lauantai 25. huhtikuuta 2020

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia (kirjoittanut Agnes Martin-Lugand)

"Onnelliset ihmiset lukeavat ja juovat kahvia" on kirjan nimenä niin ihana, että siihen oli pakko tarttua, kun ympärillä olevat uutiset tuntuvat paikoin ahdistavilta ja pelottavilta. Kuuntelin kirjan ulkoilun lomassa ja kirja sopi kuunneltavaksi hyvin. Kirjan  nimen taakse kätkeytyy raskas tarina, johon onneksi sisältyy paljon myös iloisia hetkiä. 

Ranskalainen, 1970-luvun lopulla syntynyt kirjailija Agnes Martin-Lugand, on itselleni uusi tuttavuus. Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 2012. Kun kirjaa ei aluksi julkaistu kustantamoiden taholta, päätti kirjailija julkaista sen omakustanteena Amazonin Kindlen kautta. Saavutettuaan suosiota tuota kautta, löytyi kirjalle nopeasti myös kustantaja. Kirja on nyt käännetty lukuisille kielille ja siitä on suunnitteilla Hollywood-elokuva. Kirjailija on myöhemmin julkaissut myös useita muita kirjoja, joista on suomennettu "Huolet pois, elämä on helppoa".

Elämä voittaa
Pariisilaisen kirjakahvilan omistajan Dianen elämä on suistunut pois raiteiltaan järkyttävän onnettomuuden jälkeen, jossa hänen puolisonsa ja lapsensa ovat menehtyneet. Diane on lukkiutunut tapahtuneen jälkeen neljän seinän sisälle, eikä pääse tapahtumien jälkeen jatkamaan elämässään millään tavoin eteenpäin. Valtaisen onnettomuuden ja sen aiheuttaman surun huomioiden hänen toimiinsa kohdistuu mielestäni aivan liian kovia paineita hänen lähipiiriltään. Nämä varmasti osaltaan hidastavat hänen yrityksiään päästä uudelleen elämänkulkuun kiinni.

Jossakin kohtaa hän onnistuu riuhtaisemaan itsensä irti uudesta synkeästä arjestaan ja  muuttaa Irlantiin, pieneen kylään, jossa ei tunne ketään. Pienten kylien asukkaat ovat tunnetusti kiinnostuneita ympäristöstään ja niinpä Diane tutustuu nopeasti paikallisiin. Uusien ihmisten, maisemien ja tapahtumien ansiosta menneisyys alkaa pikku hiljaa muuttua menneisyydeksi ja Diane löytää elämästään myös joitakin myönteisiä ja elämisen arvoisia asioita.

Kirja on, lähtökohdistaan huolimatta, rakkausromaani, johon sisältyy paljon henkistä kasvua, ihanaa ympäristöä ja kiinnostavia, vaikkakain ennalta-arvattavia tapahtumia. Kirja oli leppoisaa kuunneltavaa ja tarina oli kiehtova ja koukuttava. Voisin tulevaisuudessa kuvitella lukevani myös kirjailijalta suomennetun toisen teoksen.

Klassinen, takuuvarma italialainen
Kirjan kanssa maistoin italialaista Sangiovesen ja Merlot'n sekoitepunaviiniä LaSelva. Viini oli mukavan raikasta ja marjaista, mutta kuitenkin keskitäyteläistä. Siinä tuoksuvat ja maistuvat marjat olivat hieman eksoottisempia - ehkä boysenmarjaa ja karhunvatukkaa. Viinissä oli myös hiemat seetripuumaisuutta. Viini maistui napolilaisen pizzan kanssa ja seuraavana päivänä vielä paahtopaistin ja uunijuuresten ja paahdettujen viinirypäleiden kanssa. Viini on kokonaisuudessaan tasapainoinen ja mukava tuttavuus.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat hyväntuulen tuttavuuksia, jotka sopivat hyvin näin kevään kynnykselle. Ne ovat keveitä, mutta eivät höttöisiä. Pitkän ajan vakavuus ja harmonisuus niistä puuttuu, mutta se ei näiden merkitystä missään nimessä vähennä. Suosittelen viiniä keväisten makujen pariksi, kirjaa ulkoiluhetkien tai vaikka pihatöiden lomaan ja ehdottomasti sopivat hyvin myös yhteen nautittavaksi. 

