Valaan suusta (kirjoittanut Sjón)

Aloitin kirjan lukemisen kolme kertaa. Vihdoin kolmannen yrityksen jälkeen sain sen puoliväkisin luettua loppuun. Teksti sinänsä oli ymmärrettävää ja kerronta selkeää. Tästä huolimatta en saanut muodostettua kokonaiskuvaa kirjasta. Ilmeisesti ainakin osin 1600-luvun islantilaisiin saagoihin pohjautuvat tarinat olivat mielikuvitsellista toden ja fantasian välistä leikkiä.

Monin paikoin tapahtumat olivat yliluonnollisia tai vähintäänkin luonnon ylivoimaisesta voittokulusta kertovia. Tarina kertoo ihmisen selviämisestä autiolla saarella, jonne saapuu vieraiden kansojen edustajia. Vierailijoiden lisäksi myös luonnon muodostamat hahmot yrittävät saada päähenkilöä pauloihinsa.

Kirja valikoitui lukulistalleni, sillä sen kirjoittanut islantilainen Sjón on tulossa toukokuussa HelsinkiLit -tapahtumaan kertomaan teoksistaan. Vaikka kirja ei minulle, kolmannellakaan yrittämällä auennut, aion kirjailijan haastattelun silti ehdottomasti katsoa. Ehkä sitä kautta kirjan tapahtumien kulusta ja miljööstä saa enemmän irti.

Kirjan kanssa maistui täydellinen kuohuva vapuksi. Itävaltalaisen alkuviinejä tuottavan Meinklangin rosee Pet Nat -viinä maistoin Helsingin Korjaamon alkuviini-festivaaleilla. Pet Nat tarkoittaa, että viini pullotetaan kesken alkoholikäymisen ja käyminen jatkuu pullossa, jonne usein hennot kuplat muodostuvat. Koska kyseessä on alkuviini, niin juomaa ei ole kirkastettu, eli sameus ja valmistusmenetelmän johdosta syntynyt kevyt sakka kuuluvat viiniin.

Viini on väriltään hentoon roosaan taittavaa. Rustiikkisuutta tuo kevyt sameus. Tuoksussa on omenaisuutta, sitruksisuutta ja simamaisuutta. Maussa on sitruksisuuden ja omenaisuuden lisäksi myös vadelmaisuutta ja herukkaa. Viini on tasapainoinen kokonaisuus, joka sopii loistavasti aperitiiviksi tai luonnonläheisten makujen (esimerkiksi sienet) kanssa. Maistoin viiniä toisesta pullosta pari viikkoa alkuviini-festivaalin jälkeen ja maku, sekä kokonaisuus muutenkin, oli aivan samanlainen kuin ensimmäisellä maistelukerralla. Alkuviineissä maut saattavat vaihdella pulloittain, mutta ainakaan nyt en selkeää eroa kyennyt havainnoimaan. Saa nähdä, miten vapun aikaan avattavan pullon kanssa käy. Alkuviinejä ei muuten kannata säilöä varastoissa pitkään, vaan ne kannattaa maistella kohtalaisen nuorina.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kaksi pistettä. Molemmissa on luonnonläheisyyttä, mutta siihen yhtäläisyydet sitten oikeastaan jäävätkin. Viini on selkeä kokonaisuus, mutta kirjasta tämä aspekti jäi osin puuttumaan.

Helmet-lukuhaaste 2019: 27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja

Valaan suusta
Sjón
Like Kustannus 2016
271 sivua

Meinklang
Pet Nat
Blaufränkisch, Zweigelt, Blauburgunder, Sankt Laurent
Burgenland, Itävalta
17,49€ (ostettu Alkosta huhtikuussa 2019)

Islantilainen kodinonni (kirjoittanut Satu Rämö)

Tämä on toinen Satu Rämön teos, johon tutustuin. Islantilainen kodinonni on sekoitus matkakertomusta, elämäkertaa ja self helppiä. Rämön tyyli on tässäkin, kuten aiemmin häneltä lukemassani Islantilainen voittaa aina, mukavan rempseä ja reipas. Hänellä on itseluottamusta ja kiinnostusta uusia asioita kohtaan ja halu sekä taito kokeilla rohkeasti uusia asioita. Teksti on varsin simppeliä. Tähän kirjaan tutustuin kuuntelemalla sen ja juttuun pystyi hyvin keskittymään vaikka koiralenkillä.

Kirja kertoo islantilaisesta perhekäsityksestä ja erikoisista ja omalaatuisista piirteistä, joita siihen liittyy. Koska kirjailija on suomalainen, on perhe-käsitystä verrattu suomalaiseen perheeseen. Tässä kohtaa tulee mielestäni esiin kirjan ensimmäinen heikkous. Ei ole olemassa vain yhtä, kahta tai vaikkapa kolmea käsitystä perheestä - on sitten kyse suomalaisesta tai islantilaisesta. Perheitä ja niiden toimintatapoja on varmasti yhtä paljon, kuin on itse perheitäkin. Mielestäni teos yleistää turhan rajulla kädellä asioita ja antaa lukijalle kuvan, että kaikissa islantilaisissa perheissä ajatellaan ja toimitaan yhtä avoimesti tai vaikkapa huolettomasti. Sama ongelma vaivasi myös minua Islantilainen voittaa aina -teoksen kanssa.

