Kaikki kuluttamisesta (kirjoittanut Julia Thurén)

Julia Thurenin esikoisteos "Kaikki rahasta" kertoi nimensä mukaisesti kansantajuisesti perusasiat rahankäytöstä, sijoittamisesta ja velasta. Thurenin toinen teos, Tieto-Finlandia ehdokas vuonna 2021, on "Kaikki kuluttamisesta". Kirja on koottu erilaisten haastatteluiden, omien havaintojen ja mm. somessa käytävien keskustelujen pohjalta.

Aiheensa puolesta kirja ei tarjoa mitään uutta mullistavaa. Toisaalta tässä piilee myös teoksen hienous. Thurén on kirjassa kyseenalaistanut monia normaaleina pidettyjä kulutustottumuksianne. Yhtenä keskeisimmistä näkökulmista on ympäristö. Kirja pyrkii myös tarjoamaan vaihtoehtoja ainaiselle kuluttamiselle ja uuden hankinnalle, johon muuten sortuvat niin miehet kuin naisetkin. Kaikkea ei ensinnäkään kannata hankkia aivan heti, kun asia tulee mieleen. Yön tai kahden nukkumisen jälkeen mieli voi hankinnan kohdalla tuntua jo aivan muulta tai koko hankinta on ehkä unohtunut jo mielestä. Mikäli hankinta tuntuu vielä järkevältä, tuottaa se hieman odotettuna todennäköisesti myös merkittävästi enemmän iloa.

Olin kuuntelemassa Julia Thurénia myös Helsingin kirjamessuilla 2021 ja muutenkin hänen kolumnejaan ja haastatteluja on syksyn mittaan tullut selailtua. Hän on onnistunut sanoittamaan kuluttamisen perusteena olevan ajatuksen siitä, kuinka jotakin hankintaa tehdessään kannattaa miettiä, kuinka paljon ajallisesti sen hankkimiseksi on joutunut tekemään töitä. Olisiko tuon ajan voinut käyttää johonkin mielekkäämpäänkin tekemiseen kuin työhön, joka on mahdollistanut kyseisen hankinnan, joka vieläpä saattaa unohtua muutamassa päivässä hyllyn perälle?

Kirja herättää paljon ajatuksia myös omasta kuluttamisestani. Pääasiassa pidän itseäni järkevänä ja harkitsevana kuluttajana, mutta ajoittain tulee fiilis, että haluaisi hankkia jotakin uutta tms. Tuossa olotilassa tulee helposti tehtyä virheostoksia, jotka myöhemmin kaduttavat. Mielensä rauhoittaminen ja korttien pitäminen tiukasti lompakossa ovat usein avaintekijöitä itselleni, jotta nopeisiin houkutuksiin ei tulisi liian usein sorruttua. 

Kuluttaminen saattaa aiheena tuntua syyllistävältä ja ehkä tylsältä. Kirja on onnistunut nokkelien esimerkkien ja selkeän ulosantinsa avulla kuitenkin tuomaan esille aiheen kiinnostavasti. Säästämällä ja ajankäyttöään muuttamalla on todennäköisesti mahdollista hankkia elämäänsä paljon enemmän sisältöä kuin jatkuvalla uuden, tai käytetyn, tavaran hankinnalla. Ehkä aikaa jää täten myös enemmän oleelliseen, eli elämiseen ja läsnäoloon. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2021.

Kaikki kuluttamisesta
kirjoittanut Julia Thurén
Gummerus 2021
177 sivua

Perustulokoe-eläin (kirjoittanut Tuomas Muraja)

Tuomas Muraja valittiin mukaan vuosina 2017-2018 pidettyyn perustulokokeiluun 2000 muun henkilön kanssa. Kirjassaan hän kertoo omia tuntemuksiaan kokeen ajalta, sekä käsittelee aihetta laajalti haastatteluiden ja tilastotietojen sekä yleisen keskustelun pohjalta. Sosiaalipolitiikka saattaa ajoittain tuntua kuivalta, mutta kirjassa Muraja on onnistunut käsittelemään sitä kiinnostavasti, vaikkakin puolueellisesti.

Perustulokokeilu?
Perustulokokeilussa mukana olleille maksettiin kahden vuoden ajan kuukausittain 560 euroa. Kokeeseen osallistuneet olivat 25-58 -vuotiaita ja olivat marraskuussa 2016 saaneet Kelalta työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa. Vaikka tuen saajat seuraavan kahden vuoden aikana työllistyivät, saivat he pitää Kelan maksaman rahan. Kokeilu herätti paljon kiinnostusta ulkomaita myöten. Sen tulokset riippuvat kokijasta ja siitä mitä tilastoja katsoo ja kuinka hän niitä tulkitsee. Työllisyys ei kokeeseen osallistuneiden kesken suoraan lisääntynyt, tyytyväisyys ja aloitehalukkuus sen sijaan kylläkin. Molemmat seikkoja, joiden tulokset eivät näy heti eurotasolla tuloksia tarkasteltaessa. Voi olla, etteivät myöskään tulevaisuudessa, mutta epäsuoremmin saattavat näkyä vaikka syrjäytymisen vähenemisenä tai yhteiskunnan maksamien terveysmenojen pienemisenä.

