Eriskummallinen teos. Se on ehkäpä päällimmäinen asia, joka kirjan lukemisen aikana ja vielä sen jälkeen oli päällimmäisenä mielessä. Kirja kertoo Jakob von Guntenista, joka haluaa tehdä asiat omalla tavallaan, eikä seurata hänelle oletettua elämän polkua. Hän ilmoittautuu Benjamenta-instituuttiin, jossa pojista koulutetaan palvelijoita. Instituutti on kuitenkin jotakin muuta kuin koulutuslaitokset yleensä, eikä siellä tunnu tapahtuvan mitään opetusta.
Päähenkilö Jakob on kummallinen tyyppi, toisaalta hän haluaa täysin alistua muiden palvelemiseen ja näiden tarpeiden tyydyttämiseen täysin. Sitten hänellä on toinen puoli, joka tuntuu halveksivan palvelussuhteessa olevia. Jakobin tausta varakkaana henkilönä, joka itse voisi hankkia palvelijoita, ja hänen halveksuntansa tätä luokkaa kohtaan, on kiinnostava teema kirjassa. Kirjasta en kuitenkaan löydä vastausta, mikä saa Jakobin haluamaan palveltavasta palvelijaksi?
Kirja on koostettu päiväkirjamaiseen muotoon, mikä luo tunteen, ettei oikein juonta ole ja tapahtumat ovat enemmän ajatuksenvirtaa. Kokonaisuutta kirjan tapahtumista on vaikea saada, eikä se ehkä kirjailijalla ole ollut tarkoituksenakaan. Kirja on kirjoitettu alun perin vuonna 1909 ja sitä on lukenut takakannen tekstin perusteella innolla mm. Franz Kafka. Kirja on aika ohut ja se on toisaalta selkeästi kirjoitettu ja lukeminen on varsin vaivatonta. Rakenne tekee kuitenkin sen, ettei edellisiltana luettuja tapahtumia, enää oikein muista seuraavana päivänä ja tuntuu, että lukemisurakka alkaa joka kerta aina uudelleen. Ehkä tämä johtuu selkeän juonen puutteesta tai sitten kirjassa olevista fantasiapiirteistä.
Luin kirjan lukupiiriä varten, muuten se tuskin olisi tullut mitään kautta vastaani. Teos sopi rakenteensa ja kummallisuutensa vuoksi hyvin yhdessä keskusteltavaksi ja johdatteli keskustelemaan mm. psykoterapiasta, maailman sodista ja luokkaeroista. Ei ehkä kirja omaan makuuni, mutta sai kyllä kiinnostumaan Franz Kafkan teoksista, joten ehkä niihin on tartuttava tulevaisuudessa.
Helmet-lukuhaaste 2026: 5. Kirjassa on epilogi eli jälkisanat
kirjoittanut: Robert Walser
suomennos: Erkki Vainikkala
Teos 2024
159 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!