Memento Mori (kirjoittanut Tiitu Takalo)

Sarjakuvataitelija, kuvittaja ja pienskustantamo "Hyeenan" perustaja Tiitu Takalo on julkaissut useita sarjakuvateoksia ja vuonna 2015 hän on voittanut Sarjakuva Finlandian teoksellaan "Minä, Mikko ja Annikki". Hänen uusin teoksensa "Memento Mori" kertoo taiteilijan sairastumisesta aivoverenvuotoon ja sen jälkeisestä selvitysmisprosessista yhteiskunnan ja oman itsensä kanssa. 

Sarjakuva-teoksia tulee aivan liian harvoin luettua. Luettua elämää -blogi julkaisi tästä kiinnostavan arvostelun ja aiheen ollessa itsellenikin tuttu, päätin kirjaan tarttua. Kirjan kuvitus on todella taidokkaasti ja koskettavasti koottu. Kuvien tyylit vaihtelevat, mutta värimaailman ja rytminsä puolesta ne muodostavat taidokkaan kokonaisuuden. Kuvien kautta välittyy hyvin kirjailijan omakohtaiset kokemukset ja tunteet. Arvostan suuresti, että kirjailija on uskaltautunut rohkeasti avaamaan kuviin ja teksteihin omia kokemuksiaan. 

Hänen tuntemuksensa aivoverenvuodon jälkeen ovat hyvin kahtiajakautuneet. Toisaalta hän on onnellinen selviytymisestään. Toisaalta sairastumisen jälkeen hänestä tuntuu, ettei hän millään jaksaisi keskittyä, aiemmin kovasti pitämänsä työn tekoon. Hän ajatutuu byrokraattisuuden ja osaamattoman terveydenhuoltohenkilökunnan vuoksi aivan vääränlaisen avun piiriin. Onneksi kirjailija ei annan periksi ja hänellä on tukiverkko, joka kykenee häntä auttamaan oikeanlaisen avun saamiseksi. 

Sattuman merkitys
Kirjasta käy ilmi, että vain puolet selviävät aneyrysmasta ja selviytyneistäkin osa menehtyy ensimmäisen vuoden aikana. Tietyt tekijät altistavat aivoverenvuodolle, mutta myös sattuma näyttelee suurta osaa. Tämän vuoksi kaikkien pitäisi ajoittain muistaa latinankielinen lause: "Memento mori - muista kuolevaisuutesi", josta myös kirjan nimi muistuttaa. Kuolemaa ei pitäisi ajatella sen pelkäämisen kautta, vaan olla onnellinen, että on ainakin nyt elossa. 

Vuotava aneyrysma on koskettanut minua ollessani vain reilu 20-vuotias. Onneksi sain lopulta, muutamien päivien viiveen jälkeen, parasta mahdollista hoitoa ja toivuin leikkauksen avulla. Pitkään tapahtuman jälkeen kävin asiaa lähes päivittäin mielessäni lävitse tuntien samalla lähes voitonriemukasta iloa selviytymisestä. Vuosien kuluessa aihe on kuitenkin pikku hiljaa unohtunut, eikä yleensä palaudu mieleen kuin jonkin selvän muistutuksen tai kokemuksen kautta. Erityisesti kirjan alku tuntui todella tutulta ja oli omien kokemusteni perusteella täysin totuudenmukainen. Toipumisen jälkeisen sairasloman päättyessä palasin normaalisti töihin. Ehkä jälkikäteen ajateltuna töihin siirtyminen olisi voinut tapahtua hieman porrastetusti, eikä suoraan kokopäiväisesti kiireen keskelle, mutta loppuen lopuksi kaikki meni kuitenkin hyvin. Vuotamaton aneyrysma minulta on hoidettu muutaman vuoden päästä vuodosta ja pääni tilannetta seurataan säännöllisesti. Onneksi se ei kuitenkaan ole vaikuttanut juurikaan muuten elämääni, vaan olen pystynyt tekemään pääasiassa elämänvalintoja tapahtuneesta aivoverenvuodosta välittämättä. 

Tietoisuuden kasvattaminen

Kirjailijan kokemukset sairaudesta paranemisesta ovat hieman toisenlaiset, mutta täysin aidot ja oikeanlaiset myös. On tärkeää, että aiheesta uskalletaan puhua, jotta ensinnäkin aivoverenvuoto tunnistettaisiin mahdollisimman nopeasti ja hoitoon päästäisiin hakeutumaan heti oireiden alkaessa. Kova päänsärky, voimakas pahoivointi ja niskajäykkyys olivat ainakin itselleni selkeät merkit siitä, ettei kyseessä ollut migreeni. Nykyisin kohdatessani päänsärkyä valittavan henkilön, kysyn aina onko hänellä niskajäykkyyttä ja saako hän käännettyä päätään. Mikäli ei, on mielestäni hoitoon hakeuduttava välittömästi. Aivoverenvuodon, ja minkä tahansa henkeä uhanneen, tapahtuman jälkeen, toipuminen vie aikaa ja tapahtuu eri ihmisillä eri tavoin. Tapahtumaa ei pidä kenenkään vähätellä tai aliarvioida.

Kirjailian aivoverenvuoto tapahtuu juuri ennen itsenäisyyspäivää. Kirjassa toipumisprosessin käyntiin lähteminen linkittyy paljon itsenäisyyspäivän tapahtumiin. Ympäröivät maailmantapahtumat luovat ymmärrettävämmän kehyksen tapahtumille

Sieniviini Ranskasta
Koskettavan kirjan kanssa maistoin ranskalaista Pinot Noiria. Sieniä, erityisesti suppilovahveroita, on tänä syksynä noussut lähimetsään. Pinot Noir -rypäleen metsäisyys ja keskitäyteläisyys sopii perinteisesti hyvin sienten maanläheisen maun kanssa. Les Carabenesin punaviini on keskitäyteläistä ja havuista. Marjoissa on puolukkaa, mutta myös pehmeämpää karhunvatukkaa ja jopa mustikkaa. Viinissä ei juurikaan ole tanniineja, joten se sopii hyvin vaikkapa suppilovahveropiirakan kanssa. Ehdoton syysviini!

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Sarjakuvana toteutettu, vakavaa aihetta käsittelevä, teos on vakava, mutta toiveikas. Se on myös sopivan ironinen ja osaa katsoa asioita monelta kantilta. Viini on yksioikoisempi, mutta myös keveä. Yhdessä täydentävät toisiaan.

Memento mori 
kirjoittanut Tiitu Takalo 
228 sivua

Werner Söderström Osakeyhtiö  2020

Les Carabenes
Pinot Noir 2019
Languedoc-Rouissillon, Ranska
11,89€ (Alkosta lokakuussa 2020)

Näkymättömät naiset (kirjoittanut Caroline Criado Perez)

Brasiliaissyntyinen, mutta Briteissä asuva Caroline Criado Perez on alkujaan markkinointialalla työskennellyt, mutta myöhemmin toimittajaksi ja kirjailijaksi siirtynyt, feministi. Kirjassaan "Näkymättömät naiset" hän on listannut lukuisia asioita, jotka todistavat, että yhteiskunta on pitkälti suunniteltu miesten toimintojen ja havaintojen perusteella. Kyseessä on globaali kirja, ja sellaisena se kannattaa lukea. Monissa maissa asiat poikkevat toisistaan ja kirjaa lukiessa ei pitäisi ryhtyä lukijana vertailemaan tai haastamaan liikaa kirjan väitteitä. Se nimittäin johtaa vain tuloksettomaan eipäs-juupas -keskusteluun. Kirjassa ei haeta syyllistä vaan ratkaisua.

Yllä olevalla en tarkoita, että kirjan esittämiä asioita ei saisi kyseenalaistaa, mutta turhauttavaan haastamiseen tai vertailuun ei mielestäni ole kannattavaa ryhtyä. Kirjassa on esitetty kiinnostavia havaintoja mm. siitä kuin teattereissa tai muissa julkisissa tiloissa (huom. globaa yleistäminen, ei mietitä heti jotain tiettyä teatteria, jossa asia on tehty toisin) on usein yhtä paljon neliöitä käytetty naisten ja miesten wc-tiloihin. Naiset kuitenkin tarvitsevat jo wc-pönttöjen vuoksi enemmän tilaa kuin miehet, joilla osa tästä tilasta voidaan hyödyntää pisoaarien muodossa, eivätkä mm. kevyet seinä- ja ovirakenteet vie samalla tavoin tilaa. Naiset myös joutuvat lukuisista syistä johtuen (yleistäen) käymään wc-tiloissa useammin. Näin ollen jo tälläisten tilojen suunnitteluvaiheessa pitäisi ottaa huomioon mahdollisesti enemmän käyttäjiä vetävien naisille tarkoitettujen wc-tilojen suunnittelu.