Kirja esittelee selkeästi ja kansantajuisesti perustulomallin. Muraja suhtautui kokeiluun myönteisesti, mutta sitä kritisoivien näkemykset on myös tuotu monipuolisesti esille. Perustulomallilla on pyritty byrokratian vähentämiseen. Muraja on ammatiltaan tietokirjailija ja esiintyy paljon erilaisissa tapahtumissa puhujana. Hänen statuksensa työelämässä vaihtelee freelancerin, yrittäjän ja työllisen välillä. Kelan virkailijan näkemyksestä riippuen hänen ajoittain hakemiaan tukia tulkitaan eritavoin.

Sosiaaliavustusviidakkko
Asiaan perehtymättömälle erilaisten avustusten moninaisuus tulee yllätyksenä. Tämä on sääli, sillä ns. tavalliset työsuhteet vähenevät ja muuttuvat jatkuvasti lyhyemmiksi. Ihmisten tulee olla joustavampia työelämässä ja kyetä sukkuloimaan erilaisten tehtävien välillä ketterästi. Aina erilaiset työtehvät eivät kuitenkaan osu putkeen vaan väleihin saattaa muodostua jaksoja, jolloin yhteiskunnalta tarvitaan talodellisia tai sosiaalisia avustuksia. Juuri niitä, joita töissä käyntikausina verorahoin maksetaan. Avustusten käsittelyajat venyvät ajoittain ja mikäli itseltä ei löydy säästöjä, niin on ruokaa lautaselle saadakseen turvauduttava, ehkä siihen noloimpana pidettyyn apuun, eli toimeentulotukeen.

Muraja taitaa kiehtovan provosoinnin taidon. Hän ei pelkää sanoa asioita suoraan ja hieman kärkkäästi. Tämä saattaa toisia ärsyttää, mutta rauhallisemmalla ilmaisulla sanottavaa ei tahdo saada kuuntelijoiden ulottuville. Kirjan aihe on tärkeä ja Murajalla on siitä todella paljon tietoa sekä itse kokijana että myös teoreettisemmalla tasolla. Aiheen ajankohtaisuuden vuoksi se on julkaistu hyvin nopeasti kokeen päättymisen jälkeen, joka puolestaan tehnyt kirjasta tulosten puolesta hieman pintapuolisen.

Faustino-perhe
Kirjan kanssa maistoin Espanjasta tulevaa Faustino-perheen punaviiniä numero VI. Viinien numerointi menee suunnilleen kypsytysajan mukaan. I on vanhin jne. Faustino VI, kuten muutkin valmistajan viinit tulevat Riojan alueelta. Viini on täyteläistä ja siinä on tammisuutta. Vaikka lämmin marjaisuus ei ole viinin hallitsevin piirre makumaailmassa, on viinin tymäkkyyttä pehmentämässä lievä hillomaisuus. Luumuisuus ja rusinaisuus jäävät  tammen ja seetripuun jälkeen makumaailmasta mieleen. Viini maistui parmankinkkuun käärityn kalkkunan ja uunijuuresten kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmat yrittävät ehkä olla hieman enemmän kuin mihin pystyvät. Eivät toisaalta kylläkään kaunistele mitään tai yritä esittää jotakin muuta. Viini pysynee ajankohtaisena ja nautittavana pidempään kuin kirja.


Helmet-lukuhaaste 2020: 37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa

Perustulokoe-eläin
kirjoittanut Tuomas Muraja
Vastapaino 2019
162 sivua

Faustino VI
Crianza 2015
Rioja, Espanja
n. 10€ (ostettu Virosta joulukuussa 2019)

Kesytä töiden hullunmylly (kirjoittanut Jason Fried ja David Heinemeier Hansson)

"Kesytä töiden hullunmylly" on yhdysvaltalaisen Basecamp-ohjelmistoyrityksen perustajien Jason Friedin ja David Heinemeier Hanssonin kirja erilaisesta johtamisesta ja yrityskulttuurista. Se haastaa yrityskulttuurissa itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita ja haastaa ajattelemaan asioita uudella tavalla. Onko yrityksen tärkein tavoite todella mahdollisimman suuren ja nopean kasvun aikaansaaminen? Vai voisiko riittää, että yritys pysyisi taloudellisesti pystyssä ja takaisi työntekijöilleen hyvän paikan työn tekoon ja itsensä kehittämiseen?

Teoksen esimerkki yritys on yhdysvaltalainen, eivätkä läheskään kaikki sen esittämät ongelmat tai ratkaisut sovellu sellaiseen Suomeen. Tästä huolimatta se onnistuu ravistelemaan lukijansa ajatusmaailmaa. Luvut ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. Tekstissä on paljon esimerkkejä ja lukujen alussa on tunnettujen vaikuttajien ja urallaan menestyneiden henkilöiden ajatuksia.

