Luettua ja maistettua -blogin vuosi 2019

Lukemisen ja maistamisen täyteinen vuosi tullut päätökseen ja ennen vuosikymmenen vaihtumista on aika koota yhteen, mihin kaikkeen on vuoden aikana tullut tutustuttua. Bloggaamisen innoittamana olen jälleen tarttunut sekä tuttuihin ja turvallisiin kirjoihin, että myös sellaisten teemojen kirjallisuuteen ja kirjailijoiden teoksiin, joita ilman muiden suosituksia tai artikkeleita, en varmasti olisi tullut lukeneeksi. Ideoita lukulistalle tarttuu matkaan vaikka mistä - muista blogeista, lehtiarvostelusita, tuttujen suositteluista, twitteristä ja tietysti myös muista kirjoista.

Kesken on tänä vuonna jäänyt vain pari teosta ja loppuun asti luetuista ja kuunnelluista ovat kaikki olleet ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Aivan kaikista teoksista en ole postausta kirjoittanut. Heikkoja viinejä tai muita juomia ei ole tullut vastaan, valtavirrassa sekä mukana kulkevia että siitä omalaatuisesti poikkeavia on ollut useita. Osa on sellaisia, jotka eivät nauttimisen jälkeen juuri itsestään muistuta, toiset taas jäävät makumaailmaan pitkäksi aikaan ja niihin tulee myös uudelleen palattua.


Vuoden kirjallisia kohokohtia ovat olleet Turun ja Helsingin kirjamessut. Kiitos bloggaapassista, jolla pääsin tapahtumiin laajalti tutustumaan! Paria kirjaluentoa on tullut kirjastoissa tai vastaavissa kuunneltua ja Helsinki Lit -tapahtumaa Yle Areenan kautta seurattua. Ensi vuonna täytyy tällä alalla hieman koettaa organisoitua paremmin, jotta erilaisiin kirja-alan tapahtumiin pääsisi entistä useammin osallistumaan. Kiinnostavaa oli päästä myös mukaan Kirjabloggaajien joulukalenteriin ja osallistua pariin lukuhaasteeseen. Helmet-haaste jäi harmittavasti taas hieman kesken. Kohtia sain täytettyä 43/50. Ensi vuonna jatketaan uuden Helmet 2020 -lukuhaasteen parissa.

Viinien maistelu on keskittynyt tänä vuonna pitkälti Alkon valikoimiin. Muutama erikoisuus tuli maisteltua Andorran, Venäjän ja Mongolian -matkoilla. Viiniaiheisia matkoja ei ole tullut tehtyä, mutta viinilehtiä ja erilaisia artikkeleita olen kyllä laajalti lukenut. Ehkä ensi vuosikymmenen voisi aloittaa taas matkalla johonkin kiehtovaan viinimaahan.

Lopuksi tärkein, eli mitä sitten on tullut luettua ja maisteltua vuonna 2019? Alla näistä tilastoja vuoden 2018 tilastointien tapaan. Paremmuus, tai mitään muutakaan, järjestystä en tänäkään vuonna pysty tekemään. Kaikki riippuu seurasta, tilanteesta ja omasta mielialasta. Ensi vuonna jatketaan taas mielenkiintoista luku- ja makumatkaa! Sitä ennen ihanaa vuoden vaihdetta lukijat ja kiitos vuodesta 2019!

Julkaistuja tekstejä: 79
Luettuja kirjoja: 54
Kuunneltuja kirjoja: 20
Muut julkaisut: 5
Arvosteluja:

• punaviini 38
• valkoviini 14
• roseviini 8
• kuohuviini 7
• olut 6
• jälkiruokaviini 1
• vesi 1

Luettuja sivuja: 11930
Kuunneltuja minuutteja: 22027 minuuttia (367,12 tuntia)
Naiskirjalijoiden teoksia: 37
Mieskirjailijoiden teoksia: 39

Heti vapaa (kirjoittanut Amanda Vaara)

Amanda Vaara nimellä kolmannen Villa Venla -sarjan romaanin julkaissut Niina Hakalahti on onnistunut kehittämään koukuttavan keveän kirjasarjan. Sarjan kirjat sopivat hyvin esimerkiksi työmatkapyöräilyn lomassa kuunneltavaksi. Juonessa on helppo pysyä mukana ja tarina on kiehtova ja houkuttelee hyppämään pyörän selkään tuulisena ja sateisenakin päivänä.