Helmet-lukuhaaste 2020: 45. Esikoiskirja

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia
kirjoittanut Agnes Martin-Lugand
suomentanut Kirsi Tanner
lukija Anu Vilhunen
Bazar Kustannus 2019
5h, 5min (kuunneltu äänikirjana)

LaSelva
Morellino di Scansano
Sangiovese, Merlot
Toscana, Italia 2018
14,49€ (Alkosta huhtikuussa 2020)




lauantai 18. huhtikuuta 2020

Käyttövehkeitä (kirjoittanut Soili Pohjalainen)

Luettuani Soili Pohjalaisen toisen romaanin "Valuvika" oli aika tarttua myös siihen ensimmäiseen eli "Käyttövehkeitä". Kirja ilmestyi vuonna 2016 ja voitti tuolloin Kalevi Jäntin palkinnon. Molemmat Pohjalaisen kirjat ovat mukavaa luettavaa ja kuunneltavaa. Ne ovat realistisia, mutta eivät raskaita, vaikka aiheet ovat vakavia. Ne on kirjoitettu taitavasti, mutta kuitenkin omalla tyylillä.


Perusperhe
"Käyttövehkeitä" kertoo pienen paikkakunnan autokauppiaasta ja tämän tyttärestä Saanasta. Isä tuntee autot läpikotaisin, mutta muut asiat elämässä eivät suju aivan yhtä mallikkaasti. Hän on alkoholisti ja hyvin jääräpäinen. Saanan veli on kadonnut aikuisuuden kynnyksellä, eikä Saana suostu myöntämään tämän todennäköisesti menehtyneen. Kun isä kuolee, jää keskeneräisten asioiden läpikäynti Saanan harteille. Kirjan aihe on synkkä, mutta kirjassa on mukana paljon huumoria.                                                                                                                                     
Kirja kulkee kahdessa aikatasossa. Kuuntelin kirjan ja ilokseni se soveltui todella hyvin kuultavaksi. Tarinan kulkua oli helppo seurata ja aikatasot sekä henkilöt pysyivät myös kuunnellessa järjestyksessä. Teos on napakka ja kuuntelu sujui varsin nopeasti. Kun yli 10 tunnin kuuntelu-urakka ei huvita, on tämä oiva vaihtoehto. Kirjan kuuntelusta tuli hyvä mieli ja varmasti tartun myös toivottavasti tuleviin Soili Pohjalaisen teoksiin. Syvällistä pohdintaa tai alitajuntaan jäävää mietteliäisyyttä kirja ei minulle kuitenkaan tarjonnut. 


Valkoviini Kataloniasta
Kirjan kanssa maistoin Espanjan Kataloniasta tulevaa valkoviiniä. Viini maistui kevään ensimmäisen parsarisoton ja broilerinleikkeen kanssa. Viini oli mielenkiintoinen tuttavuus. Jo sen tuoksusta lähtevä parfyymisuus ja sitruksisuus jatkuivat aina jälkimakuun saakka. Parfyymisuuden saattaa joskus mieltää ummehtuneeksi tai liian pistäväksi, mutta tässä viinissä se oli mielestäni varsin onnistunut. Viini voisi sopia hyvin myös vaikkapa vuohenjuustosalaatin kanssa tai sellaisenaan kevättä pohtiessa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat tavallaan klassisia oman lajinsa edustajia, mutta tarjoavat hieman omaa, onnistunutta särmäänsä nauttijalle. Sopivat yhteen, ainakin näin aurinkoisena kevätpäivänä nautittavaksi.