Sanat ja teot eivät vastaa toisiaan
Valitettavasti kirja sortuu kuitenkin osassa lausunnoistaan puhumaan itseään pussiin. Alussa kirja julistaa, ettei sen esittelemän yrityksen tehtävä ole kasvaa tai tuottaa suurta voittoa. Se arvostaa työntekijöitään ja haluaa, että heillä on hyvä olla sekä kehittyä omien halujensa mukaan. Kuitenkin kirjassa jatkuvasti verrataan Basecampin menestystä muihin yrityksiin juurikin taloudellisista näkökulmista. Yritys pyrkii olemaan inhimillinen ja tarjoaa työntekijöilleen paljon etuja ja pyrkii kaikin keinoin vähentämään ylitöiden teettämistä ja viikonloppujen sekoittumista työntekoon. Toisaalta ylitöiden teettäminen ei ole yrityksille ilmaista ja sen työntekijät, kuten eivät minkään muunkaan yrityksen työntekijät ole robotteja, jotka kykenevät vuorokauden ajan tekemään yhä tehokkaammin töitä. Ihminen kykenee venymään tiettyyn pisteeseen asti, mutta hyvin nopeasti 10-12 tunnin työpäivät kääntyvät tekijäänsä ja teettäjäänsä vastaan. Olemisesta tulee tehotonta ja työntekijä turhautuu sekä väsyy, kun aikaa ei jää muuhun mielekkääseen.

Kirja nostaa esiin useiden työpaikkojen, ja yleisestikin yhteiskuntamme, suurimman vitsauksen - keskeytyskulttuurin. Asiat perustuvat nykyään parin kolmen lauseen pikaviestintään ja sen pidempien tekstien lukeminen vaatii jo runsasta keskittymistä. Onnittelut, että olet muuten lukijana jaksanut kahlata tätä tekstiä näinkin pitkälle. Monelta on jo keskittymiskyky herpaantunut ja lukeminen vaihtunut toisaalle. Jatkuvat keskeytykset vähentävät tuottavuutta sekä tekevät ihmisistä levottomia. Tuntuu, että kaikki asiat jäävät koko ajan puolitiehen, kun uusia "houkutuksia" nousee jatkuvasti esiin. Kirja esittelee keinoja, joilla yritys voi pyrkiä luomaan työntekijöilleen ympäristön, jossa he saavat rauhassa keskittyä työtehtäviinsä.

Ravisteleva
Vaikka kirjassa julistetut ajatukset eivät pääosin sellaisenaan ole sovitettavissa kaikkiin yrityksiin, saa se kuitenkin ajattelemaan totuttuja käytäntöjä. Suurimmat muutokset ovat vain esimiesten ja johtajien muutettavissa, mutta lähes kaikki voivat vaikuttaa myös jossain määrin oman työnsä tekemiseen sekä ajatusmalleihinsa. Jos ei muuta, niin ainakin vaihtelu virkistää, kun huomaa, että asioita voi yrittää tehdä erilailla.

Kirjan kanssa maistoin saksalaista Rieslingiä. Viini maistui kirjan lisäksi lohitäytteisten sushien kanssa. Viinin olemus on hieman öljymäinen. Sen tuoksussa on aavistus hunajaa sekä sitruunaisuutta. Maku on pehmeä ja kevyen hapokas. Viinissä on ryhdikkyyttä ja sen makumaailma on yhtenäinen ja jatkuu aina miellyttävään jälkimakuun saakka. Viini on parasta noin 20 asteisena - lämpimämpänä kuin useimmiten valkoviinejä tulee maisteltua.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Kirja on kärkkäämpi viinin ollessa pehmeämpi ja pitkäjänteisempi. Molemmat ovat rohkeita asioiden ja makujen esiinnostajia.

Helmet-lukuhaaste 2019: 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Kesytä töiden hullunmylly
kirjoittanut Jason Fried ja David Heinemeier Hansson
suomentanut Aura Nurmi
alkuperäinen teos It doesn't have to be crazy at work
Atena Kustannus 2018

Villa Wolf
Riesling 2018
Pfalz, Saksa
7,20€/0,375l (Alkosta marraskuussa 2019)

Sijoittajaksi 7 päivässä (kirjoittanut Merja Mähkä ja Unna Lehtipuu)

Merja Mähkän ja Unna Lehtipuun kirjoittama opas "Sijoittajaksi 7 päivässä" on mielenkiintoista luettavaa. Kirja on suunnattu sijoitustaipaleensa alussa oleville, sijoittamisesta hieman kiinnostuneille, mutta sen vaikeaksi kokeville. Sijoittaminen on helppo mieltää hieman tylsäksi ja kuivaksi terminologia-viidakoksi, joka tavallisille palkansaajille on lähtökohtaisesti liian vaikeaa.
Kirja onnistuu mielestäni hyvin kumoamaan tämän ajatusmallin.

Kirja on jaettu seitsemään lukuun, joista jokainen edustaa yhtä päivää. Mitä lukijan kannattaa mikäkin päivä tehdä ja mihin tutustua, jotta pääsee vauhtiin sijoittamisen kiehtovassa maailmassa. Teksti etenee ihanan leppoisasti ja jopa humoristisesti. Liian monimutkaiset asiat jätetään suosiolla selittämättä ja yksinkertaisemmat on selitetty niin simppelisti ja kiinnostavasti, kuin vain mielestäni on mahdollista. Detaljit oppii kyllä ajan kanssa.

