perjantai 15. lokakuuta 2021

Rantakahvila (kirjoittanut Lucy Diamond)


Rantakahvila on ihastuttava englantilainen romaani 30-vuotiaasta Eviesta. Hän asuu Oxfordissa poikaystävänsä kanssa. Elämä kulkee eteenpäin tasaista, hieman tylsää tahtia. Yllättäen Evie saa tietää perineensä tätinsä Cornwallissa sijaitsevan kahvilan. Kahvila on aina ollut tädin silmäterä ja testamentissaan hän perustelee tarkasti miksi tahtoo juuri siskontyttärensä perivän paikan. 

Aluksi Evie ajattelee, ettei millään pysty huolehtimaan lähes toiselta puolelta maata sijaitsevasta kahvilasta. Vierailtuaan paikassa muutaman kerran ja tutustuttuaan sen omaperäisiin työntekijöihin, kylään ja kahvilan asiakkaisiin, hänen mielensä kuitenkin muuttuu. 

Kirja on leppoisa ja hyväntuulinen, mutta kuitenkin koskettava. Se sopi hyvin kesälukemiseksi, mutta miksei myös syksyllä tai talvella muistuttamaan valoisammasta vuodenajasta. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 41. Kirjassa matkustetaan junalla 

Rantakahvila
kirjoittanut Lucy Diamond
kääntäjä Eeva Parviainen
Otava 2021
290 sivua

tiistai 12. lokakuuta 2021

Amos Rex -taidemuseo


Amos Rexin taidemuseo Helsingin Lasipalatsissa esittelee helmikuun 2022 loppuun saakka Bill Violan näyttelyn "Inner Journey". Video- ja installaatiotaiteilja on kotoisin Yhdysvalloista ja näyttely esittelee hänen teoksiaan vuodesta 1994 eteenpäin. Keskeisimpiä teemoja esittelyn mukaan videoissa ovat vesi ja matka. Videoiden pituudet vaihtuvat, osa on pienempiä teoksia ja osa taas vaatii kokonaan oman tilan.

Taiteilijan ja museon mukaan teokset käsittelevät hyvin laajalla skaalalla mm. elämää, kuolemaa, hengellisyyttä ja itsetutkistelua. Itselleni nousi mieleen useammasta teoksesta vastakkainasettelu ja toisaalta elämän kiertokulku. Vastaavanlaista, vain videoihin ja ääneen perustuvaa näyttelyä, en muistaakseni ole ennen nähnyt, joten siinä mielessä kokemus oli kiinnostava. Teokset herättivät paljon ajatuksia vaikka määrällisesti niitä ei kovin montaa ollut. Harvaan teokseen keskittyminen pidemmäksi aikaa on välillä itselleni haasteellista, mutta tämä näyttely on ainakin hyvä paikka kyseistä taitoa harjoitella.


Toinen museon näyttely käsittelee arkkitehti Sigurd Frosteruksen taidekokoelmaa. Frosterus on tullut tunnetuksi mm. tavaratalo Stockmannin suunnittelijana. Hänen taidekokoelmansa keskittyy lähinnä 1800-luvun loppupuolelle ja 1900-luvun alkuun. Esillä oleva kokoelmaa sisältää värikkäitä maalauksia eri Euroopan kaupungeista kuten Pariisista, Lontoosta ja Venetsiasta. Teosten takaa löytyy niiin Paul Signac, Alfred Finch kuin Magnus Enckelinkin sekä monien muiden taiteilijoiden teoksia. Tämä kokoelma on varmasti enemmän ns. perinteisen maalaustaiteen ystäville kuin Violanin "Inner Journey" näyttely. Toisaalta Bill Violanin näyttely tähän rinnalle muodostaa täysin vastakkaisen elämyksen, joten ehkä nämä osaltaan täydentävät toisiaan.

Olen uudessa Lasipalatsin Amos Rexissä käynyt muutaman kerran. Nyt ensimmäisen kerran paikalla vaunujen kanssa vieraillessa huomasin ilokseni, että esteettömyyden vaatimukset on otettu todella hyvin huomioon. Vaunut ohjattiin toisesta ovesta hieman tilavammalle lippukassalle ja hissi alas näyttelyyn on jo itsessään näkemisen arvoinen - toki ovat myös Amos Rexin portaat, jotka johtavat museon vaikuttavaan valkokattoiseen aulatilaan. Mikäli videoteokset kiinnostavat kannattaa tämä näyttely käydä katsomassa - puitteet ovat ainakin hienot.



lauantai 9. lokakuuta 2021

Vaiti (kirjoittanut Laura Malmivaara)


Vuonna 2017, jo kymmenen vuotta aiemmin syntynyt, #metoo -kampanja nousi kaikkien huulille. Seksuaalista ahdistelua vastustava kampanja nosti esille lukuisia vaiettuja tapauksia vuosien ja vuosikymmenten ajalta. Aiheesta on tuon jälkeen keskusteltu laajalti ja tekijöitä on tuomittu niin julkisuudessa kuin tuomioistuimissakin. 

Laura Malmivaaran esikoisteos "Vaiti" on autofiktiivinen kertomus yhdestä kampanjaan liittyen syytetystä. Syytökset eivät ilmeisesti koskeneet suoraan seksuaalista häirintää, vaan hieman vastaavanlaisiksi koettuja vallankäytön keinoja ja alistamista työpaikkahäirintään liittyen. Kirjassa Malmivaara kertoo päähenkilön kautta kokemuksiaan ja ajatuksiaan syytetyn ex-puolisona. Kuinka kohu vaikutti perheen lapsiin, ystävyys- ja perhesuhteisiin sekä ennen kaikkea päähenkilöön itseensä. Kirja kertoo henkilön sisäisestä kamppailusta, kun pitäisi olla lojaali montaa eri tahoa kohtaan samalla kun omat ajatuksetkin ovat tapahtumista sekaisin. 

Kirjan avoimuus ja rehellisyys tekevät vaikutuksen. Kirja ei keskity ainoastaan päähenkilöön, vaan pyrkii ottamaan huomioon myös tämän lapset ja vanhemmat sekä ystävät. Yritin lukea kirjan vertaamatta jatkuvasti sen henkilöitä tosielämän Laura Malmivaaran ja tämän entiseen puolisoon sekä heidän lapsiinsa. Se osoittautui hyvin vaikeaksi, varsinkin kun äänikirjan lukijana oli pääasiassa Laura Malmivaara. Hänen äitinsä osuudet luki Marja Packalén. Mietin, kuinka heidän lapsensa suhtautuvat kirjassa kuvailtujen lasten ajatuksiin ja tekemisiin. Väistämättä lukijat mieltävät tapahtumat todellisten henkilöiden kautta ja tekevät helposti omia liian suorasukaisia toteamuksia tapahtumista. Toisaalta kohusta on jo muutama vuosi aikaa ja suuri yleisö on sen jo varmaankin pääosin unohtanut. 