Lukuisten muiden asioiden lisäksi kirjassa käsiteltiin myös äitiyslomien ja erilaisten sinä aikana saatavien tukien suuruutta. Suomessa tilanne on äitiysloman osalta varsin hyvä ja mukava on, että tätä jatkuvasti pyritään parantamaan ja entistä useampi isäkin viettää vanhempainvapaata. Tästä huolimatta jäin pohtimaan, miksi nyky-yhteiskunnassa, jossa menot ovat usein muotoutuneet varsin vakioiksi tuloihin suhteutettuna, naisten (ja miesten kun isyyslomaa tai vanhempainvapaata viettävät) tulot pienenvät merkittävästi heidän jäädessään äitiyslomalle. Miksi tukisumma ei lähtökohtaisesti voisi olla sama kuin palkkakin on ollut?  Työelämästä vuoden tai kaksi poissaolo ja erilaisista työelämän tarjoamista eduista putoaminen on jo sinällään naisten uraa suhteessa miesten työuraan heikentävä seikka. Menot harvoin merkittävästi pienenevät, kun perheeseen tulee uusi jäsen. Tämäkin saattaa olla yksi seikka, joka vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin ja lasten saannin vähenemiseen, ja aihetta kannattaisi pyrkiä varauksetta pohtimaan ja sen kannattavuutta laskemaan.

Kuten edellä olevat kaksi esimerkkiä osoittavat, kirja herättää runsaasti ajatuksia ja ideoita. Monesti vain teemme ja ajattelemme asioista tietyllä tavalla, koska niin on aina tehty ja toimittu. Välillä kannattaa herätellä - asiassa kuin asiassa - omia tottumuksiaan ja miettiä, voisiko ne tehdä jotenkin paremmin, helpommin tai vaikka hauskemmin. Läheskään aina näin ei ole, mutta silti tälläinen herättely silloin tällöin virkistää arkisiksi muodostuneita rutiineja. Paikka paikoin kirjan teksti on hieman turhan perustelevaa ja se ehkä porautuu turhan syvälle joihinkin asioihin, jotka Suomessa asuvan näkökulmasta eivät tunnu merkityksellisiltä. Toisaalta tämä herättää huomaamaan, mikä tasa-arvon tilanne on missäkin päin maailmaa. 

Suosittelen kirjan lukemista, mutta ei liian tiukkapipoisella tai haastavalla asenteella. Sitä lukiessa selviää monia mielenkiintoisia yksityiskohtia, joiden olemassaolo ei ole tullut aiemmin itselleni mieleenkään. Osat on muotoiltu selkeästi ja kirjan voi hyvin lukea pienissä osissa läpi. Kirjan lopussa on vaikuttava lähdeluettelo. 

Kirjan kanssa maistoin Portugalista tulevaa Vinhas do Ocidente -punaviiniä. Viini on täyteläistä, miedot tanniinit ovat pehmeitä ja viinin yleismakumaailma on marjaisen hilloinen. Viini sopii sellaisenaan syksyisten iltojen seuraksi vaikka elokuvaa katsoessa. Mikäli sen kanssa mielii nauttia ruokaa, niin täyteläisesti maustettu ja kastikkeella ryyditetty porsaan- tai naudanliha on sille omiaan. Viini on mielestäni tyypillinen osoitus portugalilaisesta viinistä, joka sopii monen makuun. Myös sen korkkinen etiketti on suloinen ja mieleenpainuva.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistetä. Viini on kirjaa enemmän kaikkien makuun sopiva. Viinin nauttiminen saa todennäköisemmin mielen kohoamaan hieman huononakin päivänä, toisin kuin kirjan, joka vaatii lukijaltaan oikeanlaista asennetta. Kirja jää kuitenkin viiniä paremmin mieleen pyörimään ja varmasti monet sen kertomat asiat tulevat jatkossa vielä moneen kertaan tavalla tai toisella vastaan.

 Näkymättömät naiset
- Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille
kirjoittanut Caroline Criado Perez
Suomentanut Arto Schroders
WSOY Helsinki 2020
335 sivua

Vinhas do Ocidente 
Alicante Bouschet, Touriga Franca, Castelao 2019
Binho Regional Lisboa, Portugali
8,99€ (Alkosta lokakuussa 2020)

Valo jonka kadotimme (kirjoittanut Jill Santopolo)

Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 on päivä, jonka kaikki tuolloin eläneet muistavat. "Missä olit, kun World Trade Centerin torneihin iskettiin?" on kysymys, johon olemme saaneet vastata ja muistella päivän tapahtumia vielä vuosikymmenen jälkeenkin. Kyseisen päivämäärän tapahtumia ja merkityksellisyyttä on hyödynnetty paljon myös elokuvissa, televisiossa ja kirjallisuudessa.

Jill Santopolon romaanissa "Valo jonka kadotimme" nuoret Lucy ja Gabe tapaavat syyskuun 11. päivän järkyttävissä tapahtumissa keskellä New Yorkin Manhattania. He rakastuvat intohimoisesti, mutta elämä kuljettaa heidät kuitenkin erilleen. Gabe matkustaa mm. sotatapahtumia valokuvaten ympäri maailmaa ja Lucy keskittyy ensin opintoihin ja löytää sitten itselleen täydellisesti sopivan työpaikan lastenohjelmien tuottajana. Lucy perustaa perheen rakastamansa miehen kanssa. Mies ei kuitenkaan ole Gabe. Gabe ja Lucy tapaavat satunnaisesti ja Lucy saa itsensä välillä kiinni pohtimasta, millaista hänen elämänsä olisi jos hän olisi lähtenyt nuoruuden rakkautensa Gaben matkaan, eikä olisi tyytynyt ns. tavalliseen perhe-elämään.

Romanttisen rouhea teos on ensimmäinen Jill Santopololta kuuntelemani kirja. Aiemmin olen kuunnellut myös blogistakin löytyvän "Kun sanat eivät riitä". Nämä ovat hyviä kirjoja myös kuunneltavaksi. Tapahtumat etenevät aika rauhallisesti, mutta en kokenut tätä, enkä myöskään aiemmin häneltä kuuntelemaani kirjaa pitkästyttäväksi. Kirjassa on kuitenkin mukavasti realismia mukana. Vaikka pohdiskelut menevät syvälle on kirja mielestäni sopiva hyväntuulen kirja, joka saa lukijansa monin paikoin hymyilemään. 

Kirjan kanssa maistoin ranskalaista Le Fougueux'n punaviiniä. Viinin keskitäyteläisyys ja pehmeä tanniinisuus sopivat erinomaisesti yhteen syksyisen suppilovahverolihamurekkeen ja uunijuuresten kanssa. Viinin marjamaailmassa oli luumuisuutta ja tummaa marjaisuutta. Väriltään se oli tumman tiilen punaista. Ulkonäkö, tuoksu, suutuntuma ja jälkimaku olivat viinissä harmonisessa kokonaisuudessa. Viini on varsin nuorta vielä, joten mielenkiintoista olisi tietää millaiseksi se muuttuu pari vuotta pullossa kehityttyään.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Kirja on viiniä kevyempi ja sopii nautittavaksi heti sellaisenaan. Viini puolestaan tarjoaa parastaan ruoan kanssa ja jonkin aikaa lasissa avauduttuaan. Malttavaiselle nautiskelijalle nämä sopivat kuitenkin hyvin yhteen.

Valo jonka kadotimme
kirjoittanut Jill Santopolo

suomentanut Inka Parpola

lukija Anni Kajos

Otava 2017

9h, 5min (kuunneltu äänikirjana)

Chateau Couronneau Le Fougueux

Merlot 2019

Bordeaux, Ranska

15,10€ (Alkosta syyskuussa 2020)

                                                                        

The Truths We Hold (kirjoittanut Kamala Harris)

Vuoden 2020 loppu tulee olemaan mielenkiintoinen Yhdysvaltojen poliittisella kentällä. Republikaanien istuva presidentti Donald Trump ja demokraattien ehdokas Joe Biden kisaavat, ainakin vielä, seuraavan neljän vuoden pestistä Yhdysvaltojen presidenttinä. Ehdokkaat ovat jo iäkkäitä, ja muutenkin mitä vain saattaa sattua, joten varapresidenttien merkitys on varsin keskeinen.

Omakohtaisuus
Demokraattien Kamala Harris, joka itsekin oli puoleensa presidenttiehdokkaana luopuen siitä vuoden 2019 lopussa, on valikoitunut Joe Bidenin varahenkilöksi. Kaliforniassa syntynyt ja siellä edelleen asuva senaattori Harris avaa kirjassaan "The Truths We Hold" elämäänsä ja arvojaan. Kuuntelin kirjan ja tämä, kuten elämäkerrat yleensä, sopii erinomaisesti kuunneltavaksi. Kiinnostavuutta lisää myös se, että lukijana on itse Kamala Harris.

