Kielletty päiväkirja. Kirjoittanut Alba de Céspedes

Alba de Céspedes oli italialais-kuubalainen toimittaja ja kirjailija. Hän oli syntynyt vuonna 1911 Italiassa ja kuollut 1997 Ranskassa. Hän oli kehittämässä italialaista feminististä liikettä ja hänen teoksiaan sensuroitiin sodan ajan Italiassa. Hän on julkaissut lähes parikymmentä kirjaa, joista kolme on käännetty suomenkielelle.

Tämä teos tuli vastaani kirjaston lukupiirin kautta. Teos kertoo italialaisesta työssäkäyvästä perheenäidistä Valeriasta, ja se sijoittuu sodan jälkeiseen aikaan. Valeria vaikuttaa hyvin epävarmalta ja kiltiltä perheenäidiltä, ei ehkä stereotyyppiseltä voimakkaalta italialaiselta perheenpäältä.

Valeria ostaa salaa mustan vihkon ja alkaa kirjoittaa siihen päiväkirjaansa. Hän ei halua missään nimessä, että kukaan hänen perheestään saa tietää, että hän kirjoittaa kyseistä päiväkirjaa. Valeria kokee syviä tunnontuskia päiväkirjan pitämisestä ja käyttää valtavasti voimavaroja vihkon piilotteluun. Lukijan on aluksi vaikea ymmärtää, miksi hän ei halua päiväkirjasta kenellekään kertoa, sillä se ei tunnu sisältävän mitään salaista tai radikaalia. Ylipäätään Valeria elää hyvin tasaista ja vakaata elämää, jossa ei mitään salattavaa edes ole. 

Hiljalleen hänelle syntyy kuinkin jonkinlainen orastava ja viaton suhde esihenkilönsä kanssa. Tämä ahdistaa häntä valtavasti ja hän purkaa päiväkirjaansa aatoksia. Lukijana tuntuu, että päiväkirjan kirjoittaminen lisää hänen tuskaansa entisestään.

Kirjan tapahtumat alkavat marraskuusta ja päättyvät seuraavan vuoden toukokuun loppupuolelle. Ajanjakso ei siis ole kovin pitkä, mutta sinä aikana ehtii Valerialle tapahtua paljon.

Kirja on koskettava ja lähelle lukijaa tuleva teos. Se on kirjoitettu kauniisti. Mieleeni ei tule, että olisin aivan samantyyppistä toista teosta aiemmin lukenut. Tarinan lisäksi kirjassa on hyvää ajankuvaa sodan jälkeisestä Italiasta. 

Helmet-lukuhaaste 2026: 4. Kirja on Otavan kirjaston kirjalistalla

Kiellelttyä päiväkirja

Kirjoittanut Alba de Céspedes

Kääntäjä: Anna Louhivuori
Otava 2022, julkaistu ensimmäisen kerran suomeksi 1956
280 sivua 

Kokonainen elämä. Kirjoittanut Robert Seethaler

Kirjailija Robert Seethaler on Saksassa tunnettu kirjailija, mutta itselleni uusi tuttavuus. Vuonna 2020 suomeksi julkaistu teos "Kokonainen elämä" (saksaksi julkaistu vuonna 2014) tuli vastaani kirjaston lukupiirin kautta ja siitä käytiinkin mielenkiintoinen keskustelu. 

Kirja on tyyliltään tasainen, vaikka sijoittuukin jylhiin Alppimaisemiin. Sen päähenkilö on erakkoluonteinen Andreas Egger, jonka elämänvaiheista kirja kiehtovasti kertoo. Andreas viihtyy yksinään, mutta huolehtii kuitenkin hyvin itsestään ja on hyvin vaatimattomista lähtökohdistaan huolimatta onnellisen oloinen ja tyytyväinen elämäänsä. Andreaksen elämän rakkaus on Marie, jonka kosinta on näyttävämpiä, joista olen lukenut.  

