keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Jakautunut kansakunta (kirjoittanut Markus Kantola)


Markus Kantola on tutkija, joka on väitellyt Bill Clintonin johtamistaidoista. Hänen vuonna 2017 julkaistu teoksensa "Jakautunut kansakunta" on ajankohtainen katsaus Yhdysvaltojen lähihistorian presidentteihin. Presidenttien lisäksi se käsittelee ja taustoittaa selkeästi myös maan tärkeimpien poliittisten puolueiden - republikaanien ja demokraattien historiaa.

Kirja käy läpi kronologisessa järjestyksessä läpi Yhdysvaltojen presidenttejä Nixonista Obamaan. Presidentti-henkilöiden taustalla vaikuttavat sen hetkisen poliittisen ja taloudellisen tilanteen lisäksi myös puolueen sisäiset valtatasapaino suhteet. Nämä taustoittavat hyvin myös presidenttiyttä instituutiona. Kirja on selkeästi jäsennelty ja teksti on suomalaisen taustatiedoilla lukevalle kirjoitettu. Siinä on paljon mielenkiintoista knoppi-tietoa sekä toisaalta paljon syy-seuraussuhteiden selittelyä. Usein hyvin isotkin asiat ovat lopulta hyvin pienistä asioista kiinni, näitä voivat olla vaikka marginaalisen pienillä eroilla valittujen presidenttien linjaukset tai toisaalta äkkinäiset taloudelliset muutokset.

En malta olla mainitsematta kahta kohtaa kirjasta, jotka todella pysäyttivät miettimään yhteiskunnan kehittymistä. Kirjassa oli maininta Yhdysvaltojen tuloerojen kasvusta. Yhdysvallathan on perinteisesti tunnettu siitä, että maassa on työtä tekemällä mahdollisuus rikastua ja jokainen on käytännössä oman onnensa seppä - yhteiskunta ei ulkopuolelle jääviään juurikaan auta. 1950- ja 1960-luvuilla keskivertojohtaja tienasi maassa vain noin kaksikymmentä kertaa enemmän kuin työntekijänsä. Nyt 2010-luvulla toimitusjohtaja ansaisee 303-kertaisesti työntekijöihinsä verrattuna. Eipä mikään ihme, jos ei tunnu kaikista reilulta ja oikeudenmukaiselta. Eri töissä ja niiden haastavuudessa ja vaatimuksissa on toki hyvin suuria eroja, mutta ainakaan omaan moraaliini mukaista ei oikein ole, että kenenkään työn arvo voisi olla 300-, 100- tai oikeastaan edes 10-kertainen jonkun toisen työhön verrattuna. Kaikenlaisia työtehtäviä tarvitaan kokonaisuuden onnistumiseksi ja toisaalta kukaan ei ole korvaamaton.

Aivan kirjan lopussa pohdittiin sitä, millaisia hyvinä pidetyt presidentit ovat olleet johtajina. Itsevarma presidentti ja johtaja tuntui tässä olevan avainasemassa. Kantola on todennut: "Kun johtaja on toiveikas ja optimistinen, ominaisuudet tarttuvat myös hänen alaisiinsa. Toiveikkuus ja optimismi lisäävät riskinottokykyä ja saavat ihmiset työskentelemään kovemmin yhteisten päämäärien hyväksi. ... Itsevarmuus ja optimistisuus eivät kuitenkaan riitä, jos näitä ominaisuuksia eivät ole tasapainottamassa yhteisen hyvän edistäminen, totuudenjano ja toisten aito kunnioittaminen." Mielenkiintoisia ajatuksia itse kullekin, kun seuraavan kerran käymme ääniuurnalla tai ehkä itse johdamme jotakin tahoa.  Jos Yhdysvallat ja politiikka yhtään kiinnostavat, suosittelen ehdottomasti tämän lukemista!

Kirjan kanssa valikoitui ranskalainen Riesling Alsacesta. Viini on väriltään kellertävää, jopa hieman kultaisen sävyistä. Viini vaatii runsaasti aikaa ja lämpöä lasissa avautuakseen. Sen tuoksussa on sitruksisuutta ja hapokasta omenaa. Viinin maussa on varsin hallitsevan sitruksisengreippisyyden lisäksi vihreää omenaa. Hapokkuutta pehmentää mieto hedelmäisyys. Viinissä on tyylikkyttä ja pitkähkö jälkimaku. Viinissä on aavistus voimaisuutta, mutta se ei mielestäni ole aivan oppikirjan mukainen Riesling. Viini maistui hyvin parmankinkkuun käärityn parsan ja hollandaise-kastikkeen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Kirja avautuu lukijalle aihe huomioiden varsin helposti ja se on hyvin kattava ja selkeä. Viini puolestaan vaatii aikaa ja siltikin jää ehkä omaan makuuni hieman pliisuksi. Menevät yhdessä, mutta kirjan pariksi voisi sopia jokin raikkaampikin Riesling.

Helmet-lukuhaaste: 5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit

Jakautunut kansakunta
kirjoittanut Markus Kantola
Gaudeamus 2017
395 sivua

Jean Biecher Réserve
Riesling 2017
Alsace, Ranska
12,90€ (Alkosta toukokuussa 2018)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!