                                                            

Kirja luo Harrisista maanläheisen vastuunkantajan kuvan, jolle perhe on kaikki kaikessa. Hän on tehnyt kovasti töitä ja opiskellut määrätietoisesti päästäkseen ensin San Franciscon piirisyyttäjäksi, sitten koko osavaltion oikeusministeriksi ja lopulta Kalifornian senaattoriksi. Hän on uhrannut paljon työnsä vuoksi, mutta toisaalta saanut myös paljon tukea perheeltään ja lähipiiriltään. Hänen arvomaailmansa pyrkii kohti tasa-arvoa. Vaikka hän ei ole halunnut nostaa sukupuolten välistä tasa-arvokysymystä samalla tavoin keskiöön kuin Hillary Clinton aiemmissa vaalikampanjoissaan, on hänen roolinsa historiallinen. Suomesta käsin katsottuna tuntuu välillä ällistyttävältä ettei Yhdysvalloissa ole ollut naispresidenttiä, eikä naisvarapresidenttiä. Ehdokkaita on ennen häntä ollut kaksi (Geraldine Ferraron ja Sarah Palin). 

Tuleva presidentti?
Englanninkielinen teos on helposti lähesyttävä ja ymmärrettävä. Kovin syvälle ehdokkaan ajatuksiin se ei mene, mutta antaa kyllä riittävästi tietoa mikäli Harris ei ole entuudestaan tuttu muualta kuin lehtien artikkeleista. Kirjaan tutustuminen kannattaa, mikäli Yhdysvaltojen politiikka ja erityisesti presidentti-instituutio kiinnostaa. Ties vaikka Harrisista tulisi aikanaan myös maan presidentti. Kirjan mukaan hän ainakin vaikuttaisi tuohon rooliin sopivalta.

Kirjan kanssa maistoin Uuden Seelannin Marlboroughsta tulevaa punaista Pinot Noir -rypäleen viiniä. Kevyehkö, boysenmarjainen ja puolukkainen viini sopi erinomaisesti yhteen kantarellikastikkeen ja broilerin kanssa. Viinin hapokkuus tasoittuu hyvin ruoan kanssa. Toisaalta viini sopii hyvin ruokahalun  herättäjäksi ja lämmittäjäksi syksyisen illan hämärtyessä.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat tasapainoisia ja luotettavia. Niiden lähestyminen on vaivatonta, mutta molemmat kärsivät ehkä hienoisesta ulottuvuuksien puutteesta.

The Truths We Hold
kirjoittanut Kamala Harris
Penguin Press 2019
lukija Kamala Harris
9h, 30min

Black Cottage
Pinot Noir
Marlborough, Uusi Seelanti
n. 10-15€ (ostettu laivalta vuonna 2019)    

Joe Biden - mies vallan huipulta (kirjoittanut David Hagan)

Entinen varapresidentti, senaattori ja nykyinen demokraattipuolueen ehdokas vuoden 2020 Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa Joe Biden on nimenä tuttu useimmille suomalaisista. Hänen traaginen elämänsä, johon kuuluu hänen ensimmäisen vaimonsa ja tyttärensä menehtyminen auto-onnettomuudessa ja myöhemmin aikuisen poikansa menehtyminen aivosyöpään, herättää sympatiaa. Hän on kunniallinen perheenisä, joka on onnistunut välttymään pahimmilta poliittisilta kohuilta. Hänen möläytyksistään on tehty otsikoita, mutta ne kalpenevat mielestäni nykyisen presidentin pääasialliselle ulosannille.

David Haganin tuore kirja, joka on julkaistu Bidenin presidenttikampanjan loppupuolella, on tiivis ja objektiivisuuteen pyrkivä kertomus mahdollisesta tulevasta presidentistä. Kirjaan tutustuminen käy nopeasti, sillä sen sivuilta löytyy myös runsaasti kuvia. Kirja sopii luettavaksi Bidenista kiinnostuneelle, jolla ei vielä juurikaan ole tietoa kyseisestä henkilöstä. Mikäli Joe Bidenia on tullut seurattua ja hän on tutumpi, kirja tuskin tarjoaa paljon uutta tietoa.

                                                            

Kirja etenee kronologisesti, painottumatta erityisesti mihinkään Bidenin monista tehtävistä tai rooleista. Koen sen tämänkin vuoksi pyrkivän objektiivisuuteen, eikä keskittyvän ainoastaan vaikkapa hänen senaattina tekemiinsä päätöksiin tai Barack Obaman varapresidenttinä toimimiseen. Toisaalta tästä, ja kirjan lyhyydestä johtuen, se jää sanomaltaan ehkä hieman höttöiseksi. Vähän kuin lukisi pidemmän henkilöartikkelin jostakin lehdestä.

Joe Bidenista kertovan kirjan pariksi valikoitui Yhdysvalloista tuleva, syksyiseen säähän ja sienien kaveriksi hyvin sopiva, Love Noir Pinot Noir. Perinteisesti keskitäyteläisenä ja rapsakan puolukkaisena pidettyjen rypäleiden viini, poikkeaa hieman muista saman rypälelajin viineistä. Kyseinen Kaliforniasta tuleva viini on täyteläisempää ja pehmeämpää. Syksyinen metsäisyys ei tässä viinissä maistu ja tuoksu samalla tavoin kuin vaikka vanhan maailman tai Uuden Seelannin vastaavissa viineissä.  Sen sijaan makumaailma on kirsikkaisempi, hapokkuutta tuo mustikkaisuus ja makumaailmaa syventää mausteisuus. Viini maistui syksyn ensimmäisistä suppilovahveroista tehdyn sienikaalipiirakan kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Nämä ovat molemmat tasapaksuja ja kohtalaisen laadukkaita alansa edustajia. Ne pitävät ennakkolupauksensa, mutta eivät tarjoa paljoa muuta sen päälle. Luottokaksikko kuitenkin ehdottomasti. 

Joe Biden - mies vallan huipulta
kirjoittanut David Hagan
Suomentanut Pekka Salonen
Oppian 2020
175 sivua

Love Noir Pinot Noir

Kalifornia, Yhdysvallat

2015

13€ (Alkosta syyskuussa 2020)

                                                                

Kaikki tunteet sallittuja (kirjoittanut Harri Hertell)

                                    

"Joskus aivan yllättäen 

huomaan olevani onnellinen

vaikka kaipaan ja haluan asioita

luotan että välttämättömät järjestyvät

kaikki oleellinen hyvä toteutuu

rakkaus ja tarpeet täyttyvät

me ehdimme vielä muuttaa suunnan

muuttua itsekin lähemmäksi sitä

mitä haluaisimme olla ja 

voimme kohdata toisemme ilman kateutta

olla yhteisö

jonka yhteinen hyvä 

on kaikkien tahtotila"

- Harri Hertell, Kaikki tunteet sallittuja s. 58

Yllä oleva runo tiivistä ja kuvaa hyvin miksi pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaamme pitää jatkossakin vaalia. Asiamme ovat, toki katsojasta ja mielipiteen muodostajasta riippuen, todella hyvin moneen muuhun yhteiskuntaan verrattuna. Aina voi ja varmaan pitääkin pyrkiä parempaan, mutta toisinaan on hyvä myös pysähtyä hetkeksi muistamaan, mistä kaikesta kannattaa olla tyytyväinen. Ehkä tämä ajatus sopii myös hyvin uudenlaiseen arkeemme pandemian keskellä. 

Luin Harri Hertellin runoteoksesta keväällä jostakin lehdestä ja ilokseni siihen oli kirjastossa varsin pitkä varausjono. Runoteokset kun eivät yleisesti ottaen ole kaikkein laajimmin luettua kirjallisuutta... "Kaikki tunteet sallittuja" on julkaistu koronakeväänä 2020 ja se on Hertellin kuudes runoteos. Hertell on toiminut aktiivisesti eri muotoisten runojen esiinnostajana ja ollut mukana useammassakin tapahtumassa, joissa runoutta on nostettu esille. 

                                    

Teoksen runot käsittelevät isyyttä, vanhemmuutta, parisuhdetta, urbaanisuutta, anteeksiantoa ja myös menneisyyden yksilöön jättämiä toiminta- ja käyttäytymismalleja. Ne ovat inhimillisiä, kauniita ja karuja, mutta niissä on läsnä realistista toivoa. Teoksen runot ovat koukuttavia ja mielestäni niistä saa paljon irti kohtalaisen helposti. En tunne runoutta kirjallisuustyylinä juurikaan, mutta ainakin tämä teos iskee kaltaiseeni ummikkoon. 