Helmet-lukuhaaste 2020: 38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu

Käyttövehkeitä
kirjoittanut Soili Pohjalainen
lukija Ella Pyhältö
Kustantamo Atena 2019
5h, 30min (kuunneltu äänikirjana)

Vina Esmeralda
Torres
Moscato, Gewurtzaminer
Katalonia, Espanja 2019
5,99€/0,375L

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Ruutukymppi (kirjoittanut Tuomas Vimma)

Tuomas Vimman kirjat ovat kaikessa älyttömässä ärsyttävyydessään ja ylimielisyydessään koukuttavia. "Ruutukymppi" antaa Vimmalta lukemistani kirjoista ehkä normaaleimman todellisuus-käsityksen, mutta sekin menee monin paikoin yli. Mässäilyä, sekoilua, suhteita ja tuhlaamista, näistä on Vimman kirjat tehty - ja hyvin onkin.

Sami työskentelee Hyperborea-nimisessä hyvämaineisessa remonttifirmassa, jonka toimitusjohtaja Danika on pelätty ja hyvin vaativa pomo. Sami tulee hänen kanssaan juttuun hyvin, mutta kun miehelle tarjoutuu vaihtoehto osallistua tosi-tv remonttiohjelmaan, hän päättää tarttua siihen. Asiat ja aikataulut eivät ohjelmassa pidä ja jo ensimmäinen remontoitava asunto osoittautuu valtavaksi haasteeksi. Samilla on suhde Ladaan, myös televisio-produktiossa mukana olevaan nuoreen naiseen, jolle alkoholi maistuu hieman liian hyvin ja elämän tarkoitus on kiertää surffaamassa ympäri maailmaa. Usein Vimman kirjojen päähenkilöiltä on todellisuus täysin kateissa, tämä ei Samiin täysin päde, vaan hän ottaa vastuuta ja pohdiskelee asioita ennen heittäytymistä, ehkä joihinkin hieman lennokkaisiin juttuihin.

Yleensä pidän varsin realistisita kirjoista, joiden tapahtumat, vaikka ovatkin fiktiota, ovat kuitenkin sellaisia, että ne voisivat olla totta. Siksi onkin kiinnostavaa, miksi pidän näistä Tuomas Vimman kirjoista ja olen tainnut kaikki hänen kirjansa lukea, lukuun ottamatta "Ruutukympin" jatko-osaa. Ehkä näiden kautta pääsee kurkistamaan aivan erilaisten ihmisten todellisuuteen?

"Ruutukymppi" on itsenäinen jatko-osa Vimman aiempaan Raksa-kirjaan, jonka olen lukenut muutama vuosi sitten. "Ruutukympin" jälkeen on ilmestynyt vuonna 2014 "Firman mies". Tuo kirja on minulta vielä lukematta. Aiemmin blogissa on arvioitu Vimman "Vasen ranta".

Kirjan kanssa maistoin, lähtökohtaisesti sille täysin sopimatonta Pirkka siideriä. Ranskasta tuleva Cidre Brut on kuivan omenaista. Siinä on vahva kuohu ja omenaisuuden lisäksi maussa on hedelmäisyyttä. Siiderin maku on vahva, mutta ei kovin pitkä. Siideri maistui itse tehdyn pataleivän kanssa.

Kirjan ja siiderin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä ja plussan. Siiderissä on tyylikkyyttä, mutta se ei ole yhtään niin mahtipontinen kuin kirja. Molemmissa on arkista raadantaa ja ripaus arjen luksusta. Kirjan tarina jaksaa kantaa pidemmälle kuin siiderin.

Ruutukymppi
kirjoittanut Tuomas Vimma
Gummerus Kustannus Oy 2013
348sivua

Pirkka Parhaat
Cidre Brut
Ranska
omenasiideri 4,5%
2,79€/0,33l K-Supermarket


lauantai 11. huhtikuuta 2020

Nimeni on Lucy Barton (kirjoittanut Elizabeth Strout)

"Nimeni on Lucy Barton" on yhdysvaltalaisen Elizabeth Stroutin vuonna 2016 julkaisema romaani, joka on suomennettu pari vuotta myöhemmin. Strout on julkaissut useampia romaaneja, joista palkituin ja tunnetuin lienee Olive Kitteridge. En ole vielä tuota kirjaa lukenut, mutta pari vuotta sitten olen katsonut sen perusteella tehdyn HBO:n -sarjan, jossa pääroolissa nähdään kivikasvoinen Frances McDormand. Sarja on jäänyt voimakkaana mieleeni, joten en tiedä uskallanko tarttua sen pohjalla olevaan kirjaan.