Kuuntelin aiemmin sarjan ensimmäisen osan "Pientä fiksausta vailla" ja ajattelin kuunnella sarjan toisen osan. Jossakin kohtaan tulin kuitenkin huolimattomuuttani ladanneeksi äänikirjaksi sarjan kolmannen osan "Heti vapaa". Tarinaa on kuitenkin pohjustettu hyvin, joten suurta haittaa tästä ei ollut. Aion kyllä myös tuon keskimmäisen osan lähiaikoina kuunnella.

Venla jatkaa elämänmuutoksenaan perustaman Villa Venla -majatalon pyörittämistä. Lisätuloja ansaitakseen hän palaa pieneltä osin myös kiinteistövälittäjäksi, mutta vain täysin omien ehtojensa mukaisesti. Ex-puoliso Henri haluaisi yrittää vielä suhdetta Venlan kanssa, mutta Venlan kiinnostus entistä miestään kohtaan on täysin kadonnut sen jälkeen, kun hän on tottunut hoitamaan asioitaan haluamallaan tavalla. Yllätysmomentti kirjaan syntyy, kun Venla huomaa odottavansa lasta aiemmalle tuttavuudelleen Jörgenille, jonka elämä kuitenkin on edelleen aivan solmussa. Erilaisia ihmissuhde kiemuroita, joista osa on hyvin ennalta-arvattavissa, tässä kirjassa riittää. Tapahtumat sijoittuvat Pirkanmaalle ja alueen henki on kirjassa selkeästi läsnä. Mukavaa ja rentoa kuunneltavaa, josta suuria kirjallisia elämyksiä ei kuitenkaan löydy. Eikä ole varmasti niin tarkoituskaan.


Kirjan kanssa maistoin italialaista roseviiniä, joka on kolmen rypäleen sekoitus. Viinin maussa on paljon villiä vadelmaa ja makeaa marjaa, joita tasapainottaa yrttisyys. Selkeä kokonaisuus, joka sopii sellaisenaan seurusteluun. Maistoin viiniä kirjan lisäksi poropizzan kanssa. Sopi hyvin yhteen. Harvemmin joulun aikoihin tulee roseviinia juotoua, mutta ainakin vuoden 2019 joulu tuntui etelä-Suomessa ilmojen puolesta muistuttavan paikoin kylmää juhannusta, johon roseviini hyvin sopii.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan  neljä pistettä. Molemmat ovat huolettomia tutustuttavia. Tuskin mieleen erityisen pitkäksi aikaa jäävät, mutta sopivat hyvin arkisempiin tilanteisiin, kun kaipaa jotakin kevyempää nautittavaa.

Heti vapaa
kirjoittanut Amanda Vaara
Karisto 2019
lukija Mervi Takatalo
5h, 43min (kuunneltu äänikirjana)

Santi Infinito Rose
Molinara, Corvina, Rondinella
Bardolino Chiaretto, Italia
2018
Ei hintatietoa

Toivonkipinä (kirjoittanut Julia Williams)

Julia Williamsin "Toivonkipinä" tarjoilee sopivan sarkastista romantiikkaa jouluun. Kirja koostuu muutamasta eri tarinasta ja ihmiskohtalosta, jotka nivoutuvat lopulta joulun ympärille. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin Englantiin, Hope Christmas -nimiseen kylään.