Keskeisin kirjan sanoma on, että sijoittamisen aloittamisen kanssa ei kannata empiä, vaan se kannattaa aloittaa heti. Tekstissä myös painotetaan hajauttamisen tärkeyttä. Näillä tekijöillä ei, ainakaan historian valossa, oikeastaan voi epäonnistua. Kirja on innostava ja olisi minut saanut aloittamaan sijoittamisen, jos en sellaista jollakin tasolla jo olisi kokeillut. Käytännön tason opastuksessa kirjan anti jää ehkä täysin kokemattomalle hieman heppoisaksi. Byrokratia liittyen mm. myyntivoittojen verotukseen tai yhtiöiden tilinpäätösten ja talouslukujen läpikäyntiin käydään läpi hieman sivumennen. Mutu-tuntumaan ei pidä liiaksi luottaa, mutta samalla yhtiökokouksissa pitää keskittyä yleisen fiiliksen aistimiseen. Miten firmalla menee ja millainen pöhinä on paikalla. Ehkä olen ymmärtänyt mutu-tuntuman erilailla, mutta tarkempia talouslukuja, pois lukien  liikevaihtoa, voittoa tai tappiota sekä osinkojen suuruutta, tuntematta itse olen ainakin pyrkinyt tekemään lähinnä median ja yrityksen internet-sivujen perusteella selväksi mitä yhtiö tekee ja mitkä ovat alan lyhyen ja pitkän tulevaisuuden näkymät omasta mielestäni.

Hieman humoristisesti kirjoitettu kirjaa toimii loistavana motivaattorina ja kannustajana. Sijoittaminen ei tosiaan ole mitään tähtitiedettä. Koska kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta, ei kukaan voi tässä lajissa täydellisesti pärjätä tai totaalisesti hävitä. Jos siis jonkinlainen maalaisjärki pysyy hommassa mukana. Sijoittamisen kautta yleiset kansantaloudelliset asiat alkavat usein kiinnostaa hieman enemmän ja vaikkapa sanomalehtien talous-osastoista saattaa löytyä ajoittain joku artikkeli luettavaksi. Kirjoittajat Merja Mähkä ja Unna Lehtipuu avaavat omia sijoituksiaan ja kirjassa on paljon myös muiden sijoittajien kirjoituksia kokemuksistaan. Nämä ovat todella mielenkiintoisia ja rehellisiä!

Kirjan kanssa maistoin saksalaista Rieslingiä. Ilmojen lämmetessä Rieslingin kulutus on noussut huimasti ja punaviinit ovat väistyneet valkoviinien tieltä. Viinissä on paljon hedelmäisyyttä - nektariinia ja sitruksisuutta. Makumaailma on täyteläinen, mutta hapot pitävät turhan makeuden loitolla. Viini maistui broilerin ja peruna-mozzarella-tomaattimuhennoksen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmat ovat positiivisia ja kannustavia ja niistä tulee yksinkertaisesti hyvä fiilis. Eivät ehkä sisällä mitään suurten palkintojen vaatimaa hienoutta, mutta se ei niistä saatavaa nautintoa lainkaan vähennä.

Helmet-lukuhaaste 2019: 32. Kirjan nimessä on ammatti

Sijoittaksi 7 päivässä
kirjoittanut Merja Mähkä ja Unna Lehtipuu
Alma Talent 2019
201 sivua

Ruppertsberger
Imperial Riesling 2018
Pfalz, Saksa
12,98€ (ostettu Alkosta toukokuussa 2019)

Paranoidi optimismi (kirjoittanut Risto Siilasmaa ja Catherine Fredman)

Nokia, Nokia... Suomalainen menestystarina, jonka huima liito kuitenkin katkesi yllättävän nopeasti. Teknologiayritysrintamalla tämä ei sinänsä ole mikään poikkeus tai yllätys, mutta Nokia on pörssiyhtiönä ollut pitkään poikkeuksellisen lähellä suomalaisia. Näin ainakin kirjoittaja Siilasmaan mukaan. Ennen kirjan julkaisua, se herätti kohua Helsingin Sanomissa, kun selvisi, että Siilasmaa arvostelee kirjassa varsin tiukoin sanoin hallituksen edellistä puheenjohtajaa Jorma Ollilaa. Lehden artikkeleissa oli sekä Ollilan että Siilasmaan haastattelut ja kirjoitukset Nokian johtamiseen liittyen.

