lauantai 11. huhtikuuta 2020

Nimeni on Lucy Barton (kirjoittanut Elizabeth Strout)

"Nimeni on Lucy Barton" on yhdysvaltalaisen Elizabeth Stroutin vuonna 2016 julkaisema romaani, joka on suomennettu pari vuotta myöhemmin. Strout on julkaissut useampia romaaneja, joista palkituin ja tunnetuin lienee Olive Kitteridge. En ole vielä tuota kirjaa lukenut, mutta pari vuotta sitten olen katsonut sen perusteella tehdyn HBO:n -sarjan, jossa pääroolissa nähdään kivikasvoinen Frances McDormand. Sarja on jäänyt voimakkaana mieleeni, joten en tiedä uskallanko tarttua sen pohjalla olevaan kirjaan.

Onneksi Strout on julkaissut useita muitakin kehuttuja romaaneja, joista ensimmäisenä kuuntelin "Nimeni on Lucy Barton". Keski-ikäinen Lucy Barton joutuu New Yorkissa pidemmäksi aikaa sairaalaan. Hänen miehensä tai lapsensa eivät juurikaan sairaalassa ehdi käymään. Päivät ovat pitkiä ja Lucylla on aikaa miettiä lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Lucyn äiti ilmestyy yhtäkkiä sairaalaan ja viettää siellä tyttärensä kanssa tiivisti pidemmän ajanjakson. Äidin ja tyttären suhde ei ole läheinen. Syitä tähän on useita, mutta ei mitään yhtä erityistä, joka olisi heidän välinsä totaalisesti rikkonut. Pidin erityisesti siitä, että kirjan tarina ei ole lopullinen, ei olla kuolinvuoteella, jossa molempien pitäisi tunnustaa nopeasti ja dramaattisesti kaikki sanomattomat asiat. Ollaan kuitenkin harvinaislaatuisessa tilanteessa, joka tarjoaa aikaa ja mahdollisuuksia.

Äiti ja tytär muistelevat sairaalassa lakonisesti menneitä. He uskaltautuvat puhumaan myös joistakin vaikeista aiheista, mutta pääosa kirjan jännitteestä syntyy asioista, joihin lukija pääsee vaivihkaa tutustumaan rivien välistä. Kuten Olive Kitteridge -sarjasta myös tästä kirjasta muodostuu jollakin tavoin inhorealistinen kuva ihmissuhteista. Sellainen, jota en miellä tyypilliseksi Yhdysvaltoihin kuuluvaksi. Tarina on kiehtova ja siihen tutustumista ei malta jättää kesken. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja se sopii mielestäni todella hyvin kuunneltavaksi.

Kirjan kanssa maistoin Etelä-Afrikasta tulevaa Rainbow's End tilan Mystical Corner -punaviiniä, josta löytyy neljää eri rypälettä. Viini oli kypsän marjaista, mutta silti keskitäyteläistä ja pehmeää, ei siis hillomaista. Viinissä maistui marjojen lisäksi tyylikäs tammisuus ja savuisuus. Mukava kokonaisuus, joka menee sellaisenaan tai sopii myös lihan ja uunijuuresten kanssa. Itse maistoin tätä strutsin kanssa ja olivat oikein hyvä kokonaisuus keskenään. Vähärasvainen strutsi ei kaipaa liian tanniinista viiniä, joka vie liiaksi tilaa lihan maulta.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Viini on hieman hyväntuulisempaa ja eksoottisempaa kuin kirja, mutta molemmat ovat rauhallisia ja tasapainoisia.

Helmet-lukuhaaste 2020: 6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella

Nimeni on Lucy Barton
kirjoittanut Elizabeth Strout
suomentanut Kristiina Rikman
lukija Erja Manto
Tammi 2019
3h, 51 min (kuunneltu äänikirjana)

Rainbow's End
Mystical Corner
Red Blend 2016
Cabernet Sauvignon, Syrah, Petit Verdot, Malbec
Coastal Region, Etelä-Afrikka
14,99€ (Alkosta huhtikuussa 2020)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!