Mielenkiintoinen kirja, joka soveltui hyvin kuunneltavaksi. Arvostan sen rehellisyyttä ja puolueettomuutta. Hyvä, että vaikeistakin asioista uskalletaan puhua ja varmaankin hyvä, että kirja ilmestyy vasta nyt, kun pahin kohu on takanapäin ja osin unohtunut. Näin suurimmat tunnekuohut ovat tasoittuneet. Samanlaista toista kirjaa ei toki ole olemassa, mutta oman mutu-tuntuman mukaan vastaavia ehkä löytyy muitakin. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2021

Vaiti
kirjoittanut Laura Malmivaara
lukija Laura Malmivaara ja Marja Packalén
Otava 2021
6h, 46min (kuunneltu äänikirjana) 

perjantai 8. lokakuuta 2021

Hangon museo

Yli satavuotias, vuonna 1909 perustettu, Hangon museo esittelee vuoden 2021 näyttelyssään matkailun mainosjulisteita. Joukossa on niin vanhoja matkailujulisteita heti sodan jälkeiseltä ajalta, kuin myös uusia korona-aikaan sijoittuvia. Museo sijaitsee kaupungin vanhimmassa kivirakennukesssa, sataman läheisyydessä, ja sen vierestä löytyy myös perhospuutarha.

Vierailimme museossa elokuun lopulla, tuulisena ja hieman sateisena päivänä. Museo on hallimainen ja tilan keskelle on aseteltu sermejä, jotka lisäävät seinäpinta-alaa. Museon tunnelma on lämmin ja kodinomainen ja nähtävää on tarpeeksi, vaikka kyseessä ei mikään kovin laaja näyttely olekaan. 

Näyttelyssä ei ole kovin paljon opasteita, mutta toisaalta julisteet puhuvat hyvin puolestaan ja niissä on mielenkiintoisia kiinnekohtia Suomen historian kulkuun. Kaikki näyttelyn julisteet eivät liity vain Hankoon, vaan joukossa on myös yleisiä Suomen matkailuun liittyviä julisteita. Merkittävä osa liittyy laivamatkailuun. Museo on vaunu- ja lapsiystävällinen. Kannattaa käydä piipahtamassa, jos Hangon suunnalla liikkuu!

torstai 7. lokakuuta 2021

Perhosten huone (kirjoittanut Lucinda Riley)


Lucinda Riley on tullut tutuksi seitsemästä sisaruksesta kertovasta kirjasarjastaan. Mukaansatempaavat, joskin hieman imelät kirjat, ovat kerryttäneet paljon keskustelua kirjablogeissa. Perhosten huone on edellä mainitusta sarjasta irrallinen romaani, mutta siinä on paljon samoja elementtejä, kuin kirjasarjassa. 

Rileyn kirjat ovat järkälemäisiä ja niissä riittää sivuja kahlattavaksi. Teksti ja tarina etenevät nopeasti, joten sivutkin kuluvat lopulta nopeasti. Olen aiemmin kuunnellut ainakin kaksi Rileyn kirjaa. Ne ovat olleet kiinnostavia, joskaan eivät ehkä kaikilta osin kovin todentuntuisia. Esimerkkinä omaa pikkumaisuuttani häiritsee se, että kirjoissa on välillä kohtauksia, jotka tapahtumiltaan ovat liiallisen lyhyitä tai pitkiä. Kuten jonkin henkilön mennessä kahville tai teelle toisen luokse, käyvät sanavalmiit hahmot vain muutaman virkkeen mittaisen keskustelun, jonka jälkeen kahvit on juotu ja vierailija lähtee kotiin. Toki hyvä, että kohtaukset ovat napakoita, mutta jotenkin ne jäävät välillä hyvin pinnallisiksi. 

Edellä oleva kritiikki ei kuitenkaan saanut minua edes harkitsemaan kirjan kesken jättämistä. Jotenkin söpöys ja imelyys, jota kirjan ympäristö ja henkilöt herättävät, vetää mukaansa. Tarinan juoni on yllätyksellinen ja henkilöt on rakennettu totuudenmukaisesti. Kukaan ei ole täydellinen ja toisaalta kaikista löydetään hyviäkin puolia, vaikka heidän toimintansa ei ehkä aina antaisi siihen edes aihetta.

Hyvin tiivistetysti kirja kertoo Englannin Suffolkissa asuvasta Posysta. Kirja kulkee kahdella aikatasolla. Vanhemmalla tasolla Posy on ensin vasta pieni lapsi, joka rakastaa tutkia isänsä kanssa perhosia ihanan Admiral House -kotinsa ympäristössä. Kirjan edetessä Posy aikuistuu ja itsenäistyy, mutta rakkaus kotitaloa kohtaan ei katoa. Toisessa tasossa Posy on iäkkäämpi kahden pojan äiti ja yhden tytön ja yhden pojan isoäiti, joka parhaansa mukaan pyrkii tekemään muiden elämästä mahdollisimman miellyttävää. Vastaan tulee kaikenlaisia yllätyksiä ja menneisyyden varjoja, jotka horjuttavat Posyn ja tämän lähipiirin elämää. Itsevarmuutensa, hyväntahtoisuuden ja osin myös hyvän tuurin ansiosta, asiat loksahtavat paikoilleen 

Helmet-lukuhaaste 2021: 46. Kirjassa syödään herkkuja

Perhosten huone
kirjoittanut Lucinda Riley
suomentanut Tuukka Pekkanen
Bazar kustannus 2019
652 sivua

keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Fiskarsin museo

Länsi-Uudellamaalla, Raaseporin kunnassa, sijaitseva Fiskarsin pitäjä on tullut tunnetuksi ruukistaan. Fiskarsin historiaa esittelee tyylikkäästi remontoitujen teemahuoneiden mukaan Fiskarsin museo. Fiskarsin kylän tuntumassa, mäen päällä sijaitsevassa museossa on omat huoneet niin kylän läpi kulkeneesta ns. Pässi-junasta, von Julinin suvusta, kuin itse ruukin historiasta. 

Erityisen vaikutuksen tekevät tyylikkäästi restauroidut talon yksityiskohdat, sekä pieni, mutta omintakeisia tuotteita myyvä museokauppa. Museo tarjoaa tarkkaan valikoidun katsauksen alueen historiasta. Museo toimii vanhassa talossa, joten se ei ole täysin esteetön. Pienellä avustuksella vaunujen kanssa siellä kulkeminen kuitenkin onnistuu, yksi kapea ovenkarmin läpäisy tosin vaatii vaunuilta renkaan väliaikaisen poistamisen. 

Fiskarsista on tullut suosittu käyntikohde, erityisesti kesäaikaan, pääkaupunkiseudulta. Museossa käynti kannattaa lisätä päiväretkeen hyvän ruokailun ja alueen luonnon sekä putiikkien kiertelyn oheen. 

tiistai 5. lokakuuta 2021

Kai minä halusin tätä (kirjoittanut Sisko Savonlahti)


Kesällä huomasin, että Sisko Savonlahdelta on alkusyksystä ilmestymässä uusi kirja "Kai minä halusin tätä". Hänen ensimmäinen kirjansa oli jäänyt mieleeni, joten odotin innolla, että pääsin myös seuraavan kirjan lukemaan. Luettuani kirjan kävin kurkkaamassa mitä olin blogin puolelle kirjoittanut hänen ensimmäisestä kirjastaan "Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu". Yllätykseksi huomasin, että olisin voinut kirjoittaa lähes samanlaisen bloggauksen myös tästä toisesta kirjasta. Kertooko siitä, että Savonlahden kirjat ovat keskenään samanlaiset tai että bloggaajana toistan itseäni kirjasta toiseen...

Päähenkilö, 30-40 vuotias Helsingissä asuva nainen, on jollakin tavoin eksyksissä ulkopuolisten vaatimusten viidakossa. Hän tuntee kyllä itsensä hyvin ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Haasteen tuovat ulkopuoliset odotukset, jotka pitkälti ovat päähenkilön itsensä määrittelemiä. Kirjan keskeiset teemat koskettavat pitkäaikaista parisuhdetta ja sen ylläpitoa sekä lasten hankintaa. Päähenkilö pohtii mitä hän oikein haluaa ja toisaalta mihin hänellä riittävät voimavarat. Teemat, jotka tavalla tai toisella koskettavat meistä useimpia jossakin vaiheessa elämää. 

