Vuonna 2017 Nobelin voittanut Kazuo Ishiguron teos "Pianisti" tuli vastaani kirjaston lukupiirin kautta. Ilman sitä paksuun teokseen tuskin olisi tullut tartuttua, mutta hyvä että tuli ja kirja sopi myös oikein hyvin puolentoista tunnin keskustelun aiheeksi. Kirja on mielenkiintoinen, paikoin synkkä, mutta ei kuitenkaan toivoton. Kiinnostavan surrealistinen kuvaus konserttiin osallistuvasta pianisti Ryderista, ja hänen henkisistä ja fyysisistä haasteistaan päästä osallistumaan tapahtumaan.
Välillä kirjaa lukiessa tulee unenomainen olo. Koko ajan tapahtuu jotakin, joka saa päähenkilön myöhästymään. Kirjan henkilöt ovat hämmästyttävän kohteliaita, mutta lopulta tämä kohteliaisuus ei tunnu merkitsevän henkilöille mitään. Jossakin vaiheessa henkilöt tuntuvat jopa itse kyllästyvän kohteliaisuuteen. Kirjassa myös seurataan pitkän ajan moottoritiellä kulkevaa autoa, pysähdytään tästä riippumatta kahville ja jatketaan sitten seuraamista kuin mitään pysähdystä ei olisi ollutkaan. Kirjassa on epäloogisuuksia, joita lukijana jäin pohtimaan, mutta jotka eivät kuitenkaan, hieman yllättäen kaltaistani realistisen kirjallisuuden ystävää, ärsyttäneet.
Kirja etenee rauhallisesti, mutta samalla koko ajan tapahtuu ja lukijan mielenkiinto pysyy yllä ja paksun kirjan jaksaa hyvin motivoituneena lukea loppuun saakka.
Kirjailija on syntynyt Japanissa 1954, mutta asunut Englannissa vuodesta 1960. Eurooppalaisuus on kirjassa vahvasti läsnä, vaikka erityisesti henkilöiden luonteenpiirteissä ja ympäristön kuvaamisessa on paljon japanilaiselta vaikuttavia piirteitä.
Helmet-lukuhaaste 2025: 4. Kirjassa valvotaan yöllä
kirjoittanut Kazuo Ishiguro
kääntänyt Helene Bützow
Tammi 2019
658 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!