Rantakahvila (kirjoittanut Lucy Diamond)

Rantakahvila on ihastuttava englantilainen romaani 30-vuotiaasta Eviesta. Hän asuu Oxfordissa poikaystävänsä kanssa. Elämä kulkee eteenpäin tasaista, hieman tylsää tahtia. Yllättäen Evie saa tietää perineensä tätinsä Cornwallissa sijaitsevan kahvilan. Kahvila on aina ollut tädin silmäterä ja testamentissaan hän perustelee tarkasti miksi tahtoo juuri siskontyttärensä perivän paikan. 

Aluksi Evie ajattelee, ettei millään pysty huolehtimaan lähes toiselta puolelta maata sijaitsevasta kahvilasta. Vierailtuaan paikassa muutaman kerran ja tutustuttuaan sen omaperäisiin työntekijöihin, kylään ja kahvilan asiakkaisiin, hänen mielensä kuitenkin muuttuu. 

Kirja on leppoisa ja hyväntuulinen, mutta kuitenkin koskettava. Se sopi hyvin kesälukemiseksi, mutta miksei myös syksyllä tai talvella muistuttamaan valoisammasta vuodenajasta. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 41. Kirjassa matkustetaan junalla 

Rantakahvila
kirjoittanut Lucy Diamond
kääntäjä Eeva Parviainen
Otava 2021
290 sivua

Epätavallinen lukija (kirjoittanut Alan Bennett)

Mitä tapahtuu, kun Englannin kuningattaren corgit karkavat ja kuningatar saa ne kiinni Westministerin linnan pihalta, jossa on samaan aikaan kirjastoauto käymässä? Kuningatar kokee velvollisuudekseen käydä kirjastoautossa, eikä kehtaa lähteä sieltä lainaamatta kirjaa. Lukuharrastusta innoittaa entisestään palatsin keittiössä työskentelevä ja kirjoista hyvin tietävä nuori mies.

Epätavallinen lukija on hieman satiirinen kirja uusien asioiden löytämisestä ja niihin uppoamisesta. Kun ihminen sattumalta löytää mielenkiinon kohteen, jonka ei ole aiemmin uskonut olevan lainkaan kiinnostava, voi lähes kaikki ympärillä oleva tuntua muuttuvan. Aina nämä muutokset eivät lähipiiriä miellytä. Uudet asiat antavat erilaisia näkökulmia maailmaan ja asioihin. Oli sitten Englannin kuningatar tai suomalainen maanviljelijä.

Viittauksia kirjailijoihin
Kuten kirjan nimi hieman antaa olettaa, käsitellään teoksessa jonkin verran kirjallisuutta. Kuningatar saa suosituksia lukea eri tyylien kirjallisuutta yleisesti tunnetuilta kirjailijoilta. Välillä hyvän kirjan lukemista ei malttaisi jättää kesken ja kirjoja tulee luettua oman kodin lisäksi myös ruokaillessa tai matkustaessa. Myös kuningatar on kirjassa saman haasteen edessä. Hän on kehittänyt taidon lukea kirjaa samalla, kun matkustaa kärrykyydillä hurraavien faniensa joukossa. Kirjalaatikon unohtuminen kotiin valtiovierailulta on puolestaan vaarassa pilata koko matkan.

Idean kirjan lukemiseen sain Kirjarikas elämäni -blogista. Seuraan jonkin verran Englannin kuninkaallisia ja on mukava lukea välillä heitä koskevaa kirjallisuutta. Kun kyseessä vielä oli tunnetun englantilaisen Alan Bennetin ensimmäinen suomennettu satiiriteos ja sivumääräkin oli hyvin kohtuullinen, oli kynnys kirjan lukemiseen matala. Mielestäni kirja on kiva, hyvänmielen kirja, ja hieman erilaista kirjallisuustyyliä kuin yleensä luen. Vaikka sivuja  kirjassa on vain reilu sata, meni kirjan lukemiseen kuitenkin yllättävän paljon aikaa.