Kirjan käsittelemät aihepiirit eivät ole nykyisin juurikaan enää tabuja tai kosketa aiheita, joista ei puhuttaisi, mutta kirjoitustyyli tekee teoksesta jollakin tavoin häpeilemättömän, ja tämä siis positiivisessa mielessä. Päähenkilö uskaltaa hämmästellä asioita, joiden ehkä oletetaan olevan itsestäänselvyyksiä, mutta jotka tosiasiassa eivät sitä useimmille ole. Pintapuolisesti kirja voisi naurattaa, mutta kuten Savonlahden edellinen teos myös tämä hämmentää minua lukijana, enkä oikein osaa sen näennäishauskuudelle kuitenkaan nauraa. Mikäli autofiktio ja kaupunkielämä kiinnostaa, kannattaa tähän mielestäni tarttua. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä

Kai minä halusin tätä
kirjoittanut Sisko Savonlahti
Gummerus 2021
176 sivua

maanantai 4. lokakuuta 2021

Taidehalli


Helsingin Kampin tuntumassa sijaitsevan Taidehallin syksyn 2021 näyttely esittelee Helsinki Schoolin valokuvia 25 vuoden ajalta. Kyseessä on Taideteollisessa korkeakoulussa Timothy Personsin johdolla opiskellut ryhmä, jossa kukin yksilö osaltaan on haastanut perinteistä valokuvausta. Yhdistävänä tekijänä ryhmän jäsenillä on haastamisen lisäksi ollut käyttää valokuvausta ajattelun välineenä.

Taidehallissa on valokuvia esillä 30 taiteilijalta. Suurin osa kuvista on perinteisesti kehitetty paperille, mutta osa myös kankaalle. Näyttelystä löytyy myös muutama videotaideteos, joista vaikuttavin itselleni oli Santeri Tuorin "Waterfall" vuodelta 2006. Koin, että näyttelyn teokset käsittelivät niin ilmastonmuutosta, luonnon ja ihmisen kiertokulkua kuin tasa-arvoakin. Kuvista henki soveliaisuuden rajojen sisäpuolella pysyminen ja jopa kauneus, vaikka ajatuksia toki pyrkivätkin herättelemään.

Museo ja näyttely on helposti saavutettavissa myös muille kävijöille kuin omilla kahdella jalallaan kulkeville. Sisäänkäynti hissille löytyy rakennuksen takaa ja henkilökunta avustaa oma-aloitteisesti. Taidehalli miljöönä sopii monenlaisille näyttelyille ja se on tilana ilmava ja raikas. Mukava pistätymispaikka syksyisessä Helsingissä. 

tiistai 28. syyskuuta 2021

Suomen valokuvataiteen museo


Helsingissä, Kämp Gallerian kellarikerroksessa, sijaitseva Suomen valokuvataiteen museo on ydinkaupungin keskeisestä sijainnistaan huolimatta rauhaisa paikka erilaisten valokuvanäyttelyiden katsomiseen. Syksyn 2021 näyttely on Susanna Majurin (1978-2020) Rakkaus, johon on koottu hänen kuviaan koko hänen uransa ajalta. Tyypillistä Majurin teoksille on malli yhdistettynä sadunomaiseen luontoon. Majuri oli hyvin kiinnostunut Islannista ja muista pohjoismaista, joten nämä teemat näkyvät vahvasti myös kuvissa.

Näyttelystä löytyy niin selkeitä ja konkreettisia valokuvia kuin vahvasti fantasia-aiheiden ympärille kehiteltyjä ideoita. Majuri oli koulutukseltaan taiteen maisteri, mutta hän oli hyvin kiinnostunut myös kirjallisuudesta ja tekstistä ylipäätään. Kuvien yhteyteen onkin koottu lukuisia lainauksia, jotka sanoittavat kuvien maailmaa. 

Valokuvataiteen museo on sijannut reilun vuoden Kämp Galleriassa ja se on saavutettavissa helposti ja pistäytyminen siellä onnistuu vaikka ostosreissun yhteydessä. Museoon on esteetön kulku ja ainakin hieman hiljaisempana ajankohtana siellä on hyvin tilaa kulkea. Museo on useista muista museoista poiketen avoinna myös maanantaisin. 



maanantai 27. syyskuuta 2021

Uudet tuulet kulttuurin parissa


Viimeisen vuoden aikana elämä on positiivisesti heitellyt ja tutustuttanut minua uusien asioiden pariin monellakin tavalla. Tämä on vaikuttanut osaltaan myös ajankäyttööni. Lukeminen ei ole vähentynyt, mutta muuttunut syklisemmäksi ja aikaa sekä energiaa uusien postausten naputteluun blogin puolelle ei ole ollut samalla tavoin kuin ennen. Viinien maistelu jäi myös joksikin aikaa ja jatkunee tulevaisuudessa todennäköisesti hieman vähemmissä määrin. Kiinnostus mielenkiintoisten juomien maailmaan ei kuitenkaan ole vähentynyt, vaan etsii nyt uutta muotoa - ja aikaa. 

Korona osoittaa viimein hiipumisen merkkejä ja sitä kautta yhteiskunnan avautuminen vihdoin näyttää todennäköisemmältä. Uuden normaalin myötä on jälleen mahdollista päästä paremmin nauttimaan kulttuurista myös muualla kuin kotona. Ensimmäiset kulttuurielämykset olen kokenut museoiden puolella päivitetyn museokortin innoittamana. 



Taiteen, kuten en kirjallisuuden tai viinien, teoriaa juuri ymmärrä. Kaikki nämä herättävät kuitenkin paljon mielleyhtymiä, saavat usein ajatuksen laukkaamaan, rentouttavat ja aina jollakin tavoin saavat pohdintoja pois normaaleista arkirutiineista. Luen ja kuuntelen kohtalaisen paljon erilaisia kirjoja. Lukeminen on toki itsessään mieltä palkitsevaa, mutta se ei aina pelkästään riitä kirjan herättämien ajatusten käsittelyyn. Joitakin vuosia sitten, halusta koota näitä ajatuksia, syntyi blogini "Luettua ja maistettua", jossa vertailen kirjojen ja viinien herättämiä ajatuksia toisiinsa. Blogin kautta olen intoutunut lukemaan muitakin blogeja sekä seuraamaan  kirjallisuus- ja muunkin aiheista keskustelua tiiviisti myös Twitterin puolella.

Tällä hetkellä blogi toimii aktiivisesti Blogger-alustalla sekä Twitterissä. Instagramin puolelta löytyy myös tili, mutta sen päivittäminen ei vielä kuulu arkirutiineihin, ehkä jonakin päivänä siitäkin tulee aktiivinen some-alusta blogille. 