Joulumieltä tuovaa rentoa luettavaa vinkkasi Kirjarikas elämäni -blogi. Olen yrittänyt ehtiä aina ennen joulua katsoa jonkin jouluisen hömppä-leffan, kuten "Rakkautta vain" ja kaipasin samantyylistä luettavaa. Tämän odotuksen Williamsin "Toivonkipinä" onnistui täysin täyttämään.

Moninaiset hahmot
Satiirisena Kodinhengetär-blogin pitämisen aloittanut, mutta myöhemmin lukijoiden mielissä todeksi muuttuneen, Catherinen vuosi pyörii väljähtäneen avioliiton ympärillä. Catherina on huolestunut myös äitinsä muistin huononemisesta. Catherinen mies Noel puolestaan pelkää työpaikkansa ja perheen taloudellisen aseman puolesta. Hän haaveilee muuttamisesta kiireisestä Lontoosta idylliseen Hope Christmasiin, jossa hän on usein vieraillut. Kylässä asuu mm. rakkaudessa karvaasti pettymään joutunut Marianne, joka ei tiedä mitä elämällään tekisi. Jäisikö kylään vai muuttaisiko jonnekin muualle, jossa ei jatkuvasti joutuisi pelkäämään ex-puolisonsa kohtaamista? Marianne tutustuu vuoden aikana Gabrielleen, joka asustelee kylässä kahdestaan poikansa kanssa. Gabriellen vaimo kärsii pahoista mielenterveyden ongelmista, eikä pysty osallistumaan perhe-elämään.

Ihmiskohtalot ovat raskaita ja vaikka kyseessä kevyttä luettavaa, onnistuu kirja olemaan uskottava ja aidosti kiinnostava. Sen kuvailemat paikat ja ihmiset ovat hyvin luotuja ja aitoja. Kirja sopi loistavasti joulun aikaan luettavaksi. Sopii hyvin myös ei-niin-jouluihmisille, sille joulu on kirjassa vain sivuosassa, ja osin satiirisesti.

Kinkkuviini Yhdysvalloista
Kirjan pariksi valikoitui jouluaterialla nautittu Beringerin Cabernet Sauvignon. Viini on keskitäyteläistä ja siinä on pehmeitä tanniineja. Viinin lämmettyä ja avauduttua kunnolla, siinä ollut hilloisuus avautui riittävästi sopiakseen joulukinkun ja laatikoiden pariksi. Viinin maussa on kevyttä marjaisuutta ja metsäisyyttä. Siitä hohtaa uuden maailman voima ja vanhan viinimaailman hentoisuutta ei tästä viinistä löydy, vaikka tasapainoinen kokonaisuus onkin.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat sopivan keveitä, mutta ehdottoman aitoja. Eivät ota elämää liian vakavasti, mutta eivät sorru kuitenkaan pilkkaamaan mitään. Viini avautuu entisestään lasissa, kirjan sanoma selviää samaa aikaa lukemisen, jota ei malttaisi jättää kesken, kanssa.


Toivonkipinä
kirjoittanut Julia Williams
Harlequin 2015
230 sivua (luettu E-kirjana)

Beringer Cabernet Sauvignon
Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Syrah
Kalifornia, Yhdysvallat 2017
11,49€ (Alkosta joulukuussa 2019)

Westend (kirjoittanut Suvi Vaarla)

Suvi Vaarlan ensimmäinen romaani "Westend" on ruohonjuuritason kertomus 1980-luvun nousuvuosista ja niitä seuranneista 1990-luvun lamasta. Kuinka nopeasti vaurastuneelle perheelle käytännössä käy, kun velkaa ei enää pankista lisää saakaan ja kaikki alkaa varmasti ja nopeasti romahtaa? Miten tuon ajan lapset ja nuoret ovat ajan kokeneet?