Runojen kanssa maistelin Chilestä tulevaa klassista loppukesän kantarellien kaveria eli Pinot Noir -rypäleen viiniä. Yrityksistä huolimatta, viinin pariksi ei tällä kertaa löytynyt vielä kantarelleja, vaan se maistui risoton ja grillatun possun sisäfileen sekä tuoreiden papujen kanssa. Pinot Noir on ehkä lempirypäleeni. Pidän sen hapokkuudesta, kirpeästä marjaisuudesta, keveydestä, mutta silti lämmöstä, jota siinä lähes aina on. Cono Surin Pinot Noir on klassikkoedustaja rypäleelle ja aina varma valinta. Se on keskitäyteläistä, puolukkaista, mutta siitä löytyy myös pehmeämpää marjaisuutta, kuten vadelmaa ja hieman kukkaisuutta. 

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmat ovat tyylikkään kepeitä. Niihin tarttuminen on helppoa. Vaikka syvyyttä ei ehkä löydy muisteltavaksi seuraavaan vuoteen saakka, jää niiden herkkyys kuitenkin mieleen. Molemmista tulee myös sopivan iloinen olo. 

Helmet-lukuhaaste 2020: 27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani

Kaikki tunteet sallittuja

kirjoittanut Harri Hertell

Enostone Kustannus 2020

95 sivua

Cono Sur Single Vineyard 

Block 21 Pinot Noir 2017

San Antonio, Chile

14,98€ (Alkosta heinäkuussa 2020)

                                                                    

Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä (kirjoittanut Chimamanda Ngozi Adichie)

                                         

Nigerialaissyntyinen kirjailija, tutkija ja opettaja Chiamanmanda Ngozi Adichie on tullut Suomessa tutuksi romaaneistaan: "Purppuranpunainen hibiskus" ja "Puolikas keltaista aurinkoa". Nykyisin hän asuu osan ajasta Yhdysvalloissa ja on siellä opiskellut ja opettanut kirjallisuutta ja Afrikan tutkimusta mm. Yalen yliopistossa. 

Lyhyessä, mutta asiapitoisessa ja kantaaottavassa esseessään hän kiinnittää lukijan huomion naisen asemaan. Kirja sivuuttaa naisen asemaa Yhdysvalloissa, mutta erityistä huomiota se kiinnittää naisen asemaan Afrikassa. Vaikka sukupuolten kesken tasa-arvoista valtiota ei maailmasta vielä löydykään, poikkeavat lähellä sitä oleva Suomi ja useita askeleita kauempana oleva Afrikassa sijaitseva Nigeria toisistaan merkittävästi. Yhdistäviä rakenteellisia tekijöitä on molemmissa valtioissa kuitenkin paljon, joita Chimamanda nostaa kirjasessa esille.

Rakenteelliset epätasa-arvon aiheuttajat

Piilossa olevia rakenteellisia epätasa-arvon aiheuttajia löytynee kaikista maista. Näistä yhtenä esimerkkinä mies- ja nais-termit mm. ammattien yhteydessä. Nuo ovat sinällänsä varsin mitättömiä moniin suurempiin asioihin verrattuna, mutta jatkussa arkisessa päivittäisessä käytössä, ehkä osaltaan aiheuttavat etukäteistä arvottamista. 

Feminismi-terminä saa monet puolustuskannalle ja saattaa olla punainen vaate. Syitä tähän on monia ja useat syyt ovat hyvin ymmärrettävissä. Ehkä tämän kanssa toimii sama kuin monen muunkin tunteita herättävän ja ärsytystä aiheuttavan asian kanssa. Asian maltillinen esille nostaminen ja konsensus-hakuisuus. Tähän koen myös kirjailijan tässä esseesssään pyrkivän.

                                            

Italialaisen ruoan pari

Kirjan kanssa maistoin Italian Piemontesta tulevaa 9 punaisen rypäleen sekoitetta OttoBucce Piemonte Rossoa. Italiasta tuleva viini on omiaan - yllätys yllätys - italialaisen ruoan kanssa. Tällä kertaa viinin ruokapariksi valikoitui itse tehty parmankinkku pizza. Viini on keskitäyteläistä ja marjaista, mutta siinä on myös pehmeitä tanniineja ryhdittämässä aromeita. Viini sopisi hyvin yhteen myös vaikka tomaattipohjaisen pastakastikkeen kanssa. 

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Kirja on selkeästi viiniä kärkkäämpi ja pyrkii haastamaan lukijaansa. Viini puolestaan pyrkii miellyttämään nauttijaansa. Kumpikaan ei ole, mahdollisuuksista huolimatta, oman lajinsa tai ajattelunsa ääripään edustaja. Sopivat hyvin kesäisenä iltana nautittavaksi, erikseen ja yhdessä.

Helmet-lukuhaaste 2020: 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä

kirjoittanut Chimamanda Ngozi Adichie

suomentanut Sari Karhulahti

Kustannusosakeyhtiö Otava 2017

45 sivua

Ottobucce Piemonte Rosso

Piemonte, Italia 2018

Dolcetto, Barbera, Bonarda, Cabernet, Freisa, Albarossa, Cabernet Sauvignon, Merlot, Syrah

10,88€ (Alkosta kesäkuussa 2020)

    

                                                                

Trumpin kansa (kirjoittanut Maria Annala)

Toimittaja ja Ulkopoliittisen instituutin vieraileva tutkija Maria Annala on kirjoittanut kirjan Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ensimmäisestä vaalikampanjasta vuodelta 2016. Presidentin valinnan taustoihin Annala perehdyttää lukijaa sekä eri lähteisiin pohjautuvien faktatietojen että kolmen Trumpin kannattajan kautta. Kirja pyrkii etsimään vastauksia siihen, miksi noin puolet yhdysvaltalaisista on äänestänyt Trumpin maan 45. presidentiksi.

Esimerkkien voima

Kirjassa esitellyt kolme eri-ikäistä ja erilaisista taustoista tulevaa kannattajaa Alice, Brian ja Christianné, valottavat kukin osaltaan mikä heidät on saanut tukemaan Trumpin presidentti vaalikampanjaa. Miksi he ovat valmiita uhraamaan vapaa-aikansa Trumpin valinnan vuoksi ja millaisten haasteiden parissa he joutuvat toimimaan. Kaikkien perustelut ja syyt ovat inhimillisiä ja tuntuvat ns. oikeilta, vaikkakin osin hyvin amerikkalaisilta. Suomessa ja Euroopassa Trumpin vastaiset äänet ovat saaneet paljon tilaa mediassa, eikä kannattajien perusteluja juurikaan täällä kuulu. 

Vuoden 2020 presidentinvaalit

Kirja on kriittinen, mutta se antaa suomalaisesta valtamediasta poiketen äänen myös Trumpin puolustajille. Kirja on myös hyvin ajankohtainen, kun Trumpin ensimmäinen kausi presidenttinä on päättymässä ja vaalikampanja toiselle kaudelle alkamassa. Tilanne on hyvin mielenkiintoinen, sillä kaikki on oikeastaan mahdollista tulevien vaalien ja niitä mahdollisesti seuraavan vallanvaihdon kanssa. Median valtaa kansalaisten ajatteluun ja mielipiteen muodostukseen voi mielestäni pitää ratkaisevana. Se minkä yhtiön, konsernin ja äänenkannattajan lehtiä lukee ja kanavia katsoo, vaikuttaa varmasti suuresti myös äänestyspäätökseen - tietoisesti ja tiedostamatta. 

Mikäli Yhdysvaltain presidentin vaalit ja Trumpin suosion syyt kiinnostavat, kannattaa Annalan kirjaan tarttua. Asiat on esitelty selkeästi ja monelta kantilta. Kirjassa ei myöskään sorruta syyttämään tai liiaksi yleistämään asioita. Lukija saa annettujen tietojen pohjalta tehdä omat johtopäätöksensä. 

                                                            

Kesäistä marjaisuutta Rhonesta

Kirjan kanssa maistoin Rhonen alueelta, Ranskasta tulevaa punaviiniä. Viini on hyvin pehmeän marjaisa. Tuoksussa marjakimaran aloittavat kirsikka, mustaherukka ja puolukka sekä aavistus mansikkaa. Samat marjat jatkavat voimaakkaana myös maun puolella. Viini on keskitäyteläistä, siinä on hieman pehmeitä tanniineja. Viini sopii erinomaisesti lihaa tai kanaa sisältävän kesäisen salaatin pariksi. 

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molempia on helppo tutustua ja ne antavat itsestään paljon. Molemmat ovat ajankohtaisia, mutta tuskin jäävät vuosikymmeniksi historiaan pohdituttamaan. Sopivat niin aurinkoiseen kuin vähän sateisempaankin kesäpäivään. 

