torstai 1. heinäkuuta 2021

Panttivanki (kirjoittanut Clare Mackintosh)


Brittiläiseltä dekkaristilta ja entiseltä poliisilta Clare Mackintoshilta on julkaistu viisi kirjaa. Näistä kolmesta löytyy arvostelu blogista: Annoin sinun mennä, Minä näen sinut ja Anna minun olla. Hänen uusin kirjansa "Panttivanki" ilmestyi vuonna 2021 ja se kertoo jännittävän psykologisen trillerin Lontoo - Sydney väliseltä lennolta. Kyseessä on ennätyspitkän lennon neitsytmatka, noin 20 tuntia ilman välilaskua. Todellisuudessa tuota väliä ei tällä hetkellä lennetä, vaikka siitä ajoittain käydäänkin keskustelua. Kirja toi mieleeni myös oman lentoni Lontoosta Sydneyhin yli kymmenen vuotta sitten. Silloin noin tunnin välilasku tehtiin Singaporeen. 

Tarinan keskiössä on Mina, hänen miehensä Adam ja heidän adoptiotyttärensä Sophie. Perhe pyrkii aidosti tekemään parhaansa saadakseen kiireisen elämänsä sujumaan ja vanhemmat ovat valmiita tekemään kaikkensa tyttärensä eteen. Heidän keskinäinen liittonsa kuitenkin rakoilee pahasti useista seikoista johtuen. Kirjan henkilöt on monipuolisesti kuvailtu ja he ovat mielestäni hyvin aitoja ja uskottavia. Varhaislapsuudessaan kovia kokemaan joutunut viisivuotias Sophie kärsii kiintymyssuhdehäiriöstä ja vanhemmat tekevät parhaansa helpottaakseen hänen oloaan ja kasvattaakseen hänestä onnellisen ja vakaan nuoren. 

Mina, joka nuoruudessaan oli aloittanut lentäjäkoulutuksen, mutta ajautunut myöhemmin lentoemännäksi, palaa perheen parista takaisin töihin ja pääsee mukaan historialliselle lennolle. Lennon aikana tapahtuu kuitenkin paljon suunnittelemattomia asioita, joiden vuoksi Mina joutuu tekemään haastavia moraalisia päätöksiä. Kehen voi luottaa ja kuinka tulkita asioita, joista ei pysty puhumaan. 

Kirjan juoni on oivallinen, ei ehkä paras kirja lentopelosta kärsivälle, mutta itse en koe suljettua, kilometrien korkeudessa lentävää lentokonetta tämän kirjan tapahtumapaikkana kuitenkaan liian ahdistavaksi. Kirjassa on muutamia juonenkäänteitä, joiden uskottavuutta hieman kyseenalaistin.  Mikäli näistä pääsee ylitse, on kyseessä otteessaan lukijan pitävä, juonellisesti hienosti rakennettu jännitysteos, jonka lukemista ei meinaa malttaa jättää kesken. Teemoiltaan teos käsittelee jännittävien tapahtumien lisäksi myös kansalaistottelemattomuutta, ilmastonmuutosta, adoptiota, lasten kasvatusta ja kommunikoinnin merkitystä - laajalla skaalalla siis tärkeitä ja ajankohtaisia asioita. Kirja sopii hyvin kesälukemiseksi, varsinkin kun tänä kesän lentomatkailu jää varmasti monella vähemmälle.

Helmet-lukuhaaste 2021: 8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa

Panttivanki
kirjoittanut Clare Mackintosh  
suomentanut Marja Luoma
Gummerus 2021
292 sivua


tiistai 29. kesäkuuta 2021

Rajamaa (kirjoittanut Terhi Kokkonen)


Laulaja ja sanoittaja Terhi Kokkosen esikoisromaani "Rajamaa" on saanut erilaisissa arvosteluissa ja myös kirjablogeissa paljon kiitosta. Teoksella Kokkonen voitti Helsingin Sanomien vuoden 2020 esikoiskirjapalkinnon. Olen aina pitänyt Ultra Bran ja Scandinavian Music Groupin kekseliäistä lyriikoista, joista monen takana on Terhi Kokkonen. Tämä Lappiin sijoittuva, psykologiseksi trilleriksi luonnehdittu romaani, vaikutti taustatietojen perusteella hyvin kiinnostavalta ja odotukseni sen suhteen olivat korkealla. 