Lisäyksenä aiempiin kirjoja koskeviin bloggauksiin, blogin puolelta tulee jatkossa löytymään pohdintoja eri museoista ja niiden näyttelyistä. Kuten todettua, esittelyt eivät ole missään nimessä taiteellisia arviointeja tms. sillä siihen itselläni ei ole minkäänlaista osaamista. Kirjoitukset ovat vierailun hetkellä syntyneitä ajatuksia ja ideoita, joita kokoan blogiini itseni ja mahdollisesti jonkin toisen lukijan myöhempää tutustumista varten. Kaikenlaiset kommentit, ideat jne. ovat tervetulleita, sillä kulttuurin aiheuttama keskustelu on lähes poikkeuksetta mielenkiintoista ja samalla myös opettavaista.
  


sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Aino A. (kirjoittanut Jari Järvelä)


Aino A. on fiktiivisesti kerrottu tarina arkkitehti Aino Aallosta. Mikä on totta ja mikä kirjailijan mielen tuotosta, jää lukijan arvioitavaksi. Kirjailija Jari Järvelän mukaan tarkkaa kirjallista dokumentaatiota kuuluisan arkkitehti Alvar Aallon puolisosta on jäänyt varsin vähän, joten osa kirjan spekuloinneista saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Järvelä on aiemmilla teoksillaan ollut mm. Finlandia- ja Runeberg-palkintoehdokkaana.

Kirjan Aino kuvataan lahjakkaaksi arkkitehdiksi, joka on käytännössä todellinen suunnittelija useiden miehensä nimissä suunniteltujen rakennusten ja huonekalujen takana. Ainoa tämä harmittaa, mutta hän on alistunut asemaansa, kuten useat muutkin tuon ajan naiset. Alvar puolestaan kuvaillaan hulttio-miehenä, joka saa jatkuvasti hienoja ideoita, mutta niiden ulosanti saati toteuttaminen ei yleensä onnistu. Alvarin ajattelemattomuudesta, näyttämisenhalusta ja  suuruudenhulluudesta johtuen perhe elää jatkuvassa taloudellisessa ahdingossa. Aino yrittää parhaansa mukaan sumplia asioita, tekee pitkää päivää miehensä toimistolla tämän reissatessa ympäri maailmaa ja elättää perhettään säästeliäästi, jotta heillä riittäisi raha perustarpeisiin. Vaikka kirjan päähenkilö on Aino, häntä kuvaillaan ja hänestä kerrotaan suhteessa mieheensä. 

Kirjan kuvailema pariskunta tuntuu lähes karikatyyriseltä todelliseen Aallon, tai mihin tahansa pariskuntaan verrattuna. He ovat täydelliset toistensa vastakohdat, oikeastaan vain kiinnostus arkkitehtuuriin tuntuu heitä yhdistävän. Toisaalta ehkä erilaisuus ja vapaus ovat olleet osatekijöitä, heidän pitkähkön liittonsa takana. Todellisuudessa Aallot olivat naimisissa vuodesta 1925 vuoteen 1949, jolloin Aino kuoli rintasyöpään. Muutamaa vuotta myöhemmin Alvar avioitui uudelleen Elissa Mäkiniemen kanssa. 

Vaikka kirja on fiktiivinen, löytyy siitä paljon myös faktoja. Aallon pariskunta perusti Artekin yhteistyössä Nils-Gustav Hahlinin ja Maire Gullichesenin kanssa. Aino myös osallistui erilaisiin kilpailuihin, joista yksi merkittävin oli lasiastiasollaan (Bölgeblick) Milanon triennaalin kultamitalin voittaminen vuonna 1936. Kirja toimii siis hyvänä ajankuvana ja historiallisena katsauksena suomalaiseen 1900-luvun alun arkkitehtuuriin.  

Jari Järvelän kirja on hyvin kirjoitettu. Varsinkin alussa itseäni häiritsi epätietoisuus siitä mikä on totta ja mikä ei. Tämän johdosta päädyin tarkistamaan monia faktatietoja ja mitä niistä on muualla sanottu. Tämä hidasti kirjan lukemista, mutta toisaalta toimi varmasti yleissivistyksenä. Mikäli aihepiiri kiinnostaa, kannattaa teokseen ehdottomasti tarttua!

Helmet-lukuhaaste 2021: 3. Historiallinen romaani

Aino A.
kirjoittanut Jari Järvelä
Tammi 2021
237 sivua


maanantai 20. syyskuuta 2021

Ainoa kotini (kirjoittanut Hanna Brotherus)


Tanssitaitelijana ja ohjaajana tutuksi tullut Hanna Brotherus julkaisi esikoisteoksensa "Ainoa kotini" keväällä 2021. Kirja keräsi paljon kehuja ja kevään sekä kesän kuluessa siitä julkaistiin lukuisia arviointeja eri medioissa. Luin kirjan kesällä ja nyt kolme-neljä kuukautta lukemisen jälkeen muistikuvat kirjan tapahtumista ovat jo osittain hälvenneet. Kirjan tekemä vaikutus sen sijaan ei ole unohtunut.

Kirjan päähenkilö on keski-ikäinen nainen, joka lähtee Pariisiin ja sieltä käsin muistelee elämäänsä ja kokemuksiaan eri aikatasoilla. Suhde omiin vanhempiin, toisaalta äitiys ja perhe- sekä parisuhteet ovat kaikki jättäneet leimansa hänen elämäänsä. Kiireen ja velvoitteiden kohdalla omaan itseensä keskittyminen on jäänyt taka-alalle. Nyt lasten muutettua omilleen on aikaa jälleen palata pohtimaan mitä itse on tullut koettua ja mitä elämällään vielä haluaa tehdä. Kirja käsittelee elämän suuria asioita tyylillä ja pitää lukijaansa otteessaan koko kirjan ajan. Pidempiaikaisia muistijälkiä juonesta teos ei itselleni jättänyt, mutta varmasti mielenkiinnolla lukisin silti Brotheruksen seuraavankin kirjan, mikäli sellainen ilmestyy. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 36. Kirjassa liikutaan ajassa

Ainoa kotini
kirjoittanut Hanna Brotherus
WSOY 2021
207 sivua

maanantai 13. syyskuuta 2021

Ihana nähä! (kirjoittanut Anna-Leena Härkönen)


Anna-Leena Härkösen koruttomalla tyylillä, mutta pilke silmäkulmassa kirjoitettuja teoksia, on välillä piristävää lukea. Lakoniset toteamukset, heitot ja ajatuskulku ovat omalla tavallaan kutkuttavia. Hänen tyylinsä saa suuriltakin tuntuvat asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa ja lukijan mieli rentoutuu. 

Ihana nähä! ja muita kirjoituksia koostuu lyhyistä novelleista, jotka koskevat mm. niin naiseutta, äitiyttä, asiakaspalvelua kuin suomalaista mentaliteettiakin. Kaikista tarinoista löytyy huumoria, perinteisiä eri ryhmiä koskevia stereotypioita ja niiden kumoamisia. Tarinat ovat lyhyen ytimekkäitä ja hyvin nopeasti luettavissa. Luin tämän teoksen, mutta Härkösen kirjat sopivat luultavasti hyvin myös kuunneltavaksi. Mukava välipala-kirja raskaampien tai pidempien romaanien väliin.  

Helmet-lukuhaaste 2021: 24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki

Ihana nähä! ja muita kirjoituksia 
kirjoittanut Anna-Leena Härkönen
Otava 2021
57 sivua

perjantai 10. syyskuuta 2021

Vaurastu kuin nainen (kirjoittanut Moona Laakso)


Silloin tällöin innostun lukemaan sijoittamiseen liittyvän kirjan. Moona Laakson toinen julkaistu kirja: "Vaurastu kuin nainen" on helppolukuinen katsaus 12 naisen näkemyksiin taloudesta, sijoittamisesta ja ylipäätään elämän merkityksellisyydestä vaurauden näkökulmasta. Kirjailija-toimittaja Moona Laakso on kirjaansa varten haastatellut Paola Suhosta, Jutta Larmia, Vappu Pimiää, Minna Parikkaa, Natalia Salmelaa, Yacine Sambia, Laura Tarkkaa, Rafaela Seppälää, Jamin Hamidia, Marja-Leena Haapasta, Terhi Majasalmea ja Maria Friströmiä. 

