perjantai 24. helmikuuta 2017

Leijonankesyttäjä (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Pohjoismaalaiset, ja erityisesti ruotsalaiset, dekkarit ovat olleet viime vuosina pinnalla. Itse olen varsin vähän aivan viime aikoina lukenut ylipäätään dekkareita. Ruotsalaisista tuttuja dekkaristeja itselleni ovat Lars Keplerin, Liza Marklundin ja Mari Jungstedtin teokset. Lisäksi olen joitakin Henning Mankellin Wallandereita lukenut.

Camilla Läckberg on kirjoittanut useita dekkareita, jotka sijoittuvat ruotsalaiseen Fjällbackaniin. Leijonankesyttäjä on hänen viimeisin suomennettu kirjansa, joka on julkaistu vuonna 2014, suomennettuna vuonan 2015. Kirjassa viitataan paikka paikoin aiempien kirjojen tarinoihin, mutta mikäli aiempia sarjan kirjoja ei ole lukenut, ei se tätä kirjaa lukiessa häiritse.

Kirjassa on tyypillisiä ruotsalaisen dekkarin hahmoja. Superonnellista perhe-elämää viettävä periruotsalainen perhe, johon kuuluu äiti isä ja aniharvoin kiukuttelevat hymyilevät lapset. Kulissiperhe, joka ulospäin esittää, että kaikki on hyvin, mutta todellisuudessa pinnan alla kytevät traumat, jotka jossakin vaiheessa purkautuvat traagisesti. Kolmantena vakiohahmona on aina ulkoiselta olemukseltaan laiska ja elämäntavoiltaan vastoin "yleisiä suosituksia" elävä poliisi, joka terävän älynsä ja havaintokykynsä avulla selvittää rikoksen kuin rikoksen. Todellinen 2000-luvun ruotsalainen Hercule Poirot. Näiden vakiohahmojen lisäksi tästä kirjasta löytyy vielä muutama muukin klassikkotapaus.

Hahmojen lisäksi myös kirjan tarina on perinteistä ja toimivaa ruotsalaista tapahtumaketjua, kohtalaisen raakaa ja tarina sijoittuu parille eri aikakaudelle. Teksti on helposti luettavaa ja tarina etenee leppoisasti, paikka paikoin lukijaa hieman aliarvioitu itsestäänselvyyksiä selittämällä ja ehkä käännöksestä johtuen jotkin ajatukset ilmaistu hieman kömpelösti. Itse pidän enemmän hieman haastavammalla kielellä kirjoitetuista dekkareista, joissa myös juonen lisäksi kirjoittajan sanasto pääsee oikeuksiinsa.



Kirja on kuitenkin mukavaa luettavaa lasillisen saksalaista Dreissigackerin rieslingiä nautiskellen. Viini on rieslingiksi varsin hapokasta, mutta erityisesti sen ulkonäössä ja suutuntumassa on havaittavissa voimaisuutta ja hieman hedelmäisyyttä. Viiniä nautin valkosipulietanoiden ja avokadoparmesaanisalaatin kanssa - suosittelen! Viini sopii hyvin kirjan pariksi, sillä kirjan tapahtumat sijoittuvat kesäiseen aikaan ja jollakin tavalla pienen ruotsalaiseen paikkakuntalaan, todelliseen "kyläfiilikseen" vain kuuluu kevyehkö, muttei missään nimessä liian helppo tai pehmeä valkoviini. Kirja ja viini sopivat yhteen neljän pisteen arvoisesti.

Leijonankesyttäjä
Camilla Läckberg
Gummerus Kustannus Oy
Helsinki 2016
442 sivua

Dreissigacker Organic Riesling 2016
14,95€ (Alkosta tammikuu 2017)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!