Pariskunta-matkaa Lapissa viettäneet Karo ja Risto joutuvat paluumatkalla auto-onnettomuuteen. Tämän seurauksena heidän kotiinpaluunsa viivästyy joitakin päiviä ja he joutuvat jäämään läheiseen lomakylään. He päätyvät odottamaan kotiinpaluuta hieman eristyksissä sijaitsevaan omalaatuiseen lomakylä "Arctic Mirageen". Ristolle lisäpäivät eivät tuota ongelmaa, mutta Karo haluaisi päästä mahdollisimman pian takaisin kotiin. Lomakylän ilmapiiri on jollakin tavoin painostava, vaikkei lukija pysty tälle mitään yksittäistä syytä nimeämäänkään. Tunnelman luonti onnistuu kirjassa hienosti.  

Kotiinpaluun odottelu lomakylässä saa pariskunnan pinnan alla olevat tunteet nousemaan esiin ja tunnelman kiristymään. Aiemmin heillä ei ehkä ole ollut samalla tavoin aikaa tai mahdollisuutta käsitellä onnelliselta vaikuttavan suhteen piilossa olevia painostavia asioita. Kokkonen käsittelee tunnelmaa mielenkiintoisesti ja ennalta vaikeasti arvattavasti. Tarinassa teemoina ovat niin eristyneisyys, turistin silmissä näkyvä, ei ehkä aidoin lappilaisuus sekä jonkinlainen yleinen vinksahtaneisuus.

Kirjassa on paljon onnistuneita kohtia ja sen yksityiskohdissa on oltu tarkkana. Kokonaisuus ei tyylillisesti ole kuitenkaan aivan omaan makuuni. Olen ehkä selvempien tarinoiden tai juonellisempien kirjojen ystävä. Mikäli kaltaiseni lukija haluaa kokeilla hieman oman mukavuusalueensa ulkopuolelle menevää kirjaa, on tämä kuitenkin hyvä valinta laadukkaan ja harkitun tekstin sekä mielenkiintoisen tapahtumaympäristön vuoksi.  

Helmet-lukuhaaste 2021: 35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut

Rajamaa
kirjoittanut Terhi Kokkonen
Otava 2020
191 sivua  

maanantai 28. kesäkuuta 2021

Vaihtuvia maisemia (kirjoittanut Kati Kelola)


Koronan myötä lentomatkailun määrä romahti. Matkailun määrän vähentyessä viimeisen lähes puolentoista vuoden ajan, on moni varmasti alkanut pohtimaan oman lentämisen tarpeellisuutta ainakin entiseen määrään verrattuna. Ilmastonmuutos on omiaan lisäämään aiheen ajankohtaisuutta ja kiinnostavuutta. Freelance-toimittaja Kati Kelola tarjoaa kirjassaan "Vaihtuvia maisemia" lukuisia muunlaisia tapoja ja ajatuksia matkantekoon kuin kiireessä toiselle puolelle Eurooppaa tai maailmaa matkaaminen. 

Ensimmäisen kerran kirja tuli vastaani Ylen Aamu-TV:ssä keväällä 2021 ja sen jälkeen olen huomannut useita artikkeleita ja arviointeja kirjasta. Kirja sopii hyvin sekä seuraavia matkoja suunnitteleville että nojatuolimatkailusta nauttiville. Iloisena myös huomasin, että aika monia Kelolan suosittelemia matkoja olen itsekin tehnyt ja niiden myötä rohkeus uudenlailla tehtäviin matkoihin on kasvanut. Ehkä pyörämatkaa jonnekin päin Eurooppaa voisi olla mielenkiintoista tulevaisuudessa kokeilla, lukuisia kotimaan kohteita unohtamatta.

Suomi sijaitsee Euroopan reunalla, josta muuten kuin lentoteitse matkaaminen on haasteellista, mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Yhdellä junanvaihdolla pääsee vaikka Pekingiin tai laivalla varsin helposti Saksaan, Ruotsiin tai Viroon. Mikäli mielii kuitenkin lähteä hieman kauemmas, voisi pitkäksi viikonlopuksi keski- tai etelä-Eurooppaan säntäilyn ehkä yhdistääkin viikon mittaiseksi matkaksi. Viikon aikana voisi vierailla parissa samalla suunnalla sijaitsevassa kaupungissa matkaten näiden välin vaikka junalla tai bussilla. Kaksi erillistä lentomatkaa saisi näin vähennettyä myös yhteen ja samalla puolitettua lentokentällä vietettävän ajan. 