Jokaisen henkilön haastattelusta on kirjoitettu selkeä tiivistelmä, joissa he pohtivat omaa talouden pitoa, sijoituksiaan, lapsuuden kokemuksiaan perheen taloudenpidosta sekä onnistumisia ja epäonnistumisa omaan talouteensa liittyen. Joukossa on niin perinnön kautta kuin työtä tekemällä vaurastuneita sekä myös heitä, jotka vielä odottavat sijoitustensa sekä työnsä mahdollistavan vaurastumisen. 

Haastateltujen näkemykset eivät tarjoa oikotietä vaurastumiseen, tai muutenkaan faktoja, joita lukija ei jo pääosin entuudestaan tietäisi. Mielenkiintoisia ovat sen sijaan haastateltujen tavoitteet ja näkemykset rahan merkityksestä. Kaikki haastatellut ovat hyvin itseellisiä rahankäyttäjiä, jotka haluavat pysyä perillä omista talousasioistaan, vaikka eivät varsinaisesti sijoittamista kovin kiinnostavana pitäisikään. He myös avaavat rehellisesti omaa rahankäyttöään ja talouttaan. Mitä avoimempaa rahasta puhuminen yhteiskunnassamme on, sen parempi. 

Itseäni kirja innostaa sijoittamisen pariin ja se kannustaa myös muunlaisen yrittämisen ja kokeilemisen pariin. Teoksen kohderyhmänä tuntuvat olevan naiset, mutta toivottavasti myös miehet kirjan uskaltautuisivat lukemaan. Sijoittamista koskevat neuvot ja onnistumiset sekä epäonnistumiset ovat samoja riippumatta sukupuolesta, iästä tai perhetaustasta. Kirjan lähtöasetelma on näiltä osin hyvin perinteinen.

Helmet-lukuhaaste 2021: 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu

Vaurastu kuin nainen
kirjoittanut Moona Laakso 
150 sivua
Into Kustannus 2021

keskiviikko 8. syyskuuta 2021

Kuka olisi uskonut (kirjoittanut Johanna Venho ja Anne Brunila)


Mutu-tuntumalla väittäisin, että suomalaisista naispuolisista yritysjohtajista on kirjoitettu vain muutamia kirjoja ja elämäkertoja. Yhtenä syynä lienee, ettei heitä kovin paljon valitettavasti vielä ole. Brunila on uransa aikana toiminut niin tutkijana kuin useiden yritysten hallitusten jäsenenä ja mm. Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtajana. Uran lisäksi hänen elämäänsä on mahtunut Oskar-poika, haasteellisia parisuhteita sekä buddhalaisuus. 

Tätä mielenkiintoista kokonaisuutta ovat Johanna Venho ja Anne Brunila avanneet mielenkiintoisessa teoksessa: "Kuka olisi uskonut". Kirja käsittelee useita teemoja ja eri lukijat löytävät siitä varmasti itseään kiinnostavia teemoja. Suomalainen yritys- ja yliopistoelämä, parisuhde ja parisuhdeväkivalta, kehitysvammaisen lapsen vanhemmuus, kulttuuri ja buddhalaisuus nousevat kaikki merkittävästi esille kirjassa. Tapahtumat sijoittuvat myös pitkälle aikajanalle, joten ne tarjoavat hyvää ajankuvaa. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa

Kuka olisi uskonut
kirjoittanut Johanna Venho ja Anne Brunila
lukija Hannamaija Nikander
Tammi 2020
8h, 44min (kuunneltu äänikirjana)

torstai 1. heinäkuuta 2021

Panttivanki (kirjoittanut Clare Mackintosh)


Brittiläiseltä dekkaristilta ja entiseltä poliisilta Clare Mackintoshilta on julkaistu viisi kirjaa. Näistä kolmesta löytyy arvostelu blogista: Annoin sinun mennä, Minä näen sinut ja Anna minun olla. Hänen uusin kirjansa "Panttivanki" ilmestyi vuonna 2021 ja se kertoo jännittävän psykologisen trillerin Lontoo - Sydney väliseltä lennolta. Kyseessä on ennätyspitkän lennon neitsytmatka, noin 20 tuntia ilman välilaskua. Todellisuudessa tuota väliä ei tällä hetkellä lennetä, vaikka siitä ajoittain käydäänkin keskustelua. Kirja toi mieleeni myös oman lentoni Lontoosta Sydneyhin yli kymmenen vuotta sitten. Silloin noin tunnin välilasku tehtiin Singaporeen. 

Tarinan keskiössä on Mina, hänen miehensä Adam ja heidän adoptiotyttärensä Sophie. Perhe pyrkii aidosti tekemään parhaansa saadakseen kiireisen elämänsä sujumaan ja vanhemmat ovat valmiita tekemään kaikkensa tyttärensä eteen. Heidän keskinäinen liittonsa kuitenkin rakoilee pahasti useista seikoista johtuen. Kirjan henkilöt on monipuolisesti kuvailtu ja he ovat mielestäni hyvin aitoja ja uskottavia. Varhaislapsuudessaan kovia kokemaan joutunut viisivuotias Sophie kärsii kiintymyssuhdehäiriöstä ja vanhemmat tekevät parhaansa helpottaakseen hänen oloaan ja kasvattaakseen hänestä onnellisen ja vakaan nuoren. 

Mina, joka nuoruudessaan oli aloittanut lentäjäkoulutuksen, mutta ajautunut myöhemmin lentoemännäksi, palaa perheen parista takaisin töihin ja pääsee mukaan historialliselle lennolle. Lennon aikana tapahtuu kuitenkin paljon suunnittelemattomia asioita, joiden vuoksi Mina joutuu tekemään haastavia moraalisia päätöksiä. Kehen voi luottaa ja kuinka tulkita asioita, joista ei pysty puhumaan. 

Kirjan juoni on oivallinen, ei ehkä paras kirja lentopelosta kärsivälle, mutta itse en koe suljettua, kilometrien korkeudessa lentävää lentokonetta tämän kirjan tapahtumapaikkana kuitenkaan liian ahdistavaksi. Kirjassa on muutamia juonenkäänteitä, joiden uskottavuutta hieman kyseenalaistin.  Mikäli näistä pääsee ylitse, on kyseessä otteessaan lukijan pitävä, juonellisesti hienosti rakennettu jännitysteos, jonka lukemista ei meinaa malttaa jättää kesken. Teemoiltaan teos käsittelee jännittävien tapahtumien lisäksi myös kansalaistottelemattomuutta, ilmastonmuutosta, adoptiota, lasten kasvatusta ja kommunikoinnin merkitystä - laajalla skaalalla siis tärkeitä ja ajankohtaisia asioita. Kirja sopii hyvin kesälukemiseksi, varsinkin kun tänä kesän lentomatkailu jää varmasti monella vähemmälle.

Helmet-lukuhaaste 2021: 8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa

Panttivanki
kirjoittanut Clare Mackintosh  
suomentanut Marja Luoma
Gummerus 2021
292 sivua


tiistai 29. kesäkuuta 2021

Rajamaa (kirjoittanut Terhi Kokkonen)


Laulaja ja sanoittaja Terhi Kokkosen esikoisromaani "Rajamaa" on saanut erilaisissa arvosteluissa ja myös kirjablogeissa paljon kiitosta. Teoksella Kokkonen voitti Helsingin Sanomien vuoden 2020 esikoiskirjapalkinnon. Olen aina pitänyt Ultra Bran ja Scandinavian Music Groupin kekseliäistä lyriikoista, joista monen takana on Terhi Kokkonen. Tämä Lappiin sijoittuva, psykologiseksi trilleriksi luonnehdittu romaani, vaikutti taustatietojen perusteella hyvin kiinnostavalta ja odotukseni sen suhteen olivat korkealla. 