Kirja kattaa käytännössä koko Andreaksen elämän alkaen 1900-luvun alkupuolelta ja päättyen 1970-luvulle. Andreas kohtaa kirjassa sodan, joutuu Venäjälle vankileirille ja kohtaa paljon epäoikeudenmukaisuutta ja kurjuutta. Silti hän ei ole katkera tai edes onneton, vaan sopeutuu ja kääntää asiat mielessään parhain päin. Kirja ei ole erityinen ajankuva, vaan sen tapahtumat ovat enemmänkin unenomaisia. 

Lukiessani mieleen tuli aika ajoin Forrest Gump, jota päähenkilö määrätietoisella eteenpäin menemisellä mielestäni paljon muistuttaa. Tästä kirjasta saisi varmasti tehtyä myös hyvän elokuvan. Kirja on tiivis, sivuja on vain 130, mutta se sisältää silti yllättävänkin paljon tapahtumia ja kuvailuja. Kirjan loppu on mielestäni oikein hyvä ja se kokoaa asioita hyvin yhteen. 

Helmet-lukuhaaste 2026: 29. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle

Kokonainen elämä
Kirjoittanut Robert Seethaler
Aula & Co 2020
Suomentanut Raimo Salminen
130 sivua

50 myyttiä tekoälystä ja datasta. Toimittanut Marianne Mäkelin, Elisa Silvennoinen, Kati Mäkitalo

Marianne Mäkelin, Elisa Silvennoisen ja Kati Mäkitalon toimittama, vuonna 2025 ilmestynyt teos "50 myyttiä tekoälystä ja datasta" on nopeasti luettava katsaus tekoälystä ja sitä koskevista olettamuksista ja myyteistä. Teoksessa on yhteensä 50 erilaista myyttiä, jotka on jaettu 5 eri teeman alle. Teemoja ovat: 

1. Mitä data on? 
2. Mikä tekoäly?
3. Mitä tekoälyllä ja datalla tehdään?
4. Mitä kaikkea datan ja tekoälyn perusteella voidaan tietää? 
5. Tekoäly ja data ihmisten arjessa

Kutakin teemaa ja sen alla olevia myyttejä käsittelee useita eri alojen asiantuntijoita. Kirja on helposti lähestyttävä ja näin suurella asiantuntijajoukolla siitä olisi voinut mielestäni koostaa hieman syvemmälle menevän. Nyt monien asioiden pintaa vain raapaistaan, eikä lyhyissä kappaleissa päästä ehkä riittävän syvällisesti käsittelemään kyseistä aihetta. Toisaalta nykyisellä ratkaisulla on varmaankin onnistuttu tiivistämään haastellisia ja monitahoisia asioita helposti lähestyttäväksi kokonaisuuksiksi.

Koska kirjassa käsiteltävät myytit ovat laajoja, on niistä helppoa tehdä monenlaisia johtopäätöksiä ja kiinnostua erilaisista aihealueista. Itselleni jäi mieleen kaksi aihetta. Ensimmäisenä kirjasta käy hyvin ilmi se, että vaikka tekoäly on ollut olemassa jo varsin pitkään ja tällä hetkellä sen muutosnopeus on valtava, niin sitä koskeva sääntely ja lainsäädäntö tuntuu laahaavan pahasti perässä. Muutamat olemassa olevat säädökset perustuvat pitkälti vain kansallisiin toimiin. Sama tuntuu koskevan myös somea, jonka kieltämisestä lasten ja nuortenkeskuudessa on viime aikoina kuultu useammista maista. Hyvä, että aihetta on pohdittu, varmaan olisi hyvä pohtia myös aikuisten käytön rajoittamista jollakin keinoin. 

Toiseksi mieleeni jäi sen, että kirjassa painotettiin datan laatua ja kuinka  jatkossa sillä tulisi olla enemmän merkitystä kuin sen määrällä. Suurien ja pääosin huonolaatuisten datamäärien läpikäyminen kuluttaa valtavasti resursseja, joita voitaisiin käyttää tärkeämpiin asioihin. Tästä aasinsiltana on myös mielestäni jatkuva valtavan tietomäärä, jota ihmiset kohtaavat päivittäin ja josta heidän pitäisi pystyä erottelemaan heitä koskeva. Toisaalta olisi myös tärkeää, että ihmiset ymmärtäisivät asioita laaja-alaisesti, mutta nykyisen valtavan tietomäärän keskellä se on hyvin aikaavievää ja kuluttavaa.  