Raha vaikuttaa kaikkeen?
Yllä oleviin kysymyksiin saa vastauksen Vaarlan mielenkiintoisesti ja koukuttavasti kirjoitetusta romaanista "Westend". Suomalaisittain keskiluokkainen perhe muuttaa Espoon Tapiolasta "paremmalle" asuinalueelle Westendiin, kun isän rakennusalan yrityksellä menee hyvin.  Perheen tytär Elina ystävystyy naapurin tytön kanssa. Lama iskee, ja isä menettää yrityksensä ja saa tilalle jatkuvasti kasvavan velkakierteen. Kirjan kertojana on perheen Elina-tytär. Hänen kauttaan peilataan vanhempien taloudellista ja henkistä kriisiä, jota sekä hyvät että huonot vuodet aiheuttavat. Elina tutkailee oman perheensä tilannetta suhteessa naapurintyttöön Sandraan ja tämän perheen tilanteeseen, johon lama ei samalla tavalla vaikuta.

Kirjan aihe on raskas ja laman kohtalot sekä kirjassa, että todellisuudessa ovat kovia. Toisaalta lama on usein opettanut ihmisiä arvostamaan oikeasti tärkeitä asioita. Se on rauhoittanut menoa ja yhteiskuntaa. Kunhan vain muistettaisiin historia myös uusilla nousukausilla. Kirja on hyvin kirjoitettu ja mielestäni totuudenmukainen, mutta ei liian raskas kuunneltavaksi. Asioita, kun voi katsoa erilaisten silmälasien kautta. Kuuntelin kirjan ja se aukeni hyvin muutenkin kuin luettuna.

Keskitäyteläistä Australiasta
Kirjan kanssa maistoin Australian Hunter Valleysta tulevaa shiraz-rypäleestä valmistettua punaviiniä. Hunter Valley on Sydneystä parisen sataa kilometriä luoteeseen sijaitseva viininviljelysalue, joka tuottaa maultaan merkittäviä viinejä, mutta tuotantomäärät ovat nykyisin vähäisempiä, kun eteläisestä Australiasta tulee paljon suurilla määrillä tuotettuja viinejä. Olen viettänyt alueella kuukauden verran useita vuosia sitten tutustuen alueen vaihteleviin viinitiloihin.

Viini on australialaiseksi shiraz-rypäleeksi keskitäyteläistä, ei siis liian tuhtia. Täyteläisyyttä lisää hieman viinin luumumaisuus ja hilloisuus sekä mausteisuus. Viini maistui sienirisoton ja broilerin kanssa. Tyylikäs kokonaisuus, joka varmasti sopii myös talvisina päivinä nautittavaksi.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Viini on hyväntuulinen kokonaisuus, jonka makuelämystä ei mikään oikein voi pilata. Kirja käsittelee sopivalla konkreettisuudella talouden syklisyyttä. Molemmat ovat laadukkaita ja aitoja.

Westend
kirjoittanut Suvi Vaarla
lukija Krista Putkonen-Örn
WSOY 2019
8h, 41min (kuunneltu äänikirjana)

Grass Roots
Shiraz 2018
Hunter Valley, Australia
13,50€ (Alkosta syyskuussa 2019)

Verihäät (kirjoittanut Pierre Lemaitre)

Ranskalaisen Pierre Lemaitren vuonna 2018 suomennettu "Verihäät" on hyytävää luettavaa. Tarinassa pohditaan mm. totuuden ja omien kokemusten välistä kuilua. Milloin itselleen on myönnettävä, että omat havainnot eivät ehkä olekaan oikeita?  Kirjassa on myös psykologinen takaa-ajo, josta selviytymiseen päähenkilö Sophiella ei tunnu olevaan mitään mahdollisuuksia.

Olen aiemmin lukenut Lemaitren Verhoeven-sarjaan kuuluvat "Camille" ja "Irene". Kaikissa kolmessa tarinat ovat polveilevia - välillä juonessa mukana pysyminen on jopa hieman haasteellista. Kuuntelin "Verihäät" äänikirjana, luulen että lukeminen olisi pitänyt juonen minulle enemmän kasassa. Dekkareissa juoni on keskiössä, mutta sen lisäksi Lemaitren kirjoista löytyy ihanaa ranskalaista tunnelmaa ja parhaana osana hyvin mielenkiintoisia hahmoja. Henkilöt ovat totuudenmukaisia, mutta Lemaitre ei sorru heidän kohdallaan nyhväämiseen, vaan heidän toimintasa on loogista. Henkilöt eivät ole tunteettomia, mutta eivät pohdi samoja ongelmia uudelleen ja uudelleen, kuten mielestäni  aika usein kirjoissa, ja erityisesti dekkareissa käy.