Pariskunta-matkaa Lapissa viettäneet Karo ja Risto joutuvat paluumatkalla auto-onnettomuuteen. Tämän seurauksena heidän kotiinpaluunsa viivästyy joitakin päiviä ja he joutuvat jäämään läheiseen lomakylään. He päätyvät odottamaan kotiinpaluuta hieman eristyksissä sijaitsevaan omalaatuiseen lomakylä "Arctic Mirageen". Ristolle lisäpäivät eivät tuota ongelmaa, mutta Karo haluaisi päästä mahdollisimman pian takaisin kotiin. Lomakylän ilmapiiri on jollakin tavoin painostava, vaikkei lukija pysty tälle mitään yksittäistä syytä nimeämäänkään. Tunnelman luonti onnistuu kirjassa hienosti.  

Kotiinpaluun odottelu lomakylässä saa pariskunnan pinnan alla olevat tunteet nousemaan esiin ja tunnelman kiristymään. Aiemmin heillä ei ehkä ole ollut samalla tavoin aikaa tai mahdollisuutta käsitellä onnelliselta vaikuttavan suhteen piilossa olevia painostavia asioita. Kokkonen käsittelee tunnelmaa mielenkiintoisesti ja ennalta vaikeasti arvattavasti. Tarinassa teemoina ovat niin eristyneisyys, turistin silmissä näkyvä, ei ehkä aidoin lappilaisuus sekä jonkinlainen yleinen vinksahtaneisuus.

Kirjassa on paljon onnistuneita kohtia ja sen yksityiskohdissa on oltu tarkkana. Kokonaisuus ei tyylillisesti ole kuitenkaan aivan omaan makuuni. Olen ehkä selvempien tarinoiden tai juonellisempien kirjojen ystävä. Mikäli kaltaiseni lukija haluaa kokeilla hieman oman mukavuusalueensa ulkopuolelle menevää kirjaa, on tämä kuitenkin hyvä valinta laadukkaan ja harkitun tekstin sekä mielenkiintoisen tapahtumaympäristön vuoksi.  

Helmet-lukuhaaste 2021: 35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut

Rajamaa
kirjoittanut Terhi Kokkonen
Otava 2020
191 sivua  

maanantai 28. kesäkuuta 2021

Vaihtuvia maisemia (kirjoittanut Kati Kelola)


Koronan myötä lentomatkailun määrä romahti. Matkailun määrän vähentyessä viimeisen lähes puolentoista vuoden ajan, on moni varmasti alkanut pohtimaan oman lentämisen tarpeellisuutta ainakin entiseen määrään verrattuna. Ilmastonmuutos on omiaan lisäämään aiheen ajankohtaisuutta ja kiinnostavuutta. Freelance-toimittaja Kati Kelola tarjoaa kirjassaan "Vaihtuvia maisemia" lukuisia muunlaisia tapoja ja ajatuksia matkantekoon kuin kiireessä toiselle puolelle Eurooppaa tai maailmaa matkaaminen. 

Ensimmäisen kerran kirja tuli vastaani Ylen Aamu-TV:ssä keväällä 2021 ja sen jälkeen olen huomannut useita artikkeleita ja arviointeja kirjasta. Kirja sopii hyvin sekä seuraavia matkoja suunnitteleville että nojatuolimatkailusta nauttiville. Iloisena myös huomasin, että aika monia Kelolan suosittelemia matkoja olen itsekin tehnyt ja niiden myötä rohkeus uudenlailla tehtäviin matkoihin on kasvanut. Ehkä pyörämatkaa jonnekin päin Eurooppaa voisi olla mielenkiintoista tulevaisuudessa kokeilla, lukuisia kotimaan kohteita unohtamatta.

Suomi sijaitsee Euroopan reunalla, josta muuten kuin lentoteitse matkaaminen on haasteellista, mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Yhdellä junanvaihdolla pääsee vaikka Pekingiin tai laivalla varsin helposti Saksaan, Ruotsiin tai Viroon. Mikäli mielii kuitenkin lähteä hieman kauemmas, voisi pitkäksi viikonlopuksi keski- tai etelä-Eurooppaan säntäilyn ehkä yhdistääkin viikon mittaiseksi matkaksi. Viikon aikana voisi vierailla parissa samalla suunnalla sijaitsevassa kaupungissa matkaten näiden välin vaikka junalla tai bussilla. Kaksi erillistä lentomatkaa saisi näin vähennettyä myös yhteen ja samalla puolitettua lentokentällä vietettävän ajan. 

Ehdoton kunnia on annettava sille, ettei kirja syyllistä tai kokonaan kiellä tai paheksu lentämistä. Se tarjoaa kuitenkin uudenlaista ajattelumallia matkustamiseen liittyen. Loma ja matka ei ole vain kohteessa olemista, vaan jo matkustaminen itsessään on osa tärkeä osa kokemusta. Oman toimintatavan muuttaminen tai päivittäminen tähän suuntaan, on nyt koronan laantuessa ja matkailun hitaasti auetessa helposti mahdollista. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 9. Kirjailijan etu- ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella. 

Vaihtuvia maisemia
kirjoittanut Kati Kelola
Gummerus 2021
201 sivua 

tiistai 16. helmikuuta 2021

Ilmastoja (kirjoittanut Jenny Offill)


Yhdysvaltalainen kirjailija ja kirjallisuuden opettaja Jenny Offill on uusimmalla, vuonna 2020 ilmestyneellä kirjallaan Ilmastoja kerännyt paljon suosiota ja keskustelua. Kirja kertoo kiltistä ja avuliaasta kirjastonhoitaja Lizziestä, joka päätyy ystävänsä podcastiin selvittämään ja vastaamaan mitä ihmeellisempiin kysymyksiin. 

Kirjan aihemaailma pyörii ilmastonmuutoksen ja maailmanlopun ympärillä. Synkkiä aiheita, mutta kirja on kirjoitettu napakkaan tyyliin. Tästä johtuen tarina jää lukijalle hieman etäiseksi, eikä tunnu liian raskaalta. Samoin käy henkilöille, jotka ovat kyllä kiinnostavia, mutta joihin tiivissä teoksessa en pääse tarpeeksi syventymään. Kirjan lukemisesta on kulunut reilu viikko, eikä se ole sen jälkeen juuri mieleeni palannut. Ei kirja huono ollut, muttei erityisesti minuun kolahtanutkaan.

Ilmastonmuutosta koskevia romaaneja on viime vuosina ilmestynyt joitakin, mutta minun ei ole tullut aihetta käsitteleviä kirjoja juuri luettua. Jatkossa aihe kuitenkin kiinnostaa, joten mielelläni otan vinkkejä vastaan. Aihetta käsitteleviä tietokirjoja sen sijaan olen joitakin lukenut.

Jenny Offillin kirja on ollut laajalti esillä eri blogeissa ja alla linkkejä muutamiin muihin blogikirjoituksiin.

Kirjaluotsi pitää kirjan napakoista pohdinnoista, mutta kirja itsessään ei jää pitkäksi aikaa mieleen.    