Kirja on kiinnosta ja nopeasti luettava tuttavuus. Odotukseni kirjaa kohtaan olivat suuret ja jäivät siksi ehkä osin täyttymättä. Kirjan avulla on helppoa muodostaa nopeasti jonkinlainen kuva tekoälyn tämän hetkisestä voimasta yhteiskunnassamme. Vuoden kahden päästä moni asia voi ehkä olla jo vanhentunut. 

Helmet-lukuhaaste 2026: 8. Kirjassa ei rakastuta

50 myyttiä tekoälystä ja datasta
Toimittanut Marianne Mäkelin, Elisa Silvennoinen, Kati Mäkiralo
Vastapaino 2025
155 sivua 

Sielunpiirtäjän ilta. Kirjoittanut Joel Haahtela

Luin viime vuonna Joel Haahtelan teoksen "Marijan rakkaus" ja se oli puhutteleva ja koskettava kirja. Laitoin tuon kirjan lukemisen jälkeen varaukseen Haahtelan uusimman teoksen, vuonna 2026 ilmestyneen "Sielunpiirtäjän ilta". Tämän jälkeen Haahtelalta on ilmestynyt vuoden 2026 alussa uusimpana teos:"Talvikappeli". Yhteensä Haahtelalta on ilmestynyt 17 teosta.

Sielunpiirtäjän ilta sijoittuu 1600-luvun Hollantiin. Se kertoo taidemaalarista, joka päättää vanhoilla päivillään pestata itselleen oppipojaksi lahjakkaan Jakobin. Jakob osoittautuu ikäistään kypsemmäksi, nopeasti oppivaksi ja suorastaan neroksi taidemaalarina. Kirja kertoo hänen kehityksestään taidemaalarin opissa sekä taidemaalarin elämän jälkipuoliskosta. 

Vanhalla taidemaalarilla on puoliso Agnes, johon hän on syvästi rakastunut, ja jonka poismenosta maalari ei tunnu oikein enää selvitytyvän ja pääsevän takaisin jaloilleen. Hän ei kuitenkaan ole katkera, kuten usein kirjojen päähenkilöt tuntuvat elämälle olevan. Lisäksi poiketen streotypiasta, joillaisia yleensä oletamme taidemaalareiden olevan, kirjan päähenkilö on ihmisläheinen, ystävällinen ja muut huomioonottava. Perinteisesti taidemaalareita on ehkä pidetty  hieman sisäänpäinkääntyneinä boheemeina ja no, ylipäätään taiteellisina, jotka eivät aina ehdi huomata arkea taiteen ulkopuolella. Kirjasta huokuva välittäminen ja muiden tukeminen on miellyttävää luettavaa nykyisellä individualistisella aikakaudella. 

Pidin enemmän aiemmin lukemastani "Marijan rakkaus" kirjasta. Se sijoittui lähemmäs nykyiaikaa ja oli siksi ehkä helpommin käsiteltävä kokonaisuus. Haahtelan tyyli on kuitenkin sellaista, josta näiden kahden teoksen osalta pidän ja tulen kyllä häneltä lukemaan lisää teoksia.  

Helmet-lukuhaaste 2026: 35. Kirjassa on lyhyet luvut

Sielunpiirtäjän ilta
Kirjoittanut: Joel Haahtela
Otava 2025
237 sivua

Jakob von Gunten. Kirjoittanut Robert Walser

Eriskummallinen teos. Se on ehkäpä päällimmäinen asia, joka kirjan lukemisen aikana ja vielä sen jälkeen oli päällimmäisenä mielessä. Kirja kertoo Jakob von Guntenista, joka haluaa tehdä asiat omalla tavallaan, eikä seurata hänelle oletettua elämän polkua. Hän ilmoittautuu Benjamenta-instituuttiin, jossa pojista koulutetaan palvelijoita. Instituutti on kuitenkin jotakin muuta kuin koulutuslaitokset yleensä, eikä siellä tunnu tapahtuvan mitään opetusta. 

