sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Minna Canthin elämäkerta (kirjoittanut Lucina Hagman)

Minna Canthin 175-juhlavuoden kunniaksi luin yli sata vuotta sitten hänestä julkaistun elämäkerran. Kirjan kohde Minna Canth ja kirjailija Lucina Hagman ovat molemmat kiinnostavia henkilöitä, jotka ovat tehneet valtavasti työtä suomalaisen tasa-arvon eteen. Heidän merkityksensä näkyy siinä, että vielä yli sadan vuoden päästä, suomalaisten sukupuolisen tasa-arvon noustessa esille, viitataan useasti molempiin.

Lucina Hagman on nimi, josta olen ohimennen kuullut aiemmin mainittavan, mutta en häntä sen enempää entuudestaan tuntenut. Pienen tutkailun jälkeen paljastui, että kyseessä mm. yksi ensimmäisistä naiskansanedustajistamme (valittiin eduskuntaan vuonna 1907), koulujohtaja ja Uuden yhteiskoulun perustaja, Martta-liikkeen perustaja, kirjailija, toimittaja ja yksi Suomen Naisliiton perustajista. Aikaansaava nainen siis ollut kyseessä. Hän on kirjoittanut Minna Canthista kaksiosaisen elämäkerran, joista ensimmäisen luin nyt Minna Canthin ja tasa-arvon päivän aikoihin.

Yli sata vuotta vanha teksti henkii ihanasti aikaansa. Asioita on esitetty toisaalta korulausein, toisaalta hyvin kärkkäästi. Kirjassa käsitellään paljon sekä Minna Canthin elämää, lähinnä tasa-arvon kehittäjän katsantokannalta, hänen yhteiskunnallisesta toiminnastaan sekä analysoidaan tarkkaan Canthin kirjoittamia teoksia Murtovarkaus, Hanna ja Työmiehen vaimo. Työmiehen vaimon luin juuri tätä kirjaa ennen ja sitä kautta oli mielenkiintoista päästä lukemaan Hagmanin lähes intohimoista tulkintaa ja analyysia kyseisestä näytelmästä. Kirjassa ei pelkästään käsitelty Minna Canthin tekstiä, vaan analysoitiin tiukoin sanakääntein myös lehdissä julkaistuja arvosteluja kirjasta sekä Kansallisteatterissa esitettyä näytelmäversiota (yhtenä päähenkilönä oli näyttelijä Ida Aalberg) ja sen kritiikkejä. Tämänlaista kirjallisuuden lajia ei ole tullut enää omana elinaikanani vastaan - ehkä sosiaalinen media sen osin korvannut nopeatempoisuudellaan.

Mitä ajatuksia kirjan sanoma tasa-arvosta sitten herätti? Ajoittain tuli onneksi tunne, että nämä asiat eivät enää ole yhteiskunnassamme ajankohtaisia. Nykyään mm. avioliitossa naisella ja miehellä on yhtäläiset oikeudet ja naiset mm. perivät ja saavat omistaa samoin oikeuksin kuin miehetkin. Kirjasta henkinyt asenne naisen roolista miehen sivussa (eikä toisinpäin) ja jatkuvasta naisten vertailusta mieheen, ei sen sijaan olla mielestäni päästy eroon. Toivoisin näkeväni vielä Suomessa, tai jossakin muussa yhteiskunnassa, sen päivän, kun sukupuoli ei enää millään tavoin määrittele koulutusta, ammattia, osaamista, kehitysmahdollisuuksia tai vaikka palkkaa.

2000-luvun elämäkerroissa mennään usein osin henkilökohtaiselle tasolle ja paljastetaan myös hahmon yksityisiä asioita. Tässä kirjassa tuota puolta ei mielestäni oikein löytynyt. Minna Canthin juhlapäivän tienoilla on kovasti pohdittu mm. Minnan ja hänen miehensä Johan Ferdinandin suhdetta. Millainen se oikein oli, oliko onnellinen? Tästä kirjasta ei tuohon kysymykseen kannata vastausta hakea. Kirja antaa kuitenkin aikalaiskuvan Minna Canthista ja samoin 1800-1900 -luvun vaihteen Suomesta. On hyvä tutustua tapahtumiin monipuolisesti ja tämä kirja antaa ehdottomasti oman näkökantansa keskusteluun tasa-arvon kehityksestä Suomessa ja toki Minna Canthista ja hänen teoksistaan.

Kirjaa lukiessani kohotin maljan tasa-arvolle, joka on mielestäni itsenäisyyden ohella toiseksi tärkein suomalainen juhlapäivä. Maljassa maistui kesäiseltä Alsacen matkalta suoraan tilalta tuotu pehmeän täyteläinen Wolfbergerin Cremant. Cremantit (eli muut ranskalaiset kuohuviinit shaampanjoita lukuun ottamatta) ovat erityisesti viime aikoina miellyttäneet makunystyröitäni. Niissä on enemmän täyteläisyyttä, pyöreyttä ja pehmeyttä kuin vaikkapa metallisuuteen taittavissa cavoissa. Cremantit ovat hyviä kylmän ja kolean ajan skumppia. Shampanjoista on löydettävissä paljon samoja piirteitä, mutta usein cremantit saa hankittua hieman huokeampaan hintaan. Tässä bio-kuohuviinissä nousi esiin hento omenainen paahteisuus ja hunajaisuus, jota tasapainotti sitruksinen hapokkuus. Kuplia oli niukalti ja kokonaisuus muutenkin hyvin tasapainoinen. Kuohuviini voisi sopia myös vaikkapa lähestyvään pääsiäisen, jonkin hieman kermaisen tai rasvaisen parsa-alkupalan kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmissa on arvokkuutta, mutta eivät kuitenkaan ota itseään turhan vakavasti. Myös jatkuva ajankohtaisuus yhdistää näitä. 


Helmet-lukuhaaste 2019: 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa

Minna Canthin elämäkerta
Ensimmäinen osa
kirjoittanut Lucina Hagman
Kustannusosakeyhtiö Otava
Ensimmäinen painos 1906 Kuopio
242 sivua

Wolfberger
Cremant d'Alsace
Vin Biologique
Alsace, Ranska
Brut
n. 12€ (ostettu valmistajan viinitilalta Ranskan Alsacesta)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!