Helsingin kirjamessuilla torstaina 28.10.2021

Parin vuoden tauon jälkeen oli jälleen mukava päästä fyysisesti paikan päälle ihmettelemään messuhulinaa sekä tietenkin kirjallisuutta ja siitä käytävää keskustelua. Viime vuonna seurasin messuja tarkkana verkon kautta. Konsepti oli mielestäni hyvin toimiva ja keskusteluiden seuraaminen omassa rauhassa ja hiljaisuudessa oli ihanaa. Paikan päällä samanlaista rauhaa harvemmin löytyy. Messutunnelma ei tosin kotiin saakka kunnolla välity. 

Tänä vuonna kahden lavan (Senaatintori ja Töölönlahti) tapahtumia on mahdollista seurata verkon välityksellä. Keskustelut myös säilyvät verkossa katseltavissa noin kuukauden verran, joten niihin on mahdollista palata myös myöhemmin. Todella hieno juttu!

Ensimmäinen messupäiväni alkoi heti kymmeneltä avajaisten seuraamisella, jonka jälkeen kiertelin ympäri messuhallia ja kuuntelin osia muutamista keskusteluista. Koululaisia oli liikkeellä ilahduttavan paljon, mutta muuten halleissa oli vielä väljää. Näytteilleasettajien tarjontaa sai selailla rauhassa ja suunnitella ostoslistaa. Jokunen kirja tarttui jo heti matkaan mukaan. Käytävät tuntuivat aiempaa leveämmiltä ja samoin lavojen edustoilla oli hyvin tilaa. Suurin osa kävijöistä tuntui myös käyttävän maskeja. Uutuutena on äänikirjalava (Töölönlahti), jonka kopissa keskustelun avasivat Jari Sinkkonen ja Anja Snellman. Päivä jatkui iltapäivällä kotoa käsin, kun seurasin netin välityksellä Senaatintorin lavan keskusteluja. 

Tämän vuoden teemana on dialogi, joka näkyy mm. runsaina kirjallisuuspiirien keskusteluina. Esiintyjiä nelipäiväisillä messuilla on yli 1000, joista vain 30 on kansainvälisiä. Keskusteluja messut tarjoavat huikeat 900, joten valinnan vaikeus noiden välillä on itselleni suuri. Keskustelut ja haastattelut kun ovat ehdottomasti pääsyy, miksi messut vetävät puoleensa. 

Huomenna edessä monen monta mielenkiintoiselta vaikuttavaa keskustelua. Saa nähdä, mitä niistä päädyn hulinan keskellä kuuntelemaan. 

Helsingin kirjamessut 2021

Yksi syksyn tärkeimmistä kohokohdista on edessä, kun Helsingin kirjamessut valtaa Messukeskuksen lokauun viimeisellä viikolla torstaista sunnuntaihin (28.-31.10.2021). Tänä vuonna yleisö pääsee sekä fyysisesti paikalle että voi myös viime vuoden tapaan seurata osaa keskusteluista verkon kautta. Pidin viime vuoden, koronan pakottamasta, mallista, jossa keskusteluita pystyi seuraamaan joko suorana Messukeskukselta tai jälkikäteen ennalta määrätyn ajan ostamalla liput virtuaalisesti pidetyille messuille. Toki messuhuumaan ei yksinään kotona päässyt samalla tavoin mukaan, mutta toisaalta keskusteluita pääsi ja ehti paremmin kuuntelemaan omien aikataulujen mukaan. 

Tänäkin vuonna ohjelma on laaja ja mielenkiintoisia keskusteluja on paljon enemmän kuin kävijä ehtii niitä seuraamaan. Lisäksi ovat tietysti kustantamoiden, kirjakauppojen ja hyvin laajalti muiden alan toimijoiden messustandit, joissa on perinteisesti riittänyt katseltavaa ja ostettavaa. Ruoka- ja viinimessut järjestetään tänä vuonna hieman erilaisella Viinikylä-konseptilla.

Luettua ja maistettua -blogi on messuilla jälleen innolla mukana. Olen oman messulehteni selannut jo hiirenkorville ja monen monta kiinnostavaa aihettta ja keskustelijaa vaikuttaa löytyvän. Osa ulkomaalaisista vieraista osallistuu tänä vuonna haastatteluihin etänä ja kahden lavan (Senaatintori ja Töölönlahti) ohjelmaa on mahdollista seurata etänä ja keskusteluihin palata vielä tallenteiden avulla jälkikäteen. Messuilta on luvassa raporttia sekä blogin puolella että tunnelmia Twitterissä.  

