Tyyni valtameri. Kirjoittanut Kai Aareleid

Virolainen Kai Aarelaid on tullut tunnetuksi niin runoilijana, kirjailijana kuin kääntäjänä. Hänet on myös valittu mm. vuonna 2016 Vuoden virolaiseksi kirjailijaksi. Häneltä on suomennettu tähän mennessä neljä kirjaa. 

Tyyni valtameri on julkaistu suomeksi vuonna 2023 (alkuperäisteos julkaistu vuonna 2022). Se on sukupolvikertomus, jossa naisten rooli on vahva. Kirjan tarina kulkee monessa tasossa, luvut ovat lyhyitä ja ne on otsikoitu eri vuosien mukaan. Kirjailija jättää myös monia asioita lukijan tulkittavaksi. Vuodet eivät kirjassa kulje kronologisessa järjestyksessä. Hieman haastavasta jäsentelystä huolimatta kirja on yllättävän mukaansatempaava. Kerronta on tiivistä, mutta kohtalaisen helppoa. Kirja luo mielenkiintoisen kuvan Virosta lähtien 1970-luvulta ja päättyen 2010-luvulle. Yhteiskunnallinen kehitys ja murros näkyy kirjassa, mutta se ei täysin tunnelmaltaan vastaa sitä millaiseksi sen olen aiemmin kuvitellut.

Osallistuin pitkästä aikaa lukupiiriin ja luin tämän kirjan sitä varten. Mielenkiintoinen tuttavuus, johon kannattaa tarttua!

Helmet-lukuhaaste 2025: 5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle

Tyyni valtameri

kirjoittanut Kai Aareleid

S&S 2023

302 sivua

Olive Kitteridge. Kirjoittanut Elizabeth Strout

Elizabeth Stroutin luoma kiehtova ja omapäinen Olive Kitteridge tuli ensimmäisen kerran vastaani joitakin vuosia sitten, kun katsoin HBO:n sarjan Olive Kitteridge. Sarjan pääosassa näytteli Frances McDormand. Sarjaan perustuvan kirjan lukeminen on ollut mielessäni ja sain kirjan luettua  alkuvuodesta loppuun. Aiemmin olen lukenut Elizabeth Stroutilta neliosaisen Lucy Barton -sarjan kirjat.

Olive Kitteridgen kirjat ovat samantapaisia kuin Lucy Barton -sarjan kirjat. Molemmissa päähahmo on Yhdysvaltojen itäosissa asuva keski-iän ylittänyt voimakas nainen. Olive on omatiensä kulkija, joka ei tahdo miellyttää muita tai mennä mukaan erilaisiin suuntauksiin tai toimintatapoihin. Oliven puoliso on kuollut ja hänen ainoa poikansa avioituu ja muuttaa New Yorkin keskustaan. Olivelle hänen poikansa on hyvin tärkeä, mutta hän ei kykene ymmärtämään poikansa päätöksiä tai elämää uusperheen isänä. Ehkä kuitenkin normaalista toiminnastaan poiketen hän kuitenkin pyrkii miellyttämään poikaansa ja tämän uutta perhettä menemällä joksikin aikaa poikansan luokse auttamaan heitä. 

Kirja on mukavaa ja helppoa luettavaa. Tarinassa on helppo pysyä mukana, vaikka kirjaa lukiessa luin samanaikaisesti myös muita teoksia. Pidän kirjassa luoduista tapahtumapaikoista, joissa korostuu yhdysvaltalaisuus ja ennen kaikkea mainelaisuus. Oliveen pääsee tutustumaan lisää Stroutin kirjassa "Olive, taas", joka on myös minulla lukulistalla. 

Helmet-lukuhaaste 2025: 17. Kirjan päähenkilöllä on kissa tai koira

Olive Kitteridge

kirjoittanut Elizabeth Strout

Tammi 2020

374 sivua

LIV! Kirjoittanut Helmi Kekkonen

Helmi Kekkosen kahdeksas teos LIV! on mielenkiintoinen katsanto kolmen sisaruksen ja näiden äidin kiehtovista persoonista ja näkemyksistä. Kirja oli kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana vuonna 2024. Aiemmin olen lukenut Helmi Kekkosen teoksen Vieraat. 

