäisyyttä kirja ei minulle kuitenkaan tarjonnut. 

Valkoviini Kataloniasta

Kirjan kanssa maistoin Espanjan Kataloniasta tulevaa valkoviiniä. Viini maistui kevään ensimmäisen parsarisoton ja broilerinleikkeen kanssa. Viini oli mielenkiintoinen tuttavuus. Jo sen tuoksusta lähtevä parfyymisuus ja sitruksisuus jatkuivat aina jälkimakuun saakka. Parfyymisuuden saattaa joskus mieltää ummehtuneeksi tai liian pistäväksi, mutta tässä viinissä se oli mielestäni varsin onnistunut. Viini voisi sopia hyvin myös vaikkapa vuohenjuustosalaatin kanssa tai sellaisenaan kevättä pohtiessa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat tavallaan klassisia oman lajinsa edustajia, mutta tarjoavat hieman omaa, onnistunutta särmäänsä nauttijalle. Sopivat yhteen, ainakin näin aurinkoisena kevätpäivänä nautittavaksi.

Helmet-lukuhaaste 2020: 38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu

Käyttövehkeitä
kirjoittanut Soili Pohjalainen
lukija Ella Pyhältö
Kustantamo Atena 2019
5h, 30min (kuunneltu äänikirjana)

Vina Esmeralda
Torres
Moscato, Gewurtzaminer
Katalonia, Espanja 2019
5,99€/0,375L

Valuvika (kirjoittanut Soili Pohjalainen)

Muistutus itselle heti näin alkuun: kirjaa aina ylös mistä idea kyseisen kirjan lukemiseen tulee! "Valuvika" oli kirjaston varauslistallani ja sitä kautta kävin se hakemassa ja sain nyt vihdoin luettua. Miten se varausjonooni päätyi jää mysteeriksi. Todennäköisesti jonkin bloggarin suosituksesta.  Hyvä, että kuitenkin päätyi.

"Valuvika" on toinen Soili Pohjalaiselta julkaistu teos. Se on kertomus vastakohdista, kohtaamisista ja yhteentörmäyksistä. Maalainen ja kaupunkinlainen, nuori ja vanha, käsillä töitään tekevä ja tietotyöläinen, mies ja nainen. Vaikka erottavia asioita on paljon, on yhdistäviä seikkoja enemmän. Kaupungissa asuva Maria palaa Pohjois-Karjalaan ruokottomia puhuvan ja sotkuisasti käyttäytyvän isoisänsä Artun luokse. Lapsuutensa isovanhempiensa luona kesät viettänyt Maria huomaa kuinka vähän asiat ovat muuttuneet, mutta kuinka Arttu leskeksi jäätyään on tullut entistä suorapuheisemmaksi ja sotkuisemmaksi. Järkytyksekseen Maria löytää myös itsestään samoja piirteitä kuin hänen isoisällään on. Kirjassa käsitellään myös Marian suhdetta äitiinsä sekä mieheensä, jonka edustama miehen rooli poikkeaa merkittävästi Artun mallista.

Pohjois-Karjala

Kirja on kasvutarina ja samalla myös nuoren naisen välitinpäätös. Välillä pitää palata menneisyyteen, jotta voi katsoa tulevaan. Arkinen raadanta ja tavat, kun tuppaavat viemään mukanaan ensin päiviksi, sitten viikoiksi ja kuukausiksi ja lopulta vuosiksi. Tekstissä on paljon pohjois-karjalaisia murre-ilmaisuja. Niitä lukiessa on välillä luettava hauskoja sanaparsia ääneen. Kirjan teksti etenee rivakasti, mutta siinä on paljon syvyyttä ja kerroksellisuutta. Vaikka aiheet ovat paikoin raskaita, ei kirja ole lainkaan synkkä.

Olut-viinihybridi
Kirjan kanssa maistoin Raaseporin Fiskarsista tulevaa Fiskarsin panimon Saison olut-viinihybridia, Foeder Onea.  Tämän tuotteen kohdalla hybridi tarkoittaa, että olut on käytetty Rhonen alueelta tuodussa tammitynnyrissä ja siihen on lisätty murskattuja blaufränkisch (pinot noir) rypäleitä ja niiden villihiivaa. Saison-oluttyyppi on lähtöisin Belgiasta. Oluet ovat tyypiltään hedelmäisiä ja raikkaita ja vaihtelvat paljon oluen tekijän maun ja kokeiluhalukkuuden mukaan.

Kyseinen Foeder One oli varsin tummaa, jopa hieman ruosteenpunaista. Siinä on runsaasti vaahtoa ja muutenkin sen varsin kirkas ulkonäkö ja maltainen tuoksu tekevät heti selväksi, että kyseessä on olut, eikä viini. Makumaailmassa on hapokkuutta ja marjaisuutta sekä tammisuutta, jotka tuovat olueeseen hyvin paljon viinimäisiä piirteitä. Alkuun olut tuntui hieman liian vahvalta, mutta hetken lasissa hengitettyään se tasottui ja mausta tuli mukavan pyöreä ja tasapainoinen. Olut sopisi hyvin vaikka grillattujen ribsien tai jonkin pataruoan kanssa. Olut on ostettu suoraan Fiskarsin panimosta kesällä 2019, mutta on myös Alkon valikoimissa.

Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmat eivät aukene aivan heti, mutta  eivät vaadi nauttijalta kärsivällisyyttä loputtomiin. Sekä olut että kirjat antavat oman kädenjälkensä, mutta eivät poikkea liikaa valtavirrasta. Suosittelen molempia, sekä yhdessä että erikseen.

Helmet-lukuhaaste 2020: 31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla

Valuvika
kirjoittanut Soili Pohjalainen
Atena Kustannus 2019
175 sivua

Foeder One
Blaufränkisch Saison
Fiskarsin panimo
vesi, ohramallas, vehnämallas, viinirypäle, humala, hiiva
7,6%
5,41€ /0,33l (Alkosta huhtikuussa 2020)