Uutisten ja median kautta on välittynyt kuva, että Ranskassa terrorismi ja levottomuudet alkavat olla arkipäivää. Niinpä kirjan tapahtumat: murhat, piiloutumiset ja takaa-ajot, tuntuvat hyvin todellisilta ja välillä meinaa unohtua, että teos on lopulta mielikuvituksen tuote. Varmaan osa tapahtumista saattaa tositapahtumiin perustua. Kirjaa voi lämpimästi suositella laadukkaiden dekkareiden ystäville, jotka kaipaavat vaihtelua pitkään valta-asemassa olleeseen kylmään Nordic Noir -genreen.

Kirjan kanssa maistoin ranskalaista kuohuviiniä Alsacesta. Cremantit eivät yleensä petä odotuksia, eikä niin käynyt tämänkään Viini-lehden vuoden kuohuviiniksi 2019 valitseman kuohuvan kanssa. Cremanteissa on tasapainoisen mineraalisuuden lisäksi pienten kuplien tuomaa täyteläistä pehmeyttä.

Viini on väriltään oljenkellertävää. Kuplat ovat pieniä ja tasaisia. Tuoksussa on sitruksisuutta ja kukkaisuutta. Maussa lime, keveä hunajaisuus ja paahtoleipäisyys tasapainoilevat tyylikkäästi keskenään. Viini on tuoksusta jälkimakuun saakka tasainen ja tyylikäs kokonaisuus.

Kirjan ja kuohuvan yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat raikkaita tuulahduksia klassiselta alueelta. Ne kunnioittavat perinteitä, mutta tuovat rohkeasti myös itseään esille.


Verihäät
kirjoittanut Pierre Lemaitre
Suomentanut Lauri ja Laura Holma
Lukija Markus Bäckman
Minerva Kustannus 2019
9h, 30min (kuunneltu äänikirjana)

Bestheim
Grand Prestige Cremant d'Alsace
Brut 2012,
Alsace, Ranska
19,99€ (Alkosta joulukuussa 2019)

Syöpälääkärin kuolema (kirjoittanut Marja Aarnipuro)

Syöpälääkärin kuolema on Marja Aarnipuron kolmas osa reportteri Kaarina Riikosesta kertovassa sarjassa: "Kaarina Riikonen ratkaisee". Aarnipuro on myös julkaissut kaksi omakohtaista rintasyöpää käsittelevää kirjaa. Päivätyökseen Aarnipuro on Apu-lehden päätoimittaja. 

Dekkarisarjan päähenkilö Kaarina Riikonen on keski-ikäinen perheenäiti, joka työskentelee Viikko-lehdessä. Sattumien kautta hän ajautuu tilanteiden ääreen, joissa on henkirikos-tutkimus käynnissä. Uteliaana toimittajana hän ryhtyy omatoimisesti selvittämään tapausta ja onnistuu samalla auttamaan myös poliisia syyllisen löytämisessä. Toimittajan työn lisäksi kirja käsittelee rintasyöpään sairastumista, poliisin työtä, alkoholismia ja löytyy kirjasta myös hieman ihmissuhdekiemuroitakin.

