Papin perhe (kirjoittanut Minna Canth)

Alkuvuodesta, Minna Canthin maaliskuisen syntymäpäivän ja tasa-arvon päivän aikoihin, luin muutaman Canthiin liittyvän tai hänen kirjoittamansa kirjan. Papin perhe jäi tuolloin lukematta, mutta nyt oli hyvä kirjallinen väli tarttua kyseiseen näytelmään. Canthin kirjat ovat reilu sata vuotta vanhoja, mutta niiden tematiikka on edelleen ajankohtainen. Toki naisen asema on parantunut monessa kohtaa merkittävästi, mutta aihe puhuttaa ja herättää edelleen paljon ajatuksia. 

Tasa-arvon lisäksi Canthin kirjat ovat mielestäni myös hyviä ajankuvauksia. Naisten yhteiskunnallisen aseman lisäksi, niissä paneudutaan yhteiskunnalliseen hierarkiaan ja perhesuhteisiin. En ole muistaakseni koskaan käynyt katsomassa teatterissa yhtään Canthin näytelmää, mutta sellainen olisi varmasti mielenkiintoista joskus nähdä.

Papin perhe kertoo tarinan pappina työskentelevästä perheenisästä ja hänen lapsistaan. Lapset syntyvät erilaiseen maailmaan kuin missä heidän isänsä on kasvanut. He eivät alistu heille annettuihin rooleihin ja tulevaisuuteen, vaan haluavat vaikuttaa asioihin itse. Tämän vuoksi he joutuvat asettumaan poikkiteloin isänsä vaatimuksia vastaan. Tapahtumat ovat dramaattisia, kuten ajan näytelmille on tyypillistä.

Minna Canthin näytelmän Papin perhe pariksi valikoitui suomalainen olut. Raaseporin Fiskarsin Panimosta tuleva Foeder One on mielenkiintoinen Riesling-henkinen tuotos. Valmistajan mukaan olueen on kypsytyksen aikana lisätty murskattuja riesling-rypäleitä ja niiden villihiivaa. Makunsa ja ulkonäkönsä perusteella juoma on selkeästi olut, mutta sen makumaailmassa on viinimäistä kuivaa hedelmäisyyttä ja sitruksisuutta. Foeder Onen nauttiminen vaatii aikaa ja avointa mieltä. Tuotteessa on prosentteja 7,6. Valmistaja suosittelee olutta tuhtien salaattien ja kypsien juustojen pariksi. Itse maistoin juomaa itse tehdyn parmankinkku pizzan kanssa. 

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmista löytyy jämäkkää suomalaista asennetta ja periksiantamattomuutta. Halu tehdä asioita entistä paremmin, mutta samalla perinteitä kunnioittaen hohkaa molemmista. Olut on kokeilevampi kuin reilu sata vuotta vanha näytelmä.

Osallistun kansikuvalla Kirjankansibingoon 2019: Nainen

Papin perhe

kirjoittanut Minna Canth

Werner Söderström Osakeyhtiö 1999

Alunperin ilmestynyt 1891

131 sivua

Riesling Saison

Foeder One 7,6%

Fiskarsin Panimo Brewery

vajaa 5€/0,33l (ostettu suoraan Fiskarsin panimolta heinäkuussa 2019)

Hanna (kirjoittanut Minna Canth)

Vuonna 1886 ensimmäisen kerran julkaistu novelli Hanna on yksi Minna Canthin tunnetuimmista teoksista. Se on nuoren naisen kasvutarina 1800-luvun lopun Suomessa. Aikalaisteoksekseen tarina avaa nuoren ajatuksia ja pohdintoja hyvin avoimesti. Kun normaaliin kehitykseen liittyvistä asioista ei nuori saa käytännössä mistään tietoa, aiheuttaa moni nykyaikana itsestäänselvyytenä oleva asia, paljon kummaksuntaa ja hiljaista pohdintaa.

Tarinassa Hanna viettää aikaa ystäviensä kanssa ja käy heidän kanssaan mm. tanssiaisissa. Tanssiaisissa hän tapaa mielenkiintoisia sulhasehdokkaita, joista hän löytää myös itselleen tulevan puolisonsa. Hanna on henkilönä paitsi herkkä ja aavistuksen naivi, myös pohdiskeleva ja asioita kyseenalaistava. 150 vuoden takainen Suomi näyttäytyy nuorelle hyvin erilailla kuin nykyään, mutta loppuen lopuksi ihmiset eivät kuitenkaan ole kovin paljon muuttuneet. Perusarvot ja haaveet ovat onneksi pysyvämpiä ja pitkäjänteisempiä, kuin mitä nykyinen some-aikakausi välillä antaa pinnallisuudellaan ymmärtää.