Blogin kautta on mahdollista osallistua messulipun arvontaan. Messulipulla pääsee kerran sisään Messukeskukseen sekä linkin, jota kautta pääsee seuraamaan virtuaalitapahtumaa. Lippupaketteja arvotaan blogin kautta kaksi kappaletta. Pääset osallistumaan arvontaan jättämällä alla olevaan kommentti-kenttään sähköpostiosoitteesi. Arvonta suoritetaan tiistaina 26.10.2021 kello 16 ja voittajille ilmoitetaan saman päivän illan aikana. 

Paljon onnea arvontaan ja hyvää Helsingin kirjamessujen odotusta vuodelle 2021!

Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin (kirjoittanut Petteri Taalas)

Ilmatieteilijä ja hyvin monessa mukana ollut, mm. Ilmatieteen laitoksen johtajana toiminut, Petteri Taalas on kirjoittanut informatiivisen ja kiihkottoman teoksen ilmastonmuutoksesta. Kirjassa Taalas käy läpi ilmastoa, sen muutosta ja tekijöitä, joihin ihminen on tieteellisten todisteiden mukaan ollut vaikuttamassa. Kirja ei syyllistä, mutta sen kertomat faktat ovat vakavia ja saavat lukijan ajattelemaan omia valintojaan.

Tarkoituksenani oli lukea meteorologi Kerttu Kotakorven kirja "Suomen luonto 2100". Aloitin kirjan, mutta olin liian herkällä tuulella pystyäkseni sisäistämään sen karua sanomaa. Kirja on minulla edelleen lukulistalla ja tarkoitus on siihen pikapuolin tarttua. Taalaksen kirjassa ilmastonmuutos esitetään faktojen perusteella, eikä siinä juurikaan luoda erilaisia uhkakuvia. Pidän paljon elämäkerroista ja tässä kirjassa käydään paljon läpi myös Petteri Taalaksen urakehitystä ja havaintoja, joita hän on sen aikana tehnyt. 

Yksittäisellä kansalaisella on monia mahdollisuuksia valinnoillaan vaikuttaa ilmastoon ja sen tulevaisuuteen. Mitkä teot ovat merkitykseltään toimien arvoisia ja kuinka yhteiskunnan pitäisi kannustaa kansalaisiaan ja yrityksiään parempien valintojen äärelle? Pienillä teoilla ja arjen valinnoilla on varmasti merkitystä. Valintojen teko ja ympäristön kannalta parhaan vaihtoehdon löytäminen ei kuitenkaan aina ole helppoa tai yksiselitteistä. Lähtökohtaisesti kaikenlaista turhaa kuluttamista, matkustamista ym. pitäisi vain yrittää välttää. Koronan myötä lisääntynyt etätyö on tästä hyvä esimerkki. Täydellinen etätyön tekeminen ei varmasti usein ole paras vaihtoehto, mutta kultaisen keskitien löytäminen ja turhan, muulla kuin kävellen tai pyörällä, liikkumisen välttäminen lienee useimmille kannattavaa.

Petteri Taalas on tehnyt merkittävän uran ja päässyt sen aikana kokemaan ja näkemään kaikenlaista. Hänellä on paljon vaikutusvaltaa ja arvostusta, joilla hän pystyy saamaan ääntään kuuluviin päättäjien suuntaan. Tieteen ja sen tekijöiden merkitys on syytä muistaa myös tulevaisuudessa, kun isoista, meidän kaikkien tulevaisuuteen vaikuttavista asioista päätetään. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 47. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta

Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin
kirjoittanut Petteri Taalas
Tammi 2021
108 sivua

Rantakahvila (kirjoittanut Lucy Diamond)

Rantakahvila on ihastuttava englantilainen romaani 30-vuotiaasta Eviesta. Hän asuu Oxfordissa poikaystävänsä kanssa. Elämä kulkee eteenpäin tasaista, hieman tylsää tahtia. Yllättäen Evie saa tietää perineensä tätinsä Cornwallissa sijaitsevan kahvilan. Kahvila on aina ollut tädin silmäterä ja testamentissaan hän perustelee tarkasti miksi tahtoo juuri siskontyttärensä perivän paikan. 