Risto Siilasmaa on ollut Nokian hallituksen puheenjohtaja vuodesta 2012. Yrityksen hallituksen jäsen hän on ollut vuodesta 2008. Tuota ennen hän työskenteli perustamansa F-Securen toimitusjohtajana. Hän on ehtinyt tutkia ja pohtia paljon yrityksen johtamista. Ainoa asia, josta hänellä ei ole kirjan mukaan omakohtaista kokemusta on alaisena oleminen. Mielestäni se on iso puute johtajalle. Havaintojensa ja haastattelujansa perusteella hän on kehitellyt käsitteen paranoidi optimismi. Hyvin tiivistetysti hän tarkoittaa sillä, varautumista aina pahimpiin vaihtoehtoihin, mutta suhtautumalla kuitenkin lähtökohtaisesti positiivisesti tulevaan. Kun kaikki ei suju suunnitelmien mukaan, on kriisin keskellä reagoiminen muutoksiin välillä liian hidasta tai ei osata katsoa asioita rehellisesti niiden vaatimalla laajuudella. Erityisesti tämä koskee suuria yrityksiä, joissa toimintasuunnan muuttaminen on hidasta.

Kirja on kirjoitettu rehellisesti ja osin jossitellen. Toisaalta arvostettavaa, että Siilasmaa huomaa yhtiön tekemät väärät päätökset, toisaalta mennyttä ei voi muuttaa, mikä tekee jatkuvasta jossittelusta turhaa. Kirja avaa myös suuren yhtiön hallituksen toimintaa. Mitä hallitus oikeastaan tekee sekä mihin ja kuinka se voi asioihin vaikuttaa? Yhtiön johtaminen on kovaa työtä ja epäonnistumisia tulee varmasti. Tätä tosin kompensoi johtajien tilipussi.

Kirjan kanssa maistoin raikasta italialaista valkoviiniä. Verdicchio on hapokkaan sitruunainen, mutta siitä löytyy myös tuhtia rakennetta. Kevyt yrttisyys tasapainottaa keveyttä. Jälkimaussa on lisäksi eksoottista hedelmäisyyttä. Viini maistui kirjan lisäksi bataatti-kesäkurpitsa-fetapiirakan sekä juustoisen salaatin kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Kirjassa on enemmän rakennetta, mutta viini on uskottavampi kokonaisuus. Molemmat mielenkiintoisia tuttavuuksia - yhdessä tai erikseen.


Paranoidi optimismi
(Transforming Nokia)
kirjoittanut Risto Siilasmaa ja Catherine Fredman
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2018
10h, 55min (kuunneltu äänikirjana)

Moncaro Verdicchio dei Castelli di Jesi
Classico Organic 2017
Marche, Italia
10,99€ (Alkosta lokakuussa 2018)

Kaikki rahasta (kirjoittanut Julia Thurén)

Toimittaja, bloggaaja, kirjailija Julia Thúrenin teos "Kaikki rahasta" on selkeää ja ymmärrettävää luettavaa. Kirjan keskiössä on raha. Miten rahan kanssa pärjää ja miten mahdollisuuksien mukaan sitä kannattaisi sijoittaa. Kirjan kohderyhmänä ovat mielestäni nuoret ja nuoret aikuiset, joilta ei kovin paljon tietoa ja taitoa rahan kanssa elämisestä vielä löydy. Kaikki rahasta on käytännönläheinen perusteos, nimensä mukaisesti rahasta.

Hyvin pienimuotoisesti osakkeisiin sijoittavalle ja omistusasunnossa asuvalle henkilölle, kirjassa ei mielestäni ollut mitään merkittävää uutta annettavaa. Oli kuitenkin mukava huomata, että pääasiat omassa talousajattelussa ovat kunnossa. Tai ainakin samansuuntaiset kuin kirjan kirjoittajalla. Raha on mielestäni lähtökohtaisesti hieman tylsä aihe, eikä sen liika pohtiminen ainakaan itseäni kiinnosta. Jonkin verran sitä toki on päivittäin mietittävä, jotta arki rullaa. Se myös mahdollistaa mukavammista asioista haaveilemisen ja pikku hiljaa näiden haaveiden toteuttamisen.

Kirjassa kritisoitiin nykyajan "mulle kaikki heti" - kulttuuria. Eli sitä, että vaikkapa uusi kallis takki, auto, sohva tai lomamatka on saatava heti, eikä niihin etukäteen rahan säästämiseksi olla valmiita näkemään vaivaa. Raha itsessään tuntuu olevan kulttuurissamme  jonkinlainen tabu, josta ei puhuta. Sen sijaan sen tuottamat asiat ovat jatkuvan julkisen tarkkailun ja arvostelun kohteena. Rahasta ja palkoista puhuminen pitäisi saada paljon arkipäiväisemmäksi kuin mitä se nykyisin on. En tarkoita, että rahasta pitäisi kerskailla tai sitä pitäisi nostaa jatkuvasti esille, mutta omista raha-asioista kertominen, vaikkapa palkan suuruus, tuntuu olevan hyvin vaikeaa ja jopa kiusallista. Haluan uskoa, että rahasta puhumisen arkipäiväistyminen lisäisi myös kaikenlaista tasa-arvoa yhteiskunnassamme.

Kirjassa on paljon havainnollistavia esimerkkejä ja sen teoria aiheesta on mielestäni oikeaa ja selkeää sekä maalaisjärjen mukaista. Kirjassa ei syytetä ketään ja useassa kohdassa toistetaan, että rahavaikeuksista on mahdollista päästä eroon. Vaikeuksien selvittämiseen tarvitaan muiden apua ja tukea ja siksi ongelmista on puhuttava avoimesti.