Kehitystarinan lisäksi kirja on myös mielenkiintoinen tarina tuon ajan Suomesta ja ympäristöstä, jossa nuoret ovat eläneet. Elämänkulkuun on kuulunut oletuksenomaisesti, että nuoret heti ikänsä puolesta aikuistuttuaan etsivät nopeasti itselleen puolison ja avioituvat. Yksityisyyttä puolison etsinnälle ei käytännössä ole. Tämä saattaa johtaa virhearviointeihin, mutta toisaalta ehkä jonkinlainen ääretön valinnanvapauden puute myös yksinkertaistaa asioita? Ihminen, kun harvoin on täysin tyytyväinen olemassa olevaan tilaansa, ja haluaa jatkuvasti enemmän ja enemmän.

Kirjan pariksi valikoitui hyvin kehittynyt Ranskan Alsacesta tuleva Riesling. Vuodelta 2014 olevassa valkoviinissä oli jo tuoksusta lähtien paljon eksoottista hedelmäisyyttä - ananasta, persikkaa sekä omenan tuomaa hapokkuutta ja sitruksisuutta. Viini oli mielestäni puolikuivaa ja olemukseltaan selkeä kokonaisuus, jonka väri, tuoksu, maku ja jälkimaku seurasivat selkeästi toisiaan. Viini maistui parsakeiton ja tuoreen jyväisen vaalean leivän kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmissa on ajan tuomaa tyylikästä patinoitumista, jotka ovat tehneet sekä kirjalle että viinille vain hyvää. Hyvin pitkällä tähtäimellä Canthin kirja kestää kuitenkin ikääntymistä viiniä paremmin.

Hanna
kirjoittanut Minna Canth
Otava 2019
6h, 9min (kuunneltu äänikirjana)

Jean Biecher
Schlossberg
Riesling 2014
Alsace Grand Cru, Ranska
n. 15€ (Alkosta elokuussa 2018)

Minna Canthin elämäkerta (kirjoittanut Lucina Hagman)

Minna Canthin 175-juhlavuoden kunniaksi luin yli sata vuotta sitten hänestä julkaistun elämäkerran. Kirjan kohde Minna Canth ja kirjailija Lucina Hagman ovat molemmat kiinnostavia henkilöitä, jotka ovat tehneet valtavasti työtä suomalaisen tasa-arvon eteen. Heidän merkityksensä näkyy siinä, että vielä yli sadan vuoden päästä, suomalaisten sukupuolisen tasa-arvon noustessa esille, viitataan useasti molempiin.

Lucina Hagman on nimi, josta olen ohimennen kuullut aiemmin mainittavan, mutta en häntä sen enempää entuudestaan tuntenut. Pienen tutkailun jälkeen paljastui, että kyseessä mm. yksi ensimmäisistä naiskansanedustajistamme (valittiin eduskuntaan vuonna 1907), koulujohtaja ja Uuden yhteiskoulun perustaja, Martta-liikkeen perustaja, kirjailija, toimittaja ja yksi Suomen Naisliiton perustajista. Aikaansaava nainen siis ollut kyseessä. Hän on kirjoittanut Minna Canthista kaksiosaisen elämäkerran, joista ensimmäisen luin nyt Minna Canthin ja tasa-arvon päivän aikoihin.

Yli sata vuotta vanha teksti henkii ihanasti aikaansa. Asioita on esitetty toisaalta korulausein, toisaalta hyvin kärkkäästi. Kirjassa käsitellään paljon sekä Minna Canthin elämää, lähinnä tasa-arvon kehittäjän katsantokannalta, hänen yhteiskunnallisesta toiminnastaan sekä analysoidaan tarkkaan Canthin kirjoittamia teoksia Murtovarkaus, Hanna ja Työmiehen vaimo. Työmiehen vaimon luin juuri tätä kirjaa ennen ja sitä kautta oli mielenkiintoista päästä lukemaan Hagmanin lähes intohimoista tulkintaa ja analyysia kyseisestä näytelmästä. Kirjassa ei pelkästään käsitelty Minna Canthin tekstiä, vaan analysoitiin tiukoin sanakääntein myös lehdissä julkaistuja arvosteluja kirjasta sekä Kansallisteatterissa esitettyä näytelmäversiota (yhtenä päähenkilönä oli näyttelijä Ida Aalberg) ja sen kritiikkejä. Tämänlaista kirjallisuuden lajia ei ole tullut enää omana elinaikanani vastaan - ehkä sosiaalinen media sen osin korvannut nopeatempoisuudellaan.

