Ylpeydestä (kirjoittanut Marko Kantomaa)

Ylpeydestä on ensimmäinen Marko Kantomaan kirjoittama romaani. Se on kertomus nuoren miehen kasvutarinasta, juoksu harrastuksesta ja oman identiteetin löytämisestä. Päähenkilö Joonas on nuori mies, jonka intohimona on juokseminen. Samassa seurassa juokseva Alex sekoittaa hänen pasmansa ja myöhemmin koulussa hän tutustuu "lommoposki" Jenniin, jonka seksuaalinen kiinnostus naisia kohtaan toimii eräänlaisena vertaistukena Joonaksen omalle seksuaalisen identiteetin löytämiselle ja hyväksymiselle.

Kirjan kuvaukset ihmisten tunteista ovat rehellisiä, mutta kunnioituksella kerrottuja. Kirjoittaja on kuvaillut tarkasti ja aidosti tilanteita. Kantomaa on opiskellut liikuntatieteitä ja tämä näkyy myös tekstissä. Kuvaukset liikuntasuorituksista ja -paikoista ovat oikeita.

Nyt vuoden verran luettuani päivittäin erilaisia kirjallisuusblogeja ja yrittäessäni analysoida hieman tarkemmin lukemiani kirjoja kuin aiemmin, olen useasti kohdannut havainnon siitä, onko tarina totuudenmukainen. Muutaman lukemani esikoisteoksen pienenä, ei varsinaisena ongelmana, mutta ehkä aloittelijan hienoisena heikkoutena, olen huomannut, että kirja ei kaikissa kohdin ole täysin johdonmukainen. Täydellinen johdonmukaisuus ja aitous ei toki aina ole tarkoituksenmukaista ja kaltaiselleni totuutta ja oikeutta haluavalle lukijatyypille, tekee aika ajoittain hyvää lukea myös aivan toisnlaisella ajatuksella kirjoitettua kirjallisuutta. Kantomaan Ylpeydestä en kuitenkaan huomaa kohtia, jotka eivät tuntuisi aidoilta. Teksti ja tarina on mielestäni muutenkin valmiiksi hiottua ja laadukasta.

Pidän kirjan kerronnan kauneudesta, asioilla ei turhaan mässäillä, mutta erilaisia vaikeitakaan aiheita ei kavahdeta, vaan niistä kerrotaan, kuten ne oikeasti ovat. Kirjassa on neljä osaa: hämmennys, sieto, myöntymys ja ylpeys. Näiden osien sisällä olevat luvut ovat varsin lyhyitä. Pidän rakenteesta. Jo osien nimet paljastavat juonen kehityksen suunnan.

Kirjasta jää lukijalle hyvä mieli. Kirjan teema tai tarina ei varsinaisesti jäänyt mieleeni muutamaa päivää pidemmäksi lukusuorituksen päätyttyä, mutta kirjan hyvä yleisfiilis oli niin hyvä, että mikäli Kantomaalta (toivottavasti) vielä uusi kirja ilmestyy, niin siihen tartun.

Luin kirjaa pienen viikonloppu aurinkoloman aikana eteläisessä Ranskassa ja tämän vuoksi viinin pariksi valikoitui tietenkin ranskalaista viiniä. Kotiin palatessani huomasin kuitenkin, että kyseistä viiniä löytyy myös Alkon valikoimista - tosin hinta lähes kolminkertainen. Ensinnä on mainittava kaunis viinipullo, joka nimensä perusteella muistuttaa ruusua. Korkki on lasinen. Viini on väriltään ranskalaiseksi roseeksi aavistuksen syvemmän punaista. Sen tuoksussa on parfyymisyyttä ja kukkaisuutta sekä aavistus marjaa. Mausta parfyymisyys puuttuu, mutta kukkaisuutta löytyy. Maussa on vadelmaa ja mansikkaa. Viini on keskihapokasta ja hieman täyteläistä roseeviiniksi. Tällä kertaa viini maistui lähinnä yksikseen ilman varsinaista ruokaa. Hieman mansikoita maistelin sen kanssa ja sopivat yllättävän hyvin. Viini sopii kuitenkin oikein hyvin esimerkiksi aperitiiviksi. Matkalta tarttui mukaan saman sarjan punaviini, jota toivottavasti joulun aikana pääsen maistelemaan, joten siitäkin tulossa analysointia blogiin varmaankin ensi vuoden puolella.

Viinin ja kirjan yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat aitoja itsejänsä, jälkimaku kummassakin kohtalaisen lyhyt, mutta toisaalta ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista, että se olisi jotakin muuta. Viinissä on runsaasti ranskalaista tyyliä. Kirja on enemmän juro suomalainen tarina. Maistuvat siis oikein hyvin yhdessä, mutta tarvittaessa toimivat myös yksinään.

Ylpeydestä
kirjoittanut Marko Kantomaa
Johnny Kniga kustannus 2017
248 sivua

Gérard Bertrand
Cote des Roses
Grenache, Cinsault, Syrah
AP Languedoc, Ranska 2016
n. 6,50€ (Monoprix Ranska joulukuu 2017)
14,90€ (Alkosta joulukuu 2017)