Kun pääsin yli tästä "heikkoudesta" ja annoin tekstin ja tarinan vain kuljettaa minua kuuntelijana, niin nautin kyllä havainnoista ja lennokkaasti kerrotuista arkipäivän sattumuksista, joita Rämö kirjassa käy läpi. Islanti nousee Suomessakin otsikoihin aika ajoin ja yleensä positiivisessa tai ainakin yritteliäässä mielessä. Luulen, että tärkin syy maan eksotiikkaan on sen merkillinen ja vaikuttava luonto. Ja kun luonto on mitä on, niin sen ympäristössä asuvien ihmisten on myös pitänyt omalla tavallaan siihen sopeutua. Kirja on hyvä "väliteos" vaikkapa raskaampien romaanien tai tietokirjojen välissä. Kirjasta tulee hyvä mieli ja se on mieletäni sinänsä jo hyvä saavutus.

Kirjan kanssa piti tietysti maistaa islantilaista juomaa. Suomen Alkosta ei muuta saa kuin Einstök -merkkisiä oluita. Viime kesäisellä Islannin reissulla maistoin hieman karpalolla maustettua Einstökiä, samalla kun makoilin kuuman lähteen ja kylmän joen risteyskohdassa muutaman kilometrin patikoinnin jälkeen. Oli muuten hyvää! Tämä saman valmistajan Icelandic Arctic Pale Ale oli myös hyvää, mutta siitä puuttui raikas täyteläisyys ja mineraalisuus, jota tuossa Islannissa nauttimassani oluessa oli. Alkosta saatavassa Einstök Icelandic White Alessa sitä on enemmän.

Mutta siis takaisin tällä kertaa arvosteltavaan juomaan eli Einstök Icelandic Arctic Pale Aleen. Olut on väriltään tumman kullankeltaista ja varsin paksua. Oluen tuoksussa on pehmeää maltaisuutta ja jopa pesuainetta muistuttavaa raikkautta. Alkumaku on raikas ja jopa aavistuksen sitruunainen. Jälkimaussa humalan maku nousee esiin  ja siinä on myös jonkin verran maltaisuutta ja jälkiuuni-ruisleivän hapokkuutta.

Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat selkeästi islantilaisia. Niissä on luonto ja sen monimuotoisuus läsnä. Olut on vahvempi ja aidompi kuin kirja. Siltikin täydentävät hyvin toisiaan ja suosittelen nauttimaan mielummin yhdessä kuin erikseen.

Helmet-haaste: 6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa

Islantilainen kodinonni
kirjoittanut Satu Rämö
WSOY 2018
Äänikirjan lukija Sanna Majuri
Äänikirjan kesto 5h 43min

Einstök
Icelandic Arctic Pale Ale
5,6% alkoholia
3,99€/0,33l (Alkosta maaliskuussa 2018)

Salka Valka (kirjoittanut Halldór Laxness)

Vuonna 1955 islantilainen Halldór Laxness voitti kirjallisuuden Nobelin palkinnon. Yksi hänen Suomessa tunnetuimmista kirjoistaan on Salka Valka, joka on kirjoitettu 1930-luvun alussa. Lukemani teoksen on vuonna 1966 suomentanut Jyrki Mäntylä ja teoksen suomennuksen myöhemmin tarkistanut Tapio Koivukari.

Teos kertoo Salka Valka -nimisen tytön kasvutarinan. Tyttö tulee äitinsä kanssa kiertolaisena köyhään islantilaiseen kalastajakylään ja pyrkii saamaan elantoansa erilaisin työtehtävin. Teoksessa kuvataan elävästi hänen kehitystään yksinhuoltajaäidin parissa kasvavasta aina aikuiseksi naiseksi saakka. Kirja on aidon kasvutarinan lisäksi myös hieno kuvaus tuon ajan islantilaisesta pienestä kylästä. Siinä käydään läpi mm. sosialismin ja kommunismin tuloa paikkakunnalle ja tuon ajan ihmisten välisiä suhteita ja hierarkia-eroja.

Kuten aiemmassa kirjoituksessani kerroin, niin todennäköisesti seuraava ulkomaanmatka tulee suuntautumaan tähän mielenkiintoiseen saarivaltioon. Teoksesta saa pienen kuvan maan historiasta ja kansalaisten luonteesta. Kuten Satu Rämö kirjassaan totesi, niin islantilaiset tuntuvat selviytyvän lopulta kaikesta kunnialla. Tästä kertomuksesta huokuu mielestäni samanlaista positiivisuutta, joka yleensä ei välttämättä ole mielestäni kovin ominaista vastaavanlaisille vanhoilla klassikko-teoksille. Lukemisen arvoinen klassikko, joka tarjoaa sopivasti lukuhaastetta vaikkapa sateiseksi kesäpäiväksi. Kirjan ensimmäinen neljännes sujuu kohtalaisen leppoisasti, mutta puolivälin tienoilla tarina muuttuu hieman paasaavaksi ja mielestäni pitkäveteiseksi. Leppoisampi loppupuoli kuitenkin onnistuu jättämään kirjasta positiivisen vaikutelman.

