Olen Veitolan eri keskusteluohjelmia seuraillut säännöllisen epäsäännöllisesti jo Ylen ajoilta lähtien. Ohjelmissa hän haastaa itseään ja asettaa persoonansa tarkasteltavaksi ja arvosteltavaksi. Hän edustaa modernia feminismiä tai ehkä paremminkin tasa-arvoismiä. Kirjassa hän käy läpi mm. ajatuksiaan julkisuudesta ja siitä kuinka se on häntä ahdistanut sekä peloistaan, joita hän on elämänsä eri vaiheissa kohdannut. Kirja on mielestäni rehellisen tuntuinen ja äänikirja Veitolan lukemana tuo hänet entisestään lähemmäksi kuuntelijaa. Veitola ei ole jäänyt rypemään ongelmissa tai hakenut niiden avulla sääliä, vaan suunnannut urallaan reippaasti, mutta vakaasti eteenpäin.
Kirja pohjautuu osin hänen kolumneihinsa mm. Trendi- ja Image -lehdissä. Puoliväliin asti kappaleet tuntuvat etenevän suunnilleen kronologisessa järjestyksessä, mutta sen jälkeen kirjan loppupuoli on jonkin verran alkuosan toistoa. Kirjan teksti on miellyttävää, mutta kokonaisuus ehkä hieman junnaavaa.Veitola esittää kirjassa paljon erilaisia toteamuksia, pohdintoja ja väitteitä. Pidän näistä, sillä ne haastavat lukijan (tai kuntelijan) ajattelua ja saavat pohtimaan asioita pidemmälle. Kirja sai minut muun muassa pohtimaan viime aikoina lukemiani kirjoja ja seuraamiani keskusteluja, joissa esitetään paljon erilaisia yhteiskunnallisia väitteitä ja näkemyksiä. Nämä eivät kuitenkaan usein tunnu muodostavan esittäjältään selkeää kokonaisuutta. Esimerkiksi tässä kirjassa Veitola valitti (ja aiheesta), että häneltä oli mennyt työtilaisuuksia ohi raskautensa vuoksi. Kirjassa oli muutenkin paljon ajatuksia naisten kohtaamista haasteista, jotka useimmiten eivät miehiä koske. Veitola kuitenkin toteaa kirjan loppupuolella, että koulujärjestelmämme on suuniteltu tytöille ja poikien on siinä vaikeampaa menestyä. Miksi miehet kuitenkin tuntuvat olevan yleensä korkeammissa asemissa ja tienaavan naisia paremmin? Minulla ei ole tähän vastausta ja omat näkemykseni ovat keskeneräisiä ja paikoin epäloogisia. Kirja toimi hyvänä konkretisoijana ja osin esimerkkinä keskustelusta, johon jatkuvsti heitetään kärkkäästi epäkohtia, mutta asioita ei kuitenkaan pystytä hahmottamaan, saati ratkomaan, kokonaisuutena.
Viininä kirjan kanssa maistui Uudesta Seelannista tuliaisina tuotu Huntaway Reserven Pinot Gris, Gisbornen viini alueelta (pohjoissaarella). Viini maistui kolmen erilaisen Cheddar-juuston kanssa. Viini on väriltään kullankellertävää, mutta kirkasta. Tuoksussa on sitruksisuutta ja aavistus Sauvignon Blancille tyypillistä mustaherukan lehteä. Maussa on sitruksisuuden lisäksi hieman vihreää omenaisuutta ja jotakin eksoottista hedelmää. Viinin suutuntuma on hieman vahaisen öljymäinen kuten Rieslingille on tyypillistä. Jonkinlainen sekoitus siis Sauvignon Blancia ja Rieslingiä.
Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Niissä on rouheutta, mutta ne ovat omalle itselleen tyypillisiä. Viini sortuu ehkä hieman kaikkien miellyttämiseen, kirjassa tällaisia piirteitä ei mielestäni ole niinkään havaittavissa.
Veitola
kirjoittanut Maria Veitola
Werner Söderström Osakeyhtiö 2018
Kuunneltu äänikirjana (7h 21min)
Huntaway
Reserve Pinot Gris 2016
Gisborne, Uusi-Seelanti
N. 10€ paikallisesta supermarketista huhtikuussa 2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!