Aluksi Evie ajattelee, ettei millään pysty huolehtimaan lähes toiselta puolelta maata sijaitsevasta kahvilasta. Vierailtuaan paikassa muutaman kerran ja tutustuttuaan sen omaperäisiin työntekijöihin, kylään ja kahvilan asiakkaisiin, hänen mielensä kuitenkin muuttuu. 

Kirja on leppoisa ja hyväntuulinen, mutta kuitenkin koskettava. Se sopi hyvin kesälukemiseksi, mutta miksei myös syksyllä tai talvella muistuttamaan valoisammasta vuodenajasta. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 41. Kirjassa matkustetaan junalla 

Rantakahvila
kirjoittanut Lucy Diamond
kääntäjä Eeva Parviainen
Otava 2021
290 sivua

Amos Rex -taidemuseo

Amos Rexin taidemuseo Helsingin Lasipalatsissa esittelee helmikuun 2022 loppuun saakka Bill Violan näyttelyn "Inner Journey". Video- ja installaatiotaiteilja on kotoisin Yhdysvalloista ja näyttely esittelee hänen teoksiaan vuodesta 1994 eteenpäin. Keskeisimpiä teemoja esittelyn mukaan videoissa ovat vesi ja matka. Videoiden pituudet vaihtuvat, osa on pienempiä teoksia ja osa taas vaatii kokonaan oman tilan.

Taiteilijan ja museon mukaan teokset käsittelevät hyvin laajalla skaalalla mm. elämää, kuolemaa, hengellisyyttä ja itsetutkistelua. Itselleni nousi mieleen useammasta teoksesta vastakkainasettelu ja toisaalta elämän kiertokulku. Vastaavanlaista, vain videoihin ja ääneen perustuvaa näyttelyä, en muistaakseni ole ennen nähnyt, joten siinä mielessä kokemus oli kiinnostava. Teokset herättivät paljon ajatuksia vaikka määrällisesti niitä ei kovin montaa ollut. Harvaan teokseen keskittyminen pidemmäksi aikaa on välillä itselleni haasteellista, mutta tämä näyttely on ainakin hyvä paikka kyseistä taitoa harjoitella.

Toinen museon näyttely käsittelee arkkitehti Sigurd Frosteruksen taidekokoelmaa. Frosterus on tullut tunnetuksi mm. tavaratalo Stockmannin suunnittelijana. Hänen taidekokoelmansa keskittyy lähinnä 1800-luvun loppupuolelle ja 1900-luvun alkuun. Esillä oleva kokoelmaa sisältää värikkäitä maalauksia eri Euroopan kaupungeista kuten Pariisista, Lontoosta ja Venetsiasta. Teosten takaa löytyy niiin Paul Signac, Alfred Finch kuin Magnus Enckelinkin sekä monien muiden taiteilijoiden teoksia. Tämä kokoelma on varmasti enemmän ns. perinteisen maalaustaiteen ystäville kuin Violanin "Inner Journey" näyttely. Toisaalta Bill Violanin näyttely tähän rinnalle muodostaa täysin vastakkaisen elämyksen, joten ehkä nämä osaltaan täydentävät toisiaan.

Olen uudessa Lasipalatsin Amos Rexissä käynyt muutaman kerran. Nyt ensimmäisen kerran paikalla vaunujen kanssa vieraillessa huomasin ilokseni, että esteettömyyden vaatimukset on otettu todella hyvin huomioon. Vaunut ohjattiin toisesta ovesta hieman tilavammalle lippukassalle ja hissi alas näyttelyyn on jo itsessään näkemisen arvoinen - toki ovat myös Amos Rexin portaat, jotka johtavat museon vaikuttavaan valkokattoiseen aulatilaan. Mikäli videoteokset kiinnostavat kannattaa tämä näyttely käydä katsomassa - puitteet ovat ainakin hienot.

Vaiti (kirjoittanut Laura Malmivaara)

Vuonna 2017, jo kymmenen vuotta aiemmin syntynyt, #metoo -kampanja nousi kaikkien huulille. Seksuaalista ahdistelua vastustava kampanja nosti esille lukuisia vaiettuja tapauksia vuosien ja vuosikymmenten ajalta. Aiheesta on tuon jälkeen keskusteltu laajalti ja tekijöitä on tuomittu niin julkisuudessa kuin tuomioistuimissakin. 