Kirjan kanssa maistui hyvin mielenkiintoinen tuttavuus eli Alkon valikoimista löytyvä urugualainen punaviini Garzón Tannat. Etelä-Amerikassa, pihvivaltio Argentiinan vierestä tuleva punaviini, on rehellinen pihviviini. Siinä on runsaasti pehmeitä tannineja ja sopivasti hapokkuutta. Marjaisuutta ei ole niin paljon kuin yleensä uuden maailman viineissä, mutta pehmeyttä löytyy kuitenkin sopivasti. Maussa myös mokkaisuutta. Viini maistui Entrecote-pihvin kanssa.

Viinin ja kirjan yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmissa on jämäkkyyttä ja aromikkuutta, mutta viinissä on myös pehmeyttä, joka mielestäni kirjasta puuttuu. Sopivat siis yhteen, mutta oikein mainiosti maistuvat myös erillään.

Salka Valka
kirjoittanut Halldór Laxness
suomentanut Jyrki Mäntylän 1966 suomennoksen tarkistanut Tapio Koivukari
476 sivua

Garzón Tannat 2014
Uruguay
13,98€ (Alkosta toukokuu 2017)

Islantilainen voittaa aina (kirjoittanut Satu Rämö)

Pieni, kaukana pohjoisella Atlantilla sijaitseva saarivaltio Islanti on eristyneisyytensä ja ainutlaatuisen luontonsa vuoksi kiinnostava tutusmiskohde. Useiden sattumusten kautta kirjan kirjoittaja Satu Rämö päätyi ensin opiskelemaan ja tämän jälkeen usean vierailun jälkeen asumaan ja elämään Islannissa. Kirjassa hän valottaa mielenkiintoisella ja kepeällä tyylillä sekä arkielämän oivalluksiaan että laajemmalla perspektiivillä kokemuksiaan maassa asuvana suomalaisena.

Kirjan kautta välittyy mielestäni hyvin Islannissa Rämön mielestä vallitse tunnelma. Huikean luonnon keskellä elää positiivisesti elämään suhtautuva kansakunta, joka ei oikeastaan minkään anna lannistaa itseään - ei talouslaman tai purkautuvan tulivuoren. Voisikohan tämä optimismi jotenkin kummuta läntisellä puolella olevalta naapurilta eli Yhdysvalloilta? Kirjassa on paljon kuvia ja teksti on helposti eteenpäin soljuvaa. Tämä kuvastaa ainakin kirjan perusteella myös islantilaisia.

Lähden loppukesästä ottamaan tästä selvää, kun tie vie kohti Islannin Reykjavikiä muutamaksi päiväksi. Kirjan huomioden perusteella tulee varmaankin kiinnitettyä huomiota asioihin, joita välttämättä ilman tätä kirjan lukemista ei olisi tullut havainnoitua. Esimerkiksi Rämön mukaan turistin tunnistaa siitä, että hän käyttää säähän soveltuvia vaatteita, kuten Gore-tex takkia ja kenkiä. Paikalliset sen sijaan pukeutuvat kesävaatteisiin kesällä vaikka mittari ja tuuliolosuhteet ehkä suosisivat toisenlaista pukeutumista.

Kirjan pariksi valikoitui, taas tämän blogin normaalista poiketen olut. Perusteluina valintaani oli, että mielelläni maistan eri maista tulevia juomia, eikä Islannissa viljellä myyntimarkkinoille viiniä. Islantilaista olutta sen sijaan löytyy Alkon valikoimista, joten pitihän pullo Einstök White Ale -olutta hankkia maistettavaksi.


Olut oli vaalean vehnän väristä ja sameaa. Sen kuohussa oli pienikuplaista kuohua. Olut oli maultaan raikasta ja jopa hieman sitruksista. Humalaa oli vain vähän ja oluen väri ja sameus sopivat hyvin yhteen myös maun kanssa. Olut maistui hyvin ranskalaisen siemenleivän ja herkullisen juuston parina.

Kirja ja White Ale sopivat yhteen mielestäni neljän pisteen arvoisesti. Molemmissa oli luonnetta ja karuutta, jota voin kuitenlla myös islannista löytyvät. Toisaalta molemmat menevät kyllä varmasti myös erikseen, eivätkä välttämättä vaadi kaveriksi ketään.

Islantilainen voittaa aina
- Elämää hurmaavien harhojen maassa
kirjoittanut Satu Rämö
Werner Söderström osakeyhtiö
Helsinki 2015
279 sivua

Einstök
Icelandic White Ale
5,2% alkoholia
3,69€/0,33l (Alkosta toukokuu 2017)