Kirjaa lukiessa olin reissussa Ranskassa, Saksan rajan läheisyydessä  Alsacessa. Siellä tuli luonnollisesti maisteltua alueen viinejä. Cave de Turckheim -viinitila sijaitsee aivan alueen ytimessä, Colmarin kaupungin länsipuolella. Riesling on yksi alueen tärkeimmistä rypäleistä. Tämä viini on väriltään oljenkellertävää. Tuoksussa on voimaisuutta, omenan hapokkuutta, hieman petroolia ja vielä aavistus hunajaista makeutta. Maussa rypäleelle tuttu makeus nousee esille. Makeutta tasapainottaa omenan hapokkuus. Suutuntumassa on paksuhkoa öljymäisyyttä. Kirjan lisäksi viini maistui Alsaceelle tyypillisen kanaa Rieslingissä -padan ja saksalaisten spätzeleiden kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Viinissä on enemmän tasoja ja monivivahteisuutta kuin kirjassa ja se vaatii avautuakseen hieman aikaa. Kirja sen sijaan on selkeä ja helposti nautittava.

Kaikki rahasta
kirjoittanut Julia Thurén
Gummerus Kustannus 2018
189 sivua (luettu E-kirjana)

Cave de Turckheim
Riesling 2016
Alsace, Ranska
n. 8€ (ostettu paikallisesta supermarketista)

Musta Joutsen (kirjoittanut Nassim Nicholas Taler)

Musta Joutsen - erittäin epätodennäköisen vaikutus, oli rehellisesti itselleni liian haasteellinen kirja. Kirjan perusajatus mustista joutsenista, eli tapahtumista, jotka ovat hyvin ennalta arvaamattomia ja lähes mahdottomia ennustaa, mutta kuitenkin seurauksiltaan yhteiskunnalle mullistavis, on kirjan alussa selitetty selkeästi. Tämän jälkeen kirjailija käy luku luvulta läpi, hienoa terminologiaa käyttäen, mustien joutsenten esiintymistä eri paikoissa ja eri aikakausina sekä erilaisilla tasoilla. Monin kohdin niin, että en ilman suurta pohdintaa aina ymmärrä mikä on kirjailijan ajatuksen taustalla.

Mitä taas ajatukseen mustista joutsenista tulee, niin itse kullekin tekee hyvää pohtia ajoittain maailmaa laajemmalta kannalta ja filosofisesti. Mielestäni kuitenkin, jotta yhteiskunta pysyisi toimivana, ei tällaiseen ajatusmaailmaan pidä juuttua liiaksi. Olen varmaan hyvin pessimistinen. tosikko ja mielikuvitukseton, mutta en osaa lähteä kehittelemään kovin suurta mullistusta koskevaa yhteiskuntajärjestyksen muutosta. Tämä ei toki tarkoita, etten arvostaisi muiden vastaavaa ajatuksenjuoksua ja päättelykykyä. Ehkä kuitenkin olen kohtalaisen tyytyväinen nykyiseen järjestelmään ja haluan tyypillisen ihmisen luonteen mukaan kulkea laput lähes kokonaan silmillä muun ihmisjoukon mukana.

Kirjan lukemiseen minulla kului aikaa pari viikkoa. Välissä luin kyllä pari tähän verrattuna helppoa ja kevyttä teosta, jotta lukusuorituksen jaksoi viedä loppuun. Paikka paikoin kirjan teksti oli kevyehköä, mutta taustalla kulkevat suuret ajatukset, olivat kuitenkin sen verran raskaita ja monitahoisia, että aivan iltalukemiseksi sängyssä tämä kirja ei käynyt. Tai kävi, jos halusi nukahtaa mahdollisimman nopeasti.

Haastavan kirjaan voisi katsoa tarvitsevan parikseen haastavan viinin. Minulla kirjan pariksi valikoitui chileläinen kevyehkö punaviini Cono Sur Reserva Pinot Noir. Viini on väriltään  hyvin tummaa pinot noiriksi. Tuoksussa on runsaasti kirpeää marjaa ja nahkaisuutta. Viinin maussa on havaittavissa karpaloa ja metsäisyyttä ja hieman jopa paahteista palaneisuutta. Vaikka viini tulee Chilessä on siinä mielestäni italialaisen viinin keveyttä ja voisin kuvitella sen sopivan hyvin vaikka kevyen pasta bolognesen pariksi. Viinissä on runsaasti hapokkuutta mutta ei tanniineja. Itse maistoin sitä karitsan entrecoten ja punaviinisuppilovahverorisoton kanssa. Kävi yhteen myös raskaamman ruoan pariksi.

Pidin viinistä, sillä se oli helposti nautittavaa. Maut olivat kohtalaisen selkeitä ja tuttuja. Kirja ei tätä ollut, mutta toisaalta nämä olivat toisilleen, hieman yllättäen, vastakohtien kautta onnistunut yhdistelmä. Haastava kirja tai viini ei välttämättä kaipaa rinnalleen samanlaista paria. Sama pätee muuten ruoan ja viinin yhdistämiseen. Yhteenkuuluvuudelle annan neljä pistettä. Erilaisuuden ollessa tässä yhdistelmässä hyve, olisi jokin yhteinen punainen lanka kuitenkin nostanut pisteitä.