Sarjan kolmas osa
Ensimmäisen sarjassa julkaistun Maakellarin salaisuus ja sen jatkoksi tulleen  Ikäneidon testamentti kohdalla olen pohtinut mikä on dekkarin määritelmä. Kirjoissa tapahtuu kyllä murha, mutta erityisen jännittäviä tai raakoja ne eivät ole, kuten useat muut tämän ajan rikoskirjat. Toisaalta eivätpä vaikka Agatha Christien Neiti Marple- tai Hercule Poirot -sarjojen kirjat myöskään erityisen jännittäviä ole. Itse kuvailisin Kaarina Riikonen -sarjan kirjoja ehkä dekkari chick litiksi. Ihmissuhteet ja kiemurat sekä mukava leppoisuus ovat murhan selvityksen lisäksi keskiössä.

Tämä sarjan kolmas osa oli mielestäni tähän astisista paras ja sen lukemista ei olisi illalla halunnut jättää kesken. Tapahtumat tuntuivat loogisilta ja aidoilta, eikä asioita selitelty liikaa. En kiinnittänyt huomiota epäjohdonmukaisuuksiin tms. ja kirjan hahmojen reagoinnit tuntuivat oikeilta. Lisäksi tapahtumapaikat oli kuvailtu oikeellisesti. Mukava lukukokemus ja toivon, että Kaarinan tarinaan tulee vielä jatkoa.

Kevyttä talviviiniä Italiasta
Kirjan kanssa maistoin italialaista Veneton alueelta tulevaa punaviiniä. Viini oli keskitäyteläistä ja keskitanniinista. Olematta hilloista, siinä oli onnistuneesti paljon talvista marjaisuutta - kirsikkaa, karpaloa ja luumua. Oikein mukava kevyehkö kokonaisuus, usein talvella nautittavien täyteläisten punaviinien vaihtoehdoksi, mikäli ei kaipaa usein hieman kirpahkoa pinot noirimaisuutta. Viini maistuu hyvin sellaisenaan hyvän kirjan tai seuran kanssa sekä kantarellitäytteisten raviolien ja salaatin kanssa. Varman pastan lisäksi voisi sopia myös viikunaa ja sinihomejuustoa sisältävän salaatin kaveriksi.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmat sopivat hyvin talven pimeyteen synkistämättä kuitenkaan entisestään lisää pimeyden keskellä. Kirja on hieman viiniä kevyempi, eikä yhtä täyteläinen. Mukavia tutustuttavia - yhdessä ja erikseen.

Syöpälääkärin kuolema
kirjoittanut Marja Aarnipuro
Crime Time 2019
325 sivua

Anno Domini
Bio, No Added Sulphites Merlot
Veneto, Italia
9,98€ (Alkosta marraskuussa 2019)

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2019: 10. luukku

14 yötä jouluun! Joulukuun alusta asti olemme saaneet lukea ihania kirjasuosituksia ja jouluisia tunnelmia Kirjabloggaajien joulukalenterista. Luukun 9 avasi Kirjojen kuisketta -blogi  ja huomenna 11. luukku aukeaa Kartanon kruunamaton lukija -blogissa. Listaus Kirjabloggaajien joulukalenteriin osallistuvista blogeista löytyy Oksan hyllyltä -blogista. Luettua ja maistettua -blogi osallistuu tänään kalenteriin kirjoituksella koskien yhtä joulun kohokohtaa eli hyvää ruokaa ja juomaa.

Reseptikirjat ovat ruoanlaittajan ja nauttijan aarreaittoja, joista löytyy niin uusia ideoita kuin tietoa raaka-aineista ja valmistustavoista. Tietenkään uusia ruoanvalmistustapoja unohtamatta. Reseptikirjoja ilmestyy vuosittain satoja eri teemojen ja kokkailijoiden ympärille. Suomalaiset puhtaat raaka-aineet ja ruoaksi valmistettavien eläinten kaikkien mahdollisten osien hyödyntäminen ovat Markus Maulavirran uusimman keittokirjan: "Unohtuiko jotain?" -kirjan keskiössä.

Markus Maulavirta on tullut tunnetuksi useiden suomalaisten huippuravintoloiden keittiöpäällikkönä, Enkelten keittiö ja Kokkisota -ohjelmista, keittokirjailijana sekä luonnonläheisten ruokien ja reseptien valmistajana että myös eräoppaana. Hänen uusin, syksyllä 2019 ilmestynyt reseptikirjansa "Unohtuiko jotain?", on koottu Suomesta löytyvistä metsä- ja kotieläimistä koostuvista resepteistä.