Mitä ajatuksia kirjan sanoma tasa-arvosta sitten herätti? Ajoittain tuli onneksi tunne, että nämä asiat eivät enää ole yhteiskunnassamme ajankohtaisia. Nykyään mm. avioliitossa naisella ja miehellä on yhtäläiset oikeudet ja naiset mm. perivät ja saavat omistaa samoin oikeuksin kuin miehetkin. Kirjasta henkinyt asenne naisen roolista miehen sivussa (eikä toisinpäin) ja jatkuvasta naisten vertailusta mieheen, ei sen sijaan olla mielestäni päästy eroon. Toivoisin näkeväni vielä Suomessa, tai jossakin muussa yhteiskunnassa, sen päivän, kun sukupuoli ei enää millään tavoin määrittele koulutusta, ammattia, osaamista, kehitysmahdollisuuksia tai vaikka palkkaa.

2000-luvun elämäkerroissa mennään usein osin henkilökohtaiselle tasolle ja paljastetaan myös hahmon yksityisiä asioita. Tässä kirjassa tuota puolta ei mielestäni oikein löytynyt. Minna Canthin juhlapäivän tienoilla on kovasti pohdittu mm. Minnan ja hänen miehensä Johan Ferdinandin suhdetta. Millainen se oikein oli, oliko onnellinen? Tästä kirjasta ei tuohon kysymykseen kannata vastausta hakea. Kirja antaa kuitenkin aikalaiskuvan Minna Canthista ja samoin 1800-1900 -luvun vaihteen Suomesta. On hyvä tutustua tapahtumiin monipuolisesti ja tämä kirja antaa ehdottomasti oman näkökantansa keskusteluun tasa-arvon kehityksestä Suomessa ja toki Minna Canthista ja hänen teoksistaan.

Kirjaa lukiessani kohotin maljan tasa-arvolle, joka on mielestäni itsenäisyyden ohella toiseksi tärkein suomalainen juhlapäivä. Maljassa maistui kesäiseltä Alsacen matkalta suoraan tilalta tuotu pehmeän täyteläinen Wolfbergerin Cremant. Cremantit (eli muut ranskalaiset kuohuviinit shaampanjoita lukuun ottamatta) ovat erityisesti viime aikoina miellyttäneet makunystyröitäni. Niissä on enemmän täyteläisyyttä, pyöreyttä ja pehmeyttä kuin vaikkapa metallisuuteen taittavissa cavoissa. Cremantit ovat hyviä kylmän ja kolean ajan skumppia. Shampanjoista on löydettävissä paljon samoja piirteitä, mutta usein cremantit saa hankittua hieman huokeampaan hintaan. Tässä bio-kuohuviinissä nousi esiin hento omenainen paahteisuus ja hunajaisuus, jota tasapainotti sitruksinen hapokkuus. Kuplia oli niukalti ja kokonaisuus muutenkin hyvin tasapainoinen. Kuohuviini voisi sopia myös vaikkapa lähestyvään pääsiäisen, jonkin hieman kermaisen tai rasvaisen parsa-alkupalan kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmissa on arvokkuutta, mutta eivät kuitenkaan ota itseään turhan vakavasti. Myös jatkuva ajankohtaisuus yhdistää näitä. 


Helmet-lukuhaaste 2019: 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa

Minna Canthin elämäkerta
Ensimmäinen osa
kirjoittanut Lucina Hagman
Kustannusosakeyhtiö Otava
Ensimmäinen painos 1906 Kuopio
242 sivua

Wolfberger
Cremant d'Alsace
Vin Biologique
Alsace, Ranska
Brut
n. 12€ (ostettu valmistajan viinitilalta Ranskan Alsacesta)

Rouva C (kirjoittanut Minna Rytisalo)

Minna Rytisalon "Rouva C." herättää hieman ristiriitaisia tunteita. Tämä ei johdu kirjoittajasta tai kirjasta, vaan lukijasta. Lukijana minun on vaikea suhtautua oikeista ihmisistä tehtyihin fiktiivisiin kirjoihin. Pidän siitä, että tarinat ovat joko totta tai sitten kokonaan keksittyä, jotakin tuosta välistä on vaikea hahmottaa. Rytisalo onnistuu kuitenkin kirjassaan hieman helpottamaan suhtaumisvaikeuttani ja tutustuttamaan minut välimaaston kiehtovaan maailmaan.