Musta joutsen - erittäisen epätodennäköisen vaikutus
kirjoittanut Nassim Nicholas Taleb
suomentanut Kimmo Pietiläinen
Terra Cognita Oy
Helsinki 2013
446 sivua

Cono Sur Single Vineyard Block 21
Pinot Noir
San Antonio, Chile 2016
14,99€ (Alkosta lokakuussa 2017)

Talous ja utopia (kirjoittanut Sixten Korkman)

Talous ja utopia on hieman oppikirjamainen teos, jossa Sixten Korkman käy läpi makrotalouden ilmiöitä. Teksti on selkeää ja ymmärrettävää. Asiat ovat pääsääntöisesti hyvin ymmärrettävissä, vaikka talouteen liittyvät asiat olisivat lukijalle hieman hakusessa.

Mikäli talous ei lukijaa alunperinkään kiinnosta, ei tämä teos mielestäni, saa intoa aihetta kohtaan heräämään. Kirjan välityksellä syntyy kuitenkin kuva, että talousasiat eivät loppuen lopuksi mitään ydinfysiikkaa ole, vaan ilmiöiden taustalla on selkeitä syy-seuraussuhteita. Loppujen lopuksi talouden nousu- ja laskukausiin vaikuttavat aivan tavallisten tallaajien tekemiset. Näitä tekemisiä talouteen perehtyneet sitten tulkitsevat erilaisin tavoin. Ja pääosin näiden tulkintojen pohjalta tehdään kansallisia ja kansainvälisiä talouspoliittisia ratkaisuja.

Korkman on hyvinvointivaltion kannattaja ja puolestapuhuja, mutta teksti on kiihkotonta ja pyrkii olemaan kohtalaisen puolueetonta. Kirjasta paistaa läpi huolestuneisuus siitä, että kansalaiset eivät tiedä ja eivät ole oikein kiinnostuneita taloudesta. Tämä on kirjoittajasta sääli, sillä talouspolitiikassa tehtävät ratkaisut (ja ratkaisijat ovat kansan vaalien kautta valitsemia) vaikuttavat kaikkien elämään ja varallisuuden kehitykseen.

Kirja on muutaman vuoden vanha ja sen kirjoittamisen aikaan Suomi on ollut varsin syvässä lamassa. Nyt pienen talouskasvun alettua ja toivon näkyessä myös talouden tulevaisuudessa, eivät Korkmanin tulevaisuuden ennusteet ole onneksi täysin (ainakaan vielä) toteutuneet, vaan taloutta tarkemmin tuntemattomalle tuntuu, että nousu on alkanut hieman samoin perustein kuin aina.

Itse koin kirjan keskeisimmäksi hyödyksi sen, että se kertasi hieman, osin jo varsin tuttuja, talouden lainalaisuuksia ja toisaalta painotti jälleen kerran aiheen seuraamisen tärkeyttä. Mikäli koet, että talouden tuntemisen perusteet ovat hieman hakusessa, on tämä teos oiva väline muistin virkistämiseen. Tämän luettua on varmasti helpompi ymmärtää myös julkista keskustelua aiheesta. Asiat voivat tuntua monimutkaisilta, mutta loppupeleissä, talouden ydin on onneksi kuitenkin varsin yksinkertainen ja toimintalogiikalta johdonmukainen.

Kirjan kanssa maistoin Frankfurtin lentokentältä ostamaani ranskalaista Bordeauxn alueelta peräisin olevaa Chateu Magnol punaviiniä. Viini on kolmen rypäleen sekoite (48% Merlot, 40% Cabernet Sauvignon ja 12% Cabernet Franc) Bordeaux'n vasemmalta rannalta. Viini on väriltään varsin tummaa, mutta ei kuitenkaan kovin syvää. Viinin tuoksussa lämmintä marjaa, erityisesti luumua. Maku on pehmeä ja marjaisa. Maussa myös hieman kuivattua marjaa. Viinissä on pehmeät tanniinit ja hieman hapokkuutta. Jälkimaku on pitkä. Väri, tuoksu ja maku luovat selkeän kokonaisuuden. Kirjan lisäksi viini maistui sienisen burgundin padan kanssa.

Viinin ja kirjan yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmista paistaa vahva oman asian osaaminen ja edustaminen. Molempien jälkimaku myös kantaa pitkälle. Kirja on mielestäni hieman kuivahko viinin marjaisaan makumaailmaan ja keveyteen verrattuna. Tämä laskee yhteispisteet muuten lähelle viidestä yltäneestä yhteensopivuudesta. Hyvät yhdessä, mutta lähes yhtä hyvät myös erikseen.