Erityisesti kaupunkilaisia pidetään välillä erkaantuneina syömänsä ruoan alkuperästä. Fileitä ja jauhelihaa ostetaan paistovalmiina supermarketista, mutta harvoin tulee pohtineeksi, kuinka ruhon muut osat hyödynnetään. Miten ruokahävikkiä saataisiin pienennettyä ja hyödynnettyä kaikki mahdollinen eläimestä saatava raaka-aine ruoanlaitossa.

Kirjassa käydään läpi arkisia, mutta ruokapöydässä harvinaisia eläimiä ja kuinka niistä voidaan valmistaa herkullista ja ympäristöystävällistä syötävää. Teos on jaoteltu useaan osaan seuraavien teemojen mukaisesti: metsän eläimiin: oravat, jänikset, karhut ja hirvet; metsälintuihin: kyyhkyt, sorsat, metsot/teerit ja marjarastastaat; kotieläimiin: kanat, siat, härät/lehmät, pässit; kaloihin: särjet, hauet, lahnat, lohet sekä kasvikset. Kirjasta löytyy paljon reseptejä ja ideoita myös kasvislisukkeisiin.

Kirjaan tutustumisen jälkeen minulla menisi edelleen varmaankin sormi suuhun, mikäli pitäisi itse valmistaa alusta saakka jäniksenkruunu tai karhunkämmen. Toisaalta ennen kirjan lukemista en ollut näistä nähnyt edes kuvia, joten kirja onnistuu tarjoamaan paljon uutta ajateltavaa kaltaiselleni kaupunkilaiselle. Kirjaan on laajan valokuvituksen ottanut Tuukka Kouri. Kuvat lisäävät hienosti tunnelmaa ja selvennystä tekstin lomaan. Kirja sopii kenelle tahansa yleissivistyksenä maamme eläimistä, mutta erityisesti pukinkonttia silmällä pitäen, uskoisin sen ilahduttavan kotimaisen ruoan arvostajaa, kokeilunhaluista kokkia että itse ruokansa metsästävää. Kirja on selkeä ja helppolukuinen ja sopii hyvin selailtavaksi osa kerrallaan.

Kirjan pariksi valikoitui kirjan teeman mukaisesti suomalainen tuote - Lapin Panimon olut "Lapin Joulu". Rovaniemellä sijaitseva panimo valmistaa useita hyvin erilaisia oluita. Nyt joulusesongin ajan heillä on valikoimissa tumma jouluolut, jonka mainostetaan sopivan hyvin yhteen perinteisten jouluruokien kanssa. Olut on väriltään vaaleampaa kuin tummimmat maistamani oluet. Maussa on vahvaa maltaisuutta ja humalaa. Maku ei kuitenkaan ole tympeän pistävä vaan siinä on raikkautta. Jälkimaku on pitkä, mutta myös keveähkö. Maistoin olutta vain sellaisenaan kirjan kanssa, mutta uskoisin sen sopivan hyvin yhteen jouluisten laatikoiden ja perinteisen kinkun kanssa.

Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmat ovat aidon suomalaisia. Ne ovat ennakkoluulottomia, mutta kuitenkin lukija- ja maistajaystävällisiä. Kirjan reseptit ja teoria jäänevät mieleen huomattavasti pidempään kuin oluen makumaailma.

Unohtuiko jotain?
kirjoittanut Markus Maulavirta
kuvat Tuukka Kouri
toimittanut Jari Etelälahti
Marcuisine Oy 2019
159 sivua

Lapin Joulu
Lapin Panimo Oy
vesi, ohramallas, humala, hiiva
Rovaniemi, Suomi
5,3%
4,50€/0,33l (marraskuussa Ylläkseltä Jounin K-Kaupasta)