Cremant-kuohuvaa Jurasta
Kirjan pariksi valikoitui, kuninkaallisillekin sopiva, ranskalainen Cremant-kuohuviini. Kuohuvassa on helmeilevän keyyet kuplat ja väri on raikkaan kellertävä. Maussa on sitruksisuutta ja päärynäisyyttä. Viinissä on myös kypsyyden tuntua ja voimaisuutta, vaikka se onkin hapokas ja kuiva. Viini maistui kirjan lisäksi itsetehtyjen blinien kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmat ovat perinteisillä asioilla hieman leikitteleviä. Erityisesti kirjasta puuttuu syvyyttä ja myös pitkäjänteisyyttä. Mukavat nautittavat ja muistuttavat pian alkavasta keväästä.

Helmet-lukuhaaste 2020: 15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö

Epätavallinen lukija
kirjoittanut Alan Bennett
suomentanut Heikki Salojärvi
Basaam Books 2008
115 sivua

Charles de Fere
Cremant du Jura Brut
Chardonnay, Pinot Noir
AOC Jura, Ranska
14,98€ (Alkosta helmikuussa 2020)

Nuoruuteni (kirjoittanut Winston Churchill)

Churcillin kirjoittama omaelämäkerta nuoruusvuosistaan sijoittuu pääasiassa aikaan ennen kuin hänestä tuli pääministeri. Kirja on hieno teos sekä suurmiehestä, joka omalta osaltaan oli mukana luotsaamassa Iso-Britanniaa läpi maailmansotien, että kuvaus ajasta, jolloin Iso-Britannia vielä oli yksi maailman mahtivaltioista. Kirjan tyyli on ihanan brittiläistä 1900-luvun alun tyyliä. Hyvin voisi kuvitella, että kirjan tapahtumissa ja sodissa olisi seikkaillut jokin Agatha Christien hahmoista.

Kirjasta löytyy ajan tapaan hieman paatoksellista politiikkaa ja joitakin ajatuksia ja havaintoja, joiden kohdalla Churchill todennäköisesti vanhempana valtiomiehenä on muuttanut mieltään. Nämä seikat tekevät kirjasta kuitenkin vilpittömän ja aidon. En mikään sotakirjojen ystävä ole, mutta tämän kirjan kautta pääsee hieman lukemaan sotien inhimillisempää puolta, kun Chucrhill kertoo kokemuksistaan mm. Etelä-Afrikassa ja Intiassa. Kirja avaa myös hieman mm. buurisotien asettelua Etelä-Afrikassa. Churchillin seikkailut ja selviäminen mm. afrikkalaiselta sotaleiriltä tuntuvat uskomattomilta, varsinkin kun tietää että aika ja yhteydet ovat reilu sata vuotta sitten olleet varsin erilaiset kuin nykyään. Toisaalta hän on elänyt jo nuorena kohtalaisen etuoikeutettua elämää.

Kirjassa on riittävästi lukemista, mutta toisaalta teksti etenee mukavasti, eikä oikeastaan tunnu puuduttavalta. Suurmieskuvauksen lisäksi kyseessä erinomainen historian kuvaus.

Hieman pitkähköä aasinsiltaa pitkin kirjan pariksi valikoitui entinen Iso-Britannian siirtomaa ja edelleenkin Iso-Britannian perutuslailliseen monarkiaan osaltaan kuuluvan maan punaviini. Kanadalainen Inniskillin Pinot Noiria maistoin pariin eri otteeseen eri pulloista ja mielestäni viini ei ollut täysin tasalaatuista molemmissa pulloissa.  Viini oli väriltään varsin vaaleaa ja tiilenpunaista, kuten Pinot Noirit yleensäkin ovat. Viinissä oli hieman hapokkuutta, mutta ei juurikaan tanniineja. Maussa ja tuoksussa oli runsaan puolukan lisäksi nahkaisuutta ja hieman korkkia sekä tammea. Saattaa olla, että muutaman vuoden lisäkypsyttäminen olisi hieman pehmentänyt viiniä parempaan suuntaan. Mielenkiintoinen makuelämys kuitenkin, jonka kanssa maistui toisella kerralla kanttarellirisotto grillatun porsaan sisäfileen kanssa ja toisella kerralla grillattua hirvenlihaa kanttarellipekonikastikkeella.