Päähenkilö Jakob on kummallinen tyyppi, toisaalta hän haluaa täysin alistua muiden palvelemiseen ja näiden tarpeiden tyydyttämiseen täysin. Sitten hänellä on toinen puoli, joka tuntuu halveksivan palvelussuhteessa olevia. Jakobin tausta varakkaana henkilönä, joka itse voisi hankkia palvelijoita, ja hänen halveksuntansa tätä luokkaa kohtaan, on kiinnostava teema kirjassa. Kirjasta en kuitenkaan löydä vastausta, mikä saa Jakobin haluamaan palveltavasta palvelijaksi? 

Kirja on koostettu päiväkirjamaiseen muotoon, mikä luo tunteen, ettei oikein juonta ole ja tapahtumat ovat enemmän ajatuksenvirtaa. Kokonaisuutta kirjan tapahtumista on vaikea saada, eikä se ehkä kirjailijalla ole ollut tarkoituksenakaan. Kirja on kirjoitettu alun perin vuonna 1909 ja sitä on lukenut takakannen tekstin perusteella innolla mm. Franz Kafka. Kirja on aika ohut ja se on toisaalta selkeästi kirjoitettu ja lukeminen on varsin vaivatonta. Rakenne tekee kuitenkin sen, ettei edellisiltana luettuja tapahtumia, enää oikein muista seuraavana päivänä ja tuntuu, että lukemisurakka alkaa joka kerta aina uudelleen. Ehkä tämä johtuu selkeän juonen puutteesta tai sitten kirjassa olevista fantasiapiirteistä. 

Luin kirjan lukupiiriä varten, muuten se tuskin olisi tullut mitään kautta vastaani. Teos sopi rakenteensa ja kummallisuutensa vuoksi hyvin yhdessä keskusteltavaksi ja johdatteli keskustelemaan mm. psykoterapiasta, maailman sodista ja luokkaeroista. Ei ehkä kirja omaan makuuni, mutta sai kyllä kiinnostumaan Franz Kafkan teoksista, joten ehkä niihin on tartuttava tulevaisuudessa.   

Helmet-lukuhaaste 2026: 5. Kirjassa on epilogi eli jälkisanat

Jakob von Gunten
kirjoittanut: Robert Walser
suomennos: Erkki Vainikkala
Teos 2024
159 sivua

Anna Liisa. Kirjoittanut Minna Canth

Tasa-arvon päivää vietetään samana päivänä kuin kirjailija Minna Canthin syntymäpäivää 19.3. Tasa-arvon päivä on mielestäni vuoden tärkein päivä. Tasa-arvoisuus niin sukupuolen, iän, ammatin, kansallisuuden - oikeastaan minkä tahansa mukaan, on yhteiskuntamme kulmakivi, johon sen vakauden tulisi perustua ja johon meidän tulisi aina pyrkiä. Tasa-arvossa keskitytään usein naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon, ja erityisesti siihen kuinka naisen euro on miesten euroa merkittävästi heikompi. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta on muistettava, että tasa-arvoa on moni muukin asia. Se, että olemme kaikki yhtä arvokkaita lähtökohdistamme tai muista seikoista riippumatta.

Luin Minna Canthin viimeiseksi jääneen näytelmän Anna Liisa Minna Canthin päivänsä kunniaksi. Teoksen päähenkilö Anna Liisa on parikymmentävuotias nainen, joka on juuri menossa naimisiin Johannes Kivimaan kanssa. Muutama päivä ennen häitä Anna Liisan vanha kihlattu Mikko palaa yllättäen paikkakunnalle ja alkaa kiristää Anna Liisaa uhkaamalla kertoa heidän aiemmasta suhteestaan ja siitä syntyneestä ja heto kuolleesta lapsesta. Selviää, että Anna Liisa on muutamia vuosia aiemmin synnyttänyt lapsen ja tappanut tämän heti syntymän jälkeen ilman, että kukaan on saanut asiasta heti tietää. 