Ehdoton kunnia on annettava sille, ettei kirja syyllistä tai kokonaan kiellä tai paheksu lentämistä. Se tarjoaa kuitenkin uudenlaista ajattelumallia matkustamiseen liittyen. Loma ja matka ei ole vain kohteessa olemista, vaan jo matkustaminen itsessään on osa tärkeä osa kokemusta. Oman toimintatavan muuttaminen tai päivittäminen tähän suuntaan, on nyt koronan laantuessa ja matkailun hitaasti auetessa helposti mahdollista. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 9. Kirjailijan etu- ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella. 

Vaihtuvia maisemia
kirjoittanut Kati Kelola
Gummerus 2021
201 sivua 

tiistai 16. helmikuuta 2021

Ilmastoja (kirjoittanut Jenny Offill)


Yhdysvaltalainen kirjailija ja kirjallisuuden opettaja Jenny Offill on uusimmalla, vuonna 2020 ilmestyneellä kirjallaan Ilmastoja kerännyt paljon suosiota ja keskustelua. Kirja kertoo kiltistä ja avuliaasta kirjastonhoitaja Lizziestä, joka päätyy ystävänsä podcastiin selvittämään ja vastaamaan mitä ihmeellisempiin kysymyksiin. 

Kirjan aihemaailma pyörii ilmastonmuutoksen ja maailmanlopun ympärillä. Synkkiä aiheita, mutta kirja on kirjoitettu napakkaan tyyliin. Tästä johtuen tarina jää lukijalle hieman etäiseksi, eikä tunnu liian raskaalta. Samoin käy henkilöille, jotka ovat kyllä kiinnostavia, mutta joihin tiivissä teoksessa en pääse tarpeeksi syventymään. Kirjan lukemisesta on kulunut reilu viikko, eikä se ole sen jälkeen juuri mieleeni palannut. Ei kirja huono ollut, muttei erityisesti minuun kolahtanutkaan.

Ilmastonmuutosta koskevia romaaneja on viime vuosina ilmestynyt joitakin, mutta minun ei ole tullut aihetta käsitteleviä kirjoja juuri luettua. Jatkossa aihe kuitenkin kiinnostaa, joten mielelläni otan vinkkejä vastaan. Aihetta käsitteleviä tietokirjoja sen sijaan olen joitakin lukenut.

Jenny Offillin kirja on ollut laajalti esillä eri blogeissa ja alla linkkejä muutamiin muihin blogikirjoituksiin.

Kirjaluotsi pitää kirjan napakoista pohdinnoista, mutta kirja itsessään ei jää pitkäksi aikaa mieleen.    

Nannan kirjakimara kehuu kirjaa saman aikaisesti riemastuttavaksi ja vakavaksi paketiksi, joka haluaa ottaa kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kirja kuitenkin unohtuu myös valitettavan nopeasti. 

Anssin kirjat -blogi kiittää kirjaa suoraan asiaan menemisestä. Ilmastonmuutoksesta ei saarnata, mutta se on läsnä. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 19. Kirjassa leikitään

Ilmastoja
kirjoittanut Jenny Offill
suomentanut Marja Luoma
Gummerus 2020
196 sivua

keskiviikko 10. helmikuuta 2021

Kimppakämppä (kirjoittanut Beth O'Leary)


Englantilaisen Beth O'Learyn esikoisteos Kimppakämppä on hauskaa luettavaa. Kyseessä on rakkaustarina, jonka lähtökohta on varsin omintakeinen, mutta lopputulos arvattavissa. Aika ajoin kepeän kirjan lukeminen tekee hyvää ja siihen tämä teos on erinomainen valinta. Kirjan pitkähköstä sivumäärästä huolimatta sen lukee varsin nopeasti. 

Värikäs ja hyväntahtoinen Tiffy elää pienen palkkansa turvin Lontoossa ja tarvitsee sen kalliista asuntotarjonnasta nopeasti paikan, jossa nukkua. Häntä vastaan tulee erikoinen vuokrailmoitus, jossa haetaan kämppistä, jonka käytössä koti on tarkkaan rajattuna aikana. Asunnon omistava Leon käy asunnossa vain päiväsaikaan muutaman tunnin nukkumassa, jolloin asunnossa ei saa olla. Iltaisin, öisin ja viikonloppuisin asunto on täysin vuokralaisen käytössä. Tiffy päättää tarttua tilaisuuteen ja sopii käytännön asiosta Leonin toisaalla asuvan tyttöystävän kanssa. 