Kirjan ja  viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmissa oli nuoruuden intoa ja kypsymättömyyttä. Kirjassa oli kuitenkin enemmän tyyliä ja nyt reilu 60 vuotta sen painamisen jälkeen tyylikkyys oli kypsynyt säilyttäen kuitenkin särmän, joka tämän tapaiseen kirjaan ehdottomasti kuuluu. Viinissä tuota särmää tuskin tulee olemaan. Kanadalaiset viinit ovat mielestäni nyt joidenkin maistamieni perusteella mielenkiintoisia ja uskoisin, että niissä on paljon kehityspotentiaalia. Olosuhteet viinin kasvatukselle ovat maassa (etenkin Ontarion alueella, jossa talvisin sataa lunta) haasteelliset, mutta useiden kymmenien viinitilojen olemassa olosta päätellen kuitenkin kannattavat.

Nuoruuteni
kirjoittanut Winston S. Chruchill
Alkuperäisteos My Early Life
Suomentanut Erkki Arni
Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapaino
Helsinki 1954
380 sivua

Innskillin
Pinot Noir 2015
VQA Ontario, Kanada
15,95$ CAD (elokuussa 2017 Kanadassa)

Maalaus ajanvietteenä (kirjoittanut Winston S. Churchill)

Winston Churchillin kirja, tai pituutensa puolesta ennemminkin essee Maalaus ajanvietteenä on positiivisella tavalla herttainen teos. Siinä Churchill käy muutamalta eri kantilta läpi mikä hänet alun perin sai maalaamaan ja miksi hän siitä niin suuresti nauttii.

 Kirjasesta huomaa, että sen kirjoittaja on politiikko. Siinä kirjailija tarkastelee kohdettaan useasta näkökulmasta perustellen kuitenkin oman näkemyksenä oikeaksi. Tekstissä on myös valistavaa tyyliä. Siinä kerrotaan miksi jokaisella tulisi olla jokin rakas harrastus arjensa vastapainoksi ja miksi juuri maalaaminen sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Tulee mieleen tuolle ajalle tyypillinen paatoksellisuus.

 En ole itse taiteellisesti lahjakas, enkä juurikaan maalaustaiteesta mitään ymmärrä. Silloin tällöin käyn kyllä erilaisissa näyttelyissä. Kirjasen lopussa on useita jäljennöksiä Churchillin maalauksista. Mielestäni ne ovat kaikki tyylikkäitä ja sellaisia, että varmasti omille seinilleni ne hyväksyisin. Ne ovat tavallaan helppoja, eivätkä ärsytä. Niissä on kuitenkin oma juonensa ja niitä jaksaa ehdottomasti jonkin aikaa tutkailla.

Kirjasen parina maistoin ranskalaista Chateau Bonnin Pichon punaviiniä. Viini on väriltään kohtalaisen tummaa ja läpinäkymätöntä. Tuoksu on lupaava  -aavistuksen hedelmäinen. Maussa hyvin pehmeät kevyet tanniinit. Hapokkuus myös hillittyä ja pehmeää. Bordeaulaiseksi punaviiniksi, jossa sekoitteena merlota ja cabernet francia ja sauvignonia,  viini oli helposti lähestyttävää, mutta ranskalaisen tyylikästä. Viini maistui naudan ulkofileen ja valkosipuliperunoiden sekä papujen kanssa.

Viini ja kirja sopivat todella hyvin yhteen, pisteitä tästä saavat neljä puoli. Molemmissa hienostunutta tyylikkyyttä, ajattomuutta, mutta myös keimailevaa helppoutta. Suosittelen erityisesti yhdessä.