Anna Liisa ei taivu Mikon vaatimukseen perua häitä Johanneksen kanssa ja tämän sijasta mennä naimisiin Mikon kanssa. Sen sijaan Anna Liisaa päätyy kertomaan kaikille totuuden. Näytelmä pohtii mielestäni paljon moraalikysymystä ja päätöksenteon vaikeutta. Näytelmä on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1895, eli se on yli sata vuotta vanha. Silti sen käsittelemät kysymykset ovat sellaisia, jotka ajoittain nousevat nykyisinkin esille. Näihin liittyvät moraali, oikea ja väärä, salaisuudet, asioiden monimutkaisuus ja seuraukset. 

Kirja on aiheeltaan raskas ja muistuttaa samantapaisista uutisista, joista valitettavasti olemme joutuneet viime aikoina lukemaan.

Helmet-lukuhaaste 2026: 22. Kirjan kannen pääväri on sininen tai kirjan nimessä on sana sininen.

Anna Liisa

Kirjoittanut Minna Canth

Saga Egmont 2019

78 sivua

Maailman vaarallisin mies. Kuinka perheeni loi Donald Trumpin. Kirjoittanut Mary L. Trump

Kirja päätyi kuuntelulistalleni samaan aikaan, kun media uutisoi Donald Trumpin Grönlannin valloittamisesta ja lisätullien asettamisesta tietyille maille alkuvuodesta 2026. Teoksen on kirjoittanut Trumpin veljentytär Mary L. Trump. Mielenkiintoisen kirjasta tekee osaltaan se, että se on kirjoitettu ja julkaistu jo Trumpin ensimmäisen presidenttikauden aikana. Kirjan suomennos on ilmestynyt vasta nyt ja on mielenkiintoista palata ajassa jonkin verran taaksepäin ja muistaa millainen maailma oli ennen esimerkiksi koronaa. 

Mary L. Trump on syntynyt vuonna 1965 ja hän on ammatiltaan psykologi. Teoksessa hän peilaa ja perustelee paljon sukunsa jäsenten toimintaa koulutuksensa tuomaan ammattitaitoon. Kirjailija itse ei ymmärtääkseni ole Donaldin kanssa ollut kovin läheinen, eivätkä he ole tavanneet usein. Yhtenä syynä viileisiin välehin on Donaldin ja Maryn isän Fredin välirikko. Kirjailijan näkemyksen mukaan Donald Trumpin vanhempien kasvatus ja lapsien elinolosuhteet ovat muokanneet vahvasti Donald Trumpia ihmisenä. 

Trumpien perhe on asunut New Yorkissa ja kirja antaa mielenkiintoisen ajankuvan New Yorkista. Kirja muistutti pari vuotta sitten lukemastani Teemu Luukan teoksesta "New Yorkin uhmatar", joka kertoo suomalaisen Tyyni Kalervon siirtolaisuudesta ja elinkeinon rakentamisesta New Yorkiin samoihin aikoihin. Jos vain ajankuva kiinnostaa, niin melkein kannattaa mielummin lukea Tyynistä kertova kirja. Mikäli puolestaan Donald Trump, niin antaa kirja jotakin uutta myös hänestä ja psykologin antamat selitykset hänen toiminnalleen ehkä myös antavat lukijalle paremman ymmärryksen Yhdysvaltojen nykyisestä presidentistä. 

Kuuntelin kirjan ja se sopi hyvin kuunneltavaksi. Kirjasta läpitunkeva katkeruus oli käsinkosketeltavaa lisäten myös sen kirjallista arvoa.

Helmet-lukuhaaste 2026: 33. Kirjan päähenkilö on yli 60-vuotias

Maailman vaarallisin mies. Kuinka perheenini loi Donald Trumpin
Kirjoittanut Mary L. Trump
WSOY 2026
8h, 42min
lukija: Tomi Kulmala

Syntien kummun naiset. Kirjoittanut Suvi West

Suvi Westin nimen olen kuullut ja osasin hänet sijoittaa saamelaisuuteen, mutta muuten hän tai kirja "Syntien kummun naiset" ei ollut minulle entuudestaan tuttu, kun hiihtolenkin aluksi valitsin kirjan kuunneltavaksi. Kirja on Suvi Westin esikoisteos, aiemmin hän on tehnyt televisiosarjaa "Märät säpikkäät" ja ohjannut elokuvia.