LIV! on helposti lähestyttävä ja nopeasti luettava teos. Se ei kuitenkaan ole mielestäni mikään kevyt kirja, joka unohtuu seuraavana päivänä lukemisen jälkeen. Sen sijaan kirjan tarinan seuraaminen vaatii sopivasti keskittymistä ja herätti ainakin minussa monia pohdintoja ja ajatuksia siitä mikä on oikein ja väärin ja milloin ehkä ylitulkitsemme tai aliarvioimme erilaisia kokemuksia. 

Kirja kertoo Liv-nimisen naisen kesälomanvietosta tämän sukulaisten kanssa mökillä. Loman loppupuolella hän tapaa eräänä päivänä rantakalliolla Paulin ja mukavan illan jälkeen joutuu Paulin uhkaamaksi. Kohtaaminen saa Livin sisarukset ja äidin - ja samalla myös lukijan pohtimaan, mikä on oikein ja väärin ja kuinka voimakkaasti erilaisiin tapahtumiin tulisi reagoida. 

Helmi Kekkonen on ollut alkuvuodesta esillä Suomen Kuvalehteen kirjoittamansa artikkelin perusteella, johon on viitattu myös ainakin Hesarissa. Artikkelissa hän pohti kirjallisuuden ja kirjailijan ansaitseman toimeentulon ristiriitaisuutta. Aihe on viime vuosina ollut paljon esillä mm. lukuaikapalveluiden muokattua osaltaan kirjailijoiden ja kirja-alan toimijoiden ansaintalogiikkaa. Ristiriita syntyy mm. oletuksesta, että kirjailijoiden tulee tuottaa arvostettua korkeakirjallisuutta, mutta toisaalta siitä ei usein saada korvausta, jolla he tulisivat edes vaatimattomasti toimeen. Sama ristiriita koskee useita muitakin taiteenlajeja. 

Helmet-lukuhaaste 2025. 22. Kirjassa lomaillaam

LIV!

kirjoittanut Helmi Kekkonen

Siltala 2024

182 sivua

Sanna Marin. Poikkeuksellinen pääministeri. Kirjoittanut Salla Vuorikoski

Kuuntelin ensin Yle Areenan audiodraaman "Sanna Marin - miljoonat seuraat". Kymmenosainen sarja oli miellyttävää ja viihdyttävää kuunneltavaa. Se mukailee Sanna Marinin nousua politiikkaan ja toimimista Suomen pääministerinä vaativina korona- ja Ukrainan sotavuosina. Draaman tekijät ovat haastatelleet lukuisia henkilöitä käsikirjoitukseen, mutta toki monet sarjan tulkinnat ovat tekijöiden omia näkemyksiä. Ääninäyttelijöinä toimivat mm. Anna-Maija Tuokko ja Jukka Puotila. 

Sarjan innoittamana kuuntelin toimittaja Salla Vuorikosken kirjan "Sanna Marin. Poikkeuksellinen pääministeri". Kirja nousi myös vuoden  2024 tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi. Vuorikoski kertoo kirjan alussa, että häntä pyydettiin kyseinen kirja kirjoittamaan ja hetken hän mietti, onko hänestä kyseistä teosta kirjoittamaan, sillä hän ei kokenut olevansa riittävän kiinnostunut Sanna Marinista. Hieman samaa pohdin itsekin, kun mietin kirjaan tarttumista. Olenko riittävän kiinnostunut viettämään tuntikausia aikaa kuuntelemalla teosta entisestä pääministeristämme, josta lehdet edelleen viikottain kirjoittavat juttuja - lähinnä Sanna Marinin julkaisemien Instagram-julkaisujen perusteella. 

