Vuoden 2019 Helsingin kirjamessut olivat jälleen pitkään odotettu kirjavuoden kohokohta. Odotus palkittiin onneksi moninkertaisesti ja pitkä viikonloppu kirjallisuuden sekä viinien parissa oli tapahtumarikas ja antoisa. Kiitokset järjestäjille bloggaajapassista, jolla tänä vuonna ehdin kolmena päivänä paikalle. Messut keräsivät ennätyksellisen lähes 92 000 kävijän määrän neljän päivän aikana. Järjestelyt toimivat, enkä pientä tungoksen aiheuttamaa närkästystä lukuun ottamatta, ole kuullut niistä yhtään moitetta.
Messut alkoivat torstaina 24.10.2019. Lyhennetyn työpäivän jälkeen kävin pyörähtämässä messuilla ja kuuntelemassa muutaman keskustelun. Monika Fagerholmin "Kuka tappoi bambin?" keräsi paljon kuuntelijoita. Kirja jäi mieleen kutkuttelemaan ja sopivan tilaisuuden tullen siihen varmasti tartun. Mielenkiintoinen oli myös yhdysvaltalaisranskalaisen Pamela Druckermanin haastattelu, jonka piti Baba Lybeck. Druckerman on kirjoittanut kirjan: "Mademoisellesta Madameksi". Satuin messujen aikana useampaankin keskusteluun, joissa käsiteltiin, erityisesti naisten, keski-ikää. Eri haastatteluissa eri näkökulmista, mutta ilahduttavaa, että tästäkin aiheesta on useita kirjoja kirjoitettu - sekä vakavampia että humoristisempia. Haastattelun jälkeen aloitin kirjan kuuntelun ja siitä tulossa lähiaikoina blogiin arvio.
Perjantai oli osaltani aktiivisempi päivä. Johanna Venho ja Anne Mattson kävivät Anna-Liisa Haavikon johdolla keskustelua Sylvi Kekkosesta. Olin juuri lukenut Venhon "
Ensimmäinen nainen" kirjan ja Anne Mattsonilta olen aiemmin lukenut
Tellervo Koivistosta kirjoitetun elämäkerran. Jäin samalle lavalle kuuntelemaan myös Anne Kukkohovin ja hänestä kirjan kirjoittaneen Emilia Salorannan keskustelua. Faktapitoista tietoa päivään toivat Merja Mähkän ja Unna Lehtipuun keskustelu kirjastaan "
Sijoittajaksi 7 päivässä". Pintaraapaisu kirjasta saatiin puolessa tunnissa käsiteltyä, mutta sitäkin enemmän mieleen jäi kehotus, että sijoittaminen ehdottomasti kannattaa sen sijaan että rahoja vain makuutetaan tavallisella pankkitilillä. Yksi odotetuin keskustelu minulle oli toimittaja ja kirjailija Annastiina Heikkilän uutta kirjaa "Miksi Ranska raivoaa?" analysointi. Ville Blåfieldin johdolla he pohtivat mm. johtajien karismaa ja vallankäyttöä. Arvostan suuresti ulkomaankirjeenvaihtajien kykyä selittää asiat ymmärrettävästi, mutta kuitenkin mahdollismman puolueettomasti. Heikkilän uusin kirja odottaa kirjastossa vielä lukuani, mutta siitäkin tulossa toivottavasti vielä tämän vuoden puolella arvio blogiin. Provosoivalta kirjalta vaikutti Mia Haglundin ja Eetu Virenin kirja "Työstäkieltäytyjän käsikirja". Asiantuntevina haastattelijoina toimivat Kallion lukiolaiset. Viimeisenä vuorossa oli vielä Jone Nikulan haastateltavana "Ennen kaikkea feministi" -kirjan kirjoittanut Minja Koskela.
Lauantai alkoi Suomen Kirjailijaliiton keskustelulla "Käännöksen äärellä", jossa Leena Lehtolainen ja Pasi Ilmari Jääskeläinen Tommi Melenderin johdolla pohtivat kirjojensa käännösprosessia ja onnistumista. Jälleen näkökohtia, jotka harvoin nousevat esille, mutta ovat kaikkien suomeksi käännettyjen ja suomesta käännettävien teosten kohdalla ajankohtaisia. Laura Malmivaara haastatteli Riikka Ala-Harjua tämän uudesta teoksesta "En Saab". Kuulosti hauskalta kirjalta, jossa vakavaa aihetta on kevennetty huumorilla. Hauskin tapahtuma messuilla oli, kun "Pitääkö olla huolissaan?" -ohjelman perusteella samannimistä kirjaa olivat esittelevässä Jenni Pääskysaari, Tuomas Kyrö, Miikka Nousiainen sekä käsikirjoittaja Janne Sarja. Keskustelua seuratessa tuntui, kuin olisi päässyt katsomaan suorana ohjelman kuvauksia. Monen monta hyvää naurua tuli puoli tuntisen aikana.
Iltapäivän puolella oli hyvin mielenkiintoinen keskustelu kirjallisuuden tulevaisuudesta 10 vuoden päästä. Sitä johti kirjailijaliiton puheenjohtaja ja kirjailija Sirpa Kähkönen ja keskustelemassa olivat kansanedustajat Erkki Tuomioja ja Hilkka Kemppi sekä kirjailija Tommi Kinnunen. Odotetusti esiin nousivat kirjailijoille maksettavat apurahat ja yleisemmin kirjallisuuden merkitys kansan sivistykselle. Erkki Tuomioja totesi keskustelun lomassa mielestäni todella viisaasti: "Lyhytjänteisyys on sukua historiattomuudelle". Tämä pätee lähes kaikkiin elämän osa-alueisiin. Yleensä kannattaisi pysähtyä, edes minuutiksi, ennen kuin lähtee tekemään. Ylimääräisen ja päättömän hosumisen vähentäminen lisäisi varmasti luovuutta ja hyvinvointia kaikin tavoin.
Hyppe Salmi ja Kristiina Saha keskustelivat Päivikki Koskimiehen johdolla keski-ikäisyydestä. Maailmankaikkeutta puolestaan pohti Esko Valtaoja. Valtaojaa pääsi näkemään vain välähdyksittäin, sillä Kruununhaka-lavan ympäristö oli täynnä innokaita kuuntelijoita. Samalla lavalla, tosin hieman vähemmän yleisön edessä, Venezuelasta keskustelivat maan entinen suurlähettiläs Mikko Pyhälä ja häntä teoksesta "Kun yö saapuu Venezuelaan - taistelu oikeusvaltiosta" haastatellut Aleksi Siltala. Tuokin kirja, usean muun uuden messututtavuuden kanssa, päätyi lukulistalleni.
Kirjamessuista jäi kaikin puolin hyvä mieli - mielenkiintoisia esiintyjiä oli enemmän kuin tarpeeksi. Järjestelyt pelasivat kaikin puolin hienosti ja uusittu layout selkeämmin lavoin ja tilavamman oloisin käytävin sekä erilaisin istuskelualuein, toimivat kaikki loistavasti. Isoimmat nimet keräsivät todella suuret kuuntelijajoukot ja järjestäjät olivat heidät laittaneet suurimmalle Senaatintori-lavalle, joka pullisteli ajoittain suurten katsojamäärien puristuksissa. Kustantamot ja muut näytteilleasettajat olivat koonneet hienot osastot, joilla oli paljon tarjouksia ja muita tapahtumia. Lukupino kasvoi ja uusia maisteltavia viinejäkin tuli vastaan. Suuret kiitokset järjestäjille ja esiintyjille. Ensi vuonna jälleen uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!