sunnuntai 25. elokuuta 2019

Elämäni kirjakauppiaana (kirjoittanut Shaun Bythell)

 
Shaun Bythellin "Elämäni kirjakauppiaana" on saanut osakseen paljon kehuja ja lukusuosituksia. Tositapahtumiin perustuva, päiväkirjamaisesti koottu teos, kiinnostavasta ja hiljalleen kutistuvasta toimialasta, kirjakaupoista ja yleensäkin kivijalkaliikkeistä, on todella koukuttavaa luettavaa. Sain kirjan käsiini kirjastosta vain muutama päivä sitten ja luin sen pitkän viikonlopun aikana. Oli piristävää pitkästä aikaa lukea kirjaa, jota ei olisi malttanut päästää käsistään. Kirja oli jaoteltu lyhyiksi kappaleiksi, jotka kaikki alkoivat kaupan saamien online-tilausten ja niiden toimitusten määrällä ja loppui asiakasmäärien kertomiseen ja saatuihin tuloihin, oli selkeää luettavaa, josta muodostui nopeasti tuttu ja turvallinen kehys arkipäivästen tapahtumien ympärille.

Kirja loi minulle jänniä muistikytköksiä sekä Notting Hill -elokuvaan, Gail Honeymanin kirjaan "Eleanorille kuuluu ihan hyvää" että  Sydämen asialla -televisiosarjaan. Edellä mainitut eivät sijoitu Skotlantiin, mutta niissä on samaa englantilaista mustaa huumoria. Kirjakaupan pitäjän, Shaun, ja siellä vakituisesti työskentelevän Nickyn suhde muistuttaa Notting Hill -elokuvan päähenkilö Williamin ja hänen, hieman omintakeisen ja yksinkertaisen kämppäkaverinsa Spiken välistä suhdetta. Nicky koettelee jatkuvasti Shaun kärsivällisyyttä omintakeisilla, mutta hyvää tarkoittavilla tempauksillaaan. Hän yrittää piristää kaupan kävijämääriä erikoislaatuisten Facebook-päivitysten avulla ja sinnikkäästi ylläpitämällä kirjaosastoa: "Kotirintamaromaanit". Myös Shaun välitiön suhde tuttuihin asiakkaisiin, muihin alalla toimijoihin että naisystäväänsä Annaan on juron hyväntahtoista.

Mielenkiintoisinta kirjassa on erilaisten kirjojen lisäksi, päähenkilö, josta hiljalleen vuoden edetessä ja päiväkirjamerkintöjen kasvaessa, selviää lukijalle uudenlaisia piirteitä. Shaunilla on laaja ystäväpiiri ja hän tarttuu erilaisiin tehtäviin ja niiden kautta pääsee tutustumaan hyvin erilaisiin ihmiskohtaloihin. Hän on myös aktiivisesti mukaan erilaisten kirjallisuustapahtumien järjestämisessä ja alan kehittämisessä. Mikään yltiöpositiivinen tai kaikkivoipainen hän ei kuitenkaan ole, vaan aivan tavallinen yrittäjä, jonka pääosa päivästä kuluu arkisten työtehtävien parissa. Työn hohdokkuus loistaa poissaolollaan.

Kirjassa käsitellään Skotlannin itsenäistymisäänestystä, muovipussien maksullisuutta ja Amazonin ylivaltaa kirjamarkkinoilla. Ajankohtaisuuden ja päivän polttavien puheenaiheiden lisäksi, siitä välittyy mielestäni erinomaisesti myös skotlantilaista pienen kaupungin elämänmenoa. Kuten monessa muussakin blogissa on mainittu, niin kirjan lukemisen jälkeen tekee mieli lähteä tutustumaan kirjan paikkoihin tarkemmin paikan päälle.

Varastojen kätköistä minulta löytyy vielä muutama viime kesäiseltä Ranskan Alsaceen matkalta mukaan kotiin ostettu viini. Nyt tämän kirjan pariksi ja kanttarelli-pekonipiirakan kaveriksi valikoitui pinot noir -rypäleen viini. Kuumimpien kesähelteiden väistyttyä, olen jälleen alkanut kaivata kevyttä punaviiniä, ja pinot noir metsäisyydellään ja puolukkaisuudellaan, on aina varma valinta. Mielestäni se sopii myös mitä mainioiten maukkaiden kanttarellien pariksi. Pierre Charaun pinot noir ei tuota pettymystä. Sen tuoksussa on metsäisyyttä ja kuivaa marjaisuutta. Viini on kohtalaisen kevyttä, tanniineja siinä ei ole, mutta hapokkuutta jonkin verran. Mielestäni viinistä on maistettavissa hieman tammisuutta metsäisyyden rinnalla. Viinin valmistaja suosittelee nauttimaan viinin kolmen vuoden ikäisenä, joten ainakin sen puolesta, nyt oli viime hetki päästä viinin aromimaailmasta nauttimaan. Viini oli kehittynyt, mutta ei missään nimessä ollut vielä mennyt yli.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmissa on syvyyttä, vaikka niihin tutustuminen onnistuukin vaivatta. Sekä viinin että kirjan nauttimisesta tulee hyvä mieli ja molempia tekee mieli makustella pitkään. Molemmissa on myös havaittavissa haikeaa loppukesän henkeä.

Helmet lukuhaaste 2019: 40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia

Osallistun kansikuvalla Kirjankansibingoon 2019: Kirja

Elämäni kirjakauppiaana
kirjoittanut Shaun Bythell
suomentanut Jaana Kupari-Jatta
englanninkielinen alkuteos The Diary of a Bookseller
Kirjapaja 2019
340 sivua

Pierer Chareau
Pinot Noir 2016
Vin d'Alsace, Ranska
n. 8€ (paikallisesta supermarketista syyskuussa 2018)


2 kommenttia:

  1. Kieltämättä olisi hauska mennä paikan päälle katsomaan Wigtownia ja tätä kirjakauppaa. Kirja antoi realistisen kuvan kirjakauppiaan arjesta, mutta toisaalta sisälsi paljon huumoria. Täytyy myöntää, että kun olen ollut itsekin myyjänä, asiakkaiden omituisuuksista vitsailu nauratti minua, mutta toisaalta kyllä ihmettelin, miten hän tuolla tyylillä pystyy säilyttämään asiakkaansa :)

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti skotlantilaisilla yleisestikin samantapainen huumorintaju niin ymmärtävät ehkä paremmin kirjakauppiastaan 😀. Some-aikana huumorin erottaminen ei kyllä aina (kaikilta) onnistu, joten samaa mietin itsekin kirjakaupan facebook-päivitysten kohdalla.

    Vaikkei kirjakauppiaan työ mitään hohdokasta aina ole, vaikuttaa päähenkilön elämä kuitenkin tosi kivalta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!