Onneksi kirjaan kuitenkin tartuin, sillä se on mielestäni hyvin informatiivinen ja kiinnostava. Kirja on koottu varsin puolueettomasti, koin että se ei puolustanut tai vastustanut Marinia, vaan pyrki esittämään asiat sellaisina kuin ne ovat - tai kuin niiden on uutisoitu olevan. Henkilökuvan lisäksi teos on myös mainio katsaus lähihistoriaan. Teoksen sisältö on mielestäni hyvin linjassa myös Ylen audiodraaman kanssa.

Kirja on hyvin vahvasti tämän aikakauden tuote, voi olla, ettei se ajankohtaisuutensa vuoksi ole enää kiinnostava vaikkapa viiden vuoden päästä. Tosin presidentti Alexander Stubb totesi Helsingin Kirjamessujen haastattelussa, että saattaa tähän tai samoihin aikoihin julkaistuun Lauri Nurmen Sanna Marinia käsittelevään kirjaan tarttua jossakin vaiheessa tulevaisuudessa. 

Sanna Marin. Poikkeuksellinen pääministeri
kirjoittanut Salla Vuorikoski
lukija Satu Paavola
WSOY 2024

12h, 55min

Tunturikettu - Pohjolan naalin tarina. Kirjoittanut Kimmo Ohtonen

Kimmo Ohtonen on useista luonto-ohjelmista ja parista aiemmasta kirjastaan tutuksi tullut toimittaja ja kuvaaja. Hänen uusin teoksensa "Tunturikettu. Pohjolan naalin tarina" on tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana vuonna 2024. Aiemmin hän on julkaissut kirjat: Metsä elää, Metsäkansan tarina, Karhu Voimaeläin (myös Tieto-Finlandia ehdokas 2016), Ikimaa - Kadotettu valtakunta, Ikimaa - Kuiskaajien kilta ja Ikimaa - Soturin tie. 

Naalit ovat nykyisin hyvin uhanalaisia ja ne ovat pohjoismaissa lähes sukupuuttoon kuolleita. Kimmo Ohtonen kiinnostui naaleista useamman eri sattuman kautta. Yksi näistä oli naalin näkeminen Huippuvuorilla, jossa hän oli kuvaamassa dokumenttisarjaa aivan toisesta aiheesta. Kyseinen Huippuvuoria koskeva dokumentti on nähtävillä Yle Areenassa ja sitä voin myös suositella. 

Kirjassaan Ohtonen lähestyy, ehkä aluksi hieman epäkiinnostavalta tuntuvaa aihetta, helposti ymmärrettävästi ja hieman tarinanomaisesti. Kirja vetääkin kuulijan nopeasti mukaansa ja teoksen seuraaminen äänikirjana on mielestäni helppoa. Toki Ohtonen itse kirjan lukijana on myös toimiva ratkaisu. Naalin lisäksi kirja antaa mielenkiintoista ja uutta tietoa uhanalaisten eläinten seurannasta ja kuvaamisesta arktisissa olosuhteissa. 

Kirjassa on myös hyvä esimerkki, kuinka yksi väärä faktatieto, saattaa johtaa vuosikymmenten erheelliseen käsitykseen. Ohtosen mukaan kaikissa lähteissä, joihin hän oli tutustunut on mainittu, että naali on Suomessa suojeltu vuonna 1940. Käydessään Riihimäen metsästysmuseossa hänelle oli kuitenkin selvinnyt, että todellisuudessa naali on suojeltu Suomessa presidentti Relanderin kaudella jo vuonna 1930. Kyseenalaistaminen ja asioiden ihmettely siis kannattaa ja samoin lähteiden tarkistus. 

Tunturikettu. Pohjolan naalin tarina
Kirjoittanut Kimmo Ohtonen
Lukija Kimmo Ohtonen
Otava 2023
8h, 2min

Rannalla - Miten kirjailijat löysivät meren. Kirjoittanut Sanna Nyqvist

"Rannalla - Miten kirjailijat löysivät meren" on kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvistin kolmas teos. Kirjassa pohditaan, keskittyen muutaman kirjailijan tuotantoon, kuinka ranta näkyy kirjoissa ja kirjallisuudessa. Kirja keskittyy erityisesti Jane Austenin, Virginia Wolfin ja Tove Janssonin teoksiin.