Maalaus ajanvietteenä
kirjoittanut Winston S. Churchill
suomentanut Leena-Kaisa Laitakari
K.J. Gummerus Osakeyhtiö
Jyväskylä 1966
37 sivua ja näiden lisäksi useita sivuja, joissa jäljennöksiä maalauksista

Chateau Bonnin Pichon
Merlot, Cabernet Franc, Cabernet Sauvignon
2011
14,95€ (Alkosta helmikuu 2017)

Kuningatar (kirjoittanut Sanna Tahvanainen)

Kuningatar -kirja kertoo fiktiivisesti Iso-Britannian kuningatar Viktoriasta, joka hallitsi maataan 1800-luvun puolivälin paikkeilta 1900-luvun puolelle asti. Pienestä lähtien olen seurannut lähinnä Ruotsin ja Iso-Britannian nykykuninkaallisten edesottamuksia, mutta heidän edeltäjänsä ovat jääneet hieman paitsioon. Tilanne muuttui kuitenkin ITV:n tekemän Viktoria-sarjan (Suomessa esittää Yle) myötä, jolloin oli pakko todeta, että aika tutustua myös hieman aiemman polven kuninkaallisiin.

Sanna Tahvanaisen Kuningatar-kirjasta tulee useissa kohdissa mieleeni viime vuonna Finlandia-palkinnon voittanut Jukka Viikilän teos Akvarelleja Engelin kaupungista. Kehyksiltään kirjan tapahtumat perustuvat ymmärtääkseni tositapahtumiin, mutta kirjan kertoja toimii itse Viktoria ja tyylissä on samaa samalla humoristista mutta toisaalta myös vakavaa toteamusta. Kuningatar käy läpi lähes koko Viktorian elinkaaren ja hänen lapsiaan lukuun ottamatta se avaa hieman tietoa hänen lähipiiristään. Kuningatar on nopeasti luettu ja sulateltu kirja - samaa ajattelin myös Viikilän Finlandia voittajasta. Omasta mielestäni keveitä kirjoja on toki usein mukava lukea, mutta ehkä olen sen verran vanhanaikainen, että ns. huippulaadukkaan kirjallisuuden pitäsi olla sellaista, että siinä olevat asiat jäisivät mieleen vielä ainakin muutamaksi päiväksi kirjan lukemisen jälkeen hieman herättelemään ajatuksia. Tämä kirja sitä ei tee. Kirja on kuitenkin mieleeni ja pidän kirjoittajan kirjoitustyylistä ja nokkeluudesta. Mikään vakavasti otettava henkilökuva kirja ei Viktoriasta ole, mutta ei sen toki sellainen tarvitsekaan olla.

Mikä sopisi paremmin kuninkaallisten kanssa kuin kuohuviini! Kirjan pariksi vapun tieoilla valikoitui liettualainen Inspirite Brut. Kyseinen kuohuviini on mielestäni hinta-laatusuhteeltaan varsin kelpo. Sen maussa oli parfyymista kukkaisuutta ja sitruksisuutta. Vaikka kuohuviini on erittäin kuiva pehmentää kukkaisuus kuitenkin mukavasti sen piirteitä. Sopii hyvin maljannostatukseen tai hetkeen, kun tekee mieli helppoa kuplivaa.

Kirjassa samoja piirteitä helppoutensa näkökulmasta. Kirjassa myös samantapaista kuivaa kukkaisuutta, jota kuvailin kuohuviinissä olevan. Näillä perusteilla annan siis yhteispisteiksi näiden yhteensopivuudelle neljä. Yksistään eivät mitään keskiverrosta poikkeavaa ole, mutta yhdessä ehdottomasti täydenvät toisiaan.