Laura Malmivaaran esikoisteos "Vaiti" on autofiktiivinen kertomus yhdestä kampanjaan liittyen syytetystä. Syytökset eivät ilmeisesti koskeneet suoraan seksuaalista häirintää, vaan hieman vastaavanlaisiksi koettuja vallankäytön keinoja ja alistamista työpaikkahäirintään liittyen. Kirjassa Malmivaara kertoo päähenkilön kautta kokemuksiaan ja ajatuksiaan syytetyn ex-puolisona. Kuinka kohu vaikutti perheen lapsiin, ystävyys- ja perhesuhteisiin sekä ennen kaikkea päähenkilöön itseensä. Kirja kertoo henkilön sisäisestä kamppailusta, kun pitäisi olla lojaali montaa eri tahoa kohtaan samalla kun omat ajatuksetkin ovat tapahtumista sekaisin. 

Kirjan avoimuus ja rehellisyys tekevät vaikutuksen. Kirja ei keskity ainoastaan päähenkilöön, vaan pyrkii ottamaan huomioon myös tämän lapset ja vanhemmat sekä ystävät. Yritin lukea kirjan vertaamatta jatkuvasti sen henkilöitä tosielämän Laura Malmivaaran ja tämän entiseen puolisoon sekä heidän lapsiinsa. Se osoittautui hyvin vaikeaksi, varsinkin kun äänikirjan lukijana oli pääasiassa Laura Malmivaara. Hänen äitinsä osuudet luki Marja Packalén. Mietin, kuinka heidän lapsensa suhtautuvat kirjassa kuvailtujen lasten ajatuksiin ja tekemisiin. Väistämättä lukijat mieltävät tapahtumat todellisten henkilöiden kautta ja tekevät helposti omia liian suorasukaisia toteamuksia tapahtumista. Toisaalta kohusta on jo muutama vuosi aikaa ja suuri yleisö on sen jo varmaankin pääosin unohtanut. 

Mielenkiintoinen kirja, joka soveltui hyvin kuunneltavaksi. Arvostan sen rehellisyyttä ja puolueettomuutta. Hyvä, että vaikeistakin asioista uskalletaan puhua ja varmaankin hyvä, että kirja ilmestyy vasta nyt, kun pahin kohu on takanapäin ja osin unohtunut. Näin suurimmat tunnekuohut ovat tasoittuneet. Samanlaista toista kirjaa ei toki ole olemassa, mutta oman mutu-tuntuman mukaan vastaavia ehkä löytyy muitakin. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2021

Vaiti
kirjoittanut Laura Malmivaara
lukija Laura Malmivaara ja Marja Packalén
Otava 2021
6h, 46min (kuunneltu äänikirjana) 

Hangon museo

Yli satavuotias, vuonna 1909 perustettu, Hangon museo esittelee vuoden 2021 näyttelyssään matkailun mainosjulisteita. Joukossa on niin vanhoja matkailujulisteita heti sodan jälkeiseltä ajalta, kuin myös uusia korona-aikaan sijoittuvia. Museo sijaitsee kaupungin vanhimmassa kivirakennukesssa, sataman läheisyydessä, ja sen vierestä löytyy myös perhospuutarha.

Vierailimme museossa elokuun lopulla, tuulisena ja hieman sateisena päivänä. Museo on hallimainen ja tilan keskelle on aseteltu sermejä, jotka lisäävät seinäpinta-alaa. Museon tunnelma on lämmin ja kodinomainen ja nähtävää on tarpeeksi, vaikka kyseessä ei mikään kovin laaja näyttely olekaan. 

Näyttelyssä ei ole kovin paljon opasteita, mutta toisaalta julisteet puhuvat hyvin puolestaan ja niissä on mielenkiintoisia kiinnekohtia Suomen historian kulkuun. Kaikki näyttelyn julisteet eivät liity vain Hankoon, vaan joukossa on myös yleisiä Suomen matkailuun liittyviä julisteita. Merkittävä osa liittyy laivamatkailuun. Museo on vaunu- ja lapsiystävällinen. Kannattaa käydä piipahtamassa, jos Hangon suunnalla liikkuu!