Aluksi kämppikset, jotka eivät ole koskaan toisiaan nähneet tai puhuneet toistensa kanssa, käyvät arjen asioista kirjeenvaihtoja post it -lappujen avulla. Näiden kautta he tulevat jakaneeksi paljon humoristisiakin asioita ja lukija saa seurata kuinka erikoinen asumisratkaisu osoittaa toimivuutensa ja kämppikset hitaasti tutustuvat toisiinsa.

Jossakin vaiheessa heidän kiinnostuksensa kuitenkin kasvaa ja he tapaavat toisensa, ensin vahingossa, mutta pian myös sovitusti. Samoihin aikoihin molempien parisuhteet ovat tahoillaan päättymässä joten odotettavissa on ihastumista ja rakastumista. 

Aivan pelkästä satutarinasta ei ole kyse, vaan kämppikset kohtaavat haasteita mm. ex-puolisoidensa tahoilta. Onneksi heillä on hyviä ystäviä ympärillään, joiden avulla he pitävät suhteestaan ja elämästään yleensäkin kiinni. 

Kyseessä on kevyehkö rakkaustarina, jonka hyväntahtoisuus ja tapahtumien vauhdikkuus pitävät lukijan mukanaan. Kirjailjalta on julkaistu suomeksi myös teos Vaihtokauppa, ja häneltä on keväällä 2021 ilmestymässä englanninkielellä uusin teos The Road Trip.

Kirjaan ovat blogeissaan tarttuneet myös: 

Kaiken ei tarvitse olla totta -blogissa kirjaan tarttumista pohdittiin ensin pitkään, mutta kun ensimmäiset sivut oli luettu, vei kirja lukijan mennessään. 

Kirjataivas -blogin puolella kirjaa odotettiin innolla ja odotus palkittiin. Lukija ihasteli myös päähenkilöiden kiinnostavia persoonia. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 6. Kirja kertoo rakkaudesta

Kimppakämppä
kirjoittanut Beth O'Leary
suomentanut Taina Wallin
WSOY 2020
445 sivua

perjantai 5. helmikuuta 2021

Mustaa jäätä (kirjoittanut Anne Vuori-Kemilä)


Anne Vuori-Kemilä on kirjoittanut kaksi teosta: Taivas ilman reunoja sekä Mustaa jäätä. Näistä jälkimmäinen oli vuoden 2020 kaunokirjallisuuden Finlandia ehdokas. Kolmen kertojan äänellä kerrottu teos kietoo elämänkulkua kuvaavilla ja myös hienovaraisella humoristisuudella lukijan nopeasti otteeseensa.

Henkilöiden erilaisuus

Koen kirjan päähenkilöksi Antin, joka kirjan alussa on vasta pieni poika. Hän asuu menneelle ajalle hyvin tyypillisessä suomalaisessa perheessä, jossa säädyllisen julkikuvan näyttäminen ulospäin on tärkeintä. Erityisesti pojan isä on tarkka, ettei ulkopuolisille anneta yhtään puheenaiheita perheen sisäisistä asioista. Naapurissa asustaa naispari Gulffi ja Elffi. Antista ja Gulffista muodostuu mielenkiintoinen kaveripari. Ehkä ainoana konkreettisena yhdistävänä tekijänä heille ovat autot. Heidän välilleen kehittyy vuosien aikana vahva, mutta hieman eriskummallinen luottamussuhde, jonka olemassaoloa he eivät itse edes kunnolla tunnista. He saavat paljon elämänoppia ja vertailua toisistaan muihin ihmissuhteisiinsa ja ajatuksiinsa. 

Elffi on koko aikuisikänsä kipuillut aiemman avioliittonsa kaatumisen ja sitä kautta suhteen katkeamiseen poikansa kanssa. Hän onnistuu viimeisinä vuosinaan pääsemään jälleen tekemisiin poikansa kanssa, mutta vuosikymmenten erossa eläminen ei ole enää täysin paikattavissa. Elffi myös kokee, ettei Gulffi ole häntä tarpeeksi tässä tukenut ja tämä aiheuttaa kitkaa pariskunnan välille.

Vahva suositus

Kirjan lähtöasetelma on mielenkiintoinen ja monimuotoisuudestaan huolimatta avautuu lukijalle helposti. Henkilöiden tunnetilat on kuvattu koskettavasti ja siten, että niitä on helppo seurata, vaikka kirja sijoittuu useille vuosikymmenille. Koen tämän kertovan siitä, että henkilöt on todella hyvin ja perusteellisesti suunniteltu ja kirjailija on onnistunut välittämään heidän tuntonsa lukijalle loistavasti. Pidin Mustaa jäätä -kirjasta kovasti ja suosittelen sen lukemista. Teksti etenee vaivattomasti, mutta jättää lukijalle kuitenkin paljon pohdittavaa.