Kuningatar
kirjoittanut Sanna Tahvanainen
Schildts & Söderströms
alkuperäinen nimi; Bär den som en krona
InPrint Latvia 2013
316 sivua

Inspirité Brut
Liettua
6,98€ (hinta Alkossa toukokuu 2017)

Iso-Britannia imperiumista Euroopan reunalle (kirjoittanut Leinonen ja Lyytinen)

Kirjan avulla pääsee kurkistamaan aikaan, jolloin Suomi vasta vakavasti harkisti Euroopan Unioniin liittymistä ja jolloin Iso-Britannia vielä tyytyväisesti oli osa sitä. Vaikka asiat varmasti reilussa 20 vuodessa ovat muuttuneet koskien mm. Britannian hallintoa ja taloussuhteita, ovat ymmärtääkseni päälinjat mm. puoluepolitiikassa edelleen kuten tuolloinkin.

Iso-Britannia on myös tämän kirjan mukaan aina ollut sekä maantieteellisesti että erityisesti poliittisesti Euroopan ja Euroopan unionin reunalla. Sillä on ollut erityissuhteet Yhdysvaltojen kanssa sekä lukuisten muidenkin ympäri palloa sijaitsevien valtioiden kanssa mm. siirtomaa-ajoista johtuen. Yhdistyneet kuningaskunnat ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet siihen, että kun Euroopassa lähempänä keskikokoa olevan valtion on pitänyt huolehtia erityissuhteistaan mm. Intiaan, Australiaan ja Kanadaan sekä lukuisiin pienempiin maihin mm. Afrikassa, ei Eurooppa ja Euroopan unionin oli aina ollut prioriteetti-listan kärjessä. Toki maantieteelliset seikat, kuten se että kyseessä vain vesirajojen kautta toisiin yhteydessä oleva valtio, on osaltaan vaikuttanut eristäytymisen tunteeseen.

Kirja avasi sekä hieman brittiläistä politiikkaa ja Churchillin aikaa, jota aiemmassa kirjoituksessa olen kirjan kautta käsitellyt, mutta myös antoi hieman ymmärrystä tämän päivän politiikalle ja brittien halulle erota Euroopan unionista. Kirja antaa hyvää kuvaa ajastaan, mutta hienoa olisi jos siitä saataisiin tehtyä päivitetty versio 2010-luvulle. Tällaisenaan ehkä enemmänkin vain aikalaiskuvaus.

Kirjan kanssa maistui sen entisen siirtomaan viini. Etelä-Australialainen valkoviini Yalumba, joka on valmistettu Pinot Griogio (Pinot Gris) rypäleestä on kohtalaisen hapokas. Mausta löytyy vihreää omenaa sekä hunajaisuutta. Hieman lämmetessään myös viinin sitruksisuus tulee esille. Pinot Gris rypäleet ovat perinteisesti varsin täyteläisiä rypäleitä ja niistä tehtävissä viineissä usein varsin paljon alkoholia ja hapokkuutta.

Kirjan asia painavaa, mutta se oli esitetty hieman koulukirjamaiseen tyyliin, joten sitä oli helppo lukea. Viini ehkä valkoviiniksi hieman turhan tuhtia kirjan kaveriksi. Toisaalta hunajaisuus, joka siinä maistui pehmen hapokkuutta ja pehmensi sen sopivuutta myös kirjan kanssa nauttivaksi. Viini maistui hyvin myös parsa-avokado salaatin kanssa, jonka kylkeen oli paistettu vuohenjuustoa. Kirjan ja ruoan yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli, ihan ok yhdessä - mutta niin myös erikseen.