Nannan kirjakimara kehuu kirjaa saman aikaisesti riemastuttavaksi ja vakavaksi paketiksi, joka haluaa ottaa kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kirja kuitenkin unohtuu myös valitettavan nopeasti. 

Anssin kirjat -blogi kiittää kirjaa suoraan asiaan menemisestä. Ilmastonmuutoksesta ei saarnata, mutta se on läsnä. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 19. Kirjassa leikitään

Ilmastoja
kirjoittanut Jenny Offill
suomentanut Marja Luoma
Gummerus 2020
196 sivua

keskiviikko 10. helmikuuta 2021

Kimppakämppä (kirjoittanut Beth O'Leary)


Englantilaisen Beth O'Learyn esikoisteos Kimppakämppä on hauskaa luettavaa. Kyseessä on rakkaustarina, jonka lähtökohta on varsin omintakeinen, mutta lopputulos arvattavissa. Aika ajoin kepeän kirjan lukeminen tekee hyvää ja siihen tämä teos on erinomainen valinta. Kirjan pitkähköstä sivumäärästä huolimatta sen lukee varsin nopeasti. 

Värikäs ja hyväntahtoinen Tiffy elää pienen palkkansa turvin Lontoossa ja tarvitsee sen kalliista asuntotarjonnasta nopeasti paikan, jossa nukkua. Häntä vastaan tulee erikoinen vuokrailmoitus, jossa haetaan kämppistä, jonka käytössä koti on tarkkaan rajattuna aikana. Asunnon omistava Leon käy asunnossa vain päiväsaikaan muutaman tunnin nukkumassa, jolloin asunnossa ei saa olla. Iltaisin, öisin ja viikonloppuisin asunto on täysin vuokralaisen käytössä. Tiffy päättää tarttua tilaisuuteen ja sopii käytännön asiosta Leonin toisaalla asuvan tyttöystävän kanssa. 

Aluksi kämppikset, jotka eivät ole koskaan toisiaan nähneet tai puhuneet toistensa kanssa, käyvät arjen asioista kirjeenvaihtoja post it -lappujen avulla. Näiden kautta he tulevat jakaneeksi paljon humoristisiakin asioita ja lukija saa seurata kuinka erikoinen asumisratkaisu osoittaa toimivuutensa ja kämppikset hitaasti tutustuvat toisiinsa.

Jossakin vaiheessa heidän kiinnostuksensa kuitenkin kasvaa ja he tapaavat toisensa, ensin vahingossa, mutta pian myös sovitusti. Samoihin aikoihin molempien parisuhteet ovat tahoillaan päättymässä joten odotettavissa on ihastumista ja rakastumista. 

Aivan pelkästä satutarinasta ei ole kyse, vaan kämppikset kohtaavat haasteita mm. ex-puolisoidensa tahoilta. Onneksi heillä on hyviä ystäviä ympärillään, joiden avulla he pitävät suhteestaan ja elämästään yleensäkin kiinni. 

Kyseessä on kevyehkö rakkaustarina, jonka hyväntahtoisuus ja tapahtumien vauhdikkuus pitävät lukijan mukanaan. Kirjailjalta on julkaistu suomeksi myös teos Vaihtokauppa, ja häneltä on keväällä 2021 ilmestymässä englanninkielellä uusin teos The Road Trip.

Kirjaan ovat blogeissaan tarttuneet myös: 

Kaiken ei tarvitse olla totta -blogissa kirjaan tarttumista pohdittiin ensin pitkään, mutta kun ensimmäiset sivut oli luettu, vei kirja lukijan mennessään. 

Kirjataivas -blogin puolella kirjaa odotettiin innolla ja odotus palkittiin. Lukija ihasteli myös päähenkilöiden kiinnostavia persoonia. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 6. Kirja kertoo rakkaudesta

Kimppakämppä
kirjoittanut Beth O'Leary
suomentanut Taina Wallin
WSOY 2020
445 sivua

perjantai 5. helmikuuta 2021

Mustaa jäätä (kirjoittanut Anne Vuori-Kemilä)


Anne Vuori-Kemilä on kirjoittanut kaksi teosta: Taivas ilman reunoja sekä Mustaa jäätä. Näistä jälkimmäinen oli vuoden 2020 kaunokirjallisuuden Finlandia ehdokas. Kolmen kertojan äänellä kerrottu teos kietoo elämänkulkua kuvaavilla ja myös hienovaraisella humoristisuudella lukijan nopeasti otteeseensa.

Henkilöiden erilaisuus

Koen kirjan päähenkilöksi Antin, joka kirjan alussa on vasta pieni poika. Hän asuu menneelle ajalle hyvin tyypillisessä suomalaisessa perheessä, jossa säädyllisen julkikuvan näyttäminen ulospäin on tärkeintä. Erityisesti pojan isä on tarkka, ettei ulkopuolisille anneta yhtään puheenaiheita perheen sisäisistä asioista. Naapurissa asustaa naispari Gulffi ja Elffi. Antista ja Gulffista muodostuu mielenkiintoinen kaveripari. Ehkä ainoana konkreettisena yhdistävänä tekijänä heille ovat autot. Heidän välilleen kehittyy vuosien aikana vahva, mutta hieman eriskummallinen luottamussuhde, jonka olemassaoloa he eivät itse edes kunnolla tunnista. He saavat paljon elämänoppia ja vertailua toisistaan muihin ihmissuhteisiinsa ja ajatuksiinsa. 

Elffi on koko aikuisikänsä kipuillut aiemman avioliittonsa kaatumisen ja sitä kautta suhteen katkeamiseen poikansa kanssa. Hän onnistuu viimeisinä vuosinaan pääsemään jälleen tekemisiin poikansa kanssa, mutta vuosikymmenten erossa eläminen ei ole enää täysin paikattavissa. Elffi myös kokee, ettei Gulffi ole häntä tarpeeksi tässä tukenut ja tämä aiheuttaa kitkaa pariskunnan välille.

Vahva suositus

Kirjan lähtöasetelma on mielenkiintoinen ja monimuotoisuudestaan huolimatta avautuu lukijalle helposti. Henkilöiden tunnetilat on kuvattu koskettavasti ja siten, että niitä on helppo seurata, vaikka kirja sijoittuu useille vuosikymmenille. Koen tämän kertovan siitä, että henkilöt on todella hyvin ja perusteellisesti suunniteltu ja kirjailija on onnistunut välittämään heidän tuntonsa lukijalle loistavasti. Pidin Mustaa jäätä -kirjasta kovasti ja suosittelen sen lukemista. Teksti etenee vaivattomasti, mutta jättää lukijalle kuitenkin paljon pohdittavaa.

Kirja oli syksyllä 2020 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana ja on myös sen vuoksi kerännyt paljon lukijoita eri blogeissa. Alla muualla kirjasta sanottua.

Kulttuuri kukoistaa -blogissa kirjan henkilöiden lisäksi kehutaan kirjan kuvaavan hyvin suomalaista mielenmaisemaa. 

Kirjakaapin kummitus -blogissa kirjaa pidetään synkkänä, mutta uskottavana kuvauksena kolmesta omilla tahoillaan kipuilevasta henkilöstä.

Helmet-lukuhaaste 2021: 18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä

Mustaa jäätä
Kirjoittanut Anne Vuori-Kemilä
Karisto 2020
297 sivua

keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Lähikaupan nainen (kirjoittanut Sayaka Murata)


Japanilaisen Sayaka Muratan teos "Lähikaupan nainen" on kiehtova ja hieman absurdi kuvaus siitä, kun yhteiskunnan normit eivät tavoitakaan käytäntöä. Sayaka Murata on japanilainen kirjailija, jolta on japankiksi julkaistu 10 teosta ja englanninkielellä kaksi pitkää ja kaksi lyhyttä kirjaa. Hän on teoksillaan voittanut useita japanilaisia ja kansainvälisiä palkintoja.