Kirja oli syksyllä 2020 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana ja on myös sen vuoksi kerännyt paljon lukijoita eri blogeissa. Alla muualla kirjasta sanottua.

Kulttuuri kukoistaa -blogissa kirjan henkilöiden lisäksi kehutaan kirjan kuvaavan hyvin suomalaista mielenmaisemaa. 

Kirjakaapin kummitus -blogissa kirjaa pidetään synkkänä, mutta uskottavana kuvauksena kolmesta omilla tahoillaan kipuilevasta henkilöstä.

Helmet-lukuhaaste 2021: 18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä

Mustaa jäätä
Kirjoittanut Anne Vuori-Kemilä
Karisto 2020
297 sivua

keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Lähikaupan nainen (kirjoittanut Sayaka Murata)


Japanilaisen Sayaka Muratan teos "Lähikaupan nainen" on kiehtova ja hieman absurdi kuvaus siitä, kun yhteiskunnan normit eivät tavoitakaan käytäntöä. Sayaka Murata on japanilainen kirjailija, jolta on japankiksi julkaistu 10 teosta ja englanninkielellä kaksi pitkää ja kaksi lyhyttä kirjaa. Hän on teoksillaan voittanut useita japanilaisia ja kansainvälisiä palkintoja.

Lähikaupan nainen -kirja kertoo 36-vuotiaasta Keikosta, joka on opiskeluaikanaan aloittanut japanilaisessa pienessä ruokakaupassa, joka lähinnä myy mukaan erilaisia valmisruokia ja herkkuja. Työskentely kyseisessä hyvin järjestäytyneessä ketjuliikkeessä on tarkkaa ja täsmällistä ja se sopii hyvin Keikon luonteelle. Keiko valmistuu koulusta, mutta ei halua etsiä uutta työpaikkaa, saati puolisoa, jonka kanssa perustaa perhe. Keikon vanhemmat ja sisko kyseenalaistavat hänen elämäänsä ja yrittävät patistaa häntä toimimaan perinteisten yhteiskunnan normien mukaan. Tämän seurauksena Keiko hankkii itselleen hyvin epäkelvon "vale" puolison, jonka kanssa yhteiselosta ei tule oikein mitään.

Kuvaus japanilaisesta yhteiskunnasta?
Kirja on kiinnostava katsaus Japaniin. Yhteiskunnalliset statukset ja pelko joukosta poikkeavuudesta ovat suuria. Status ei liity pelkästään henkilöön itseensä, vaan myös tämän perheeseen. Mikäli vanhempien lapsi poikkeaa jotenkin "tavallisesta", joutuvat vanhemmat myös huonoon valoon muiden silmissä. En tunne japanilaista kulttuuria hyvin, mutta uskoisin, että kirjan antama kuva on kuitenkin hieman liioiteltu. 

Sen sijaan kuvailut Keikon työpaikkana toimivasta valintamyymälästä kuulostavat täysin aidolle. Tuotteet on kaikki selkeästi ja harmonisesti aseteltu. Pakkausten ulkonäkö ja palvelukulttuuri ovat itsessään jo puolet koko tuotteen ostokokemuksesta. Vastaa hyvin sitä, ehkä stereotyyppistä kuvaa, joka itselläni japanilaisista myymälöistä on. 

Totuudenmukaista tai ei, mutta kirja on kuitenkin osittain hauska, mutta myös surullinen. Päähenkilön paineet siitä, ettei hän saa olla sellainen kuin oikeasti haluaisi ja tehdä elämässään omanlaisiaan valintoja, aiheuttavat hänelle paljon stressiä ja pettymyksiä. Kirjaa lukiessa pohdin, onko meillä Suomessakin tälläistä statukseen ja ennalta odotettuihin toimintatapoihin liittyviä odotuksia. Ne eivät ole yhtä selkeästi näkyvillä, mutta ehkä meilläkin osin tiedostamatta helposti ihmetellään ihmisiä, jotka tekevät elämässään täysin poikkeavia valintoja vaikka töiden, opiskelujen, asuinpaikan tai kumppanin suhteen. Selkeän rakenteensa vuoksi kirja soveltui hyvin kuunneltavaksi. 