Helmet-lukuhaaste 2020: 49. Vuonna 2020 julkaistu kirja

Trumpin kansa

kirjoittanut Maria Annala

Into Kustannus 2020

230 sivua

Ogier Cotes du Rhone

Gentilhomme 2018

Grenache, Syrah, Mourvedre, Greneache Noir

Rhone, Ranska

5,99€/0,375l (Alkosta heinäkuussa 2020)

                                                                            

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia (kirjoittanut Agnes Martin-Lugand)

"Onnelliset ihmiset lukeavat ja juovat kahvia" on kirjan nimenä niin ihana, että siihen oli pakko tarttua, kun ympärillä olevat uutiset tuntuvat paikoin ahdistavilta ja pelottavilta. Kuuntelin kirjan ulkoilun lomassa ja kirja sopi kuunneltavaksi hyvin. Kirjan  nimen taakse kätkeytyy raskas tarina, johon onneksi sisältyy paljon myös iloisia hetkiä. 

Ranskalainen, 1970-luvun lopulla syntynyt kirjailija Agnes Martin-Lugand, on itselleni uusi tuttavuus. Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 2012. Kun kirjaa ei aluksi julkaistu kustantamoiden taholta, päätti kirjailija julkaista sen omakustanteena Amazonin Kindlen kautta. Saavutettuaan suosiota tuota kautta, löytyi kirjalle nopeasti myös kustantaja. Kirja on nyt käännetty lukuisille kielille ja siitä on suunnitteilla Hollywood-elokuva. Kirjailija on myöhemmin julkaissut myös useita muita kirjoja, joista on suomennettu "Huolet pois, elämä on helppoa".

Elämä voittaa
Pariisilaisen kirjakahvilan omistajan Dianen elämä on suistunut pois raiteiltaan järkyttävän onnettomuuden jälkeen, jossa hänen puolisonsa ja lapsensa ovat menehtyneet. Diane on lukkiutunut tapahtuneen jälkeen neljän seinän sisälle, eikä pääse tapahtumien jälkeen jatkamaan elämässään millään tavoin eteenpäin. Valtaisen onnettomuuden ja sen aiheuttaman surun huomioiden hänen toimiinsa kohdistuu mielestäni aivan liian kovia paineita hänen lähipiiriltään. Nämä varmasti osaltaan hidastavat hänen yrityksiään päästä uudelleen elämänkulkuun kiinni.

Jossakin kohtaa hän onnistuu riuhtaisemaan itsensä irti uudesta synkeästä arjestaan ja  muuttaa Irlantiin, pieneen kylään, jossa ei tunne ketään. Pienten kylien asukkaat ovat tunnetusti kiinnostuneita ympäristöstään ja niinpä Diane tutustuu nopeasti paikallisiin. Uusien ihmisten, maisemien ja tapahtumien ansiosta menneisyys alkaa pikku hiljaa muuttua menneisyydeksi ja Diane löytää elämästään myös joitakin myönteisiä ja elämisen arvoisia asioita.

Kirja on, lähtökohdistaan huolimatta, rakkausromaani, johon sisältyy paljon henkistä kasvua, ihanaa ympäristöä ja kiinnostavia, vaikkakain ennalta-arvattavia tapahtumia. Kirja oli leppoisaa kuunneltavaa ja tarina oli kiehtova ja koukuttava. Voisin tulevaisuudessa kuvitella lukevani myös kirjailijalta suomennetun toisen teoksen.

Klassinen, takuuvarma italialainen
Kirjan kanssa maistoin italialaista Sangiovesen ja Merlot'n sekoitepunaviiniä LaSelva. Viini oli mukavan raikasta ja marjaista, mutta kuitenkin keskitäyteläistä. Siinä tuoksuvat ja maistuvat marjat olivat hieman eksoottisempia - ehkä boysenmarjaa ja karhunvatukkaa. Viinissä oli myös hiemat seetripuumaisuutta. Viini maistui napolilaisen pizzan kanssa ja seuraavana päivänä vielä paahtopaistin ja uunijuuresten ja paahdettujen viinirypäleiden kanssa. Viini on kokonaisuudessaan tasapainoinen ja mukava tuttavuus.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat hyväntuulen tuttavuuksia, jotka sopivat hyvin näin kevään kynnykselle. Ne ovat keveitä, mutta eivät höttöisiä. Pitkän ajan vakavuus ja harmonisuus niistä puuttuu, mutta se ei näiden merkitystä missään nimessä vähennä. Suosittelen viiniä keväisten makujen pariksi, kirjaa ulkoiluhetkien tai vaikka pihatöiden lomaan ja ehdottomasti sopivat hyvin myös yhteen nautittavaksi. 

Helmet-lukuhaaste 2020: 45. Esikoiskirja

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia
kirjoittanut Agnes Martin-Lugand
suomentanut Kirsi Tanner
lukija Anu Vilhunen
Bazar Kustannus 2019
5h, 5min (kuunneltu äänikirjana)

LaSelva
Morellino di Scansano
Sangiovese, Merlot
Toscana, Italia 2018
14,49€ (Alkosta huhtikuussa 2020)

Nimeni on Lucy Barton (kirjoittanut Elizabeth Strout)

"Nimeni on Lucy Barton" on yhdysvaltalaisen Elizabeth Stroutin vuonna 2016 julkaisema romaani, joka on suomennettu pari vuotta myöhemmin. Strout on julkaissut useampia romaaneja, joista palkituin ja tunnetuin lienee Olive Kitteridge. En ole vielä tuota kirjaa lukenut, mutta pari vuotta sitten olen katsonut sen perusteella tehdyn HBO:n -sarjan, jossa pääroolissa nähdään kivikasvoinen Frances McDormand. Sarja on jäänyt voimakkaana mieleeni, joten en tiedä uskallanko tarttua sen pohjalla olevaan kirjaan.

Onneksi Strout on julkaissut useita muitakin kehuttuja romaaneja, joista ensimmäisenä kuuntelin "Nimeni on Lucy Barton". Keski-ikäinen Lucy Barton joutuu New Yorkissa pidemmäksi aikaa sairaalaan. Hänen miehensä tai lapsensa eivät juurikaan sairaalassa ehdi käymään. Päivät ovat pitkiä ja Lucylla on aikaa miettiä lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Lucyn äiti ilmestyy yhtäkkiä sairaalaan ja viettää siellä tyttärensä kanssa tiivisti pidemmän ajanjakson. Äidin ja tyttären suhde ei ole läheinen. Syitä tähän on useita, mutta ei mitään yhtä erityistä, joka olisi heidän välinsä totaalisesti rikkonut. Pidin erityisesti siitä, että kirjan tarina ei ole lopullinen, ei olla kuolinvuoteella, jossa molempien pitäisi tunnustaa nopeasti ja dramaattisesti kaikki sanomattomat asiat. Ollaan kuitenkin harvinaislaatuisessa tilanteessa, joka tarjoaa aikaa ja mahdollisuuksia.

Äiti ja tytär muistelevat sairaalassa lakonisesti menneitä. He uskaltautuvat puhumaan myös joistakin vaikeista aiheista, mutta pääosa kirjan jännitteestä syntyy asioista, joihin lukija pääsee vaivihkaa tutustumaan rivien välistä. Kuten Olive Kitteridge -sarjasta myös tästä kirjasta muodostuu jollakin tavoin inhorealistinen kuva ihmissuhteista. Sellainen, jota en miellä tyypilliseksi Yhdysvaltoihin kuuluvaksi. Tarina on kiehtova ja siihen tutustumista ei malta jättää kesken. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja se sopii mielestäni todella hyvin kuunneltavaksi.

Kirjan kanssa maistoin Etelä-Afrikasta tulevaa Rainbow's End tilan Mystical Corner -punaviiniä, josta löytyy neljää eri rypälettä. Viini oli kypsän marjaista, mutta silti keskitäyteläistä ja pehmeää, ei siis hillomaista. Viinissä maistui marjojen lisäksi tyylikäs tammisuus ja savuisuus. Mukava kokonaisuus, joka menee sellaisenaan tai sopii myös lihan ja uunijuuresten kanssa. Itse maistoin tätä strutsin kanssa ja olivat oikein hyvä kokonaisuus keskenään. Vähärasvainen strutsi ei kaipaa liian tanniinista viiniä, joka vie liiaksi tilaa lihan maulta.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Viini on hieman hyväntuulisempaa ja eksoottisempaa kuin kirja, mutta molemmat ovat rauhallisia ja tasapainoisia.

Helmet-lukuhaaste 2020: 6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella

Nimeni on Lucy Barton
kirjoittanut Elizabeth Strout
suomentanut Kristiina Rikman
lukija Erja Manto
Tammi 2019
3h, 51 min (kuunneltu äänikirjana)

Rainbow's End
Mystical Corner
Red Blend 2016
Cabernet Sauvignon, Syrah, Petit Verdot, Malbec
Coastal Region, Etelä-Afrikka
14,99€ (Alkosta huhtikuussa 2020)

Salaisuuksia ilmassa (kirjoittanut Sophie Kinsella)

Sophie Kinsella on tullut minulle tutuksi jo yli 10 vuotta sitten, kun luin hänen "Himoshoppaaja" -kirjasarjaansa. Ihanaa hömppää, jossa on paljon inhimillisyyttä. Kinsellan kirjojen komedia ja vetovoima perustuu englantilaiseen huumoriin ja selittämisen selittämisen selittämiseen.