Lähikaupan nainen -kirja kertoo 36-vuotiaasta Keikosta, joka on opiskeluaikanaan aloittanut japanilaisessa pienessä ruokakaupassa, joka lähinnä myy mukaan erilaisia valmisruokia ja herkkuja. Työskentely kyseisessä hyvin järjestäytyneessä ketjuliikkeessä on tarkkaa ja täsmällistä ja se sopii hyvin Keikon luonteelle. Keiko valmistuu koulusta, mutta ei halua etsiä uutta työpaikkaa, saati puolisoa, jonka kanssa perustaa perhe. Keikon vanhemmat ja sisko kyseenalaistavat hänen elämäänsä ja yrittävät patistaa häntä toimimaan perinteisten yhteiskunnan normien mukaan. Tämän seurauksena Keiko hankkii itselleen hyvin epäkelvon "vale" puolison, jonka kanssa yhteiselosta ei tule oikein mitään.

Kuvaus japanilaisesta yhteiskunnasta?
Kirja on kiinnostava katsaus Japaniin. Yhteiskunnalliset statukset ja pelko joukosta poikkeavuudesta ovat suuria. Status ei liity pelkästään henkilöön itseensä, vaan myös tämän perheeseen. Mikäli vanhempien lapsi poikkeaa jotenkin "tavallisesta", joutuvat vanhemmat myös huonoon valoon muiden silmissä. En tunne japanilaista kulttuuria hyvin, mutta uskoisin, että kirjan antama kuva on kuitenkin hieman liioiteltu. 

Sen sijaan kuvailut Keikon työpaikkana toimivasta valintamyymälästä kuulostavat täysin aidolle. Tuotteet on kaikki selkeästi ja harmonisesti aseteltu. Pakkausten ulkonäkö ja palvelukulttuuri ovat itsessään jo puolet koko tuotteen ostokokemuksesta. Vastaa hyvin sitä, ehkä stereotyyppistä kuvaa, joka itselläni japanilaisista myymälöistä on. 

Totuudenmukaista tai ei, mutta kirja on kuitenkin osittain hauska, mutta myös surullinen. Päähenkilön paineet siitä, ettei hän saa olla sellainen kuin oikeasti haluaisi ja tehdä elämässään omanlaisiaan valintoja, aiheuttavat hänelle paljon stressiä ja pettymyksiä. Kirjaa lukiessa pohdin, onko meillä Suomessakin tälläistä statukseen ja ennalta odotettuihin toimintatapoihin liittyviä odotuksia. Ne eivät ole yhtä selkeästi näkyvillä, mutta ehkä meilläkin osin tiedostamatta helposti ihmetellään ihmisiä, jotka tekevät elämässään täysin poikkeavia valintoja vaikka töiden, opiskelujen, asuinpaikan tai kumppanin suhteen. Selkeän rakenteensa vuoksi kirja soveltui hyvin kuunneltavaksi. 

Japani viinimaana
Uuden vuoden ja kunniaksi, blogi jättää ainakin tämän kirjan yhteydestä pois yksittäisen viiniarvostelun. Viinit eivät jää kuitenkaan täysin unholaan, vaan tällä kertaa keskitytään kirjan maan mukaisesti japanilaisiin viineihin. Alkon valikoimista löytyy vuoden 2021 alussa kaksi japanilaista valkoviiniä. Molemmat on valmistettu maassa pitkään valmistetusta valkoisesta Koshu-rypäleestä. Rypäleestä valmistetut viinit ovat tavallisesti hedelmäisiä ja sitruksisia. Niissä on ohut kuori, jonka ansiosta ne sopivat hyvin kasvatettavaksi kosteassa ilmastossa. Japanissa on kolme merkittävää viininviljelysaluetta: Yamanashi, Nagano ja Hokkaido. Viinejä on pienissä määrissä viljelty maassa ainakin sata vuotta, mutta ala on kasvanut erityisesti toisen maailmansodan jälkeen ja erityisesti parina viimeisenä vuosikymmenenä. 

Lähde: winegossips.com


Helmet-lukuhaaste 2021: 37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa

Muissa blogeissa kirjasta sanottua:

Bibbidi Bobbidi Book -blogissa on ihasteltu kirjan merkittävyyttä sen sivumäärään nähden. Pohdiskelua on herättänyt myös tietty raami, jonka mukaan ihmisten olisi ulkopuolisten mukaan soveliasta elää. 

Kirjaluotsi -blogi ei pidä kirjaa hauskana, vaan yhteiskuntakriittisenä kirjana. Sen dialogi etenee nopeasti ja on ytimekästä. 

Lähikaupan nainen
kirjoittanut Sayaka Murata
kääntänyt Raisa Porrasmaa
lukija Vuokko Hovatta
Gummerus 2020
3h, 50min (kuunneltu äänikirjana)

maanantai 4. tammikuuta 2021

Mennyttä ja tulevaa kirjavuotta

 Vuosi 2020 on takanapäin ja aika suunnata kohti uutta vuotta uudella innolla. Päätöksiä tai lupauksia en uudelle vuodelle ole blogin osalta tehnyt, mutta jonkinlaisia muutoksia lienee luvassa. Kirjablogien - ja myös viinien kohdalla - on aina ollut hienoa, etteivät postaukset itsessään vanhene. Osa kirjoista jää aikaa myöten unholaan, mutta suurimpaan osaan tartutaan vielä vuosikymmentenkin päästä. 

Instan, Twitterin ja Facebookin myötä jatkuva tarve reagointiin ja somen selaamiseen on kasvanut myös kirjablogien puolella. Positiivista on tämän synnyttävä mielenkiintoinen ja ajankohtainen keskustelu, johon on helppo ottaa osaa. Negatiivisena puolena sen sijaan ajankäyttö ja stressi siitä, ettei ehdi blogata tarpeeksi usein. Luettuja ja blogikirjoitusta odottavien kirjojen määrä tuntuu koko ajan kasvavan. Periaatteenani on ollut blogata vain itseäni kiinnostavista kirjoista, arvostelukappaleita en ole vastaanottanut, sillä en voi luvata, että niistä välttämättä ehtisin bloggaamaan. Pääkaupunkiseudun kirjastot ja erilaiset digi- ja äänikirjapalvelut tarjoavat itsessään todella runsaasti helposti saatavilla olevaa kirjallisuutta.

Loppusyksystä blogi-kirjoitukset jäivät tahattomalle ja suunnittelemattomalle tauolle. Päätin, että seuraava postaus tulee, kun siltä tuntuu. Seurasin kyllä "tauon" ajan aktiivisesti kirjallisuuskeskusteluja, muita blogeja ja aihetta koskevaa some-kirjoittelua. Muutaman kirjankin luin. Vuoden vaihduttua on into kirjoittamiseen ja lukemiseen taas nostanut päätään. Jotta mielekkyys bloggaamiseen säilyy kokeilen paria erilaista lähestymistapaa blogin aktiivisena pitämiseen. 

Sen voin luvata, että kirjat, ja ehkä myös viineihin liittyvät aiheet, tulevat pysymään kaiken tekemisen keskiössä. Oikein hyvää alkanutta vuotta lukijoille ja palautetta, ideoita ja kommentteja otan jatkossakin ilolla vastaan!