Rouva C. kertoo Minna Canthista, mm. kirjailijasta ja kotiäidistä, joka haluaa tasa-arvoistaa yhteiskuntaa. Hänen vanhempansa ovat uskoneet koulutukseen ja sen luomiin tulevaisuuden mahdollisuuksiin, ja niinpä Minna on 1850-luvun Suomessa päässyt koulutielle, joka tuon ajan tytöille on ollut varsin harvinaista. Minna käy koulussa yhdessä hyvän ystävänsä Floran kanssa. Tytöt haaveilevat tulevaisuudesta, jossa he voivat itse vaikuttaa omaan elämäänsä. Päivittäiset ilot syntyvät tansseissa käymisestä ja hieman poikien ihailusta. Elämä puuttuu asioihin ja ystävyys muuttaa muotoaan, eikä koskaan palaa enää samanlaiseksi viattomaksi haaveiluksi ja tulevaisuudenuskoksi. Tyttöjen opettajana toimiva Ferdinand Canth ihastuu Minnaan ja jonkinlaisen piirittämisen jälkeen myös Minna ihastuu Ferdinandiin. Yhdessä he rakentavat hyvin tasa-arvoista ja rakastavaa parisuhdetta, johon kuuluu suuren lapsilauman lisäksi myös yhteisiä kirjallisia ja yhteiskunnallisia haasteita. Flora sen sijaan avioituu koulun vanhoillisemman opettajan kanssa ja "tyytyy" tuon ajan tavalliseen naisen asemaan, jonka tehtävä on huolehtia lapsista ja kodista. Muu elämä jää miehelle.

Minna Rytisalo on kirjaa varten tutkinut paljon Minna Canthia ja tuon ajan suomalaista yhteiskuntaa. Miehen ja naisen väliset roolit olivat nykyistä selkeämmät ja naisten oli vaikea päästä mm. opintielle tai kasvattaa ammatillista osaamistaan oikeastaan mitenkään ilman miestä. Ero nykyiseen on valtava. Lainsäädännöllisesti nainen ja mies alkavat olla asemiltaan onneksi jo hyvin lähellä toisiaan, kun tuohon aikaan naisella ei ollut oikeutta omaisuuteen, perintöön tms. ilman miestä (isää, puolisoa tai veljeä).

Kävin kuuntelemssa Minna Rytisalon haastattelua Helsingin syksyn 2018 Kirjamessuilla. Tuosta haastattelusta on jäänyt mieleen tupaten täynnä oleva sali innokkaita, lähinnä naispuolisia, kuuntelijoita. Rytisalo on tuossa tilaisuudessa ja monessa muussakin, sekä myös kirjan lopussa todennut, että tapahtumat ja henkilöt pohjautuvat jossain määrin todellisuuteen, mutta hän on lisäillyt ja muokkaillut niitä paljon. Taitelijalle toki kuuluu oikeus tähän, mutta lukijana se vaatii minulta paljon. Yritin jättää lukiessa taka-alalle ajatuksen siitä, että päähenkilö on tasa-arvoa vahvasti ajanut maamme merkittävimpiin kirjailijoihin ja koululaitoksen kehittäjiin kuulunut aikansa feministi, jonka syntymästä tulee 19.3.2019 kuluneeksi 175 vuotta. Tämän seurauksena kirjan lukukokemus muodostui lähes siirappisen romanttisen, elämän kestävän romanttisen rakkauden kertomukseksi. Edellä aikaansa eläneet päähenkilöt tuskastelivat vanhoillisen yhteiskunnan syövereissä. Tätä kautta he kohtasivat haasteita myös ystävyys- ja perhesuhteissa.

Kirja on kauniisti kirjoitettua ja siinä on ihania vertauskuvia ja napakasti ilmaistuja kannanottoja. Hahmot ovat uskottavia ja hyvin sympaattisia. Myös tarina on kaunis. Kirjaa lukiessa oli vaikea kuvitella sen sijoittuvan yli sadan vuoden taakse. Ehkä ajankuva ei ollut kovin selkeä, tosin sitä sen ei varmaan ollut tarkoituskaan olla. 

Kirjan kanssa maistoin mielenkiintoista tuttavauutta Etelä-Afrikasta. Puolen litran kruunukorkilliseen olutpulloon pakattu Shiraz-rypäleen viini on kevyehköä ja helposti maistajalleen avautuvaa. Sen tuoksussa on marjaisuutta (kirsikkaa, mansikkaa ja hieman puolukkaa) sekä paahteisuutta. Viinistä löytyy myös tammisia vivahteita. Viini maistuu hyvin seurustelujuomana tai vaikka punajuurikikhernepihvien ja nuoren brie-juuston kanssa. Viini on erinomaista hinta-laatusuhteeltaan.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Näissä molemmissa on paljon yritystä, joka varsin hyvin myös tuottaa tulosta. Molemmat vaativat nauttijoiltaan ennakkoluulottomuutta ja halua heittäytyä jonkin uuden ääreen. Kirjassa on enemmän sisältöä kuin viinissä.