Kirja on autofiktiivinen ja siinä Suvi saa kustannussopimuksen tietokirjasta, joka käsittelee saamelaisuutta naisen näkökulmasta. Niinpä Suvi muuttaa miehensä ja lapsensa kanssa Saamenmaalle, jotta hän voisi olla lähellä aihetta. Kirjoittamista hidastaa kuitenkin kirjailijan alter ego Flow-Suvi, joka pitää juhlimisesta, eikä koe kirjan kirjottamista tärkeänä. Lopulta myös aihe, josta kirjaa yritetään kirjoittaa tuntuu haasteelliselta. Saamelainen naiseus on ehkä liian lähellä kirjailijaa, eikä hän löydä siihen kunnon näkökulmaa. 

Kirja on paikoin hyvin hauska. Erityisesti itseäni huvitti kirjan kustantaja ja tämän yritykset vaikuttaa kirjan sisältöön ja valmistumiseen. Flow-Suviin en oikein päässyt kiinni. Hän varmasti tasapainotti varsinaista Suvi Westiä, joka murheinensa olisi muuten saattanut ajautua burn outin partaalle. Hän myös toi saamelaiseen naiseuteen toisenlaista kuvaa, kuin ehkä muuten olemme tottuneet lukemaan. 

Kaiken kaikkiaan kirja oli aikamoinen tuttavuus, josta on vaikea sanoa mikä oli totta ja mikä ei, eikä sillä lopulta kovin suurta merkitystäkään ollut. Kirja oli rohkea ja lähestyi ehkä tabuinakin pidettyjä aiheita hyvin suorasukaisesti ilman minkäänlaisia häpeilyjä. Kirja onnistui mielestäni tuomaan hyvin esille puolia nykysaamelaisuudesta. Kirja sopisi hyvin lukupiiri-kirjaksi ja olisi mielenkiintoista käydä keskustelua, miten eri lukijat tai kuuntelijat ovat kokeneet eri kirjoissa esitettyjä asioita.

Kuuntelin kirjan ja sen lukijana oli itseoikeutetusti Suvi West - todella hyvä lukija. 

Helmet-lukuhaaste 2026: 36. Kirja, josta haluaisit keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen

Syntien kummun naiset

kirjoittanut Suvi West

lukija Suvi West

Kustantamo S&S 2025

10h, 0min

Väsyneet naiset. Kirja näkymättömän työn sankareille. Kirjoittanut Hanne Kettunen

Luin kirjan Mothers in Business -lukupiiritapahtumaa varten. Hanne Kettusen "Valeäiti" Insta-tili on tullut minua joskus vastaan, joten kirjoittaja oli minulle sitä kautta hieman "tuttu". Kirja herätti ajatuksia - osin positiviisia mutta hieman negatiivisiakin, vaikka koenkin kuuluvani elämäntilanteeltani sen kohdeyleisöön. 

Kirja kertoo Hanne Kettusen omista kokemuksista neljän lapsen äitinä, liiketoimintakonsulttina ja pari burn-outtia kärsineenä. Kirjassa hän pyrkii ymmärtämään ja sanoittamaan miksi suomalaiset naiset toimivat ja tekevät siten kuin tekevät. Ja miksi Suomi ei tunnu vielä tasa-arvon perusteella aivan valmiilta, vaan monet koti- ja metatyöt tuntuvat kasautuvan enemmän naisten harteille. 

Kärjistäen voisi sanoa, että kirjan kirjoittaja on kokemusasiantuntija, eikä kirjasta kovin paljon tämän lisäksi löydy muuta tieteellistä asiantuntijuutta. Tämä ei välttämättä ole huono asia lainkaan, kunhan lukija on siitä tietoinen, eikä odota muunlaista tieteellistä infoteosta. Kettunen on kirjaansa varten koonnut some-tiliensä kautta eri kohtiin saamiaan kommenteja ja näkemyksiä lukijoiltaan. 