Onneksi Strout on julkaissut useita muitakin kehuttuja romaaneja, joista ensimmäisenä kuuntelin "Nimeni on Lucy Barton". Keski-ikäinen Lucy Barton joutuu New Yorkissa pidemmäksi aikaa sairaalaan. Hänen miehensä tai lapsensa eivät juurikaan sairaalassa ehdi käymään. Päivät ovat pitkiä ja Lucylla on aikaa miettiä lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Lucyn äiti ilmestyy yhtäkkiä sairaalaan ja viettää siellä tyttärensä kanssa tiivisti pidemmän ajanjakson. Äidin ja tyttären suhde ei ole läheinen. Syitä tähän on useita, mutta ei mitään yhtä erityistä, joka olisi heidän välinsä totaalisesti rikkonut. Pidin erityisesti siitä, että kirjan tarina ei ole lopullinen, ei olla kuolinvuoteella, jossa molempien pitäisi tunnustaa nopeasti ja dramaattisesti kaikki sanomattomat asiat. Ollaan kuitenkin harvinaislaatuisessa tilanteessa, joka tarjoaa aikaa ja mahdollisuuksia.

Äiti ja tytär muistelevat sairaalassa lakonisesti menneitä. He uskaltautuvat puhumaan myös joistakin vaikeista aiheista, mutta pääosa kirjan jännitteestä syntyy asioista, joihin lukija pääsee vaivihkaa tutustumaan rivien välistä. Kuten Olive Kitteridge -sarjasta myös tästä kirjasta muodostuu jollakin tavoin inhorealistinen kuva ihmissuhteista. Sellainen, jota en miellä tyypilliseksi Yhdysvaltoihin kuuluvaksi. Tarina on kiehtova ja siihen tutustumista ei malta jättää kesken. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja se sopii mielestäni todella hyvin kuunneltavaksi.

Kirjan kanssa maistoin Etelä-Afrikasta tulevaa Rainbow's End tilan Mystical Corner -punaviiniä, josta löytyy neljää eri rypälettä. Viini oli kypsän marjaista, mutta silti keskitäyteläistä ja pehmeää, ei siis hillomaista. Viinissä maistui marjojen lisäksi tyylikäs tammisuus ja savuisuus. Mukava kokonaisuus, joka menee sellaisenaan tai sopii myös lihan ja uunijuuresten kanssa. Itse maistoin tätä strutsin kanssa ja olivat oikein hyvä kokonaisuus keskenään. Vähärasvainen strutsi ei kaipaa liian tanniinista viiniä, joka vie liiaksi tilaa lihan maulta.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Viini on hieman hyväntuulisempaa ja eksoottisempaa kuin kirja, mutta molemmat ovat rauhallisia ja tasapainoisia.

Helmet-lukuhaaste 2020: 6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella

Nimeni on Lucy Barton
kirjoittanut Elizabeth Strout
suomentanut Kristiina Rikman
lukija Erja Manto
Tammi 2019
3h, 51 min (kuunneltu äänikirjana)

Rainbow's End
Mystical Corner
Red Blend 2016
Cabernet Sauvignon, Syrah, Petit Verdot, Malbec
Coastal Region, Etelä-Afrikka
14,99€ (Alkosta huhtikuussa 2020)

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Valuvika (kirjoittanut Soili Pohjalainen)

Muistutus itselle heti näin alkuun: kirjaa aina ylös mistä idea kyseisen kirjan lukemiseen tulee! "Valuvika" oli kirjaston varauslistallani ja sitä kautta kävin se hakemassa ja sain nyt vihdoin luettua. Miten se varausjonooni päätyi jää mysteeriksi. Todennäköisesti jonkin bloggarin suosituksesta.  Hyvä, että kuitenkin päätyi.