Sophie Kinsella on Madeleine Wickhamin kirjailijanimi, jolla hän on omien sanojensa mukaan julkaissut komedioita. Omalla nimellään julkaisemat kirjat sen sijaan sisältävät enemmän draaman aineksia. Kirjalajia voisi kutsua chick litiksi, mutta mietin, että ovatko hänen kirjansa jopa liian kevyitä chick litin edustajiksi? Toisaalta kirjoissa käsitellään kuitenkin vakavampia aiheita ja ns. paha saa palkkansa.

"Salaisuuksia ilmassa" on julkaistu Englannissa vuonna 2004 ja suomeksi se on käännetty vuonna 2008. Se kertoo urheilujuomia valmistavan yrityksen assistentista Emma Corriganista, joka sattumien kautta päätyy Skotlantiin liikeneuvotteluun. Neuvottelut eivät suju suunnitelmien mukaan. Paluulennolla takaisin Lontooseen, lentokone joutuu voimakkaaseen turbulenssiin ja  Emma uskoo kuolevansa ja paniikissa kertoo kaikkein salaisimmat ja noloimmat salaisuutensa vieressään istuvalle miehelle. Lentokone laskeutuu onneksi turvallisesti kentälle, ja Emma lohduttautuu yllättävästä tunteenpurkauksestaan sillä, ettei tule koskaan tapaamaan miestä. Tai niin hän luulee.

Kirja sopi todella hyvin kuunneltavaksi. Tarina on polveileva ja mukaansatempaava. Suosittelen sitä mikäli nyt kaipaa jotakin "aivot narikkaan" -lukemista, jonka avulla voi hetkeksi unohtaa vallitsevan maailman tilan. Kirja ei ole osa sarjaa, mutta samantyyppinen Kinsellan Himoshoppaaja-kirjojen kanssa, mikäli tämä yksi kirja ei vielä riitä, vaan hänen muihinkin teoksiinsa haluaa tutustua.

Kirjan kanssa maistoin italialaista Puglian alueen Negroamaro-punaviiniä. Viini oli keskitäyteläistä ja väriltään hyvin tummaa. Sen tuoksussa oli tammea ja miedosti marjaisuutta. Maussa oli tammen ja nahkaisuuden lisäksi hentoa marjaisuutta - vadelmaa ja puolukkaa sekä luumua. Viinissä oli hieman pyöreää tanniinisuutta. Viini maistui hiihtopäivän jälkeen pestopastasalaatin kanssa. Sen kanssa olisi myös sopinut vaalea liha tai vaikka possu.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat helppoja lähetyttäviä. Ne ovat arkisia, mutta tämä ei missään nimessä vähennä niiden arvoa. Arki, kun loppupeleissä on useimmiten ihan mukavaa, vaikka sitä osaa kunnolla arvostaa vasta, kun sitä ei voi viettää.

Helmet-lukuhaaste 2020: 39. Kirjassa lennetään

Salaisuuksia ilmassa
kirjoittaut Sophie Kinsella
suomentaja Ulla Selkälä
lukija Maija Lang
Kustantamo WSOY 2018
12h, 54min

Vespamaro Negroamaro
Salento IGP, Italia
7,90€ (Finnlinesilta maaliskuussa 2020)

Pohjoisen tähti (kirjoittanut D.B John)

Englannissa syntynyt D.B John on vieraillut useamman kerran Pohjois-Koreassa ja ollut sulkeutuneesta valtiosta hyvin kiinnostunut. Ennen tätä kirjaa hän on julkaissut Berliinissä asuessaan romaanin: "Flight from Berlin". "Pohjoisen tähti" kirjalle on tekeillä jatko-osa.

Kirjan lukeminen tuntui lähes ikuisuusprojektilta. Lukemiseen taisi kulua aikaa lähes kolme viikkoa. Sivujakin on toki jonkin verran, mutta jotenkin lukeminen on vain kohdallani junnannut hieman viime aikoina. Onneksi "junnaushetkeen" sattui juuri tämä kirja, sillä aina kun kirjaa intouduin lukemaan veti sen vauhti mukanaan.

Kirjassa seurataan useampaa tapahtumaketjua, jotka nivoutuvat nopeasti toisiinsa. Kirjan päähenkilöt; Yhdysvalloissa asuva Jenna, pohjoiskorealainen rouva Moon sekä pohjoiskorealainen virkamies Cho, ovat kaikki uskottavia, vaikkakin ehkä hieman liian selväpiirteisiä. Rouva Moon on ainoa, joka kehittyy ja saa enemmän ennalta-arvaamattomia ulottuvuuksia kirjan edetessä. Hänen kaksoisroolinsa tuntuu aidolta ja uskottavalta.

Pohjois-Koreaa ja maan valtiojärjestelmää kirja kuvailee hyvin ja totuudenmukaisesti. Kirjan tapahtumarikkaat dekkarimaiset piirteet sen sijaan menevät omaan makuuni hieman liiallisuuksiin. Todellisuudessa päähenkilöt eivät varmasti olisi selvinneet hengissä yhtä pitkään vauhdikkaiden ja raakojen tapahtumien kulussa. Toivottavasti kaikki muut eivät lue tätä yhtä ryppyotsaisesti kuin minä. Kokonaisuudessaan kuitenkin kiehtova ja koukuttava kirja, joka kannattaa lukea jos maa ja actiomainen dekkari kiinnostaa.

Kirjan kanssa maistoin portugalilaista punaviiniä. Marjainen, Portugalin länsi- ja kaakon seudulta tuleva viini, on miellyttävä tuttavuus. Siinä on hillomaisuutta, jota pidän tyypillisenä useille muillekin Portugalin viinille. Viini itsessään on hyvin pehmeää ja helposti nautittavaa. Viinissä on pehmeitä tanniineja, mutta napakkuutta tuovaa tammisuutta siitä puuttuu. Viini maistui kirjan lisäksi pestopastasalaatin kanssa. Myös mausteiset, mutta eivät vahvat, tuoremakkarat olisivat olleet kirjan kanssa sopiva pari.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat täyteläisen vahvoja. Ne eivät ole kokeilevia, vaan pyrkivät tarjoamaan osansa valtaväestölle. 

Helmet-lukuhaaste 2020: 7. Kirjassa rikotaan lakia

Pohjoisen tähti
kirjoittanut D.B. John
suomentanut Kristiina Vaara
Bazar Kustannus 2020
528 sivua

Esporao Colheita
Touriga Franca, Cabernet Sauvignon
Vinho Regional Alentejano, Portugali
2018
13,99€ (Alkosta helmikuussa 2019)

Mutkanlukutaito (kirjoittanut Pirjo Puukko)

Pirjo Puukon kirjoittama novellikokoelma "Mutkanlukutaito" on rauhoittavaa luettavaa. Kyseessä on pienen, vuonna 2017 perustetun Stresa kustantamon julkaisema novellikokoelma. Novelleja kirjassa on yhteensä 18 kappaletta.

Tunnelman säilyttäjä
Osa kirjan novelleista on keskenään hyvin saman henkisiä. Lukijana pidän siitä, että tunnelma ei vaihdu liikaa siirryttäessä novellista toiseen. Novellit on kirjoitettu hyvin ja ne vievät mukanaan. Niissä on ihastuttavasti mukana pieniä elämän kommelluksia. Sellaisia, jotka tapahtuessaan tuntuvat suurilta, mutta jälkikäteen niitä ei meinaa edes muistaa. Tämän tyyppiset tarinat muistuttavat hyvin siitä, ettei asioita aina pidä ottaa liian vakavasti.

Mitään hassun hauskan keveitä nämä novellit eivät ole, vaan niistä löytyy dramatiikkaa. Vaikka kirjoitukset ovat hyviä, ne eivät jää alitajuntaan pyörimään, kuten jotkut kertomukset. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole mitenkään negatiivista. Välillä tekee hyvää lukea jotain koskettavaa, mutta kuitenkin kevyehköä.

"Mutkanlukutaito" on Pirjo Puukon esikoiskirja. Vuonna 2019 häneltä on ilmestynyt toinen teos "Kunnes jalkasi kantavat". Muina töinään Pirjo Puukko toimii mm. ohjaajana ja kriitikkona eri medioissa.