Kirjassa on paljon hyviä pointteja ja sanoitettu asioita ääneen, joista monet lapsiperheen ja työkiireiden välillä tasapainottelevat ovat tietoisia, mutta eivät ehkä ehdi pysähtyä ajattelemaan ja antamaan sitä kautta tekemisilleen hieman armoa. On myös huomioitava, että kirjassa esitellyt asiat ovat kirjailijan tekemiä havaintoja ja hänen kokemuksiaan, eivätkä ole varsinaisesti yleistettävissä kaikkien samantapaisessa elämäntilanteessa elävien henkilöiden elämään. Itse ainakin koen, että osaan kieltäytyä tai jättäytyä monen erilaisen tekemisen ulkopuolelle - osin kyllä siksi, että aika ei yksinkertaisesti vain riitä, vaikka kuinka olisi kiva osallistua päiväkodin tapahtumien järjestämiseen jne. Kirja on hyvä keskustelunavaus töiden epätasaisesta jakautumisesta naisten ja miesten välillä. 

Kirjan luin lukupiiriä varten ja kirjailija Hanne Kettunen oli osin paikalla kertomassa kirjasta ja vastaamassa lukijoiden kysymyksiin. Kirjan taustalla toimi kuulemma osin Caroline Criado Perezin teos "Näkymättömät naiset" sekä Eevan Kolun "Korkeintaan vähän väsynyt", jotka molemmat olen lukenut ja jotka myös mielestäni hyvin näkyvät kirjan taustalla. Väsyminen, kiire, keskisttymiskyvyn puute ja ehkä osin niistä syntyvä kyynisyys ja välinpitämättömyys ovat ilmiöitä, jotka näkyvät yhteiskunnassamme, ja joita itse toivon, että minun ei tarvitsisi nähdä ja kokea yhtä paljon kuin ne nyt ovat läsnä. 

Kirja käy naisten elämää läpi laajasti ja pitkällä aikajanalla - tämä positiivista ja moniuloitteista. Kirjan lukemisen jälkeen jäin pohtimaan sen nimeä. Kirja ei tarjoa konkreettista vastausta kuinka väsymystä voisi poistaa tai ehkäistä tms. Väsynyt voi myös olla monin tavoin ja väsymyksen tila vaihtelee. Jotenkin tuntuu, että sanaa "väsynyt" on helppo käyttää, kun on tyytymätön, ei saa asioita aikaiseksi tai asiat tuntuvat junnaavan paikalla - silloin voi todeta, että on väsynyt. Mutta se ei aina ole väsymystä, joka poistuisi nukkumalla tai lepäämällä - itse asiassa se voi vain lisääntyä niin tekemällä. Kuuntelin kirjan ja se sopii mielestäni oikein hyvin kuunneltavaksi. Muutenkin kirjaa voi suositella, mikäli aihe resonoi tai lähipiirissäsi on monessa mukana olevia naisia.

Helmet-lukuhaaste 2025: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2025

Väsyneet naiset. Kirja näkymättömän työn sankareille
Kirjoittanut Hanne Kettunen
Lukija Anna Paavilainen
WSOY 2025

7h 19min 

Pidot. Kirjoittanut Johanna Forss

Pidot on kiehtova teos juhlista, joihin keski-ikäinen perheenäiti Maria menee vanhan lapsuudenystävänsä Mariannen kutsusta. Kutsujen järjestäjä Marianne on somevaikuttaja, johon monet vieraista tuntuvat haluavan samaistua. Kirjan persoonat ovat kiehtovia ja tarina on onnistuttu mielestäni hienosti rakentamaan heidän välisten suhteiden varaan, ilman suurempia juonen käänteitä. 

