Bibistä burkiniin eli totuuksia ranskatar-myytin takaa (kirjoittanut Annastiina Heikkilä)

Suomalaisten ulkomaankirjeenvaihtajien tekstejä on yleensä aina mielenkiintoista lukea. Heidän kertomansa asiat on kuvailtu lukijalle mielenkiintoisesta ja ymmärrettävästä näkövinkkelistä. Annastiina Heikkilä on Ylen Ranskan kirjeenvaihtaja. Hänen raportointinsa on tullut katsojille tutuksi niin Pariisin terrorismi-iskuja koskien kuin vaikkapa maan presidentti Emmanuel Macronin isännöimien valtiovierailuja analysoiden.                                       
Kirjassaan "Bibistä burkiniin eli totuuksia ranskatar-myytin takaa" hän tuo esille vahvasti omia näkemyksiään ja kokemuksiaan. Jotkin väitteet tai ajatukset ovat varsin kohahduttaviakin, mutta toisaalta pidän kyllä siitä, että erilaisia asioita nostetaan pelkäämättä esille. Kirja on feministinen. Sieltä löytyy paljon vertailua suomalaisten ja ranskalaisten naisten ja yhteiskunnan väliltä.

Ranskassa useita kertoja turistina käyneenä ja hieman maata koskevia kirjoja lukeneena, tuntuvat useat havainnot oikealta. Ranskassa nainen pysyy ensisijaisesti naisena. Riippumatta siitä onko hän vaimo, äiti, työntekijä vai mitä. Tämä selittänee osaltaan miksi esimerkiksi maan liikunta-ihanteet tai äidin-rooliin liittyvät haasteet poikkeavat niin paljon suomalaisista.

Kirjassa käsitellään naisten kautta niin maahanmuuttoa, seksuaalista häirintää, #metoo -kampanjaa, pukeutumista kuin äitiyttä. Annastina Heikkilä ei tyydy ainoastaan omiin kokemuksiinsa, vaan kirjassa on haastateltu maan yhteiskunnallisia vaikuttajanaisia ja myös "tavallisia" ranskattaria. Kirjan lukeminen oli piristävä ja aivoja tuulettuva kokemus. Teksti oli miellyttävää luettavaa ja aihe eteni sopivan leppoisasti.

Kirjan kanssa olisi periaatteessa pitänyt maistaa ranskalaista viiniä, mutta nyt vuoroon sattui italialainen punaviini. Viinissä on hapokkuutta, raikasta tummaa marjaisuutta ja italialaista yrttisyyttä. Viini sopii hyvin sellaisenaan kirjan kanssa nautittavaksi. Se sopisi hyvin myös vaikkapa hieman sävyisen pastacarbonaran tai jonkin muun rasvaisen lihaisan pastakastikkeen kaveriksi.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat antavat hyvän mielen, herättävät ajatuksia, mutta ovat toisaalta sopivan kepeitä helposti nautittavaksi. Jälkimaun voimakkuus ei kummassakaan ole pitkä. 

Bibistä burkiniin eli totuuksia ranskatar-myytin takaa
kirjoittanut Annastiina Heikkilä
Kustantamo S&S 2018
135 sivua (luettu E-kirjana)

Zaccagnini Montepulciano d'Abruzzo
Abruzzit, Italia
9,60€/0,375l (Alkosta marraskuussa 2018)

Vie minut jonnekin (kirjoittanut Laura Honkasalo)

 Vie minut jonnekin taitaa olla ensimmäinen Laura Honkasalolta lukemani romaani. Se on kevyehkö lukukokemus, vaikka tarinan taustalla on koskettavaa kipuilua ja kasvutarinaa. Kirjan päähenkilö muistuttaa ulkoisilta piirteiltään pelottavan paljon itseäni. Kirjan alussa olin huolissani kuinka tämä vaikuttaa lukukokemukseen. Henkilöiden kielenkäyttö ja jonkinlainen arvomaailma poikkeavat kuitenkin (onneksi) merkittävästi omastani. Oudolta kuitenkin tuntui lukea kirjaa, joka osin olisi voitu kirjoittaa lähes suoraan omasta elämästäni niin ettei kirjoittaja ei olisi minua henkilökohtaisesti tuntenut.

Kirjan päähenkilö Nella on reilu 30-vuotias pitkässä parisuhteessa elävä nainen, joka käy itsensä kanssa kovaa pohdintaa siitä mitä oikein elämältään haluaa. Hänen avopuolisollaan Miskalla on kova vauvakuume ja hän mm. suunnittelee ahkerasti perheen tulevaisuutta paritalossa lapsiystävällisellä alueella. Kun Nella YT-neuvotteluiden päätteeksi irtisanotaan työpaikastaan kirjanpitäjänä joutuu hän oikeasti miettimään mitä tästä eteenpäin tekee. Seuraa elämänhallinta-kurssia, juhlintaa ja ystävien kanssa asian tilittämistä. Vain avopuolison kanssa asiasta vakavasti keskusteleminen tuntuu unohtuvan.

Nykymaailmassa entistä useammalla on mahdollista tehdä elämässään lähes tulkoon mitä haluaa. Parisuhde, rivari, lapset jne. eivät ole enää ainoa vaihtoehto. Moni tätä "valinnanvapautta" tuntuu toteuttavankin, sillä Suomessa syntyvyys on laskenut ja lapsia hankitaan yhä vanhempina. Monet myös haaveilevat, ja osa haaveensa toteuttaakin ja muuttaa vaikkapa ulkomaille. Töitä tehdään pätkissä ja pitkälle tulevaisuuteen näkeminen ei välttämättä onnistu. Omien kokemusteni mukaan tämä ns. näköalattomuus aiheuttaa jonkin verran stressiä ja paineita, mutta toisaalta oman elämänsä saa näin muotoiltua itselleen mieleiseksi.

Kirjan kanssa maistui italialainen punaviini Zaccagnini Montepulciano d'Abruzzo. Viini on väriltään täyteläistä ja tummaa, hieman purppuraan vivahtavaa. Siinä on marjainen tuoksu. Maussa erityisesti kirsikka nousee esiin, mutta siinä on myös happamampia marjoja lisäämässä viinin hapokkuutta, viinin tanniinit ovat hyvin pehmeät. Italialaisessa viiniksi maussa on paljon pehmeää marjaisuutta, mutta siinä maistuu myös aavistuksen tyylikästä tammea ja nahkaisuutta tasapainottamassa kokonaisuutta. Viini maistui oman istutuspussin yrttirisoton ja halloumi-juuston kanssa.

Viinin ja kirjan yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Molemmissa oli keveyttä, mutta erityisesti kirjan kielen osin puhemaisuus teki kirjasta hieman liian naivin tämän viinin pariksi. Molemmat antoivat kuitenkin paljon ajattelemisen aihetta.

Helmet-lukuhaaste 2018: 31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa

Vie minut jonnekin
Kirjoittanut Laura Honkasalo
Otava 2018
198 sivua (luettu E-kirjana)

Zaccagnini Montepulciano d'Abruzzo
Montepulciano 2015
Abruzzi, Italia
15,50€ (Alkosta kesäkuussa 2018)