Alkuviini Ranskasta
Ranskalaisen J.Lebeguen punainen alkuviini L'Intrepide on ulkonäkönsä, tuoksunsa ja makunsa puolesta hyvin sopusuhtainen viini. Viini ei ole täysin suodatettua, vaan siinä on pieniä jäänteitä käymisen ajalta. Väriltään viini on tiilenpunaisen ja purppuran väliltä. Tuoksussa on pehmeää marjaisuutta. Maussa on vadelmaisuutta, kirsikkaa ja mausteisuutta. Viinissä on jonkin verran ikenissä tuntuvaa tanniinisuutta. Mielenkiintoinen tuttavuus, joka on edukseen vaihtelevien alkuviinien joukossa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat hennon rohkeita. Ne antavat arasti oman osaavan panostuksensa sekä kirja- että viinimaailmaan. Viinin tarina jaksaa kantaa mielessä hieman pidempään kuin kirjan.

Mutkanlukutaito
kirjoittanut Pirjo Puukko
Stresa Kustannus 2017
135 sivua

L'Intrepide
Natural Wine 2018
Merlot, Cabernet Sauvignon
Bordeaux, Ranska
14,99€ (Alkosta tammikuussa 2020)

Fem söker en skatt (kirjoittanut Enid Blyton)

Enid Blytonin kirjoittama Viisikko-sarja kuuluu lapsuuden lukemistooni. Kolme sisarusta ja heidän serkkunsa sekä Tim-koira viettävät kesiä yhdessä Englannin maaseudulla ja kokevat yhdessä erilaisia seikkailuja. Viisikko-kirjat nousevat aika ajoin blogeissa esille ja monesti olen ajatellut palaavani niiden ääreen.

Jokken kirjanurkka nosti esille Keskisuomalainen-lehdessä olleen sadan kirjan klassikkolistan, jossa Viisikot ovat sarjana mukana. Tuon innoittamana päätin aloittaa sarjan kuuntelun. Hieman haastetta lisätäkseni valitsin kuuntelukieleksi ruotsin. Vaikka ruotsia on tullut vuosia opiskeltua, on sen käyttö jäänyt vähäiseksi. "Fem söker en skatt", suomeksi "Viisikko aarresaarrella" sopi loistavasti kielen mieleen palauttamiseksi. Sanasto on kohtalaisen helppoa ja lauserakenteet selviä. Myös juoni on selkeästi kuvailtu, joten tapahtumissa mukana pysyminen sujui vaivatta.

Viisikko
Sarjan ensimmäisessä osassa kolme sisarusta Anne, Dick ja Julian matkaavat meren rannalle setänsä perheen luokse kesähoitoon. Perheessä on vain yksi lapsi, Georgina (suom. Paula), joka haluaa itseään kutsuttavan Georgeksi (suom. Pauli). Hänellä kestää hieman sopeutua serkkujensa tapoihin, sillä hän on tottunut ainoana lapsena huolehtimaan vain itsestään ja rakkaasta Tim-koirastaan. Serkukset käyvät usein perheen omistamalla saarella, jossa he epäilevät olevan kultaa. Samoja aavistuksia saaren rikkauksista on myös liikemies-ryhmittymällä, joka pyrkii ostamaan saaren itselleen. Kilpailu kullasta ja muista saarella olevista aarteista kiihtyy ja johtaa serkukset tiukan paikan eteen.

Sarja on opettavainen, varsin realistinen ja aito. Sen teemat ovat pitkälti edelleen ajankohtaisia, vaikka kirjan kirjoittamisesta on kulunut lähes 80 vuotta aikaa. Monelle kirjan lukeminen tai kuuntelu mahdollistavat myös paluun lapsuuden lukumuistoihin. Luulen, että Viisikot ovat sukupolvia yhdistävä nuoruuden kirjasarja.

Pehmeää hillomaisuutta Italiasta
Kirjan kanssa maistoin italialaista Zensa punaviiniä Apuliasta, kaakkois-Italiasta. Viini on täyteläisen punaista ja liikkuu lasissa hieman raskaasti. Tuoksussa on tummaa hedelmäisyyttä, luumua ja vadelmaa. Maku on hieman hillomainen, mutta viinissä on mukavasti hapokkuutta ryhdittämässä muuten pyöreää suutuntumaa. Viini maistuu hyvin seurustelujuomana tai illanistujaisissa erilaisten tapasten kanssa. Itse maistoin viiniä pinaatti-fetapiirakan kanssa .

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Kirjan tyyneys ja perinteikkyys sopivat hyvin yhteen eteläisemmästä Euroopasta tulevan viinin kanssa.. Molemmissa on täyteläisyyttä ja sisältöä, joka jaksaa kantaa ensisivuilta ja -tuoksusta loppuun saakka.

Helmet-lukuhaaste 2020: 4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä

Fem söker en skatt
suomeksi Viisikko aarresaarella
alkuperäinen nimi Five on a Treasure Island
julkaistu ensimmäisen kerran 1942
kirjoittanut Enid Blyton
kääntänyt ruotsiksi Kerstin Lennerthson
lukija Anna Maria Käll
Storyside 2016
3h, 41min

Zensa
Nero di Troia Organico
2018
Apulia, Italia
12,98€ (Alkosta helmikuussa 2020)

Perustulokoe-eläin (kirjoittanut Tuomas Muraja)

Tuomas Muraja valittiin mukaan vuosina 2017-2018 pidettyyn perustulokokeiluun 2000 muun henkilön kanssa. Kirjassaan hän kertoo omia tuntemuksiaan kokeen ajalta, sekä käsittelee aihetta laajalti haastatteluiden ja tilastotietojen sekä yleisen keskustelun pohjalta. Sosiaalipolitiikka saattaa ajoittain tuntua kuivalta, mutta kirjassa Muraja on onnistunut käsittelemään sitä kiinnostavasti, vaikkakin puolueellisesti.

Perustulokokeilu?
Perustulokokeilussa mukana olleille maksettiin kahden vuoden ajan kuukausittain 560 euroa. Kokeeseen osallistuneet olivat 25-58 -vuotiaita ja olivat marraskuussa 2016 saaneet Kelalta työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa. Vaikka tuen saajat seuraavan kahden vuoden aikana työllistyivät, saivat he pitää Kelan maksaman rahan. Kokeilu herätti paljon kiinnostusta ulkomaita myöten. Sen tulokset riippuvat kokijasta ja siitä mitä tilastoja katsoo ja kuinka hän niitä tulkitsee. Työllisyys ei kokeeseen osallistuneiden kesken suoraan lisääntynyt, tyytyväisyys ja aloitehalukkuus sen sijaan kylläkin. Molemmat seikkoja, joiden tulokset eivät näy heti eurotasolla tuloksia tarkasteltaessa. Voi olla, etteivät myöskään tulevaisuudessa, mutta epäsuoremmin saattavat näkyä vaikka syrjäytymisen vähenemisenä tai yhteiskunnan maksamien terveysmenojen pienemisenä.

Kirja esittelee selkeästi ja kansantajuisesti perustulomallin. Muraja suhtautui kokeiluun myönteisesti, mutta sitä kritisoivien näkemykset on myös tuotu monipuolisesti esille. Perustulomallilla on pyritty byrokratian vähentämiseen. Muraja on ammatiltaan tietokirjailija ja esiintyy paljon erilaisissa tapahtumissa puhujana. Hänen statuksensa työelämässä vaihtelee freelancerin, yrittäjän ja työllisen välillä. Kelan virkailijan näkemyksestä riippuen hänen ajoittain hakemiaan tukia tulkitaan eritavoin.

Sosiaaliavustusviidakkko
Asiaan perehtymättömälle erilaisten avustusten moninaisuus tulee yllätyksenä. Tämä on sääli, sillä ns. tavalliset työsuhteet vähenevät ja muuttuvat jatkuvasti lyhyemmiksi. Ihmisten tulee olla joustavampia työelämässä ja kyetä sukkuloimaan erilaisten tehtävien välillä ketterästi. Aina erilaiset työtehvät eivät kuitenkaan osu putkeen vaan väleihin saattaa muodostua jaksoja, jolloin yhteiskunnalta tarvitaan talodellisia tai sosiaalisia avustuksia. Juuri niitä, joita töissä käyntikausina verorahoin maksetaan. Avustusten käsittelyajat venyvät ajoittain ja mikäli itseltä ei löydy säästöjä, niin on ruokaa lautaselle saadakseen turvauduttava, ehkä siihen noloimpana pidettyyn apuun, eli toimeentulotukeen.

Muraja taitaa kiehtovan provosoinnin taidon. Hän ei pelkää sanoa asioita suoraan ja hieman kärkkäästi. Tämä saattaa toisia ärsyttää, mutta rauhallisemmalla ilmaisulla sanottavaa ei tahdo saada kuuntelijoiden ulottuville. Kirjan aihe on tärkeä ja Murajalla on siitä todella paljon tietoa sekä itse kokijana että myös teoreettisemmalla tasolla. Aiheen ajankohtaisuuden vuoksi se on julkaistu hyvin nopeasti kokeen päättymisen jälkeen, joka puolestaan tehnyt kirjasta tulosten puolesta hieman pintapuolisen.