"Valuvika" on toinen Soili Pohjalaiselta julkaistu teos. Se on kertomus vastakohdista, kohtaamisista ja yhteentörmäyksistä. Maalainen ja kaupunkinlainen, nuori ja vanha, käsillä töitään tekevä ja tietotyöläinen, mies ja nainen. Vaikka erottavia asioita on paljon, on yhdistäviä seikkoja enemmän. Kaupungissa asuva Maria palaa Pohjois-Karjalaan ruokottomia puhuvan ja sotkuisasti käyttäytyvän isoisänsä Artun luokse. Lapsuutensa isovanhempiensa luona kesät viettänyt Maria huomaa kuinka vähän asiat ovat muuttuneet, mutta kuinka Arttu leskeksi jäätyään on tullut entistä suorapuheisemmaksi ja sotkuisemmaksi. Järkytyksekseen Maria löytää myös itsestään samoja piirteitä kuin hänen isoisällään on. Kirjassa käsitellään myös Marian suhdetta äitiinsä sekä mieheensä, jonka edustama miehen rooli poikkeaa merkittävästi Artun mallista.

Pohjois-Karjala
Kirja on kasvutarina ja samalla myös nuoren naisen välitinpäätös. Välillä pitää palata menneisyyteen, jotta voi katsoa tulevaan. Arkinen raadanta ja tavat, kun tuppaavat viemään mukanaan ensin päiviksi, sitten viikoiksi ja kuukausiksi ja lopulta vuosiksi. Tekstissä on paljon pohjois-karjalaisia murre-ilmaisuja. Niitä lukiessa on välillä luettava hauskoja sanaparsia ääneen. Kirjan teksti etenee rivakasti, mutta siinä on paljon syvyyttä ja kerroksellisuutta. Vaikka aiheet ovat paikoin raskaita, ei kirja ole lainkaan synkkä.

Olut-viinihybridi
Kirjan kanssa maistoin Raaseporin Fiskarsista tulevaa Fiskarsin panimon Saison olut-viinihybridia, Foeder Onea.  Tämän tuotteen kohdalla hybridi tarkoittaa, että olut on käytetty Rhonen alueelta tuodussa tammitynnyrissä ja siihen on lisätty murskattuja blaufränkisch (pinot noir) rypäleitä ja niiden villihiivaa. Saison-oluttyyppi on lähtöisin Belgiasta. Oluet ovat tyypiltään hedelmäisiä ja raikkaita ja vaihtelvat paljon oluen tekijän maun ja kokeiluhalukkuuden mukaan.

Kyseinen Foeder One oli varsin tummaa, jopa hieman ruosteenpunaista. Siinä on runsaasti vaahtoa ja muutenkin sen varsin kirkas ulkonäkö ja maltainen tuoksu tekevät heti selväksi, että kyseessä on olut, eikä viini. Makumaailmassa on hapokkuutta ja marjaisuutta sekä tammisuutta, jotka tuovat olueeseen hyvin paljon viinimäisiä piirteitä. Alkuun olut tuntui hieman liian vahvalta, mutta hetken lasissa hengitettyään se tasottui ja mausta tuli mukavan pyöreä ja tasapainoinen. Olut sopisi hyvin vaikka grillattujen ribsien tai jonkin pataruoan kanssa. Olut on ostettu suoraan Fiskarsin panimosta kesällä 2019, mutta on myös Alkon valikoimissa.

Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmat eivät aukene aivan heti, mutta  eivät vaadi nauttijalta kärsivällisyyttä loputtomiin. Sekä olut että kirjat antavat oman kädenjälkensä, mutta eivät poikkea liikaa valtavirrasta. Suosittelen molempia, sekä yhdessä että erikseen.

Helmet-lukuhaaste 2020: 31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla

Valuvika
kirjoittanut Soili Pohjalainen
Atena Kustannus 2019
175 sivua

Foeder One
Blaufränkisch Saison
Fiskarsin panimo
vesi, ohramallas, vehnämallas, viinirypäle, humala, hiiva
7,6%
5,41€ /0,33l (Alkosta huhtikuussa 2020)