Iso-Britannia imperiumista Euroopan reunalle
kirjoittanut Hannu Leinonen ja Eino Lyytinen
Painatuskeskus Oy
Helsinki 1993
250 sivua

Yalumba Y Series Pinot Grigio 2016
Pinot Grigio
Etelä-Australia
10,98€ (Alkosta huhtikuu 2017)

Tuntemani Winston Churchill (kirjoittanut Violet Bonham Carter)

Violet Bonham Carter on kirjoittanut vuonna 1965 kirjan Iso-Britannian tunnetuimmasta politiikosta Winston Churchillistä. Paitsi, että kirja lisää tietoutta Churchillistä se antaa myös mielestäni yhdeltä näkökannalta erinomaisen kuvan Iso-Britannian politiikan teosta ja sen taustoista ennen ensimmäistä maailmansotaa, sen aikana ja hieman myös sen jälkeen. Kirjailija on entisen pääministeri Asquithin tytär, joten tuntuu että kirjan myötä pääsee tutustumaan myös hieman tuon ajan brittipolitiikkojen sisäpiiriin.

Tietämykseni Churchillistä on varsinkin ennen tämän kirjan lukemista, ja osin kyllä sen jälkeenkin, varsin heikkoa. Hän on ollut merkittävä hahmo maailmansotien Isossa-Britanniassa ja tämän lisäksi voittanut mm. kirjallisuuden Nobelin. Tämä kirja onnistuu hieman avaamaan hänen tekojaan ja niiden taustoja. Kyseessä kuitenkin suurmies, jonka teot eivät yhden kirjojen kansien väliin mahdu ja, josta asiaa riittää niin paljon, että kaikkea ei ainakaan yhden kirjan aikana ehdi sisäistää.

Kirjan lukeminen on kiinnostavaa, vaikkakin siinä käsitellään varsin tarkasti joitakin Iso-Britannian sisäpoliittisia asioita, jotka tuntuvat peruslukijasta ehkä menevän hieman turhan syvälle politiikkaan. Violet Bonham Carter kuitenkin kirjoittaa kunnioittavaan ja asialliseen sävyyn ja vaikka hänellä varmasti ollut asioista eriäviä mielipiteitä Winston Churchillin kanssa, asiat riitelevät, eivät ihmiset.

Tämä kirja kannustaa tutustumaan enemmäkin Iso-Britannian politiikkaan ja siihen liittyviin hahmoihin, sekä toki tutustumaan tarkemmin Winston Churchilliin, ei vain politiikkona vaan myös kirjailijana ja taiteilijana. Uskoisin, että parempi Iso-Britannian historian tuntemus auttaa myös ymmärtämään Iso-Britannian ja EU:n välistä suhdetta.

Vaikka kirjan asia on vakavaa ja kirjasta löytyy paljon tarkkaa tietoa, on siinä kuitenkin hienostunut brittiläinen tyyli. Tämän vuoksi sen pariksi valikoitui entinen Iso-Britannian siirtomaalainen, ja edelleenkin perustuslaillisen monarkian hallitusmuotonaan pitävän Uuden-Seelannin, pinot noir -punaviini. Brancott Estate sijaitsee Uuden-Seelannin eteläisellä saarella.

Tyypillisen pinot noirin tapaan viini on punaviiniksi hyvin läpinäkyvää ja väriltään tiilenpunaista. Tuoksussa hieman puolukkaisuutta ja tammea. Maussa aluksi iskee vastaan hapokkuus, joka loppuen lopuksi kuitenkin mielestäni on miellyttävä ominaisuus. Maussa myös runsaasti puolukkaisuutta ja hieman mineraalisuutta. Kevyehkö tasapainoinen ja lyhyt viini. Kirjan lisäksi viini maistuu blankon parsa-kinkku pitsa kanssa.

Kirja ja viini sopivat yhteen neljän pisteen arvoisesti. Viini aavistuksen turhan hapokas kirjan hienostuneisuudelle, mutta molemmat mukavan kevyitä jättäen kuitenkin sopivasti jälkimakua ja ajateltavaa.

Tuntemani Winston Churchull
kirjoittanut Violet Bonham Carter
suomentanut Tauno Kuosa
Werner Söderström Osakeyhtiö
Porvoo 1965
484 sivua

Brancott Estate Pinot Noir 2014
Pinot Noir
South Island, Uusi-Seelanti
13,08€ (Alkosta huhtikuu 2017)