Talous ja utopia
kirjoittanut Sixten Korkman
Docendo Oy 2015
Saarijärven Offset Oy
264 sivua

Chateau Magnol
Haut-Medoc 2014
Bordeaux, Ranska
Merlot, Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc
hinta noin 15€ Frankfurtin lentokentältä toukokuussa 2017

Osta, vuokraa, vaurastu (kirjoittanut Joonas Orava ja Olli Turunen)

Todetaan heti alkuun, että tämä on aihe, joka joko kiinnostaa tai sitten tuntuu itselle täysin vieraalta. Itse kuulun pääasiassa ensimmäiseen kategoriaan. Asuntosijoittaminen on mielestäni hyvin ymmärrettävää ja paljon konkreettisempaa kuin vaikkapa rahastoihin tai osakkeisiin sijoittaminen. Lisäksi ainakin pääkaupunkiseudulla tämä sijoitusmuoto on lähes jatkuvasti viimeisten parin-kolmenkymmenen vuoden aikana ollut tuottoisaa toimintaa. Hieman yksinkertaistaen kyseessä siis tilanne, jossa (usein) osittain velkarahalla ostetaan yksiö tai kaksio, johon ei muuteta itse, vaan joka vuokrataan. Saatavalla vuokralla lyhennetään asuntolainaa, maksetaan yhtiövastiketta ja pääomaveroa. Vuosien tai vuosikymmenten päästä asunnon on määrä olla velaton ja siitä eteenpäin asunto tuottaa ylimääräistä rahaa ja toisaalta on kerryttänyt omistajansa omaisuutta.

Joonas Orava ja Olli Turunen ovat kirjoittaneet hyvin selkeän teoksen aiheesta. Kirjassa he ovat käyneet vaihe vaiheelta selkeästi ja riittävän tarkasti läpi eri asuntosijoituksiin liittyvät tilanteet ja riskit. He ovat myös esitelleet varsin avokätisesti omia kokemuksiaan ja toimintatapojaan. Pääasiassa olen hyvin samaa mieltä heidän toimintaperiaatteiden   kanssa. Kirjassa he usein painottavat, että sijoittavat pääasiassa vain pieniin yksiköihin, koska ne tuottavat parhaiten. Tämä on ainakin hyvin kallillla asuinalueilla varmasti paikkansa pitävä lähtökohta. Ehkä keskustojen ulkopuolella asuntojen hintojen laskiessa aivan pienimpien yksiköiden vuokraaminen on haasteellisempaa kuin vaikkapa 30-40 neliöisten. Lisäksi ihmisten varallisuuden pikku hiljaa kasvaessa useimmat ovat valmiita maksamaan kympin tai kaksi kuussa enemmän vuokraa saadakseen hieman suuremman asunnon.

Kirja toistaa mielestäni hieman itseään ja useita asioita on toistettu useampaankin kertaan. Mikäli aihe on lukijalle haastava, on tämä ehkä hyvä juttu, mutta itse koin, että tällä pyrittiin lähinnä hakemaan lisäsivuja kirjalle. Pidin siitä, että kirjailijat vaikuttavat mielipiteissään hyvin rehellisiltä, asiasta oikeasti innostuneilta ja siihen käytännönläheisesti perehtyneiltä.

Kirjan kanssa olisi periaatteessa pitänyt olla vaikka jokin arvokas sijoittamiseen liittyvä juoma, kuten kallis konjakki tai shamppanja. Tällä kertaa pariksi valikoitui kuitenkin vuohenjuustolasagnen kanssa nautittu uusi-seelantilainen Pinot Noir. Olen tässä blogissa aiemmin maistanut saman, osin suomalaisen viiniviljelijän, Sauvignon Blancia. Tämän viini näyttää pullossaan jotenkin siihen sopimattomalta - ehkä pullon väritys tai etiketti tavalla tai toisella häiritsee silmääni. Jollain tavalla juomasta tulee mieleen jokin lähes musta juoma. Lasissa viini on tumman tiilenpunaista, kuten Pinot Noirit yleensäkin. Viinin tuoksussa on marjaa, vadelmaa ja puolukkaa sekä hieman savuisuutta ja ehkä jopa aavistus eukalyptusta. Viinin suutuntumassa on sopivasti hapokkuutta, tanniinisuutta en siitä oikeastaan juurikaan löydä. Maussa on marjaa, mutta mikään erityinen marja ei puske läpi. Viini on mukavan kevyttä ja helposti lähestyttävää. Voisi sopia hyvin jonkin hieman suolaisen, mutta ilman kermaa olevan pastan tai vaikkapa tomaattibruschettan kaveriksi.

Viinin ja kirjan yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Kirja on ehkä toistonsa vuoksi liian heppoisa tälle viinille makupariksi. Molemmista löytyy kuitenkin selkeyttä ja menevät hyvin yhdessä, mutta ainakin viini, aavistuksen paremmin ilman tätä kirjaa.

Osta, vuokraa, vaurastu
kirjoittanut Joonas Orava ja Olli Turunen
Alma Talent
Helsinki 2016
346 sivua (ja 380 sivua liitteineen)

Vicarage Lane
Pinot Noir 2014
Canterbury, Uusi-Seelanti
14,99€ (Alkosta syyskuu 2017)