Kirjassa on monta mielenkiintoista teemaa, jotka herättävät lukijan ajatuksia. Yhtenä on helsinkiläisyyden ja maaseutupaikkakunnan välillä toimiva kontrasti, joka kirjallisuudessa on tavalla tai toisella ollut läsnä oikeastaan aina. Mietin kirjaa lukiessa, että ehkä tuo ero on kuitenkin kaventunut tai muuttunut viime vuosina, kun maailma tuntuu aidosti pienentyneen netin, somen ym. myötä. Onko kaupunkilaisuus edelleen samalla tavoin tavoiteltavaa kuin se on joskus ollut? 

Toinen teema koskee ihmissuhteita, erityisesti sosiaalisen statuksen osalta. Somessa vaikuttajat ovat kadehdittavia tämän päivän julkkiksia, hieman kuin aiemmin vaikka näyttelijät. Koska kirjassa oleva juhla kestää vain muutaman tunnin, pystyvät siellä vieraat pääosin näyttämään itsestään sellaisen puolen kuin haluavat. Toisin olisi jos heitä seurattaisiin monta viikkoa. Kirjan toisessa tasossa kerrotaan Marian ja Mariannen lapsuudesta Kuopiossa, elämästä joka poikkesi suuresti heidän elämästään nyt suuressa kaupungissa. Hahmona Marianne on vaikeasti tavoitettava, pääosin etäinen, mutta karistamaltaan sellainen, jota monet, vähintään salaa, ihailevat. Toisaalta Maria peilaa kirjassa paljon heidän yhteistä lapsuudenajan menneisyyttä Kuopiossa ja tuntuu pohtivan kadehtiiko hän ja jos niin missä osin Mariannen nykyelämää.

Kirjassa on teennäisyyttä ja siitä puuttuu rehellinen aitous. Mielestäni tämä on kirjan vahvuus, ilman tätä ominaisuutta se menettäisi koukuttavuutensa, jonka ansiosta kirja tuli luettua muutamassa illassa. Teennäisyys välittyy mielestäni erityisesti ihmisten välisinä raastavina ihmissuhteina. Suhteet, status ja asema on se joka merkitsee, muuten ihmisarvoa ei tunnu oikein olevan. Valitettavasti tämä tuntuu olevan realismia muutenkin vuoden 2026 maailmassa. 

Erityismaininta upeasta kirjan kannesta! Olin hieman kahden vaiheilla kirjan lukemisen suhteen, mutta hieno kansi sai tarttumaan kirjaan  - ja hyvä niin. 

Helmet-lukuhaaste 2026: 41. Kirjan kansi tai nimi on mielestäsi kaunis.

Pidot

Kirjoittanut Johanna Forss

Tammi 2026

113 sivua 

Iso Vihko. Kirjoittanut Agota Kristof

Unkarilaisen Agota Kristoffin teoksen tarina "Iso Vihko" on kokonaisuudessaan karmivaa ja luontaantyöntävää luettavaa. Ehkä tämä tekee kirjasta mieleenpainuvan ja kauheudessaan koukuttavan.

Luin kirjan lukupiiriä varten. Kirjaa lukiessa minulta meni pitkään ennen kuin lukijana jotenkin hyväksyin ja ymmärsin kirjan kauheudet. Kirja sijoittuu sota-aikaan ja siinä äiti vie kaksospoikansa oman äitinsä, jota kutsutaan Noidaksi, luo maalle hoitoon sodan ajaksi. Isoäiti ei lapsenlapsistaan välitä ja nämä joutuvat elämään kurjissa oloissa vailla huolenpitoa. Pojat oppivat kuitenkin selviytymään ja kovettamaan itsensä isoäitiä ja ympäröivää maailmaa vastaan. 

Kirjassa ei käytetä adjektiivejä ja muutenkin kerronta on hyvin selostavaa, eikä juurikaan kuvailevaa.

Kirja sopii aiheensa ja tyylinsä vuoksi hyvin lukupiiri-kirjaksi ja siitä saimme hyvää ja polveilevaa keskustelua aikaiseksi. 

Kirjaan on tehty kaksi jatko-osaa, jotka olen myös ajatellut lukea.

Helmet-lukuhaaste 2025: Kirja on keltaisen kirjaston kirjalistalla

Iso Vihko 
Kirjoittanut Agota Kristof
Suomentanut Anna Nordman
198 sivua