Japani viinimaana
Uuden vuoden ja kunniaksi, blogi jättää ainakin tämän kirjan yhteydestä pois yksittäisen viiniarvostelun. Viinit eivät jää kuitenkaan täysin unholaan, vaan tällä kertaa keskitytään kirjan maan mukaisesti japanilaisiin viineihin. Alkon valikoimista löytyy vuoden 2021 alussa kaksi japanilaista valkoviiniä. Molemmat on valmistettu maassa pitkään valmistetusta valkoisesta Koshu-rypäleestä. Rypäleestä valmistetut viinit ovat tavallisesti hedelmäisiä ja sitruksisia. Niissä on ohut kuori, jonka ansiosta ne sopivat hyvin kasvatettavaksi kosteassa ilmastossa. Japanissa on kolme merkittävää viininviljelysaluetta: Yamanashi, Nagano ja Hokkaido. Viinejä on pienissä määrissä viljelty maassa ainakin sata vuotta, mutta ala on kasvanut erityisesti toisen maailmansodan jälkeen ja erityisesti parina viimeisenä vuosikymmenenä. 

Lähde: winegossips.com


Helmet-lukuhaaste 2021: 37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa

Muissa blogeissa kirjasta sanottua:

Bibbidi Bobbidi Book -blogissa on ihasteltu kirjan merkittävyyttä sen sivumäärään nähden. Pohdiskelua on herättänyt myös tietty raami, jonka mukaan ihmisten olisi ulkopuolisten mukaan soveliasta elää. 

Kirjaluotsi -blogi ei pidä kirjaa hauskana, vaan yhteiskuntakriittisenä kirjana. Sen dialogi etenee nopeasti ja on ytimekästä. 

Lähikaupan nainen
kirjoittanut Sayaka Murata
kääntänyt Raisa Porrasmaa
lukija Vuokko Hovatta
Gummerus 2020
3h, 50min (kuunneltu äänikirjana)

maanantai 4. tammikuuta 2021

Mennyttä ja tulevaa kirjavuotta

 Vuosi 2020 on takanapäin ja aika suunnata kohti uutta vuotta uudella innolla. Päätöksiä tai lupauksia en uudelle vuodelle ole blogin osalta tehnyt, mutta jonkinlaisia muutoksia lienee luvassa. Kirjablogien - ja myös viinien kohdalla - on aina ollut hienoa, etteivät postaukset itsessään vanhene. Osa kirjoista jää aikaa myöten unholaan, mutta suurimpaan osaan tartutaan vielä vuosikymmentenkin päästä. 

Instan, Twitterin ja Facebookin myötä jatkuva tarve reagointiin ja somen selaamiseen on kasvanut myös kirjablogien puolella. Positiivista on tämän synnyttävä mielenkiintoinen ja ajankohtainen keskustelu, johon on helppo ottaa osaa. Negatiivisena puolena sen sijaan ajankäyttö ja stressi siitä, ettei ehdi blogata tarpeeksi usein. Luettuja ja blogikirjoitusta odottavien kirjojen määrä tuntuu koko ajan kasvavan. Periaatteenani on ollut blogata vain itseäni kiinnostavista kirjoista, arvostelukappaleita en ole vastaanottanut, sillä en voi luvata, että niistä välttämättä ehtisin bloggaamaan. Pääkaupunkiseudun kirjastot ja erilaiset digi- ja äänikirjapalvelut tarjoavat itsessään todella runsaasti helposti saatavilla olevaa kirjallisuutta.

Loppusyksystä blogi-kirjoitukset jäivät tahattomalle ja suunnittelemattomalle tauolle. Päätin, että seuraava postaus tulee, kun siltä tuntuu. Seurasin kyllä "tauon" ajan aktiivisesti kirjallisuuskeskusteluja, muita blogeja ja aihetta koskevaa some-kirjoittelua. Muutaman kirjankin luin. Vuoden vaihduttua on into kirjoittamiseen ja lukemiseen taas nostanut päätään. Jotta mielekkyys bloggaamiseen säilyy kokeilen paria erilaista lähestymistapaa blogin aktiivisena pitämiseen. 

Sen voin luvata, että kirjat, ja ehkä myös viineihin liittyvät aiheet, tulevat pysymään kaiken tekemisen keskiössä. Oikein hyvää alkanutta vuotta lukijoille ja palautetta, ideoita ja kommentteja otan jatkossakin ilolla vastaan!