Suomalainen vuosi (kirjoittanut Jukka Viikilä)

Jukka Viikilän uusin romaani Suomalainen vuosi herättää hieman kaksijakoisia ajatuksia. Hänen kielenkäyttösä ja kielikuvansa ovat nautinnollista luettavaa. Hän kertoo ja kuvailee asioita kepeästi, mutta samalla käyttäen rikasta kieltä. Samasta asiasta pidin myös hänen vuonna 2016 Finlandia-palkinnon voittaneessa Akvarelleja Engelin kaupungista. Tuossa kirjassa myös tarina ja juoni olivat hyviä ja kirjalla oli sekä kaunokirjallinen että historiallinen tarkoitus.

Suomalainen vuosi on sivumäärältään lyhyt ja sen lukee helposti parissa tunnissa. Kirja kuvaa Suomen neljän vuoden ajan mukaan jaoteltuna tyypillisiä suomalaisia ilmiöitä juhannuksen vietosta uuteen vuoteen. Monissa kohdin Viikilä on tehnyt hyviä ja osuvia havaintoja. Valitettavasti kirja kuitenkin sortuu liiaksi tavallisiin stereotypioihin mm. siinä, että kaupungit tyhjentyvät kesäksi kaikkien suomalaisten suunnatessa ruuhkien läpi kesäksi maalle lomien viettoon. Kaupungissa asuvana tuntuu, että se on kesäisin jopa hengästyttävän täynnä tapahtumia, ja välillä olisi jopa ihanaa, kun kaupunki hetkeksi rauhoittuisi, jotta voisi vain nauttia sen lämpöisestä urbaanista tunnelmasta.

Finlandia-voittaja teoksen jälkeen yleisön odotukset seuraavalle kirjalle ovat toki saavuttamattoman  suuret. Omanikin olivat, sillä pidin todella paljon Akvarelleja Engelin kaupungista -teoksesta. Tämän uudemman teoksen kohdalla pohdin, että kenelle tämä kirja oikeastaan on kirjoitettu. Turisteille tai maahanmuuttajille sillä varmasti olisi jonkin verran annettavaa, mutta muille asiat lienevät itsestäänselvyyksiä tai yleistyksillään hieman ärsyttäviä.

Tätäkin kirjaa luin roadtripillä Uudessa Seelannissa, joten kirjan pariksi valikoitui paikalliselta viinitilalta ostettu punaviini. Viini on Martinborough'n kylän viereiseltä pieneltä, hieman artisaanityyliseltä tilalta hankittu. Maistelin tilalla useampaa viiniä ja paria Pinot Noiria. Tämä oli savuisempi, mutta marjat olivat varsin kypsän, hieman jopa rusinaisuuteen meneviä. Viinissä oli hapokkuutta ja se oli keskitäyteläinen. Viini maistui parin erilaisen paikallisen juuston kanssa. Toinen tilalla maistamani saman rypäleet viini oli pehmeämpää ja marjaisempaa, mutta siitä puuttui mielestäni luonnetta.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Viinin savuinen ja pippurinen alkumaku ei tee siitä yhtä helposti lähestyttäviä kuin kirjasta. Viinin maku sen sijaan jaksaa kantaa uskottavasti, toisin kuin kirjan.

Helmet-lukuhaaste: 28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä

Suomalainen vuosi
kirjoittanut Jukka Viikilä
Otava 2018
47 sivua (E-kirja)

Grava
Pinot Noir 2016
Martinborough, Uusi Seelanti
N. 20€ (Ostettu tilalta maaliskuussa 2018)