Rouva C.
kirjoittanut Minna Rytisalo
Gummerus 2018
202 sivua (luettu E-kirjana)

Craft & Origin
Sustainable Shiraz 2018
Coastal Region, Etelä-Afrikka
7,90€ /0,5l (Alkosta maaliskuussa 2019)

Työmiehen vaimo (kirjoittanut Minna Canth)

Minna Canthin vuonna 1885 julkaisema näytelmä "Työmiehen vaimo" edustaa mielestäni parhaimmillaan vuosisadan vaihteen yhteiskunnallista asetelmaa. Miehen ylivalta-asema on jonkinlaisessa murroksessa ja sitä uskalletaan jo koetella ainakin kirjallisuuden osalta. Työmiehen vaimo on hyvin kantaaottava teos kaupunkilaisesta työväestöstä.

Kirjan päähenkilö Risto menee naimisiin hieman varakkaammasta perheestä tulevan Johannan kanssa. Johannan ja Riston liitto ei ainakaan Riston näkökannasta ole rakkausliitto ja Risto onnistuu juomaan Johannan varat. Lopulta Johanna nääntyy nälkään ja sairauksiin pienen lapsensa äärelle. Risto ei tästä juurikaan välitä, vaan lahjoittaa lapsen eteenpäin ja vikittelee itselleen entistä heilaansa mustalaistaustaista Homsantuuta. Homsantuu ei Riston heilaksi kuitenkaan suostu vaan yrittää ampua miehen.

Kirja on mielenkiintoinen yhteiskunnallinen läpileikkaus. Naisen mitätön asema miehen rinnalla ja toisaalta yhteiskunnallinen eriarvoisuus, josta osittain johtuen osa väestöstä kuoli nälkään ja kylmyyteen, on 2010-luvun suomalaiselle mielenkiintoinen ajankuva 150 vuoden takaisesta Suomesta. Kirjassa käsitellyt ongelmat eivät enää onneksi aikamme yhteiskuntaa käytännössä kosketa, mutta niiden jäännöksiä on valitettavasti vielä näkyvissä. Parisuhdeväkivalta ja tuloeroista johtuva köyhyys ovat arkipäivää. Pahimmat ääripäät on yhteiskunnastamme pääosin saatu poistettua, mutta ei kuitenkaan vielä täysin. Tasa-arvoisesta yhteiskunnasta olemme vielä mielestäni varsin kaukana.

Olen kouluaikoina Minna Canthin kirjoja lukenut, mutta viime vuosina niiden lukeminen on jäänyt. Tänä vuonna päätin Minna Canthin 175-vuotisjuhlien kunniaksi tällä saralla kunnostautua. Minna Canthin päivänä, 19.3, vietetään myös tasa-arvon päivää. Tasa-arvon päivä on mielestäni meidän kaikkien päivä, ei missään nimessä vain naisten, ja sen merkitystä pitäisi nostaa huomattavasti nykyistä enemmän esille. Tasa-arvoa ei ole vain naisen ja miehen välillä, vaan myös eri kulttuurien, ikäisten, tulo- ja koulutustasoisten sekä vaikkapa ammattien välillä.

Kirjan kanssa maistoin viime kesäiseltä Alsacen matkalta ostettua Wolfbergerin Pinot Noiria. La Louve on ihanan ranskalaista Pinot Noiria, joka väristä lähtien on kevyttä, mutta kuitenkin maukasta. Puolukka, lehtimetsäisys ja tammisuus nousevat makumaailmassa esille. Keveydestään huolimatta viinin maku täyteläistyy, kun sitä jaksaa hieman aikaa lasissa pyöritellä. Viini maistui brie-mansikkasalaatin sekä paahdetun riisin ja kasvisten kanssa.

Kirjan ja viini yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmista löytyy sanomaa, joka on kuitenkin enemmän toivoa antavaa kuin lannistavaa. Kepeään tyyliin esitetty vakavuus puhuttelee sekä lukijaa että maistajaa. Sopivat hyvin yhteen, mutta sanoma selkenee myös erillään.

Helmet-lukuhaaste 2019: 3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue

Työmiehen vaimo
kirjoittanut Minna Canth
Werner Söderström Osakeyhtiö 2018
Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1885
59 sivua (luettu E-kirjana)

Wolfberger
La louve
Pinot Noir 2016
Alsace, Ranska
n. 10€ (ostettu Alsacen viinitilalta syyskuussa 2018)