Faustino-perhe
Kirjan kanssa maistoin Espanjasta tulevaa Faustino-perheen punaviiniä numero VI. Viinien numerointi menee suunnilleen kypsytysajan mukaan. I on vanhin jne. Faustino VI, kuten muutkin valmistajan viinit tulevat Riojan alueelta. Viini on täyteläistä ja siinä on tammisuutta. Vaikka lämmin marjaisuus ei ole viinin hallitsevin piirre makumaailmassa, on viinin tymäkkyyttä pehmentämässä lievä hillomaisuus. Luumuisuus ja rusinaisuus jäävät  tammen ja seetripuun jälkeen makumaailmasta mieleen. Viini maistui parmankinkkuun käärityn kalkkunan ja uunijuuresten kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmat yrittävät ehkä olla hieman enemmän kuin mihin pystyvät. Eivät toisaalta kylläkään kaunistele mitään tai yritä esittää jotakin muuta. Viini pysynee ajankohtaisena ja nautittavana pidempään kuin kirja.


Helmet-lukuhaaste 2020: 37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa

Perustulokoe-eläin
kirjoittanut Tuomas Muraja
Vastapaino 2019
162 sivua

Faustino VI
Crianza 2015
Rioja, Espanja
n. 10€ (ostettu Virosta joulukuussa 2019)

Yösähköä (kirjoittanut Amanda Vaara)

Yösähköä on Amanda Vaara -kirjailijanimellä kirjoitetun sarjan toinen osa ja kolmas lukemani. Aiemmat osat ovat "Pientä fiksausta vailla" ja "Heti vapaa".  Kronologisesti kahden edellisen väliin sijoittuva teos on ehkä edellisiä hieman heppoisampi ja ehkä jopa huolimattomampi. Tämä vaikutelma saattaa johtua myös väärästä kuuntelujärjestyksestäni.

Tampereen lähettyville, maaseudulle hyvien palvelujen äärelle, muuttanut Venla on hypännyt pois oravanpyörästä ja perustanut oman majatalon ja blogin. Hänellä on ex-puolisonsa kanssa kaksi lasta - vaikeaa murrosikää elävä tyttö ja nuori koululaispoika. Ex-mies sekä oma äiti aiheuttavat Venlalle päänvaivaa ja tuntuvat olevan kaikkia tämän tekemisiä vastaan. Onneksi Venlalla on kuitenkin hyviä ystäviä, joista yhtenä tärkeimpänä naapurissa asuva iäkkäämpi Ilona kanoineen. Kirjan kertoja on Venla, mutta välillä paistaa läpi, että kirjailija ei ole kaikessa ehkä Venlan kanssa aivan samaa mieltä. En osaa sanoa, mitä tekniikka kirjalija käyttänyt, jotta tämä tunne lukijalle syntyy, mutta mielenkiintoinen ja onnistunut tyyli kuitenkin.

Tässä osassa Venla jatkaa parisuhdetta Jörgenin kanssa ja nauttii, kun majatalo Villa Venla toimii jo varsin rutiininomaisesti. Päivät eivät kuitenkaan ole koskaan samanlaisia, vaan vaihtelevat asukkaat ja toisaalta mielenkiintoiset uudet naapurit tuovat uusia iloja ja huolenaiheita Venlalle. Samoin tämän lapset, jotka vielä käsittelevät vanhempiensa eroa, aiheuttavat hänelle ajoittain huolenaiheita.

Kirja on mukavaa kuunneltavaa - siinä pysyy hyvin mukana, mutta juonenkäänteitä on kuitenkin riittävästi, jottei kirjasta missään nimessä tule tylsä. Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraako sarjaan vielä jatkoa ja jos niin kuinka Venlan tarina jatkuu.

Kirjan kanssa maistoin, mm. uuden vuoden aattoa juhlistaen ranskalaista pinot noir viiniä Faiveley. Viking Linelta mukaan tarttunut pinot noir on ranskalaiseksi viiniksi hyvin helposti lähestyttävää. Lämmin marjaisuus, puolukka, kirsikka ja mustaherukka, tekevät viinistä keskitäyteläisen. Viinissä ei ole tanniineja ja hapokkuuskin on hyvin tasapainoista. Tyylikäs kokonaisuus, joka sopii hyvin sellaisenaankin nautittavaksi. Itse maistoin kirjan kanssa Skiffer-pizzeriasta haettua naudankieli-pizzaa. Sopi hyvin tämän kevyemmän puoleisen viinin kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Viini on kirjaa pitkäikäisempi ja tasapainoisempi kokonaisuus. Molemmista tulee hyvä mieli ja niille jää odottamaan jatkoa. 

Helmet-lukuhaaste 2020: Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

Yösähköä
kirjoittanut Amanda Vaara
lukija Mervi Takatalo
Karisto 2019
6h, 18min (kuunneltu äänikirjana)

Faiveley
Pinot Noir
Burgundy, Ranska
n. 14,30€ (Viking Linelta)

Toivonkipinä (kirjoittanut Julia Williams)

Julia Williamsin "Toivonkipinä" tarjoilee sopivan sarkastista romantiikkaa jouluun. Kirja koostuu muutamasta eri tarinasta ja ihmiskohtalosta, jotka nivoutuvat lopulta joulun ympärille. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin Englantiin, Hope Christmas -nimiseen kylään.

Joulumieltä tuovaa rentoa luettavaa vinkkasi Kirjarikas elämäni -blogi. Olen yrittänyt ehtiä aina ennen joulua katsoa jonkin jouluisen hömppä-leffan, kuten "Rakkautta vain" ja kaipasin samantyylistä luettavaa. Tämän odotuksen Williamsin "Toivonkipinä" onnistui täysin täyttämään.

Moninaiset hahmot
Satiirisena Kodinhengetär-blogin pitämisen aloittanut, mutta myöhemmin lukijoiden mielissä todeksi muuttuneen, Catherinen vuosi pyörii väljähtäneen avioliiton ympärillä. Catherina on huolestunut myös äitinsä muistin huononemisesta. Catherinen mies Noel puolestaan pelkää työpaikkansa ja perheen taloudellisen aseman puolesta. Hän haaveilee muuttamisesta kiireisestä Lontoosta idylliseen Hope Christmasiin, jossa hän on usein vieraillut. Kylässä asuu mm. rakkaudessa karvaasti pettymään joutunut Marianne, joka ei tiedä mitä elämällään tekisi. Jäisikö kylään vai muuttaisiko jonnekin muualle, jossa ei jatkuvasti joutuisi pelkäämään ex-puolisonsa kohtaamista? Marianne tutustuu vuoden aikana Gabrielleen, joka asustelee kylässä kahdestaan poikansa kanssa. Gabriellen vaimo kärsii pahoista mielenterveyden ongelmista, eikä pysty osallistumaan perhe-elämään.

Ihmiskohtalot ovat raskaita ja vaikka kyseessä kevyttä luettavaa, onnistuu kirja olemaan uskottava ja aidosti kiinnostava. Sen kuvailemat paikat ja ihmiset ovat hyvin luotuja ja aitoja. Kirja sopi loistavasti joulun aikaan luettavaksi. Sopii hyvin myös ei-niin-jouluihmisille, sille joulu on kirjassa vain sivuosassa, ja osin satiirisesti.

Kinkkuviini Yhdysvalloista
Kirjan pariksi valikoitui jouluaterialla nautittu Beringerin Cabernet Sauvignon. Viini on keskitäyteläistä ja siinä on pehmeitä tanniineja. Viinin lämmettyä ja avauduttua kunnolla, siinä ollut hilloisuus avautui riittävästi sopiakseen joulukinkun ja laatikoiden pariksi. Viinin maussa on kevyttä marjaisuutta ja metsäisyyttä. Siitä hohtaa uuden maailman voima ja vanhan viinimaailman hentoisuutta ei tästä viinistä löydy, vaikka tasapainoinen kokonaisuus onkin.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat sopivan keveitä, mutta ehdottoman aitoja. Eivät ota elämää liian vakavasti, mutta eivät sorru kuitenkaan pilkkaamaan mitään. Viini avautuu entisestään lasissa, kirjan sanoma selviää samaa aikaa lukemisen, jota ei malttaisi jättää kesken, kanssa.


Toivonkipinä
kirjoittanut Julia Williams
Harlequin 2015
230 sivua (luettu E-kirjana)

Beringer Cabernet Sauvignon
Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Syrah
Kalifornia, Yhdysvallat 2017
11,49€ (Alkosta joulukuussa 2019)