Kirjan idea on mielestäni nerokas. Aihe on todella laaja, mutta toisaalta sellainen, johon liittyvää kirjaa en muista koskaan lukeneeni - huolimatta siitä, että ranta on jollakin tavoin läsnä hyvin monessa lukemassani kirjassa. Kirjan kuuntelu Karoliina Kudjoin lukemana on rauhoittavaa ja kerronta pitää hyvin otteessaan läpi koko teoksen. Nyqvist on valinnut kirjaan kiinnostavan lähtökohdan ja monipuolisen lähestymistavan. Kirjan aihepiiriä ei ole esimerkiksi rajattu vain suomalaisiin tai tietyn lajityypin kirjoihin. Tämä valinnan seurauksena aihetta koskevasta kirjallisuudesta saadaan vain pintaraapaisu, mutta mielestäni rajaus on silti hyvin toimiva. 

Teoksessa avataan rannan merkitystä kirjallisuudessa näkymisen lisäksi myös yhteiskunnan tasolla eri vuosisadoilla ja niin matkailun kuin yrittäjyyden näkökulmasta. Tulkinnat erilaisista rannoista ovat mielenkiintoisia ja toisaalta rannan merkitys vaihtelee mm. vuodenaikojen ja säiden mukaan. 

Teos on ehdolla tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2024. 

Rannalla - Miten kirjailijat löysivät meren.
Kirjoittanut: Sanna Nyqvist
Lukija: Karoliina Kudjoi
Tammi 2024
7h, 13 min (kuunneltu äänikirjana)

Dialogikirja. Kirjoittanut Kai Alhanen

Kirja tuli vastaani Helsingin Kirjamessujen 2024 ohjelmasta, jossa se oli esitelty seuraavasti: "Dialogi on keskustelu, joka tähtää parempaan ymmärrykseen asioista, toisista ja itsestä. Erityisen vaativaksi sen käyminen tulee tilanteissa, joissa asiat ovat monimutkaisia, ihmisten näkemykset kaukana toisistaan ja tunteet kuohuvat.". Kävin messuilla myös paikan päällä kuuntelemassa osan keskustelusta. Kirjailija Kai ALhanen on politiikan filosofian tutkija ja hän on aiemmin julkaissut mm. teoksen: "Dialogi demokratiassa",

Kai Alhasen teos on selkeä ja se sisältää lukuisia konkreettisia esimerkkejä. Kirjassa käydään mielenkiintoisesti läpi dialogin moninaista merkitystä. Dialogin käyminen auttaa mm. ymmärryksen ja luottamuksen luomisessa sekä toisinpäin. 

Keskeisiä dialogin osia, joita kirjassa on käyty tarkemmin läpi, ovat: kuuntelu, liittyminen, puhuttelu ja kysyminen, yhteinen kieli, erojen ja jännitteiden työstäminen, piiloon jääneiden etsintä sekä yhteyksien ja kokonaisuuksien hahmottaminen. Dialogin osien merkitys on tiivistetty hyvin: "jokainen askel dialogin ihanteen suuntaan parantaa keskustelun laatua."

Kaiken kaikkiaan kiinnostava teos, jonka esittelemät kohdat ovat pääosin tuttuja, mutta niistä muistuttaminen ja niiden kokoaminen kiinnostavaan muotoon auttaa painottamaan hyvän dialogin merkitystä yhteiskunnastamme. Vuorovaikutus ja laadukkaan keskustelun käynti tuntuvat välillä jäävän paitsioon ja tämä aiheuttaa väärinymmärryksiä ja sitä kautta haasteita erilaiselle yhteistyölle.

Dialogikirja

kirjoittanut Kai Alhanen
Into Kustannus 2024
161 sivua